Olipa kerran.....aloitan
"Heiii, miks'se on aina olipa kerran", kysyy 5v.,
"kerro semmonen joku kiva joka jatkuu, eikä vaan kerran."
Tosiaan....niinhän nuo satumaiset sanat kuuluvat; kerran....ja... olipa.
Siinäkö onkin sadun salaisuus, uskomaton kohtaa vain kerran?
Ja tuo olipa; huomaako, että siinä se nyt on...tai oli?
Ajatuksissa musisoi Lauran V:n 'Kerran', miksi niin monissa lauluissa kaihotaan noita menetettyjä hetkiä.
Miksi emme niitä huomaa, nappaa kiinni, emme piittaa.
Emmekö osaa jatkaa satua?
No, me 5v:n kanssa otamme sitten oikeittein kirjailijoiden satueepokset. Pikkuinen tekee huolellista valintaa, laskee tarkasti montako sivua missäkin, pinoaa lukemisjärjestykseen perustellen; "jos ei vaikka jaksetakaan kaikkia.."
Niinhän se on, saduissakin suosikkeja.
Toivotellaan varmuudeksi "hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä, aamen." Ja uppoudutaan satujen maailmaan.
Samoihin rakkaisiin satuihin, taas uudestaan.
Hyvää ötyä (yötä) teillekin!
"Heiii, miks'se on aina olipa kerran", kysyy 5v.,
"kerro semmonen joku kiva joka jatkuu, eikä vaan kerran."
Tosiaan....niinhän nuo satumaiset sanat kuuluvat; kerran....ja... olipa.
Siinäkö onkin sadun salaisuus, uskomaton kohtaa vain kerran?
Ja tuo olipa; huomaako, että siinä se nyt on...tai oli?
Ajatuksissa musisoi Lauran V:n 'Kerran', miksi niin monissa lauluissa kaihotaan noita menetettyjä hetkiä.
Miksi emme niitä huomaa, nappaa kiinni, emme piittaa.
Emmekö osaa jatkaa satua?
No, me 5v:n kanssa otamme sitten oikeittein kirjailijoiden satueepokset. Pikkuinen tekee huolellista valintaa, laskee tarkasti montako sivua missäkin, pinoaa lukemisjärjestykseen perustellen; "jos ei vaikka jaksetakaan kaikkia.."
Niinhän se on, saduissakin suosikkeja.
Toivotellaan varmuudeksi "hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä, aamen." Ja uppoudutaan satujen maailmaan.
Samoihin rakkaisiin satuihin, taas uudestaan.
Hyvää ötyä (yötä) teillekin!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Muistatko, kuka sanoi aina ohjelman lopussa "Hyvää ötyä"? Mutta älä vielä sano hyvää yötä, päivähän vielä on ja Sinä kirjoittelet vielä monta viestiä. Eiks´vaan.
Muistanhan minä Jussi Jurkan ja hänen iltasatunsa, jonka lopussa tuo sanonta oli. Se oli hauska ohjelma, jokin hämärä muistikuva noista jutuistakin jäi, mutta päällimmäiseksi tuo tarinan jälkeinen pieni tauko...ja 'hyvää ötyä'.
Kyllä siitäkin on kauan.......
Minun taitaa olla kylläkin aika sanoa myös tälle vekottimelle hyvää ötyä, pitäähän senkin levätä.:)
Huomasin sinun avanneen kesäkahvilan, onnea...oikein satumaista, sinne! Mukavia jutustelijoitakin siellä näyttää piipahdelleen, ehkä tässä jonain kertana itsekin...
Näkyillään jossakin kolkassa!
Onkohan tuo "Olipa kerran" käännös sekin?
Luin joskus satuja kummityttäreni pienelle pojalle. Tämän "sadunjano" tuntui loputtomalta. Pieni sormi siirtyi sadusta toiseen pyynnöllä "toiki", suomeksi tuokin.
Kun olin mielestäni lukenut samoja satuja ainakin 10-kertaa, kokeilin "panna omiani", tekstistä täysin poikkeavaa.
Pojan hämmästynyt katse nousi kirjasta ja kuului kommentti, "ei se simmot ol" (ei se niin ole). Poika osasi sadut ulkoa jopa sanatarkasti.
Tästä samaisesta pojasta kehittyi hyvin tasapainoinen, hyvin kaikessa menestyvä, suorastaan hienostunut mies.
Oletan, että sadunkuuntelulla on ollut omaa vaikutustaan.
Vahvistusta asiaan sain eräästä ohjelmasta, jossa eräs äiti kertoi lapsistaan.
Tämä äiti oli lukenut paljon satuja odotusaikanaan, siis ikäänkuin syntymättömille lapsilleen.
Kaikista lapsista tuli varhaiskehittyneitä ihmisiä, jotka teini-iässä suorittivat akateemisia loppututkintoja.
Oletteko kuullet asiasta? Äiti ei ollut suomalainen.
Satujen myönteisestä vaikutuksesta lapsen kehitykseen on paljonkin tutkittua tietoa, niin kotimaista kuin ulkomaistakin. Sitä löytyy varmasti myös internetistä, kun räplää vähän vaikkapa Googlea.
Osaan hyvin kuvitella sen pienen sormen, joka näyttää "toiki". :)
Tämä oma lapsenlapseni 'lukee' minulle silloin tällöin vaihtelun vuoksi erästä ensimmäisistä 'kovakantisistaan', siis näistä maistelun kestävistä kirjoistaan.
Huvittaa, miten hän aluksi teki saman virheenkin, tankkasi sanaa samoin kuin olin itse tehnyt. Lisäksi näytti samalla tavalla kuvat, matki siis kaikkea.
Mitenkähän aina muistaisikin, mitä sinne pieneen pääppöön on menossa. :)
Tuot mainitsemaasi ohjelmaa en ole nähnyt, enkä tunne muutenkaan juttua...kerro vaan lisää.
Koulussa lapset, joille on paljon luettu, erottuvat edukseen joukosta. Mielikuvitus on lahja, jota kirjat ruokkivat.
-Oma lapsenlapseni, kolmivuotias, 'lukee' jo kuulemiaan satuja pikkusiskolleen (viisi kk). Molemmat nauttivat kirjoista jo nyt :) .
Taitaapa vähentää ns. sisarkateutta, tuo tapa.
Varmaan ovat sitten myöhemminkin läheisiä toisilleen. Sööttiä!
Aivan hilattain kuulin, että sadut ovat aina olleet olemassa mutta satusedät ovat koonneet niitä kirjoiksi.
Miten ovat aineiston saaneet?
Luku- ja kirjoitustaito kansan keskuudessa on historian mittakaavassa uusi ilmiö. Kertomisen taito tuli puhumisen myötä. Sitten viisaat kirjoitustaitoiset osasivat kuunnella ja merkata muistiin. Ja niiden samojen tarinoiden kehyskertomuksiin on kehitelty yhä uusia ja uusia tarinoita.
Onneksi uusia satuja syntyy koko ajan. Ja vanhat pitävät pintansa, jos ovat hyviä satuja. Hyviä satuja kannattaa lukea aikuistenkin!
Jäin lapsuus,nuoruusmuistojen "satumaailmaan" vieraillessani vanhimman sisareni luona. 15v vanhempi sisareni kertoi omia kokemuksiaan miten hänen lapsuudessaan oltiin ja elettiin, tapoja ja uskomuksia. Tänä päivänä asiat tuntuvat leijailevat todella "satumaailmassa" uskomuksineen.
Maalla oli tiettyjä riittejä eri tapahtumien ympärillä. Näistä asioista on hyvä keskustella ja muistella kun vielä muistaa ja on hyvissä ruumiin ja sielun voimissa.
"Tänä päivänä asiat tuntuvat leijailevat todella 'satumaailmassa' uskomuksineen", kirjoitat.
Enpä olisi itsekään uskonut, että ihminen voi todella unitilassa siirtyä paikasta toiseen, ellen olisi itse kokenut. Hassua sekin, että minut nähneet tuntuivat järkyttyneen itseäni enemmän. Enkä tosiaankaan koe olevani sen kajahtaneempi kuin moni muukaan. :)
Sitten tuo "kun vielä muistaa ja on hyvissä ruumiin ja sielun voimissa". Tuttavan tuttavani alkoi vasta näillä kuudenkympin vuosillaan tutkiskella tietynlaisia epätavallisia ilmiöitä, eli yli satavuotiaaksi; kroppa kuihtui mutta ajatusmaailma pysyi virkeänä loppuun asti.
Riiteistä en ole kuullut sen tarkemmin, eikä näitä 'satumaisia' tarinoitakaan minun lapsuudessani kerrottu. Mielenkiintoista olisikin lueskella noista tapahtumista.
Pitänee mainita, ettei niiden yöllisten retkieni aikana ollut kasvanut siipiä eikä edes pyllyyni pitkää pyrstöä. :DD
Muistan miten sisareni lukema runo "Haltiat"avasi minulle sadun ja odotuksen taianomaisen maailman. Menin ruispellon ojaan istumaan ja odottamaan haltijoiden tuloa.
Runosta muistan osan:
"Ruispellon ojaa ne tulevat ruskeissa takeissa,
multaa riihenpölyä harmaissa lakeissa.
Käsissä täydet haarikat koivunmahlaa
kun haltiat ruispellon ojaa taloon kahlaa...."
Sydänyön hetkenä haltiat pihaan astuvat."
En jalkanut odottaa ja pettyneenä palasin kotiin, minulle selitettiin haltijoiden olevan salaisia, taloja suojelevia. Näin sitä voi lapsen mielikuvitus lentää runon mukana. Kokemiani tunnelmia ja niiden taianomaisuutta muistan vieläkin lämmöllä.
...ja kiehtovia tarinoita kaipailisi nykypäiväänkin. Eivät nuo larppaajat ja goottileikit taida vieläkään päihittää entisaikojen maahisia ja keijuja.
Kohtahan on taas se kaikkien uskomuksien äiti; Juhannus. Itse muistan kuinka maisteltiin lähdevettä ja toivottiin......niin mitähän se olikaan? :=)
Vanhoissa juhannustaioissa on aika paljon sellaisia, joissa neidon piti alasti tehdä jotakin juhannusyönä (kiertää kaivoa, lakaista navetan lattiaa, tanssi niityllä tai lähteellä jne.), jotta näki tulevan sulhasensa.
Voipa vain kuvitella, miten (keiden avittamina) perinteet ovat aikanaan muotoutuneet ja kuinka monta silmäparia on juhannusyönä ollut vahtaamassa nurkan takana tai pusikossa. On tainnut olla niin isäntien kuin renkienkin toiveyö! Että osattiin sitä ennenkin...
Olisikohan tämä meille iäkkäänpuoleisille leskille sopivat juhannustaika?
"Juhannusauttuiltana pitää vierä luttinsa pöyrällen tuopilla kaliaa, vettä ja viinaa, eikä saa siunata ovia. Sitten näköö yöllä ylkänsä, ja jos se ryyppää vettä,niin soon köyhä, jos se ryyppää kaliaa, soon rikas, mutta jos se ryyppää viinaa, niin soon juoppo." (Kauhajoki)
Minkähänlaisia perinteitä tämä aika kasvattaa?
Ohjelmoidut robotitko nämäkin navetanlakaisut hoitavat, emäntäehdokkaat naistentansseissa tai kestojuhannusta viettämässä nudistirannoilla?
Isännillä omat ohjelmansa, rengeillä nyt tietenkin! Joku henrysaari nostamassa suomenlippuaan salkoon? :)
Vahdataanko nyt tietokoneruutua elävän mallin puuttuessa, pusikoitahan näilläkin pelloilla näyttää riittävän.
Ja minkähänlainen se nykypäivän isäntien ja renkien satumainen toiveyö sitten on? Uskaltaako enää arvaillakaan? :D
"Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?", kysyy iskelmänikkari.
Syyttäköön vaan reilusti perinteitä, se viinanmaistaja todennäköisesti oli siellä lutin lattialla vielä aamullakin, tunnistettavissa.
Taikka ne kaljaveikot, rikkaitako olivat, kuorivat siinäkin kermat päältä ja mitäs sille vedenjuojalle muuta olisi jäänyt kuin köyhyys ja loputon jano.
Ihan oikeesti surettaa, että perinteistä tämmöistäkin voi seurata. :DDDDD
Tiedoksi niille, jotka unohtavat käydä ajoissa pitkäripaisessa:
"Juhannusyönä on luonnonlähteen vesi viinaa klo 12 yöllä." (Tammela)
Tämä olisi oikeastaan pitänyt aloittaa jo viime perjantaina, mutta onhan ajoissa ensi vuodeksi!
"Ihminen tulee kaikkitietäväksi, kun ottaa kolme kertaa kolme korpin munaa ja juo niitä joka perjantai yhden, niin että juhannusaattona juo viimeisen." (Pieksämäki)
Lähde olisikin monelle järveä parempi paikka. Siihen ei huku yhtä helposti, vaikka olisi sepalus auki.
Huomenta!
Anteeksi, mutta naurattaa. Jotenkin yhdistän tuon sanonnan perjantaipulloon.
Kokemusta ei ole, vain tätä toisilta kuultua, onhan se 'viina viisasten juoma' ja kaikkitietäviä uskoakseni pubit pullollaan mikäli on uskomista uutiseen, että tietokilpailujen pitäminen kuppiloissa melkein uhkaa perinteistä juomakulttuuria.
Mikähän olisi tilavuudeltaan centeissä se korpin munan mitta? Ei kait sentään koko pullollinen?
Onkos takeita, että tehoaa kaikkiin tapauksiin?
Kyselee nimim. viisastuva?
Jotkut ainakin rupeavat näkemään pikku-ukkoja. Jos ne ovatkin niitä Annulin kaipaamia haltioita? Näin päästiin takaisin satumaailmaan.