Digikamera loppuiäksi?

Olen ihmetellyt samaa asiaa. Mitä järkeä on tehdä noin suurta investointia harrastusvälineeseen, jolla ei pystykään täyspainoisesti ottamaan valokuvia? Kun taidot kehittyvät, niin alkaakin ihmetyttämään, että miksi kuvista ei tulekaan kaikilta osin tyydyttäviä. Aina jää jotain sanomista... Oletuksena on nyt, että valokuvauksen laji/aihepiiri on jo tiedossa.

Tulee eteen muutaman vuoden ikäisen digikameran myynti. Kukaan ei uskalla tai halua maksaa juuri mitään...

Asia voi olla pelkkää markkinapaskaa: Valmistajille voisi olla halvempaa valmistaa esim. yhtä ja samaa maksimaalisen suurta valokennoa, mutta sitä ei tehdä, koska "paremman tekniikan" omaavista kameroista voidaan ottaa ronskit myyntikatteet. Voidaan myydä ns. "ammattilaismallia" josta voidaan pyytää mitä vain, sillä suurilla laadukkaita kuvia tarvitsevilla työnantajayrityksillä on millä mällätä.

Vanhoilla filmikameroilla ei tainnut olla tätä ongelmaa? Tekniikka oli sen verran monen valmistajan hallussa.

Ihan samaa oon ihmetellyt ja mielessäni naureskellut.Sinänsä käsittämätön juttu.

Kyllähän se pitäis olla pitempiaikainen, eikä vain pienen hetken juttu.

Pikasesti luettuna tämä on vissiin joku provokatiivinen yllytys aloittaa joku keskustelu asiasta jossa ns. asiantuntijat voivat tuoda esille tietämystään. Esitetään asia, johon sisältyy naurettava olettamus ja odotetaan että pätemisenhaluiset keskustelijat ojentavat keskustelun aloittajan "oikealle tielle". Ok, ymmärrän että sivuston markkinointi edellyttää että kirjottelua on paljon, mutta tällaset läpinäkyvät jutut vois ylläpitäjän taholta jättää pois...sinänsä arvokkaita tietoja voimme me käyttäjät saada toinen toisiltamme kun on yhteiset kiinnostuksen aiheet. Siinnä mielessä kiitokset sivuston rakentajille.

Sama tilanne oli aikoinaan 60-luvulla kinojärkkäreiden kanssa.
Kehitysvauhti oli hurjaa. Aivan samalla tavalla kuin nytkin digipuolella.

Kuvitteletko ettei 3x0d:llä voi ottaa kuvia kymmenen vuoden kuluttua? Kyllä voi.

Harrastukseen on vain tapana kulua rahaa, pitää olla viimeiset vempeleet vaikka itse kuvaamisen taidot ovat lähes nollassa.

Ei mitään uutta auringon alla. Sama tilanne kuin ennenkin.

Kyllähän noissa testeissä jostain syystä puutaheinää kirjoitellaan.
Vaikkapa uusin Tietokone lehti nro.7-8. Siinähän on digijärkkäreitä testattu. Toisaalla sanotaan juuri, että 350D sopii aloittelijalle mm. helppokäyttöisyyden ansiosta, mutta toisaalla "Canon tarjoaa Nikonin veroiset säätömahdollisuudet aavistuksen hankalammin käytettävässä paketissa". Samassa artikkelissa on myös maininta, että "Nikon saattaa vaikuttaa kovin tekniseltä ja nippeleiden täyttämältä laitteelta" siis kokemattoman kannalta. Kuitenkin äkkiseltään laskettaessa nippeleiden määrä on niitä Canonissa enemmän. Yhteenvetona mitä painavampi ja enemmän nippeleitä sitä ammattimaisempi kamera on ja päinvastoin. Kuiteenkaan kuvanlaadussa ei havaittu eroja. Samasta testistä löytyy tietty myös taulukko missä kamerat on pisteytetty paremmus järjestykseen mm. Nikon 8,7 p. Canon 9,0. Loppu yhteenvedossa pisteet ovat tietenkin toistepäin. Joten Nikon voitti ko. testin antaessaan enempi ammattimaisemman vaikutelman. Se näistä testeistä. Kannattaa vaan hankkia sellainen kamera joka itselle ja kukkarolle tuntuu parhaimmalta.

Ei valokuvaus ole sen kummoisempi harrastus kuin mikään muukaan. Ei juuri missään harrastuksessa osteta ensiksi harrastusvälinettä, jote ei päivitetä harrastuksen edetessä vai kuvitteletko että heittokalastaja ei osta vuosien varrella uutta vapaa vaikka sillä vanhallakin pärjäisi?

Filmipuolella on helppo kun siellä ei ole kennoa vaan filmi, joksika voi valita sopivan ja tämän jälkeen rungossa periaatteessa riittää että saa aukkoa ja valotusaikaa säädettyä. Kuitenkin kalliimmat kinorungot maksavat tonneja... kuka noita ostaa jos 150 euron rungolla on (lähes) samat perusominaisuudet?

Aatu-:
"Muutamassa lehdessä väitettiin, että kamera sopii hyvin ensimmäiseksi digijärjestelmäkameraksi. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Jos minä ostan itselleni digijärkkärin, tarkoitus olisi että käyttäisin sitä loppuelämäni."

Vastaus voidaan jakaa vaikkapa kahteen osaan: kestävyys ja ominaisuudet.

Kuluttajarungon todellista kestävyyttä on hankala arvioida. Muutamat mekaaniset osat (esim. suljin ja peili) saa vaihdettua huollossa "kohtuulliseen" hintaan, kun ne aikanaan väsähtävät. 350D:n pitäisi pystyä ainakin noin 50.000 kuvaan, mutta kaikki laitteet ovat loppujen lopuksi yksilöitä, ja myös kameran muu mekaaninen rasitus vaikuttaa kestävyyteen. Elektroniikkapuoli voi olla ongelmallisempi. Jos/kun jotain vikaa joskus tulee (ja vika on käyttäjän tai normaalista käytöstä johtuvaa), voi tulla halvemmaksi ostaa uusi kuin huoltaa vanhaa.

Toisaalta, ominaisuuksiensa valossa kamera tulee aina olemaan niin hyvä kuin tehtaalta lähtiessään. Jos kameran ominaisuudet eivät rajoita sen käyttöä, se on huollettuna periaatteessa ikuinen.

Veikkaisin, että hyvin pidetty, aktiivisesti käytetty (ja tarvittaessa huollettu) 350D kestää vähintään 5-10 vuotta - mutta tämä on puhdas veikkaus. Lähtökohtaisesti mikään firma ei nykyään kuitenkaan tee kuluttajaelektroniikkaa ikuiseksi, joten sellaisesta ei kannata haaveilla. Kovasta hinnastaan huolimatta halvimmat digirungot ovat valitettavasti kuluttajaelektroniikkaa. "Kertakäyttötuotekin" voi joskus silti osoittautua käytännössä ikuiseksi.

Oma vinkkini on, että käyt rohkeasti ostamassa sen rungon, jos käytettävyys ja ominaisuudet miellyttävät. Hyvä runko se on.

Näin juuri. Jos ostan tuollaisen kalliin kameran, oletan että sitä voisi käyttää myös useita kymmeniä vuosia. Ei harrastajat rupea kameroitaan vaihtamaan. Ollaan tässä sentään oltu aktiiviharrastaja useampia vuosia. Jos kerta ammattilehdissä väitetään, että kyseinen kamera soveltuu vain ensimmäiseksi kameraksi, niin miten tällainen aktiivisempi harrastaja (jolla on se vanha kunnon järjestelmäkamera ollut jo kymmeniä vuosia), voisi sellaisen sitten ostaa. Mikä kamera mulle sitten sopisi paremmin? En mä sentään ammattilaisten välineitä rupea ostelemaan. Jotenkin tuntuu siltä, että nuo tavalliset digikamerat riittävät toistaiseksi.

Tekniikka kehittyy huimaa vauhtia. Filmijärkkärit pohjautuivat vanhaan melko stabiiliin tekniikkaan, runkoa ei tarvinnut vaihtaa, vaikka herkempiä filmejä tulikin markkinoille. Digi kamerat, järkkäreitä myöten ovat melko huimassa kehitys kierteessä. Kennot suurenevat fyysisesti ja pakkaustiheys lisääntyy. Prosessorit kehityvät myös, vaikka kovin uutta ruutia ei enää keksittäisikään. Tämä johtaa yksinkertaisesti siihen, että tänään ostettu kamera, vaikka teknisesti toimiva olisikin on muutaman vuoden päästä auttamatta vanhan aikainen. Markkina arvo laskee ja huolto ja korjaustoimenpiteet tulevat kannattamattomiksi("Tällähintaahan saisi jo uuden rungon") Tulee uusia optiikoita ja muita lisälaitteita, jotka eivät sovellu vanhoihin runkoihin. Uusissa kameroissa on hillittömän hienoja ominaisuuksia. Ehkä suurin vedenjakaja tulee siinä vaiheessa, kun täysikokoiset kennot yleistyvät. Täysikokoisella tarkoitan tietysti puolikokoa.

Mikäli kamera täyttää tänäpäivänä kuvaajan kriteerit, niin miksi se ei tekisi sitä myös vuosienkin päästä. Periaatteessa. Näissä teniikka jutuissa vaan nälkä tahtoo kasvaa syötäessä.

Toki tuossa on sekin puoli, että vaativan harrastajan tekee aina mieli markkinoiden parasta ja uusinta kameraa ja tarvekin voi ihan oikeasti kasvaa ammattirungon suuntaan.

jos aiot kuvata loppuelämäsi samalla digijärkkärillä. Ei nämä nykyiset tekniikan ihmevempaimet kestä kuin 5-10 vuotta max. Vertaa 60-70 luvun järjestelmäkamerat: toimivat edelleenkin. Toisaalta kamera loppuelämäksi on aika häilyvä toive: harvahan ostaa auton (joka maksaa 10-20 * digijärkkin verran) loppuelämäksi. Muotoilisin toiveen toisin: ostan hyvän digijärkkärin ja käytän sitä niin kauan kun se kestää. Ja muista: jos odotat aina seuraavaa mallia ja uusinta uutta, et koskaan saa mitään.

Minoltan dynax D7 onko minkälainen kannattaako semmoinen hommata.