Olen kuin särkynyt peili,
tuhansissa paloissa.
Ilman kehyksiä.
Kokoa koskettaen
jokaista terävää kulmaa.
Katso jokaista kirkasta pintaa.
Asettele varoen,
yhteen liittäen.
Näe kauneus takana säröjen.
Katso valmista pintaa,
näe tuhannet eri kuvat.
Ne ovat osa minua on.
tuhansissa paloissa.
Ilman kehyksiä.
Kokoa koskettaen
jokaista terävää kulmaa.
Katso jokaista kirkasta pintaa.
Asettele varoen,
yhteen liittäen.
Näe kauneus takana säröjen.
Katso valmista pintaa,
näe tuhannet eri kuvat.
Ne ovat osa minua on.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tunteitasi, ja minunkin, todella kauniisti ja koskettavasti...*huokaus*
pitkästä aikaa?! Kiitos!
Olemme paljon enemmän kuin yksi kokonainen kuva. Silti jokaisella on omat särönsä eikä se silti sisäistä kauneutta vähennä.
Kysymys on vain ketä sen peilin kokoaa ja näkee...
säröisestä peilistä heijastuu joka säröstä hänen kuvansa eikä mikään ole oikea kun menen katsomaan
lähemmin, mitä tehdä?
Vedä nakit silmille.
tuohon vastat jokainenhan tekee loppujen lopuksi omat päätöksensä ja valintansa.
kuorettomia vai kuorellisia???
ihmisestä on aina tuhansien päivien muokkaama.
Jokaisella kokmuksella oma piirre meidän kasvoillamme. Kuka sen näkee, pystyy oikeasti rakastamaan meitä. Runossasi on paljon viisautta.
tämä runo on yksi harvinaisuus, muiden kirjoittamieni joukossa. Se on erään pohdinnan lopputulos, eikä äkkipikainen kirjoitus.