Olen kolmen lapsen äiti, pojat 18, 13 ja tyttö 16.
olen pitänyt vanhinta poikaani "kunnollisena", luulin, ettei hän ole koskaan juonut alkoholia, lukuunottamatta paria kaljaa.
Asian ydin ei ole tässä, vaan siinä, että menetin kontrollini täysin tyttäreeni viime syksyn aikoihin. Hän riekkui kaupungissa ja kavereilla jatkuvasti, eikä auttanut vaikka yritn asiasta jutella. Ei se kavereiden kanssa pyöriminen haitannut/haittaa, vaan se, että hän ei puhu minulle asioistaan. Edellytän, että jos annan hänen mennä kaupungille, hän kertoo minulle rehellisesti myöhemmin illan kulun, lähinnä juomisten osalta. Tiedän, että hän on juonut jotain, ja olen ilmoittanut hänelle, että en asiaa hyväksy, mutta kantapään kautta opin, että asiaan en voi puuttua. Oletin, että juominen on parin siiderin tasolla. Vanhin lapseni ja tyttöni liikkuvat samoissa piireissä, ja olen luottanut sokeasti poikani selityksiin, missä kunnossa he molemmat ovat olleet. Tyttöni ei poikani mukaan ole koskaan ollut kunnon kännissä, joskus huppelissa. he ovat hyvin läheisiä keskenään, ja poikani kyllä tietää tyttöni kuviot.
poikaani taas kuvittelin lähinnä absolutistiksi, hänen johdattelustaan. Hän täyttää pian 19, joten minulle sopii kyllä hänen juomisensa, ja olen sen kyllä hänelle kertonutkin, kunhan ei tulla kotiin häiritsemään muita. (esim. viideltä baarista oksentamaan).
perjantaina vein pyykkejä tyttöni huoneeseen, tiputin vahingossa tyttöni päiväkirjan, ja nostaessani sitä sen välistä putosi valokuvia. Kuvissa oli tyttäreni, veljeni ja paljon heidän kaveripiireihinsä kuuluvia ihmisiä aivan kännissä! tämän jälkeen luin päiväkirjan.
teksti oli pöyristyttävää! Petyin lähinnä molempiin lapsiini, koska he ovat valehdelleet minulle päin naamaa, vaikka tietävät, että en ole tuominnut juomista kummaltakaan, olen ilmoittanut heille, että mikäli he haluavat juoda, ilmoittavat minulle, niin puhutaan asiasta ja he juovat kotona ainakin ensimmäisen kerran.
Etenkin petyin poikaani, koska hän on jo täysi-ikäinen, eikä ole kehdannut kertoa äidilleen, että juo, ei se minua haittaa, aikuinen mies!!
Nyt en tiedä, miten puutun asiaan. Olen raivoissani molemmille lapsilleni, mutta vain yttöäni voin rankaista, koska poikani elämään en oikein pysty vaikuttamaan, kun ei hän oikein kotona edes asu.
En kuitenkaan voi mennä haukkumaan tyttöäni pystyyn valehtelusta, ja samalla kertoa, että olen itse lukenut hänen päiväkirjansa.
mitä voin siis tehdä? Toki hän hyödyntää minun virheeni, ja syyllistää vain minua lukemisesta, ja unohtaa oman valehtelunsa, jos hänelle kerron. En hyväksy tekoani, mutta en tiedä, miten nyt pitäisi tietojeni kanssa elää.
Vinkkejä?
olen pitänyt vanhinta poikaani "kunnollisena", luulin, ettei hän ole koskaan juonut alkoholia, lukuunottamatta paria kaljaa.
Asian ydin ei ole tässä, vaan siinä, että menetin kontrollini täysin tyttäreeni viime syksyn aikoihin. Hän riekkui kaupungissa ja kavereilla jatkuvasti, eikä auttanut vaikka yritn asiasta jutella. Ei se kavereiden kanssa pyöriminen haitannut/haittaa, vaan se, että hän ei puhu minulle asioistaan. Edellytän, että jos annan hänen mennä kaupungille, hän kertoo minulle rehellisesti myöhemmin illan kulun, lähinnä juomisten osalta. Tiedän, että hän on juonut jotain, ja olen ilmoittanut hänelle, että en asiaa hyväksy, mutta kantapään kautta opin, että asiaan en voi puuttua. Oletin, että juominen on parin siiderin tasolla. Vanhin lapseni ja tyttöni liikkuvat samoissa piireissä, ja olen luottanut sokeasti poikani selityksiin, missä kunnossa he molemmat ovat olleet. Tyttöni ei poikani mukaan ole koskaan ollut kunnon kännissä, joskus huppelissa. he ovat hyvin läheisiä keskenään, ja poikani kyllä tietää tyttöni kuviot.
poikaani taas kuvittelin lähinnä absolutistiksi, hänen johdattelustaan. Hän täyttää pian 19, joten minulle sopii kyllä hänen juomisensa, ja olen sen kyllä hänelle kertonutkin, kunhan ei tulla kotiin häiritsemään muita. (esim. viideltä baarista oksentamaan).
perjantaina vein pyykkejä tyttöni huoneeseen, tiputin vahingossa tyttöni päiväkirjan, ja nostaessani sitä sen välistä putosi valokuvia. Kuvissa oli tyttäreni, veljeni ja paljon heidän kaveripiireihinsä kuuluvia ihmisiä aivan kännissä! tämän jälkeen luin päiväkirjan.
teksti oli pöyristyttävää! Petyin lähinnä molempiin lapsiini, koska he ovat valehdelleet minulle päin naamaa, vaikka tietävät, että en ole tuominnut juomista kummaltakaan, olen ilmoittanut heille, että mikäli he haluavat juoda, ilmoittavat minulle, niin puhutaan asiasta ja he juovat kotona ainakin ensimmäisen kerran.
Etenkin petyin poikaani, koska hän on jo täysi-ikäinen, eikä ole kehdannut kertoa äidilleen, että juo, ei se minua haittaa, aikuinen mies!!
Nyt en tiedä, miten puutun asiaan. Olen raivoissani molemmille lapsilleni, mutta vain yttöäni voin rankaista, koska poikani elämään en oikein pysty vaikuttamaan, kun ei hän oikein kotona edes asu.
En kuitenkaan voi mennä haukkumaan tyttöäni pystyyn valehtelusta, ja samalla kertoa, että olen itse lukenut hänen päiväkirjansa.
mitä voin siis tehdä? Toki hän hyödyntää minun virheeni, ja syyllistää vain minua lukemisesta, ja unohtaa oman valehtelunsa, jos hänelle kerron. En hyväksy tekoani, mutta en tiedä, miten nyt pitäisi tietojeni kanssa elää.
Vinkkejä?
Vastaukset 76
Vanhimmat
Tyttäresi on saattanut virittää ihan tahallaan päiväkirja-ansan sinun urkkimisesi varalle testatakseen yksityisyytensä kunnioittamista. Eli päiväkirjan selitykset voivat olla tosiaankin pelkkää potaskaa, toivo sitä.
Miksi ihmeessä joku kirjoittaisi päiväkirjaansa keksittyjä juttuja?
Kuvat olivat ainakin aitoja, sen tiedän. Eikä kukaan pystyisi lavastamaan sellaisia kuvia. Pulloja joka puolella ja naamasta näki heti, että kännissähän se oli.
Tekstit ovat tietysti eriasia, mutten usko siihenkään.
Jos ne olivat hyvin lavastettuja :D Sua varten!
tyttärellesi että olet hänen päiväkirjaansa lukenut!!! Älä mitenkään paljasta sitä puheissasi. Minulle kävi nuoruudessa niin, että äitini puheillansa paljasti että päiväkirjaa oli luettu. Luotto meni ja nyt vasta aikuisiällä olemme saaneet välit kuntoon. Luota tyttäreesi. Hän ei ole aikuinen mutta ei silti enää lapsikaan. Kyllä hän osaa pitää itsestään huolta!
Minä ottaisin juomisen kaverit puheeksi aloittamalla keskustelun jotenkin siihen tyyliin, että eräs "ystäväni" on nähnyt sinut ja olen kuullut häneltä ikäviä juttuja sinusta... "Ystäväni" nimeä kertoisi, koska hän oli niin huolissaan sinusta kertoessaan.
Mielestäni sinulla on oikeus käyttää "valkoista valhetta" tässä tilanteessa, jotta pääset keskustelemaan lastesi kanssa tärkeistä asioista - valehtelevathan lapsesikin sinulle jatkuvasti ja sama jatkuu, jos et tee mitään!
Ei läheskään kaikki tuon ikäiset nuoret osaa ihan oikeasti vielä tuossa iässä ajatella, mikä heille on hyväksi ja mikä ei, vaan muu porukka vie helposti mukanaan. On hyvä muistaa erottaa KIVA ja HYVÄ asia toisistaan, ne eivät suinkaan ole yksi ja sama asia!
Se huono puoli asiassa on, että joudut luultavasti säilyttämään "valkoisen valheesi" loppuikäsi, mutta voit jonkin verran yrittää lohduttautua sillä, että lapsillasikin on valheita omalla tunnollaan.
Tosiasia on kuitenkin se, että välillä käy niin, että lapset kertovat omia töppäilyjään ja valheitaan vanhemmilleen myöhemmällä aikuisiällä, jolloin niitä joko kauhistellaan yhdessä tai sitten nille nauretaan yhdessä. Jos kerrot oman "valkoisen valheesi", voi olla, että kumpikaan em. vaihtoehdoista ei toteudu. Riippuu tietysti paljon siitä, minkälaiset välit sinulla on lapsiisi 30-40 vuoden kúluttua.
sä et voi tehdä asialle yhtään mitään. nuori juo jos haluaa, luuletko oikeasti, että lapset kysyvät vanhemmilta luvan?haloo, paluu maan pinnalle!!
todella törkeetä lukea oman lapsen päiväkirja!!!!
ajattelepa omalle kohdalle jos sinun äitisi olisi lukenut sinun salaisia merkintöjä.
se on vaan niin,että lapset kasvaa ja aikuistuu..
on todella ikävää, että nuoret juo, mutta ei heitä voi estääkään jos he todella sitä haluavat. ellet sitten telje lukkojen taakse ja sido kiinni.
Vaan mokasit jo aiemmin, kun sallit tyttäresi riekkua ties missä huolehtimatta hänestä.Ei ole vastuullista vanhemmuutta antaa tytön itse määritellä rajojaan ja pyytää vain jonkinlaista raporttia tapahtuneesta.
Tuon ikäiset nuoret vedättävät herkästi vanhempiaan, siksi päiväkirjankaan lukeminen ei ole mikään kauhea asia jos lapsesta on huolissaan.Olet hukannut vanhemmuuden punaisen langan, yritä nyt etsiä sitä, vaikka tuettuna(sossu , kuraattori jne)
Toivottavasti olet täsätä eteenpäin valveilla, kun tyttösi tulee kotiin näiltä retkiltään, niin varmasti tiedät missä kunnossa tulee kotiin.
Itse ainakin samassa tilanteessa laitoin uudelleen kotiintuloajat, joista ei neuvoteltukaan ennenkuin luottamus palasi uudelleen.
Samalla ilmoitin, että jos kyseinen touhu jatkuu, niin tulen hakemaan kotiin oli sitten missä vaan ja sehän olisi kamlainta, mitä nuoren mielestä voisi tehdä.
Se, että menit lukemaan toisen yksityistä päiväkirjaa oli todella törkeästi tehty ja osoittaa, että välinne eivät ole kunnossa.
Mistä tyttäresi saa rahat juomisiinsa, sillä ilmaista viinaa ei olekaan?
Et kuitenkaan voi syyllistää poikaasi siitä, ettei hän ole kertonut sinulle asia oikeata laitaa, sillä nuorten välinen side on paljon vahvempi kuin uskotkaan.
Kokeileppa pirauttaa muutama kyynel tyttärellesi ja kerro, että sinusta tuntuu todella pahalta, meillä ainakin tepsi ja nyta asiat ovat kunnossa, eikä kotiintuloja tarviste enää valvoa.
Tyttösi tarvitsee sinua ja aikaasi, vaikkei sitä varmaan myönnäkkään, joten lämmint yhdessäoloa ja tekemistä tielle!
Olen usein ollutkin valveilla tytön tullessa kotiin, mutta silloin hän on ollut selvänä. En sitten tiedä, onko kännit vedetty aiemmin illalla, vai onko silloin otettu vähemmän tai ei ollenkaan.
Hän on myös ollut kavereillaan yötä, joten tällöin on luultavasti ryypisekeltykin.
Ymmärrän ja joissain määrin hyväksynkin nuorten juomisen, ja hän tietää asian. Olisin vain toivonut, että olen asiasta tietoinen, että minulle kerrottaisiin missä ollaan ja mitä tehdään. Hän tietää myös tämän asian.
Toki toisen päiväkirjan lukeminen oli väärin ja törkeää, mutta mitä olisit itse tehnyt, kun löydät valokuvia, missä lapsesi kärähtää täysin juomisesta ja samalla valehtelusta?
Helppohan se nyt on sanoa, että olisi pitänyt pitää kuvat ja jättää päiväkirja lukematta, mutta siinä tilanteessa tuli mieleen vain, että mitähän kaikkea muuta mulle on valehdeltu.
Rahaa hän on saanut minulta ja mieheltäni, eli siis vanhemmiltaan. En tosin koskaan ole tietoisesti antanut viinaan rahoja, vaan leffaan, syötävään, vaatteisiin yms.
Senkin vielä hyväksyn jotenkuten, että poikani ei ole käräyttänyt tyttöäni juomisesta, vaan valehdellut hänen ja omasta puolestaan. Jollakin tavalla se on jopa hellyyttävää, siis että hän on valehdellut siskonsa puolesta, mutta omastaan..? Aikuinen mies.
Tiedän myös, että tytölläni ei ole ollut hätää, koska poikani on varmasti katsonut hänen peräänsä yhtä hyvin, kuin minä olisin katsonut, surettaa vaan, kun mut on työnnetty asian ulkopuolelle ja salailtu ja valehdeltu.
Joiko oma lapsesi? Loppuiko juominen keskustelujen jälkeen, vai kerrottiinko sinulle tämän jälkeen asiat rehellisesti?
Se, että tyttäresi ei sinulle kaikkea kerro, osoittaa sen, että hän tietää kantasi asiaan ja tietää myös tekevänsä väärin.
Meillä meni niin, että sen jälkeen kertoi rehellisesti jos oli ottanut olutta. En voi, kuten et sinäkään olla koko ajan vahtimassa, mitä toinen tekee. Mutta se, että päästiin siihen tilanteeseen, että tiedän missä on ja kenen kanssa ja mitä tekee on helpottanut suunnatomasti molempien elämää.
Se, että näki pahan oloni ja miten huolissaan olin kuulemma auttoi ajattelemaan asioita. Koskaan en huutanut enkä räyhännyt, ei se mitään olisi auttanut kuten eivät mitkään rangaistuksetkaan, se vaan olisi kuulemma lisännyt uhmaa ja meno olisi sen kuin yltynyt.
Nykyisin tulee ajoissa (siis nuorten ajoissa n. 23-24) kotiin, puhevälit ovat parantuneet kun ei enää tarvitse valehdella.
Tiedän sen kuuluvan yhtenä vaiheena itsenäistymisessä ja kuvittelussa olevansa ns. aikuisempi kuin onkaan.
Toivottavasti asit teilläkin selviävät ja luottamus tyttäreesi palautuu, se kyllä kestää jonkin aikaa, ainakin minulla kesti, mutta rakkaudella ja pitkällä pinnalla asiat varmasti selviävät. Muistathan myös, että positiivisten asioitten esilletuominen tyttärellesi on tärkeää, jotta hän kaikesta huolimatta tuntee olevansa tärkeä ja rakastettu, vaikkakin välillä tekee tyhmiä.
Siis hyväksyt ja ymmärrät juomisen tuon ikäiseltä. OK, mitä ihmettä sitten täällä vingut.
kerrot vain tyttärellesi, että kun hän on kännäillyt, haluat kuulla kaikki yksityiskohdat ja ostat kyllä viinatkin kunhan vain kertoo.
En kylläkään käsitä mikä tarve sinulla on jälkeenpäin saada tietää kaikki asiat. Tyydyttääkö sinua jotenkin kuulla nuorten kännikokemuksia?
Olen työssäni kuunnellut tyttöjen kertomuksia juomisestaan ja niihin liittyvistä asioista kuten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.En saa kertomuksista minkäänlaisia kicksejä.
Jotenkin olen kuvitellut, että vanhemmat haluaisivat ennaltaehkäistä varhaista päihteisiin sitoutumista mutta... juu-u sinä vain ymmärrät.
Tyttäresi haluaisi varmasti vaihteeksi äidinkin...
Miten lasten juomiseen pitäisi alunperin suhtautua? Siis ennenkuin juomista edes on? Kieltää jyrkästi? Ei se toimi! jos sanon, että tehän ette juo ennenkuin olette täysi-ikäisiä, niin hehän juovat, jos haluavat! Päätin aikoinani, että puhun lapsille asiasta, ja haluaisin tietää heidän juomisestaan, mikäli sitä tapahtuu! Ilmoitin, että en huuda, jos he haluavat kokeilla juomista! Minä kuvittelin, että minun lapseni eivät juo, koska meillä oli omasta mielestäni avoin suhde asian käsittelyyn ja siitä puhumiseen. Niinpä niin, sitten saan tietää, että molemmat juomis iässä olevat lapseni ovat olleet aivan kännissä, minun tietämättäni, että se siitä avoimesta puhumisesta!
haluat siis, että kiellän juomisen? Mitä KIELTÄMINEN auttaa, kun ei minulle puhuttu koko juomisen aloittamisesta, vaikka lapseni tiesivät, että en asiasta ala heille huutamaan, jos siitä keskustelemme!
Minua tyydyttää kuulla lasteni juomisesta sen takia, että tietäisin mitä he juovat, missä he juovat ja kenen kanssa! Kun en sitä voi lopettaakkaan, niin onhan se parempi, että minä tiedän missä mennään, kuin etten tietäisi.
En minäkään haluaisi kuulla siitä, kuinka lapseni raiskataan! Olenko niin väittänyt!!! Juuri siksi haluaisinkin tietää, että missä ne juovat ja mitä ja koska!
Luulisi sinun tietävän, että nuoria ei voi estää juomasta, kun minäkin sen tiedän, vaikken alalla työskentelekkään.
Kun olin nuori, vanhempamme yrittivöt kaikin keinoin estää meidän juomisen, minun vanhempani minun juomisen ja kavereiden vanhemmat kavereideni juomisen. Minkäs he sille mahtoivat? Eivät yhtään mitään!!
Jos haluan juomisen estää, kaiketi kahlitsen lapseni käsiraudoista kiinni koti oveen?
Halusin, että asiasta KESKUSTELLAAN, jotta voisin edes kertoa heille alkoholin vaaroista, ja siitä, mitä he voivat juoda ja mitä eivät.
En ole iloinen siitä, että lapseni juo, eihän kukaan ole!
Jos syytät minua sen takia huonoksi vanhemmaksi, että mukulani käyttää alkoholia alaikäisenä, niin voit varmaan haukkua samalla suurimman osan teinien vanhemmista, kun kerran NIIN hyvin asiasi osaat.
Olin "tietoinen", ettei lapseni juoneet. Meillä oli luottamus hyvässä kunnossa omasta mielestäni, ja luotin siis lapsiini ja siihen, että he eivät juo. Mitä minun siinä vaiheessa olisi pitänyt tehdä? Estää heitä menemästä kavereilleen, vaikka "tiesin" etteivät he juo??
Kun ongelmana on juuri tuo asenne;"asialle ei voi mitään" ja "nuorten täytyy itse päättää" jne
Sinä olet vanhempi, sinä asetat rajat. Ei kasvatus ole mitään keskustelevaa demokratiaa. Jos lapset saavat esim. heilua kaupungilla mielin määrin ja valvontana on puhelinsoitto silloin tällöin ja jos sokeasti luottaa nuoren sanaan niin tottakai homma karkaa käsistä. Vanhemmat luulevat, että nuori kaipaa kaveria, keskustelukumppania johonkin "avoimeen suhteeseen". Todellisuudessa nuori kaipaa vanhempaa, rajoittamaan ja rakastamaan.
Olen täysin samaa mieltä. Rajat nimenomaan on rakkautta, ei vapaa ja liian salliva kasvatus, vaikka se helposti voisikin tuntua sille.
Rajat täytyy vaan osata asettaa lapsille ja nuorille oikealla tavalla ja riittävän varhaisessa vaiheessa, ei pelkästään käskemällä, komentamalla ja/tai uhkaamalla. Aikuisen tulee pysytellä lähes poikkeuksetta rauhallisena, mutta tarvittaessa täytyy osata myös ärähtää. Jatkuva huutaminen ja voimakas äänenkäyttö kärsii inflaation.
Aikuisen täytyy aina voida asioille jotain, muutenhan lapsi ottaa vallan talossa ja aikuis-lapsi-sihde vääristyy täysin.
Erimielisyydet ja ristiriidat lasten ja nuorten kanssa kuuluvat asiaan ja vanhempien on vain kestettävä ja siedettävä tietyssä määrin myös niitä ja samalla pidettävä oma aikuinen, järkevä roolinsa eikä pidä asettua liikaa kaveriksi ja ymmärtämällä hyväksyä kaikkia lasten tekemisiä ja sanomisia. Ymmärtää heitä toki pitää, mutta tekoja tms. ei pidä läheskään aina hyväksyä ja se pitää tuoda selkeästi esiin.
Vanhemmuus ei todellakaan ole helppoa, se on taitolaji.
Olisin voinut asettaa rajat, että lapseni eivät juo. Kerroppas nyt, että miten ne sitten olisivat auttaneet, kun salaahan ne joivat joka tapauksessa, vaikka oli sovittu, että ennen juomista asiasta puhutaan?
Toki ovin repiä rajoja mistä itse haluan, käskeä, että lapseni eivät poistu kotoaan ikinä muualle kuin kouluun, ja tulevat sieltä välittömästi heti kotiin. Tietysti näin lapseni eivät olisi juoneet, mikäli olisivat minua totelleet. Kuinkahan moni nuori oikeasti kasvatetaan niin, että heillä ei ole asiaan mitään sanottavaa tai heidän mielipiteellään ei ole minkäänlaista arvoa?
Sinä olet siis sitä mieltä, että asioista ei pidä keskustella, avoin keskustelu on huono tapa kasvattaa lasta?!
Minä ainakin haluan, että pystyn keskustelemaan lasteni kanssa asiasta kuin asiasta! Niin juomisesta, seksistä, viikonlopuista, MISTÄ TAHANSA!
Esimerkiksi seksielämän kanssa. Pitäisikö minun sanoa tyttärelleni, että sinähän et sitten harrasta seksiä ennenkuin täytät 18!? Ja sitten se menee harrastamaan ja kumi unohtuu, koska asiasta ei olla keskusteltu. Noin käy, mikäli käyttäisin tuota sinun "kasvatus" tapaasi.
En tiedä, kenelle osoitit tuon yllä olevan viestisi, mutta jos tarkoitit sen minulle, niin luepa tuolta muualta, missä kirjoitin, että meillä on onneksi asiat hyvin ja myös keskustelu nuorten kanssa asioista maan ja taivaan väliltä toimii. Ei kai sitä muuten olisi kanttia täälläkään mitään kirjoitella.
Lasten kasvatus rajoineen on kuitenkin aloitettava jo kehdossa. Se on luonnollista, että lapset kokeilevat ja hakevat rajojaan. Ainakin itse olen kasvattanut omani niin, että minun ei tarvitse sanoa heille suoria ja ehdottomia kieltoja, vaan laitan heidät itse ajattelemaan asioita myös etukäteen.
Laitoin tuolla alempana sinulle jo viestiä, että en lähde enempiä kinaamaan kanssasi erilaisista kasvatusperiaatteistamme tms.
En kirjoittanut viestiä sinulle, niinkuin näet tuosta "johdosta", mikä lähtee harrin kirjoituksesta, ei sinun. =)
Itse koko ajan vastaat kysymyksiisi. Eiköhän se peli ole menetetty siinä vaiheessa, kun on sitä mieltä, ettei voi mitenkään vaikuttaa lastensa elämään eikä ratkaisuihin. Minun on vain surkuteltava monen vanhemman käsitystä siitä, että kasvatus tarkoittaa jonkinlaista kimppakivaa, ts. lapset kantavat vastuun kun vanhemmat pakoilevat sitä. Tämä sinun "avoin keskustelusi" on juuri sitä. Lapset luovat itse rajansa kun vanhemmat eivät siihen pysty.
Aivan, ehkä otin siitä automaattisesti osuuden itsellenikin, koska olen Harrin kanssa paljolti samoilla kasvatuslinjoilla. Mielestäni hän puhuu asiaa.
Olemme niin kaukana kasvatus periaatteissamme, että jospa jätetään tämä asia tähän. En ole kanssasi läheskään samaa mieltä, etkä sinä minun kanssani. Molemmat pitävät kantaansa oikeana, joten en jaksa enää keskustella aiheesta, emme pääse asiassa nimittäin eteen päin.
Mutta hyvää kesää kuitenkin!
Ja arvaas mitä...
Minäkin kyllä keskustelen lasteni kanssa, välillä syvvällisesti, välillä vähemmän syvällisesti.
Heillä on selkeä käsitys johtajuudesta perheessä, mutta toisaalta he osaavat esittää omia mielipiteitään perustellen kantansa.
Hyvää kesää minunkin puolestani.
Mietin vaan sitä, että miten voit pitää kasvatusperiaatteitasi oikeina, kun olet joutunut tuollaiseen ongelmatilanteeseen lastesi kanssa?
Olipa ne kasvatusperiaatteet mitä tahansa ja kuten alkuperäisen kirjoittajan tapauksessa lukemani perusteella hän ei kuitenkaan ole se, joka virheen on tehnyt luottaessan lapseensa. Sillä näin hän on varmaankinkasvattaessaan ajatellut--itsenäisiä lapsia, joihin voi luottaa.
MUTTA keskustelussa olet unohtanut sen seikan, että jokainen ihminen on yksilö, siis myös teini. Yksilöillä on tapana toimia yhteiskunnassamme useinkin väärin, huolimatta siitä tietoisuudesta, että tietää tekevänsä väärin ja huolimatta siitä, mistä yhteiskuntaluokasta ja millaisen kasvatuksen yksilö on saanut.
JA on otettava huomioon myöskin yksilön perimä, johon ei kasvatuksellakaan voi vaikuttaa, vai mistä johtuu, että hyvinkasvatetut kiltit teinitkin tekevät rikoksia, eivätkä vaan vedä salaa muutamaa olutta?
Ensinnäkin, EI pidä sinisilmäisesti luottaa EDES OMIIN lapsiin, vaan tuntosarvet on oltava AINA valppaana.
Lapsia ei myöskään PIDÄ itsenäistää LIIAN varhain. Monet nykyvanhemmat sortuvat siihen aivan LIIAN usein ja jopa kehuvat, kuinka itsenäisiä heidän lapsensa ovat alaikäisinä.
Tällaisissa keskusteluissa EI VOI MITENKÄÄN tuoda esiin kaikkia seikkoja. Tiedän toki, että jokainen meistä on oma yksilönsä, MUTTA siitä huolimatta, vaikka kuka tahansa toimii väärin, hänen tekojaan EI PIDÄ hyväksyä.
Tuon viimeisen kappaleen tekstiin en usko. JOS lapsi tai nuori ON kasvatettu hyvin, hänellä on silloin ITSELLÄÄN TARPEEKSI järkeä, ettei ryhdy tekemään rikoksia! Vasta silloin hänet on kasvatettu hyvin, kun hänet saadaan ITSE ajattelemaan ja ymmärtämään, ettei rikoksia kannata tehdä.
Perimän syyksi EI PIDÄ laittaa kaikkia asioita, joissa on itse epäonnistunut. On monia esimerkkejä siitä, kuinka huonoistakin lähtökohdista tulevista lapsista saadaan kunnon kansalaisia, kun heidät kasvatetaan OIKEALLA TAVALLA.
Lopuksi vielä, kysyit, että "mistä johtuu, että hyvin kasvatetut kiltit teinit tekevät rikoksia".
Siihen on helppo vastata: He EIVÄT ole silloin niitä hyvin kasvatettuja kilttejä teinejä, jos tekevät rikoksia, vaan sitä massaa, jota virta vie mukanaan. Heiltä puuttuu itseluottamus ja rohkeus olla toisenlaisia kuin tuo massa.
Mitä se massa käsityksesi mukaan on?
Kokemuksesta voin sanoa, että vaikka kuinka on lapsesta asti opettanut oikean ja väärän ja tuntosarvetkin on olleet pystyssä koko ajan, niin 15-vuotiaaksi asti tämä todellakin hyvinkasvatettu teini, jolla on terveet harrastukset, hyvä koti, eli siis kaikki asiat kunnossa kaikesta huolimatta joi viikonloppuna tietäen toki tekevänsä väärin, mutta kokeilunhalu oli suurempi.
Olen 16-vuotias nuori nainen, lukioon menossa ja olen myös itsenäinen.
Kyllä omiin lapsiin pitäisi pystyä luottamaan, eikä jatkuvasti epäillä.
Tietysti lapsia/nuoria pitää patistaa itsenäistymään, järkevällä tavalla! Jos ei ole itsenäinen, niin miten voi ottaa esimerkiksi vastuun omista teoistaan?
Jos minua ei olisi kasvatettu tietyllä tapaa itsenäiseksi, niin missä olisinkaan siinä vaiheessa, kun muutan omilleni? Osaan huolehtia itsestäni ja hoidan kouluni, harrastukseni ja ihmissuhteeni itsenäisesti, kiitos vanhempieni, jotka ovat antaneet tilaa siihen. Tietysti saan heiltä tukea ja apua tarvittaessa, eivätkä he ole koskaan sanoneet, tai tule sanomaan minulle, että "meiltä et apua saa!"
"JOS lapsi tai nuori ON kasvatettu hyvin, hänellä on silloin ITSELLÄÄN TARPEEKSI järkeä, ettei ryhdy tekemään rikoksia! Vasta silloin hänet on kasvatettu hyvin, kun hänet saadaan ITSE ajattelemaan ja ymmärtämään, ettei rikoksia kannata tehdä."
Tuo on mielestäni aika outo näkökulma. Riippuu toki siitä, minkä ikäisestä lapsesta/nuoresta puhut. Jos minä menisin ja varastaisin kaupasta, ei se vanhempieni syy olisi, vaan täysin minun omani! On ehkä jopa idioottimaista syyllistää vanhempia nuorten virheistä. Se on mielestäni jopa nuorten aliarvioimista.
"On monia esimerkkejä siitä, kuinka huonoistakin lähtökohdista tulevista lapsista saadaan kunnon kansalaisia, kun heidät kasvatetaan OIKEALLA TAVALLA."
Kyllä, ja on myös paljon nuoria, jotka kasvatetaan tietyllä tavalla, mutta jotka eivät ala elää "mallin" mukaisesti. Esimerkiksi alkoholi. Jos vanhemmilla on asenne, että huolet ratkeaa viinalla, niin eihän se sitä tarkoita, että ajattelutapa kopioituu jälkeläisille, vaikka he eläisivät ja kasvaisivat yhdessä.
Se, että nuori juo, ei tarkoita, että hänet olisi kasvatettu huonosti, kuten sanoitkin.
Asiaan vaikuttaa koko elinympäristö, tietysti myös kaverit.
Juominen on niin yleistä nuorien keskuudessa, että kyse ei todellakaan ole huonosta kasvatuksesta.
Ei kannata ottaa mitään omantunnon tuskia tuosta asiasta.
En otakkaan tuskia siitä, se on ohimenevä vaihe, kuten itsellänikin aikoinaan.
Parasta kuitenkin on, että teini edellleenkin keskustelee, pyytää anteeksi ja jopa halaa, siitä tiedän, että olemme tärkeitä toisillemme.
Kaikkien pitäisi ajatella, että teki nuori oikein tai väärin, niin hän on kuitenkin tärkein ihminen, jota rakastetaan kaikesta huolimatta omana itsenään, ei vain silloin kun hän on ns. "malliteini"
Eipäs nyt liioitella ja vääristellä sanojani. En ole missään vaiheessa sanonut, että lasta pitäisi epäillä koko ajan. Siinä olen samaa mieltä kanssasi, että lapsiin täytyy voida luottaa, mutta tuntosarvet on silti hyvä pitää esillä, ettei käy niin kuin tämän ketjun aloittajalle, joka ilmeisesti luotti sokeasti lapsiinsa.
Nyt olet tainnut käsittää muutenkin väärin tuon kirjoitukseni, kun tuolla tavoin puhut itsenäistymisestä ja itsenäistämisestä. Vai että patistaa itsenäistymään niin, että 16-vuotiaana asutaan jo muualla!
Kyllä vastuun voi ottaa ja myös PITÄÄ ottaa omista teoistaan, vaikka vielä asuisi kotonaan!
Tottakai nuorten pitää itsenäistyä ja vanhempien tehtävä on auttaa - ei patistaa - heitä siinä, mutta ei LIIAN aikaisin. Lapsen täytyy saada olla lapsi ja nuoren täytyy saada olla nuori eikä itsenäinen aikuinen. Muuten käy helposti niin, että nuoruus iskee "päälle" esim. kolme-neljäkymppisenä. Alaikäisen paikka on vielä yleisesti katsoen kotona. Alaikäinen harvoin pystyy täysin elättämään itse itsensä, vaan sen tekee joko vanhemmat tai sosiaalivirasto lastensuojelu tai kaikki yhdessä.
Tiedätkö muuten, mitä sana "itsenäinen" tarkoittaa? Eiköhän se tarkoita sitä, että pystyy itse elättämään itsensä. Jos ei pysty elättämään itse itseään, on vielä toisista riippuvainen. Se, että pystyy tekemään itse päätöksiä, EI ole itsenäisyyttä. Neuvoja voi toki kysyä vielä senkin jälkeen, kun jo elättää itse itsensä, ja niitä myös kannattaa kysellä. Päätöksiä me pystymme varmasti jokainen tekemään iästä tai itsenäisyydestä riippumatta. Eri asia on sitten se, onko ne aina järkeviä.
Tuskin sinäkään elätät itse itseäsi? Mistä saat rahaa? Kuka maksaa asumisesi? Kuka maksaa laskusi? Kuka maksaa koulunkäyntisi kirjasi? Onko kuvioissa myös lastensuojelu? Entä välit vanhempiisi? Mikä on rehellinen ja todellinen syy siihen, että et asu enää kotonasi? Se EI ole kehumisen aihe, vaikka niin tunnut tekevänkin. Sinua vanhemmat ihmiset varmasti ymmärtävät miksi siinä ei ole mitään kehumista.
Ei nyt enää sotketa tähän kasvatuskeskusteluun sitä, kenen syy se on, jos sinä varastat kaupasta. Missään EN ole väittänytkään, että se olisi vanhempiesi syy, jos sinä varastelet!! Kannattaisi lukea uudelleen ja miettiä, mitä kirjoitin! Tottakai tajuan, että se ON sinun OMA syysi, mutta tosiasia ON myös SE, että hyvällä kasvatuksella lapsi saadaan ITSE ymmärtämään mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Tuokin tuli jo kirjoitettua aikaisemmin, joten en enää toistele samoja juttuja, enkä viitsi muutenkaan lähteä enempiä keskustelemaan 16-vuotiaan kanssa lastenkasvatusasioista. Palataan asiaan vaikkapa sitten, jos sinulla joskus on omia lapsia ja sen myötä tullutta kokemusta lastenkasvatuksesta.
Sinulla taitaa mennä nyt pahan kerran sekaisin nuorten tekemät virheet ja vanhempien tekemät KASVATUSvirheet. Jokainen vanhempi tekee virheitä eikä syyllisyydessä ole mitään pahaa. Ihminen on valitettavasti sellainen, että JOS hän ei tunne syyllisyyttä, hän EI myöskään opi virheistään.
Eipä tietenkään ajatustapa periydy ja siitä nimenomaan olen kirjoittanut jo aikaisemmin, että lapset pitäisi jo tarpeeksi nuorena OPETTAA ITSE ajattelemaan, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Suotuisassa kasvuympäristössä he oppivat myös arvostamaan itseään ja omia yksilöllisiä mielipiteitään, ajatuksiaan ja ratkaisujaan eivätkä näin ole yhtä helposti massan vietävissä.
Lapsia pitäisi myös ohjata jo pienenä valitsemaan kaverinsa. Kaikkien kanssa ei tarvitse, eikä edes kannata olla kaveri, mutta ystävällinen pitää olla kaikille.
En halua kuluttaa enempää aikaani näihin keskusteluihin, vaan poistun nyt näistä kuvioista kesän viettoon perheeni kanssa ja toivotan sinulle samalla hyvää kesän jatkoa.
Taisi tulla hieman väärässä aikajärjestyksessä nämä kommentit, mutta sen verran kommentoisin tuota viestiäsi, että on hyvä muistaa, että YLEINEN ei ole sama kuin NORMAALI eli vaikka nuorten ja varsinkin alaikäisten juominen on nykypäivänä yleistä, se EI silti ole normaalia.
Luin eilen viimeisestä Syöpä-lehdestä, että esim. alkohlli altistaa ruoansulatuskanvan syöville.
Kun se nimenomaan on niin, että esim. päihteidenkäyttö valitettavasti "periytyy".
Esim. Kuopion yliopiston julkaisemassa tutkimuksessa todettiin, että äidin asenne päihteidenkäyttöön ennustaa tyttären päihteidenkäyttöä.Tämänsuuntaisia tuloksia on aiheesta muutenkin.
Ainahan näin ei tietenkään ole, mutta vanhempien pitäisi nähdä oma päihteidenkulutuksensa realistisesti ja miettiä mallin antamista lapsilleen.
Vielä lyhyesti, massa on se enemmistö, mihin yksilö sulautuu helposti ja mistä hän ottaa mallia, jos hänelle ei ole syystä tai toisesta kehittynyt tarpeeksi hyvä oman arvon tunne ja itsensä arvostamisen kyky pysyä omissa mielipiteissään, päätöksissään ja ratkaisuissaan muitten tekemisistä välittämättä.
Vanhemmat pitävät helposti lapsiaan hyvin kasvatettuina, jos he esim. käyttäytyvät hyvin vanhempien nähden. Ei pidä kuitenkaan unohtaa opettaa lasta AJATTELEMAAN omilla aivoillaan - ei kavereitten aivoilla - älkääkä myöskään ajatelko lastenne puolesta, vaan opettakaa heidät ajattelemaan itse hieman nenääkin pidemmälle.
Sitä en näissä keskusteluissa ymmärrä, kun joku kysyy neuvoa, mutta silti puolustaa omia tapojaan henkeen ja vereen.
Tuonne alemmas kirjoitinkin jo, että nyt en halua enää kuluttaa enempää aikaani täällä roikkumiseen, vaan poistun kesän viettoon perheeni kanssa, joten hyvää kesän jatkoa kaikille.
Tuskin alkoholi altistaa kohtuullisesti käytettynä syövälle mitenkään.
Sitäpaitsi noitahan on mietitty todella kauan, mm. kännykkään puhuminen, mikron edessä seisominen, auringon ottaminen (mikä tosin on totta), dödön käyttö, rintaliivien pito öisin yms yms. Ei välttämättä kannata ottaa niin tosissaan, kaikkihan täällä on vaaraksi hengelle. Voit vaikka kompastua rappusissa ja kuolla.
Eriasia tietysti, jos juo päivittäin tai muuten useasti. Toki niitä haittoja alkaa näkymään.
En kirjoittanut missään vaiheessa, että asuisin omillani!
Tarkoitin asian niin, että mielestäni vastuuta pitää oppia ottamaan itsestään pikkuhiljaa ja näin itsenäistyä. Itse ainakin koen itsenäisyyden niin, että osaa pitää pitää huolen itsestään ja tulee toimeen omillaan, ei ole riippuvainen muista ihmisistä ja hoitaa omat asiansa.
olen samaa mieltä siinä, että nuoren tulee olla nuori. Nuoren ei tarvitse kantaa huolta kodista, veloista yms.
En maksa asumisestani, enkä ruuasta. Pesen kuitenkin itse pyykkini, ostan itse vaatteeni, teen itse ruokani ja käyn kouluni itsenäisesti.
En ole aikuinen, mutta osaan kyllä huolehtia riittävästi itsestäni. Riittävästi, ja varmaan enemmän kuin muut ikäiseni.
Kaverini ei osaa edes käynnistää pesukonetta, saati pestä lattioita. Olen siis mielestäni itsenäiSEMPI kuin hän, joka ei ole milloinkaan joutunut ottamaan vastuuta mistään, ei edes itsestään,eikä siis ole oppinut yhtään itsenäiseksi.
Miksi sinulla on asenne, että nuori ei voi olla itsenäien? o__O
"Tottakai tajuan, että se ON sinun OMA syysi, mutta tosiasia ON myös SE, että hyvällä kasvatuksella lapsi saadaan ITSE ymmärtämään mitä kannattaa tehdä ja mitä ei."
Eli siis minut on huonosti kasvatettu, jos varastan kaupasta jotakin, joten eikö tämä todista sen, että mielestäsi lapsen varastaminen johtuu vanhemmista, jotka ovat kasvattaneet lapsensa huonosti?
Kasvatushan on yksilöllistä, ja kahdella eri keinolla voi silti kasvaa yhtä "hyviä" ihmisiä.
En ole äiti, mutta tiedän silti tuon asian kasvattamisesta.
Jos lapset joutuvat kasvamaan alkoholisti isän kanssa, niin uskon ja jopa tiedän, että niistä lapsista kasvaa absolutisteja, tai viinaa välttäviä ihmisiä.
Tiedän tälläisen tapauksen, ja kumpikaan noista lapsista ei ole koskaan juonut itseään humalaan, molemmat ovat täysi-ikäisiä.
Toki voi olla, että joistain sitten kasvaakin niitä uusia alkkiksia, en ole mikään asiantuntija, mutta itse ainakin luulen, että tuollaiset mukukulat ei juuri alkholiin koske.
On valitettavaa faktaa, että päihteidenkäyttö periytyy sosiaalisesti.
Poikkeuksiakin toki löytyy; kaikkihan tunnemme sen sauhuttelijan, joka on polttanut 3 askia 50 vuotta päivittäin, eikä keuhkoissa ole mitään vikaa ja toisaalta sen nipon joka makaa keuhkosyöpäisenä ilman, että on tupakkaan koskaan maistanutkaan ;)
Niin se vaan menee... Valitettava tosiasia.
Niinhän se on, kyllä tupakoivista tai alkoholia käyttävistä perheistä tulee selvästi enemmän vanhempiensa kaltaisia nuoria, koska näissä perheissä ilmapiiri on lähes poikkeuksetta tupakan ja alkoholin salliva ja hyväksyvä. Ja ettei totuus unohtuisi, niin 'poikkeus vahvistaa aina säännön'.
luulit että poikasi on ns.kunnollinen, koska LUULIT ettei hän juo.olisiko poikasi pitänyt tulla sinulle kertomaan että "hei minä juon alkoholia". tuntuu aika hölmöltä käytöksesi.se asia ei kuitenkaan edes sinulle periaatteessa kuulu.
Poikani meni ysille, kun juttelimee hänen kanssaan vakavasti alkoholista. Sanoin, että jos hän haluaa juoda, hän kertoo siitä minulle, ja hän juo kotona. Kavereitakin olisi voinut pyytää, kunhan minä olisin ollut vahtimassa, ja kaikkien vanhemmat tietoisia asiasta.
Hän sanoi silloin, että asia on ok! Kysyin häneltä hänen täyttäessään 18, että joiko hän alaikäisenä, ja hän kielsi. En edes syyllistänyt, vaan asiallisesti kysyin, enkä olisi häntä enää alkanut asiasta ripittämäänkään, ja tämänkin hän tiesi.
Olen sanonut hänelle, että minulle on ok, jos hän juo! Hän on siis pian 19! En ole pettynyt siihen, että hän on juonut, vaan siihen, että hän on valehdellut minulle päin naamaa, vielä täysi-ikäisenäkin!
Ymmärrän, että nuoret juovat salaa vanhemmilta, ja ymmärrän, että siitä valehdellaan.
Kyseessä on kuitenkin jo aikuinen mies, joten olettaisin, että voisi kertoa äidilleensä, ettei ole absolutisti, kun sitä kerran olen kysynyt. En tarvitse mitään selostuksia häneltä, missä hän on iltansa viettänyt ja paljon juonut ja missä kunnossa ollut, mutta että absolutisti. Joopa joo.
Asia kuuluu minulle siinä mielessä, että virallisesti hän täällä vielä asuu, vaikkei käytänössä ole täällä paljoakaan. Toki haluan tietää, että juovatko lapseni. Siinä vaiheessa, kun hän muuttaa kunnolla pois täältä, enkä minä ole se, joka kustantaa hänelle asunnon ja ruuat, hän saa tehdä mitä haluaa, eikä asiat enää SIINÄ VAIHEESSA kuulu minulle yhtään.
Päiväkirjan lukeminen on NIIIN VÄÄRIN! Toisaalta ymmärrän sua, muttet siltikään missään tapauksessa ois saanu lukea hänen päiväkirjaansa..
Mitenkäs sitten se lasten valehteleminen päin naamaa? Eikö se ole aivan YHTÄ VÄÄRIN? Ja kuka on ensin lähtenyt väärille raiteille? Eikös poliisillakin ole jo salakuunteluoikeus rikosta vasta epäiltäessä?
Poliisikin tarvitsee siihen salakuunteluun (tai vaikkapa päiväkirjan lukemiseen) käräjäoikeuden luvan, ja todennäköisen syyn epäillä. Ei siten, että pyykkiä viedessä konstaapeli, hops hops, sattuu törmäämään epäillyn puhelinlangalla. Eli surkeaakin surkeampi, asiaan mitenkään liittymätön vertaus, mutta mikäs siinä jos rinnastat itsesi äitinä poliisiin. Ehkäpä lapsesi eivät pienenä saaneet arestia ja viikkorahanmenestyksiä, vaan vankeutta ja päiväsakkoja? Kuulusteltiinko epäiltyjä asianmukaisesti todistajan läsnäollessa?
(Ja uskooko joku oikeasti tuohon "pyykkiä viedessä pudotin vahingossa päiväkirjan" -tarinaan? Kuinka moni teinityttö pitää päiväkirjaansa siten, että pyykkejä tuova äippä sen vahingossa lattialle pudottaa ja lukee?)
Ensinnäkin, minä en kirjoittanut tuota poliisi-vertausta, kuten jo nimimerkistä varmaan huomaat.
Uskokoon ken uskoo, mutta vahingossa minä sen kirjan lattialle huitaisin, kun pistin korin tyttöni pöydälle.
Noramaalisti en edes huoneessa käy, mutta tässä tapauksessa pyykkikori oli jo niin täynnä, että vein sen sitten "mielenosoituksena" hänen huoneeseensa, jotta tajuaisi tyhjennellä koriaan.
Enkä muuten väittänyt, että VAHINGOSSA luin, pudotin sen vain vahingossa, enkä olisi lukenut ilman niitä kuvia.
Kuulepas, minä olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meillä ei ole ollut tuollaisia ongelmia. Meillä on lasten kanssa oikein hyvät välit ja me puhutaan ja jutellaan kaikenlaisista asioista.
Lasteni ei tarvitse pelätä kertoa mitään asioita kotona. Olen heille opettanut jo pienestä pitäen, että niin pahaa asiaa ei voi olla tai tapahtua, etteikö siitä voi kotona kertoa ja jos joskus pelottaa jonkun asian kertominen ja minun kommentit, niin olen pyytänyt lapsiani sanomaan minulle silloin ihan ensimmäiseksi, että "laske kymmeneen, ennen kuin vastaat mitään". Vain yhden kerran olen laskenut kymmeneen ja silloinkin sinänsä "turhasta" asiasta.
Hyvä on, en käytä vertauksia, jos et ymmärrä niitä, mutta miksi jätit kokonaan kommentoimatta tuon lasten valehtelun, joka käsittääkseni on tämän ketjun asiaydin? Eli mikä oikeus lapsilla on valehdella vanhemmilleen?
Ei lapsilla ole oikeutta valehdella vanhemmilleen. Ei vanhemmilla ole oikeutta lukea lapsen päiväkirjaa. Jomman kumman pitäisi osata olla se aikuinen, ja olla tekemättä väärin "siks kun toikin teki ja toi teki ensin".
Nuoruuteen nyt kuuluu usein erkaantumisvaihe, jossa hajurakoa vanhempiin otetaan pimittällä omat asiat vanhemmilta. Jos tämä vieraantuminen kostetaan rikkomalla toisen yksityisyyden rajoja, ei kovin hyvät eväät ole kasassa tulevaa suhteiden lähentymisvaihetta varten.
Kun tyttäresi on aikuinen, vaikkapa nelikymppinen perheenäiti, et varmaan enää muistele teini-iän viinikokeiluja. Tyttäresi varmasti muistaa, että luit hänen päiväkirjaansa.
Vanhemmilla on oikeus lukea päiväkirjaa lapsen edun nimissä, ei se mikään korjaamaton virhe ole.
Vanhemmat ovat pelastaneet monta nuorta todellisista vaikeuksista olemalla terveen epäileväisiä ja tsekkaamalla tilanteen vaikkapa päiväkirjasta.
Kas, olen jälleen samaa mieltä.
Näinhän se on, että kun on selvästi kyse alaikäisen lapsen edusta, täytyy vanhemmalla olla oikeus, jopa velvollisuus puuttua asiaan vaikka päiväkirjaa lukemalla.
Alkuperäinen kirjoittaja muistaakseni sanoi lukeneensa päiväkirjaa VAIN sen vuoksi, kun sen välistä putosi valokuvia, jotka herättivät epäilyksen. Jos tytär olisi ehdottomasti halunnut pitää päiväkirjansa salassa, hän olisi varmasti laittanut sen parempaan paikkaan talteen tai jopa lukinnut sen.
Joskus vastaavissa tilanteissa nuoret saattavat jopa tarkoituksella jättää esim. päiväkirjansa ikään kuin "hätähuutona" pöydälle, että joku huomaisi hänetkin ja tajuaisi tarttua hänen ongelmiinsa. Asia voi olla nuorelle itselleen liian vaikea ottaa itse esiin.
Päiväkirjan lukeminen ei todellakaan ole mikään korjaamaton virhe. Kun lapsi tai nuori tulee vanhemmaksi, hän varmasti ymmärtää vanhempiensa huolen aivan toisella tavalla ja myös ymmärtää päiväkirjan lukemisen, voi jopa kiittää siitä vanhempiaan, että saivat hänet ajoissa raiteilleen.
Kyseenalaistan aikalailla sinun taitosi olla vanhempana!!
Vanhemmilla on siis mielestäsi OIKEUS lukea toisen päiväkirjaa..? aha..
Mielestäni siihen ei ole minkäänlaista oikeutta!
Se, että luin, ei ollut oikeutettua, vaan ehkä jopa raukkamaista! Mielestäni asiat ovat pahasti vialla, jos pitää alentua urkkimaan toisen päiväkirjaa, kun ei kerran muuten saa asioita selville. Olin itse tuossa tilanteessa, mutta en toiminut oikeutetusti, todellakaan! Olen pettynyt omaan toimintaani, mutta toisaalta tiedän, että en olisi muutenkaan pystynyt tekemään. Se on surullista, että oma lapsi ei voi luottaa äitiinsä sen vertaa, että henkilökohtaiset asiat ovat henkilökohtaisia, kuten tuo päiväkirja.
Ehkä me jakaudumme elämäntilanteidemme, kasvatusoppiemme ja lukemisen ymmärtämisen mukaan kahtia, toisilla on asiat ok ja toisilla ei. Eli yhteistä tekijää on silloin ilmeisen vaikea löytää.
Parempaa jatkoa ja vähemmän ongelmia sinullekin jatkossa!
Luojan kiitos en ole Innan lapsi, olisi muuten jäänyt päiväkirja pitämättä.
Ehkä ilo on molemminpuolinen :)
Minun lapsillani saa päiväkirjat olla rauhassa. Ei ole minkäänlaista tarvetta lukea niitä. He tietävät myös sen, mitä tarkoittaa, että kantavat vastuunsa niin tekemisistään kuin tekemättä jättämisistään.
He onneksi myös tietävät ja ennen kaikkea ymmärtävät, mitä tarkoitetaan sillä, kun sanotaan, että 'viina on viisasten juoma'. Sehän ei suinkaan tarkoita sitä, että viisastutaan, kun juodaan viinaa.
En ihmettele miksi ei ole kertonut, jos tuollainen olet.
Millainen äiti nyt sitten olen? Kai olet tarpeeksi kypsä perustelemaan, kun kerran avostellakin voit?
MITÄS TOHON SANOIS. ENSINNÄKIN ET TAIDA TIETÄÄ TODELLAKAAN NUORTEN ALKOHOLIN KÄYTÖSTÄ. NIIN KUIN EI MONET MUUTKAAN VANHEMMAT. RUPEAPPAS KATTELEMAAN TILASTOTIETOJA NUORTEN KÄNNÄÄMISESTÄ. VOISIN VAIKKA SANOA ETTEI KUKAAN JUO ENÄÄ " PARIA" SIIDERIÄ TAI NUORI ON TÄYSIN ABSOLUTISTI. ET MAHDA MITÄÄN LASTESI ALKOHOLIN KÄYTÖLLE. MINÄ YRITTÄISIN TUOSSA KOHTAAN MIETTIÄ MUITA JUTTUJA. MITEN SAAT TYTTÄREESI HYVÄT VÄLIT? JA SITÄ KAUTTA TIEDÄT MISSÄ HÄN LIIKKUU, KENEN KANSSA, JA MILLOIN TULEE KOTIIN. EHKÄPÄ JONAIN PÄIVÄNÄ TYTTÖSI VIELÄ KERTOO SINULLE ASIOITAAN. REUHAAMINEN ALKOHOLIN KÄYTÖSTÄ EI AUTA ASIAA LAISINKAAN ETENPÄIN. T: JUURI TÄYTTÄNYT 18-VUOTIAS JOKA OLISI VARMASTI SUN MIELESTÄS JUOPPO.
En tuomitse juomista, vaan valehtelun! Olen sitä tässä nyt monessa kohtaa korostanut!
Toki tiedän, että suurin osa nuorista juo, ja harva on absolutisti! Oletin, että aikuinen mies vain voisi äidilleen sanoa, että juo silloin tällöin tai vaikkapa usein.
Tietysti pelottaa, kun tietää, että oma lapsi on kaupungilla juomassa, (mitä en tosin ole tiennyt), mutta eihän sille voi mitään. Nuorison juomista on lopetettu niin kauan kuin muistan, myös minun juomistani alaikäisenä. Tajuan ihan omasta kokemuksestakin, että toisen juomiseen ei pysty puuttumaan! Jos asian kiellän heiltä/tytöltäni, hän juo salaa!
Kyse on lähinnä siitä, että lapseni tietävät asenteeni, ja tietävät, että jos he olisivat kertoneet minulle asiasta, en olisi suuttunut/pistänyt arestiin tms.
Tuskin pitäisin sinua juoppona, vaikka alkoholinkäyttösi tietäisinkin.
Hei katsos, mäkin olen ollut nuori, ja silloin ainakin 18-vuotiaat käytännössä asuivat baareissa perjantait ja lauantait, välillä viikollakin, jos vapaata oli sopivasti. Myös ennen kuin täysi-ikäisiä oltiin, alkoholia kului suht paljon, huomattavasti enemmän kuin nykyään.
Mietipä hiukan uudelleen sanojasi. Juoppojahan te nimenomaan olette! Lapsijuopppoja! Ei ne pusikoissa ja siltojen alla asuvat juopotkaan varmasti aikoneet sinun ikäisinä tulla juopoiksi. Niin vaan kävi monelle, kun antoi pikkusormensa, niin viina vei mennessään ja nyt ollaan epäsiisteinä, kuvottavan hajuisina ja ennenaikaisesti vanhentuneina taivasalla mittaamassa kilometrejä.
Alkoholista on tullut nykylasten ja nuorten lelu. Eivät he osaa enää muuta tehdäkään, kuin leikkiä alkoholilla ja heidän ajatusmaailmansakin on varsin suppea ja pyörii enimmäkseen alkoholin ja kännäämisen ympärillä. Sääliksi käy...
Onneksi kolikolla on toinenkin puoli ja kunnollisia ja järkeviä nuoria on vielä paljon - he vaan eivät halua juopponuoria ystävikseen ja ilmeisesti siksi sinäkään et tiedä heidän olemassa olostaan.
Sinua hieman vanhempi nuoreni istuu kesätöissä kaupan kassalla ja nauttii siitä, kun saa "käräyttää" teikäläisiä "mäyräkoirien" yms. ostoyrityksistä. Ja kaikkein huvittavinta on kuulema se, kun ollaan olevinaan niin "isoja" ja tullaan ylpeän näköisinä juuri 18-täytettyä virallisesti ostamaan niitä samoja "mäyräkoiria".
Tai lähinnä tytärtäsi, joka niin nauttii, kun saa "käräyttää" alaikäisiä!
Itse olen alaikäinen, ja ollut useana kesänä kahviossa töissä. Alkoholia sielä ei myydä, mutta tupakkaa kyllä. Katson aina paperit, jos joku ostaja näyttää alle 18-vuotiaalta, tai nuorelta muuten. En ole ikinä ollut vahingoniloinen, tai ylpeä itsestäni, jos ostajalla ei ikä riitä. Mielestäni olisi SAIRASTA jos siitä saisin jonkinlaista tyydytystä ja mielihyvää.. o__O
Sitäpaitsi, alkoholia olen itse ostanut useinkin, vaikka olen vasta 16. Ainoa paikka, missä rajoista pidetään kiinni, on alko. Toki on myyjiä, jotka katsovat kaikilta paperit, eikä heiltä saa ikinä ostettua. En ole silti ikinä jäänyt ilman, aina olen saanut ostettua jostakin kaupasta.
Myyjä kysyy paperit, ja minä sanon, että ei ole ikää, mutta rahaa löytyy kyllä. Hassua, mutta jopa tällöin joskus myyjä on myynyt. En kyllä tiedä, mitä he ovat kuvitelleet, ennenkuin kassalle olen tullut.
Ei se ole yhtään nöyryyttävää, kun myyjä kysyy paperit. Se on vain paska säkä, ja sitten kävellään seuraavaan kauppaan ostamaan.
On ihan ok, että myyjä ei myy ja kysyy paperit, niin minäkin tekisin, mutta että muksus saa siitä jotain mielihyvää..
Suosittelisin jonkin asteista hoitoa hänelle.
Näytät tietävän paremmin asiat kuin minä. (?) Juhlin usein mutta se ei todellakaan tarkoita lapsijuoppoa. Tiedätkö mitä juoppo/alkoholisti tarkoittaa tai suurkuluttaja ? Nautin juhlimisesta ja alkoholi kuuluu osana siihen. On mulla muutakin elämää jos epäilet. Opiskelen, käyn töissä/ etsin juuri kämppää ja suoritan autokorttia. Ja niistä nuorista/kavereista. Minulla on kumpaakin bilehileitä ja melkein absolutisteja. Opiskelen muuten MPT:hen eli mielenterveyteen ja päihdetyöhön. Saanko kysyä minkä ikäinen olet?
Me emme kaipaa emmekä tarvitse sinun sääliäsi. En minä eikä tyttäreni. Ei minusta ole yhtään paha asia, vaikka onkin hyvillään, kun käräyttää alaikäisen mäyräkoiran ostopuuhissa. Se on kaikkien kassojen tehtävä ja velvollisuus. Mistään tyydytyksestä tai mielihyvästä en puhunut, vaan hyvän työsuorituksen tuomasta nautinnosta vai olisiko parempi kirjoittaa "nautinnosta", jotta et taas saa väärää käsitystä.
Mietipä sinä, missä ihan oikeasti on vika ja kuka se on, joka tarvitsee hoitoa, jos 16-vuotias ostaa alkoholia, vaikka se on kielletty alaikäisiltä ja monessa tutkimuksessa todettu myös vaaralliseksi nuorille!!
En minä sinun asioistasi sanonut tietäväni enkä edes välitä tietää niistä.
Kerroin vain, minkälaiseksi tuollainen nuori ihminen yleisesti ottaen mielletään ja samaa mieltä olen edelleenkin.
Sanat juoppo ja varsinkin lapsijuoppo taitavat olla sinulle vielä vieraita käsitteitä. Mitä sitä turhaan kaunistella sanoilla - juoppo mikä juoppo. Juoppo juo alkoholia usein ja humaltuu siitä. Ei se tarkoita sitä, etteikö muutakin tekemistä voi olla.
Lapsijuoppo on alkoholia käyttävä lapsi eli alaikäinen. Alaikäisen ei kuuluisi juoda ollenkaan alkoholia, mutta kun he nykyisin haluavat leikkiä aikuista ja pitävät alkoholia lelunaan.
Valitettavasti en voi kovin paljon arvostaa opiskeluasi tuossa tilanteessa, minkä itse kerroit. Meitä ihmisiä on moneen junaan, on ammattitaidoiltaan huonoja ja hyviä lääkäreitä, huonoja ja hyviä opettajia, huonoja ja hyviä ihmisiä joka alalla. Ja vanha sanontakin sanoo, että "suutarin lapset kulkevat ilman kenkiä".
Jos haet vuokra-asuntoa, minä en ainakaan vuokraisi kaltaisillesi mitään hilebiletyskämppää. Vuokranantajana valitsen vuokralaiset aina suositusten ja elämäntapojen perusteella.
Mutta totuushan on se, että elämä opettaa ja vuodet tuovat viisautta.
"Sinua hieman vanhempi nuoreni istuu kesätöissä kaupan kassalla ja nauttii siitä, kun saa "käräyttää" teikäläisiä "mäyräkoirien" yms. ostoyrityksistä. Ja kaikkein huvittavinta on kuulema se, kun ollaan olevinaan niin "isoja" ja tullaan ylpeän näköisinä juuri 18-täytettyä virallisesti ostamaan niitä samoja "mäyräkoiria". "
Ei tuo kyllä ihan siltä kuulosta, että ollan iloisia vaan hyvästä työsuorituksesta.
Hassua muuten, miten sinä tulet selittämään, kuinka ette kaipaa sääliä. En minäkään nimittäin, vaikka sitä niin kovasti haluat meikäläisille jakaa.
"Mietipä sinä, missä ihan oikeasti on vika ja kuka se on, joka tarvitsee hoitoa, jos 16-vuotias ostaa alkoholia"
HAH! Oli kyllä viikon paras tekstin pätkä! Mitähän hoitoa minulle sitten suosittelisit? AA-kerhoa?
Toisaalta, hoitoa tarvitsevat ne, ketkä kaupan kassoilla ovat töissä, jotka myyvät alaikäisille alkoholia/tupakkaa.
En minä tuotakaan itseni kannalta murehdi, osaan kyllä juoda alkoholia ja tiedän missä menee raja, mutta mitäs kun 10-vuotias menee tiskille ja sille myydään tasan sitä, mitä kyseinen lapsi haluaa?
Alaikäisenä alkoholin ostaminen ei tietääkseni ole rikos, vaan sen myyminen! Minua ei ainakaan ole koskaan sakotettu, vaikka minulta on kysytty papereita, eikä ikää ole. Sitäpaitsi, onko sillä niin väliä, kuka minulle ne juotavat hakee? Tekeekö se asiasta jotenkin kamalamman, jos olen itse kävellyt ärrälle ja ostanut kaljaa, kuin että kaverini olisi tehnyt sen puolestani?
Suomi vain ON sellainen maa, mistä viinaa/alkoholia/tupakkaa saa helposti itsekin ostettua, ja tähän asiaan voisi todellakin tulla parannusta, en haluaisi hakea 11-vuotiasta siskoani kadulta kännäämästä. Onneksi ei ole koskaan täytynyt, ja toivottavasti ei täydykkään pariin vuoteen.
Kyllä, alkoholi on vaaraksi nuorille, mutta tiesitkös, että se on sitä kaikille?
On kuitenkin eriasia juoda silloin tällöin sopivasti, kuin joka viikko kännit!
En usko, että minun maksani tai muutkaan elimeni ovat yhtään sen huonomassa kunnossa, kuin ikäiseni, joka ei ole koskaan juonut.
Voisin tässä vielä puuttua pariin huvittavaan kohtaan tekstistäsi:
"Mietipä hiukan uudelleen sanojasi. Juoppojahan te nimenomaan olette! Lapsijuopppoja! Ei ne pusikoissa ja siltojen alla asuvat juopotkaan varmasti aikoneet sinun ikäisinä tulla juopoiksi."
Ai että jos on tulevaisuudessa mahdollisuus tulla juopoksi, olen siis sitä jo nyt? Kiva näkökulma, terve vaan sinullekin, juoppo! Tiesitkös sen, että sinustakin voi tulla tuo sillan alla nukkuva juoppo, vaikket alkoholia nyt käyttäisikään. Tuo koskee nimittäin yhtälailla aikuisia, kuin nuoriakin.
"Alkoholista on tullut nykylasten ja nuorten lelu. Eivät he osaa enää muuta tehdäkään, kuin leikkiä alkoholilla ja heidän ajatusmaailmansakin on varsin suppea ja pyörii enimmäkseen alkoholin ja kännäämisen ympärillä."
Jaajaa.. Sinä siis tiedät paremmin, mitä minun päässäni pyörii. Jospa palauttaisit itsesi maan pinnalle etkä kuvittelisi itsestäsi liikoja. Ensinnäkin, alkoholi ei ole meille lelu, niinkuin väität. Mitä se muuten on aikuisille? Tuskin oma käyttöni paljon eroaa minua 30-vuotta vanhemman ihmisen käytöstä? Eiköhän se ole kaikilla seurassa nautittua hyvää juotavaa?
"kunnollisia ja järkeviä nuoria on vielä paljon - he vaan eivät halua juopponuoria ystävikseen"
Taas käy sääliksi, vaikket sitä haluaisikaan. Olen siis huono ihminen, koska juon joskus alkoholia? Siinähän on sinulla taas hupaisa näkökulma. Kerroppas nyt sitten, että jos juon pari siideriä, miten se tekee minusta huonon ihmisen? Ja muuten, kaksi veljeäni eivät juo koskaan alkoholia, mutta pyörivät kylläkin ihmisten kanssa, jotka juovat. He ovat ainoat kaveripiirissään, jotka eivät alkoholia juo, mutta yhtä lailla heillä on kavereita, kuin minulla, vaikka juonkin. Itseasiassa suurin osa heidän kavereistaan on myös minun kavereita, ja minun kaverini myös heidän kavereitaan. Mainittakoon vielä, että he ovat molemmat jo täysi-ikäisiä. Että kyllä minä tiedän ihmisiä, jotka eivät juo. On vain surullista, jos oma lapsesi on niin suppea katseinen, ettei voi olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka käyttävät alkoholia. Eriasia tietysti se, jos ei jaksa katsella toisten kännäämistä, mutta onhan se outoa, jos ei voi tekemisissä olla edes selvinpäin.
"Kerroin vain, minkälaiseksi tuollainen nuori ihminen yleisesti ottaen mielletään"
Niin siis sinä miellät, mutta älä yleistä omaa näkökulmaasi muiden kannaksi.
"Juoppo juo alkoholia usein ja humaltuu siitä."
Juoppo on kylläkin henkilö, joka on alkoholisti. Kerran kuusa juonti ei tee ihmisestä juoppoa.
"Alaikäisen ei kuuluisi juoda ollenkaan alkoholia, mutta kun he nykyisin haluavat leikkiä aikuista ja pitävät alkoholia lelunaan."
Kas kun minä en ikinä ole ajatellut juodessani, että "olenpas nyt aikuinen", enkä tosin tiedä yhtään tälläistä henkilöä.
"Valitettavasti en voi kovin paljon arvostaa opiskeluasi tuossa tilanteessa, minkä itse kerroit"
Voisin vastata tuohon, vaikket minulle tekstiä osoittanutkaan, mutta varmaan noin minustakin ajattelet, olenhan minäkin "lapsijuoppo".
Valitettavasti minä en arvosta sinun mielipidettäsi yhtään, koska se on niin älyttömän suppea eikä se todellakaan kuulosat sellaisen ihmisen sanomalta, joka tästä päivästä ymmärtäisi mitään.
"Jos haet vuokra-asuntoa, minä en ainakaan vuokraisi kaltaisillesi mitään hilebiletyskämppää."
Ja minä en ikinä vuokraisi sinulle asuntoa, annat itsestäsi tasan sellaisen vaikutelman, että kuljet kiikarit taskussa kurkkimassa parvekkeelta muita ihmisiä ja kyttäät ovisilmästä muiden liikkeitä ja pengot muiden roskikset, jos sieltä vaikka löytyisi kaljapullo, tai hui, vaikka tupakan tumppi.
"Mutta totuushan on se, että elämä opettaa ja vuodet tuovat viisautta."
Mikä totuus? Minä ainakin lopetin juuri sinun myötäsi uskomasta tuohon fraasiin.
Et tehnyt lainkaan väärin, kun hankit tietoa tyttäresi tempuista likemalla hänen päiväkirjaansa. Se on vanhempien oikeus ja velvollisuus. Sitä ei ole syytä nimittää miksikään vakoiluksi vaan vanhempien keinoksi ohjata ja tukea nuoriaan. Mutta älä ihmeessä sitä tyttärellesi kerro. Periaate, mitä aikuisen tulis noudattaa, ei saisi valehdella, mutta kaikkea ei tarvitse kertoa. Periaatteessa tyttäresi on siis valehdellut sinulle, ja siitä voit hänet sopivalla tekosyyllä laittaa vastuuseen.
Tilanne on kinkkinen, muta todennäköisesti tyttäresi naureskelee sinun hyväuskoisuuttasi tyylillä 'ei meidän mutsi tajua mitään, se luulee ett mä olen ihan raitis, hähähää...'
Ota ohjat käsiisi.
Rauhoitus nyt vähän. Otat asian siltä kannalta ettei sinulle mitään valehdeltu, kunhan vain jätettiin kertomatta, koska luottamusta sinuun ei ollut. Keskity vain siihen luottamuksen palautukseen äläkä mihinkään rankaisemiseen, tms. En myöskään näe viisaana että menisit tuon syvän pettymyksesi heille ilmaisemaan...
Tuo oli ehkä paras neuvo tähän mennessä, kiitos siitä.
Kumpaa mahdat tarkoittaa "paras" vai "mieluisin" neuvo?
Pitäisin outona sitä, että murrosikäinen kertoisi kaikki asiansa kotona, aivan kuin kavereilleen. Siinä olisi kyllä vanhemmuus hukassa.
Kuinka moni tähän ketjuun vastannut muistaa oman nuoruutensa ja sen kerrottiinko kaikki äidille ja isälle, vai jätettiinkö jotain kertomatta.
Meistäkin, jotka aikoinaan jätettiin jotain vanhemmille kertomatta, on tullut hyviä, kunnollisia kansalaisia, joten äiti-39, luota tulevaisuuteen ja lapseesi, pari vuotta lisää tekee ihmeistä suhteellenne.
Aivan varmasti olisi outoa, jos murrosikäinen kertoisi KAIKKI asiansa vanhemmilleen. Ei kai kukaan vanhempi sitä edes odota saati luule, että joku lapsi tai nuori kertoisi KAIKEN??
On hyvä muistaa vanha kasvatusneuvo, että on olemassa kolmenlaisia salaisuuksia: on hyviä salaisuuksia, huonoja salaisuuksia ja siltä väliltä olevia salaisuuksia.
Hyvät salaisuudet pidetään ilman muuta salassa, huonot salaisuudet pitää kertoa ja muissa salaisuuksissa käytetään tarkkaa harkintaa.
Ole hyvä vaan. Päätin yrittää vähän rauhoitella, kun en nähnyt asiaa niin vakavana. ("normaalia" nuorten elämää/käytöstä, eli kaikista tapahtumista ei vain kerrota, (eli yllätyksiä tulee jokaiselle)). :-)
Näyttää käyvän aika kuumana tämä keskustelu täällä. Viestien sanomat näyttää jakautuneen karkeasti ainakin kolmeen eri ryhmään. Yhden ryhmän sanomana on: "Omaat väärän asenteen alkoholiin. Muuta asennettasi ja laita lapsesi vastuuseen/ojennukseen, jne.". Toisen ryhmän sanoma on: "Tapahtunut, mikä tapahtunut, et voi asialle mitään. Yritä parantaa välejä lapsiin jolloin olosi helpottuisi, jne.". Kolmas ryhmä on sitten tällaiset kuten tämä nimimerkki "456" jonka sanoma on jossain rivien välissä.
Ehkä hieman kärjistettyjä nuo "ryhmät", mutta itse halusin nimenomaan sanoa, että ongelma ei ole niin yksiselitteinen eikä siihen varmasti ole täysin selkeitä ja suoria vastauksia kenelläkään ja että ongelman tiimoilta on täällä jäänyt varmasti paljon oleellisia asioita kertomatta myös aloittajalta. Oman kasvatuksen periaatteista on kuitenkin hyvä olla selvillä.
Juu, onhan nuo ryhmät "vähän" kärjistettyjä, kuten oli tarkoituskin ;-). Neljäs ryhmä minkä jätin mainitsematta on sitten nämä: "Päiväkirjan lukeminen on aina väärin ja halveksittavaa, miten joku edes voi toimia noin, hyi, hyi, jne.". Nuo kärjistetyt ryhmä jaot tein ihan siltä pohjalta minkä kukin tuossa alkuperäisen viestissä koki suurimmaksi huolen aiheeksi. No joo, mutta nyt saa tämä ryhmittelyni ja kärjistelyni riittää, etten ihan sivu raiteille ajaudu (jos sellaista edes on)... :)
Olen samaa mieltä että oman kasvatuksen periaatteista on hyvä olla selvillä. Välillä pääsee tapahtumaan kuitenkin kaiken laista jolloin joutuu pohtimaan uudelleen myös näitä oman kasvatuksen periaatteita/suhtautumista, tms. Juu, ja tottahan se on että ei näihin asioihin mitään selkeitä ja suoria ratkaisuja ole. Mielestäni näissä netti neuvoissa on yleensä se ongelma että ne kehoittavat/vaativat neuvottua muuttamaan koko "kasvatus asennettaan" niin radikaalisti etten usko siihen kenenkään pystyvän/haluavan.
Get a life grandmum!!!
Pullaa tänne.
Ketä kiinnostaa jos nuori vetää viinaa? Omat vanhempani ainakin vain nauravat.