Haluaisin kuulla teiltä muilta miten tapaamiset on järjestetty ja mitä silloin teette lasten kanssa. Minä tapaan lapsia (2&4 vuotiaat) kerran kuussa. Sijaisperhe asuu kaukana ja korvessa, joten yleensä tapaan lapsia sijaisperheen kotona. Haluaisin tavata lapsia jossain muualla :( Tapaamisen aikana leikin lapsien kanssa. Nyt 4 vuotias on alkanut kysellä sijoituksesta ja isästä :( Odotan tapaamisia aina hirveesti ja ne menevät tosi nopeasti. Tapaamisen jälkeen koko ilta menee semmoiseksi nyyhkyttämiseksi. Onneksi saan aina soittaa siskolle jos haluan mutta sekin on tosi kallista. Menen yleensä vaahtokylpyyn ja sitten peiton alle suremaan. Seuraava päivä on jo helpompi. Nyt olen alkanut kyllä jo tottumaan tapaamisiin. Ensimmäinen kerta oli kamalin ja sit vähitellen on helpottunut. Nyt vaan on vaikeita noi tytön kysymykset. Miksei kukaan auta näissä tapaamisasioissa? Oon päättäny kestää, mut hermoja raastaa. Onneks on ystäviä, yksin en kestäis. Halauksia teille kaikille samassa tilanteessa oleville!!!
Tapaamisista
Tanjuska
312297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
tapaan lastani joka 3 viikko.hänkin asuu korvessa.meillä erillinen tapaamispaikka.luemme satukirjoja,käymme metsässä luontoretkillä,leikimme,halimme ja keksimme omia satuja,kerromme kuulumisiamme,piirtelemme,kaikkea kivaa yhdessä toimisista.kyllä minullakin on suunnaton ikävä koko ajan,t.lumi
Sijaisperhe tuo kerran kuussa(neljän viikon välein)luokseni lapseni ja lapsi on kotilomilla 2päivästä-viikon kerrallaan.
Me yleensä ulkoilemme, käydään kaupungilla ostoksilla, syödään jotain hyvää ja sen sellaista mukavaa yhdessäoloa:)
Lapsi käy kotona joka toinen viikonloppu. Elämä on ihan tavallista lapsiperheen elämää. Lapsi tapaa kavereitaan ja usein joku niistä on meillä yökylässä. Käydään sukulaisissa, uimassa, mökillä, saunotaan, grillataan yms.
Välipäivät elelen toisen lapsen kanssa, käyn töissä, ulkoilen ja tapaan ystäviäni. Välillä erossa oloaika menee hyvin, välillä on niin ikävä, että rintaan koskee. Lapsi on mielessä aamulla kun herään ja viimeisenä kun illalla nukahdan. Mietin, että kuinka hitossa tällaista jaksaa. Mutta kun kuulen, että lapsi voi hyvin ja on tasapainoisen oloinen, olen minäkin onnellinen. Elämä nyt on vaan tällaista, se on vaan kestettävä. Lapsi kasvaa, hänellä on hyvät suhteet minuun ja muihin sukulaisiin. Joskus sijoitus päättyy. Nyt eletään näillä eväillä.
sijaisäidin kanssa puhevälejä.pakolliset muutaman sanan vaihdamme,kun lapsi tuodaan tapaamiseen.muuta tietoa en saa,kun puolen vuoden välein soskukokouksessa.t.lumi
Siis miksi näin? Mihin yhteistyö kariutuu? Kuulostaa kauhealta, ettei mitään puhevälejä! Selittäisitkö vähän?
joht.soskukin myönsi aiheettomaksi ne.silloin välimme rikkoontuivat täydellisesti.en pysty luottamaan heihin enään.t.lumi
Voisitko ajatella, että soskujen kanssa jotenkin pystyisitte rakentamaan tätä keskusteluyhteyttä? Eli sinulla olisi tukena keskustelun avauksessa sos.työntekijä. Minusta tuntuu kauhealta, että et saa tietää, mitä lapsellesi kuuluu. Itselläni on todella hyvät välit kasvattivanhempien kanssa. Pystymme puhumaan kaikesta. Saan aina tietää tarkalleen, miten viikko on mennyt, miten muiden lasten kanssa menee ja miten koulussa. Juttelen kummankin sijaisvanhemman kanssa, näin saan myös miehisen käsityksen lapseni tilanteesta. Ymmärrän kyllä, että jos sinulla on mennyt luottamus kasvattivanhempiin, mutta kyllä jonkinlaiset puhevälit pitäisi olla.
siis,eri ihmistä hoitamassa meidän asioita.ei tavata kun 2 kertaa vuodessa.
sain paperit vasta vuoden kuluttua,samoin kun soskukin kokouksessa,joten ei suju oikein
Saitko paperit suoraan sairaalasta vaiko soskusta. Katso päivämäärä, koska tutkimus on valmistunut. Minun asiassani oli käynyt niin, että sijaisvanhempi ja sossu olivat kertoilleet omiaan sairaalaan ja koska sairaala on huomioinut ne tutkimuksessa, tulos on sidoksissa nyt niihin perättömiin väittämiin. Sairaala on halukas "unohtamaan" nyt koko jutun, vetoavat vaikka mihin, papereita saa vain tipottain ja kyllä saa kuulla vaikka minkänäköistä selitystä. Perätön väittämä asiaansa edistämään ja sen pohjalta toimiminen on yleisen käsityksen mukaan muuta kuin lapsen etu. Tämä minun kokemukseni, ei mitään asiallista yhteistyötä vaan sossu ja sijaisvanhemmat levittävät yksipuolisia näkemyksiään kiireellä kaikkialle. Pyrkivät kulkemaan etunenässä luodakseen itsensä näköistä vaikutelmaa, koska tietävät miten työlästä asioita on oikoa heidän jäljiltään. Kukapa haluaa tunnustaa tulleensa höynäytetyksi. On aikamoista taitolajia asioida ja saada myös asiansa hoidetuksi eri instansseissa.
Asianajajia tarvitaan ja he kyllä ajavat meidän biovanhempienkin etua. Tarvii vaan jostain kaapia voimia niin paljon, että saa asianajajan hommattua. Oikeusaputoimistosta saa oikeusasioita ilmaiseksi tai halvalla, mutta sieltä ei varakkaille voida palveluita antaa. Myös esimerkiksi ammattiliitoista saa joskus yksityisasioihinkin oikeusapua.
Totuus on valitettavasti se, ettei ilman ammattilaista näitä asioita usein voiteta. Eli asianajaja on todella tärkeä.
Me, meidän lapsemme ja tämä maa tarvitsee aktiiviisia biovanhempia ja julkisuuteen tietoa näistä asioista, joita yhdellä kädellä väärin hoidetaan. Eli liittykää biovanhempien yhdistykseen ja osallistukaa nettikeskusteluihin. Huostaanottoja puretaan jatkuvasti, joten mahdotonta se ei ole. Näistä purkamisista ei vaan hirveästi puhuta eikä mediassakaan kerrota. Uskokaa, luottakaa ja taistelkaa! Lapsemme tarvitsevat meitä.
soskukokoukseen.niin sielläkin on hänen kertomiaan tarinoita.minua lääkäri ei ole,edes nähnyt.edellisiin papereihini oli kirjattu mm.että olen ollut naimisissa ja eronnut,vaikka olen vielä tällä hetkelläkin naimaton.ym.ja mikä kauheinta siellä ne tarinat jatkavat kulkuaan,kaikki kirjataan mitä sijaisäiti kertoo.sijoituspaikka n.300 km.päässä
hei... sun pitää hakea itsellesi ammattiapua ja tarkoitan nyt oikeusapua. papereihin pitää saada oikeat tiedot. samalla ihmisille selviää, että kun kerran virheitä on papereissa niin niitä voi olla muuallakin. eihän tässä ole mitään järkeä. oletko saanut apua asianajajalta tai sosiaaliasiamieheltä? pitää muistaa, että me olemme ASIAKKAITA! onko sulla selvillä syyt, miksi huostaanotto tehtiin?
purkua.kun sijaisäiti sai asianajajaltani tiedon,niin hän kävi seuraavana päivänä tekemässä ins.epäily ilmoituksen terkkariin.asia tutkittiin joht.soskukin tietää,että ilm.perätön ja kokouksessakin se sanottu,että oli perätön.sillä verukkeella sijaisäiti sai meidän tapaamisiakin harvennettua,ja nyt on keksitty,että pikkuhiljaa lisätään.tapaamisemme aina sujuneet sovitusti ja hyvin.olen varma,että jos hän kuulee että otan asianajajan hän keksii taas jotain yhtä sairasta
minä yrittäisin uudestaan asianajajan kanssa ja muutenkin kaikkien todisteiden kanssa hakea huostaanoton purkua. kun epäily on todettu perättömäksi, niin sijaisäidille ei varmaan pitkään löydy ymmärtäjiä. hyvä, että soskussakin ovat asian tajunneet. sijaisvanhemmat yrittävät välillä vaikka mitä, kun eivät kestä tilannettaan koko perheen auttajina tilanteissa, joissa lapsen on mahdollista palata kotiin. jos sijaisäiti keksii vielä lisää sairaita juttujaan, niin hän vain vaikeuttaa omaa tilannettaan. HYVÄ, että tapaamisia ollaan lisäämässä. pidä vain pintasi nyt. olet kestänyt kaikki syytökset ja tutkimukset joten tule selviämään loppuun asti. joskus tulee päivä jolloin asia on loppuunkäsitelty...
hei...
jos säikyt uutta yritystä asianajajan kanssa, niin ainakin sinuna ottaisin yhteyttä PeSUe:seen ja kysyisin heidän mielipidettä asiasta. he voivat ainakin antaa sinulle neuvoja ja heidän on hyvä tietää tämmöisistä tilanteista, jotta epäkohdat saadaan päivänvaloon. alla linkki. ota rohkeasti yhteyttä, ovat auttaneet monia!
http://www.kaapeli.fi/pesue/
On varmasti erilaisia sosiaaliasiamiehiä, omalla kohdallani sain huomata sen ajan- ja vaivanhukaksi. Hän oli selän takana sossuun päin kallellaan, tietysti koska kunnathan maksavat palkkansa. Sieltä ei siis apua. Sosiaalilautakunta lausui, että perättömät väittämät ovatkin tulleet todeksi kirjauksissan, heillä ei näin tarvetta enempään. Julkiset laitokset keskenään ovat aika tavalla kimpassa. Tällä tarkoitan kuntia, sairaaloita ja hallinto-oikeuksia, esimerkiksi. Kuinka saada heidän itsensä mainostamallaan virkavastuullaan antamiaan lausuntoja kumotutuksi esimerkiksi asian ratkaisevassa hallinto-oikeudessa, kun alunperin perättömät tiedot ovat kertautuneet ja tulleet totena moniin eri pisteisiin, joista edelleen annetaan lausuntoja. Periaatteessa "tiedon" antajan velvollisuus olisi korjata väärä tieto kaikkiin niihin paikkoihin, mihin ovat jakaneet, mutta jos väärä määritellään oikeaksi, sitä ei ole tarvis korjata.
Onkohan missään muussa asiassa tällaisia kommervenkkejä kuin verorahoilla ylläpidettävien sossujen kanssa asioidessa.
anteeksi, että kiivastuin. en kiivastunut sinulle vaan tälle systeemille. kuulosti tutulta tuo mitä kirjoitit. meilläkin on ollut virheitä papereissa. osan virheistä sain korjattua niin, että istuin samassa huoneessa ja sanoin aina paperissa (sossun paperi) olleen virheen ja se korjattiin siinä heti papereihin. sossu oli vaihtunut ja uusi sossu siis korjasi vanhan virheitä. vanha ei varmaan olisi suostunut papereita korjaamaan. virheitä oli mm. semmoisia, että minulla on yksi velipuoli kuten onkin mutta on myös kaksi täyssiskoa. siskot siis puuttuivat papereista, vaikka toinen on lapsen kummi ja molemmat olivat oleellisia henkilöitä asian kannalta. velipuolen kanssa sen sijaan en juurikaan ole yhteydessä! myös lääkärintodistuksissa on ollut virheitä. niistä kun olen huomauttanut, niin lääkäri sanoi, että "ohhoh, niinpä onkin" mutta ei korjannut asioita. siis diagnoosini oli vaihtunut lääkärinlausuntojen välillä ilman tutkimuksia tai muuta. samantyyppinen sana siis oli muuttunut toiseksi. lääkäri myönsi oman virheen, mutta ei korjannut sitä, koska sanoi, ettei ko. paperi ole tärkeä!!! asianajajan kanssa ollaan kyllä lausuntoja tehdessä viitattu näihin papereihin ja aina laitettu, että virhe se-ja-se tai "pitäisi olla"... rankkaa tämä on ja tuntuu, että asiat tosiaan muuttuu joka mutkassa... silti aion kestää, sillä lapsi on tärkein.
Uskomatonta, miten monenlaista kohtelua on. Minä olen saanut lukea jokaikisen paperin, mitä on liitetty lapsen huostaanottoon.Minulla on niistä kopiot, jotka on laitettu kirjattuna postitse. Jo aikaisemmin olen ne lukenut. Minulle on lääkärien ja sossujen taholta OIKEIN KOROSTETTU, että joka ikinen sana pitää olla oikein joka ikisessä paperissa. Jos on jotakin vähänkin, mitä minä en hyväksy, siitä pitää mainita ja se pitää oikaista. Onkohan minulla vaan käynyt niin älyttömän hyvä tuuri, että olen saanut toimia täysin ammattitaitoisten immeistan kanssa?
lasta lastenkotiin.toisen perheen lasten ja vanhempien tapaamiset lopetettu.saavat kerran vuodessa tavata sukulaisiaan
on paperilla kahden viikon välein vkonloppu, mutta sosku viestii että mitä enemmän tapaamisia,sen parempi, koska huostaanottoa aletaan purkamaan oman hoitoni loputtua ens kevättalvella.Tapaamisia on paljon enemmän kuin paperilla oleva määrä.Tapaamme minun luona ja elämme tavallista elämää tapaamisten aikana.Uhmaikä lähestyy huimaa vauhtia joten välillä tapaamiset on aikamoista rajojenhakua ja kiukkuilua,mutta hyvä vain kun tulee tunteet pihalle,ettei tarvitse lapsen niitä yksin kantaa.Kaikilta kohdin suhde ei ole vielä aivan kohdallaan,mutta onneksi on aikaa ja apua saatavilla.Sijaisäiti on kyllä ollut suuri apu ja lapsen ja minun välisen suhteen korjaamisessa ja vahvistamisessa.
Lapseni täyttää 3-vuotta ja syksyllä tulee kaksi vuotta siitä kun hän siirtyi sijaisperheeseen. Kesäloman tapaamiset sovimme sijaisperheen kanssa ja sijaisäiti ilmoittaa ne soskuun,eli kesällä on (5 viikon loman aikana) alustavasti 2 pitkää tapaamisvkonloppua ja yksi viikon tapaaminen.
Meillä yhteistyö toimii todella hyvin ja olen kyllä tosi onnellinen että lapseni on saanut näin ihanan perheen ja soskutkin on ihan ok.
Asiasta viidenteen, on hienoa että olemme saaneet oman palstan! Toivottavasti tästä muodostuu rakentava keskustelualue, sijaisvanhemmuuskeskustelupalstalla tuli niin usein vain kärttyinen ja paha mieli kun keskustelu oli useimmiten vain tappelua ja tuntui että aina oli leima otsassa ja epäluottamus vallallaan.Enkä tällä tarkoita moittia sijaisvanhempia vaan yleensäkin sitä nahistelua ja epäluottamusta joka siellä vallitsi biologisten- ja sijaisvanhempien välillä.
sujuu yhteistyö.meillä sijaisäiti on jo ennen soskukokousta laittanut listat tapaamisista,ja koko kesälomaajan suunnitellut sillain,ettei tapaamisia voi lisätä ja sosku suostu siihen.sijaisäitillä oli jo vuoden loppuun asti hänen suunnittelemat tapaamiset.sosku suostu syyskuuhun asti
Kiinnostaisi tuo mitä hoitoa tarkoitat. Mistä tiedätte, että tuo hoito loppuu tiettynä ajankohtana, eikö siihen vaikuta hoidon tulos. Mistä voit olla varma, että sossu palauttaa lapsesi silloin. "Peilaan" omaan tilanteeseeni, kun minä en ole nähnyt mitään ihanaa niissä ihmisissä, jotka sähläävät lapseni ympärillä, en niin mitään. Tunne on onneksi molemminpuolinen, joten minussa ei voi syy olla. Koska riitaan tarvitaan aina kaksi, yhteisen näkemyksen löytyminen on myös molempien osapuolien asia, ei pelkästään tässä biovanhempien. Sijaisvanhemmat kuitenkin odottavat matelemista, en näe siinä kuitenkaan lapsen etua vaan nimenomaan aikuisten keskinäisten välien asettumista johonkin tasolle. Toisella palstalla mihin viittaat, minun näkemykseni mukaan on kyse biovanhempien itsensä arvostuksesta, ei niinkään riidanhalusta. Sitäpaitsi nahistelemalla asiat kirkastuu ja tulee uusia näkökulmia. Jos kaiki vain olisivat aina samaa mieltä, mitään kehitystä ei tapahtuisi.
Kommentoin nopeasti tähän keskusteluasiaan. Minusta on hyödyllistä lukea Sijaisvanhemmuus-keskustelua. Minusta on myös hyvä, että biovanhemmat kirjoittavat siellä omasta näkökulmastaan. Biot ovat sillä palstalla kuitenkin niin vähemmistöä, että usein ainakin minä väsyin sitä palstaa seuraamaan. Minusta me pystymme omalla palstalla paremmin vertaistukemaan toisiamme ja keskustelemaan meidän näkökulmasta käsin asioista rauhassa ilman, että puhelias enemmistö hyökkää joka kohdassa väliin, eteen, taakse ja päälle. Luen edelleen Sijaisvanhemmuus-keskustelua ja nyt tuntuu, että voisin sinne välillä kirjoittaakin, kun jaksan. Tämän keskustelun koen kuitenkin omammaksi.
Tarkoitan hoidolla epävakaille persoonallisuuksille tarkoitettua päiväsairaalahoitoa joka on kaksivuotinen.Minulla loppuu se ensi vuoden kevättalvella,sen jälkeen on tietysti vielä kertaviikkoinen 2 vuoden psykoterapia.Tottakai hoidon tulos vaikuttaa,mutta minun tilanteessa on jo nyt nähtävissä huima kehitys persoonallisuuden eheytymisessä ja hoitavan lääkärin mukaan on erittäin todennäköistä että paranen täysin.Lääkäri ja omahoitaja päiväsairaalasta on ollut yhdessä huoltosuunnitelmaneuvottelussa mukana ja siellä jo puhuttiin kotiuttamisen ajankohdasta,että miten hoidon loppuminen vaikuttaa minuun,mitä tukitoimia tarvitsisimme ja missä vaiheessa kotiuttaminen aloitetaan.Seuraavaan neuvotteluun tulee taas omahoitaja ja hoidon loppumisen vaiheessa vielä lääkäri.Lääkäri kertoi hoidon vaiheista soskuun joten he tietävät,että paraneminen on aaltoilevaa,eli hoidon aikana ja loputtuakin voin mennä vähäksi aikaa huonoon kuntoon,mutta se ei ole pysyvää vaan kuuluu hoidon prosessiin ja persoonallisuuden kasvamiseen.Korostan sitä,että meillä on soskujen ja sijaisvanhempien kanssa yhteistyö toiminut alusta saakka ja lupaukset on pidetty puolin ja toisin.Mitä syytä lapsi olisi olla palauttamatta kun siihen on koko ajan tähdätty ja itse olen pyytänyt huostaanottoa?Jos en lastani saisi takaisin,eli en tervehtyisi kokonaan,niin silloin minun täytyisi yrittää sopeutua siihen ja tehtävä kaikkeni itseni parantamiseksi ja olla lapseni elämässä niin paljon kuin mahdollista.
Tiedätkö, että ei lapsellekaan ole mikään pikkujuttu siirtyä takaisin kotiin kun on ensin asunut monta vuotta sijaisperheessä ja luottamuskin on jo kerran mennyt siihen,että äiti jaksaa hoitaa ja koti on pysyvä paikka elää?Minun täytyy olla tosiaan terve ja varmuus siitä että jaksan ja pystyn ottamaan vastuun lapsestani ja lapseni kehityksestä jotta en aiheuttaisi traumoja lapselle kauhealla hopulla saada hänet kotiin.Siinä tarvitaan sitä yhteistyötä ja malttia, vaikka välillä tuska ja ikävä raastaa lujaa.Kyseessä on kuitenkin oman lapseni elämäja tulevaisuus.
Keskustelusta sen verran,että pitääkin olla eri mielipiteitä, mutta niistä voi keskustella asiallisesti eikä haukkumalla ja mitätöimällä toista.Asiat riitelee, ei ihmiset.
täysin samaa mieltä.hyvä asia,että tämä palsta avattiin.vertaistukea on vaikea löytää,ja sellaisille joilla ei ole omia kokemuksia on vaikea ymmärtää.
Eikö sinulla ole oikeutta sanoa mitään missään palavereissa? Kyllä minullekin sanottiin, että lapsen käyntejä kotona pitäisi harventaa. En suostunut kuin 6 viikoksi tähän järjestelyyn. Vetosin aikaisempaan sopimukseen ja sanoin, että mitään ihmeellistä ei ole ilmennyt, mihin voitaisiin perustaa tämä käyntien harventaminen. Myöhemmin kyllä tajusin siihen syyn, se ei liittynyt mitenkään minuun enkä ala sitä asiaa tässä sen enempää selittelemään. Lapselle oli kovat paikka jo pelkästään se 6 viikon harvennus. Olen ajatellut, että minä edustan lastani näissä huoltosopimusneuvotteluissa ja minun on "pidettävä hänen puoliaan".
tapaamiset otettiin pois sen perättömän epäilyn vuoksi.sosku myöntää,ettö oli perätön syytös,mutta nyt katsotaan näin lyhennetyin tapaamisin.ennen syytöstä saimme olla 2 kertaa kk pe-su,nyt 1 vrk joka 3 viikko.ennen rumbaa lapsi sai olla kotona 5 vrk.lomilla.kirjattiin,että lomat mennyt hyvin.meillä ollut 5 soskua.en ole saanut,edes huoltosopim.sanoin,että tapaamiset palautettaisiin,ei käy vielä sanoivat.sijaisäiti ei suostu siihen.tuntuu älyttömälle,
suunnitelmien mukaan,ja menneet hyvin.kyllä minullekin on lapseni maailman tärkein ihminen.äskeisen viestin laitoin,niin nopeasti,että toivottavasti ymmärsit
siitä,ettei hän taas keksi jotain millä saisi,ettei lomia lisätä
Onhan niillä sossuilla esimieskin. Koeta ottaa häneen yhteyttä ja saada kopio huoltosopimuksesta.