en tiedä mihin tämä juttu olisi kuulunut laittaa, mutta laitoin sen sitten tänne. olen hyvin masentunut melkein joka päivä. itken ainakin joka toinen päivä ellen joka päivä. ennen minulla ei ole ollut näin kauheasti masennuksia, mutta nyt niitä on vaikka muille jakaa. olen yrittänyt itsemurhia, joskus joka onnistuin ja joskus toivoin etten olisi koskaan syntynytkään. masennuksiini liittyy esim. näitä: isää ikävä (näen isää ehkä puolen vuoden välein), rakasta koiraani ikävä, kaveri -juttuihin liittyviä ja pikkuveljeäni huomataan, mutta minua ei. pikkuveljeni on vasta 3kk ja ymmärrän että se tarvitsee paljon huomiota. muita sisaruksia mulla ei ole, joten en osaa oikein vielä sopeutua tähän asiaan. minua on aina huomattu ja nyt minua ei enää huomattakaan. se tapahtui kuin silmänräpäyksessä. tiedän, olen hellyydenkipeä, mutta olen aina ollutkin. jos joku/jotkut voivat auttaa minua, niin olen todella kiitollinen ja vittuilijat voivat jättää väliin kommenttinne!!!
-kiitos kaikille vastaanneille jo etukäteen!-
-kiitos kaikille vastaanneille jo etukäteen!-
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kunpa voisin jotenkin auttaa! Sitä toivois, että nuoruus olisi onnellista, ei aikaa, joka kuluu murehtimiseen.
Sua huomioidaan vähemmän kuin ennen, ja se aiheuttaa yksinäisyyden - tunteen siitä, että jotain tärkeää puuttuu elämästä. Kuule, ei se, että pikkuveljesi saa enemmän huomiota, tarkoita, ettei susta enää välitetä. Se on pieni vauva, joka tarvii huolehdintaa!
On huolestuttavaa, että olet yrittänyt itsemurhaa ja että toivot usein, ettet olisi syntynytkään.
Kun tuntuu tarpeeksi pahalta, itsemurha voi tuntua houkuttelevalta, mutta ethän halua lopettaa elämääsi vaan saada helpotusta sun tuskaan? Usko tai älä, toivoa on niin kauan kuin on elämää. Etsi ihmeessä apua, jos tunnet itsesi lähes päivittäin masentuneeksi! Kaikkea hyvää!