Kun perheen läheiset ihmiset vanhenevat, liikunta käyt vaikeaksi, horjuvaksi ja muisti alkaa pettää.
Siinä kanssa asuva puoliso, joutuu koville, kun ei asiasta voi juurikaan puhua, sillä toinen loukkaantuu . Kun sitten joudut salaa valvomaan jääkö ovet lukitsematta, mitä touhuaa, varsinkin miehet, eivät tahdo ymmärtää, että keho ei enää toimi samoin kun ennen.
Enää sähköasentajan hommat eivät suju ja alkaa särkyä kaikki laitteet aina pitäisi ostaa uusia työlaitteita, vaikka ei enää kykene niitä käyttämään. Kiroilua lisääntyy ja myös siisteys unohtuu ja siinäkin saa taistella, kuinka usein vaihdetaan vaatteet.
Sitten tuo autoilu, siitä ei osatakaan luopua, vaikka auto horjuu laidalta toiselle ja parkkiin ei tahdo oikein osua millään.
Kiroilua, kuinka muut töppäävät ja kotona sitten alistetaan kaikkia.
Itse nyt kirjoitan tätä, omalla ajalla, jota on enää turvallisesti, silloin kun hän nukkuu, mutta omat unet jäävät vähäisiksi. Ja olen täysin tuon muuttuvan mielivallan alla.
Entä sitten lapset ja lapsenlapset, he näkevät, kuulevat ja kärsivät. Heidän käyntinsä harvenevat. Ymmärrän hyvin, että eivät jaksa kantaa enää huolta oman perheensä lisäksi ikääntyvästä vanhemmasta, joka jatkuvasti on äreä ja määräilee.
On valtavan vaikeaa saada toista lääkäriin, vaikka näkee tarpeen ihan kiireellisenä, olen kuulut sanottavan, että on se itsemääräämisoikeus. Kaikkein pitäisi kyllä ymmärtää, että pelko estää itse tunnustamasta ja hakeutumasta hoidon piiriin, joka saattaisi antaa parempia päiviä. Kuitenkin toivoisin, että tällainen ikääntymisen seuraaminen ja siitä hoitoon johtaminen terveydenhuollon yhteydessä, koska kotiväen on lähes mahdotonta tehdä mitään kuin jatkuvasti salaillen kuunnella ja nähdä mitä tapahtuu.
Kun yrität saada selville, minne on menossa, saa raivarit päälleen. Mutta kun pitäisi tietää mistä löytyy, jos jotain sattuu ja meillä sattunutkin, aiheuttaen lääkärikäyntejä, mutta ei tarkempaan tutkimukseen miksi käynti oikein tapahtui.
Siinä kanssa asuva puoliso, joutuu koville, kun ei asiasta voi juurikaan puhua, sillä toinen loukkaantuu . Kun sitten joudut salaa valvomaan jääkö ovet lukitsematta, mitä touhuaa, varsinkin miehet, eivät tahdo ymmärtää, että keho ei enää toimi samoin kun ennen.
Enää sähköasentajan hommat eivät suju ja alkaa särkyä kaikki laitteet aina pitäisi ostaa uusia työlaitteita, vaikka ei enää kykene niitä käyttämään. Kiroilua lisääntyy ja myös siisteys unohtuu ja siinäkin saa taistella, kuinka usein vaihdetaan vaatteet.
Sitten tuo autoilu, siitä ei osatakaan luopua, vaikka auto horjuu laidalta toiselle ja parkkiin ei tahdo oikein osua millään.
Kiroilua, kuinka muut töppäävät ja kotona sitten alistetaan kaikkia.
Itse nyt kirjoitan tätä, omalla ajalla, jota on enää turvallisesti, silloin kun hän nukkuu, mutta omat unet jäävät vähäisiksi. Ja olen täysin tuon muuttuvan mielivallan alla.
Entä sitten lapset ja lapsenlapset, he näkevät, kuulevat ja kärsivät. Heidän käyntinsä harvenevat. Ymmärrän hyvin, että eivät jaksa kantaa enää huolta oman perheensä lisäksi ikääntyvästä vanhemmasta, joka jatkuvasti on äreä ja määräilee.
On valtavan vaikeaa saada toista lääkäriin, vaikka näkee tarpeen ihan kiireellisenä, olen kuulut sanottavan, että on se itsemääräämisoikeus. Kaikkein pitäisi kyllä ymmärtää, että pelko estää itse tunnustamasta ja hakeutumasta hoidon piiriin, joka saattaisi antaa parempia päiviä. Kuitenkin toivoisin, että tällainen ikääntymisen seuraaminen ja siitä hoitoon johtaminen terveydenhuollon yhteydessä, koska kotiväen on lähes mahdotonta tehdä mitään kuin jatkuvasti salaillen kuunnella ja nähdä mitä tapahtuu.
Kun yrität saada selville, minne on menossa, saa raivarit päälleen. Mutta kun pitäisi tietää mistä löytyy, jos jotain sattuu ja meillä sattunutkin, aiheuttaen lääkärikäyntejä, mutta ei tarkempaan tutkimukseen miksi käynti oikein tapahtui.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.