ja selvisin siitä, vaikka on hermoja repivää olla koko ajan ison ja pienen pojan välissä. Ennen oli niin, että isompi ei ymmärtänyt ja jatkoi kahinoita. Nyt on niin, että pienempi kasvaa ja vaatii "minä itse"- tyyliin tätä ja tuota lelua itselleen. Jopa koiran ruokkimisesta tai luun antamisesta onnistuivat saamaan aikaan jonkin asteen kähinän, mutta niinkuin sanoin selvittiin. Kompromisseille, kuuntelemisella, jakamaan opettelulla... Ja kivaakin oli.
Parina päivänä loppulomasta pienempi itkeskeli, ettei halua pois kotoa. Kyllä sydäntä riipi, mutta sain pidettyä itseni kasassa. Lohduttelin, kuuntelin ja olin hiljaa. Turhia lupauksia ei voi siinä tilanteessa antaa. Pitää vain yrittää hyväksyä ja antaa lapsellekin voimia hyväksyä tilanne. Seuraava loma tulee ja siinä välissä on monta iloista ja mukavaa asiaa itsekullakin niin lapsilla kuin äidilläkin toivottavasti.
Täällä on näitä ketjuja, missä mollataan milloin ketäkin, en tunne tarvetta sellaiseen. Pääasia on, että lapsilla on asiat hyvin hoitopaikoissaan, saavat tavata biovanhempiaan ja kaikki tekevät yhteistyötä. Välillä tulee kipeitä asioita vastaan, mutta niistä selvitään ajan ja puhumisen kanssa. Kaunista kesäpäivää kaikille!
Parina päivänä loppulomasta pienempi itkeskeli, ettei halua pois kotoa. Kyllä sydäntä riipi, mutta sain pidettyä itseni kasassa. Lohduttelin, kuuntelin ja olin hiljaa. Turhia lupauksia ei voi siinä tilanteessa antaa. Pitää vain yrittää hyväksyä ja antaa lapsellekin voimia hyväksyä tilanne. Seuraava loma tulee ja siinä välissä on monta iloista ja mukavaa asiaa itsekullakin niin lapsilla kuin äidilläkin toivottavasti.
Täällä on näitä ketjuja, missä mollataan milloin ketäkin, en tunne tarvetta sellaiseen. Pääasia on, että lapsilla on asiat hyvin hoitopaikoissaan, saavat tavata biovanhempiaan ja kaikki tekevät yhteistyötä. Välillä tulee kipeitä asioita vastaan, mutta niistä selvitään ajan ja puhumisen kanssa. Kaunista kesäpäivää kaikille!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyvä,että saitte olla vähän pidempään yhdessä,ja nauttia toistenne seurasta.
Tulette ihan taatusti pärjämään, sinä ja lapset! Luin kirjoituksesi ja siitä tuli oikeasti todella hyvä mieli. On lapsillesi erittäin ja äärettömän tärkeää, että olet mahdollisen "sinut" sioituksen kanssa (vaikka voiko sitä koskaan kokonaan edes ollakkaan?) silloin hekin pystyvät olemaan paremmin "sinut" sen kanssa. Ja kun annat tuen ja ymmärryksesi, niin annat heille viestin, joka tarkoittaa sitä, ettet heitä hylkää ja kun ovat vanhempia niin tajuavat sen, mihin olet ollut valmis heidän puolestaan.
Omasta mielestäni todellista vanhemmuuden rakkautta on se, että tehdään ja ajatellaan lapsen parhaan mukaan, silloinkin kun se omaan sydämeen sattuu. Sellaiset vanhemmat ovat ansainneet lapsensa tuhatkertaisesti, eikä heidän lapsillaan tule olemaan hätää.
Mukavaa kesää teille ja paranemista!
Meillä myös lomaviikko takana päin. Kivaa oli, kaikki meni todella hyvin. Nautin kun elämä on jotenkin palautunut normaaleihin uomiin. Voiko sanoa, että normaaleihin uomiin kun lapsi on sijoitettuna? No minä voin eli tarkoitan sitä, että on kiva olla lapsen kanssa ja nähdä, että hän on sisäistänyt paljon asioita. Jatkuva käytöshäiriön tuoma uhma ei ole jokapäiväistä seuraa eli elämä on sikäli normaalia.
Minä olen onnellinen, vaikka lapseni on sijoitettu. Totta kai itku tulee vähän väliä, mutta kun näen, että lapsellani on hyvä olla niin totta kai minullakin. Ilman muuta lapsella on ikävä kotiin ja kotilomista pidetään todella tiukasti kiinni. Häiriökäyttäytyminen hänen kohdallaan on enää hyvin vähäistä. No alanko nyt vaatia lasta kotiin? En todellakaan! Nämä asiat eivät muutu kuukaudessa eikä kahdessa. Tiedän, että lapseni on hyvässä kodissa, hän on edelleen minun elämässäni eli meillä on yhteinen elämä. Hänellä on lupa minun puoleltani kiinnittyä uuteen perheeseen, mutta enhän minäkään mihinkään häviä. Häntä saa rakastaa ja kasvattaa muutkin kuin minä. Nyt mennään pikku hiljaa ja ajan kanssa eteen päin.
Kiitos ihanille kasvattivanhemmille!
perhe,jossa lapsesi viihtyy ja teidän yhteistyö sujuu.Meillä ei viihdy lapsi,eikä suju yhteistyö milläänlailla.
hyvin menee siellä toisessakin päässä. Nuorempi on menossa pelaamaan jalkapalloa (nappulaliigaan) ja kertoi innoissaan, että on niin kesä, että saa olla ilman paitaa;)
vaikutat tavallista fiksummalta :)
minun lapseni sai luvan tulla kahdeksiviikokski kotiin lomalle heti heinäkuunalusta mutta hän halusiki lähtee sijaisperheen kanssa jonnekki kesälomamatkalle!=/
edes Erkkikään.
sain viestin sijaisäidiltä jossa luki niin...et lapseni haluaa lähtee niitten mukaan kesälomamatkalle!
Varmasti jokainen lapsi kotiin ennemmin tulisi,ellei ole vauva,ettei osaa itse sanoa.
Sovitut lomat ovat sekä lapsen että vanhemman oikeus, joista on pidettävä kiinni. Meillä oli samanmoista vääntöä yhdestä lomasta ja sossun tuella minä ja lapsi saimme pitää lomamme niinkuin oli sovittu. Jos lomamatka esitellään hauskana jne. lapselle, ei hän välttämättä tajua, että vanhemman tapaaminen jää pois sen takia. Ja tekstiviestinä asian informoiminen on kyllä pelkurimainen temppu. Taitaa tietää sijainen, että tekee väärin.