Harvoin on niin lyhyeen tilaan saatu niin paljon olennaista asiaa kuin tämän sunnuntai päivän Hesarissa historioitsija Jukka Relander on tehnyt. Hän käy siinä sekä historiallisesti että nykyisten vaihtoehtojen valossa läpi SDP:n poliittista linjaa ja toteaa lopuksi, että nyt olisi ehkä joku valinta suunnasta tehtävä.
Tähän kirjoitukseen kannattaisi ainakin City-Keskustan tutustua, miksei myös Jäbän. Siinä tuodaan selkeästi esille SDP:n tannerilainen linja. Se on pyrkimys parempaan kapitalismiin ja poliittiseen toimitusjohtamiseen siinä. Tämä on ollut pitkään SDP:n linja. Puheet jostain sosialismin rakentamisesta ovat olleet täyttä puppua. SDP on oikeistolaistunut välillä niin paljon, että Keskustassakin on puhuttu siitä oikeistolaisena, siis Keskustaa oikeammalla olevana puolueena.
SDP muuttui sisäälissodan jälkeen Väinö Tannerin johdolla reformistiseksi työväen puolueeksi. Lipposen aikana tultiin jo tilanteeseen, jossa tuo reformismi ulotettiin koko Eurooppaa koskevaksi visioksi. Ralanderin kirjoituksessa tuodaan kyllä hyvin esiin ne epäilyt ja vaikeudet, joita tuo reformismi nykyisin kohtaan, kun yritykset kilpailuttavat kokonaisia kansallisvaltioita. Ongelmana on siis se, että politiikan eli toimitusjohtaja-SDP:n ote yrityksistä on lipeämässä.
Miten tämä koskettaa sitten Keskustaa? Se koskettaa Keskustaa siinä, että myös Keskusta joutuu nyt miettimään, miten politiikan vaikutusmahdollisuuksia saadaan lisättyä eikä vähennettyä. Tämän vuoksi on täysin luonnollista, että Kekusta tekee yhteistyötä puolueen kanssa, jolla on sama päämäärä, poliitiikan vaikuttavuuden lisääminen. Onnistuminen tässä on kohtalonkysymys sekä SDP:lle että Keskustalle. Vaihtoehtoina ovat liberalistisen kapitalismin laajentuminen ja "voittokulku", jota yleensä aina seuraa jossain vaiheessa voimakas ja väkivaltainen vastareaktio sekä äärioikealta että äärivasemmalta.
Suosittelen luettavaksi
27
830
Vastaukset
- Jaba_43
SDP:n poliittinen linja on todella muuttunut hyvin paljon viimeisten vuosikymmenien aikana, sitä ei käy kiistäminen. Lipponen toi SDP:n linjan niin oikealle, että se tunkeutui jo syvälle kokoomuksen aiemmalle reviirille. Tämän seurauksena muutamat poliittisilla palstoilla esiintyvät keppulinreppanat alkoivat jankuttaa, että kokoomus on vasemmistolaistunut, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.
Muutos on todellakin SDP:n itse aikaansaamaa. Vielä 70-luvulla SDP:n puolueohjelmassa puhuttiin sosialismista ja tuotantovälineiden ottamisesta yhteiskunnan haltuun. Aivan vakavassa tarkoituksessa jotkut demarit puhuivat jopa pankkien ja vakuutuslaitosten ottamisesta yhteiskunnan omistukseen. Olipa demareiden viestintäpoliittisessa ohjelmassakin ehdotukset mainonnan kieltämisestä ja Mainos-TV:n lakkauttamisesta.
Noista ajoista SDP on tullut rajusti oikealle, jopa niin rajusti, että keskusta arvosteli SDP:ta "äärioikeistolaisesta yltiölibertarismista, jossa valta on luovutettu markkinavoimille ja rikkaiden annetaan kyykyttää köyhiä, jotta maa jakautuu kahtia, hyväosaisiin ja syrjäytyneisiin". Vastaavaa arvostelua SDP:ta kohtaan esittivät keskustan rinnalla vain Esko-Juhani Tennilä ja Esko Seppänen.
Oikeistolaistuminen on kuitenkin vain demareiden valtapolitiikan välttämätön kulissi, joka on reaalinen välttämättömyys, jos aiotaan toimia globalisoituvassa maailmassa ja yhdentyvässä Euroopassa. Kulissin takana nimittäin on edelleen se osa perinteistä sosialismia, joka haluaa tunkea puolueen vallanhimoisen otteen aivan joka asiaan yhteiskunnassa, joka vain suinkin on mahdollista.
Se, ettei minusta koskaan tule demaria, perustuu ainoastaan siihen, että asetan yksilön ja yrittämisen vapauden kunnioittamisen periaatteen tasolla sen edelle, että valtaa pitää joku puolue-eliitti ulottamalla lonkeronsa virkamieskuntaan, lakien valmisteluihin, median kautta yleisen mielipiteen manipulointiin ja jopa yksityisen sektorin yritystoiminnan edellytysten peukalointiin ns. "kolmikannan" kautta.
SDP on tullut "oikealle", mutta siihen harhaan ei kannata uskoa, koska SDP on edelleen "sosialistinen" siinä, että se ei halua valtaa kansalle, vaan valtaa ainoastaan itselleen, eli puolueelle. - oivahärkönen
... juhli maassamme Lipposen hallitusten aikana. Sitä ei seurannut väkivaltaista vastareaktiota enempää äärioikealta kuin äärivasemmaltakaan. Äärioikeisto oli juuri tuo koklipiläisyys ja äärivasemmistolla ei ollut enää voimia, oli vielä sekin osittain lippostunut.
Rahallinen vastaisku tuli viime vaaleissa keskustan ja sen aatteellisen vasemmiston osan taholta, joka oli irtaantunut Lipposesta.
Tämä joukko harjoittaa nyt hedelmällistä hallitusyhteistyötä.- mittakaava
On aika perusinhimillistä että ihminen pyrkii samastumaan johonkin itseään "parempaan", mikä käytännössä tarkoittaa sitä että olivatpa ihmiset sosiaalihierarkian millä tasolla tahansa, he aina kaipaavat ylemmäs. Elämässä on "mentävä eteenpäin", on noustava ylöspäin, on tavoiteltava parempaa.
Tämä perusinhimillinen taipumus on sitten kuitenkin viimekädessä syypää esim. siihen, että työväenliikkeessäkin aina ovat päässeet valtaan ns. "paremmat" ihmiset - ja myös on niin, että työväenliike on monelle paremmin koulutetulle pyrkyrille joukutteleva ja helppo paikka päästä johtoon ja sitä kautta yhteiskunnalliseen valtaan.
SDP:n historiassa tuollainen kuvio myös toistuu. Työväkeä ovat pääasiassa johtaneet paremmat ihmiset. Tai kovat noukukkaat. Ja ideologinen puoli on huolehdittu herrasväen kakaroiden toimesta.
Luonteeltaan sosialidemokraattisen työväenliikkeen suuria historiallisia virheitä voidaan selittää tällä työväenliikkeessä tosiasiallisesti vaikuttaneella "hyväosaisuudella". Esimerkiksi molemmat viime vuosisadan mammuttikatastrofit, Venäjän vallankumous ja natsismin nousu, johtuivat suoraan siitä ettei sosialidemokraattiseksi luonnehdittava työväenliike tehnyt tehtäväänsä, vaan hylkäsi köyhien lisäksi keskiluokankin, ja liittoutui oman henkisen kotinsa, hyvinvoivan luokan kanssa.
Kun puhutaan sosialidemokratian oikeistolaistumisesta ja siitä historiassa seuranneista väkivaltaisista vastareaktioista, minun mieleeni eivät ihan ensimmäiseksi tulisi pikkusuomemme pikkusielu-Lipposen hallitukset, vaan nuo viime vuosisadan traagiset verinäytelmät. - Jaba_43
mittakaava kirjoitti:
On aika perusinhimillistä että ihminen pyrkii samastumaan johonkin itseään "parempaan", mikä käytännössä tarkoittaa sitä että olivatpa ihmiset sosiaalihierarkian millä tasolla tahansa, he aina kaipaavat ylemmäs. Elämässä on "mentävä eteenpäin", on noustava ylöspäin, on tavoiteltava parempaa.
Tämä perusinhimillinen taipumus on sitten kuitenkin viimekädessä syypää esim. siihen, että työväenliikkeessäkin aina ovat päässeet valtaan ns. "paremmat" ihmiset - ja myös on niin, että työväenliike on monelle paremmin koulutetulle pyrkyrille joukutteleva ja helppo paikka päästä johtoon ja sitä kautta yhteiskunnalliseen valtaan.
SDP:n historiassa tuollainen kuvio myös toistuu. Työväkeä ovat pääasiassa johtaneet paremmat ihmiset. Tai kovat noukukkaat. Ja ideologinen puoli on huolehdittu herrasväen kakaroiden toimesta.
Luonteeltaan sosialidemokraattisen työväenliikkeen suuria historiallisia virheitä voidaan selittää tällä työväenliikkeessä tosiasiallisesti vaikuttaneella "hyväosaisuudella". Esimerkiksi molemmat viime vuosisadan mammuttikatastrofit, Venäjän vallankumous ja natsismin nousu, johtuivat suoraan siitä ettei sosialidemokraattiseksi luonnehdittava työväenliike tehnyt tehtäväänsä, vaan hylkäsi köyhien lisäksi keskiluokankin, ja liittoutui oman henkisen kotinsa, hyvinvoivan luokan kanssa.
Kun puhutaan sosialidemokratian oikeistolaistumisesta ja siitä historiassa seuranneista väkivaltaisista vastareaktioista, minun mieleeni eivät ihan ensimmäiseksi tulisi pikkusuomemme pikkusielu-Lipposen hallitukset, vaan nuo viime vuosisadan traagiset verinäytelmät.Luin juttusi suurella kiinnostuksella. Olen sosialidemokratiasta aika lailla samaa mieltä. Seuraava analyysi tuli mieleeni juttusi pohjalta:
Sosialidemokratia on sosiaalisuuden ja solidaarisuuden kaapuun naamioitu puoluediktatuurin valtarakennelma, joka hakee kannautuksensa keskiluokkaisesta suvaitsemattomuudesta ja kateudesta.
Siksi sosialidemokratiaa kannattavat ne, jotka kammoavat yksilöllistä erilaisuutta uhkana omalle, turvalliselle samankaltaisuudelleen, kuin myös ne, joiden primitiivisenä kuvitelmana on, että jos niiltä otetaan, joilla on, niin oma hyvinvointi kasvaa, vaikkei itse mitään saisikaan lisää.
Keskustalaisuudessa on minusta valtavasti samaa asennetta: on me ja nuo muut ja sitten se kateus, joka vie kunnallispolitiikassa kalatkin vedestä, kun mitään yhteistoimintaa ei synny siksi, että kuvitellaan "muiden" saavan siitä enemmän hyötyä kuin "me".
Ilmeisesti tässä on syy, miksi sosialidemokraattinen puoluevaltaisuus ja keskustalainen valtapolitiikkaan pyrky löytävät toinen toisistaan sellaisen symbioosin, jossa keskusta toteuttaa sosialidemokraattien puoluevaltaa tyytyen siihen, että sille joskus heitetään jokin murunen demareiden pöydältä esim. "siltarumpuna" tai muuna tulonsiirtona maalta kaupunkiin. - JormaKKorhonen
Jaba_43 kirjoitti:
Luin juttusi suurella kiinnostuksella. Olen sosialidemokratiasta aika lailla samaa mieltä. Seuraava analyysi tuli mieleeni juttusi pohjalta:
Sosialidemokratia on sosiaalisuuden ja solidaarisuuden kaapuun naamioitu puoluediktatuurin valtarakennelma, joka hakee kannautuksensa keskiluokkaisesta suvaitsemattomuudesta ja kateudesta.
Siksi sosialidemokratiaa kannattavat ne, jotka kammoavat yksilöllistä erilaisuutta uhkana omalle, turvalliselle samankaltaisuudelleen, kuin myös ne, joiden primitiivisenä kuvitelmana on, että jos niiltä otetaan, joilla on, niin oma hyvinvointi kasvaa, vaikkei itse mitään saisikaan lisää.
Keskustalaisuudessa on minusta valtavasti samaa asennetta: on me ja nuo muut ja sitten se kateus, joka vie kunnallispolitiikassa kalatkin vedestä, kun mitään yhteistoimintaa ei synny siksi, että kuvitellaan "muiden" saavan siitä enemmän hyötyä kuin "me".
Ilmeisesti tässä on syy, miksi sosialidemokraattinen puoluevaltaisuus ja keskustalainen valtapolitiikkaan pyrky löytävät toinen toisistaan sellaisen symbioosin, jossa keskusta toteuttaa sosialidemokraattien puoluevaltaa tyytyen siihen, että sille joskus heitetään jokin murunen demareiden pöydältä esim. "siltarumpuna" tai muuna tulonsiirtona maalta kaupunkiin.Useinkin Sinä näet asioista jotakin oleellista, hyvin terävästikin, mutta nyt kyllä isket pahasti harhaan sanoessasi
>> Siksi sosialidemokratiaa kannattavat ne, jotka kammoavat yksilöllistä erilaisuutta uhkana omalle, turvalliselle samankaltaisuudelleen, kuin myös ne, joiden primitiivisenä kuvitelmana on, että jos niiltä otetaan, joilla on, niin oma hyvinvointi kasvaa, vaikkei itse mitään saisikaan lisää. - JormaKKorhonen
...tuolla avaamassani ketjussa "kumman kaa, keskusta" Sinäkin sanomassa mielipiteesi, kun siellä ei vielä ole yhtään vakavasti otettavaa keskustalaista mielipidettä. Eivätkä kovin vakavasti otettavia näy olevan kaikki ei-keskustalaisetkaan mielipiteet.
Mielipidepankki ja Jaba ovat kyllä asiallisen näkemyksensä esittäneet, eivätkä ne käy tällä kertaa edes pahasti ristiin. Luulen kyllä, että myös Sinun mielipiteesi olisi samansuuntainen - sehän käy selville tästäkin puheenvuorostasi - mutta hyvä olisi, jos sen itse kävisit siellä sanomassa. Ehkä se innostaisi jonkun muunkin keskustalaisen esiintymään asiallisemmin.
Muuten, tuossa on kai painovirhe
>> Rahallinen vastaisku tuli viime vaaleissa - hiukkasen
Jaba_43 kirjoitti:
Luin juttusi suurella kiinnostuksella. Olen sosialidemokratiasta aika lailla samaa mieltä. Seuraava analyysi tuli mieleeni juttusi pohjalta:
Sosialidemokratia on sosiaalisuuden ja solidaarisuuden kaapuun naamioitu puoluediktatuurin valtarakennelma, joka hakee kannautuksensa keskiluokkaisesta suvaitsemattomuudesta ja kateudesta.
Siksi sosialidemokratiaa kannattavat ne, jotka kammoavat yksilöllistä erilaisuutta uhkana omalle, turvalliselle samankaltaisuudelleen, kuin myös ne, joiden primitiivisenä kuvitelmana on, että jos niiltä otetaan, joilla on, niin oma hyvinvointi kasvaa, vaikkei itse mitään saisikaan lisää.
Keskustalaisuudessa on minusta valtavasti samaa asennetta: on me ja nuo muut ja sitten se kateus, joka vie kunnallispolitiikassa kalatkin vedestä, kun mitään yhteistoimintaa ei synny siksi, että kuvitellaan "muiden" saavan siitä enemmän hyötyä kuin "me".
Ilmeisesti tässä on syy, miksi sosialidemokraattinen puoluevaltaisuus ja keskustalainen valtapolitiikkaan pyrky löytävät toinen toisistaan sellaisen symbioosin, jossa keskusta toteuttaa sosialidemokraattien puoluevaltaa tyytyen siihen, että sille joskus heitetään jokin murunen demareiden pöydältä esim. "siltarumpuna" tai muuna tulonsiirtona maalta kaupunkiin.Suvaitsemattomuuden ja kateuden kuviot ovat varmasti olemassa ja olennaisia, mutta en tiedä ovatko ne juuri vaarallisimmat kuviot.
Se että työväenliikkeessä tarjoutuu pyrkyreille ja nousukkaille houkutteleva ja helppo tilaisuus nousta valtaan on ehkä vaarallisempaa.
Kateus ja kaikkinainen vertailutaipumus ovat myös todiste siitä että sosiaaliset signaalit vielä toimivat. Tuhoamistarpeet alkavat sitten olla sitä että normaali toimintatarve ja tulevaisuudenusko ovat hukkumassa. Mutta toivottomaan tilanteeseen tilanteeseen on tultu pitkä matka - sellaisia tilanteita olivat tilanne Venäjällä ennen vallankumousta ja tilanne Saksassa ennen natsien valtaannousua.
Sinänsä samastuminen sosiaalisesti "ylöspäin" on normaali-ilmiö. Esimerkiksi Kokoomusta kannattaa suuri joukko pienipalkkaista työtä tekeviä tavallisia ihmisiä, joiden etuja oikeistolaiset eivät koskaan ole ajaneet, mutta jotka identifioivat itsensä mieluummin "ylöspäin" kuin vertaisiinsa. - kadoksissa
JormaKKorhonen kirjoitti:
Useinkin Sinä näet asioista jotakin oleellista, hyvin terävästikin, mutta nyt kyllä isket pahasti harhaan sanoessasi
>> Siksi sosialidemokratiaa kannattavat ne, jotka kammoavat yksilöllistä erilaisuutta uhkana omalle, turvalliselle samankaltaisuudelleen, kuin myös ne, joiden primitiivisenä kuvitelmana on, että jos niiltä otetaan, joilla on, niin oma hyvinvointi kasvaa, vaikkei itse mitään saisikaan lisää.Sinä sekoitat toisiinsa narsismisi ja individualismin.
Olet mitä tyypillisin omahyväinen narsisti. Kaikki narsistit ovat samanlaisia. - Kapiaisen teksti
JormaKKorhonen kirjoitti:
Useinkin Sinä näet asioista jotakin oleellista, hyvin terävästikin, mutta nyt kyllä isket pahasti harhaan sanoessasi
>> Siksi sosialidemokratiaa kannattavat ne, jotka kammoavat yksilöllistä erilaisuutta uhkana omalle, turvalliselle samankaltaisuudelleen, kuin myös ne, joiden primitiivisenä kuvitelmana on, että jos niiltä otetaan, joilla on, niin oma hyvinvointi kasvaa, vaikkei itse mitään saisikaan lisää.maanisdepressiivistä jauhamista. Minä-minä-minä-rutina viittaa narsistiseen luonnehäiriöön.
Hoito: Pää vesisaaviin, nopeat vilkaisut pellinnaruihin ja TOIMIKAA!!! - Jaba_43
JormaKKorhonen kirjoitti:
Useinkin Sinä näet asioista jotakin oleellista, hyvin terävästikin, mutta nyt kyllä isket pahasti harhaan sanoessasi
>> Siksi sosialidemokratiaa kannattavat ne, jotka kammoavat yksilöllistä erilaisuutta uhkana omalle, turvalliselle samankaltaisuudelleen, kuin myös ne, joiden primitiivisenä kuvitelmana on, että jos niiltä otetaan, joilla on, niin oma hyvinvointi kasvaa, vaikkei itse mitään saisikaan lisää.Kun tein melko rajun pelkistyksen sosialidemokratiasta sellaisena kun sen itse koen, niin en tietenkään ole eri mieltä siitä, ettei pelkistys todellakaan sovi sellaisenaan jokaiseen sosialidemokratian kannattajaan.
Toisaalta kyllä tapasi rinnastaa ihmislähtöisyys ja rahalähtöisyys ikään kuin toistensa vastakohdiksi osoittaa, ettei sinunkaan ajatuksesi kykene muuhun kuin kaksiulotteisiin analyyseihin.
Minä itse nimittäin lähden kokoomuksen kannattajana nimenomaan ihmislähtöisestä ykilöllisyyden kunnioittamisesta, joka ei ole millään tavalla ristiriidassa sen ajattelun kanssa, että hyvinvoinnin maksimointi edellyttää sitä, että talous toimii inhimillysyyden rinnalla elämää parantaen.
Talouden ja inhimillisyyden asettaminen toistensa vastakohdiksi on niin paksua sosialidemokraattista puoluevallan propagandaa, etten uskoisi siihen sortuvan kenekään, joka kutsuu itseään individualistiksi. - JormaKKorhonen
Jaba_43 kirjoitti:
Kun tein melko rajun pelkistyksen sosialidemokratiasta sellaisena kun sen itse koen, niin en tietenkään ole eri mieltä siitä, ettei pelkistys todellakaan sovi sellaisenaan jokaiseen sosialidemokratian kannattajaan.
Toisaalta kyllä tapasi rinnastaa ihmislähtöisyys ja rahalähtöisyys ikään kuin toistensa vastakohdiksi osoittaa, ettei sinunkaan ajatuksesi kykene muuhun kuin kaksiulotteisiin analyyseihin.
Minä itse nimittäin lähden kokoomuksen kannattajana nimenomaan ihmislähtöisestä ykilöllisyyden kunnioittamisesta, joka ei ole millään tavalla ristiriidassa sen ajattelun kanssa, että hyvinvoinnin maksimointi edellyttää sitä, että talous toimii inhimillysyyden rinnalla elämää parantaen.
Talouden ja inhimillisyyden asettaminen toistensa vastakohdiksi on niin paksua sosialidemokraattista puoluevallan propagandaa, etten uskoisi siihen sortuvan kenekään, joka kutsuu itseään individualistiksi....muuten, mutta tuo hieman särähtää:
>> Talouden ja inhimillisyyden asettaminen toistensa vastakohdiksi on niin paksua sosialidemokraattista puoluevallan propagandaa, etten uskoisi siihen sortuvan kenekään, joka kutsuu itseään individualistiksi. - kuvio
Jaba_43 kirjoitti:
Kun tein melko rajun pelkistyksen sosialidemokratiasta sellaisena kun sen itse koen, niin en tietenkään ole eri mieltä siitä, ettei pelkistys todellakaan sovi sellaisenaan jokaiseen sosialidemokratian kannattajaan.
Toisaalta kyllä tapasi rinnastaa ihmislähtöisyys ja rahalähtöisyys ikään kuin toistensa vastakohdiksi osoittaa, ettei sinunkaan ajatuksesi kykene muuhun kuin kaksiulotteisiin analyyseihin.
Minä itse nimittäin lähden kokoomuksen kannattajana nimenomaan ihmislähtöisestä ykilöllisyyden kunnioittamisesta, joka ei ole millään tavalla ristiriidassa sen ajattelun kanssa, että hyvinvoinnin maksimointi edellyttää sitä, että talous toimii inhimillysyyden rinnalla elämää parantaen.
Talouden ja inhimillisyyden asettaminen toistensa vastakohdiksi on niin paksua sosialidemokraattista puoluevallan propagandaa, etten uskoisi siihen sortuvan kenekään, joka kutsuu itseään individualistiksi.Tässä kannatuskuviossa kiteytyy nyt pienoiskuvana kivalla tavalla se sairas asetelma, joka työväenliikkeen sisällä on historiallisesti vallinnut.
Työväenliikkeeseen työntäytyy itsekeskeisiä pyrkyreitä ja nousukkaita, jotka tarvitsevat helppoa kannatuspohjaa, vallanhaluilleen mahdollisuuden, ja aavistavat jotenkin vaistonvaraisesti että he eivät menestyisi vertaistensa saati parempiensa joukossa. Sellaisia SDP:ssa ovat olleet militantit Tanner ja Lipponen, ja sellainen vaikuttaa olevan myös tämä Heinäluoma.
Ja tällaiset itsevaltaiset johtajat todella pääsevät työväenliikkeessä valtaan. Ja tyypillistä on, että heillä on omassa puolueessaan nuriseva mutta saamaton oppositio, mutta Kokoomuksessa heitä arvostetaan suuresti. Tähän ei siis sisälly edes mitään paradoksia - arvomaailmat kohtaavat todella yksi yhteen.
Sama kaiku on askelten, kun sinä kokoomuslaisena taputtelet lipposdemariksi julistautunutta Korhosta olalle. Pienoiskuva historiallisesta tragediasta.
Kärsijänähän on sitten historiassa ollut itse asia, työväenasia, eli köyhät ja pahimmassa tapauksessa suuri työtätekevä keskiluokka. Jos keskiluokan asiat olisi hoidettu, natsismi ei koskaan Saksassa olisi päässyt valtaan. - Jaba_43
JormaKKorhonen kirjoitti:
...muuten, mutta tuo hieman särähtää:
>> Talouden ja inhimillisyyden asettaminen toistensa vastakohdiksi on niin paksua sosialidemokraattista puoluevallan propagandaa, etten uskoisi siihen sortuvan kenekään, joka kutsuu itseään individualistiksi....kaksi asiaa: 1) se miten olisi hyvä toimia ja 2) se, miten on toimittu väärin.
Sosialidemokraatti sinussa ryhtyi heti kaivamaan kielteisiä esimerkkejä kumoamaan sen käsitykseni, että inhimillisyys ja taloudellinen tehokkuus voisivat toimia rinnan.
Minäkin nimittäin vastustan sitä, että kasvoton, globaali pääoma keskittyy ja vie liikkeillään valtaa kansallisilta hallituksilta, mutta minun ratkaisuni tuohon on kansallisvaltioiden tehokkaampi toiminta markkinataloudessa ikä sosialidemokraattinen propaganda, jolla halutaan myös kansantaloudet ja yksityisen sektorin puoluevallan totaaliseen ja sosialismia muistuttavaan ohjaukseen. - Jaba_43
kuvio kirjoitti:
Tässä kannatuskuviossa kiteytyy nyt pienoiskuvana kivalla tavalla se sairas asetelma, joka työväenliikkeen sisällä on historiallisesti vallinnut.
Työväenliikkeeseen työntäytyy itsekeskeisiä pyrkyreitä ja nousukkaita, jotka tarvitsevat helppoa kannatuspohjaa, vallanhaluilleen mahdollisuuden, ja aavistavat jotenkin vaistonvaraisesti että he eivät menestyisi vertaistensa saati parempiensa joukossa. Sellaisia SDP:ssa ovat olleet militantit Tanner ja Lipponen, ja sellainen vaikuttaa olevan myös tämä Heinäluoma.
Ja tällaiset itsevaltaiset johtajat todella pääsevät työväenliikkeessä valtaan. Ja tyypillistä on, että heillä on omassa puolueessaan nuriseva mutta saamaton oppositio, mutta Kokoomuksessa heitä arvostetaan suuresti. Tähän ei siis sisälly edes mitään paradoksia - arvomaailmat kohtaavat todella yksi yhteen.
Sama kaiku on askelten, kun sinä kokoomuslaisena taputtelet lipposdemariksi julistautunutta Korhosta olalle. Pienoiskuva historiallisesta tragediasta.
Kärsijänähän on sitten historiassa ollut itse asia, työväenasia, eli köyhät ja pahimmassa tapauksessa suuri työtätekevä keskiluokka. Jos keskiluokan asiat olisi hoidettu, natsismi ei koskaan Saksassa olisi päässyt valtaan.Jos markkinatalous toimisi kunnolla - toisin sanoen niin, että kaikilla toimialoilla olisi hyvin paljon tasavahvoja toimijoita - ei työväenliikettä tarvittaisi lainkaan, koska yritysten kilpailu parhaasta työvoimasta nostaisi palkat juuri niin hyviksi, kuin kansantalous kulloinkin sallii.
Koko työväenliikehän on syntynyt reilu sata vuotta sitten vastapainoksi kapitalistien kartelleille. Työväen oli pakko yhdistyä, koska patruunat sopivat keskenään, ettei makseta enempää palkkoja kun on sovittu maksettavaksi. Piti kai siinä tiulanteessa löytyä vastapainoa, eli ay-liikkeen kartelli, joka lähti siitä, että sovitaan palkat niin, etti kukaan saa maksa sovittua pienempiä palkkoja.
Nykyisinhän ay-ongelmia on pääsääntöisesti olemassa enää julkisella sektorilla, jossa on vain yksi työnantaja, poliittisesti ohjattu julkishallinto. Siksi lakkoilijat ovat usein palomiehiä, rajavartioita, jne...
Paperiteollisuuden työriita taas on jäänne patruuna-aikojen kartelleista, mutta riidan perimmäinen syy on siinä, että jäseniään jatkuvasti menettävä paperiliitto menettää suhteellista valtaansa SAK:n sisällä, ellei se pysty estämään ns. "ulkopuolisen työn teettämistä", mikä on täysin sopimatonta, jos markkinatalpoudesta puhutaan.
AKT:n lakot puolestaan osoittivat ay-mafian häikäilemättömyyden silloin, kun vaaditaan, että työntekijöiden on kuuluttava liittoon tai muuten heillä ei ole oikeutta työn tekemisen.
Jos markkinatalous toimisi myös työmarkkinoilla, ei tarvittaisi ketään hoitamaan "köyhien ja vähäosaisten" asiaa, sillä markkinoiden toimiessa on jokaisella mahdollisuus ansaita niin paljon kuin ikinä haluaa ja tekemisillään pystyy ansaitsemaan.
Muiden siivellä loisivat luuserit ovat tietysti aina asia erikseen, mutta onneksi heitä ei ole kovin montaa kymmentä tuhatta. Pääosa työttömistähäntekisi töitä, jos vain sosialidemokraattinen holhousyhteiskunta sallisi työnteon rokottamatta vastikkeetta jaettavaa ansiosidonnaista pois heti kun joku onnistuu saamaan tilapäistä palkkatyötä. - JormaKKorhonen
kuvio kirjoitti:
Tässä kannatuskuviossa kiteytyy nyt pienoiskuvana kivalla tavalla se sairas asetelma, joka työväenliikkeen sisällä on historiallisesti vallinnut.
Työväenliikkeeseen työntäytyy itsekeskeisiä pyrkyreitä ja nousukkaita, jotka tarvitsevat helppoa kannatuspohjaa, vallanhaluilleen mahdollisuuden, ja aavistavat jotenkin vaistonvaraisesti että he eivät menestyisi vertaistensa saati parempiensa joukossa. Sellaisia SDP:ssa ovat olleet militantit Tanner ja Lipponen, ja sellainen vaikuttaa olevan myös tämä Heinäluoma.
Ja tällaiset itsevaltaiset johtajat todella pääsevät työväenliikkeessä valtaan. Ja tyypillistä on, että heillä on omassa puolueessaan nuriseva mutta saamaton oppositio, mutta Kokoomuksessa heitä arvostetaan suuresti. Tähän ei siis sisälly edes mitään paradoksia - arvomaailmat kohtaavat todella yksi yhteen.
Sama kaiku on askelten, kun sinä kokoomuslaisena taputtelet lipposdemariksi julistautunutta Korhosta olalle. Pienoiskuva historiallisesta tragediasta.
Kärsijänähän on sitten historiassa ollut itse asia, työväenasia, eli köyhät ja pahimmassa tapauksessa suuri työtätekevä keskiluokka. Jos keskiluokan asiat olisi hoidettu, natsismi ei koskaan Saksassa olisi päässyt valtaan....väärän todistuksen Väinö Tannerista ´voikaan antaa joku, joka ilmeisesti ei ollenkaan tunne historiaa!
Äärimmäisen köyhistä lähtökohdista lähtenyt, lukutaidottoman rautateiden jarrumiehen poikana lapsuutensa viisihenkisen perheen kanssa yhdessä hellahuoneessa kasvanut Väinö Thomasson, myöhempi Tanner, oli aina paras kaikessa.
Lukion hän sai käydä vain kun lupasi isälleen itse kustantavansa koulunsa, kuten tekikin kesätöillään rakennusten tiilinkantajana saamillaan ja rikkaiden perheiden lahjattomammille koulutovereilleen antamillaan yksityistunneilla tienaamillaan ansioillaan. Joka ainoalla luokallaan koko koulunsa ajan hän oli luokkansa priimus.
Samoin hän oli kirkkaasti priimus myös kauppaopistossa, jota korkeammalle hän ei ensiksi tähdännyt. Sillä pohjalla hän jo nousi hyvin nuorena näkyville melkoisena talousnerona. Sitten, kun hänen varallisuutensa karttui (joka lopulta oli hyvinkin suuri, kuten tiedetään), hän opiskeli lakitieteen kandidaatiksi, jälleen loistavin arvosanoin, tietysti. Tohtorihan hän lopulta oli, mutta se tohtoruus taisi olla hc.
Tannerin ura osuustoimintaliikkeessä hakee turhaan vertaistaan, jopa kansainvälisissä puitteissa. Siinä sivussa hän loi Elannon, jonka hänen seuraajansa onnistuivat sitten ... no, siinähän vain ympyrä sulkeutui, kun se liitettiin SOK:laiseen osuustoimitaliikkeeseen, jossa Tannerkin uransa aloitti.
Hänestä tuli kansanedustaja 26-vuotiaana jo autonomian aikana 1907, ja senaattori (ministeri) hän oli jo myös ennen Suomen itsenäistymistä. Tannerin suurin elämäntyö oli työväenliikkeen johdattaminen demokratian tielle ja maata rakentamaan. Häntä saamme kiittää enemmän kuin ketään muuta siitä, että me suomalaiset yksimielisinä torjuimme maahamme vuonna 1939 hyökänneen vihollisen.
Hänen poliitinen uransa oli vielä pitempi kuin Urho Kekkosen, ja siihen sisältyi kaikki, mitä joku voi saada, paitsi ei presidenttiyttä, vaikka kolmissa presidentinvaaleissa hän ensimmäisellä kierroksella sai eniten ääniä. Porvarilliseslta puolelta häntä pyydettiin Suomen diktaattoriksi lapualaisten muodostaman vaaran vuoksi, mutta eihän demokraatti Tanner sellaiseen suostunut.
Tanner puhui kuutta kieltä, joilta kaikilta hän suomensi kirjallisuutta. Hänen kirjallinen tuotantonsa on niin laaja, että huomattavista poliitikoistamme ainoastaan Mauno Koivisto häntä lähestyy, joskaan ei läheskään saavuta.
Lue hieman tuosta, niin et puhu noin tyhmiä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000006154102 - tragediaa
Jaba_43 kirjoitti:
Jos markkinatalous toimisi kunnolla - toisin sanoen niin, että kaikilla toimialoilla olisi hyvin paljon tasavahvoja toimijoita - ei työväenliikettä tarvittaisi lainkaan, koska yritysten kilpailu parhaasta työvoimasta nostaisi palkat juuri niin hyviksi, kuin kansantalous kulloinkin sallii.
Koko työväenliikehän on syntynyt reilu sata vuotta sitten vastapainoksi kapitalistien kartelleille. Työväen oli pakko yhdistyä, koska patruunat sopivat keskenään, ettei makseta enempää palkkoja kun on sovittu maksettavaksi. Piti kai siinä tiulanteessa löytyä vastapainoa, eli ay-liikkeen kartelli, joka lähti siitä, että sovitaan palkat niin, etti kukaan saa maksa sovittua pienempiä palkkoja.
Nykyisinhän ay-ongelmia on pääsääntöisesti olemassa enää julkisella sektorilla, jossa on vain yksi työnantaja, poliittisesti ohjattu julkishallinto. Siksi lakkoilijat ovat usein palomiehiä, rajavartioita, jne...
Paperiteollisuuden työriita taas on jäänne patruuna-aikojen kartelleista, mutta riidan perimmäinen syy on siinä, että jäseniään jatkuvasti menettävä paperiliitto menettää suhteellista valtaansa SAK:n sisällä, ellei se pysty estämään ns. "ulkopuolisen työn teettämistä", mikä on täysin sopimatonta, jos markkinatalpoudesta puhutaan.
AKT:n lakot puolestaan osoittivat ay-mafian häikäilemättömyyden silloin, kun vaaditaan, että työntekijöiden on kuuluttava liittoon tai muuten heillä ei ole oikeutta työn tekemisen.
Jos markkinatalous toimisi myös työmarkkinoilla, ei tarvittaisi ketään hoitamaan "köyhien ja vähäosaisten" asiaa, sillä markkinoiden toimiessa on jokaisella mahdollisuus ansaita niin paljon kuin ikinä haluaa ja tekemisillään pystyy ansaitsemaan.
Muiden siivellä loisivat luuserit ovat tietysti aina asia erikseen, mutta onneksi heitä ei ole kovin montaa kymmentä tuhatta. Pääosa työttömistähäntekisi töitä, jos vain sosialidemokraattinen holhousyhteiskunta sallisi työnteon rokottamatta vastikkeetta jaettavaa ansiosidonnaista pois heti kun joku onnistuu saamaan tilapäistä palkkatyötä.Talous ei ole mikään järjestelmä, joka panee kuntoon ihmisten elämän. On vaarallinen harha puhua taloudesta, tai jostain määreillä mielletystä taloustyypista, kuten "markkinataloudesta", ikään kuin kyseessä olisi jokin oman ominaislaatunsa omaava kokonaisuus.
Taloushistoriasta ei löydy mitään tämänkaltaisia ikuisia totuuksia. Talous on aina ollut "hajautetun järjen ilmiö". kuten nobelisti Hayek sanoo. Vaikka monet mielellään rakentelevat mielikuvia jostain toimivasta kokonaisuudesta, talous on vain historiallisesti hyvin epäjatkuva ja epäyhtenäinen joukko ilmiöitä, joita ei voida juutikaan hallita. Talousopit ovat eräänlaista uskontoa, jota jonkin idean sisäistäneet kannattajat tunnustavat.
Tällä hetkellä taloutta määrää reaalitalouden ja rahatalouden väliin revennyt kuilu. Noin kolmessakymmenessä vuodessa on syntynyt täysin omaehtoinen, autonominen rahatalouden toimialue, jolla on prioriteetti niin talousajattelussa kuin käytännössäkin. Ilmiö on historiallisesti uusi, joten siihen ei voi suhtautua vanhojen kansantaloustieteen jäsennysten ja käsitteistöjen pohjalta.
Ne ongelmat joita globaalitalous tuottaa eivät ratkea millään reaalitalouden tasolla, koska ongelmat ovat seurausta autonomisesta rahataloudesta. Kun huudat "toimivan" markkinatalouden perään, tavallaan haikailet takaisin aikoja, jolloin reaalitaloudelliset rahankierrot ja -virrat olivat taloudessa määrääviä. Tällaisen tilanteen palauttaminen ei kuitenkaan onnistu millään talkoutta hjaavilla toimilla, koska talouden masiinaa pitää yllä "hajautettu järki" eikä kokonaisuutta koskevaa poliittista päätöksentekoa ole olemassa. - totuus...
JormaKKorhonen kirjoitti:
...väärän todistuksen Väinö Tannerista ´voikaan antaa joku, joka ilmeisesti ei ollenkaan tunne historiaa!
Äärimmäisen köyhistä lähtökohdista lähtenyt, lukutaidottoman rautateiden jarrumiehen poikana lapsuutensa viisihenkisen perheen kanssa yhdessä hellahuoneessa kasvanut Väinö Thomasson, myöhempi Tanner, oli aina paras kaikessa.
Lukion hän sai käydä vain kun lupasi isälleen itse kustantavansa koulunsa, kuten tekikin kesätöillään rakennusten tiilinkantajana saamillaan ja rikkaiden perheiden lahjattomammille koulutovereilleen antamillaan yksityistunneilla tienaamillaan ansioillaan. Joka ainoalla luokallaan koko koulunsa ajan hän oli luokkansa priimus.
Samoin hän oli kirkkaasti priimus myös kauppaopistossa, jota korkeammalle hän ei ensiksi tähdännyt. Sillä pohjalla hän jo nousi hyvin nuorena näkyville melkoisena talousnerona. Sitten, kun hänen varallisuutensa karttui (joka lopulta oli hyvinkin suuri, kuten tiedetään), hän opiskeli lakitieteen kandidaatiksi, jälleen loistavin arvosanoin, tietysti. Tohtorihan hän lopulta oli, mutta se tohtoruus taisi olla hc.
Tannerin ura osuustoimintaliikkeessä hakee turhaan vertaistaan, jopa kansainvälisissä puitteissa. Siinä sivussa hän loi Elannon, jonka hänen seuraajansa onnistuivat sitten ... no, siinähän vain ympyrä sulkeutui, kun se liitettiin SOK:laiseen osuustoimitaliikkeeseen, jossa Tannerkin uransa aloitti.
Hänestä tuli kansanedustaja 26-vuotiaana jo autonomian aikana 1907, ja senaattori (ministeri) hän oli jo myös ennen Suomen itsenäistymistä. Tannerin suurin elämäntyö oli työväenliikkeen johdattaminen demokratian tielle ja maata rakentamaan. Häntä saamme kiittää enemmän kuin ketään muuta siitä, että me suomalaiset yksimielisinä torjuimme maahamme vuonna 1939 hyökänneen vihollisen.
Hänen poliitinen uransa oli vielä pitempi kuin Urho Kekkosen, ja siihen sisältyi kaikki, mitä joku voi saada, paitsi ei presidenttiyttä, vaikka kolmissa presidentinvaaleissa hän ensimmäisellä kierroksella sai eniten ääniä. Porvarilliseslta puolelta häntä pyydettiin Suomen diktaattoriksi lapualaisten muodostaman vaaran vuoksi, mutta eihän demokraatti Tanner sellaiseen suostunut.
Tanner puhui kuutta kieltä, joilta kaikilta hän suomensi kirjallisuutta. Hänen kirjallinen tuotantonsa on niin laaja, että huomattavista poliitikoistamme ainoastaan Mauno Koivisto häntä lähestyy, joskaan ei läheskään saavuta.
Lue hieman tuosta, niin et puhu noin tyhmiä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000006154102Väinö Tanner oli tyypillinen nousukas, joka koki elämän kilparadat annettuina, valmiiksi kalkittuina, ja pyrki vain juoksemaan voittajana. Hän ei ollut luova ajattelija vaan pölkkypäinen ja äärimmäisen kilpailuhenkinen suorittaja, joka lopulta sotkeutui pahanpäiväisesti omaan militanttisuuteensa.
Työväenliike oli kuin luotu hänen nousukasmaisia tarpeitaan varten. - JormaKKorhonen
...kun Anneli Jäätteenmäen kanta on muuttunut? Jäätteenmäki kehottaa nyt EU:n turvatakuiden vaarannuttua Suomea tarkistamaan kantansa Natoon, kiittäen "kohtaloa" sitä, että optio on pidetty avoinna?
Vastaapa sitten tähän, kun et näköjään rohkene antaa vastausta tuohon avaukseeni "kumman kaa, keskusta" sisältymään kysymykseen, johon vastaustasi olen pyytänyt. - JormaKKorhonen
totuus... kirjoitti:
Väinö Tanner oli tyypillinen nousukas, joka koki elämän kilparadat annettuina, valmiiksi kalkittuina, ja pyrki vain juoksemaan voittajana. Hän ei ollut luova ajattelija vaan pölkkypäinen ja äärimmäisen kilpailuhenkinen suorittaja, joka lopulta sotkeutui pahanpäiväisesti omaan militanttisuuteensa.
Työväenliike oli kuin luotu hänen nousukasmaisia tarpeitaan varten.Olisi kiva tietää, millaisista korkeuksista annat tuon lausuntosi. Varmaan huikeat näköalat historiaankin sieltä aukeavat, kun noin varmana näkemäsi julistat.
Tai sitten siinä kumisee tyuhjä tynnyri sillä syvällä äänellä, jonka vain täydellinen tietämättömyys asiasta voi aikaansaada.
Veikkaan tuota toista vaihtoehtoa. Sitä puoltaa sekin, että et kehtaa moista esittää millään nimellä tai nimimerkilläkään. - harha
JormaKKorhonen kirjoitti:
Olisi kiva tietää, millaisista korkeuksista annat tuon lausuntosi. Varmaan huikeat näköalat historiaankin sieltä aukeavat, kun noin varmana näkemäsi julistat.
Tai sitten siinä kumisee tyuhjä tynnyri sillä syvällä äänellä, jonka vain täydellinen tietämättömyys asiasta voi aikaansaada.
Veikkaan tuota toista vaihtoehtoa. Sitä puoltaa sekin, että et kehtaa moista esittää millään nimellä tai nimimerkilläkään.Asiaan, poika. Nyt keskustellaan taloudesta, ja jos sinulta argumentaatio lopahtaa, saat ihan vapaasti kääntää huomion henkilökysymyksiin. Minulla ei siihen ole sanottavaa, koska sen verran olen juttujasi vilkaissut etten usko että sinulla olisikaan minulle mitään annettavaa.
Talouden näkökulmasta erilaisille asioille asettuu välinearvo, se hukkaa taiteen ja tieteen tilaa. Jos asiat välineellistetään - siis asetetaan kysymys mitä hyötyä tästä on - niin poks: taide häviää, tiede häviää, filosofia häviää. Miksi me emme aseta taloudelle tätä kysymystä?
Haluan alleviivata, että kritiikkini talouden ylivaltaa vastaan ei asetu oikeisto-vasemmisto-akselille. Se on metanäkökulma, joka hallitsee yhteiskuntaa käsittelevää puheavaruutta. Se on hallinnut 1800-luvun alkupuolelta lähtien ja siitä lähtien kuin uusklassinen taloustiede kehitti ajatuksen, jonka Hannah Arendt sittemmin kekseliäästi nimitti kommunistiseksi fiktioksi - siis ajatuksen, että on olemassa kaikkien yhteinen intressi ja että yhteiskunta sitä kautta asettuu taloudelliseksi kokonaisuudeksi, joka toimii yhteisen intressin varassa.
Tämä oli kommunismissa vahvasti läsnä ja se on vahvasti läsnä meidän kapitalistisessa talousajattelussamme. - Jaba_43
tragediaa kirjoitti:
Talous ei ole mikään järjestelmä, joka panee kuntoon ihmisten elämän. On vaarallinen harha puhua taloudesta, tai jostain määreillä mielletystä taloustyypista, kuten "markkinataloudesta", ikään kuin kyseessä olisi jokin oman ominaislaatunsa omaava kokonaisuus.
Taloushistoriasta ei löydy mitään tämänkaltaisia ikuisia totuuksia. Talous on aina ollut "hajautetun järjen ilmiö". kuten nobelisti Hayek sanoo. Vaikka monet mielellään rakentelevat mielikuvia jostain toimivasta kokonaisuudesta, talous on vain historiallisesti hyvin epäjatkuva ja epäyhtenäinen joukko ilmiöitä, joita ei voida juutikaan hallita. Talousopit ovat eräänlaista uskontoa, jota jonkin idean sisäistäneet kannattajat tunnustavat.
Tällä hetkellä taloutta määrää reaalitalouden ja rahatalouden väliin revennyt kuilu. Noin kolmessakymmenessä vuodessa on syntynyt täysin omaehtoinen, autonominen rahatalouden toimialue, jolla on prioriteetti niin talousajattelussa kuin käytännössäkin. Ilmiö on historiallisesti uusi, joten siihen ei voi suhtautua vanhojen kansantaloustieteen jäsennysten ja käsitteistöjen pohjalta.
Ne ongelmat joita globaalitalous tuottaa eivät ratkea millään reaalitalouden tasolla, koska ongelmat ovat seurausta autonomisesta rahataloudesta. Kun huudat "toimivan" markkinatalouden perään, tavallaan haikailet takaisin aikoja, jolloin reaalitaloudelliset rahankierrot ja -virrat olivat taloudessa määrääviä. Tällaisen tilanteen palauttaminen ei kuitenkaan onnistu millään talkoutta hjaavilla toimilla, koska talouden masiinaa pitää yllä "hajautettu järki" eikä kokonaisuutta koskevaa poliittista päätöksentekoa ole olemassa.Jos haluat tyrmätä markkinataloudesta puhumisen sillä että ryhdyt vääntelemään termejä ja puhumaan globaalisoituvan ja yhä harvempiin käsiin keskittyvän pääoman (ja pääomien liikkeiden) seurauksista, niin asia = OK, mutta silloin alamme puhua toistemme ohi.
- pointti...
Jaba_43 kirjoitti:
Jos haluat tyrmätä markkinataloudesta puhumisen sillä että ryhdyt vääntelemään termejä ja puhumaan globaalisoituvan ja yhä harvempiin käsiin keskittyvän pääoman (ja pääomien liikkeiden) seurauksista, niin asia = OK, mutta silloin alamme puhua toistemme ohi.
Varsinainen pointti on se ettei taloudesta enää voida puhua ikään kuin se muodostaisi jonkin kokonaisuuden, sellaisen suuren rataskoneiston, joka pyöriessään hyödyttäisi kaikkia. Markkinatalous ei tällainen koskaan ole ollutkaan (jota seikkaa esim. Hayek kovasti korostaa), ja tuo talouskoneisto-sävy on puheisiin syntynyt 1800-luvulla. Ja huomaa, että se on juuri se sama sävy, joka oli keskeisenä kommunismissa ja muodosti kommunistisen taloususkonnon hengen - sinä ja muut jälkiliberalistit olet nyt omaksunut ajatuksiisi saman harhaisen lähtökohdan.
Globalisaatioon tällä on se yhteys, että rahaohjasteisuudesta tulee tuhovoima silloin kun talouden reaalisisältöjä ei enää hallita vaan taloutta harjoitetaan mainitunkaltaisessa uskonnollissävyisessä hengessä. Globaalitalous on suurimittakaavainen toisinto niistä erehdyksistä jotka marxilaisuuden käytännön sovellutuksissa jo tehtiin.
Kannattaisi perehtyä myös talousajattelun analyyseihin eikä vain tuijottaa päivänpoliittisia riitakysymyksiä, jotka eivät ole sitä miltä näyttävät. - Jaba_43
pointti... kirjoitti:
Varsinainen pointti on se ettei taloudesta enää voida puhua ikään kuin se muodostaisi jonkin kokonaisuuden, sellaisen suuren rataskoneiston, joka pyöriessään hyödyttäisi kaikkia. Markkinatalous ei tällainen koskaan ole ollutkaan (jota seikkaa esim. Hayek kovasti korostaa), ja tuo talouskoneisto-sävy on puheisiin syntynyt 1800-luvulla. Ja huomaa, että se on juuri se sama sävy, joka oli keskeisenä kommunismissa ja muodosti kommunistisen taloususkonnon hengen - sinä ja muut jälkiliberalistit olet nyt omaksunut ajatuksiisi saman harhaisen lähtökohdan.
Globalisaatioon tällä on se yhteys, että rahaohjasteisuudesta tulee tuhovoima silloin kun talouden reaalisisältöjä ei enää hallita vaan taloutta harjoitetaan mainitunkaltaisessa uskonnollissävyisessä hengessä. Globaalitalous on suurimittakaavainen toisinto niistä erehdyksistä jotka marxilaisuuden käytännön sovellutuksissa jo tehtiin.
Kannattaisi perehtyä myös talousajattelun analyyseihin eikä vain tuijottaa päivänpoliittisia riitakysymyksiä, jotka eivät ole sitä miltä näyttävät.En ole puhnut taloudesta "ikään kuin se muodostaisi jonkin kokonaisuuden, sellaisen suuren rataskoneiston, joka pyöriessään hyödyttäisi kaikkia". Ainoa, jota edellä koetin tuoda esiin, on se, ettei taloudesta puhuminen ole inhimillisyyden vastakohta.
Markkinatalous on minusta teoreettisena tavoitteena erinomainen, vaikkei sitä koskaan saada täydellisenä toimimaankaan, koska se edellyttäisi että kaikilla "markkinoilla" olisi suuri määrä tasavahvoja toimijoita eikä kukaan pääisisi hallitsevaan markkina-asemaan toisten kustannuksella.
Tästä näkökulmasta pidän globalisaation pääomien ja omistuksen keskittymistä vapaan markkinatalouden teorian vastaisena ilmiönä, vaikka keskittyminen onkin juuri vapauden (rajoitusten puuttumisen) seuraus.
Kun siis vastaisuudessa kirjoitan taloudesta, en kirjoita käsitteestä, jolla kuvaisin jotain kaiken kattavaa kokonaisuutta, vaan kulloinkin sitä osaa taloudesta, joka liittyy puheena olevaan aiheeseen, joka voi ja usein on juuri päivänpoliittinen kiistakysymys. - sitten...
Jaba_43 kirjoitti:
En ole puhnut taloudesta "ikään kuin se muodostaisi jonkin kokonaisuuden, sellaisen suuren rataskoneiston, joka pyöriessään hyödyttäisi kaikkia". Ainoa, jota edellä koetin tuoda esiin, on se, ettei taloudesta puhuminen ole inhimillisyyden vastakohta.
Markkinatalous on minusta teoreettisena tavoitteena erinomainen, vaikkei sitä koskaan saada täydellisenä toimimaankaan, koska se edellyttäisi että kaikilla "markkinoilla" olisi suuri määrä tasavahvoja toimijoita eikä kukaan pääisisi hallitsevaan markkina-asemaan toisten kustannuksella.
Tästä näkökulmasta pidän globalisaation pääomien ja omistuksen keskittymistä vapaan markkinatalouden teorian vastaisena ilmiönä, vaikka keskittyminen onkin juuri vapauden (rajoitusten puuttumisen) seuraus.
Kun siis vastaisuudessa kirjoitan taloudesta, en kirjoita käsitteestä, jolla kuvaisin jotain kaiken kattavaa kokonaisuutta, vaan kulloinkin sitä osaa taloudesta, joka liittyy puheena olevaan aiheeseen, joka voi ja usein on juuri päivänpoliittinen kiistakysymys.... että erittelet aina myös edut ja määrittelet edunsaajat, kun puhut "kulloisestakin osasta taloutta".
Yhteistä yleistä etua ei nimittäin ole. Ja pointti on edelleenkin, ettei taloudesta pitäisi puhua ikään kuin se olisi koneisto, joka hyvin toimiessaan tuottaisi kaikille hyvää. - Jaba_43
sitten... kirjoitti:
... että erittelet aina myös edut ja määrittelet edunsaajat, kun puhut "kulloisestakin osasta taloutta".
Yhteistä yleistä etua ei nimittäin ole. Ja pointti on edelleenkin, ettei taloudesta pitäisi puhua ikään kuin se olisi koneisto, joka hyvin toimiessaan tuottaisi kaikille hyvää.Sinun ehkä kannattaisi muistaa, ettet jatkossa poimi jutustani jotain termiä irti yhteydestään ja ala määritellä sille omaa sisältöäsi, jotta pääset kritisoimaan kirjoituksiani.
Koeta ymmärtää kirjoitukseni sellaisina kuin ne ovat, vaikka omat määritelmäsi talouden eri käsitteille olisivatkin fiksumpia kuin se merkitys missä minä käytän noita sanoja.
- lähihistoa
SDP on ollut isomman mittakaavan versio vennamolaisuudesta, jota osuvasti nimitettiin rappioalkoholistien ryhtiliikkeeksi.
Lipponen otti SDP:n komentoonsa kun puolue oli siinä kunnossa että jäsen Kuisma nukkui sammuneena puoluekokoussalin penkissä.
Lipponen sammutti puolueen aatteesta sen vähänkin vasemmistolaisuuden joka siinä vielä Sorsan konformismin jäljiltä löytyi. Lipponen onnistui todella sammuttamaan köyhiltä kaiken - ei vain voinnin vaan elämänkin.
Nyt Lipposen jälkeen puolue jatkaa Heinäluoman johdossa - ja sammutetuin lyhdyin. Uusi johtaja ei ole minkään linjan mies. Hän on siis se uusi nousukas, uusi Tanner, uusi Lipponen, johon tuskin kenenkään köyhän kannattaa alunpitäenkään minkäänlaista toivia panna. - JormaKKorhonen
Kiva, kun huomautit tuosta Jukka Relanderin kirjoituksesta. Olin mielestäni silmäillyt lehden hyvin läpi ja paljon siitä lukenut tarkkaankin, mutta tuota lehden sunnuntaiosassa vaatimattomasti alakerrassa ollutta kirjoitusta en huomannut.
Hyvä oli kirjoitus. Varmasti Relanderin jo otsikossa esittämä kysymys "Minne menet, sosialidemokratia" on aiheellinen. Samoin hänen hahmottelemillaan vaihtoehdoilla jokaisella on toteutumisen mahdollisuus, eräillä toivottavasti, toisilla valitettavasti.
Saa nähdä, minkä suunnan Eero Suuren (toistaiseksi vain kooltaan) sdp itse asiassa ottaa. Nuo hänen ensimmäiset linjauksensa eivät yllätä; eivät ne muuta olisi voineet olla, sillä ei kai sdp:n uusi puheenjohtaja olisi voinut ruveta ensi töikseen vaatimaan ainakaan verotuksen keventämistä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1671613
- 104941
- 75753
- 51645
Koillis motor
Kyllä on mennyt palvelu alas ku lehmänhäntä, sovitut asiat ja luvatut soitot pitää hoitaa eikä tehä oharia, täysin tumpa17628ABC: n kahvilan uusi nimi matkimalla
Kahvia ja virvokkeita myytiin aikoinaan ÄKKI-VANNIN KAHVILASSA Haapavedellä ja paikalliset sanoivat sitä haussia "Tuhann40547Kylillä ei ole näkynyt? Missä luuraat nainen?
Olisit soittanut mulle nainen. Oltais voitu nähdä vaikka laavulla. Miksi pelkäät minua? Eihän siinä ole mitään järkeä. m163501Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..45498Rydman sivuutti mutupohjalta asiantuntija-arviot tutkimusrahoitusta myönnettäessä
Onko Rydman sopiva tai kykenevä toimimaan ministerinä? Ei ole. Ministerit ovat joutuneet puhuteltaviksi vähemmästäkin;189437- 26429