Asun vielä kotona. Olen siis 22 vuotias. Opiskelu paikkani on samassa kaupungissa, tunnin matkan päässä. Suurin osa ystävistäni jotka opiskelevat edelleen ovat muuttaneet pois kotoa. Kuulen usein kyselyjä olenko ajatellut muuttaa pois kotoa... on kuitenkin mahdotonta asua ja opiskella yksinään ja omillaan ilman työpaikkaa. Ja kokeilen viime kevään kahta työtä:opiskelu ja työnteko. opiskelu kärsi ja se oli tosi rankkaa. Mulle on sanottu et täällä kotona saan syödäkseni ja pitää huoneeni, mutta jos muutan kotoa niin saan luvan olla omillani ; Kun seitsemän vuotta isosiskoni sairastui saman ikäisenä kun minä nyt olen ja asui poissa kotoa oli meillä kotona isot riidat autetaanko häntä saamaan hänen tarvitsemiaan lääkkeitä...mutta välini perheen jäsenten kanssa ovat hyvät, joten en tahdo ottaa velkoihin ja ongelmiin vajoamisen riskiä. Vielä kun en ole ihan varma olenko mielestäni oikealla alalla. Vaihtaminen vaatisi tiukkaa lukua pääsykokeisiin. Toisaalta mietin usein olenko ihan nyhverö kun en pysty kotoa muuttamaan. Lisäksi kaipaan usein omaa rauhaa, huoneessani on paperi seinät ja monta ovea, joita ei auta lukita.
kotona asuminen
nais22
195073
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Vastaukset 19
Vanhimmat
No lottoa ees huppana.
Nauraahan sulle kohta aidan seipäätkin.
Ihan tosissaan, oo vain kotona, eihän sitä
nykymaailmassa työtä saa. Nuorilla teetetään
orjatyötä. Sitä sanotaan työharjoitteluksi
ilman palkkaa.
Asun vielä kotona ja olen 23. Olen työtön tällä hetkellä et muuttaminen on hankalaa kun nykyään asuminen on tosi kallista.
Meillä on iso talo ja asun yläkerrassa ja muut alhaalla. Mulla on sopivasti tilaa täällä.
Ei minusta ole häpeä jos asuu kotona
Työssä käyn ja asun kotona. Ongelmani on se että en osaa päättää kuinka paljon uskaltaisin sitä velkaa ottaa. Toisaalta olen jo vähän liikaakin tottunut tähän "helppoon" asumiseen (- ei hyvä -)... :-(.
On kyllä aika tuskaista asua vielä kotona kun ikää on 21. Kaikilla muilla kavereilla on tyttökaverit ja työt tai opiskelut ja ovat muuttaneet jo ihan jonnekkin muualle, sama on myös minun sukulaisten kohdalla. Hekin ovat löytäneet mielitietyn ja on työt tai opiskelut.
Olen työtön, asun kotona ja tyttökaveria ei löydy mistään. Sellainen elämä on kyllä loppujen lopuksi ihan mitätöntä. Olisi mukavaa kun voisi elää omaa elämää ja olisi omat harrastukset eikä tarvitsi ottaa osakseen mitään helvetin säälimistä tai paappomista.
Mutta tällainen on minun kohtalo ei voi mitään vaikka perseestä se onkin.
eräs naistuttuni on 27 ja asuu vielä kotona ja opiskelee.
sulla on vielä toivoa ;)
asu rauhassa kotona,ei tarvii velkaa ottaa,tai pienellä opintotuella kituutella.Minunkin lapseni opiskelivat valmiiksi ammattiin kotoa käsin.Älä ihmisten puheista välitä,olisivatko kateita,kaikilla ei ole mahdollisuutta siihen.Kyllä sinä vielä oman kodin ehdit perustamaan.Italiassakin asuvat lapset yli nelikymppisiksi kotona koska vuokrat siellä niin kalliita.
olen 22-vuotias opiskelija tyttö. Mulla ihan hyvät välit vanhempiini ja saan olla aika rauhassa kotona ja tulla ja mennä aika vapaasti. Joten viihdyn ihan hyvin kotona enimmäkseen. Raha mulla kyllä ratkaisee miksi asun vielä kotona ja opiskelupaikka samassa kaupungissa puolen tunninmatkan päässä.
En myös kauheesti halua muuttaa yksinään asumaan ainakaan vielä. Toisaalta en halua kimppakämppäänkään... sopivaa miestä ei ole vaan tullut vielä vastaan.
Kyllä mulla on muutamia kavereita saman ikäisiä jotka edelleen asuu kotona, enkä mä omasta mielestä niin nyhverö ole.
asu ihan rauhassa, itse muutin vast ikään omaan.
huomasin sit kuinka yksinäistä on...
ja kuinka hyvät muistot tulee mieleen kodista, yms....
oisin voinnu viellä asua mut, pitäähän se joskus lähteä- olen 25v mies....
Ole vain kotona vielä muutama vuosi, mutta mielestäni pian pitäisi aloittaa jo oma elämää kyllä!
OLetteko aatellu puolet elämästä koulua käydään,milloin oman preheen vuoro....
Nuoret käykää vain ammatti koulu pääsette nopammin työn syrjästä kiinni ja oman elämän koetuksiin..
Pitää asua kotona siihen asti kunnes saan omistusasunnon. Säästäminen vaan kestää kun ostin just 10 tonni auton:(
23 vuotias ja asun vanhempien kanss ja saan olla siellä kunnes meen naimisiin. olen hyvissä väleissä vanhempein kaa ja maksan oman vuokra asuuteni ja ruokaa saan ilmaiseksi.
Mä oon 23 ja asun omillani. Senkun vaan etsimään kämppää kaikki ja sitten hilpaisette sossuun!
Ainoat syyt muuttaa kotoa pois on, ettei jaksa enää katsoa vanhempiaan tai seurustelee. Jos on työtön ja mahdollisuudet parisuhteeseen olemattomat, niin ei ole yhtään mitään järkeä muuttaa yksin johonkin pieneen luukkuun mätänemään sossun tuilla!
Kaikilla on mahdollisuus parisuhteeseen. Ne, jotka vähättelevät itseään ja mahdollisuuttaan aloittaa parisuhde, omaavat poikkeuksetta huonon itsetunnon, eikä se ainakaan kotona nyhjöttämällä parane - pitää muuttaa omilleen ja alkaa katsomaan elämää uudelta kantilta. Lapsuudenkotiin jumittuminen on pahin virhe, minkä ihminen pystyy tekemään elämässään, koska siellä ei pysty oppimaan elämän perussääntöjä. Kaikki annetaan valmiiksi ja kaikki on niin helppoa, kun mamma ja pappa on vieressä. Mahdollisuudet parisuhteeseen ovat olemattomat niillä jotka kotonaan asuvat ymmärrettävästi.
"Kaikilla on mahdollisuus parisuhteeseen. "
Korjaus: kaikilla NAISILLA on mahdollisuus parisuhteeseen. Kyse on vain siitä, kenet valitsee. Yksikään täysijärkinen mies ei ala väittämään, että kaikilla olisi mahdollisuus parisuhteeseen, koska se ei yksinkertaisesti ole totta (ellei ole täysin naiivi uivelo hönelö).
Asun minäkin kotonani. Missäs sitä sitten pitäisi asua, hotellissa?
Jos kotona voi asua, on se
paras vaihtoehto. Älkää hy-
vät nuoret muuttako kos-
kaan pois kotua.
Jos vanhempanne sallivat kotona asumisen täytettyänne 18 v, saatte kiittää onneanne!!!!!!!!!!
Tuo jo sinäänsä on iso lottovoitto nuorelle.
Tietysti on nuoria jotka omalla sitkeydellään vetävät koulunsa kunniakkaasti läpi, itse maksaen siinä sivussa työllään ( oli se sitten vessan pesua tai mitä tahaansa kunniallista työtä) ansaitsemillaan rahoillaan oman asumisensa ja elämisensä. Siis eivät hyväksy yhteiskunnan apua, (vaikka sitä Suomessa hopeatarjottimella työnnetäänkin!)
Kaikki eivät halua käyttää tuota omistamaansa sitkeyttä vaan mieluummin valitsevat sen helpomman tien.