Haluisin kysellä mielipiteitänne tästä aika arasta aiheesta, joka minulle tuli liiankin tutuksi asiaksi noin vuosi sitten.
Eli, olin onnellisessa avoliitossa naisen kanssa reilun vuoden. Rakkaus oli vahvaa ja molemminpuolista. Oli paljon hellyyttä ja asioista osattiin puhua. Mutta jo heti suhteen alkupuolella tuli ilmi, ettei naistani oikein seksi innostanut. Hänelle olisi kuulema riittänyt vaikka kerran kuussa tai harvemminkin. Minä taas olen hyvin seksuaalinen, ainakin viikottain sen pitäisi mielestäni suhteeseen kuulua. Asia alkoi vaivata kovasti ja eroonhan se sitten lopulta johti koska olimme kuin yö ja päivä tuon asian suhteen.
Jälkeenpäin mulle on sanottu, että oo sitten miehen kanssa, tällaisia me naiset ollaan. En kyllä usko. Olenko minä joku outo poikkeus naisena jos haluan seksiä usein parisuhteessa. Kumppanini joskus väittikin, että vika on siinä, että olen yliseksuaalinen! Toinenkin lyhempi suhde naiseen oli samankaltainen, minä olin selvästi aktiivisempi. Onko kohdalleni vain sattunut kaksi epäseksuaalista naista vai olenko tosiaan yliseksuaalinen naiseksi?
Kertoisitteko omista kokemuksistanne naiset!
Eli, olin onnellisessa avoliitossa naisen kanssa reilun vuoden. Rakkaus oli vahvaa ja molemminpuolista. Oli paljon hellyyttä ja asioista osattiin puhua. Mutta jo heti suhteen alkupuolella tuli ilmi, ettei naistani oikein seksi innostanut. Hänelle olisi kuulema riittänyt vaikka kerran kuussa tai harvemminkin. Minä taas olen hyvin seksuaalinen, ainakin viikottain sen pitäisi mielestäni suhteeseen kuulua. Asia alkoi vaivata kovasti ja eroonhan se sitten lopulta johti koska olimme kuin yö ja päivä tuon asian suhteen.
Jälkeenpäin mulle on sanottu, että oo sitten miehen kanssa, tällaisia me naiset ollaan. En kyllä usko. Olenko minä joku outo poikkeus naisena jos haluan seksiä usein parisuhteessa. Kumppanini joskus väittikin, että vika on siinä, että olen yliseksuaalinen! Toinenkin lyhempi suhde naiseen oli samankaltainen, minä olin selvästi aktiivisempi. Onko kohdalleni vain sattunut kaksi epäseksuaalista naista vai olenko tosiaan yliseksuaalinen naiseksi?
Kertoisitteko omista kokemuksistanne naiset!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Silloin harvoin, kun löydän naisen joka rupee suhteeseen kanssani, niin minä olen se jolla tekee mieli todella usein. Mutta ilmeisesti me ihmiset ollaan niin erilaisia; toiset haluaa kokoajan tai siis melkein ja toisille riittää kerta viikossa jne.
Toivonkin, että vihdosta viimeinen löytäisin naisen joka haluais yhtä usein kuin mä.
Et toki ole ainut lajiaan ... minäkin olen täällä ;-)
Minulla ei ole koskaan ollut suhdetta ilman seksiä. Upeinta on kohtaaminen toisen, samanhenkisen kanssa. Silloin, kerran viikossa olisi aivan liian vähän !
meidän suhteessamme seksiä riitti.molemmat asuivat omissa kämpissään, mutta silloin kun tapasimme, harrastimme seksiä yleensä joka kerta. tyttöystäväni oli seksuaalisempi, mutta en minäkään pahaksi pistänyt leikkejämme :)
nyt uuden suhteen alussa pelottaa, että haluni ovat liian suuret verrattuna tyttööni. emme vielä ole seksiä harrastaneet, mutta kohta on jo aika. tyttöni sanoi, että ajattelee seksiä todella harvoin, itselläni se on lähes joka päivä ajatuksissani..täytyy vain toivoa, että toimii...
Minua myös jo valmiiksi pelottaa jos tulevan tyttöystävän kanssa taas käy niin, ettei seksuaaliset halut kohtaakaan... Eihän sen seksin tosiaan pitäisi NIIN paljon merkitä, mutta kyllä se mielestäni on aika iso osa toimivaa parisuhdetta.
Rakastelu kuitenkin on niin intiimiä ja kaunista kahden ihmisen välillä, että minulle se merkitsee todella paljon. Se lähentää ihmisiä myös henkisellä tasolla niin paljon. Voi kun löytäisin saman henkisen naisen vielä joku päivä...
sama täällä. sitä läheisyyden tunnetta ei voi voittaa mikään! varsinkin, kun en ole ikinä "saanut" toisen ihmisen kanssa, läheisyys on itselleni se "juttu", minkä takia pidän seksistä ja haluan sitä myös todella usein..
yliseksuaalinen... kyllä hyvä seksi kuulu parisuhteeseen, mielummin vaikka 3 kertaa viikossa;)
..näitä vastauksia ;-) Oikean naisen kanssa mä ainakin haluisin koko ajan. Mutta jos toista rakastaa, niin kyllä se kerran kuussakin riittää. Tärkeämpää kun seksi on kuitenkin läheisyys. Ja saamista tärkeämpää antaminen!
että 'Voi taivas'!
Olen itse seurustellut vain yhden naisen kanssa, ja tuntuu että suurin syy miksi emme pääse toisistamme eroon suurista hankauksista huolimatta, on syvä seksuaalinen yhteys. Vastaavaan määrään en ole koskaan törmännyt miehen kanssa. Ehkä olemme molemmat yliseksuaalisia, mutta meille sopiva tahti oli melkein joka päivä, ja jos väliin jäi päiviä niin kyllä sen sitten huomasi kun taas seuraavan kerran tapasi.
Ei ehkä tarvitse mainita erikseen että pelottaa vietävästi löydänkö enää koskaan ihmistä jota haluan yhtä paljon. Tai pääsemmekö koskaan toisistamme eroon tällä menolla...
seksi kun se toimii sen merkitys on suhteessa 10% mutta jos seksielämä ei toimi sen merkitys on 90%.
doctor Philipiä on katottu sielläkin!
Kuulostaa tutuilta luvuilta...
Ensinnäkin, kaikki ihmiset ovat erilaisia seksuaalisuutensa suhteen. Yksi tarvitsee enemmän toinen vähemmän, yksi halua olla päällä toinen alla, yksi on aloitteentekijä toinen mukanakulkija... Eikä kenessäkään ole vikaa. Mutta valitettavan usein ihmiset syyllistyvät toisen syyttelemiseen ja syyllistämiseen silloin, kun keskustelua kaikkein eniten tarvittaisiin. On vain helpompaa panna kaikki toisen syyksi, kuin myöntää, että itsekin voisi tehdä jotain tai muuttaa jotain.
Itselläni exä oli sellainen, että piti minut vain kokeilun vuoksi viimeiset viisi vuotta kokonaan ilman... Tekee gutaa itsetunnolle. Etenkin, kun minä todella nautin seksistä sen oman kullan kanssa. Minulle kelpaisi vaikka joka päivä. Ja kelpaakin... ;) Onneksi olemme uuden vaimokkeeni kanssa hyvin samalla lähtöviivalla tässä mielessä. Vaikka seksi ei olekaan suhteen tärkein asia, niin on se tärkeä. Ja sen tärkeyden tajuaa vasta sitten, kun vastoin omaa halua joutuu olemaan pitkiä aikoja ilman. Ei kiva.
Mitä sitten tehdä asian suhteen? Ensinnäkin, keskustelkaa! Ja varioikaa. Keksikää uusia aikoja, tapoja, paikkoja... Mutta ennen kaikkea keskustelkaa siitä mitä sinä haluat ja mitä parisi haluaa. Älkääkä syytelkö! Se on kiellettyä. Rakentavaa keskustelua.
Lisäksi, jos halunne todella ovat kovin eritahtiset, mitä sitten? Voittehan vain silitellä ja pidellä toisianne. Hellitellä. Käydä yhdessä suihkussa. Tai pyydä vaikka pariasi katselemaan, kun tumputat. Se on kiihottavaa!! Molemmille. Tai sitten pyydä häntä pitämään sinua sylissään, kun itse sormetat. Läheisyyttä!
Mutta tämä ei tosiaankaan tarkoita sitä, etä sinun pitäisi koko ajan olla riistettynä tai tuomittuna toissijaisin ratkaisuihin. Nämä ovat vain tapoja etsiä kadonnut intiimiys suhteeseenne. Tapoja liukua "vahingossa" vaakamamboilemaan. Tapa löytää syvempi läheisyys. Teidän kummankin on sitouduttava yrittämään yhdessä, kummankin on tehtävä kompromisseja ja kummankin on osallistuttava. YKSI ihminen ei voi elastaa PARIsuhdetta, vaikka kuinka haluaisi.
Ja lopuksi. Ehkä kumppanisi kannattaisi käydä perustellisessa lääkärintarkastuksessa... Esim. liian matalat kilpirauhasarvot, tulehdukset, vaihdevuosioireet jne voivat rajusti alentaa seksuaalista aktiivisuutta. Puhumattakaan mahdollisista vanhoista traumoista (raiskaus, hyväksikäyttö...)... Puhukaa ja selvittäkää asia pohjia myöten. Ja joustakaa. Rakkauden puolesta kannattaa taistella!
Siinäpä joitain neuvoja ja
Onnea matkaan!
Hei!
Minä olen hyvin, hyvin seksuaalinen ihminen.
Ja sitten taas: olen myös hyvin herkkä henkisesti.
Kun elämässäni koitti aika, jolloin oli paljon stressaavia tekijöitä, seksi ei yksinkertaisesti maistunut toisen kanssa. Eikä edes yksin. Kesti jokunen tovi tajuta, että omalle libidolle ei ole tapahtunut mitään: että olosuhteet tekivät minusta haluttoman. Alitajunnassa velloi niin paljon muita asioita, että tilaa herkälle rakastelemiselle ei vain ollut.
Kun elämä palasi normaaliuomiinsa, palasivat halutkin. Tätä haluttomuutta kesti 3 vuotta! Onneksi kuitenkin tyttöni kärsi samaan aikaan terveydellisistä ongelmista (gynisjuttuja), joten oli ihan luontevaa olla ilman varsinaista seksiä.
Kuitenkin esimerkiksi alasti sylikkäin nukahtaminen, toisen hierominen öljyllä, hellittely ja kaikki muu säilyivät vaikka seksiä ei tapahtunutkaan. Me emme puhu seksistä, koska kultani on kovasti ujo ja arka juttelemaan näistä asioista. Mutta, hellyyttä meillä on aina riittänyt, kuivinakin kausina!
Kultani matkailee uuden työnsä takia melkoisen paljon. Minulla on nyt taas "viriilimpi" kausi menossa. Minun ratkaisuni on katsella eroottisia elokuvia:-)
Ihanaa, etten ole ainoa. Mulla on tällähetkellä juuri tuollainen tilanne, seksi ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta millään tasolla, sillä päässä ajatukset vellovat joka suuntaan, kaikkialle muualle paitsi seksiin. Enkä todellakaan halua harrastaa seksiä tyttöni kanssa siten, että omat ajatukseni on jossain "kaukana tuolla". Se ei olisi reilua meitä kumpaakaan kohtaan.
Tää on ihan hirmuisen vaikeaa meille molemmille, sillä aikaisemmin ollaan molemmat oltu hyvinkin seksuaalisia (ja tyttöni on sitä vieläkin) ja rakasteltu melkeinpä "kokoajan".
Olen sairastunut masennukseen, joka jo itsessään tekee haluttomaksi, mutta masennuksesta toivottavasti pääsen eroon lääkityksellä. Ainoa paskempi homma on se että lääkitys on sellainen jonka sivuoireina myös on haluttomuus. Jos haluan saada pääni kuntoon, on kärsittävä tämä haluttomuus :o( valitettavasti tyttöni joutuu kärsimään siitä myös. Sitä en haluaisi!
Tätä tilannetta on jatkunut jo turhankin pitkään, joten otin lääkärini kanssa puheeksi että josko lääkitystä voisi alkaa jo lopettelemaan. Niin sitten tehdään, silläkin uhalla että masennus palaa. Ehkä seksihalunikin palaa?!
On vaan ihan kamalat syyllisyyden tuskat, kun en voi/pysty/kykene tekemään tyttöäni onnelliseksi sänkykamarin puolella sen vuoksi, että oma pää on aivan sekaisin.
Tuntuu pahalta. Se, että haluaa useammin kuin toinen. Se, että torjutaan. Olen hyvin seksuaalinen myöskin ja sen verran nuori, että itsetunnolleni on melkoinen kolaus jos minut tylysti torjutaan rakastamani ihmisen toimesta. Seksiä harrastetaan, jos hän sattuu haluamaan eli aika harvoin.
Minun ei pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että haluan häntä. Olen ollut hyvin varovainen etten painostaisi tahtomattani. En haluaisi, että meistä tulee vain kämppikset: han kieltää moisen ajatuksen, vaikka muunkinlainen fyysinen huomiointi on hänen puoleltaan loppunut. Ainoa fyysinen läheisyys, josta hän tuntuu pitävän kanssani, on vieressäni nukkuminen. Todella hienoa. Pidän itseäni hyvässä kunnossa.
Tiedän hänen olevan herkkä, jos jokin asia on vähänkin vinossa, ei hän kykene minkäänlaiseen vuorovaikutukseen. Ja yleensähän elämässä on. Minusta tuntuu silti pahalta. Asiasta puhutaan silloin tällöin, mutta se eijohda mihinkään. Hän on aika kaavoihin kangistunut eikä juuri vaihtelua kaipaa sängyssäkään. Meillä molemmilla on aina erittäin mukavaa kun siellä jotain tapahtuu.
Ongelma on kai lähinnä minussa. Välillä tuntuu, että tulen hulluksi tämän asian kanssa ja hermot ovat kireäällä turhankin vuoksi. Rakastan häntä, mutta minulle tämä on ihan oikea ongelma. Sinkkuna näitä kuivia kausia ei ollut, toisinkuin parisuhteessa, mikä on sinänsä nurinkurista.
Harmi, että monet masennuslääkkeet vievät halut. Haluttomuus ei todellakaan ole omiaan nostamaan ketään masennuksesta...antaapahan vain yhden, tai montakin, syytä lisää olla masentunut. Mutta...on olemassa erilaisia yhdistelmähoitoja, joilla saadaan molemmat asiat kuntoon. Lisäksi on useita luonnontuotteita, jotka tutkitusti auttavat haluttomuuteen, olipa sen syy mikä hyvänsä. Kokeile esim. gingkoa tai yohimbineä. Lisäksi on olemassa myös korvaavia masennuslääkkeitä, joilla voidaan jatkaa edellisen lääkkeen tilalla ilman haittavaikutuksia siten, että halukkuus palaa ja säilyy. Tällainen ovat esim. Wellbutrin (yhdessä vanhan lääkkeen kansa) tai Tianeptine (ainoana lääkkeenä vanhan tilalle). Kysy toki lisää lääkäriltäsi! Asia ON tärkeä!
Onnea matkaan!
meillä sexi alko viikottain kesti noin parivuotta tiivviisti sitten mun eukolla vaan ei maittannu
oltiin kyllä molemmat tahoillamme samankaton alla masturpoitu kun toinen ei ollu kotona mä ainaskin melkee joka pvä etten painostas toista liikkaa itteni takia yhdessä touhuttiin noin 1x kk
asiasta jutetiin varmaan avoimesti 5v kuluttua
ja nykyään menee 1xkk tai joskus jopa 5x viikossa
riippuu haluista ja työkiiresitä onko muilla vastaavia kokemuksia mä olin 25 ku tavattiin ja kaveri 29 se sano että ne halut laantuu tarpeiksi ajankanssa tos 30 toisel puolel ja oikeassahan se oli
kyllä mulla joskus himottaa useinkin mutta mä oon oppinnu elää senkaa ja aina kun oon sexiä halunnunu
yhes niin oon saannu joskus heti joskus vasta viikonloppuna jos on kullalla kiireitä
masturboin mä edelleekin minne niistä v opituista tavoista ois päässy
antoisaa kesää kaikille