Ah, niin on tämä elo
kuin vanha kuiva kelo.
Turhuuksien turhuus,
kuin hyttysien murhuus.
Et niitä lätkimällä
ja ilmaan sätkimällä
saa rauhaa ininältään,
ja veren imennältään.
Saat ystäviä näistä
pienistä siivekkäistä,
jos veres niille annat,
ja kärsimyksen kannat.
Jos ruokit verelläsi
sä lähimmäisiäsi,
pieniä siivekkäitä,
tai vaikka ihotäitä,
niin palkintosi kerran,
saat kädestä sä Herran.
Hän raapii kutinasi
pois silloin iholtasi.
Kun näitä mietiskelin,
herkistyi näköelin.
Nyt aivan hulvaton
mun kyyneltulva on...
kuin vanha kuiva kelo.
Turhuuksien turhuus,
kuin hyttysien murhuus.
Et niitä lätkimällä
ja ilmaan sätkimällä
saa rauhaa ininältään,
ja veren imennältään.
Saat ystäviä näistä
pienistä siivekkäistä,
jos veres niille annat,
ja kärsimyksen kannat.
Jos ruokit verelläsi
sä lähimmäisiäsi,
pieniä siivekkäitä,
tai vaikka ihotäitä,
niin palkintosi kerran,
saat kädestä sä Herran.
Hän raapii kutinasi
pois silloin iholtasi.
Kun näitä mietiskelin,
herkistyi näköelin.
Nyt aivan hulvaton
mun kyyneltulva on...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olimme mieheni sekä tyttäremme ja vävymme kanssa tähän aikaan vuodesta Lapissa mieheni firman mökillä, ja jouduimme mäkäräin ahdistelemiksi. Siellä oli vieraskirja, johon useat miehen työkavereista olivat juttunsa jättäneet. Minä kirjoitin runon mäkärälle.
Mäkärälle
Miks suotta toista tokaiset,
levitä leukas okaiset,
suo rauha, rauhan saat.
Tää joukko kanssas tappeli,
ei auttanut ees Kappeli, (alluusio Revontuli-)
ja viimein pakoon lappeli
et pöllys pensaikot...
(En jaksa räpeltää enempää, joku tarkkanäköinen varmaan huomasi Otto Mannista mukaellun.)
..Otto Manninen kirjoittanut savolaisille tämän laulun "Siell' Savon joukko taisteli, ja joka kynsi kylmeni"?
No emme kantele sinusta TEOSTOlle lainauksen johdosta, kun mainitsit lähteen;-)
Tuo oli vasta alkua runosta "Mäkärälle", en jaksanut kirjoittaa kokonaan oltuani päivän pienen pojan kanssa Uimastadionilla: uimahyppyjä, eväiden piknik-syöntiä ruohikolla, uintia, iloa... Sillä aikaa hänen siskonsa piti kaverisynttärit kotona, aikuissynttärit sitten lauantaina.
Jos olet joskus naureskellut Otto Mannisen "Rauhan mies"- runolle, tunnistit varmaan esikuvan.
Lämpimin ajatuksin Anniina
niitä tapan.
Ne mokomat minusta
niin kovin tykkää.
Vaikka kuinka
syrjään hyppään ja
myrkkyäkin lykkään.
Satapäinen armeija,
se ympärillä hyörii,
inisee ja pistää.
Minä raukka lätkin
ja tuskissani sätkin.
Tuskista nyt pienin lienee,
mutt yöunet kyllä vienee.
Kun itseäni raavin,
joka puolta kaaviin.
Ei unta silloin oottaa voi,
vielä korvissa ininä
tuo soi.
Mutt kosto elää,
mä sitä haudon.
Apteekkarin puheille mä riennän,
rasvat ,puikot siellä.
Nyt eurot vaihtaa omistajaa,
myrkyille teen kassiin tilaa.
Jo loppuu ininät ja piikit nää,
aion viettää kesäelämää.
En moista huolta enää kanna,
salat nämä julki annan.
Auttaakohan,,,,,
herättivät aamuyöllä. Luulin niiden jo olevan uhanalainen laji ja luontojärjestöjen puuttuvan pian asiaan, kun parina edellisenä kesänä eivät musisoineet. Mutta tänä vuonna pitkä ja kolea alkukevät on saattanut toukka-asteelle ja siivettänyt jo muinoin muumioituneetkin sääsken munat.
Voihan sääsken muna, että en rumemmin sano:-(
Inhoan minäkin hyttysten työtä,
kauhea kutina paukaman myötä
Mikään ei auta, ei edes ohvi
kokenut tämän on jokainen sohvi.
Hyttysen huti
Veren himo huikea
jäseniä kalvaa.
Ilme sääsken muikea,
kun paljaan mahan huomaa.
Napakuopan viereen
piikkini työnnän.
Pahus, meni pieleen
navastas mun löydät.
Mäkärät ja itikat
porukalla hyökkii
siinä pikku veitikat
verta kohta yökkii.
Innoissansa pistelevät
ylivoiman kohtaa
muniansa säästelevät
turman suuhun johtaa.
Itikat ja mäkärät
tarkisteli syötävät
lähimpänä oma napa
miksi muuttuis vanha tapa.
Itsekkäästi tästä imen
maku on kuin vanhan limen
maistan myöskin kirkonmiestä
esimakuu taivastiestä.
Etkö pieni itikkainen
mieskö oot, vaiko nainen
oppinut oo sitä koskaan
henkes hukkuu kaikkeen moskaan.