Lappilaisen Tiina Sippolan äiti päätyi kuolemansa jälkeen ruumiskontin lattialle.

SOTE LKS SDP VIKA OJALA-NIEMELÄ JOHANNA VIKA

DSFERVD

WQERT

HIENOILLA AUTOILLA AJELEE RUUMIS IHMISET MISTÄ RAHAT SADANTUHANNEN EURON AUTOILLA JA ROLEX RANTEESSA YMS

JOHANNAHAN ON JO ELÄVÄKUOLLUT ZOMBI .

Yksi välietappi vainajille Muurolassa
Tällä hetkellä vainajia kuljetetaan Lapin keskussairaalasta Muurolan sairaalan varasäilytyspaikoille, jos säilytystilat sairaalassa ruuhkautuvat. Tämä tapahtuu sairaanhoitopiirin kustannuksella. Lapin sairaanhoitopiirin tekninen yksikkö on varautunut myös siihen, että se hankkii ruuhkien vuoksi väliaikaisia säilytyskontteja vainajille.

Hautausyrittäjä Jokela kummeksuu, että vainajia kuljetetaan veronmaksajien rahoilla säilytykseen sivukylille siksi, että omaisille ei tohdita antaa napakoita ohjeita.

– Jos omaiset eivät laita hautausyritystä noutamaan vainajaa ripeästi, kuljetusmaksut tulisi periä kuolinpesältä, ei yhteiskunnalta. Mielestäni ongelma ratkeaisi sillä, että sairaala antaisi omaisille ohjeen, että vainaja voi olla säilytyksessä viisi päivää. Kuudentena alkaisivat maksut juosta.

Sairaalat eivät ole tarkoitettu vainajille vaan eläville, Jokela lataa.

– Hinta tai muu tekijä ei voi mielestäni olla syynä sille, että hautausjärjestelyitä lykätään. Laissa lukee, että ruumis on ilman tarpeetonta viivytystä tuhkattava tai haudattava. Ihmettelen, miksi lakia ei viranomaisten toimesta noudateta.

Vainajat viedään odottamaan hautaamista siunauskappeleiden tiloihin. Rovaniemen seurakunnan kappeleissa on tilaa 49 vainajalle, ja määrää aiotaan vielä lisätä kun krematorio aloittaa toimintansa joulukuussa.

ROPS KESKUSKENTÄLLÄ ALETAAN SÄILYTTÄÄ VAINAJIA , HYÖDYLLISEMPÄÄ KUIN PALLON PERÄSSÄ JUOKSEMINEN .

TARVITTAESSA VAINAJA TUODAAN KOTI PIHAAN SÄILYTETTÄVÄKSI.

Vainajien säilytystiloista on Rovaniemellä pulaa. Tällä hetkellä paikkoja on juuri ja juuri riittävästi, sanoo patologian yksikön ylilääkäri Katri Vuopala Lapin keskussairaalasta.

– Vainajien säilytysmäärät ovat kasvaneet tammi–syyskuussa vuoden takaisesta 30 prosenttia. Myös vainajien säilytysaika on pidentynyt noin 10 prosentilla, Vuopala kertoo.

Keskimäärin vainajaa säilytetään Lapin keskussairaalassa noin 12 päivää. Syitä sille, miksi vainajia on nyt enemmän kuin säilytystilat antavat myöden, on Vuopalan mukaan useita.

Yksi syy tähän on tuhkauksen yleistyminen. Lähimmät krematoriot ovat Oulussa ja Kajaanissa. Oulun krematoriossa tuhkattiin viime vuonna yli 1 600 vainajaa. Oulun krematorio on ruuhkautunut, ja Vuopalan mukaan hautajaisjärjestelyt ovat hidastuneet tilanteen vuoksi.

ELIN KAUPPA KÄY

EIKÖS SIELLÄ JOKU KÄY VETELEEN NIITÄ ANTAA VIIMÄSEN TYÖNNÖN

ONKOHAN MATKAILUYRITTÄJÄT TÄN TAKANA , MAFIA

SAFARI HYSKY YRITTÄJÄT KIINNOSTUNEITA ILMAISTA SAFKAA KOIRILLE

ENTÄS MARJA JA MATKAILY YRITTÄJÄT OLIS AIKA HILJAISTA TYÖVOIMAA EIKÄ TARVI MAKSAA MITÄÄN TOIVE ORJA TYÖVOIMAA.

NÄIN KEVÄÄLLÄ SAATTAAPI KARHUTKIN TULLA NE HAISTAA KONTIN SISÄLLÖN KAUAS.

Tieteilijöiden näkemyksiä
Tutkimusyhteenvedon mukaan elinkauppaa tutkineista 72 tutkijasta maailmassa 68 % kannatti ja 21 % vastusti elinkauppaa.[5] Myös yhdysvaltalaisten taloustieteilijöiden (AEA) konsensus on, että elinkauppa pitäisi sallia (70 % vs. 16 %).[6]

UC Berkeleyn professori ja Organs Watchin johtaja Nancy Scheper-Hughes korostaa, että elinsiirroista maksetaan jo nyt korvauksia Yhdysvalloissakin "älä kysy, älä kerro" -tyyliin. Scheper-Hughes kannattaakin elinkaupan laillistamista. Hän on kuuluisa tutkimuksistaan, jotka paljastivat satojentuhansien kehitysmaalaisten joutuneen huijatuiksi tai pakotetuiksi elinluovutuksiin ja johtivat moniin pidätyksiin. Hänen mukaansa ilmiöiden taustalla on luovuttajapulan luoma epätoivo.[7]

Yhdysvalloissa munuaissairauteen liittyy 300 000 kuolemaa vuosittain, vaikka elinsiirrot onnistuvat erittäin hyvin. Johtavat asiantuntijat pitävät kasvavaa tarvetta ja pahenevaa munuaispulaa erittäin vakavana ongelmana.[7]

Orfa Greenbergin mukaan suurin osa tutkijoista kannattaa elinkaupan kieltoa mutta toiset tutkijat haluaisivat laillistaa elinkaupan, jotta valtiot voisivat säännellä sitä ja minimoida osanottajien riskit ja riiston. John A. Robertson on myös esittänyt, ettei valtiolla ole oikeutta estää kansalaisiaan etsimästä itselleen lääketieteellistä apua.[8]

Monet tutkijat kannattavat elinkaupan laillistamista, jotta pulaa elimistä saataisiin poistettua. Tämä myös laskisi elinten hintatasoa, mikä vähentäisi laitonta elinkauppaa ja sen kannustimia. Lisääntynyt tarjonta lyhentäisi elinsiirtojen odotusaikoja, mikä auttaisi potilaita ja säästäisi sairaalakuluja.[9]

Journal of Economic Perspectives -lehden artikkelissaan Nobel-palkittu taloustieteilijä Gary Becker ja Julio Elias arvioivat, että Yhdysvaltojen munuaispula lievittyisi 15 000 dollarin korvauksella luovuttajalle. Liittovaltio voisi maksaa korvauksen tasa-arvon takaamiseksi. Tämä esitys säästäisi rahaa, koska elinsiirto on halvempaa kuin jonottajien tarvitsema dialyysihoito.[2]

Riskit
Toisen munuaisen luovuttamisen riski on hyvin pieni, sama kuin eräiden kauneusleikkausten kuten rasvaimun. Seulottu luovuttaja elää pidempään kuin kahden munuaisen ihmiset keskimäärin. Laillisilla markkinoilla sekä myyjän että vastaanottajan asema olisi parempi kuin pimeillä markkinoilla.[10]

Luovuttamiseen liittyy lähinnä vain leikkausriski. Jäljelle jäävä munuainen kasvaa täyttämään poistetun paikan. Toisesta munuaisesta ei ole juurikaan etua. Jos munuaiset pettävät, ne pettävät yleensä yhtaikaa. Elävän luovuttajan munuainen kestää yleensä vuosia pidempään kuin kuolleen.[11]

Pimeillä markkinoilla lahjoittajat eivät välttämättä saa kunnollista jälkihoitoa.[2]

Laillinen ja laiton elinkauppa
Nyt laiton elinkauppa kattaa ehkä 5-10 % maailman elinsiirroista.[2]

Maailmassa on miljoonia munuaispotilaita, mutta vuonna 2007 tehtiin vain 65 000 munuaissiirtoa.[2] Yhdysvalloissa munuaissiirtojono oli vuosikymmenessä miltei kaksinkertaistunut 95 000 ihmiseen vuonna 2012, mutta tuolloinkin heistä vain 16 500 sai siirrännäisen ja muista 4500 kuoli odottaessaan, lähinnä siksi että joutui odottamaan sopivaa munuaista liian kauan.[12]

Siirtoelinpulan takia monet maat ovat yrittäneet erilaisia innovaatioita, mutta vain elinkaupan laillistanut Iran on saanut poistettua siirtomunuaispulan.[2] Myös Singapore suunnittelee elinkaupan laillistamista.[2]

Elinpula on johtanut myös elinsiirtoihin vanhoilta ja sairailta vainajilta, jolloin elimet voivat pettää tai sisältää syövän. Toisaalta myös paremman elimen odottaminen olisi vaarallista, koska jonossa on korkea kuolinriski.[2]

Myös joukko munuaisensa altruistisesti luovuttaneita on vaatinut elinkaupan laillistamista.[13]

Ruumiskonttien katoillakin aletaan tilanpuutteen takia jo säilömään kalmoja.

ONKOHAN KAIKEN TAKANA , PITÄS OMAISTEN TARKASTAA ONKO KAIKKI TALLELLA.

Elinsiirtoturismi
Elinsiirtoturismi on laittoman elinkaupan yhteyteen syntynyt ilmiö, jossa länsimaiset ihmiset matkustavat lainsäädännöltään vähemmän kehittyneisiin tai valvottuihin maihin elinsiirtoa varten.[18] Köyhistä oloista kotoisin olevien elinten luovuttajat voivat olla heikon taloudellisen asemansa vuoksi alttiita hyväksikäytölle. Joissakin elimensä myyneitä henkilöitä käsittelevissä tutkimuksissa luovuttajien on huomattu kärsineen luovutuksen jälkeen oman terveydentilansa heikkenemisestä. Tämän arvellaan johtuvan luovuttajilla jo aikaisemmin olleista terveydentilan ongelmista sekä elintenluovuttajakandidaattien puutteellisesta seulonnasta.[19]

Argumentteja elinkaupasta
Elinten turvallisuus
Yhdysvaltojen jo nyt laillinen verenluovutuskauppa tuottaa paljon enemmän verenluovutusta kuin Britannian palkkioton verenluovutus. Aiemmin elinkauppaa ja verikauppaa on vastustettu varoittaen myydyn veren laadusta, mutta professori Beckerin mukaan seulonnan kehittymisen vuoksi veren ja elinten laatu voidaan nykyään varmistaa hyvin.[20]

Elinpula on johtanut myös elinsiirtoihin vanhoilta ja sairailta vainajilta, jolloin elimet voivat pettää tai sisältää syövän. Toisaalta myös paremman elimen odottaminen olisi vaarallista, koska jonossa on korkea kuolinriski.[2]

Kuolleilta otettuihin elimiin liittyy monia kiisteltyjä ongelmia kuten kiire ottaa elimet ennen suostumuksen varmistamista sekä vaikeus määritellä elämän ja kuoleman rajaa.[2]

Köyhät luovuttajat
Nobel-palkittu Gary Becker kummastelee sitä, että köyhien ei sallita myydä elimiään edes kuoltuaan lastensa tai vanhempiensa hyväksi. Tosin hänen mukaansa sekään, että heiltä riistetään mahdollisuus myydä munuainen elävänä, ei paranna köyhien asemaa.[21]

Becker kirjoittaa, että jos pelätään köyhien suurta osuutta luovuttajissa, heille voidaan asettaa kiintiö, mutta käytännössä tämä ei liene tarpeen, koska monen köyhän elimet eivät kelpaisi luovutuksiin. Becker vertaa elinkauppaa vapaaehtoiseen armeijaan: vastoin pelkoja sekään ei täyttynyt köyhistä, koska usein heillä ei ole vaadittavaa koulutusta.[20]

HIENOILLA AUTOILLA AJELEVAT LKS TYÖNTEKIJÄT

KOSKAHAN SIELLÄ AVOIMIEN OVIEN PÄIVÄ ET WOLT POIJAAT SAAVAT PAINAA NIIN PALIONKO LYSTÄÄ

Kansainvälinen elinkauppa on noussut rahanpesuun verrattavaksi liiketoiminnaksi, jossa liikkuu arviolta 550–1 100 miljoonaa euroa joka vuosi. Suomessa elinkauppaa ei ole todettu, sillä maassamme on pitkät perinteet elinsiirrosta ja kohtuulliset jonotusajat.

– Suomessa kuolleitten luovuttajien määrä yltää kansainväliseen tasoon ja esimerkiksi viime vuonna selvästi Euroopan keskitasoa korkeammalle. Munuaista odottavia on noin 300, mikä tarkoittaa alle vuoden jonotusaikaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa jonotusaika on yli viisi vuotta, kertoo elinsiirto- ja maksakirurgian osastonylilääkäri Heikki Mäkisalo Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta, jossa elinsiirrot tehdään.

Myös potilasmäärät ovat pysyneet maltillisina moniin maihin verrattuna. Esimerkiksi virushepatiitit ovat Suomessa harvinaisia, mikä vähentää tarvetta maksansiirtoihin.

– Lisäksi elinsiirron kriteerit ovat selkeät ja potilaat ovat hyväksyneet ne kielteisissäkin tapauksissa. Tähän on varmasti auttanut luottamus terveydenhuoltojärjestelmään.

Munuaissiirron ulkomailla saaneita suomalaisia on tiettävästi alle kymmenen. Mäkisalon mukaan heiltäkään ei olisi evätty siirtoa Suomessa.

Elinkaupan uhri kärsii monin tavoin
Maailmalla munuaissiirroista jopa 10 prosenttia kuuluu elinkaupan piiriin. Elinkauppaan liittyy vakavia ihmisoikeusrikkomuksia. Intiassa munuaisen luovuttaja saa keskimäärin 1 000 euroa palkkiota, kun ostaja maksaa siitä usein 25 000 euroa.

Joskus palkkiota ei makseta lainkaan tai vasta sitten, kun elinluovuttaja on rekrytoinut kaksi uutta luovuttajaa. Usein munuainen luovutetaan perheen velan takia.

Pakistanissa tehdyssä tutkimuksessa 90 prosenttia luovuttajista oli paperittomia siirtolaisia ja 70 prosenttia orjatyössä. Leikkauksiin liittyy riskejä, eikä luovuttajien terveydentilaa seurata. Elinkauppaan elimensä luovuttaneille koituu pitkäaikaisia terveyshaittoja eivätkä kaikki edes saa luvattua palkkiota. Usein myös köyhyys jatkuu entisellään.

Elinkauppa on kielletty kaikissa maissa lukuun ottamatta Irania. Lakia on kuitenkin kierretty monin tavoin myös Euroopassa ja sen lähialueilla. Turkissa on harjoitettu elinkauppaa, ja Kosovossa otettiin kiinni elinsiirtoja tehtaillut ryhmä vuonna 2008.

Euroopassa elinkauppaa on kuitenkin saatu kuriin kansainvälisillä sopimuksilla. Myös esimerkiksi Intia, Filippiinit ja Pakistan ovat rajoittaneet elinsiirtoja ulkomaalaisille.

Viime vuonna allekirjoitettiin Espanjassa elinkaupan kriminalisoiva sopimus, johon toistaiseksi puolet EU-maista ja myös Venäjä on liittynyt.





– Saksassa voidaan elinsiirtosairaaloissa tehdä yksityisesti siirtoja muutamalla prosentilla tapauksista, toisin kuin Pohjoismaissa. Tämä saattaa johtaa väärinkäytöksiin.

L

ddd

wwww

ddd

earsgrh

erwteh

reatwh

ddd

www