miten voi yhtäkkii tuntuu näin yksinäiseltä. kaverit jotenki vaan on hävinny, yks enään jäljellä. ja ihmiset jotka koulussa on hyviä kavereita, ei sit kuitenkaan koulun ulkopuolella pyydä mihinkään mukaan. ja jätkille oon ilmaa. itsetunto on kuitenki ihan hyvällä pohjalla, en jaksais säälii itteeni. tuntuu vaan niin surkeelta ku on melkeen 17 mut istun illat vaan kotona, ku tuntuu et mun seuraa ei haluta. porukassa tunnen et kuulun mukaan, must tykätään mut kuitenkaan ei huomioida. ei viittis omaa seuraa tyrkyttääkkään. pakko oli johonki saada ajatukset koottua, taas saa itkeä ittensä uneen ja rukoilla paremmasta. on vaan niin suuri pettymys ku kuvittelee et on tosi hyvä tyyppi mut ns. kaverit ei silti huomioi. eikä pieni ujouskaan asiaa paranna.
kesä=SUURI yksinäisyys
lonely4ever?
231588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ite kärsin täysin samasta ongelmasta.ihan kuin oisin ite kirjottanu ton viestis.talvisin on jotenki(ihme ja kumma)tullu aina vietettyä enemmän aikaa kavereitten kanssa.siks en oikein pidäkkään aina kesästä.paitsi sillon ku on niitten kavereitten kanssa :) joka on aika harvinaista.mesessä kavereita on vaikka miten paljon,ja tuleekin niitten kanssa juteltua aika paljon.mut toivon et pääset kavereittes seuraan takas,onnea :)
ihme miten teillä on täsmälleen sama juttu kun mulla.
koulussa nään tuttuja ja koulun jälkeen. mutta nyt sitten kun alko kesäloma, näen ehkä yhtä kaveria, eikä sekään koulukaveri :(
sama juttu täälläkin..17v. tyttönen olen..ois kiva jutella vaiks sähköpostin kautta..?? on päivisin niiiin tylsää että täs lähtee pikkuhiljaa elämänhalu...
Niin täällä on yks 17 v. jätkä jolla on iha sama tilanne ku edellisillä....... Kiva aina sillon tällön huomata että ei oo ainut....
Mutta mikshän mä kirjauduin ulos ennen ku kirjotin tän viestin??????
heii kun täällä nyt näyttää olevan muitakin niin kiinnostaako ketään jutella sähköpostin kautta?? oon niin yksinäinen...pojat ja tytöt kaikki käy =) ilmotelkaa tänne...?
Oikeestaan sama juttu mullakin. Alkuloman oon ollu lähes joka päivä yksin, bestis löytyy kyllä ja oon sen kans ollukin mut sillä on ollu aika paljon menoja - ja tulee olemaankin. Sen lisäks mulla on vaan yks kaveri jota nään tosi harvoin.. Koulussa oon kyllä myös yksin, et sinänsä kesä ei oo sen pahempi. Paitsi kun pitää katsella kateellisena kaikkia onnellisia pariskuntia :/ Pojatkaan kun ei osota mitään kiinnostusta..
Tämäkin ilmoittautuu kerhoon mukaan. Tuntuu ettei kesällä varsinkaan pitäis olla tällasta, sillonhan "täytyis" koko ajan olla menossa, kavereiden kanssa yms. Mutta kun ei.
nyt tää eka kirjoittaja sanoi olevansa rukoillut, joten nyt muut apu keinot esiin: (jumala kyllä näkee tuskasi, ja muista että kaikella on tarkoituksensa! niin hyvillä ajoilla kuin pahoilla. jos minä en olisi ollut koulu kiusattu, olisin edelleen "vale"kaveri porukas, enkä olisi tavannut parasta ystävääni)
Muta nyt siis: Esim. Minäkin pidän kaveristani, ja todellakin, talvella tulee tuppaamaan olemaan enemmän kaverietten kaa ku kesäl. Mutta ottakaa huomioon että kesällä ihmiset yleensä haluavat olla LOMALLA ja rauhoittua!
Mutta jso todellakin 100 % varmasti tiedät että muut kaverisi ovat keskenään, eivätkä ole iloittaneet sinua mukaan, niin sitten voit olla huolestunut (Ota kuitenkin huomioon ettet vain kuvittele kaikkea).
Mutta puhuminen aina auttaa! Sanokaa kavereillenne että te tunnette olevanne ulkopuolinen. Tiedän että se on hankalaa, mutta ainakin minun kaveri porukassa sanotaan suoraan jos tuntee pahaa oloa yms. Sillä sitä varten ystävät ovat että heille voi kertoa lähes KAIKEN!!!
Mutta nyt näin muistutan vielä, että kesällä ei kuulukkaan olla niin paljon kavereiden kanssa kuin talvella, koska silloin halutaan olla rauhassa. (tietysti kohtuus kaikessa)
Ottakaa teki kunnon koti-ilta ja rauhoittukaa telkan ääreen yms. :)
joo kyllä oon 100 % varma, muutama tyyppi joiden kans oon tosi pal koulussa, tulee mones paikas vastaan (konserteis ja tommosis) eikä oo mua pyytänu mukaan. ja pari mun tuttuaki on ihmetelly ku ne ei mua pyydä mukaan. en mä niin hirveen kauaa niitten kaveri oo ollukkaa, mut luulin et oisin parempi kaveri niitten kans ku pelkkä "koulukaveri". ajattelin et mun seura kiinnostai koulun ulkopuolellaki. mut ei kiinnostanu talvel, eikä nyt kesällä varsinkaan. tuntuu vaan niin oudolt ku ne kuitenki si ihan mielellää tulee juttelee ja kaikkee ku jossain nähään. se vaan loukkaa aika paljon, ku yhtäkkii huomaa et oma seura ei kiinnosta. ja voisinhan mä niitä pyytää johonki mut tuntuu vaan et jos ne tulis ni ne tulis vaan ku ei kehtaa kieltäytyy... eikä ne oo niin läheisii ystävii siis vaan kavereita et niil vois mennä selittää et tuntee ittesä ulkopuoliseks. ja tohon"kesällä ei kuulu olla niin paljon kavereiden kanssa ku talvella"; ois ihan kiva jos ois kavereit joitten kans olla talvellaki...
Mut onneks on sentään bestis. mut sitäki kiinnostaa enemmän mökkeily perheen kanssa ku tavalliset nuorten jutut. eli ei siitäkään kauheest iloo oo, pitkän suostuttelun jälkeen saattaa johonki lähtee...
ja asiaa pahentaa aina se, et ku ite on just saanu positiivisen olon, et kaikki kyl kääntyy paremmaks, ni mutsi sanoo jotain tyylii et mistäs me oikeen löydettäis sul kavereit; tai aina ku meil on vierait se jaksaa sanoo et meiäs mirkku se aina menee kavereitten kanssa mut minttu on aina kotona, se on sellanen kotihiiri. (nimet muutettu)ja ku se ei tarkota sil pahaa, se oli ite yksinäinen nuoruudessaan (vaik oliki pal kamui) ja se toivois et mun ei trttis olla yksinäinen.
tuntuu vaan niin luuserilt myöntää ittelleen et ei oo haluttua seuraa.
[email protected], jos joku haluu kirjotella. Ja ihan mistä vaan :) Yksinäisyydestä on niin masentava puhuu, hyviäkin asioita onneks on olemassa :) Niin kauan ku on elämänhalua on toivoa. Mailailkaa, tytöt ja pojat :)Ite oon tyttö Länsi-Suomesta, ihan vaan mainitakseni.
joo. sama ongelma mulla. varsinki ku on yläasteesta lähtien kaveripiiri muuttunu. Kesällä yleensä kykin koneella :/ mitä nyt joskus tulee oltua kavereiden kanssa (siis harvoin)
mut mullapa onkin idea! teidän yksinäistenhän pitäisi nähdä!! sovitte ajan ja paikan. teistä joistakin voisi tulla parhaita kamuja, jollei kaikki sitten ole omaan "makuun". sitte teijän ei tartte maleksia kotona ja surra yksinäisyyttä. mun äiti välillä huokailee vaatekaupoissa, että "olisipa laiha" jne.. mutta mä sit sanoin mun äitilleni, et älä sano noin, kun et tee asian eteenkään mitään! eli nähän sama juttu teil. tehkää aisan eteen jotain! sit, jos mikään ei auta, niin sit voitte sanoo, että ootte yksinäisii, eikä löydy kamuja! tää on juuri sitä mikä ei olisi välttist juuri teijän juttunne, eli mennä porukkaan jne.. anteeks jos nyt loukkasin suoralla puheellani, mut asia on näin!!!!! mutta mäkin olin alaasteella paljon yksinäisempi ja ujompi, kunnes sitten ryhdistäydyi, rupesin olemaan enemmän "hölösuu" ja annoin oman mielipiteeni esille! sitten rupesin saamaan kamuja ja nyt niitä ei ole paljon mutta sitäkin parempia!!!!!!! älkääkä unohtako rakkaita sukulaisianne. olkaa serkkujen kanssa tai menkää vierailulle tätinne luoksi....vaikkapa... ja vuokraa leffa ja osta karkkii... elämä se vain tuottaa enemmän sokeria, kun ikää pukkaa lissää! näin se on! Teille oon nyt jopa uuden motonkin kirjottanu, joka kuuluu näin; "älä vikise mahdollista, jos et vain jaksa tehdä asialle mitään" tai "kaikki on mahdollista, paitsi eläminen loputtomaan asti".........kirjotelkaa mielipiteitä mun kirjotukselleni!!!!!!! okke moikka ja elämisen iloa!!!
tottahan toi on et asial jotain pitäis tehä, toi sun ehdottama tapaaminen kyl taitaa olla vähän liian "radikaalia" ainaki mun makuun.
ja noi sun sukulaisvisiitti ideat ei mun kohal timi, ei oo serkkuja ja tätejä tms.
ja sä sanoit et pääsit yksinäisyydestäs alkamal hölösuuks. en mä ainakaan haluu muuttuu sellaseks mikä mä en oikees oo, se ois epäaitoo. ja mä en oo ees kovin ujo, tutustun kyl uusiin ihmisiin mielelläni, juttelen kyl tuntemattomilleki ikään kattomatta, kerron mielipiteeni ja puolustan itteeni, joskus oon (kausittain) "johtajatyyppiä".
mä oon vaan aika hiljanen mikä johtuu siitä et mä en yksinkertasesti KEKSI puhuttavaa. synkkaa vaan niin harvojen kans...
mut kiva et sä yrität auttaa muita, ei sitä tiedä et jos jonkun kohal sun neuvot toimii.
mun viestit kuulostaa kauheenm asentavilta :)
tosin oon kaikkee muuta ku masentunu, nytki mä oon just ilonen, oli just sen yhden ainoon oikeen kaverin kans shoppailemassa...
silti vaan tuntuu yksinäiseltä, hassua :)
mäkää en välil keksi mitään,jos oon esim jonkun kaverin kanssa.ja sitte välil tulee kauhee hiljasuus...sitten jompikumpi möläyttää jotai hassua ja kumpiki räjähtää nauruun,se on kivaa.sillon tuntee elävänsä.en mäkää nytte masentunu oo,välillä vaan(onneks en kokoajan).ja mä en varmasti uskaltais tulla mihinkää "yksinäisten kokoontumiseen" :D
Sama juttu mulla...(huokaus)
mäkää en välil keksi mitään,jos oon esim jonkun kaverin kanssa.ja sitte välil tulee kauhee hiljasuus...sitten jompikumpi möläyttää jotai hassua ja kumpiki räjähtää nauruun,se on kivaa.sillon tuntee elävänsä.en mäkää nytte masentunu oo,välillä vaan(onneks en kokoajan).ja mä en varmasti uskaltais tulla mihinkää "yksinäisten kokoontumiseen" :D
Kesällä 2004 se tapahtui, vihdoinkin! Sydämeni pomppi ilosta, hymy oli korvissa aina aamun sarastuksesta iltamyöhään asti. Olin (ja olen edelleen) hyvin onnellinen!
Olen 19-vuotias tyttönen ja aloin seurustella ensimmäisen kerran vasta viime kesänä. 18-vuotiaaseen saakka olin ollut "yksinäinen", neitsyt, maailman kokemattomin, ujoin ja rumin ihminen, siltä minusta tuntui. Pojat eivät vilkaisseetkaan minua (siltä minusta tuntui). Kukaan ei tahtonut olla kanssani (siltä minusta tuntui). Aina olen yksin (siltäkin minusta tuntui). Nyt kaikki on toisin. Tunnen itseni prinsessaksi, vaikka olen "tavallisen" näköinen tallaaja. Nyt näen, että kavereita löytyy ja pojat ehkä sittenkin välillä katsovat perääni. Olin ennen niin surullinen (ja ehkä masentunut), etten huomannut. En huomannut iloita pienistä asioista. Viime kesänä rakkaani haki lavalla minua tanssimaan, me rakastuttiin ja mentiin kihloihin.
Pää pystyyn vain! Vuosi sitten minustakin tuntui, että olen aina yksin, kukaan ei halua minua, jään lapsettomaksi, en pääse naimisiin. Nyt kaikki näyttää hyvältä ja elämä kukoistaa =)
(Olen itsekin aika ujo, ja silti opiskelen sellaisessa koulussa, missä täytyy esiintyä HYVIN PALJON. Vähän jännittää, mutta esiintymällä suurelle yleisölle rohkaistuu. Jos siis olet ujo, mene laulu-, näytelmä- (jne) kursseille/kerhoille. Kyllä se siitä!)
Ja lopuksi sanon vielä, että kun kaupungilla kävelen, näen hyvin harvoin (jos ollenkaan) ruman näköisiä ihmisiä. Ei finnit naamassa tee ruman näköiseksi! Ylipainosetkin voivat olla kauniita/komeita! Ei pienet rinnat vartaloa rumaksi tee! Alipainoset... (no, ne vois syyä enemmän), mutta eivät hekään rumia ole. Oppikaa katsomaan aurinkoisin silmin. Ei kaikki voi olla niin huonosti kuin kuvittelee. Listaa vaikka joka päivä asioista, mitkä olivat sinä päivänä hyviä, jotka laittoivat hymyilemään. Kohta huomaat, miten olet unohtanut naapurin lapsen hatarointia pyöräilyä, perhosten lentelyä, lintujen livertelyä, sadepisaroiden raikkautta, mansikan ja jäätelön ihanaa makua, ja kahden ihan pienen lapsen halailua.
Tämä ei kyllä ihan tähän niin hyvin käy, mutta ei se mitään =) En ajatellu ja lukenu muita viestejä niin tarkkaan...
Se yksikin kaveri parempi kuin ei mitään. Aatelkaa, monilla ihmisillä ei ole sitäkään.
Joo, noin mäkin oon ajatellu. Siks tuntuuki tekopyhältä valittaa. Mutta silti oon yksinäinen vaikka on se yksikin ystävä. Mut oon siitä sentään kiitollinen.
Sullahan on sentään edes yksi kaveri, joillakin ei ole edes sitäkään.
Hassua, muuten tuo muistuttaa omaa olotilaani.
Joskus en välitä pa*kaakaan ja taas joskus masentuneena mietin omaa surkeaa, päämäärätöntä elämääni.
Orson
Mäkin oon tosi yksinäinen. Varsinkin nyt kun mun hyvä ja ainut kaveri sano haluavansa uudistusta ja eikä enää halua olla yhtäpaljon minun kanssa :( OOn siis todella yksinäinen...
Onko täällä ketään Kainuusta päin?? Olis kiva saaha juttuseuraa vaik sähköpostin kautta.
Mailailkaa: [email protected]