Miten elämä muuttunut 70 v täytettyä?

Anonyymi-ap

Onko elämäsi ja ajattelutapasi muuttuneet täytettyäsi 70 v ?
Täytin viime viikolla 70 vuotta. Jo aiemmin iältäni 65 – 69 vuotiaana aloin ajattelemaan , etten elä enää kuin maksimissaan 20-25 vuotta. Paras ystäväni kuoli yllättäen 70-vuotiaana vajaat kaksi vuotta sitten. Siitä sain kimmokkeen tehdä testamentin, etteivät lähisukulaiset jää riitelemään perinnöstä kun senkin olen joutunut valitettavasti kokemaan. Ajattelutapani on muuttunut siten, etten enää osta ja haali mitään turhaa tavaraa. Vanhasta tavarasta pyrin eroon antamalla pois ja myymällä kirppareilla tai netissä niin helpotan perijöiden taakkaa. Kokemuksesta tiedän, että kuolinpesän tyhjentäminen voi olla hermoja raastavaa jos perii roinan kerääjän. Itse en koe olevani sellainen mutta nurkkiin ja kaappeihin on vuosien myötä keräytynyt kaikenlaista turhaketta.
Piipa

42

351

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ei suurempia muutoksia, sama roina pysyy mukan korvien välissä, mut näillä mennään rinta pystyssä, ryhdikkääna kohden uusia pettymyksiä.

    • Anonyymi

      Itse olen nuuka, et jäis jotain perinnöksi rahana. Alkoholi minimiin, ei kestä kroppa enää samaa kuin nuorempana.

      • Anonyymi

        En itsekään enää krapuloita kärsi, koitan välttää.


    • Anonyymi

      Ei perinnöstä lapset riitele.Kaikki muu joka tulee perintöä tehdessä,perukirja/ositus,ja jako.Nämä jotka näitä tekee sotkevat koko perinön. Pesänselvittäjä tässä on se pahin
      vielä kun saattaa saada jakajan roolinkin hoitaakseen.Käräjäoikeus joka antaa näille täydet valtuudet,tutkimatta edes hakijan taustoja.
      Suomessa on perintökaari ihan selvä,ei siitä tarvitse lasten tapella.ei silloinkaan vaikka oltaisiin eri isää tai äitiä.

      • Anonyymi

        Kirjoitat: ”ei perinnöstä lapset riitele”. Näinhän moni vanhempi toivoo mutta se ei vaan kaikkien kohdalla pidä paikkaansa. Esim Vesa-Matti Loiri toivoi, ettei hänen perinnöstään tule kiistaa mutta niin vaan tuli. Periminen ei ole mikään yksioikoinen asia jos vanhemmat ovat antaneet joillekin lapsille lahjana jotain ja kirjoittaneet lahjakirjaan, ettei lahja ole ennakkoperintöä. Muilta lapsilta salaa, tietenkin. Jos pesä on varaton vanhempien kuoleman jälkeen, miten osattomaksi jääneiden perillisten on mahdollista saada lakiosaansa? Pesässä voi myös olla vanhempien, omien vanhempiensa jakamatonta kuolinpesää. Siinä ovat sitten mukana serkutkin tai kuolleiden serkkujen lapset perinnönjaossa. Oman kokemukseni mukaan, mitä enemmän perijöitä, sitä riitaisampi perinnönjako. Piipa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoitat: ”ei perinnöstä lapset riitele”. Näinhän moni vanhempi toivoo mutta se ei vaan kaikkien kohdalla pidä paikkaansa. Esim Vesa-Matti Loiri toivoi, ettei hänen perinnöstään tule kiistaa mutta niin vaan tuli. Periminen ei ole mikään yksioikoinen asia jos vanhemmat ovat antaneet joillekin lapsille lahjana jotain ja kirjoittaneet lahjakirjaan, ettei lahja ole ennakkoperintöä. Muilta lapsilta salaa, tietenkin. Jos pesä on varaton vanhempien kuoleman jälkeen, miten osattomaksi jääneiden perillisten on mahdollista saada lakiosaansa? Pesässä voi myös olla vanhempien, omien vanhempiensa jakamatonta kuolinpesää. Siinä ovat sitten mukana serkutkin tai kuolleiden serkkujen lapset perinnönjaossa. Oman kokemukseni mukaan, mitä enemmän perijöitä, sitä riitaisampi perinnönjako. Piipa

        Pahimmassa tapauksessa asianajajat saavat kyllä muhkeat palkkionsa, muut nuolevat näppejään.


    • Anonyymi

      Aika menee niin nopeasti , etten ole oikein oivaltanutkaan viittä viimeistä vuotta ( nyt 75v). Mikään ei ole oikein muuttunut. Kovin on ollut levollista elämää, lukemista kuntoilua ect. Valtavan kiitollinen olen jokaisesta päivästä ja Suomen luonnosta ym;sta Suomessa. Mehän elämme ,kuin paratiisissa.
      Tänäänkin upea päivä, eka satakieli laulelee tuossa rantalehvistössä.
      Kiitos kaikesta Taivaan Isä😀👍

      • Anonyymi

        Totta, nopeesti menee, ei nuorena mennyt näin.


      • Anonyymi

        Kität Purraa leikkauksista?


    • Ei ajattelutapani ole muuttunut vaikka täytän elokuussa 80v.
      Mutta kroppa ei oikein pysy mielen kanssa samassa tahdissa.
      Nytkin olen muutaman päivän ollut sellainen kun olisi hakattu pesäpallomailalla tohjoksi. Jokainen nivel on kipeä, liikahtaminenkin tekee kipeää.
      Mutta silti istuttelin kukkia ja tein normaalit hommat. Sukkahousujen laittaminenkin oli vaikeaa kun käsien lihakset on niin kipeät. Siis tosi kipeät.
      Kun tämän ikäinen menee valittamaan lääkärille saa parhaassa tapauksessa särkylääke reseptin.
      Olen luovuttanut sen suhteen että saisin apua nykyisesestä terveydenhuollosta.
      On minulla parempiakin päiviä, kuntoilen yleensä 45 minuuttia päivittäin, mutta nyt ei onnistu sekään, kivut on niin pahentuneet.
      Olen aika sinnikäs, uskon että taas tulee parempi päivä, ei kivuton, mutta siedettävä.

      • Anonyymi

        Toivotan sinulle jaksamista ja sinnikkyyttä. Terveyskeskuksesta saa kyllä apua kun ei anna periksi. Nähdäkseni lihakseksi eivät ole kipeät vaan nivelet. Onhan se tutkittava, onko kyseessä nivelrikko. Alkuvaiheessa siihen antaa apua särkylääkkeet mutta jos ne eivät auta niin nivelrikkoa voi myös leikata. Älä anna periksi. Itselläni on nivelrikko sormissa ja polvissa, välillä menee paremmin, välillä huonommin. Leikkauksia en vielä ole tarvinnut. Piipa


    • Anonyymi

      Kremppoja on alkanut tulla, onneksi vasta pieniä sellaisia. En millään meinaa hyväksyä sairauksia, haluaisin vaan terveenä ja reippaana porskuttaa.
      Ajattalutapa on muuttunut niin että vouhaan moneen paikkaan että varmasti ehdin kaikki halumani tavoittaa ennen kuolemaa. Paljon ehtiikin kun järjestelee. Kun on jo perustarpeet, asunnosta saa lapset perintöä ja vähän säästöjäkin on, toivottavasti riittää verojen maksuun ennenkuin saavat asuntoni kapaksi. Tai tiedä häntä vaikka joku lapsenlapsi asettuisi asumaan, se olisi kiva juttu. Jos tarvitsen esim. mahdollisiin hoitoihini, surutta käytän kaiken itse vaikka lapsille ei jäisi mitään, mutta hyvä jos jää. Kulutan eläkkeeni menoihini, matkustamiseen, kunnon liikuntavehkeisiin, erilaisiin pääsylippuihin teatterista konsetteihin. Taloudellisesti kuitenkin, en ole ollut rahanhassaaja milloinkaan. Hyväntekeväisyyteenkin laitan enemmän kuin ennen. viimeksi Tähdet tähdet- ohjelman Pelastakaa lapset keräykseen. Juopottelun olen jättänyt tykkänän, en tarvitse alkoholia mihinkään.
      Edunvalvonavaltuutus on koneella, allekirjoitus vielä puuttuu. Eilen kun lapset olivat käymässä, näytin kansion, mistä saavat ruveta perkaamaan sopimuksia ja tutustumaan muihin asiakirjoihini sitten kun aika on.

    • Anonyymi

      73v. Kokeilin kuolemaa. Herätettiin jatkoon!

      • Anonyymi

        Voitko kertoa mitä tunsit tai koit siinä tilassa vai olitko täysin tietämättömissä? Kulkiko päässä nauha vanhoista asioista? Näitkö valoa? Näitkö jo ennen kuolleita läheisisäsi? Kuulitko kenenkään puhetta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voitko kertoa mitä tunsit tai koit siinä tilassa vai olitko täysin tietämättömissä? Kulkiko päässä nauha vanhoista asioista? Näitkö valoa? Näitkö jo ennen kuolleita läheisisäsi? Kuulitko kenenkään puhetta?

        Se oli helppo,jos olis lähtö ollut. Heräsin teholla jädytksen kälkeen. Ei mitään muistikuvia. Kuolema näköjään ihan helppo! Ei tarv pelätä!


    • Anonyymi

      Minäkin teen tuon aiemmin kerrotun kansion ja alkoholi pois, ei sovi enää ollenkaan tässä iässä.

    • Anonyymi

      Tuo on muuten niin totta. Minäkin jätin kokonaan alkoholin pois pari vuotta sitten. Ei haluta tippaakaan. Juhlissa kohotetaan alkoholiton shampanja.
      Säästyisi muuten monet lonkkarikkoontumiset ja aivovammat ,kun ikäihmiset ei tykkäisi alkoholista.
      Elimistö kuihtuu ja on kuivempi jo näillä kymmenillä ,joten alkoholi tekee runsaasti näitä katumistapaturmia.

    • Anonyymi

      No. 69 vuotiaaksi olin hyvin syvässä keski-iässä. 70-vuotiaana aloin sanomaan, että olen vanha. Olinko sen vanhempi kuin päivää paria aiemmin. Nojaa.
      Mutta uusia hankintoja teen harvoin. Luopunut olen jonkin verran tarpeettomista jutuista.
      Ohjeet kupsahdukseen olen laatinut aikoja sitten. Tosin ne pitäisi päivittää.
      Viestiä olen laittanut trk:lle jostain tilanteesta. ToDella mielenkiintoinen vastaus. Mitähän juristisetä sanoisi.
      Mutta muutoin näillä eväillä pusken eteenpäin päivän kerrallaan.
      Välillä on ollut ihan hirveä kiire....
      Ajatukset eivät ole hidastuneet tomumaja vähän.
      Beng

    • Anonyymi

      Kun täyttää 70 v voi elämää olla jäljellä päivä tai 10 vuotta.
      Joka toinen ei näe 80 vuotispäiväänsä.

    • Anonyymi

      Ei mitenkään! Muutokset ovat hiljalleen tapahtuvia eivätkä sidottuja mihinkään päivämäärään.
      Omalla kohdallani viimeinen, merkityksellinen ajankohta oli täyttäessäni 60v.
      Elämiseni luonteessa tapahtuva muutos alkoi tuntumaan noin 75v jälkeen ja silloinkin nopeutuvan, fyysisen rappeutumisen muodossa.
      Elimistön "kierrosluvun" laskeminen tuntuu kiireenä. Aikaisemmat, rennot rutiinipuuhat alkavat tuntumaan aiempaa kiireisimmiltä.

    • Anonyymi

      Jaksaminen ei ole enää sellaista kun nuorempana. Yhden asian jaksaa hoitaa päivässä ja se on siinä.

    • Terveydestä se on kiinni, meikäläisestä tuli monisairas melkein heti täytettyä 70-vuotta. Piti lopettaa mökkeily ja veneily, pyöräily loppui jätkuu sähkö avusteisella, 70 vuotias ei vielä vanhus, tuntenut reippaita 85-vuotiaita.
      Monisairaanakin pärjään omin avuin, tyydyttävä siihen mitä on en valita, asiasta voi sanoa, ikävintä kuunnella turhaa valittamista.

      • Anonyymi

        Aikamoinen muutos tuli elämääsi ja muutakin muutosta, mistä et nyt kirjoittanut,
        mutta sinä olet fiksu ihminen ja sinulla on avara katsanto, laajat näkökulmat asioihin.

        Ne ihmiset, joilla ei ole elämässä sisältöä valittavat kaikesta. Henkinen köyhyys tekee
        ihmisen tyytymättömäksi ja joskus katkeraksikin.

        Mitenkä sinulla edistyy se mahdollinen muutto, vaiko ei vielä mitenkään ?
        Sinullahan oli varaus uuteen kotiin, eikö ?


      • Pertikki
        Anonyymi kirjoitti:

        Aikamoinen muutos tuli elämääsi ja muutakin muutosta, mistä et nyt kirjoittanut,
        mutta sinä olet fiksu ihminen ja sinulla on avara katsanto, laajat näkökulmat asioihin.

        Ne ihmiset, joilla ei ole elämässä sisältöä valittavat kaikesta. Henkinen köyhyys tekee
        ihmisen tyytymättömäksi ja joskus katkeraksikin.

        Mitenkä sinulla edistyy se mahdollinen muutto, vaiko ei vielä mitenkään ?
        Sinullahan oli varaus uuteen kotiin, eikö ?

        Joo, rakennus josta aiemmin kirjoitin on rakentaminen aloitettu, valmistuu ensivuoden lopulla asukasvalinta vuoden kuluttua. Pärjään vielä nykyisessä kunnossa tässä asunnossa tiedä sitten missä kunnossa ollaan myöhemmin, hissitön kolmaskerros vähän hankala.


      • Anonyymi
        Pertikki kirjoitti:

        Joo, rakennus josta aiemmin kirjoitin on rakentaminen aloitettu, valmistuu ensivuoden lopulla asukasvalinta vuoden kuluttua. Pärjään vielä nykyisessä kunnossa tässä asunnossa tiedä sitten missä kunnossa ollaan myöhemmin, hissitön kolmaskerros vähän hankala.

        Olet siis sika kunnossa
        aloita porraskävely
        ensin hitaasti
        kuukausi mutta joka paivä ainakin kerran mieluumiin kaksi
        sitten hiukan vauhtia lisätten
        sitten kaksi porrasta kerralla yksi kerros
        lopuksi kaikki kolme

        keuhkot aukeaa

        sitten siirryt kalevankankaan kuntoportaille ensin ilman aikaad
        ja lopulta otat kertoja ajan kanssa

        kannattaa lopettaa myös natsittelu ja paskanpostaus ja keskittyä johonkin muuhun


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet siis sika kunnossa
        aloita porraskävely
        ensin hitaasti
        kuukausi mutta joka paivä ainakin kerran mieluumiin kaksi
        sitten hiukan vauhtia lisätten
        sitten kaksi porrasta kerralla yksi kerros
        lopuksi kaikki kolme

        keuhkot aukeaa

        sitten siirryt kalevankankaan kuntoportaille ensin ilman aikaad
        ja lopulta otat kertoja ajan kanssa

        kannattaa lopettaa myös natsittelu ja paskanpostaus ja keskittyä johonkin muuhun

        Kyllä kävelen raput ylös alas montakertaa päivässä, pyöräilen joka päivä kun ilmat sallii, isot kantamukset laittaa puuskuttamaa, entä sitten kun jalka ei enään nouse.
        Mieli jotakuin virkeä ilman aatteita. Kalevankangas toisella puolen kaupunkia, on mäkiä muuallakin.
        Jos olisin kunnossa viihtyisin nyt Puumalassa.


      • Anonyymi
        Pertikki kirjoitti:

        Kyllä kävelen raput ylös alas montakertaa päivässä, pyöräilen joka päivä kun ilmat sallii, isot kantamukset laittaa puuskuttamaa, entä sitten kun jalka ei enään nouse.
        Mieli jotakuin virkeä ilman aatteita. Kalevankangas toisella puolen kaupunkia, on mäkiä muuallakin.
        Jos olisin kunnossa viihtyisin nyt Puumalassa.

        Tuo on tärkeää, hyötyliikunta pitää kunnossa.


    • Anonyymi

      Ei nuoriso käytettyjä vaippoja ostele!

    • Anonyymi

      Kaipais jo hissitaloon. Toisaalta rappujen kiipeys kuntoilua,

      • Nousutekniikallakin on merkitystä!


      • Anonyymi
        morkkis-1 kirjoitti:

        Nousutekniikallakin on merkitystä!

        Kyllä. Kohta kontattava!


    • Anonyymi

      Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä kiinnostuneempi olen nuorista pimuista.

      • Anonyymi

        Paha naisenpuuteko?


      • Anonyymi

        Olet jo,kuin autojen perässä juokseva koira?


    • Anonyymi

      Viagra-annos piti nostaa maksimiin!

    • Anonyymi

      Minun ei ole tarvinnut ajattelutapaani iän myötä muuttaa, en koskaan ole haalinut turhaa roinaa saati säilyttänyt tarpeetonta romua. Nuorempana turhan roinan ostaminen ei ollut rahan vuoksi mahdollista, siitä piti asuntolaina ja korkeat korot huolen ja sitä myöten tottui/oppi siihen ettei tavarat tee onnelliseksi eikä niitä sen vuoksi kannata liikaa ympärilleen haalia.

      • Anonyymi

        Onnekas sinä! Et siis yhtään koskaan ole saanut lahjaksi turhanpäiväistä tavaraa, jota et itse olisi ostanut? Ensimmäinen turhake oli kummeiltani saama sormus rippilahjaksi. Sen jälkeen suvun kanssa vietetyt synttärit ja joulut lahjoineen. Nämä olet siis onneksesi välttänyt. Koskaan et nähtävästi ole ostanut vaatteita tai kenkiä, jotka käytössä eivät olleetkaan sopia? Ystävät ja sukulaiset eivät koskaan tuoneet matkoiltaan turhaketuliaisia? Monella suomalaisella on ollut asuntolainaa, minullakin, mutta silti olen koko tähänastisen elämäni aikana saanut tahtomattani monenlaista roinaa sitä haalimatta tai ostamatta.


    • Anonyymi

      Minä ole vähän samanlainen. Kaapeissa on aikas vähän tavaraa. Heitän herkästi pois ja ole myynyt torissa kaikenlaista. Muoti muuttuu, niin jotkin parikymmentä vuotta ostetut tyylikkäätkin vaatteet on viel kaapissa . Paino on pysynyt entisellään ,mutta pirtsakampia vaatteita käytän nyt mieluusti. Ei ole paljon.Mahtuu varmaan kaikki yhteen mustaan jätesäkkiin, kun haluan heittää pois.

      On niin kevyt olo ,kun ei ole nurkissa/kaapeissa ylimääräistä.

    • Anonyymi

      Ainoa mikä harmittaa, on etten aikoinaan matkustellut enemmän. Jonkin verran olen maailmaa nähnyt, mutta viimeisen 11 vuoden ajan olen yrittänyt ottaa vahinkoa takaisin matkustelemalla n. kerran vuodessa mihin nyt on varaa.

      Eläkettä saan kyllä pistää koko edeltävän vuoden ajan melkoisesti sivuun, että on n. viikon ajan mahdollisuus loikoa rajojemme ulkopuolella.

      Fyysiset voimat vaan on jo vähän huonot, suorastaan heikot ja oletan, etten tästä ainakaan kovin vahvemmaksi ole tulossa, joten kiirettä pitää, niin kauan kuin vielä jaloillani jotenkin pysyn.

      Siinä toimin 2010-luvulla viisaasti, että kaukonäköisesti piipahtelin vielä joitain kertoja Venäjän puolella, nyt ei sinne vähään aikaan matkustella. On hyvät muistot siellä ihmisten kanssa kohtaamisista. Sulauduin niin hyvin joukkoon, että minua tultiin puhuttelemaan venäjäksi ja vastasin aina hoono russkiilla sen minkä osasin. 🙂

      Terveiseni sinne!

      • Matkustelusta. Matkustelumme loppui vaimoni terveydelliin esteisiin hänen ollessaan 72v ikäinen.
        Olimme aloittaneet 1970 neljän ja puolen viikon oma auto / soputeltta matkalla Välimerelle.
        Sen jälkeen tuohon stoppiin mennessä 4 maanosaa, 52 valtiota ja yhteen laskettuna noin 18 kuukautta. Noiden vuosien muisteleminen ei oikeastaan rauhoita vaan saattaa haikeaksi.
        Eurooppaan suuntautuneiden matkojemme yhteydessä syntyneet tuttavuudet ovat, yhtä lukuun ottamatta, vaihtaneet hiippakuntaa.
        Kun lopullisesti "eläköidyimme" 52v / 57v ikäisinä oli tarkoituksemme lähteä kiertämään pollukkaa rinkat selässä ilman aikataulua ja siinä tarkoituksessa varasimme menolennot Balille josta oli tarkoitus katsoa jatkoa.
        3 päivää ennen lähtöä diagnostisoitiin vaimoni parantammaton verisyöpä. Siinä hässäkässä ei enää lippujen palautushinta käynyt mielessäkään.
        Tuon jälkeen teimme ainoastaan ostettuja reisuja. Viikon täysihoitoristeilyjä jatkoviikkoineen. Viikon kiertomatkoja jatkoviikkoineen. Lopulta vain jouluja Keski- ja Etelä-Euroopan kaupungeissa.
        Nyt viimevuosien juhlapyhät napurikaupungin kylpylässä. Seuraava vaihe onkin sitten jotain valvotumpaa ja vakavampaa.


    • Anonyymi

      Muuttuihan se. Ei muista enää mitään järkevää.
      Tuu tuu tupakkarulla mistä tiesit tänne tulla.

    • Anonyymi

      Olen nuorena matkustellut ja asunutkin pidempään parissa maassa ulkomailla. Yhtään ei enää tee mieli ulkomaille. Se on eniten muuttunut ajattelussa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Milloin olet viimeksi nähnyt

      Kaivattusi ja missä? Onko ikävä vastaa rehellisesti.
      Ikävä
      132
      2081
    2. Onpas punavihreät taas ärhäkkäinä

      😺 Ihan tuntuu kuin syyttäisitte meikäläisiä/meikäläistä Oulun puukotuksesta. Tapaus on hyvin ikävä ja tuomittava. En
      Luterilaisuus
      375
      1548
    3. Hauskaakin jopa...

      Että moni nainen olettaa, että kyse on vaan siitä kaanustinloukusta, kun mies jotain ehdottaa. 😄 Ja miettiikö monikaan
      Sinkut
      227
      1156
    4. Nainen, minkä kappaleen laittaisit nyt miehelle

      kuunneltavaksi tietäen, että hän ikävöi sinua ja kipuilee päästäkseen yhteyteen kanssasi. Jotain, joka kertoo...
      Ikävä
      108
      972
    5. Koen, että minua tavallaan vainotaan

      Kyllä minä vain satun tietämään, että täälläkin on joitain serkun kaiman kummeja jotka kiusaavat minua. Lisäksi sairas n
      Ikävä
      126
      959
    6. Toivottavasti vielä kohdataan mies

      Ja aloitetaan juttelu. Nyt olisin valmis.
      Ikävä
      92
      933
    7. Vanhemmalle naiselle

      Aikataulu muutos. Ensi viikolla pistetään asia vireille. Ei juhannukseen asti aikaa. Kannatti valehdella!
      Ikävä
      55
      918
    8. Herätänkö minä sinut itkullani nainen

      Kysyn tässä kun kaipuun aallot lyövät ylitseni ja ihmettelen missä olet toivoessani, että olisit tässä vierelläni. On va
      Ikävä
      25
      848
    9. Vastaa nyt kun kuitenkin valvot!

      Vai pelkäätkö että miehesi herää? Ppm:lle 😉
      Ikävä
      111
      798
    10. Pimahdan kohta ihan kunnolla

      Entä, jos otan sitten yhteyttä sinuun? 🫨🫥🥴
      Ikävä
      19
      713
    Aihe