Hei. Olen jonkin aikaa kärsinyt siitä, että kyynelkanavani ovat täysin kuivat ja joudun ponnistelemaan, että saan aikaan edes yhden kyyneleen aikaan jos yritän pakottaa sen tulemaan. Ennen itkeminen oli suorastaan osa identiteettiäni ja oli minulla suruja tai kuulen kaunista musiikkia, kaunista elokuva kohtausta, itkin paljon vuolaita kyyneliä. Nyt saan yksittäisen kyyneleen satunnaisesti silloin tällöin tai vahvan tunnelatauksen esimerkiksi koskettavan musiikin kuunnellessa, mutta en voi enää millään pakottaa kyyneleitä tulemaan ja jos silloinkin tulee, niin vain muutama. Mistä tämä voisi johtua? Veden Juominen on normaalia, joten ei ainakaan siitä johdu
Voiko ihminen menettää kyvyn itkeä?
Anonyymi-ap
3554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyynelkanavat voivat tosiaan kuivua.
Ehkä olisi hyvä käydä lääkärillä keskustelemassa asiasta, voisit saada jotain tippoja, joilla saisit kosteutta silmiin.
Ilman reseptiäkin saa kosteuttavia tippoja, mutta ovatko ne riittävän tehokkaita, ei tietoa.
Kyynelneste on kuitenkin silmiä suojaavaa nestettä, eli olisi hyvä, jos jokin auttaisi asiassa.
Kiitos vinkistä! Ap
Ap tässä päivittelee. Kärsin tästä vaivasta edelleen, olen käynyt lääkärissä. Lähin epäilykseni tähän vaivaan on Sjögrenin Syndrooma, joka kuivattaa Silmät, Suun ja Sukuelimet ja pahimmassa tapauksessa myös sisäelimiä jos sairaus on edennyt pidemmälle. Voin sanoa että kaksi näistä täsmää kohdallani ja ne menivät samoihin aikoihin mutta suuhun ja sylkirauhasiin se ei ole iskenyt ja suuni ei tunnu kuivalta. Silmäni eivät vetistä tai pysty tuottamaan kyyneleitä, mutta tunnu täysin kuivaltakaan. Lääkäri torppasi Sjögrenin syndrooman, koska oireeni ovat lievät ja laittoi keltaista ainetta silmiini mutta ei tehnyt kyyneltestiä, mikä mielestäni olisi pitänyt tehdä, ei ole normaalia, ettei ihminen voi itkeä. On myös mahdollista ettei oireeni ole edennyt niin pitkälle että sen voisi diagnosoida Sjögreniksi, mutta jos se ei se ole, en tiedä mikä se voisi olla. En ole löytänyt vertaistukeakaan mistään.
Jos jotain ajatuksia tämä tilanne on herättänyt, niin pyydän jokaista tätä viestiä lukevaa, että Arvosta kyyneleitäsi! Vaikka raivoaisit, surisit tai itkisit onnesta, pidä joka kyyneltä arvokkaana! Minä olen sen menettänyt ja on tullut tilanteita vastaan jolloin olisin halunnut todella itkeä, mutta elimistöni on blokannut sen minulta ja ilman kyyneleitäkin se surettaa...sillä tavalla kuin vain pystyn asiaa suremaan!