Säikky kani

ostin noin kolme vuotta sitten kanin. se oli ostaessamme 1-vuotias ja olin ajatellut että se näin ollen on hyvin ihmisläheinen ja helposti käsiteltävä. toisin kuitenkin oli. soitin myyjälle parin viikon kuluttua ja kerroin että kani ei todellakaan ollut sitä mitä oli luvattu. myyjä sanoi että kani oli vain hieman yllättynyt uudesta tilanteesta. yritimme rauhallisesti lähestyä kania jokäpäiväisin pienin elein. kani murisi aluksi jos sitä yritti lähestyä. tuntui ihan toivottamalta. pidimme häkin luukkua auki yötäpäivää mutta kani vain istui luukulla ja laittoi tassutkin välillä siihen mutta ei osannut/halunnut tulla pois. ensimmäinen riemun aiheemme oli kun kani tuli pois häkistä. se meni heti sängyn alle ja istui siellä paukuttaen välillä maata.parin päivän päästä se juoksi jo huoneeni matolla. se ei sietänyt kuitenkaan kuin varovaista silittelyä ja sitäkin vain hetken ennenkuin se säikähti jotain ja juoksi häkkiinsä. tästä se eteni hiljalleen askel askeleelta ja on nyt todellinen lellikki. se makoilee mahallaan maton nurkalla oven edessä tarkkaillen kaikkien puuhia.se rakastaa silittelyä ja hoivaamista yli kaiken. aina kun sitä silitellään se sulkee silmänsä puoliumpeen, ottaa kivan asennon ja tekee pientä hiljaista narskuttelua. se on aina jaloissa pyörimässä ja häärimässä joka paikkaan tielle.kun se on sylissä se nuolee housut ihan läpimäräksi. :)

teillä tilanne ei ole läheskään sama mutta kyse on kuitenkin periaatteessa samasta asiasta. on edettävä hiljalleen ja totuteltava sitä pikkuhiljaa niin eiköhän luottamusta ala syntyä. pitää olla rauhallinen mutta kuitenkin tietyllä tapaa itsevarma. meillä kani tuntui säikkyvän eniten niitä jotka säikkyivät sitä ja toisaalta myös niitä jotka lähestyivät sitä liian uhmakkaasti. kumma kyllä. :) en tiedä oliko tästä tarinasta mitään apua vai oliko se lähinnä täyttä roskaa. ;) onnea teille molemmille.

teillä tilanne ei todellakaan

Moi! Mulla on 2vuoden ikänen kääpiökani. Se oli aluksi ihan säikky mutta sain luottamaan sen minuun. Sitten se taas alkoin säikkyä kun en ottanu sitä tarpeeks huomioo.nyt mä olen sen kanssa joka päivä ja se on onnellinen. Se hiukan pelkää muita kaneja ja muita ihmisiä ja se hakee aina turvää musta. Vinkki: Ole sen kanssa monta tuntia päivässä ja juttele sille rauhallisesti. onnea!

Siis minulla myös oli joskus tuo sama ongelma. Kun täytin 7 vuotta, sain ensimmäisen kunnon lemmikkini. Hermeliini uroksen, Kallen. Kalle oli myös pienenä hyvin arka. Sen alkuperää en tiedä, sillä se ostettiin lemmikkieläin kaupasta paperittomana. Kuitenkin Kalle oli hyvin arka. Se juoksi aina häkkiinsä, jos joku tuli sen kanssa samaan huoneeseen, eikä se suostunut tulemaan sieltä ulos. Oli surullinen, sillä olisin halunnut paijata kaniani. Istuin joka päivä kauan Kallen kanssa samassa huoneessa ja lepertelin Kallelle. Sitten eräänä päivänä se aivan uskaltautui tulemaan häkistään ulos, vaikka olinkin samassa huoneessa. Se oli minusta hienoa. Kuitenkin kun heilahdin Kalle juoksi takaisin häkkiin. Istuin yhä joka päivä kallen kanssa samassa huoneessa ja päivä päivältä se alkoi tulla rohkeammaksi ja rohkeammaksi. Nyt kalle on jo 7 vuotias höpökki, eikä se ole enää yhtään arka. Varsinkin minä voin tehdä Kallelle lähes mitä vaan. Se vaan retkottaa, ja luottaa, etten tee sille mitään pahaa. Vieraidenkin jaloissa se pörrää niin kovasti kerjäämässä rapsutuksia, että vieraat meenaavat kompastua siihen.. toivottavasti tarinastani oli sinulle jotain hyötyä.. :)

no juttele sille rauhallisesti äläkä huuda missään tapauksessa!!!kyllä se pian sinuun tottuu,usko pois!!!