Moi, nyt olis tämmönen ongelma:
Olen aina luullut olevani täyshetero. Nyt eräs lesbo on tehnyt aloitteita suuntaani. Hämmästykseni olen huomannut, että minulla onkin jonkinlaisia tunteita häntä kohtaan. Olen sinkku ja olen kyllä kiinnostunut miehistäkin edelleen. Minua kovastikin kiinnostaisi halata, pitää kädestä, silittää ja pussaillakin ko. naisen kansas. Hän on kaunis, älykäs, mukava ja kaikkea. Ainakaan tällä hetkellä en kuitenkaan voisi kuvitella kuitenkaan sen intiimimpää toimintaa hänen kanssaan.
Eli ongelmana on se, että pitäisikö minun torjua tämä lesbo. Olen täältäkin lukenut, ettei ole hienoa, jos "tehdään kokeiluja" toisten tunteiden kustannuksella.
Vai pitäisikö minun yrittää tutustua häneen paremmin ja samalla tutustua ehkä itseenikin. Olen saanut sen käsityksen, että hän on kovastikin ihastunut. Minäkin olen "jotain", mutta en tiedä, mitä se on. Pelkään, että minulle tuleekin joku pakenemiskohtaus tai jotain muuta ikävää ja häntä sattuu... ja ehkä itseänkin sattuu...
Unohdanko vai annanko palaa?
Olen aina luullut olevani täyshetero. Nyt eräs lesbo on tehnyt aloitteita suuntaani. Hämmästykseni olen huomannut, että minulla onkin jonkinlaisia tunteita häntä kohtaan. Olen sinkku ja olen kyllä kiinnostunut miehistäkin edelleen. Minua kovastikin kiinnostaisi halata, pitää kädestä, silittää ja pussaillakin ko. naisen kansas. Hän on kaunis, älykäs, mukava ja kaikkea. Ainakaan tällä hetkellä en kuitenkaan voisi kuvitella kuitenkaan sen intiimimpää toimintaa hänen kanssaan.
Eli ongelmana on se, että pitäisikö minun torjua tämä lesbo. Olen täältäkin lukenut, ettei ole hienoa, jos "tehdään kokeiluja" toisten tunteiden kustannuksella.
Vai pitäisikö minun yrittää tutustua häneen paremmin ja samalla tutustua ehkä itseenikin. Olen saanut sen käsityksen, että hän on kovastikin ihastunut. Minäkin olen "jotain", mutta en tiedä, mitä se on. Pelkään, että minulle tuleekin joku pakenemiskohtaus tai jotain muuta ikävää ja häntä sattuu... ja ehkä itseänkin sattuu...
Unohdanko vai annanko palaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kolmanteen,voisko jatkossa tähän samaan ketjuun laittaa nämä samankaltaiset kyselyt ja ihmettelyt mitä tässä nyt on ollut peräkanaa parikin.
Niin ei ala tuntumaan ihan pelleilylle koko keskustelu.
Kiitos ensimmäisestä rakentavasta kommentista! Juuri tuota kaipasin. Itse keskustelette täällä käännyttämisestä sun muusta. Enpä taida olla lesbo, kun en näihin keskusteluihinkaan sovi...
Hyvää yötä nyt kaikille kuitenkin :)
Uupsis... Siis lesbo tuskin olen muutenkaan, mutta bi-puolta pohdin.
jospa pelaisit avoimin kortein ja kertosit miltä tuntuu ja että voi mennä mäkeen niin toinen voi itse päättää omasta ratkaisustaan.tsemppiä;)
pelaisit avoimin kertoin ja kertoisit miltä tuntuu ja että voi mennä mäkeen niin toinen voi päättää itse oman ratkaisunsa. Seksi ja tunteet kyllä kiertelee joskus omilla radoillaan.Tsemppiä;)
Lesbo ei ole varmaan kirjoittanut tuot"käännytys"(eheytys,,,mikä lie..) viestiä, mikä tuolla ylempänä nyt on... Mitä sinuun itseesi tulee, niin kohottaisin sinua vähän aikaa miettimään tunnetko todella aitoja tunteita tätä toista naista kohtaan, vai onko kyse vain pelkästä uteliaisuudesta?! Toisten tunteilla leikkiminen ei ainakaan minun mielestä ole hyvä asia eikä oikeutettua keneltäkään. Jos todella ajaudut toisen hyväiltäväksi tai hellitetltäväksi voi hyvinkin olla mahdollista, että tilanne voi mennä niinkin pitkälle kuin sänkyyn (mikä on luonnollista myös bi ja lesbosuhteissa,jos toisesta välittää). Mutta en suosittele siis ottavasi sen naisen tunteita vain testimielessä,jos hän voisi olla sinun kanssasi ihan tosissaan, yritä mielumin vaikka kertoa hänelle hämmentävistä ajatuksistasi (jos siis voit niinkin hyvin jutella hänen kanssaan..) ja sitä kautta etenet sitten rauhassa eteenpäin, jos kiinnostusta oikeasti löytyy! Tsemppiä sulle, elämä on aina välillä sellaista pohdiskelua, mutta niinkai se jokaisella..=)
samaa mieltä. tää aihe alkaa jo tympiä.tai jospa tänne tehtäisiin vielä yksi osasto "niille, jotka kyselevät pitäisikö kokeilla kun hieman kiinnostaa".
miksi ei?! sanon kaikille jotka sitä miettivät.
..kirjoittaisit hänelle? Kirjeen tai sähköpostia, vaikkapa, jos tapaaminen ja kasvotusten keskustelu tuntuu hankalalta (ainakin itselläni iskisi ujous päälle=).
Rehellisyys siis kunniaan, sanottakoon vielä tässä omakin mielipide. Älä siis lähde testaamaan hänen kanssaan yhtään mitään ellei peli ole selvä teille molemmille. Tuskin itsekään haluaisit sinun tunteilla leikittävän? :)
Voihan olla, että hänkin on jutussa ns. leikkimielisellä asenteella, mutta sehän selviää kysymällä.
Tsemppiä! :o)
Kirjoituksesi antaa sinusta todella aidon, rehellisen, ja empaattisen oloisen kuvan. Mielestäni vastasit itse kysymykseesi. Minun näkökulmasta olisi paras ratkaisu tutustua ko. naiseen, sekä myös pikkuhiljaa itseesi. Tutustuttuanne voithan kertoa hänelle tuntemuksistasi ja ajatuksistasi. Silloin hän tietäisi missä mennään. Itse kuvittelin olevani täysin hetero täysi-ikäiseksi asti. En ollut edes tullut ajatelleeksi, että saattaisin kiinnostua samasta sukupuolesta. Kuitenkin jossain vaiheessa huomasin olevani ihastunut yhteen naiseen. Viihdyin naisen seurassa yhä enemmin ja enemmin. Aloimme hakeutua toistemme seuraan. Nainen ihastui myös minuun. Ihastumisemme syveni rakkaudeksi. Emme seurustelleet, meillä oli heterokulissi, mutta periaatteessa seurustelimme salaa. Emme vain puhuneet seurustelevamme, mutta käyttäydyttiin kuitenkin siten. Puhuimme syvästä ystävyydestä. Olimme kokemattomia naisten suhteen molemmat. Siideriä nautittuamme näytimme tunteemme koko maailmalle. Rakastin häntä yli kaksi vuotta ihan mahdottoman paljon. Hän petti luottamukseni, ja tunteeni kylmenivät. Mutta onneksi meille jäi aito ystävyys jäljelle. Olin tavallaan huojentunut että pääsin hänestä henkisesti eroon sillä ajattelin että haluan löytää sen oikean miehen, jonka kanssa tehdä lapsia jne. Ja ajattelin että haluan olla hetero. En halunnut/halua että vanhempani tietävät. Tapasin miehiä paljon, ja ihmettelin kun kukaan ei sytytä. Suutelemaan pystyin miehen kanssa, mutta ei muuta. Kahden miehen kanssa menin sänkyyn.(Heh, en siis samaan aikaan). Toisen kanssa olin humalassa, ja kykenin nauttimaan seksistä, mutta ennen H- hetkeä minua alkoi ahdistamaan ja etomaan, ja käskin hänen jättää minut oitis rauhaan. No sitten menin miehen kanssa sänkyyn selvinpäin. Ensin etsin edes ulkonäöllisesti miellyttävää miestä n. puoli vuotta, ja menin (mahdollisesti?) kokeeksi hänen kanssaan sänkyyn. Huomasin kuitenkin sukupuolisen jännityksen puuttuvan. Huomasin valitsevani sellaisen asennon etten näe hänen kasvojaan. En kyennyt nauttimaan. Meinasin oksentaa ja käydä itkemään. Ja hän oli ystävällinen ja asiallinen, eikä tehnyt ns. mitään väärää. Ennen kykenin nauttimaan myös yhden illan jutuista... jos jonkunlaisista miehistä... Ja olin muutenkin seksuaalisesti hyvin aktiivinen, ja minun oli helppo nauttia seksistä...
Mutta mitä taas kävi, ihastuin naiseen. Nainen ihastui minuun. Ja kyseessä on heteroihminen, joka ihastui ensimmäistä kertaa naiseen. Hänen on vaikea hyväksyä itseään. Hänellä on 12- vuotias lapsi, jonka vuoksi hän ei halua olla julkisesti naisen kanssa. Hän on antanut ymmärtää ettei halua niin vakavaa suhdetta kuin minä. Eli yritän hieman pidentää välimatkaamme pikkuhiljaa.
Seksiä haluan nykyään vain naisen kanssa. Mutta uskon että esim. humalassa saattasin kyetä nauttimaan seksistä miehen kanssa. Ja mahdollisesti selvinkin päin, jos olisin tosi kiihottunut valmiiksi. Tai en ole varma. Kuitenkin katselen kaupungilla miehiä siinä missä naisiakin. En tunne vetoa kumpaankaan sukupuoleen, vaan tykkään vaan siitä yhdestä niin paljon (pätee molempien naisten kohdalla kenen kanssa olen ollut) että en muita näe. Ja kuitenkin kun kohtaan lesbopariskuntia. Tuttavapiiriinkin kuuluu semmoisia kaksi pariskuntaa, niin heidän elämäntyylinsä rooleineen tuntuu jotenkin erikoiselta, pelottavalta, vieraalta, ja äärimmäisen rohkealta. Haluaisin niin kovasti olla hetero, mutta tunteet vetää naisiin. Toivoisin epätoivoisesti seuraavaksi ihastuvani mieheen...Sellaista minusta ei saisi että olisin molempien sukupuolten kanssa suhteessa samaan aikaan. En pystyisi revetä kahteen suuntaan. Sekoaisin vallan! Jos joku jaksoi lukea tämän, niin ole kiltti ja kerro kuullostaako toivottomalta enää edes yrittää heteroitua? Vai kuullostaako tarinani siltä että voin hypätä lesbopalstalle suoraan? Kiitos jos joku viitsii vastata...
- Nainen jolle maistuu naisellisuus-
Vähän saman suuntainen juttu nuorempaa minulla. Ihastuin toisiin tyttöihin jo aika varhain murrosiän alussa, mutta tietenkin arvelin sen kuuluvan ikään. Samassa luulossa elin vielä ylä asteenkin läpi ja juuri kännipäissäni minäkin ajauduin miesten kanssa sänkyyn ja juuri siksi, koska niin muutkin ikäiseni tytöt toimivat.. En ole ikinä tuntenut seksuaalista vetovoimaa miehiä kohtaan ja alun alkaenkin harmittaa, että ajauduin miesten kanssa tekemisiin (se oli juuri sitä kokeilua ja ehkä halua olla hetero.). Heteroa minusta ei ainakaan saanut tekemälläkään, enkä enää ainakaan ole taistellut sitä asiaa vastaan. Nykyisin olen oikeastaan ylpeä siitä, että olen lesbo ja että ei tarvitse ainakaan elää pakolla sitä heteron elämää! Mitä sinun kirjoitukseen tulee, niin kysyisin että miksi sitten haluat "väkisin" olla hetero? Sanoit ainakin, että tuntemiesi lesbojen elämä vähän pelottaa ja jännittää, mutta itse voisin lesbona sanoa, että ei se miedänkään parisuhde elämä nyt niin paljon eroa ihan heteroiden elämästä. Tietenkin eroja on,mutta suhteellisen samanlaista lesboparinkin arki on esimerkiksi työssä käyntiä ja muita arkisia asioita. Nykyisin lesbotkaan eivät jää ilman lapsia,niitä halutessaan, joten senkään puolesta ei tarvitse esittää väkisin sitä mitä ei ainakaan ole. Rakastuessasi ei kannata miettiä niinkään kumpaan sukupuoleen rakastut, vaan tunne kyllä vie sinut mukanaan ja jos osoittautuu,että naiset ovat täysin sinun juttu niin sitten elät sen mukaan! Kirjoitit myös pelkääsväsi vanhempiesi reaktioita, jos he saisivat tietää kiinnostumisesta naisiin. Vanhempien reaktioita ei aina voi etukäteen arvata, mutta uskoisin että jos he sinua rakastavat he myös hyväksyvät sen mitä pohjimmiltasi olet. Ja lesbous kun ei muuta sinua ihmisenä miksikään muuksi mitä jo nyt olet.
Toivottavasti nyt sait jotain tästä minun kirjoituksesta irti, mutta itsekin pohdin aikoinani noita samanasuuntaisia asioita ja tiedän siitä, että joskus on vain tehtävä tosiasiat itselleen selväksi, vaikka vaikeaahan se on!