" Hei!eiks me jo lähetä?" Huusi Mia ja istui tavaroineen autoon odottamaan.Sarkalaisten perheeseen siis kuului Mian lisäksi isä,äiti ja kaksoisveli Miko.Heidän oli määrä lähteä Italiaan viikon lomalle.Kun koko perhe istui autossa he ajoivat suoraan lentokentälle ja nousivat koneeseen.
Italiassa oli todella mukavaa ja lämmintä.Kunnes Mialle tuli outo tunne heidän ollessaan ostoksilla keskustassa.Pian nurkantakaa juoksi aseistunut mies,jonka perässä poliisi huusi ja varoitti ihmisiä.Mian äiti ei heti tapausta huomannut,ennen kuin oli liian myöhäistä.Mia kuuli kiljuntaa ja katsoi taakseen.Mies oli ohi juostessaan ampunut äitiä,joka nyt makasi maassa veren ympäröimänä.
Suomeen palattuaan kaikki muistutti vain äidistä ja naapurit kävivät jatkuvasti oven takana lohduttamassa.Kaikki tuntui niin raskaalta.
Ainoa tuki oli Mialle oma veli Miko.Isä oli niin masentunut ettei perheen pidosta näyttänyt tulevan mitään.Noin viikon kuluttua Mia heräsi aamulla outoon hiljaisuuteen.Hän nousi ja vaistomaisesti käveli kohti ulkorakennusta ja avasi oven.Suoraa even edessä isa roikkui katosta narun jatkeena,hän oli hirttänyt itsensä.
Mia ja Miko joutuivat lastenkotiin,jossa oli myös paljon muitakin nuoria.Se ei tuntunut kodilta,mutta parempi sielläkin kuin kadulla.Saihan sieltä myös muutamia kavereitakin.
Mia kuitenkin iltaisin viilteli itseään pienellä veitsellä.Elämä oli niin raskasta,mutta oli vaan pakko jaksaa jatkaa.
Eräs lastenkodissa asuva poika,Jani alkoi viettää paljon aikaa Mian kanssa.Jani olikin Mikon lisäksi ainut kehen Mia pystyi luottamaan.Kuitenkin aika pian sen jälkeen Mia ja Miko adoptoitiin.Uudessa kodissa elämä alkoikin pikku hiljaa taas hymyillä.
Näistä tapahtumista oli kulunut jo pitkä aika.Mia kuten myös veljensäkkin olivat nyt 23-vuotiaita ja asuivat omillaan.Mia astui tuttuun kahvilaan sisään,hän kävi siellä usein.Hetken kuluttua hän huomasi viereisessä pöydässä istuvan miehen olevan kovin tutun näköinen,se oli Jani!Mia istui Janin luo ja he juttelivat hyvin pitkään.Olihan edellisestä tapaamisesta jo 7 vuotta.Heistä tuli taas hyvin läheisiä ystäviä,myöhemmin he alkoivatkin seurustella ja 2 vuoden päästä Mia synnytti heille yhteisen terveen tyttö vauvan.Nimeksi annettiin Sara,koska se oli Janin edesmenneen siskon nimi.Nyt elämä siis hyyili toden teolla.
Laitoin tän nyt nettiin vaikka ei tää kovin hyvä ookkaan...mut arvostelkaa!
Italiassa oli todella mukavaa ja lämmintä.Kunnes Mialle tuli outo tunne heidän ollessaan ostoksilla keskustassa.Pian nurkantakaa juoksi aseistunut mies,jonka perässä poliisi huusi ja varoitti ihmisiä.Mian äiti ei heti tapausta huomannut,ennen kuin oli liian myöhäistä.Mia kuuli kiljuntaa ja katsoi taakseen.Mies oli ohi juostessaan ampunut äitiä,joka nyt makasi maassa veren ympäröimänä.
Suomeen palattuaan kaikki muistutti vain äidistä ja naapurit kävivät jatkuvasti oven takana lohduttamassa.Kaikki tuntui niin raskaalta.
Ainoa tuki oli Mialle oma veli Miko.Isä oli niin masentunut ettei perheen pidosta näyttänyt tulevan mitään.Noin viikon kuluttua Mia heräsi aamulla outoon hiljaisuuteen.Hän nousi ja vaistomaisesti käveli kohti ulkorakennusta ja avasi oven.Suoraa even edessä isa roikkui katosta narun jatkeena,hän oli hirttänyt itsensä.
Mia ja Miko joutuivat lastenkotiin,jossa oli myös paljon muitakin nuoria.Se ei tuntunut kodilta,mutta parempi sielläkin kuin kadulla.Saihan sieltä myös muutamia kavereitakin.
Mia kuitenkin iltaisin viilteli itseään pienellä veitsellä.Elämä oli niin raskasta,mutta oli vaan pakko jaksaa jatkaa.
Eräs lastenkodissa asuva poika,Jani alkoi viettää paljon aikaa Mian kanssa.Jani olikin Mikon lisäksi ainut kehen Mia pystyi luottamaan.Kuitenkin aika pian sen jälkeen Mia ja Miko adoptoitiin.Uudessa kodissa elämä alkoikin pikku hiljaa taas hymyillä.
Näistä tapahtumista oli kulunut jo pitkä aika.Mia kuten myös veljensäkkin olivat nyt 23-vuotiaita ja asuivat omillaan.Mia astui tuttuun kahvilaan sisään,hän kävi siellä usein.Hetken kuluttua hän huomasi viereisessä pöydässä istuvan miehen olevan kovin tutun näköinen,se oli Jani!Mia istui Janin luo ja he juttelivat hyvin pitkään.Olihan edellisestä tapaamisesta jo 7 vuotta.Heistä tuli taas hyvin läheisiä ystäviä,myöhemmin he alkoivatkin seurustella ja 2 vuoden päästä Mia synnytti heille yhteisen terveen tyttö vauvan.Nimeksi annettiin Sara,koska se oli Janin edesmenneen siskon nimi.Nyt elämä siis hyyili toden teolla.
Laitoin tän nyt nettiin vaikka ei tää kovin hyvä ookkaan...mut arvostelkaa!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.