Eli tahtoisin udella miten teillä on elämä lähtenyt käyntiin ex-varjulaisten kanssa. Omani hain n.2kuukautta sitten ja hienosti on sujunut. Ongelmia toki on ollut, mutta muuta en odottanutkaan.
Meidän neiti on nyt n.8kuukautta. Alun ongelmia oli mmtoisille koirille rähinöinti, melko paha eroahdistus ja arkuus. Eroahdistus on parempaan päin mutta ongelman kanssa painitaan edelleen, arkuus meni nopeasti ohi, johtui varmasti osittain myös matkan aiheuttamasta stressistä.
Ihmetystä ja halveksuvia katseita keräsimme aluksi kun pentu ei osannut mitään , ei kulkea hihnassa, ei istua, ekä mitään muitakaan käskyjä. Nyt hihnassa kulkeminen sujuu jo hienosti, istuminen kuin vanhalta tekijältä, maahanmenoa vielä treenaillaan samoin paikallaan oloa. Koirakoulussa käydään ahkerasti ja on jo kiritty ikätoverit kiinni, koirille rähinöinti on loppunut kokonaan.
Kertokaa siis minulle ja muille uteliaille miten teidän arki on lähtenyt liikkeelle ex-varulaisen kanssa.
Meidän neiti on nyt n.8kuukautta. Alun ongelmia oli mmtoisille koirille rähinöinti, melko paha eroahdistus ja arkuus. Eroahdistus on parempaan päin mutta ongelman kanssa painitaan edelleen, arkuus meni nopeasti ohi, johtui varmasti osittain myös matkan aiheuttamasta stressistä.
Ihmetystä ja halveksuvia katseita keräsimme aluksi kun pentu ei osannut mitään , ei kulkea hihnassa, ei istua, ekä mitään muitakaan käskyjä. Nyt hihnassa kulkeminen sujuu jo hienosti, istuminen kuin vanhalta tekijältä, maahanmenoa vielä treenaillaan samoin paikallaan oloa. Koirakoulussa käydään ahkerasti ja on jo kiritty ikätoverit kiinni, koirille rähinöinti on loppunut kokonaan.
Kertokaa siis minulle ja muille uteliaille miten teidän arki on lähtenyt liikkeelle ex-varulaisen kanssa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulla on kaksi ex-varjua, Tara 2-3v, ollut meillä nyt reilut 3kk ja Amur 6-7kk tuli suomeen viime lauantaina.
Molempien kanssa on pärjätty hyvin. Vahtiviettiä näillä on molemmilla, jopa pennulla, mutta arki sujuu silti hienosti. Varjua ottaessani toki tiesin että näin saattaa olla :).
Hienoa kuulla että teillä on mennyt hyvin!! Ja niistä halvelksivista katseista ei kannata välittää. Olen lukemattomat kerrat törmännyt ilmiöön jossa ihmiset tulee kehumaan että "voi kylläpä on kaunis koira" jne. jutun edetessä pidemmälle ja kun ihmiset kuulevat mistä koira on ne kaikkoaa...
Amin kanssa kävi jopa näin:
-Onpa hauskan näköinen, onko se pentu vielä?
-Joo, Ami on siinä puolenvuoden tietämillä.
-Kyllä on suloinen!! (paljon rapsutuksia)
Ami kävi jopa moikkaamassa tämän näisen alle vuoden ikäistä lasta ja nuoli sen naamaa naisen siitä välittämättä.
-On se kyllä kiltti, mitä rotuja siinä on?
-No siitä esitettiin arveluja että voisi olla sakua ja kaukkaria...
-AI JAA!! (alkaa katsella hiukan tarkemmin) Joo saattaa olla kun on näin iso ja jykevä...
-Se ei ole ollut meillä vielä kauaa, on vähän villi kun ei ole varmaan mitään opetettu...
-Ai, mistä hait sen??
-Se on löytökoira virosta.
Tässä vaiheessa nainen sanaakaan sanomatta työnsi rattaat kauemmas Amista, nousi ja lähti.
Minä jäin epäuskoisesti naureskellen katsomaan kun se viiletti menemään... Ami katsoi aivan ihmeissään et mihin se kiltti rapsuttaja nyt häipyi...
Näitä sattuu, mutta ei näille voi kuin nauraa :)
Naisen mielestä pentu oli ihana, sosiaalinen ja kiltti, ehkä hiukan villi siihen asti kunnes kerroin sen taustasta jolloin se muuttui vihaiseksi, tautiseksi ja pelottavaksi.
Nepä ei tiedä mistä jäävät paitsi ;)
Meidän arki kahden ex-varjun kanssa on tapahtuma rikas ja täynnä rakkautta ja hellyyttä.
Otto tuli Suomeen 1,5 v. sitten joulun alla. Eka puoli vuotta juostiin eläinlääkärissä: kennelyskää, silmätulehdus, paksusuolentulehdus ym. ja taidettiin siinä yhtä tassuhaavaakin hoitaa. Eroahdistus vaivasi: haukkui, ulvoi, repi verhot ikkunoista, pissasi matoille. Kokeiltiin kaikenlaista: kukkatippoja, DAP-haihdutinta, Clomicalmia ja käytösterapiaa. Eivät tehonneet ja koiraparka oli todella stressaantunut. Naapurien takia oli pakko hankkia sitruunapanta, jonka avulla lopetti haukkumisen ja jatkoi ulvomista. Postiluukusta tuli vihaisia lappusia...nyt samainen naapuri on kertonut, että maaliskuun jälkeen ei ole juurikaan elämöinyt. No, joka tapauksessa olemme päättäneet muuttaa omakotitaloon ja ottaa Otolle koirakaverin. Muille koirille räyhääminen on myös ollut ongelma. Tähän kevääseen asti luulin Oton olevan pelkoaggressivinen, joten yritin opettaa pehmein keinoin, ihan jo senkin takia, että sitä on selvästi lyöty aiemmassa elämässä. Tosiasiassa mun ei-sana oli kärsinyt inflaation ja kun kokeilin räminäpurkkia, räyhääminen loppui oitis:). Koirani on ihana ja oppivainen, enkä vaikeuksista huolimatta ole kertaakaan katunut sen ottamista. Aikaa, vaivaa, kärsivällisyyttä ja rahaa se on kyllä vaatinut. Olen ymmärtänyt, että suurimmalla osalla varjukoirista menee ihan hyvin, joten ei ole tarkoitus pelotella!
Minulla on on kolme ex-varjua ( muutama ollut hoitokoirana). Näin lyhyesti: Aikaa ne tarvitsevat ellei satu olemaan hyvä tuuri - Mikään mihin ei ole varautunut ei ole ongelma. Toisen koiran 7kk eroahdistua oli aika koettelemus - Mitä en tekisi rakkaitteni takia...
Tällä hetkelä pysyttelen hereillä, koska rakkain ex-varjuni löytyi kuolleena tänä aamuna ilman aavistustakaan, että näin voi käydä :( :( :( :( En halua herätä huomiseen hetkellisesti unohtaneena... tms...
haluan tuoda julki sen vaaran, että nämä koirat jotka tuodaan ulkomailta, varsinkin Virosta ja Venäjältä ovat varmaan rokotettuja ja hoidettuja, mutta ongelma on siinä, että kukaan ei voi tietää mitä tauteja nämä koirat ovat saaneet ennen rokotuksia, eli ne voivat olla taudinkantajia kenenkään siitä tietämättä ja tartuttaa sitten täällä kotimaassa muita koiria. Tästähän oli oikein telkkarissakin ohjelma. En halua ketään pelästyttää, onhan ne ex-varjut rakkaita ystäviä ja tottakai eläinrakas ihminen haluaa auttaa, mutta olisiko parempi auttaa näitä eläimiä kotimaassaan, eikä tuoda niitä tänne?
Ja uskon, että viron ylpeä kansa haluaa hoitaa omat asiansa ilman suomen apua, en tiedä?
Mitä mieltä olette?
En nyt noihin tautiasioihin ota mitenkään kantaa kun en tiedä. Itse olisin kuitenkin valmis ottamaan virosta koiran. Elämäntilanne vaan ei sitä nyt salli tehdä. Luulenpa että virossa ollaan vaan kiitollisia tästä avusta. Nähtävästi siellä ei saada itse hoidettua tätä asiaa koska kodittomia koiria on niin paljon ja niitä riittää tänne meillekkin. Ja ei kai kukaan nyt niin ylpeä ole että kieltäytyy avusta jos sitä TODELLA tarvitaan. Autettavathan ei lopu koskaan enkä koe ainakaan että tämä auttaminen olisi meiltä pois vaikka viron kodittomat koirat saisivat uusia koteja täältä.
Äh, se on pelkkää bisnestä, tuo koirien tuominen Virosta ja Venäjältä.
Suomalaiset maksaa sekarotuisistakin ihan uskomattomia summia, joten niitä tehtaillaan siellä ihan sikana.
Markkinointi myös osataan:Tulkaa pelastamaan tämä suloinen mussukka varmalta kuolemalta, viiko aikaa, nyyh. Ja sitten taas saivat myytyä jollekin sinisilmälle yhden koiran. Eikun uudet pennut heti seuraavasta juoksusta.
Tiedän kyllä että se on sitä myös siellä niin kuin täällä että tehtaillaan sekarotuisia pentuja. Mutta tarkoitin kyllä lähinnä esim. pelastetaan koirat- järjestöä, he auttavat näitä koiria oikeasti. Eikä siinä ole kyse bisneksestä koska heidän kauttaan myös löytökoirat saavat kodin.
Meillä ei oo ollu ainuttakaan ongelmaa meidän varjulaisen kanssa -> tuuria ilmeisesti.:) Koira on terve, leikkisä ja kiltti. Ei hauku kotona ollenkaan. Kyseessä n.2-vuotias
meilläkin noin 2v spk sekoitus ja kanssa hulluna oraviin ja rusakoihin..eli sitten on menoa, ellen huomaa asiaa ajoissa.
Meilläkin on mennyt yllättävän hyvin, koira ollut noin kuukauden, on reipas ja energinen tapaus. Kotuitui jo melkein ekana iltana, eli meni kivasti matolle nukkumaan, eikä ulissut eikä itkenyt. joten todella tyytyväinen olen. Toki koiraa ei ole aikasemmin juurikaan kasvatettu, joten remmissä vetääminen ja tottelemattomuus ovat välillä vielä ongelmia , mutta ne ovat täysin koulutuksesta kiinni ja edistystä on siinäkin tapahtunut. Sisäsiisteyskin tuli äkkiä, parina ekana päivänä yritti tehdä muutamaan otteseen sisään(pissata vain), mutta senhän ymmärtää ku ne ovat siellä ulkotarhassa ollut.
meidän haukku tuli petsin kautta.