Apua nukahtamiseen!

Meillä samoja ongelmia, tyttö 1v 4kk.
Päiväunille mennään suht helposti (0,5-1h nukutusta), mutta yöunille ei sitten millään.

Ittellä palaa välillä pinna, kun toinen nousee seisomaan ja alkaa riehua.

Muutamana iltana olen antanut valvoa yksinkertaisesti niin pitkään, että nukahtaa melkein saman tien...ei vain tunnu hyvältä nukkumaanmenoajalta 23-24 tuon ikäiselle.

Näitä kausia tulee ja menee.

Ensiksikin kerron, että nukahtamisvaikeudet ovat yleisimmillään vähän ennen 1½ vuoden ikää eli ongelma vastaa poikasi ikäkehitystä.
Koska poika on tottunut nukahtamaan syliin, ei taistelusta varmastikaan ihan helpolla selvitä, mutta kannattaa pysyä päätöksessä ja johdonmukaisena!
Tässä joitakin itse hyväksi koettuja "unitapoja".

Päiväunista ei kannata luopua, vaikka houkutus jossain välissä tulisikin ajatuksella, että lapsi olisi väsyneempi illalla. Kun lapsi nukkuu hyvin päiväunet hän usein nukkuu yöunetkin hyvin (ja päinvastoin). Meillä olen tuon ikäisenä laittanut nukkumaan puolen päivän aikaan.
Jo päivärytmistä kannattaa tehdä melko säännöllinen, samoin ehdottoman tärkeää on, että iltarutiinit toistuvat samanlaisina. Niihin kannattaa varata aikaa ½-1 tunti (½ tuntia suositellaan, mutta meillä ei kyllä siinä ajassa selvitä kylvystä, yöpuvun ja -vaipan pukemisesta, iltapuurosta, hammaspesusta ja unimaidosta/iltasadusta). Iltapuuhista alkaa myös rauhoittuminen, toisin sanoen tv pois päältä ja kaikki meteli ja riehuminen seis. Tunnelman pitäisi olla rauhallinen. Iltapuuhat olisi hyvä tehdä samassa järjestyksessä, jotta lapsi alkaa pikku hiljaa hahmottaa, että nämä asiat johtavat nukkumaan menoon.
Näin kesäaikaan varsinkin kannattaa ulkoilla PALJON iltapäivällä ja illalla. Peuhaaminen ja ulkoilma väsyttää kummasti.
Nukkumaanmenoaikaa ei myöskään kannata muutella ainakaan kovin rajusti.
Itse nukkumaan menossa ole päättäväinen ja rauhallinen. Lapsen nukkumapaikan tulisi olla miellyttävä. Tuuleta huone, jos valoisuus haittaa hanki pimentävä rullaverho tai pimennä huone muuten, piilota sängyn pinnat vaikka päiväpeitolla jos lapsi kurkkii rakosista mielellään..
Onko teillä jokin iltarituaali ennen sänkyyn laittoa? Iltasatu, -laulu, silittely, suukko, unilelu, rukous?

Itse toimin energisen 1-vuotiaani kanssa seuraavasti iltapuuhien jälkeen. Annan hänelle (rinta)unimaidon huoneessa jossa hän nukkuu. Hänellä on unirätti, jota hän "hipelöi" maidon ajan. Maidon jälkeen annan tutin ja pidän vielä sylissä hyräillen tuttua unilaulua. Yleensä tähän mennessä hän on sen verran uninen, että pysyy jo paikoillaan. Jos vielä vääntää, otan aika tiukan otteen (ei tietenkään niin, että yhtään sattuisi!). Vaikka alkaisi kinaamaan vastaan, pidän vain tiukasti kiinni ja hyräilen vähän kovempaa laulun loppuun tai jos aivan mahdotonta niin kuljeskelen lapsi (tiukasti) sylissä edestakaisin huonetta hyräillen aina laulun loppuun! Sänkyyn ei kannata laittaa itkevää lasta. Annan suukon, sanon hyvät unet ja lasken yhä melko liki itseäni pidellen lapsen sänkyyn. Toisella kädellä pidän kiinni kyljestä (ei kyllä edes yritä ylös) ja toisella vedän peiton korville asti. Sanon hissukseen vielä hyvää yötä ja lähden huoneesta, jätän oven raolleen. Hetken kuuntelen oven takana ja jos nousee ylös menen huoneeseen ja sanon "pää tyynyyn", nykyisin tietää jo, että silloin kannattaa laittaa se pikkuinen pää tyynyyn. :o)
Saattaa vielä myöhemminkin nousta, mutta itse olen käynyt n. 15min välein kurkkimassa huoneessa ja silloin tarvittaessa lasken alas. Nykyisin ei enää juurikaan ylös nouse ja nukahtaminen usein tapahtuu 10-30 minuutissa. Hakee unta sängyn pohjalla kääntyillen, mutta ei huuda tai nouse pystyyn.

Tässähän tätä tarinaa. Toivottavasti jotain sait irti! En ajattele tämän tavan olevan "yksi ainoa totuus", mutta toimii meillä! Toistaiseksi.. Meillä kun kuopus on vasta 1v. Mutta unien kanssa on kyllä käyty taistoa ensimmäiset 8kk. Siksipä osaan arvostaa helppoja nukahtamisia ja hyviä yöunia! Esikoisemme kanssa myös on jouduttu hiukan harjoittelemaan unijuttuja, mutta voin vakuuttaa, että isokin työ kannattaa!
Voimia ja päättäväisyyttä!

Mitään oikeita neuvoja en osaa antaa, kun asia riippuu niin paljon lapsesta. Meillä kolme lasta josita jokainen nukahtaa vähän eri tavalla. Syliin nukuttamista oon pyrkiny välttämään, sillä siitä on aika vaikee päästä eroon.

Nuorimmaisemme (1v5kk) menee nukkumaan noin 20-21 aikoihin, joskus tietty myöhempään jos on päiväunet menny liian myöhäseksi. Eli siis päiväunet täytys nukkua tarpeeksi ajoissa että lapsi on nukkumaan meno aikaan riittävän väsyny nukahtamaan. Minä vien lapsen sänkyyn toivotan hyvät yöt ja sanon että nyt aletaan nukkumaan. Yleensä lapsi kellahtaa sinne rakkaan rätin ja unikoiran viereen, mutta jos tulee huutoa joka jatkuu pitkään vien hänelle esim. jonku kirjan mitä hän tykkää katella. Siihen hän yleensä nukahtaa tai sit johonki rauhoittavaan musiikkiin. Se ei lapselle aiheuta mitään traumoja, jos hän vähän itkeskelee ennen nukahtamistaan, mutta jos hän oppii siihen että aina ku sängyssä alkaa huutamaan sieltä pääsee pois, niin siinä on sitten äitillä ja isällä kova homma joka stressaa jokaista lapsesta isään ja äitiin.

Meillä vauva on laitettu 7 viikkoisesta alkaen nukahtamaan omaan sänkyyn ja huoneeseen n. klo 9-10 aikaan illalla. Ennen sänkyynmenoa on aina syöttö n. klo 8 aikaan ja vaipanvaihto. Sänkyyn mentyä luetaan vielä iltasatu.

Alussa pienokainen tappeli kovastikin unta vastaan (vaikka oli väsynyt), mutta parissa päivässä oppi nukahtamaan kun väsyttää - ilman itkua ja parkua. Samalla pääsimme eroon ilta-/yökanniskelusta ja yösyötöistä. Nyt puolen vuoden iässä voipi tyytyväisenä todeta, että kahta poikkeusta lukuunottamatta yöherätyksiä ei ole ollut ja unta riittää aina n. aamu kuuteen - seitsemään; vähän ilta tankkauksen onnistumisesta riippuen.

Päiväunet nukutaan nykyisin n. klo 12-15 välillä ja illalla on vartin - puolentunnin nukahdus kuuden-seitsemän aikaan. Koskaan emme herätä kesken unien, vaan saa herätä itse omia aikojaan. Samoin, jos päivällä/illalla väsy iskee, niin saa nukahtaa jos nukuttaa. Mutta sänkyyn pääsee ainoastaan yötä vasten - eli päiväunet on vedettävä joko vaunukorissa tai sitterissä.

Ainoa vinkki mitä osaan tuoreille vanhemmille antaa on, että nukkuminen on opittava ennen kuin lapsi alkaa kävellä ja pääsee ylös vuoteesta. Sitten siitä ei enää tahdo tulla mitään kun lapsi ampaisee perään heti kun valot sammutetaan.

Mitä varhemmin nukahtamista alkaa opettamaan, sen helpommalla pääsee. Puolivuotiasta on jo vaikea saada tottumaan uusille tavoille; jos on koko ikänsä nukahtanut syliin.
Meillä nukahtaminen opetettiin siten, että iltatoimien (joista tehtiin säännölliset) jälkeen laitettiin pienokainen sänkyyn, luettiin iltasatu ja sanottiin hyvää yötä. Valot sammutettiin ja ovi jätettiin raolleen, ettei huone mennyt aivan pimeäksi. Kun vauva parkui täyttä kurkkua, kävimme aina n. viiden minuutin välein vähän rauhoittelemassa ja sanottiin hyvää yötä. Mutta kertaakaan ei enää otettu ylös sängystä (muuten vauva oppii, että kun huutaa tarpeeksi niin pääsee syliin nukahtamaan. Tämä on se hetki, jolloin äidit lopulta heltyvät ja ottavat vauvan ylös; karhunpalvelus, joka tarkoittaa että kaikki alkaa kahta kauheampana alusta seuraavana iltana.). Ekana iltana huutoa kesti noin pari tuntia - tokana enää puoli tuntia. Kolmantena vauva enää touhusi hetken omiaan, mutta ei huutanut. Ja kun meni vähän myöhemmin katsomaan, siellä se nukkui ja tuhisi.

tällä sivustolla: http://www.lapsiperhe.net/unihiekka/
Me ainakin saimme sieltä monia hyviä vinkkejä ja muutenkin siellä on hyödyllistä tietoa lapsen unesta.