Buddhalaisuudesta saa kuvan että pitäisi olla älyllisesti tai henkisesti "hyvällä" tasolla, että voi saavuttaa mitään saati sitten aloittaa harjoittamista. Onko buddhalaisuudessa mitään pösilöille?
Ajattelin vain että joissain maissa lapsia tukitaan luostariin, eikä ajatella henkisiä kykyjä tai taipumista. On kuulemma hyvää karmaa "syntyä munkiksi". Älykkyytä kun ei kuitenkaan riitä kaikille.
Taitaa olla eri kuppikunnissa omat sääntönsä harjoittamiselle. Zen-buddhalaisuudessahan ei tietääkseni edes lapsia oteta luostariin ainakaan japanissa.
Varsinkin tämä buddhalaisuuden virtaus vaikuttaa jotenkin niin älykkö meiningiltä. On vaikea uskoa että vaikka kuinka ponnistelisi että "hengelliset" oivallukset tulevat nuppiin "vähä-älyisemmällekkin".
Ajattelin vain että joissain maissa lapsia tukitaan luostariin, eikä ajatella henkisiä kykyjä tai taipumista. On kuulemma hyvää karmaa "syntyä munkiksi". Älykkyytä kun ei kuitenkaan riitä kaikille.
Taitaa olla eri kuppikunnissa omat sääntönsä harjoittamiselle. Zen-buddhalaisuudessahan ei tietääkseni edes lapsia oteta luostariin ainakaan japanissa.
Varsinkin tämä buddhalaisuuden virtaus vaikuttaa jotenkin niin älykkö meiningiltä. On vaikea uskoa että vaikka kuinka ponnistelisi että "hengelliset" oivallukset tulevat nuppiin "vähä-älyisemmällekkin".
Vastaukset 9
Vanhimmat
Omasta puolestani ja zen-buddhalaisuuteen liittyen sanoisin pikemminkin, että älykkyys on este. Kovasti pohtimalla pääsee vain taaksepäin.
Zenin taipumuksena on ajaa oppilaansa älylliseen umpikujaan, josta ei pääse ulos nokkeluudella. Jotakin tapahtuu vasta, kun älyn muurit murtuvat.
Tämähän ei tietysti toimi, jos henkisiä lahjoja on niin vähän, ettei ole johdateltavissa umpikujaan. Mutta tällöin zenin kannalta voikin jo kysyä, onko henkilössä mitään sellaisia ei-toivottuja ominaisuuksia, joista pitäisi päästä henkisellä harjoittelulla eroon.
... että ymmärtää mitä myötätunto tarkoittaa, buddhalaisuuden harjoittaminen onnistuu keneltä vaan. Kukin taipumustensa mukaan.
Sitä on sellaisia uskontoja, jotka lupaavat valtavaa henkistä kehitystä sinulle, kunhan ensin maksat heille 10000 euron jäsenmaksun... Helppoa jos on rahaa.
Sitten on sellaisia uskontoja, jotka lupaavat sinulle maan ja taivaan, kunhan alistut jonkun auktoriteetin vallan alle ja uskot kysylemättä kaiken sen pupun, mitä tuo auktoriteetti tarjoaa sinulle totuutena... Helppoa jos on orjan luonne.
Ja sitten on sellaisia uskontoja, jotka kertovat sinulle, että henkinen kehittyminen on vaikeaa. Mutta toisaalta kaiken sen vaivan arvoista...
Hauskaa. Mutta vaatii itsekuria jos aikoo johdonmukaisesti jalostaa luonnetaan. Kannattaa nähdä vaiva. Mitä saavutetaan: ´elämä muuttuu´intohimoksi´ ja ´onnen´ lähteeksi´.
Voi alkaa muutamasta pienestä asiasta. Noudattamalla muutamaa ohjetta. Ei vastusta pahaa. Haluaa aina hyvää tai neutraalia kaikille.Ei puhu turhia. On suora. On rehellinen. Vastaa tekemisistään. On sanojensa takana, aina. Kohtelee kaikkia kunnioittavasti( Arvostaa elämää ja ihmisiä).
Tarvitsee vain luopua kasvatuksen ja kulttuurin ym muun tuomasta krääsästä.
Ole oma itsesi, sehän se juttu on.Esittämättä, näyttelemättä vailla kaikkea turhamaisuutta.
Jotta pääset perille siitä, mitä todellisuus on, ota kaikki aistit käyttöösi ja käytä ajattelua vain välttämättömimmissä tilanteissa. Älyä ja oivallusta tarvitaan vain sen ymmärtämisessä, miten nähdään, kuullaan tai tunnetaan niin, että olet läsnä jokaisessa hetkessä, jonka elät.
Näkemisestä voi aloittaa. Me katsomaan vaikkapa jotain maisemaa, joka levittäytyy eteesi. Katso sitä ajattelematta mitään ja antamatta sille merkityksiä. Älä arvioi, äläkä arvostele. Huomaat, miten maisema näyttää aivan erilaiselta, kuin mihin olet aiemmin tottunut. Se on erittäin selkeä, jokainen yksityiskohta erottuu selvästi (puissa näet jokaisen lehden erillisenä). Sen kirkkaus hämmästyttää. Se tulee ikään kuin sinua vastaan, niin elävä se on. Oma olosi on seesteinen ja valpas ja saatat sulautua hetkeksi koko maailmankaikkeuteen.
Tätä on meditaatio. Ei mitään sen kummempaa. Ei tarvita istumismeditaatiota eikä mitään teorioita eikä outoja käsitteitä, vain läsnäolemista nykyhetkessä. Siinä on kaikki.
Jos sait tuntuman oikeasta katsomisesta ja näkemisestä (sitä sanotaan välittömäksi näkemiseksi) voi soveltaa samaa periaatetta muihin aisteihin. Näin rupeat elämään joka hetki ja kärsimykset vähenevät.
populääriä uskoa ns. kognitiiviseen sulkeumaan, mutta suomeksi sanottuna uskon että kaikkien elävien olentojen kapasiteetti ei riitä valaistumiseen.
Ei edes kaikkien ihmisten.
Jokaisella elävällä olennolla on 'kapasiteettia' valaistua, mutta niin kovin usein he/ne tarvitsevat siihen vain uusia jälleensyntymiä.
Puoliksi vakavissaan voisi toki kysyä että mitähän iloa niistä boddhisattvoista sitten on jos jokaisen pitää valaistua itse? Eikö boddhisattvan työ ole "vapauttaa kaikki olennot"? Valitettavan hidas prosessi, ilmeisesti tai sitten boddhisattvojenkin kyvyt ovat rajallisia.
>>Puoliksi vakavissaan voisi toki kysyä että mitähän iloa niistä boddhisattvoista sitten on jos jokaisen pitää valaistua itse?>Valitettavan hidas prosessi, ilmeisesti>tai sitten boddhisattvojenkin kyvyt ovat rajallisia.