Haluaisin kuulla kommentteja seuraavasta tarinasta:
Miina ja Saara tutustuivat netissä. Miina oli 8 vuotta Saaraa vanhempi nainen, yli 30-vuotias, jolla lesbous alkoi vasta orastaa. Saara oli kolmen kympin alle, lesbosuhteita jo vähän harrastanut ja 100% varma identiteetistään. Saara oli naisellinen, rempseä ja menevä sinkku, johon rauhallisempi Miina oikopäätä ihastui. Saara joskus humalassa leikitteli, suuteli ja yritti enemmänkin Miinan kanssa, muttei siitä koskaan mitään tullut. Saaralla oli menovaihe päällä, tyttöjä tuli ja meni, Miina taas viihtyi kissan kanssa kotona. Naiset pitivät kuitenkin jatkuvasti yhteyttä, kävivät kaljalla tai leffassa, olivat kavereita. Saara uskoi kaikki naishuolensa Miinalle ja kävi läpi myös kipeän suhteensa Annaan, joka satutti ja jätti pahat arvet Saaran sydämeen. Miina oli kiltti, kuunteli ja tuki Saaraa.
Koitti päivä, jolloin Saara kykeni jättämään vanhat kummitukset taakseen ja ja aloitti suhteen naisen kanssa. Miina hyväksyi kyllä suhteen, mutta puhui aina vähän alentuvasti tytöstä Saaralle. Eräänä lauantaina Saara järjesti juhlat ja kutsui sinne kaikki vanhat kaverinsa, myös sekä Miina että Anna olivat paikalla. Miina pyysi heti juhlien jälkeen Annan puhelinnumeron Saaralta jonkin tekosyyn varjolla. Anna naureskeli Miinan läpinäkyvyydelle, mutta ystävystyi tämän kanssa. Saara loukkaantui, koska Miina ei enää ollut laisinkaan kiinnostunut tapaamisista hänen kanssaan, vaan halusi tavata vain Annaa, kaksin. Saara katkaisi ystävyytensä Miinaan ja tälläkin hetkellä Miina kai haikailee Annan perään. Turhaan, koska Annalla on oma vilkas rakkauselämänsä. Kun Anna ja Saara joskus tapaavat, he naureskelevat Miinalle, joka esitti ystävää mutta olikin todellisuudessa rakastunut värään naiseen. Niin kuin on vieläkin. Jota Miina ei koskaan saa, mutta hänellehän riittävät haaveet... Sillä Miina kai on kiertopalkinto.
Miina ja Saara tutustuivat netissä. Miina oli 8 vuotta Saaraa vanhempi nainen, yli 30-vuotias, jolla lesbous alkoi vasta orastaa. Saara oli kolmen kympin alle, lesbosuhteita jo vähän harrastanut ja 100% varma identiteetistään. Saara oli naisellinen, rempseä ja menevä sinkku, johon rauhallisempi Miina oikopäätä ihastui. Saara joskus humalassa leikitteli, suuteli ja yritti enemmänkin Miinan kanssa, muttei siitä koskaan mitään tullut. Saaralla oli menovaihe päällä, tyttöjä tuli ja meni, Miina taas viihtyi kissan kanssa kotona. Naiset pitivät kuitenkin jatkuvasti yhteyttä, kävivät kaljalla tai leffassa, olivat kavereita. Saara uskoi kaikki naishuolensa Miinalle ja kävi läpi myös kipeän suhteensa Annaan, joka satutti ja jätti pahat arvet Saaran sydämeen. Miina oli kiltti, kuunteli ja tuki Saaraa.
Koitti päivä, jolloin Saara kykeni jättämään vanhat kummitukset taakseen ja ja aloitti suhteen naisen kanssa. Miina hyväksyi kyllä suhteen, mutta puhui aina vähän alentuvasti tytöstä Saaralle. Eräänä lauantaina Saara järjesti juhlat ja kutsui sinne kaikki vanhat kaverinsa, myös sekä Miina että Anna olivat paikalla. Miina pyysi heti juhlien jälkeen Annan puhelinnumeron Saaralta jonkin tekosyyn varjolla. Anna naureskeli Miinan läpinäkyvyydelle, mutta ystävystyi tämän kanssa. Saara loukkaantui, koska Miina ei enää ollut laisinkaan kiinnostunut tapaamisista hänen kanssaan, vaan halusi tavata vain Annaa, kaksin. Saara katkaisi ystävyytensä Miinaan ja tälläkin hetkellä Miina kai haikailee Annan perään. Turhaan, koska Annalla on oma vilkas rakkauselämänsä. Kun Anna ja Saara joskus tapaavat, he naureskelevat Miinalle, joka esitti ystävää mutta olikin todellisuudessa rakastunut värään naiseen. Niin kuin on vieläkin. Jota Miina ei koskaan saa, mutta hänellehän riittävät haaveet... Sillä Miina kai on kiertopalkinto.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ystävyyteen ei vain kuulu ihastumiset. Ei Miina ollut Saaran ystävä sanan varsinaisessa mielessä, jos oli tähän ihastunut. Ystävyys on siinä mielessä pyyteetöntä, että siinä ei ole takana muita motiiveja kuin se molemminpuolinen ystävyys. Miinan motiivit taisivat olla muut, kerta tähän oikopäätä ihastui. Ei hän kuunnellut Saaraa hyvää hyvyyttään, vaan suhteen motiivi oli toive suhteen syvenemisestä ystävyyttä pidemmälle.
Ihan oikeaa ystävyyttä sen sijaan on olemassa, sellaista johon ei liity ihastumisia, tai muita kauniista ja rohkeista imaistuja vaikutteita. Ja kunhan lesbot muistavat sen, etteivät kaikki lesbot voi olla ystäviä vain sen takia, että ovat samaa sukupuolista suuntautumista. Jos kerta eivät kaikki heteronaisetkaan tule keskenään toimeen tai ystävysty, niin miksi joillakin lepakoilla tuntuu olevan sellainen käsitys että lesbojen kohdalla tilanne olisi toinen?
Samaa kuvausta voi selittää monesta vinkkelistä. Tässä toinen yritelmä. Miina ihastui Saaraan, mutta ei voinut luottaa Saaran rakkauteen - eikä omaansa. Saaralla oli menoa ja vetoa. Saara sai hyvän olkapään Miinasta murheiden keskellä, Miina sai - ehkä jotain, ehkä tarpeellisuuden tunnetta, ehkä jotain syvempään ystävyyteen viittaavaa, vaikea sanoa. Miina kuiten oli läsnä tarvittaessa.
No, Miinakin sitten ihastui kovasti, kohde oli Saaraa haavoittanut ex. Ihastukset, tai rakkaudet, eivät ole tahdon asia. Niiden torjunta on, mutta miksi Miinan olisi ollut torjuttava tunteensa, vapaan naisen? Eikä Miinan tarvitse välttämättä pitää kenestä tahansa Saaran kumppanista, onhan Saara niitä jättänyt ennen itsekin reippaanlaisesti taakseen.
Kun jostain ihmisestä on todella innostunut, tuppaa vanha kaveripiiri vähän jäämään aluksi syrjään, luonnollisesti, aikanaan tilanne kyllä normalisoituu. Saara ei itsekkäästi hyväksynyt Miinan rakastumista, vaan katkaisi kylmästi suhteen, naureskeli exänsänsä kanssa Miinalle, oli Juudas. Ystävä vai hyväksikäyttäjä?
Opetus: pitää olla aina erehtymätön, valita oikein, olla suosittu, muuten "ystävä" hylkää ja naureskelee selän takana. Haluaisin jatkaa tarinaa osalla 2: Miina oppii pääsemään irti läheisriippuvuuksista, löytää aitoa ystävyyttä, ja rakkaudenkin.
aitoa ystävyyttä voi olla, eikä se ole seksuaalisesta suuntautumisesta kiinni. Tässä tarinassa ei alunalkaen ollut kyse pelkästä ystävyydestä ainakaan molempien puolelta, vaan odotuksia oli ainakin Miinalla ja ehkä Saarakin antoi ymmärtää enemmän kuin tunsi. Jos ihmiset ovat etsimässä itseään tai muuten vain hiukan sekaisin, eivät oikein tiedä missä seisovat, niin ei siitä muita voi vastuuseen laittaa.
Miinalla on täysi oikeus omiin tunteisiinsa, kuten myös Saaralla. Ketään tai mitään ei voi pakottaa, vaikka kuinka haluaisi ja itse tuntisi rakkautta...tosin epäilen että tämän tarinan ihmiset eivät vielä tiedä mitään aidosta rakkaudesta ja ystävyydestä. Se kun edellyttää sitä että seisoo omilla jaloillaan ja näkee muutakin kuin oman tunnekuohunsa.