Olen ollut lääkiksen kautta avaamassa ruumiita alkukesän ja minun täytyy kertoa teille kokemuksestani.
Kummituksia ei ole olemassa. Jos näkisitte vainajan leikkauspöydällä opetuskäytössä, tajuaisitte mistä puhun. Ymmärtäisitte, kuinka hauraita kaikki olemme, kuollut ei herää, sille ei voi mitään.
On kauheaa, että ihminen kuolee, vaatii luontoa olla kuolleiden kanssa tekemisissä. Toivoisin, että olisi elämää kuoleman jälkeen, mutta kun katsoo preparoitavia ruumiita, leikkelee niitä, ymmärtää mistä on kyse. Ihminen ei ole mitään, pelkkä sattuma maailmassa.
On hienoa sepittää kokemuksia kohtaamisista kuolleiden kanssa, se keventää mieltä, kuolema ei olisikaan loppu... siitähän pohjimmiltaan kummittelun kokemisessa on kyse...
On perverssiä ihmisen kaikkivoipuuden buustaamista uskoa "henkeen". Kun amputoin vainajan jalan harjoittelumielessä, kun haistan formaldehydiä täyeen pumpatun ruumiin tuoksun, ymmärrän...
Puhellessani tauolla meitä opiseklijoita ohjastavan patologin kanssa, kysyelin häneltä mihin hän uskoo, miten hän kokee vainajien kanssa työskentelyn. Hän (nainen) kertoi, ettei usko mihinkään yliluonnoliseen, ettei ole koskaan kokenut mitään siihen viittavaa. Vaikka onkin ollut yli 25 vuotta tekemisissä kuolleiden ihmisten jäänteiden kanssa. Se opettaa.
On mahdotonta uskoa. Parempi rakentaa tulevaisuutensa todellisuuden varaan. satuja maailmassa riittää.
Tiedän, että uskotte henkiin, kummituksiin, mihin tahansa... käynti patologian laitoksella voisi ehkä avartaa mieltänne... elämä päättyy kuolemaan... se on pakko hyäksyä... muuta ei ole.
Kummituksia ei ole olemassa. Jos näkisitte vainajan leikkauspöydällä opetuskäytössä, tajuaisitte mistä puhun. Ymmärtäisitte, kuinka hauraita kaikki olemme, kuollut ei herää, sille ei voi mitään.
On kauheaa, että ihminen kuolee, vaatii luontoa olla kuolleiden kanssa tekemisissä. Toivoisin, että olisi elämää kuoleman jälkeen, mutta kun katsoo preparoitavia ruumiita, leikkelee niitä, ymmärtää mistä on kyse. Ihminen ei ole mitään, pelkkä sattuma maailmassa.
On hienoa sepittää kokemuksia kohtaamisista kuolleiden kanssa, se keventää mieltä, kuolema ei olisikaan loppu... siitähän pohjimmiltaan kummittelun kokemisessa on kyse...
On perverssiä ihmisen kaikkivoipuuden buustaamista uskoa "henkeen". Kun amputoin vainajan jalan harjoittelumielessä, kun haistan formaldehydiä täyeen pumpatun ruumiin tuoksun, ymmärrän...
Puhellessani tauolla meitä opiseklijoita ohjastavan patologin kanssa, kysyelin häneltä mihin hän uskoo, miten hän kokee vainajien kanssa työskentelyn. Hän (nainen) kertoi, ettei usko mihinkään yliluonnoliseen, ettei ole koskaan kokenut mitään siihen viittavaa. Vaikka onkin ollut yli 25 vuotta tekemisissä kuolleiden ihmisten jäänteiden kanssa. Se opettaa.
On mahdotonta uskoa. Parempi rakentaa tulevaisuutensa todellisuuden varaan. satuja maailmassa riittää.
Tiedän, että uskotte henkiin, kummituksiin, mihin tahansa... käynti patologian laitoksella voisi ehkä avartaa mieltänne... elämä päättyy kuolemaan... se on pakko hyäksyä... muuta ei ole.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Sulta on tainnut ruokahalu mennä joksikuksi aikaa.
Voin vakuuttaa sinulle, opiskelija, että kaikki "jutut" eivät ole pelkkää sepitettä. Kuolleen veljeni ääressä minustakin tuntui vähän samalta, ihminen on hauras... Kuitenkin, minulle oli sitä ennenkin jo sattunut sellaisia tapauksia, jotka eivät järjen puitteissa olleet selitettävissä.
Elikkä luulisin että se, mitä sinä parhaillaan koet, on samanlainen tunteeseen perustuva reaktio kuin josta aaveisiin uskovia syytät. Mielestäni on liian helppo uskoa, ettei mitään ole, toisinaan se näyttää ilmiselvältä totuudelta, kuollut ei puhu. Mutta kun asiat alkavat tapahtua, ne etenevät omalla painollaan.
No mutta, eihän se kuollut ruumis olekaan se mikä kummittelee, paitsi ehkä zombie-elokuvissa. Leikkauspöydällähän näet vain fyysisen ihmisen; katoavat jäänteet siitä henkilöstä joka kerran eli ja vaikutti. Tämä fyysinen ihminen ei kuoltuaan kuitenkaan kummittele. Vainaja ei siitä leikkauspöydältä nouse ylös ja kävele.
Vainajia leikellessähän voit mietiskellä, mikä on ollut se voima, energia, sielu(?) tai henki, joka sitä ruumista on aikoinaan liikuttanut? Mikä on tehnyt siitä hauraasta lihaklöntistä ihmisen, persoonan, joka on kyennyt ajattelemaan, tuntemaan ja toimimaan? Ennenkaikkea mitä on se elämä, henkinen ihminen, jota siinä ruumiissa ei enää ole ja minne se on mennyt?
Kuolemanjälkeinen elämä tai kummittelu ei koske ulkoista kehoamme, fyysistä kuortamme, vaan henkistä puolta eli sisintä, "todellista ihmistä". Kannattaa tulla välillä sieltä ruumishuoneelta käymään täällä elävien parissa, niin huomaa sen eron mikä elävien ja kuolleiden välillä on ja tulee pohtineeksi syvällisemmin mitä ihmiselle kuolemassa ja sen jälkeen tapahtuu.
Ensinnäkin: turhaan yrität päteä. Ruumis on ainakin itselleni pelkkää materiaa, ei sen kummempaa. Joku kuolleen materian irroitusoperaatio ei merkitse ainakaan itselleni mitään. Ruumiissa mitään pyhää ole.
Toiseksi: en minä ainakaan usko mihinkään, faktat on ne jotka puhuu. Ei mihinkään "kummituksiin" pidä uskoa, usko kuuluu lähinnä lapsuuteen. Eikö niin?
Olenko jotenkin taantunut, kun uskon ihmisellä olevan sielu? Olenko havemaailmassa elävä luuseri?
Lapsi varmasti näkisikin kummituksen tai hengen paremmin kuin aikuinen, jonka "kuudes aisti" on yleensä turtunut.
Jokin asia voi olla olemassa eri tavalla kuin me. Emmehän me näe atomejakaan, silti uskomme niiden olemassaoloon, kun joku tiedemies selittää.
Luin viestini uudestaan, kyllähän sen voi noinkin tulkita.
Tarkoitan siis, että ruumis todellakin on pelkkää materiaa, henki tjsp. on jotain muuta.
"Kummituksiin" en kuitenkaan usko, vaan pidän näitä asioita täysin faktisina. Sen verran useasti olen saanut todistaa jotain selittämätöntä usean ihmisen kera. Eli en USKO vaan TIEDÄN.
Tajusin viestisi pointin vasta näin myöhemmin. :X
Se olikin kirjoitettu vähän kiireessä, ja oli tajuttavissa kummin vaan.
Mihin oikein pyrit?
Niin. Kaikkihan me tiedämme ettei kuollut enää herää. Ihmisruumis on hauras ja altis sairauksille ja vammoille.
Mutta ruumis on aina ruumis. Fyysinen kuori.
Mitä oikein sitten luulit? Että kuolleessa ruumissa olis eloa? Silmissä vilkkuisi elämän liekki?
Kuollut on kuollut. Mutta en oikein nyt ymmärrä miten se liittyy siihen ettei sielu voisi olla elävä ja kuolematon.
Ruumis on meillä vain hetken, mutta sielu säilyy ikuisesti. Kun sielu poistuu ruumiista ei jäljelle jää kuin eloton kuori. Yksinkertaista, eikö?
Siinä syy miksi kuolleet ovat niin kuolleita.
Kuolema ei ole elämän loppu vaan alku.
"Kummituksia ei ole olemassa. Jos näkisitte vainajan leikkauspöydällä opetuskäytössä, tajuaisitte mistä puhun. Ymmärtäisitte, kuinka hauraita kaikki olemme, kuollut ei herää, sille ei voi mitään."
Luulitko ruumiin sitten heräävän henkiin ja sanovat sinulle "terve"?
Onko kummitus mielestäsi eloon herännyt ruumis?
Sellaisestahan käytetään nimitystä Zombie.
Olet ehkä sekoittanut ne keskenään.
-peace out
Ongelmasi on, että luulet ymmärtäväsi asioita, joita et ymmärrä. Mitä sillä ruumiiden leikkelyllä on tekemistä kummittelun tms. kanssa? Ja eipä mulla tässä sitten muuta ollutkaan.
ongelmasi on, että luulet olevasi älykäs, mutta oikeasti olet ihan stanan idiootti..
Painu helvettiin, perkeleen kusipää.
"Tiedän, että uskotte henkiin, kummituksiin, mihin tahansa... käynti patologian laitoksella voisi ehkä avartaa mieltänne... elämä päättyy kuolemaan... se on pakko hyäksyä... muuta ei ole."
Tottakai FYYSINEN elama paattyy kuolemaan. Eihan sita kukaan ole ollut kiistamassakaan! Tama meidan "maallinen vaelluksemme" on vain pieni etappi muiden etappien joukossa. Aivan kuten meista on sanottu: "Maasta olet tullut, maaksi olet muuttuva..." jne... Se on Jumalan/Yli-hengen ylivoima meista.
Se ei silti poissulje sita faktaa, etta elama jatkuu toisessa muodossa fyysisen kuoleman jalkeen. Asiaa on varmaan vaikea uskoa, jos itsella ei ole mitaan ns. yliluonnollisia kokemuksia, mutta kaikki ne, joilla on jotain omakohtaisia kokemuksia, tietavat, mita tarkoitan.
Koska kun jotain tapahtuu, jolle ei todellakaan ole mitaan "maallista" selitysta, on vain PAKKO uskoa, etta yliluonnollisia voima ON olemassa...
kommenttini.
Toivon sydämestäni saakka, että kaikki saisivat kokea jonkun selittämättömän asian, että ymmärtäisivät ihmisen elävän kuolemansa jälkeen, henki maailmassa. Se sana on maallisen sana. Heille siellä toisessa tasossa ei puhuta henkimaailmasta koska se on heille yhtä todellinen kuin meille tämä elämä.
En tiedä mitä ne yliluonnolliset minulle tapahtuneet asiat ovat olleet, mutta kuitenkin uskon, että JOTAIN on tuolla jossain. Eihän ne "kummittelevat" ole välttämättä vainajien sieluja. Ehkä se on jotain, mitä käsityskykymme ei pysty ymmärtämään ja selittämään.
Ihmisten tieto ole hyvin rajallinen,kun se ei muutenkaan saa muuta etupäässä kuin pahaa aikaiseksi.
Mielenkiintoista miten samoista havainnoista voi vetää erilaisia johtopäätöksiä.
Juuri ruumiin täydellinen tyhjyys ja selkeästi tuntuva ja näkyvä ”esineys” antaa vaikutelman, että joku on poistunut paikalta. Jos ruumis vaikuttaisi ”elävämmältä” saattaisin päätyä kanssasi samaan johtopäätökseen, mutta koska ero elävän ihmisen ja kuolleen ruumiin välillä on niin totaalinen ei voi olla vakavasti pohtimatta jonkinlaisen ”hengen” olemassaoloa.
Olen joskus keskustellut asiasta henkilön kanssa, joka toimii työkseen haudankaivajana.
Hänen mielipiteensä kävivät aikalailla yksiin omiesi kanssa. Joskus he törmäävät työssään ruumiiseen, jonka maatumisprosessi on vielä kesken (erittäin epämiellyttävää, voin kuvitella), näille on alalla oma nimitys "mollamaija", hyvin kuvaava mielestäni, samoin voi ajatella "tuoreemmastakin" vainajasta, sehän on kuin pelkkä ihmisen näköinen nukke.
Olen joskus keskustellut asiasta henkilön kanssa, joka toimii työkseen haudankaivajana.
Hänen mielipiteensä kävivät aikalailla yksiin omiesi kanssa. Joskus he törmäävät työssään ruumiiseen, jonka maatumisprosessi on vielä kesken (erittäin epämiellyttävää, voin kuvitella), näille on alalla oma nimitys "mollamaija", hyvin kuvaava mielestäni, samoin voi ajatella "tuoreemmastakin" vainajasta, sehän on kuin pelkkä ihmisen näköinen nukke.
Toisaalta työkseen ruumiiden kanssa tekemisissä olevan henkilön on ehkä hyvä säilyttää tietty etäisyys oman mielenrauhan vuoksi. Tällä haudankaivajalla oli yksi esimerkki "virkaveljestään" joka ei ollut kyennyt jatkamaan työssään eräiden tapausten seurauksena.
Mieskaverini kertoi asuneensa asunnossa, jossa kummitteli. Se oli opiskelija-asunto, jossa joku oli hirttäytynyt. Kuolema oli huomattu vasta, kun ruumisnesteet olivat alkaneet valua lattian läpi. Kun ruumista oli otettu hirrestä, se oli jo niin pitkälle mädännyt, että oli katkennut keskeltä kahtia ja alaosa oli humahtanut säkkiin, kun yläosaa vielä irrotettiin.
Asunto oli kuitenkin täysin korjattu, kun mieskaverini siihen muutti. Mutta siellä kummitteli. Vaatteita "pöllyteltiin". Hän kertoi niin kyllästyneensä kummitteluun, että oli pyytänyt ortodoksipapin siunaamaan asunnon. Sen jälkeen asunnossa oli ollut rauhallista ja kummittelu oli loppunut.
En tiedä, mikä juttu tämä oli. Mieskaverini tuntui kuitenkin tosissaan uskovan kummitukseen.
Ensinnäkin...eihän se henki yleensä ruumiiseen jääkkään, sehän siinä idea onkin, kuolemassa ;) joten et varmasti olekkaan kokenut mitään henkimaailmaan liittyvää(kun ruumiita leikkelet).
Omien kokemusten(negatiivispainotteisia) perusteella voin sanoa: onneksi olkoon, olet säästynyt kokemuksilta. Et ole kokenut yliluonnollisia asioita. Annan sinun siis tyytyä kuvitelmaan hengettömyydestä.
Sen vain sanon: ns. "yliluonnollisia asioita todella ON olemassa". Piste :)
Paras todiste, on kokea se itse ;)
"Tiedän, että uskotte henkiin, kummituksiin, mihin tahansa... käynti patologian laitoksella voisi ehkä avartaa mieltänne... elämä päättyy kuolemaan... se on pakko hyäksyä... muuta ei ole."
.. Ja sitten heräsin.
Ei tuo "Se on pakko hyväksyä" lisää uskottavuutta. Olet todellakin kokemusta vailla, ei voi muuta sanoa, koe se itse ja sanot samaa mitä jokaikinen täällä.
Tää on just tätä ku pitää nähä ennenku uskoo. Etkö ymmärrä että se mitä leikkelet on pelkkä ruumis, mutta on olemassa myös henki ja sielu jotka ei enää ihmisen kuollessa jää ruumiiseen.
Ihan naurettavaa touhua toi ettei voida uskoa siihen mitä ei oo ite nähny.