Onko elämäsi ja ajattelutapasi muuttuneet täytettyäsi 70 v ?
Täytin viime viikolla 70 vuotta. Jo aiemmin iältäni 65 – 69 vuotiaana aloin ajattelemaan , etten elä enää kuin maksimissaan 20-25 vuotta. Paras ystäväni kuoli yllättäen 70-vuotiaana vajaat kaksi vuotta sitten. Siitä sain kimmokkeen tehdä testamentin, etteivät lähisukulaiset jää riitelemään perinnöstä kun senkin olen joutunut valitettavasti kokemaan. Ajattelutapani on muuttunut siten, etten enää osta ja haali mitään turhaa tavaraa. Vanhasta tavarasta pyrin eroon antamalla pois ja myymällä kirppareilla tai netissä niin helpotan perijöiden taakkaa. Kokemuksesta tiedän, että kuolinpesän tyhjentäminen voi olla hermoja raastavaa jos perii roinan kerääjän. Itse en koe olevani sellainen mutta nurkkiin ja kaappeihin on vuosien myötä keräytynyt kaikenlaista turhaketta.
Piipa
Täytin viime viikolla 70 vuotta. Jo aiemmin iältäni 65 – 69 vuotiaana aloin ajattelemaan , etten elä enää kuin maksimissaan 20-25 vuotta. Paras ystäväni kuoli yllättäen 70-vuotiaana vajaat kaksi vuotta sitten. Siitä sain kimmokkeen tehdä testamentin, etteivät lähisukulaiset jää riitelemään perinnöstä kun senkin olen joutunut valitettavasti kokemaan. Ajattelutapani on muuttunut siten, etten enää osta ja haali mitään turhaa tavaraa. Vanhasta tavarasta pyrin eroon antamalla pois ja myymällä kirppareilla tai netissä niin helpotan perijöiden taakkaa. Kokemuksesta tiedän, että kuolinpesän tyhjentäminen voi olla hermoja raastavaa jos perii roinan kerääjän. Itse en koe olevani sellainen mutta nurkkiin ja kaappeihin on vuosien myötä keräytynyt kaikenlaista turhaketta.
Piipa
Vastaukset 147
Vanhimmat
Ei suurempia muutoksia, sama roina pysyy mukan korvien välissä, mut näillä mennään rinta pystyssä, ryhdikkääna kohden uusia pettymyksiä.
"65 – 69 vuotiaana aloin ajattelemaan , etten elä enää kuin maksimissaan 20-25 vuotta. "
minä 55v aloin ajattelemaan kuolemaa ja pyysin lopputiliä.
en tosin sairastanut mitään, muta sittenkin.
nyt olen ollut eläkkeellä 24 vuotta, käytännössä terveenä.
olen kyllä nytkin pelännyt että joku tauti tulee.
oikein hävettää käydä lääkärissä ja verikokeissa 2-3 kertaa vuodessa, mutta eivät ole valittaneet käynneistä.
Itse olen nuuka, et jäis jotain perinnöksi rahana. Alkoholi minimiin, ei kestä kroppa enää samaa kuin nuorempana.
En itsekään enää krapuloita kärsi, koitan välttää.
Minä olen nyt 72 vuotias ja kestän krapulat yhtä hyvin kuin ennenkin.
Ainoa mitä en kestä, että kaikki asiat laitetaan vanhenemisen piikkiin.
Jos / kun ihminen ryyppää vielä 72-vuotiaana, niiin mitä se on, mikä elämästä / -ssä on mennyt ohi ja yli hilseen.
Kyllä krapulat lähtee yli hilseen, jos on hyvässä kunnossa!
Ihminen, joka kehtaa kärsiä sellaisesta vaivasta kuin krapual, ei ole "hyvässä kunnossa". Varsinkaan henkisesti, mieli mättää.
Alkoholimyrkytys, eli krapula on vaarallista kun on ikää paljon.
Yeap, ja monella iäkkäällä on vielä lääkkeitäkin. "Paljon".
Ei perinnöstä lapset riitele.Kaikki muu joka tulee perintöä tehdessä,perukirja/ositus,ja jako.Nämä jotka näitä tekee sotkevat koko perinön. Pesänselvittäjä tässä on se pahin
vielä kun saattaa saada jakajan roolinkin hoitaakseen.Käräjäoikeus joka antaa näille täydet valtuudet,tutkimatta edes hakijan taustoja.
Suomessa on perintökaari ihan selvä,ei siitä tarvitse lasten tapella.ei silloinkaan vaikka oltaisiin eri isää tai äitiä.
Kirjoitat: ”ei perinnöstä lapset riitele”. Näinhän moni vanhempi toivoo mutta se ei vaan kaikkien kohdalla pidä paikkaansa. Esim Vesa-Matti Loiri toivoi, ettei hänen perinnöstään tule kiistaa mutta niin vaan tuli. Periminen ei ole mikään yksioikoinen asia jos vanhemmat ovat antaneet joillekin lapsille lahjana jotain ja kirjoittaneet lahjakirjaan, ettei lahja ole ennakkoperintöä. Muilta lapsilta salaa, tietenkin. Jos pesä on varaton vanhempien kuoleman jälkeen, miten osattomaksi jääneiden perillisten on mahdollista saada lakiosaansa? Pesässä voi myös olla vanhempien, omien vanhempiensa jakamatonta kuolinpesää. Siinä ovat sitten mukana serkutkin tai kuolleiden serkkujen lapset perinnönjaossa. Oman kokemukseni mukaan, mitä enemmän perijöitä, sitä riitaisampi perinnönjako. Piipa
Pahimmassa tapauksessa asianajajat saavat kyllä muhkeat palkkionsa, muut nuolevat näppejään.
On se ihmeellistä ettei ihminen saa edes itse määrätä kenelle säästönsä antaa . Minun ystäväni antoi sille lapselle joka hönestä todella välitti ja hoiti kaikki hänen asiansa siis antoi autonsa jo eläessään. Vaan siitäkin nousi elämä kun hän kuoli ja jos autollasi ollut uusi vaan kun ei ollut . Joten en käsitä niin ahneita ihmisiä että kehtaavat. Vaikka ei tikkua eisiåtiin laittaneet hönen ollessa sairaana .
Hän mainitsi minulle kun eli että hän siis on tehnyt päätöksensä se on hänen viimeinen toiveensa ja sekään ei mennyt kuten hän oli toivonut . Joten en voi ymmärtää sitä ettei omia tienaamaan rahoja ja tavaroita saa antaa sille jolle haluaa
Perintö asiat ivat vaikeita monille . Mutta jos hiemankaan on moraalia niin ymmärtää että kaikkeen on syynsä , eikä silloin tarvitse ahneena olla kädet ojossa siihen mitä ei ole edes tarkoitettu ahneelle
Aika menee niin nopeasti , etten ole oikein oivaltanutkaan viittä viimeistä vuotta ( nyt 75v). Mikään ei ole oikein muuttunut. Kovin on ollut levollista elämää, lukemista kuntoilua ect. Valtavan kiitollinen olen jokaisesta päivästä ja Suomen luonnosta ym;sta Suomessa. Mehän elämme ,kuin paratiisissa.
Tänäänkin upea päivä, eka satakieli laulelee tuossa rantalehvistössä.
Kiitos kaikesta Taivaan Isä😀👍
Totta, nopeesti menee, ei nuorena mennyt näin.
Kität Purraa leikkauksista?
Mistä leikkauksista? Ei multa ole mitään leikattu.
Eläke myös nousi.
Ei ajattelutapani ole muuttunut vaikka täytän elokuussa 80v.
Mutta kroppa ei oikein pysy mielen kanssa samassa tahdissa.
Nytkin olen muutaman päivän ollut sellainen kun olisi hakattu pesäpallomailalla tohjoksi. Jokainen nivel on kipeä, liikahtaminenkin tekee kipeää.
Mutta silti istuttelin kukkia ja tein normaalit hommat. Sukkahousujen laittaminenkin oli vaikeaa kun käsien lihakset on niin kipeät. Siis tosi kipeät.
Kun tämän ikäinen menee valittamaan lääkärille saa parhaassa tapauksessa särkylääke reseptin.
Olen luovuttanut sen suhteen että saisin apua nykyisesestä terveydenhuollosta.
On minulla parempiakin päiviä, kuntoilen yleensä 45 minuuttia päivittäin, mutta nyt ei onnistu sekään, kivut on niin pahentuneet.
Olen aika sinnikäs, uskon että taas tulee parempi päivä, ei kivuton, mutta siedettävä.
Toivotan sinulle jaksamista ja sinnikkyyttä. Terveyskeskuksesta saa kyllä apua kun ei anna periksi. Nähdäkseni lihakseksi eivät ole kipeät vaan nivelet. Onhan se tutkittava, onko kyseessä nivelrikko. Alkuvaiheessa siihen antaa apua särkylääkkeet mutta jos ne eivät auta niin nivelrikkoa voi myös leikata. Älä anna periksi. Itselläni on nivelrikko sormissa ja polvissa, välillä menee paremmin, välillä huonommin. Leikkauksia en vielä ole tarvinnut. Piipa
Kremppoja on alkanut tulla, onneksi vasta pieniä sellaisia. En millään meinaa hyväksyä sairauksia, haluaisin vaan terveenä ja reippaana porskuttaa.
Ajattalutapa on muuttunut niin että vouhaan moneen paikkaan että varmasti ehdin kaikki halumani tavoittaa ennen kuolemaa. Paljon ehtiikin kun järjestelee. Kun on jo perustarpeet, asunnosta saa lapset perintöä ja vähän säästöjäkin on, toivottavasti riittää verojen maksuun ennenkuin saavat asuntoni kapaksi. Tai tiedä häntä vaikka joku lapsenlapsi asettuisi asumaan, se olisi kiva juttu. Jos tarvitsen esim. mahdollisiin hoitoihini, surutta käytän kaiken itse vaikka lapsille ei jäisi mitään, mutta hyvä jos jää. Kulutan eläkkeeni menoihini, matkustamiseen, kunnon liikuntavehkeisiin, erilaisiin pääsylippuihin teatterista konsetteihin. Taloudellisesti kuitenkin, en ole ollut rahanhassaaja milloinkaan. Hyväntekeväisyyteenkin laitan enemmän kuin ennen. viimeksi Tähdet tähdet- ohjelman Pelastakaa lapset keräykseen. Juopottelun olen jättänyt tykkänän, en tarvitse alkoholia mihinkään.
Edunvalvonavaltuutus on koneella, allekirjoitus vielä puuttuu. Eilen kun lapset olivat käymässä, näytin kansion, mistä saavat ruveta perkaamaan sopimuksia ja tutustumaan muihin asiakirjoihini sitten kun aika on.
73v. Kokeilin kuolemaa. Herätettiin jatkoon!
Voitko kertoa mitä tunsit tai koit siinä tilassa vai olitko täysin tietämättömissä? Kulkiko päässä nauha vanhoista asioista? Näitkö valoa? Näitkö jo ennen kuolleita läheisisäsi? Kuulitko kenenkään puhetta?
Se oli helppo,jos olis lähtö ollut. Heräsin teholla jädytksen kälkeen. Ei mitään muistikuvia. Kuolema näköjään ihan helppo! Ei tarv pelätä!
Minäkin teen tuon aiemmin kerrotun kansion ja alkoholi pois, ei sovi enää ollenkaan tässä iässä.
Kyllä sopii viinanotto kuten ennenkin.
Rapulat kärsitään kaikenikäisinä ihan itse!
Krapula on esiaste alkoholimyrkytykselle , joten miksi leuhkia krapulasta , juoppojen maailma on todella ihmeellinen
Juopon mentaliteettiin ei sovi harkinta.
Tuo on muuten niin totta. Minäkin jätin kokonaan alkoholin pois pari vuotta sitten. Ei haluta tippaakaan. Juhlissa kohotetaan alkoholiton shampanja.
Säästyisi muuten monet lonkkarikkoontumiset ja aivovammat ,kun ikäihmiset ei tykkäisi alkoholista.
Elimistö kuihtuu ja on kuivempi jo näillä kymmenillä ,joten alkoholi tekee runsaasti näitä katumistapaturmia.
No. 69 vuotiaaksi olin hyvin syvässä keski-iässä. 70-vuotiaana aloin sanomaan, että olen vanha. Olinko sen vanhempi kuin päivää paria aiemmin. Nojaa.
Mutta uusia hankintoja teen harvoin. Luopunut olen jonkin verran tarpeettomista jutuista.
Ohjeet kupsahdukseen olen laatinut aikoja sitten. Tosin ne pitäisi päivittää.
Viestiä olen laittanut trk:lle jostain tilanteesta. ToDella mielenkiintoinen vastaus. Mitähän juristisetä sanoisi.
Mutta muutoin näillä eväillä pusken eteenpäin päivän kerrallaan.
Välillä on ollut ihan hirveä kiire....
Ajatukset eivät ole hidastuneet tomumaja vähän.
Beng
Minun äitini alkoi jo 40 vuotiaana sanomaan ” me vanhat” joten kullakin oma tyylinsä . Minä tunnen hyvinä päivinä että olen kuten ainaole ollut, mutta huonoina päivinä olen sitten vanha
Niiin teki meiränkin muori, sanoi 40 iässä olevansa vanha. Nyt on täyttänyt jo 90, jotta sitä vanhuutta on kestänyt 50 vuotta. Ehkä siksi en itse ole vanha vieläkään. Enkä tule.
Kun täyttää 70 v voi elämää olla jäljellä päivä tai 10 vuotta.
Joka toinen ei näe 80 vuotispäiväänsä.
Ei mitenkään! Muutokset ovat hiljalleen tapahtuvia eivätkä sidottuja mihinkään päivämäärään.
Omalla kohdallani viimeinen, merkityksellinen ajankohta oli täyttäessäni 60v.
Elämiseni luonteessa tapahtuva muutos alkoi tuntumaan noin 75v jälkeen ja silloinkin nopeutuvan, fyysisen rappeutumisen muodossa.
Elimistön "kierrosluvun" laskeminen tuntuu kiireenä. Aikaisemmat, rennot rutiinipuuhat alkavat tuntumaan aiempaa kiireisimmiltä.
Jaksaminen ei ole enää sellaista kun nuorempana. Yhden asian jaksaa hoitaa päivässä ja se on siinä.
Terveydestä se on kiinni, meikäläisestä tuli monisairas melkein heti täytettyä 70-vuotta. Piti lopettaa mökkeily ja veneily, pyöräily loppui jätkuu sähkö avusteisella, 70 vuotias ei vielä vanhus, tuntenut reippaita 85-vuotiaita.
Monisairaanakin pärjään omin avuin, tyydyttävä siihen mitä on en valita, asiasta voi sanoa, ikävintä kuunnella turhaa valittamista.
Aikamoinen muutos tuli elämääsi ja muutakin muutosta, mistä et nyt kirjoittanut,
mutta sinä olet fiksu ihminen ja sinulla on avara katsanto, laajat näkökulmat asioihin.
Ne ihmiset, joilla ei ole elämässä sisältöä valittavat kaikesta. Henkinen köyhyys tekee
ihmisen tyytymättömäksi ja joskus katkeraksikin.
Mitenkä sinulla edistyy se mahdollinen muutto, vaiko ei vielä mitenkään ?
Sinullahan oli varaus uuteen kotiin, eikö ?
Joo, rakennus josta aiemmin kirjoitin on rakentaminen aloitettu, valmistuu ensivuoden lopulla asukasvalinta vuoden kuluttua. Pärjään vielä nykyisessä kunnossa tässä asunnossa tiedä sitten missä kunnossa ollaan myöhemmin, hissitön kolmaskerros vähän hankala.
Olet siis sika kunnossa
aloita porraskävely
ensin hitaasti
kuukausi mutta joka paivä ainakin kerran mieluumiin kaksi
sitten hiukan vauhtia lisätten
sitten kaksi porrasta kerralla yksi kerros
lopuksi kaikki kolme
keuhkot aukeaa
sitten siirryt kalevankankaan kuntoportaille ensin ilman aikaad
ja lopulta otat kertoja ajan kanssa
kannattaa lopettaa myös natsittelu ja paskanpostaus ja keskittyä johonkin muuhun
Kyllä kävelen raput ylös alas montakertaa päivässä, pyöräilen joka päivä kun ilmat sallii, isot kantamukset laittaa puuskuttamaa, entä sitten kun jalka ei enään nouse.
Mieli jotakuin virkeä ilman aatteita. Kalevankangas toisella puolen kaupunkia, on mäkiä muuallakin.
Jos olisin kunnossa viihtyisin nyt Puumalassa.
Tuo on tärkeää, hyötyliikunta pitää kunnossa.
hyvin todettu.
Ei nuoriso käytettyjä vaippoja ostele!
Kaipais jo hissitaloon. Toisaalta rappujen kiipeys kuntoilua,
Nousutekniikallakin on merkitystä!
Kyllä. Kohta kontattava!
Olen 76 vuotias ja juoksen raput 4. kerrokseen useasti.
Toki hissikin on käytettävissä.
Äläkompastu!
Varpaaseen sattuu...
Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä kiinnostuneempi olen nuorista pimuista.
Paha naisenpuuteko?
Olet jo,kuin autojen perässä juokseva koira?
Monin tavoin...joo.
Pahan naisen?
Viagra-annos piti nostaa maksimiin!
Minun ei ole tarvinnut ajattelutapaani iän myötä muuttaa, en koskaan ole haalinut turhaa roinaa saati säilyttänyt tarpeetonta romua. Nuorempana turhan roinan ostaminen ei ollut rahan vuoksi mahdollista, siitä piti asuntolaina ja korkeat korot huolen ja sitä myöten tottui/oppi siihen ettei tavarat tee onnelliseksi eikä niitä sen vuoksi kannata liikaa ympärilleen haalia.
Onnekas sinä! Et siis yhtään koskaan ole saanut lahjaksi turhanpäiväistä tavaraa, jota et itse olisi ostanut? Ensimmäinen turhake oli kummeiltani saama sormus rippilahjaksi. Sen jälkeen suvun kanssa vietetyt synttärit ja joulut lahjoineen. Nämä olet siis onneksesi välttänyt. Koskaan et nähtävästi ole ostanut vaatteita tai kenkiä, jotka käytössä eivät olleetkaan sopia? Ystävät ja sukulaiset eivät koskaan tuoneet matkoiltaan turhaketuliaisia? Monella suomalaisella on ollut asuntolainaa, minullakin, mutta silti olen koko tähänastisen elämäni aikana saanut tahtomattani monenlaista roinaa sitä haalimatta tai ostamatta.
Aloituksessa olikin kyse itselle haalimisesta. eikä siitä mitä on toisilta saanut.
Enkä ole turhanpäiväisiä lahjojakaan oikeastaan saanut, meillä on suvun ja tuttujen kesken tapana kertoa mitä lahjaksi toivoo ja sitten toiveita toteutetaan porukalla. Jos ei halua mitään, niin silloin ei tuoda mitään. Mutta olen herkkusuu, ja siksi olen usein toivonutkin suklaarasiaa tai muuta hyvää ja 'ne eivät jää kaappiin roikkumaan.
Työssä ollessani oli tapana kerätä rahaa lahjakorttiin jos oli jokin juhlapäivä ja läksiäislahjaksin sain itse valita, jote se siitä ihmettelystäsi.
Minä ole vähän samanlainen. Kaapeissa on aikas vähän tavaraa. Heitän herkästi pois ja ole myynyt torissa kaikenlaista. Muoti muuttuu, niin jotkin parikymmentä vuotta ostetut tyylikkäätkin vaatteet on viel kaapissa . Paino on pysynyt entisellään ,mutta pirtsakampia vaatteita käytän nyt mieluusti. Ei ole paljon.Mahtuu varmaan kaikki yhteen mustaan jätesäkkiin, kun haluan heittää pois.
On niin kevyt olo ,kun ei ole nurkissa/kaapeissa ylimääräistä.
Ainoa mikä harmittaa, on etten aikoinaan matkustellut enemmän. Jonkin verran olen maailmaa nähnyt, mutta viimeisen 11 vuoden ajan olen yrittänyt ottaa vahinkoa takaisin matkustelemalla n. kerran vuodessa mihin nyt on varaa.
Eläkettä saan kyllä pistää koko edeltävän vuoden ajan melkoisesti sivuun, että on n. viikon ajan mahdollisuus loikoa rajojemme ulkopuolella.
Fyysiset voimat vaan on jo vähän huonot, suorastaan heikot ja oletan, etten tästä ainakaan kovin vahvemmaksi ole tulossa, joten kiirettä pitää, niin kauan kuin vielä jaloillani jotenkin pysyn.
Siinä toimin 2010-luvulla viisaasti, että kaukonäköisesti piipahtelin vielä joitain kertoja Venäjän puolella, nyt ei sinne vähään aikaan matkustella. On hyvät muistot siellä ihmisten kanssa kohtaamisista. Sulauduin niin hyvin joukkoon, että minua tultiin puhuttelemaan venäjäksi ja vastasin aina hoono russkiilla sen minkä osasin. 🙂
Terveiseni sinne!
Matkustelusta. Matkustelumme loppui vaimoni terveydelliin esteisiin hänen ollessaan 72v ikäinen.
Olimme aloittaneet 1970 neljän ja puolen viikon oma auto / soputeltta matkalla Välimerelle.
Sen jälkeen tuohon stoppiin mennessä 4 maanosaa, 52 valtiota ja yhteen laskettuna noin 18 kuukautta. Noiden vuosien muisteleminen ei oikeastaan rauhoita vaan saattaa haikeaksi.
Eurooppaan suuntautuneiden matkojemme yhteydessä syntyneet tuttavuudet ovat, yhtä lukuun ottamatta, vaihtaneet hiippakuntaa.
Kun lopullisesti "eläköidyimme" 52v / 57v ikäisinä oli tarkoituksemme lähteä kiertämään pollukkaa rinkat selässä ilman aikataulua ja siinä tarkoituksessa varasimme menolennot Balille josta oli tarkoitus katsoa jatkoa.
3 päivää ennen lähtöä diagnostisoitiin vaimoni parantammaton verisyöpä. Siinä hässäkässä ei enää lippujen palautushinta käynyt mielessäkään.
Tuon jälkeen teimme ainoastaan ostettuja reisuja. Viikon täysihoitoristeilyjä jatkoviikkoineen. Viikon kiertomatkoja jatkoviikkoineen. Lopulta vain jouluja Keski- ja Etelä-Euroopan kaupungeissa.
Nyt viimevuosien juhlapyhät napurikaupungin kylpylässä. Seuraava vaihe onkin sitten jotain valvotumpaa ja vakavampaa.
Muuttuihan se. Ei muista enää mitään järkevää.
Tuu tuu tupakkarulla mistä tiesit tänne tulla.
Olen nuorena matkustellut ja asunutkin pidempään parissa maassa ulkomailla. Yhtään ei enää tee mieli ulkomaille. Se on eniten muuttunut ajattelussa.
Eihän se muutu samaa tietä tallustellaan kuin aina.
välillä tulee mieleen, et on jo kahdeksannella kymmenellä...
Voi kun saisi puolet iästä pois, olisin vajaa 40v.
Älä toivo mahdotonta....!
Monien 70 täyttäneiden elämästä ison osan "pilasi" koronapandemia. Samahan se oli toki kaikille mutta nuoremmilla on vielä voimia elää täysillä kun taas on vähän vapaampaa, vanhemmilta saattoivat siinä mennä ne viimeiset kunnolla voimissaan olemisen vuodet. Nyt pitää yrittää pikkuisen kotimaassa matkailemalla tms. ottaa menetyksestä takaisin.
Ei virusepidemia pilannut paljoakaan, paitsi tietysti jos menehtyi sen takia.
Yhteenasattuma.
Koronarajoitukset ja vaimoni parikymmentä vuotta lääkityksellä kurissa pidetty luuydinsyöpä näyttivät yhteisvoimansa. Espanjan asunto on ollut lastemme käytettävänä mutta suurimman osan aikaa tyhjänä.
Euroopan lisäksi 3 maanosaa.
Vuosittaiset kiertomatkat ja lämpimien merien risteilyt loppuivat.
Pisin sairaalajakso 2 kuukautta ja jokainen hetki on varauduttava lähtöön.
Aikanaan syövän ennuste oli 3v - 12v eliaikaa joten teimme kaikki mieleen tulleet testamentit ja tahdot. Teemme jatkuvasti tiettyjä järjestelyjä lastemme ja seuraavan sukupolven hyväksi.
Huominen näyttää hyvälle mutta on varauduttava nopeaankin muutokseen.
Lienet kertonut aika monta kertaa omistuksistasi näillä sivuilla, harrastus tuokin...
Mistä keksit monikon?
Lisää kritisoitavaksesi.
Tulkitsin aloituksen tarkoittavan 70v virstanpylvään ohittamisen jälkeisiä muutoksia.
Olimme tottuneet kuvaamani kaltaiseen elämään ikävuosien 57/52 -> 77/72.
Noin kaksikymmentä vuotta.
Tuon viimeisen pylvään jälkeinen muutos oli hyvin radakaali. Ainakin meille.
Minusta on turha lässyttää "kyllä olisi mukavaa kuten ennen mutta kun ei enää ole mukavaa eikä kivaa niin on keljua ja ikävää"!
Realismia lässytyksen sijaan!
Havainnollistan todellisen muutoksen ja sen vaikutuksen olemiseemme voi kuvitella. Tai sitten ei.
Jätin mainitsematta, että ehdimme ennen rajoituksia olla yhteisillä ulkkarimatkoilla yhteensä noin 18 kuukautta. Aloitimme 1971 oma-auto, soputeltta järjestelmällä.
Ainoastaan kiertomatkat ja risteilyt olivat järjestettyjä ja risteilyilläkin toteutimme satamakaupungeissa omat ohjelmat.
Kaikki tuo on vaihtunut paikkakuntamme kylpylään.
Löysin apteekista.
Korona-aika oli ihan höpöhöpöä. En ottanut rokotteita,, eikä koronaflunssa vaikuttanut mitenkään elämiseeni. Hallituksen hääräily flunssan kanssa toki sellaisenaan pilasi monen elämän pysyvästi.
Jos / kun sulla kävi onni ja tuuri, niiin ole nyt - junalauta . edes tietoisempi, mitä Covid19 joillekin aiheutti. Ihmistä ei panna hengityskoneeseen turhan takia. Vai tiedätkö edes, mikä se on? Kehity.
Joo, moukan tuurilla meni.
Olen myynyt tavaraa jo 15 vuotta, kun sitä on kertynyt asuessa samassa kodissa yli 50 vuotta. kaikki Huutonetissä, viimevuosien myynti tasolla 2000 e vuosi. Se ei ole paljon, mutta on se antanut syntymälaiskalle tarpeellista liikuntaa.
77v sain lahjaksi polvikivun, tai ei kipua mutta väsymyksen. Jaksaa kävellä, mutta kuitenkin välttää kävelyä. Lääkäri sanoi että lonkka ja se leikattiin 5 kk jonotuksella. Ja hyvä tuli , en syönyt mitään kipulääkettä leikkauksen jälkeen, en edes panadolia. Nyt 78 v olen huomannut että nimimuisti on heikentynyt, numerot, pankkiasiat ovat loistavasti vielä tallessa.
Muutos on ainoa varma asia, kaikki muuttuu, hitaammin tai nopeammin.
Ei ajattelutapa päivässä muutu.
Ei, mutta sen eteen kannattaa tehdä pitkäkestoisempaa duunia.
Minä olen tapaillut 70-80 leskiä ja rouvia. Monet ovat vielä täysin "kenttäkelpoisia". Ei mitään moitittavaa. Juuri totesin eräälle 70v naiselle, että menisi jopa viisikymppisestä. Hänellä on muitakin rakastajia.
Armas voi löytyä yllättävistä paikoista, jopa kirppikseltä!
alotukseen :
siten muuttuu
vääjäämättä ikä lisääntyy
vanhuus on vääjämätön tulevaisuus jos saa terveenä elää,
myös kunto laskee vääjäämättä siis keho rapistuu vaikka kuinka ahkerasti harrastaa liikuntaa ja kunnon yllä pitämistä,
joka kyllä hieman hidastaa kunnon rappeutumista, mutta ei poista vanhuuden vääjämätöntä tulemista.
Joo, niin se käy, jos on tuuria.
Miksi / miten sen pitäisi muuttua?
Seksi halut saisi kyllä jo loppua, ei enää "jaksaisi" sitä.
Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän seksi alkaa valloittamaan ajatuksia.
Ikäväkseni olen yksin asuva mies, eli naista ei ole.
No pahimpaan seksin tuskaan olen vieraillut netin naisia katselemassa, kun muuhun en kykene.
Naiset kyllä kiinnostaa, liikaakin.
Esimerkiksi kun näen tv:ssä, netissä hyvännäköisen ja -muotoisen naisen, pitää sitä tarkastella ja ihailla jopa pysäytyskuvina.
Ja kaupassa käydessä on silmäiltävä vähänkään muodokkaat naiset.
Muutoin; eipä elämässäni juuri valittamista ole.. Mutta tuo seksin minussa ottama ylivalta on raskasta!
Oneksi olen luonteeltani kiltti ja muutoin mieleltäni tasapainoinen, etten joudu pelkäämään tekeväni pahaa naisille. Silmäilynikin hoidan mahdollisimman huomaamattomasti.
Kristo
Ottaisin kyllä takaisin 50 Kemppisen olemukseni ja kykyni liikkua vähemmän kivuttomasti. Isot nivelet vaivaa kivillä ja rajoittaa. Pyörällä ajo ei suju.
Elämä yhtä tuskaa.
Koita tsempata, huonomminkin vois olla.
Valmistaudu kuolemaan, älä kitise!
Itse olen myös huomannut ettei nykyään tule enää naitua samalla tahdilla, kuin aiemmin ja se kyllä harmittaa, mutta minkäs teet kun polvet ei enää kestä samaa rynkytystä kun ennen🤔
Jaa että oikeinko perillisiä,ei ne niillä kirppari rojuilla mitään tee harmittelevat vain mihinkä senkin roinan kuskaisivat,,,eivätkä tunne olevansa perillisiä vaan kärsivät mielessään jälkeläisinä olostaan kun nurkkiasi tyhjentävät kuoltuasi.
Kylmäkiskoinen kommentti, ikävää.
Ei elämäni tämän iän vuoksi ole mitenkään muuttunut. Pistää vaan enemmän miettimään tulevaa kuolemaa.
Jos eläisin esim. 85-vuotiaaksi, no siihen olisi 13 vuotta aikaa. Mitä tein 13 vuotta sitten? Oli vuosi 2012... Hmmm. No, melko pitkä aika tuokin. Ehdin sen jälkeen monenlaista. 80-vuotiaaksi: 8 vuotta...? Vuonna 2017 kävin toissa kertaa Pietarissa. Tämäkin on aika pitkä aika.
Vielä voisi suunnitella monenlaista. Tänä vuonna ei kuitenkaan ollut varaa matkustella yhtään pidemmälle. Yritän keksiä jotain jännää tekemistä täällä pääkaupunkiseudulla, esim. käydä Suomenlinnassa ja / tai Korkeasaaressa, Luonnontieteellisessä museossa (Eduskuntatalon takana).
Mutta mistä sen tietää näenkö edes ensi vuotta, enää.
Elän nykyään vuodet ja vuodenajat kerrallaan. Päivä kerrallaan vaiheessa en vielä ole. Uskon esim. näkeväni ensi syyskuun. Tämä ei tietenkään ole uskon asia.
Nimenomaiset "uskonasiat" olen kyllä jo aikaa sitten laittanut niin kuntoon, kuin itse olen osannut ja kykyjä ja voimia on ollut. Silti kuolema jollain tavoin jännittää. Mutta: yritin ja tein parhaani. Kauhuisessa synnintunnossa, -tunnustuksessa ja armossa. Mitäpä muuta voin?
Tulikin mieleeni, jos ketä kiinnostaisi tulevat vanhoillislestadiolaisten Suviseurat Lopella 27.-30.6.2025, niin laitan tähän linkin. Tämä ei maksa mitään. (Esim. helluntailaisten evankeliumi sen sijaan olisi maksullista, eikä halpaa olisikaan):
https://www.suviseurat.fi/
https://www.suviseurat.fi/kuuntele-ja-katsele/
Tätä virttä "vellut" usein laulavat ja tämä koskettaa minuakin:
Myös isämme uskoivat ennen:
https://www.youtube.com/watch?v=hKGP1NSfGXs
*
Ei murehdita kuitenkaan turhia.
ALOTTAJALLE :
Jos pidät fyysisestä yleiskunnostasi aktiivisesti hyvää huolat voi elää tervettä menevää elämää ainaki kahdeksankymppiseksi asti, sitten kun täytät kahdeksankymmentä sinun PITÄISI jaksaaa vielä harrastaa aktiivisesti fyysistä liikuntaa ja elää tervttä elämää muutenki niin voit saavuttaa joskus jopa 100v synttärit mutta yleensä 80 v ihmine väsähtää ja lyö läskiksi aktiivisen liikunnana ja se tietää huonoa kuntoa ja kuolema lähesyyttä seuraavien kymmen vuoden siällä,
siis ihmisen pitäis vaan jaksaa olla aina aktiivinen liikkuja pikku vaivoistaan huolimatta,
koitahan jaksaa
olet nyt terve jatka tervettä ja aktiivista elämää, siitä on vain sinulle suurta hyötyä myös läheisillesi suurta apuaki olettaisin,
Kylläpä vitsi pläjäytit! Et ole sitten sattunut näkemään ,kun vaivat alkavat alle tunnissa ,,pii paa autolla ensiapuun ja sen jälkeen et lenkkeile, kävele , kaikkea ymmärrä ja ,,, vaihtoehto-ongelmia on paljon ja näitä äkkisairastumisia tapahtuu todella paljon meidän armaassa Suomen maassammekin, vaikka on elänyt superterveelista elämää siihen saakka.
Enpä olisi uskonut ,että kaltaisiasi tietämättömiä ihmisiä on vielä v 2025.
"Superterveellistä" ! Suomalainen? Älä viitsi naurattaa tuollaisella läpiä päähän -jutulla.
Miten niin naurattaa?
Kyllä se siinä kommentissa kerrotaan: suurin osa suomalaisista ei edes tiedä, mitä on terveellinen, saatika supersellainen.
Kaikki muuttuu kokoajan, ei mikään voi olla aina samaa, joku ikäluku ei yksistään muuta mitään, paitsi et voi saada 70vuotis onnittelukortin. Sitä ei ennen saanut, eikä myöhemminkään, se pysyy.
Kun täytin 60 vuotta, sain sukulaiselta onnittelukortin, jossa oli numero 40. Eikä se ollut virhe. Paras saamani kortti ikinä.
Mukavaa takuulla...heh.
Minkä pitäisi muuttua? Miten? Mitä varten?
Kyllä se vaan muuttuu kun raihnaaksi ja väsyneeksi käy.
Kesämökki on ollut n. 40 vuotta, mutta pihatyöt ja polttopuut alkaa olemaan ylivoimaisia.
Terassien siivouspäivä oli kyllä aika raskas, muttei sentään ylivoimainen. Mutta ymmärrän kyllä, että joskus jonain päivänä siitä tulee sellainen. Vaan ei vielä.
Hitaammin työt sujuu, mut sujuu silti.
On aina ollut käsissä laaja liikerata. Saan selän taakse vaakasuorassa kämmenselät yhteen. Toisessa olkapäässä on kuluma ja liikerata kapeni kapenemistaan yli vuoden. Kuvattiin, kuluma. Fyssari antoi liikkeet, joita olen jatkanut kuukausikaupalla säännöllisesti. Muutakin liikuntaa, joo. Pari päivää sitten liikerata oli ennallaan. Kipu hävinnyt. Melkein tuli itku ilosta. Niin ettei kaikki mene huonompaan suuntaan. vaikka ikä lisii.
Kiva juttu.
Ei ole muuta kuin normaalia muutosta ollut, jotain vaivaa tullut hieman, ei pahempaa, mut paljon on tuttuja kuollut ja monet rollaattoria työntelevät kävelyillään.
Säännöllinen ja kova treenaaminen pitää ihmisen hyvässä kunnossa.
Kännäily välillä vain lisää kuntoa ja motivaatiota säälimättömään harjoittelemiseen.
Olen 78 vuotias, kaikki sujuu hyvin. Hidastunut olen, se on myönnettävä.
Kännäilyn kuntoa lisäävä vaikutus kertoo hyvin sen, minkä tason tyypistä on kyse.
Kännäily on kunnon heikentämistä, tietysti.
Selvästi ei anonyymin 14.7.25 klo 17:27 mielestä.
Arvelin ja wekmann pysyvät vaikka ite kasvaakin jatkuvasti.
Niinkö arvelit, voi veikkonen.
alottajalle kysymykseen jonkinlainen vastaus :
70 vuotiaana ei vielä fyysisesti elämä muuttunu yhtään huonompaan suuntaan,
vasta 80 + vuoden jälkee alkoi fyysinen jaksaminen heikentyä huomattavasti
nyt ole vielä alle yhdeksänkymmentä
liikkuminen on tradikaalisesti heikentyny,
ei auta minkäänlainen kuntoutus, '
elämä on rajallista ikäväkyllä,
Jotkut muuttuu aikeaisemmin, jotkut myöhemmin, yksilöllistä se on.
Ikä 70 v itsessään ei ole muuttanut mitään. Mutta: vanhenen silmissä. Ja tulen huonovointisemmaksi.
Syö ravitsevaa ruokaa ja juo tarpeeksi vettä. Lihaskuntoa on hyvä ylläpitää, niin pysyy paremmin pystyssä ilman apuvälineitä.
Pikku jumppaa on hyvä harrastaa, vaikka ihan kotioloissa vaan.
"Pikku" jumppa on hyvä juttu, muttei ehkä kasvata / vaikuta lihasvoimiin kovin paljoa. Ammatti-ihmiset ja asiantuntijat kehottavat ikäihmisiä(kin) hankkiutumaan salille kunnon lihastreeneihin. Monet, jotka menevät, saavat heittää rollin hiiteen vähän ajan päästä.
Ei haurastunut ihminen voi alkaa puntteja nosteleen, murtuu tai katkeaa joku jänne tai luu, ja siitä saa pitkät säryt ja kivut, koska mikään ei parane enää niinkuin nuorena.
Saleilla on ammatti-ihmisiä ohjaamassa. Eivät he anna hauraalle ihmiselle liian painavia puntteja eivätkä liian rankkoja liikesarjoja.
Ehkä, mut kun ei tippaakaan kiinnosta puntittelu, hoidan kuntoani muin tavoin.
Jos terveys ja jaksaminen kiinnostavat, kannattaa miettiä ja tarkastella punttisalikuntoilua paremmin ja tarkemmin.
Olet oikeassa, mietin uudestaan ja unohdan puntit taas.
Askel on hidastunut ja ryppyjä ilmestynyt ja harmaita raitoja hiuksissa,
Se on elämää kaikki.
Ei muuta muutosta, kuin numero.
Elämä perustuu muutokseen.
Kaikki muutetaan ruumisvaunulla hautuumaalle!
Tervemenoo
Olette te kyllä ihanan positiivisia, liekö minulla yksin ikä, vaan myös puolison menettäminen, mutta en minä edes näe tulevaisuutta - kauhulla ajattelen lisävuosia.
Kun olen aina ollut epäsosiaalinen, ei sellaiseksi vanhempanakaan tule.
Mennä kauppaan, pitää keksiä ostaa jota, syödä jotakin. Ei, ei. Kun kaupassa ei ole mitään mitä haluaisi syödä. Ostin pilttipurkkeja. Jos on pakko syödä, syön sellaisen.
Ei tarvitse miettiä. En jaksa ajatella.
Nuku yöllä, niiin alkaa mennä paremmin ja terveemmin. Mene lääkäriin, jos ruoka ei maita, sillä se on lääke numero yksi (1). Jos et syö, niiin mitä arvelet siitä seuraavan. Kommenttisi perusteella olet ollut ravinnotta ilmeisesti monta aikaa.
Uskotko, että yöllä nukkuminen ja syöminen auttaa suruun ?
Kyllä. Huolehdi itsestäsi, hoida rutiinit vaikka väkisin ja valitse oikeat ja hyvät elämäntavat. Surut on surtava, mutta tehtävä on helpompi hyväkuntoisena. Mitä hyötyä sulle on siitä, että tulet surustasi sairaaksi?
Aika toivorikasta laskea elävänsä yli 90 vuotiaaksi.
Tilastokeskuksen tiedon mukaan joka toinen 70 vuotta täyttänyt
ei näe 80 vuotispäiväänsä.
Niinhän on ja hyvä niin.
Ei elämä päivässä muutu ja sen muuttumiseen vaikuttaa moni asia.
"Ajattelutapani on muuttunut siten, etten enää osta ja haali mitään turhaa tavaraa."
No se on hyvä, että jo 70 vuotiaana hoksasit muuttua !
En ole koskaan ostanut enkä haalinut mitään turhaa tavaraa.
Heräteostoksia.
76 vuotiaana muuttui. Oli hirvikolari niin lähellä illan hämärällä, lopetin hämäräajon.
En kertonut lähimmäisellekään, jotta eivät pelkää.
Mulla oli 2 autokameraa, siitä näkin että vastaan tuli rekka ja muutakin. Niin piukka paikka ja tosiaan huomasin että en nähnyt muuta kuin hirven. Jarrutin ja ajoin hiekalle. Onneksi oli tyhjää.
En tiedä mitään muuta niiin raukkamaista kuin pimittää omia asioitaan toisilta, lähimmiltään. Mikä arvo sillä lähimmäisyydellä on. Mikä hlvt:n ajatus ja / tai mielen puolen mättö / seko siinä on kyseessä.
Sitä sattuu joskus ihan vahigossakin.
Eikä satu. Että ihminen unohtaisi vakavat asiansa ja syynsä vahingossa. Hah.
Jos ei koe asiaa vakavana, mistä sinä tiedät toisen ajatukset?
Kenenkään ajatuksista ei ole tietoa, mutta jos ihmiselle on sattunut jotain vakavaa, jota on pelästynyt kovasti, sitä ei ihan heti eikä vahingossa unohda. Samoin on vakavien sairauksien kanssa, niitäkin jotkut tyypit panttaavat läheisiltään. Se on käsittämötöntä.