Eli miten teillä äideillä menee?
Kertovatko lapsenne teille asioita, onko hyvät välit, kertooko tunteistaan? Jutteletteko suht avoimesti vai yritätkö jutella eikä nuori kuuntele?
Kertovatko seksielämästä ja juomisestaan, ja miten te vanhemmat siihen suhtaudutte?
Miten lasten isä tulee mukaan kasvatuksessa?
Mielenkiinnosta kyselen, että miten muilla asiat hoidetaan. Voisinkin sitten itse vastailla tässä samalla.
Meillä on aina pienestä pitäen ollut sellainen linja perheessä, että minun kanssani jutellaan kaikesta. Poikani ei nyt hirveämmin äidilleen halua jutella, mutta tyttäreni kyllä kertoo minulle kaiken, koska tietää etten heti ensimmäiseksi syyllistä vaan yritän auttaa ja kerron mielipiteeni rauhallisesti.
Poikani kanssa on enemmän pintapuolista, eli kyllähän hän kertoo tyttöystävistään ja sanoo menevänsä juomaan yms. muttei kovinkaan paljon omista tunteistaan.
Luotan kyllä lapsiini, joten juomisesta ei tarvitse minulle ainakaan alkaa valittaa. Kohtuudella saavat juoda.
Eli meillä kumpikin kertovat juomisestaan ja luotan heidän sanaansa, sillä olemme tehneet selväksi, ettei valehdella.
Seksielämästä olemme tyttäreni kanssa jutelleet ja e-pillerit hankkineet. Olen kyllä siitä iloinen, että tyttärelläni on pitkäaikaisempi suhde.
Poikani ei hirveämmin puhu eikä pukahda asioista, mutta kertoo kyllä silloin tällöin avun tarpeestaan seksiasioissa.
Isä ei ole läheskään niin paljon lastemme kanssa tekemisissä kiireisen työnsä takia, mutta hän on enemmän "te teette niinkuin minä sanon eikä asiasta keskustella" tyyppiä, kun taas minä yritän saada kompromissia aikaan.
Teidän vuoronne. :)
Kertovatko lapsenne teille asioita, onko hyvät välit, kertooko tunteistaan? Jutteletteko suht avoimesti vai yritätkö jutella eikä nuori kuuntele?
Kertovatko seksielämästä ja juomisestaan, ja miten te vanhemmat siihen suhtaudutte?
Miten lasten isä tulee mukaan kasvatuksessa?
Mielenkiinnosta kyselen, että miten muilla asiat hoidetaan. Voisinkin sitten itse vastailla tässä samalla.
Meillä on aina pienestä pitäen ollut sellainen linja perheessä, että minun kanssani jutellaan kaikesta. Poikani ei nyt hirveämmin äidilleen halua jutella, mutta tyttäreni kyllä kertoo minulle kaiken, koska tietää etten heti ensimmäiseksi syyllistä vaan yritän auttaa ja kerron mielipiteeni rauhallisesti.
Poikani kanssa on enemmän pintapuolista, eli kyllähän hän kertoo tyttöystävistään ja sanoo menevänsä juomaan yms. muttei kovinkaan paljon omista tunteistaan.
Luotan kyllä lapsiini, joten juomisesta ei tarvitse minulle ainakaan alkaa valittaa. Kohtuudella saavat juoda.
Eli meillä kumpikin kertovat juomisestaan ja luotan heidän sanaansa, sillä olemme tehneet selväksi, ettei valehdella.
Seksielämästä olemme tyttäreni kanssa jutelleet ja e-pillerit hankkineet. Olen kyllä siitä iloinen, että tyttärelläni on pitkäaikaisempi suhde.
Poikani ei hirveämmin puhu eikä pukahda asioista, mutta kertoo kyllä silloin tällöin avun tarpeestaan seksiasioissa.
Isä ei ole läheskään niin paljon lastemme kanssa tekemisissä kiireisen työnsä takia, mutta hän on enemmän "te teette niinkuin minä sanon eikä asiasta keskustella" tyyppiä, kun taas minä yritän saada kompromissia aikaan.
Teidän vuoronne. :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja missä vaiheessa olet alkanut tuon "kaveri-linjan"?
Poikani on nyt 17vuotias ja tyttäreni 16vuotias. Tämä on ollut kyllä minun kasvatusperiaatteitani ihan alusta asti. Enhän minä nyt pelkästään kaveeraa, rajat on pistetty kyllä ihan tarkalleen mutta niistä voidaan aina jutella.
No täytyy ihmisillä ja nuorilla olla jotain omaakin, jotain omia ajatuksia, haaveita, "salaisuuksia" ja asioita joita jaetaan vain omanikäisten kavereiden kanssa jos aina niidenkään. Ei äidille todellakaan kuulu kertoa seksielämästään, rakkauksistaan, tunteistaan. Joskus jotain, mutta ei aina. Ei äiti omista 100 % lapsiaan ja heidän ajatuksiaan varsinkaan enää murroiässä. On luonnollista että äidille ei kaikkea asioita kerrota.
En kertonut omia kokemuksiani sen takia, että jotkut pääsisivät näitä pähkäilemään vaan kysyin teiltä muilta äideiltä ja isiltä omia kokemuksianne, joita kukaan ei ilmeisesti kerro.
En toki omista lastani 100%, meille on vain aina ollut luonnollista toisillemme jutella, taitaa olla nykyaikana erittäin omituista.