Olen lukenut paljon tämän palstan kirjoituksia.
En ihmettele yhtään, että välillä tunteet kuumenevat puolin ja toisin. Me olemme kaikki ihmisiä, tekemisissä todella henkisesti rankkojen asioiden kanssa. Nämä tilanteet, joissa lapsi huostaanotetaan ja sijoitetaan oman perheen ulkopuolelle ovat ennen kaikkea rankkoja bio-vanhemmille! Bio-vanhemmat joutuvat jäämään yksin raskaiden itsesyytösten ja pahan mielen kanssa. Ei aina voi sanoa, että katsokaa bio-vanhemmat peiliin, sieltä löydätte syyn lastenne huostaanottoon - ei, syitä on niin monta kuin on sijoituksiakin. Kahta samanlaista bio-perhettä ei ole. En halua väheksyä missään nimessä lapsen kärsimyksiä tai sijaisperheen vaikeuksia sijoitetun lapsen kanssa. Haluaisin vain sanoa, että hyvällä saamme paljon enemmän aikaan kuin pahalla.
Emme me sijaisvanhemmat ole mitään kaikkitietäviä ja erehtymättömiä äitejä ja isiä, meillä on myös omat heikkoutemme ja vikamme. Jos hyväksymme ne itsessämme, niin bio-vanhempia on myös helpompi ymmärtä. Sillä lasten ohella myös bio-vanhemmat tarvitsevat ymmärrystä ja TUKEA vaikeissa hetkissään sijoituksen ollessa "päällä". Eli me sijaisvanhemmat voimme olla omassa kanssakäymisessämme bio-vanhempien kanssa samalla tasolla, ei ole mitään syytä katsoa ylhäältä alaspäin ja pitää itseään jonain suurena hyväntekijänä :). Hyväähän me teemme, ja monesti meillä on äärettömän rankkoja päiviä. Mutta silti olemme vapaaehtoisesti lähteneet tähän toimintaan mukaan, jolloin meidän pitää jaksaa myös kantaa rankemmatkin seuraukset.
En missään nimessä väheksy sijaisvanhemman roolia tai työtä, päin vastoin, ajattelen sen olevan niin tärkeää, että haluan bio-vanhempienkin sen allekirjoittavan ja ymmärtävän.
Uskon, että bio-vanhempien miettiessä aivan syvällisesti sijaisvanhempien työtä, he kyllä arvostavat meidän työtämme. Ei heillä ole kuitenkaan helppoa täällä palstalla kehua ja arvostaa työtämme, kun heillä on niin syvästi koskettanut oma voimattomuuden tunne oman rakkaan lapsen lähdettyä pois kotoa. Ei se ole kenellekkään helppoa!
Siis enemmän vain rehellistä lähimmäisenrakkautta mukaan sijaisvanhempien ja bio-vanhempien välisiin suhteisiin, niin rajuimmilta yhteentörmäyksiltä voidaan välttyä.
Meidän tehtävämme on rakastaa sijaislapsesta ehyt, jotta hän voi tarpeen tullen palata kotiin takaisin.
En ihmettele yhtään, että välillä tunteet kuumenevat puolin ja toisin. Me olemme kaikki ihmisiä, tekemisissä todella henkisesti rankkojen asioiden kanssa. Nämä tilanteet, joissa lapsi huostaanotetaan ja sijoitetaan oman perheen ulkopuolelle ovat ennen kaikkea rankkoja bio-vanhemmille! Bio-vanhemmat joutuvat jäämään yksin raskaiden itsesyytösten ja pahan mielen kanssa. Ei aina voi sanoa, että katsokaa bio-vanhemmat peiliin, sieltä löydätte syyn lastenne huostaanottoon - ei, syitä on niin monta kuin on sijoituksiakin. Kahta samanlaista bio-perhettä ei ole. En halua väheksyä missään nimessä lapsen kärsimyksiä tai sijaisperheen vaikeuksia sijoitetun lapsen kanssa. Haluaisin vain sanoa, että hyvällä saamme paljon enemmän aikaan kuin pahalla.
Emme me sijaisvanhemmat ole mitään kaikkitietäviä ja erehtymättömiä äitejä ja isiä, meillä on myös omat heikkoutemme ja vikamme. Jos hyväksymme ne itsessämme, niin bio-vanhempia on myös helpompi ymmärtä. Sillä lasten ohella myös bio-vanhemmat tarvitsevat ymmärrystä ja TUKEA vaikeissa hetkissään sijoituksen ollessa "päällä". Eli me sijaisvanhemmat voimme olla omassa kanssakäymisessämme bio-vanhempien kanssa samalla tasolla, ei ole mitään syytä katsoa ylhäältä alaspäin ja pitää itseään jonain suurena hyväntekijänä :). Hyväähän me teemme, ja monesti meillä on äärettömän rankkoja päiviä. Mutta silti olemme vapaaehtoisesti lähteneet tähän toimintaan mukaan, jolloin meidän pitää jaksaa myös kantaa rankemmatkin seuraukset.
En missään nimessä väheksy sijaisvanhemman roolia tai työtä, päin vastoin, ajattelen sen olevan niin tärkeää, että haluan bio-vanhempienkin sen allekirjoittavan ja ymmärtävän.
Uskon, että bio-vanhempien miettiessä aivan syvällisesti sijaisvanhempien työtä, he kyllä arvostavat meidän työtämme. Ei heillä ole kuitenkaan helppoa täällä palstalla kehua ja arvostaa työtämme, kun heillä on niin syvästi koskettanut oma voimattomuuden tunne oman rakkaan lapsen lähdettyä pois kotoa. Ei se ole kenellekkään helppoa!
Siis enemmän vain rehellistä lähimmäisenrakkautta mukaan sijaisvanhempien ja bio-vanhempien välisiin suhteisiin, niin rajuimmilta yhteentörmäyksiltä voidaan välttyä.
Meidän tehtävämme on rakastaa sijaislapsesta ehyt, jotta hän voi tarpeen tullen palata kotiin takaisin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
voimme sijaisvanhempien kanssa muutaman pakollisen sanan vaihtaa,ei lapsen kuulumisia,eikä mitään muutakaan.mielestäni silloin on molemmissa vikaa,
Surullinen tilanne. Eikö tilannetta voisi purkaa mitenkään? Meillä on joskus jouduttu puolin ja toisin bio.vanhempien kanssa pyytämään anteeksi!! sanomisiamme. Monesti tulee sanottua jotain sellaista, joka loukkaa toista, vaikka sitä ei tarkoittaisikaan. Tällöin on ihanaa, että on reilut välit, eli sanotaan suoraan kun tällaisia kämmejä sattuu. Jos meillä on jokin hankala tilanne bio.vanhempien kanssa, mietin aina ensin, mitä olen itse tehnyt tai miten olisin voinut tilanteet hoitaa paremmin. Kun olen nämä asiat selvittänyt itselleni, alan keskustella biojen kanssa. Olen huomannut, että nöyryydellä saa välit kuntoon. Silloin bio-vanhemmatkin uskaltavat olla oma itsensä kun sijaisvanhempikin nöyrtyy.
Ehkä sinun kannattaisi miettiä, oletko jotenkin loukannut sijaisvanhempia, ja ihan todella pyytää omat osasi anteeksi. Tämän jälkeen luulisin, että sijaisvanhemmatkin avautuvat miettimään omaa käytöstään ja teille voi syntyä hedelmällinen keskustelu.....
tuntuu aika mahdottomalle.hän antaa minulle aina käskyjä,vaikka ne olisi aivan älyttömiä,en sano vastaan,ettei tule riita.eri asia mitä ajattelen mielessäni
ovat neuvoja ja ohjeita,eivät käskyjä?
Jos biovanhemmasta yksinkertaisesti ei ole lapsen hoitajaksi ilman jatkuvaa neuvomista,hän ei neuvo pahalla vaan lapsen parhaaksi.Sinä vaan otat neuvot käskyinä tai vittuiluna,voisiko olla kyse tästä?
luulevat olevansa aina oikeassa joka asiassa. Voisivat välillä kuunneella biovanhempienkin mielipiteitä asioista.
minulla on 2 aikuista lasta jotka olen kasvattanut,ja jotka ovat työelämässä,ja meillä hyvät välit keskenämme
Erimielisyyksiä on kaikissa perheissä ja riitoja syntyy. Lasten on hyvä nähdä anteeksipyytämistä ja -antamista...
totuudenmukaisesta kauniista kirjoituksestasi, 4 lapsen sijaisäiti, noin juuri olen koko sijoituksen käsitellyt!
t. bio
Olen tunnin verran tutkinut kirjoituksia tällä palstalla.Kokemuksia on tietysti monenlaisia,mutta omalta kohdalta sanon että sijaisperhe,jossa lapseni asuu tekee todella arvokasta työtä sen kalleimman ja tärkeimmän hyväksi. Toki sen ensialkuun tuntui todella raskaalta;joutui käymään monenlaisia tunteita lävitse,mutta niistä selvisi.Pystyn tekemään erittäin hyvin yhteistyötä sijaisperheen äidin(ja tottakai isänkin) kanssa.Meillä on samat periaatteet rakkaudessa,rajoissa ja kaikissa niissä asioissa mitä yleensä liittyy lasten kasvattamiseen ja lapsen hyvinvointiin.Koen että lapseni saa rakkautta ja tukea näiden vaikeiden aikojen keskellä.Yhteydenpito toimii moitteettomasti,enkä koe että lapseni asioita salaillaan minulta.Kaiken sen hyvän yhteistyön lisäksi,minut on hyväksytty jäseneksi perheeseen - perheen omaa lasta myöden,joka kutsuu minua äidiksi etunimen kera.Minulle tärkein asia sijaishuollossa on se,että toimitaan lapsen edun mukaisesti.Koska olen sairas ja tällä hetkellä kykenemätön ottamaan vastuuta aarteestani,olen iloinen siitä,että lapsellani on rakastavat sijaisvanhemmat.Se auttaa minua prosessoimaan omaa sairauttani.On monenlaisia sijaisperheitä - tässä minun näkemykseni ja tunnustukseni.
yhteistyö.Meillä ei toimi alkuunkaan.Lapsen tapaamisessa vaihdamme muutaman pakollisen sanan,siinä on meidän yhteistyö.Pyysin lapsen todistuksesta jäljennöstä,eipä ole näkynyt.Hoitokokouksessa sain lapsen lääkärilausunnon,joka oli vuosi sitten kirjoitettu.Siinä sitä ,niin kehuttua yhteistyötä kerrakseen.Sanakin jo meidän tapauksessa,on suuri valhe.
sinähän et tietenkään millään lailla itse ole vastuussa yhteistyön toimimattomuudesta...
Odotat sijaisvanhempien tekevän kaiken.
Yhteistyö loppui,kun hain huostaanoton purkua,ja sen kuultuaan sijaisäiti kävi tekemässä tervarissa ins.epäily ilmoituksen.Asia tutkittiin ja soskutkin sen aiheettomaksi totesivat.Siihen asti tapaamisemme toimivat hyvin.Tutkimuksen ajaksi tapaamiset otettiin pois.Sitä ennen saimme tavata 4vrk./kk ja lomaajat ajat.Kieroilun jälkeen saamme tavata 1vrk./kk,eikä pyynnöistä huolimatta lisätä.Sanotaan,että edetään hitaasti.Kammottavaa mitä toimintaa!!!!!!!!!!!!!!!
itse kullekkin.