Olemme eronneet 12v sitten.Kaikki nämä vuodet lasten isä on tehnyt jos jonkinlaista temppua vaikeuttaen omien lastensa elämää.Minkäänlaista huolenpitoa tai normaalia kanssakäymistä ei ole ollut.
Isä on mm. sanoutunut irti isyydestään suullisesti,puhelimessa kertoen ja tekstiviesteillä useaan otteeseen.Vanhempi lapsi täytti jo 18v,toinen alaikäinen.Nuoremman lapsen huoltajuudesta hän luopui ja lähetti siitä päätöksenkin.Luuli,että ei tarvitse enää sen jälkeen maksaa elatusmaksuja.
Kännissä soittelee ja häiriköi lapsia tekstiviesteillä myös yöllä.Nuoremmalle laitettiin salainen numero,koska ei enää jaksanut kaikkea törkyä kestää.Nyt isä kulkee soskussa valittamassa,että ei saa yhteyttä tyttäreensä!!! Vanhempi osaa jo olla vastaamatta tai haistattaa p....!
Nyt tuli viimeinen niitti ja oma kärsivällisyyteni alkaa olla lopussa: Isä kieltää lapsia enää tapaamasta omaa mummoaan,isän äitiä.Isä omistaa entisen kotitalonsa puoliksi äitinsä kanssa ja antoi nyt lapsille lähestymiskiellon puhelimessa. Mummon luo ei ole enää asiaa tai tulee poliisi,näin se meni. Mummo soitti ja pyysi lapsia käymään luonaan.Eivät uskalla mennä,koska isä uhkaa poliisilla.Myös isän ainoa sisar saanut saman uhkauksen ja lähestymiskiellon.
Kaikenlaista olen vuosien mittaan kokenut ex-mieheni taholta,mutta tämä on jo liikaa.Omien lasten kohtelu täytenä saastana on mielestäni sairasta ja hyvin julmaa.
Mitä tekisimme??? Mummo on täydellisesti eristetty lapsenlapsistaan (kaikkiaan 4) ja ei itse kykene esim. lähtemään minnekään huonon liikuntakyvyn vuoksi.Ikääkin on yli 80v. Poliisille emme ole vielä asiasta kertoneet.Sosiaalitoimiston väki suhtautuu välinpitämättömästi,koska mies on töissä kunnalla.
Isä on mm. sanoutunut irti isyydestään suullisesti,puhelimessa kertoen ja tekstiviesteillä useaan otteeseen.Vanhempi lapsi täytti jo 18v,toinen alaikäinen.Nuoremman lapsen huoltajuudesta hän luopui ja lähetti siitä päätöksenkin.Luuli,että ei tarvitse enää sen jälkeen maksaa elatusmaksuja.
Kännissä soittelee ja häiriköi lapsia tekstiviesteillä myös yöllä.Nuoremmalle laitettiin salainen numero,koska ei enää jaksanut kaikkea törkyä kestää.Nyt isä kulkee soskussa valittamassa,että ei saa yhteyttä tyttäreensä!!! Vanhempi osaa jo olla vastaamatta tai haistattaa p....!
Nyt tuli viimeinen niitti ja oma kärsivällisyyteni alkaa olla lopussa: Isä kieltää lapsia enää tapaamasta omaa mummoaan,isän äitiä.Isä omistaa entisen kotitalonsa puoliksi äitinsä kanssa ja antoi nyt lapsille lähestymiskiellon puhelimessa. Mummon luo ei ole enää asiaa tai tulee poliisi,näin se meni. Mummo soitti ja pyysi lapsia käymään luonaan.Eivät uskalla mennä,koska isä uhkaa poliisilla.Myös isän ainoa sisar saanut saman uhkauksen ja lähestymiskiellon.
Kaikenlaista olen vuosien mittaan kokenut ex-mieheni taholta,mutta tämä on jo liikaa.Omien lasten kohtelu täytenä saastana on mielestäni sairasta ja hyvin julmaa.
Mitä tekisimme??? Mummo on täydellisesti eristetty lapsenlapsistaan (kaikkiaan 4) ja ei itse kykene esim. lähtemään minnekään huonon liikuntakyvyn vuoksi.Ikääkin on yli 80v. Poliisille emme ole vielä asiasta kertoneet.Sosiaalitoimiston väki suhtautuu välinpitämättömästi,koska mies on töissä kunnalla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Millaiset lapsen huolto- ja tapaamissopimukset teillä alun perin mahtaa olla? Onko ne tehty sosiaalitoimistossa? Ei elatusvelvollisuudestaan voi kukaan luopua. Sillä ei saa olla mitään merkitystä sosiaalitoimiston työhön onko isä kunnalla töissä vai ei. Mielestäni teidän tulisi olla asiassa aktiivisia sosiaalitoimeen päin, jos koette että teidän on saatava asioihin ratkaisuja. Ottakaa tarvittaessa yhteyttä kuntanne sosiaaliasiamieheen, joka voi selvitellä tilannetta sosiaalitoimeen päin. Lähestymiskielto taas on juridinen toimenpide eikä sitäkään voi kukaan yksityishenkilö yht´äkkiä päästään keksiä. Voitte itse olla myös tässä asiassa aloitteellisia (jos haluatte ottaa poliisiin yhteyttä) tai oikeusaputoimistoon. On raskasta joutua hoitamaan asioita, joita ei itse edes aiheuta, mutta kehotan silti aloitteellisuuteen. Ei kannata jäädä voimattomana seuraamaan sivusta että mitenkähän meille tässä nyt käy.
Meillä oli alunperin yhteishuoltajuus juridisesti,mutta ei se koskaan toiminut.Olin täydellisesti yh,isä "meni maailmalla",ei tavannut lapsiaan sovitusti.Kun he kasvoivat,yritti kyllä luoda suhteita kännipäissään.
Toki tiedän,että elatusmaksusta ei voi luopua ja se on hoidettu.Kerroin asian vain siksi,että kaikenlaista on koettu.Isä on siis vapaaehtoisessti luopunut huoltajuudestaan,mutta häiriköi lapsiaan.
Minulle on ihan turha sanoa,että ihmisen sos.asema ei muka vaikuta kohteluun.Olen sen katkerasti kokenut! Ex-mies on narsistinen ihminen ja osaa puhua niin,että mustakin näyttää kohta valkoiselta (lastenpsykiatrin kommentti isästä). Sos.toimi ei ole suostunut kuulemaan ketään,joka voisi valaista asioiden todellista laitaa. Olen pienipalkkainen,oikeusavustajakin maksaa.Olen joutunut jo monta kertaa hänen apuaan käyttämään ja se ei ole ilmaista.
Mietin vaan,miten joku ihminen voi olla niin häiriintynyt,että yrittää tuhota omien lastensa mielenterveyden ja elämän. Sairautta on vaikeaa ymmärtää,kun kaikki paha kohdistuu omiin lapsiin.Mies on eron jälkeen ollut psykiatrisessa hoidossa ihan osastollakin.En tiedä diagnoosia,en lääkitystä.
Sääliksi käy myös meidän mummo.Vanha ihminen on täysin poikansa armoilla,kukaan ei uskalla mennä käymään kaikkien uhkailujen jälkeen.Nyt taitaa tosiaan olla pakko edessä: pitää ottaa uudelleen yhteyttä sosiaaliviranomaisiin ja myös poliisiin.
Ihmisen sosiaalinen asema EI SAISI sosiaalitoimistossa vaikuttaa kohteluun, sehän on jo ihan perustuslain vastaistakin (yhdenvertaisuus).
Kuvailemasi häiriköinti voisi täyttää kotirauhan häiritsemisen tunnusmerkit, ja jos isän itse kehittämään "lähestymiskieltoon" liittyy uhkailuja tyyliin jos teette niin tai näin tai ette tee, se voisi olla laiton uhkaus...? Ne ovat todellakin sitten jo poliisiasioita. Poliisi on ottanut vastikään kantaa siihen, miten tekstiviestejä voi käyttää todistelussa lähestymiskiellon määräämiseksi. Viestit kannattaa tietenkin säilyttää (tai ottaa operaattorilta tiedot milloin, kuinka usein, mihin aikaan ja keneltä viestejä on tullut) jos asia menee oikeuteen. Lähestymiskieltoasioissa voi tosin olla hankalaa se, kuinka suuren uhan toinen osapuoli muodostaa, mutta oletteko miettineet vaihtoehtoa että hankkisitte isälle ihan oikeuden määräyksellä perheellenne lähestymiskiellon?
" Isä kieltää lapsia enää tapaamasta omaa mummoaan,isän äitiä.Isä omistaa entisen kotitalonsa puoliksi äitinsä kanssa ja antoi nyt lapsille lähestymiskiellon puhelimessa. Mummon luo ei ole enää asiaa tai tulee poliisi,näin se meni. Mummo soitti ja pyysi lapsia käymään luonaan.Eivät uskalla mennä,koska isä uhkaa poliisilla. "
Mikä pakko lasten on tuollaista kieltoa noudattaa? Vanhempi on täysi-käinen, hänen ei tarvitse ottaa vastaan mitään määräyksiä vanhemmiltaan, ja nuoremmalle huoltaja olet sinä. Isä ei ole huoltaja eikä hän voi määrät lasta. Mummo taas on täysi-ikäinen ihminen ja saa kutsua kotiinsa kenet haluaa.
Sina olet äiti ja huoltaja ja annat nuoremmalle luvan mennä mummon luo, ja vanhempi ei tarviste edes sinun lupaasi vaan päättää itse mitä tekee. Mummo päättää ketä kotiinsa kutsuu. Se ei kuulu isälle pätkääkään. Isän puheet ovat yhtä tyhjän kanssa, niillä ei ole mitään painoarvoa, ovat kuin hyttysen pieru.
Jos lapsesi siis menevät mummon luo niin isä soittaa sinne poliisit - vai? Ja millähän perustella, jos kerran lapset menevät sinne omasta tahdostaan ja mummo tahtoo heidät sinne? Silläkö että " minun lapset menivät mummon luo vaikka olen kieltänyt syömästä mummon viineripullaa, nyt ne kakarat pitää pistää vankilaan " - vai?
Ehdotan että menet poliisilaitokselle lasten kanssa ja selvität tilanteen ja kysyt, mitä poliisit tekevät jos isä soittaa ja vaatii heitä paikalle: menevätkö he todella? Luultavasti poliisit nauravat mahansa kipeäksi pelkästä ajatuksesta että menisivät hakemaan yhden täysi-ikäisen ja toisen teini-ikäisen juomasta kaikessa rauhassa kahvia mummolassa - vain koska lasten isä ei tykkää että he ovat siellä.
En tässä käy kaikkia taustoja kertomaan,siihen menisi monta sivua. Sen sanon,että mies on väkivaltainen ja meillä on todella syytä pelätä häntä. Uhkailut on uhkailuja,mutta on myös sattunut kaikenlaista esim. avioliiton aikana.
Mies on sairas,mutta emme tiedä diagnoosia.
Mummo ei taatusti ole ainoa,joka on oman poikansa hirmuvallan alla. Elinikäinen asumisoikeus taloon,jossa asunut koko ikänsä.
Yksi ainoa ihminen,joka saa päättää hänen asioistaan. Ennen hänellä oli n. 50v ajan tyranni mies,joka hallitsi väkivallalla ja uhkailuilla. Nyt samaa tekee oma poika. Mummo on yli 80v hauras vanhus,jolla on myös tytär,joka ei saa käydä äitinsä luona kotitalossaan. Mummolla sydänvika,on pakko välttää kaikkia kohtauksi tai yhteenottoja sen vuoksi.
Keskustelimme tässä kotona,että otetaan yhteyttä kunnalliseen edunvalvojaan (ent, virkaholhooja) ja kysytään,mikä olisi viisain ratkaisu mummon kannalta. Poika käyttää myös hänen varojaan,se on selvää.Kukaan ulkopuolinen ei tiedä asiasta.Kai tällaiselle miehelle nyt jokin laki löytyy. Pitää uhkailuillaan ja ilkitöillään meitä kaikkia pelon vallassa. Oikeudessakin on jo oltu ja sekin oli kamalaa.
Kun läheinen ihminen sairastuu psyykkisesti,on hyvin vaikeaa pysyä mukana käyttäytymisen ja ajatusmaailman menossa.Sitä ei usko korviaan eikä silmiään,koska joskus on kaikki ollut toisin. En kai minä nyt olisi kahta lasta tämän miehen kanssa hankkinut,jos hän olisi nuorena ollut tuollainen!!! Vasta avioeron jälkeen kaikki repesi.