Miten elämä muuttunut 70 v täytettyä?

Anonyymi-ap

Onko elämäsi ja ajattelutapasi muuttuneet täytettyäsi 70 v ?
Täytin viime viikolla 70 vuotta. Jo aiemmin iältäni 65 – 69 vuotiaana aloin ajattelemaan , etten elä enää kuin maksimissaan 20-25 vuotta. Paras ystäväni kuoli yllättäen 70-vuotiaana vajaat kaksi vuotta sitten. Siitä sain kimmokkeen tehdä testamentin, etteivät lähisukulaiset jää riitelemään perinnöstä kun senkin olen joutunut valitettavasti kokemaan. Ajattelutapani on muuttunut siten, etten enää osta ja haali mitään turhaa tavaraa. Vanhasta tavarasta pyrin eroon antamalla pois ja myymällä kirppareilla tai netissä niin helpotan perijöiden taakkaa. Kokemuksesta tiedän, että kuolinpesän tyhjentäminen voi olla hermoja raastavaa jos perii roinan kerääjän. Itse en koe olevani sellainen mutta nurkkiin ja kaappeihin on vuosien myötä keräytynyt kaikenlaista turhaketta.
Piipa

88

1137

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ei suurempia muutoksia, sama roina pysyy mukan korvien välissä, mut näillä mennään rinta pystyssä, ryhdikkääna kohden uusia pettymyksiä.

    • Anonyymi

      Itse olen nuuka, et jäis jotain perinnöksi rahana. Alkoholi minimiin, ei kestä kroppa enää samaa kuin nuorempana.

      • Anonyymi

        En itsekään enää krapuloita kärsi, koitan välttää.


    • Anonyymi

      Ei perinnöstä lapset riitele.Kaikki muu joka tulee perintöä tehdessä,perukirja/ositus,ja jako.Nämä jotka näitä tekee sotkevat koko perinön. Pesänselvittäjä tässä on se pahin
      vielä kun saattaa saada jakajan roolinkin hoitaakseen.Käräjäoikeus joka antaa näille täydet valtuudet,tutkimatta edes hakijan taustoja.
      Suomessa on perintökaari ihan selvä,ei siitä tarvitse lasten tapella.ei silloinkaan vaikka oltaisiin eri isää tai äitiä.

      • Anonyymi

        Kirjoitat: ”ei perinnöstä lapset riitele”. Näinhän moni vanhempi toivoo mutta se ei vaan kaikkien kohdalla pidä paikkaansa. Esim Vesa-Matti Loiri toivoi, ettei hänen perinnöstään tule kiistaa mutta niin vaan tuli. Periminen ei ole mikään yksioikoinen asia jos vanhemmat ovat antaneet joillekin lapsille lahjana jotain ja kirjoittaneet lahjakirjaan, ettei lahja ole ennakkoperintöä. Muilta lapsilta salaa, tietenkin. Jos pesä on varaton vanhempien kuoleman jälkeen, miten osattomaksi jääneiden perillisten on mahdollista saada lakiosaansa? Pesässä voi myös olla vanhempien, omien vanhempiensa jakamatonta kuolinpesää. Siinä ovat sitten mukana serkutkin tai kuolleiden serkkujen lapset perinnönjaossa. Oman kokemukseni mukaan, mitä enemmän perijöitä, sitä riitaisampi perinnönjako. Piipa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoitat: ”ei perinnöstä lapset riitele”. Näinhän moni vanhempi toivoo mutta se ei vaan kaikkien kohdalla pidä paikkaansa. Esim Vesa-Matti Loiri toivoi, ettei hänen perinnöstään tule kiistaa mutta niin vaan tuli. Periminen ei ole mikään yksioikoinen asia jos vanhemmat ovat antaneet joillekin lapsille lahjana jotain ja kirjoittaneet lahjakirjaan, ettei lahja ole ennakkoperintöä. Muilta lapsilta salaa, tietenkin. Jos pesä on varaton vanhempien kuoleman jälkeen, miten osattomaksi jääneiden perillisten on mahdollista saada lakiosaansa? Pesässä voi myös olla vanhempien, omien vanhempiensa jakamatonta kuolinpesää. Siinä ovat sitten mukana serkutkin tai kuolleiden serkkujen lapset perinnönjaossa. Oman kokemukseni mukaan, mitä enemmän perijöitä, sitä riitaisampi perinnönjako. Piipa

        Pahimmassa tapauksessa asianajajat saavat kyllä muhkeat palkkionsa, muut nuolevat näppejään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoitat: ”ei perinnöstä lapset riitele”. Näinhän moni vanhempi toivoo mutta se ei vaan kaikkien kohdalla pidä paikkaansa. Esim Vesa-Matti Loiri toivoi, ettei hänen perinnöstään tule kiistaa mutta niin vaan tuli. Periminen ei ole mikään yksioikoinen asia jos vanhemmat ovat antaneet joillekin lapsille lahjana jotain ja kirjoittaneet lahjakirjaan, ettei lahja ole ennakkoperintöä. Muilta lapsilta salaa, tietenkin. Jos pesä on varaton vanhempien kuoleman jälkeen, miten osattomaksi jääneiden perillisten on mahdollista saada lakiosaansa? Pesässä voi myös olla vanhempien, omien vanhempiensa jakamatonta kuolinpesää. Siinä ovat sitten mukana serkutkin tai kuolleiden serkkujen lapset perinnönjaossa. Oman kokemukseni mukaan, mitä enemmän perijöitä, sitä riitaisampi perinnönjako. Piipa

        On se ihmeellistä ettei ihminen saa edes itse määrätä kenelle säästönsä antaa . Minun ystäväni antoi sille lapselle joka hönestä todella välitti ja hoiti kaikki hänen asiansa siis antoi autonsa jo eläessään. Vaan siitäkin nousi elämä kun hän kuoli ja jos autollasi ollut uusi vaan kun ei ollut . Joten en käsitä niin ahneita ihmisiä että kehtaavat. Vaikka ei tikkua eisiåtiin laittaneet hönen ollessa sairaana .
        Hän mainitsi minulle kun eli että hän siis on tehnyt päätöksensä se on hänen viimeinen toiveensa ja sekään ei mennyt kuten hän oli toivonut . Joten en voi ymmärtää sitä ettei omia tienaamaan rahoja ja tavaroita saa antaa sille jolle haluaa
        Perintö asiat ivat vaikeita monille . Mutta jos hiemankaan on moraalia niin ymmärtää että kaikkeen on syynsä , eikä silloin tarvitse ahneena olla kädet ojossa siihen mitä ei ole edes tarkoitettu ahneelle


    • Anonyymi

      Aika menee niin nopeasti , etten ole oikein oivaltanutkaan viittä viimeistä vuotta ( nyt 75v). Mikään ei ole oikein muuttunut. Kovin on ollut levollista elämää, lukemista kuntoilua ect. Valtavan kiitollinen olen jokaisesta päivästä ja Suomen luonnosta ym;sta Suomessa. Mehän elämme ,kuin paratiisissa.
      Tänäänkin upea päivä, eka satakieli laulelee tuossa rantalehvistössä.
      Kiitos kaikesta Taivaan Isä😀👍

      • Anonyymi

        Totta, nopeesti menee, ei nuorena mennyt näin.


      • Anonyymi

        Kität Purraa leikkauksista?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kität Purraa leikkauksista?

        Mistä leikkauksista? Ei multa ole mitään leikattu.


    • Ei ajattelutapani ole muuttunut vaikka täytän elokuussa 80v.
      Mutta kroppa ei oikein pysy mielen kanssa samassa tahdissa.
      Nytkin olen muutaman päivän ollut sellainen kun olisi hakattu pesäpallomailalla tohjoksi. Jokainen nivel on kipeä, liikahtaminenkin tekee kipeää.
      Mutta silti istuttelin kukkia ja tein normaalit hommat. Sukkahousujen laittaminenkin oli vaikeaa kun käsien lihakset on niin kipeät. Siis tosi kipeät.
      Kun tämän ikäinen menee valittamaan lääkärille saa parhaassa tapauksessa särkylääke reseptin.
      Olen luovuttanut sen suhteen että saisin apua nykyisesestä terveydenhuollosta.
      On minulla parempiakin päiviä, kuntoilen yleensä 45 minuuttia päivittäin, mutta nyt ei onnistu sekään, kivut on niin pahentuneet.
      Olen aika sinnikäs, uskon että taas tulee parempi päivä, ei kivuton, mutta siedettävä.

      • Anonyymi

        Toivotan sinulle jaksamista ja sinnikkyyttä. Terveyskeskuksesta saa kyllä apua kun ei anna periksi. Nähdäkseni lihakseksi eivät ole kipeät vaan nivelet. Onhan se tutkittava, onko kyseessä nivelrikko. Alkuvaiheessa siihen antaa apua särkylääkkeet mutta jos ne eivät auta niin nivelrikkoa voi myös leikata. Älä anna periksi. Itselläni on nivelrikko sormissa ja polvissa, välillä menee paremmin, välillä huonommin. Leikkauksia en vielä ole tarvinnut. Piipa


    • Anonyymi

      Kremppoja on alkanut tulla, onneksi vasta pieniä sellaisia. En millään meinaa hyväksyä sairauksia, haluaisin vaan terveenä ja reippaana porskuttaa.
      Ajattalutapa on muuttunut niin että vouhaan moneen paikkaan että varmasti ehdin kaikki halumani tavoittaa ennen kuolemaa. Paljon ehtiikin kun järjestelee. Kun on jo perustarpeet, asunnosta saa lapset perintöä ja vähän säästöjäkin on, toivottavasti riittää verojen maksuun ennenkuin saavat asuntoni kapaksi. Tai tiedä häntä vaikka joku lapsenlapsi asettuisi asumaan, se olisi kiva juttu. Jos tarvitsen esim. mahdollisiin hoitoihini, surutta käytän kaiken itse vaikka lapsille ei jäisi mitään, mutta hyvä jos jää. Kulutan eläkkeeni menoihini, matkustamiseen, kunnon liikuntavehkeisiin, erilaisiin pääsylippuihin teatterista konsetteihin. Taloudellisesti kuitenkin, en ole ollut rahanhassaaja milloinkaan. Hyväntekeväisyyteenkin laitan enemmän kuin ennen. viimeksi Tähdet tähdet- ohjelman Pelastakaa lapset keräykseen. Juopottelun olen jättänyt tykkänän, en tarvitse alkoholia mihinkään.
      Edunvalvonavaltuutus on koneella, allekirjoitus vielä puuttuu. Eilen kun lapset olivat käymässä, näytin kansion, mistä saavat ruveta perkaamaan sopimuksia ja tutustumaan muihin asiakirjoihini sitten kun aika on.

    • Anonyymi

      73v. Kokeilin kuolemaa. Herätettiin jatkoon!

      • Anonyymi

        Voitko kertoa mitä tunsit tai koit siinä tilassa vai olitko täysin tietämättömissä? Kulkiko päässä nauha vanhoista asioista? Näitkö valoa? Näitkö jo ennen kuolleita läheisisäsi? Kuulitko kenenkään puhetta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voitko kertoa mitä tunsit tai koit siinä tilassa vai olitko täysin tietämättömissä? Kulkiko päässä nauha vanhoista asioista? Näitkö valoa? Näitkö jo ennen kuolleita läheisisäsi? Kuulitko kenenkään puhetta?

        Se oli helppo,jos olis lähtö ollut. Heräsin teholla jädytksen kälkeen. Ei mitään muistikuvia. Kuolema näköjään ihan helppo! Ei tarv pelätä!


    • Anonyymi

      Minäkin teen tuon aiemmin kerrotun kansion ja alkoholi pois, ei sovi enää ollenkaan tässä iässä.

      • Anonyymi

        Kyllä sopii viinanotto kuten ennenkin.
        Rapulat kärsitään kaikenikäisinä ihan itse!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä sopii viinanotto kuten ennenkin.
        Rapulat kärsitään kaikenikäisinä ihan itse!

        Krapula on esiaste alkoholimyrkytykselle , joten miksi leuhkia krapulasta , juoppojen maailma on todella ihmeellinen


    • Anonyymi

      Tuo on muuten niin totta. Minäkin jätin kokonaan alkoholin pois pari vuotta sitten. Ei haluta tippaakaan. Juhlissa kohotetaan alkoholiton shampanja.
      Säästyisi muuten monet lonkkarikkoontumiset ja aivovammat ,kun ikäihmiset ei tykkäisi alkoholista.
      Elimistö kuihtuu ja on kuivempi jo näillä kymmenillä ,joten alkoholi tekee runsaasti näitä katumistapaturmia.

    • Anonyymi

      No. 69 vuotiaaksi olin hyvin syvässä keski-iässä. 70-vuotiaana aloin sanomaan, että olen vanha. Olinko sen vanhempi kuin päivää paria aiemmin. Nojaa.
      Mutta uusia hankintoja teen harvoin. Luopunut olen jonkin verran tarpeettomista jutuista.
      Ohjeet kupsahdukseen olen laatinut aikoja sitten. Tosin ne pitäisi päivittää.
      Viestiä olen laittanut trk:lle jostain tilanteesta. ToDella mielenkiintoinen vastaus. Mitähän juristisetä sanoisi.
      Mutta muutoin näillä eväillä pusken eteenpäin päivän kerrallaan.
      Välillä on ollut ihan hirveä kiire....
      Ajatukset eivät ole hidastuneet tomumaja vähän.
      Beng

      • Anonyymi

        Minun äitini alkoi jo 40 vuotiaana sanomaan ” me vanhat” joten kullakin oma tyylinsä . Minä tunnen hyvinä päivinä että olen kuten ainaole ollut, mutta huonoina päivinä olen sitten vanha


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun äitini alkoi jo 40 vuotiaana sanomaan ” me vanhat” joten kullakin oma tyylinsä . Minä tunnen hyvinä päivinä että olen kuten ainaole ollut, mutta huonoina päivinä olen sitten vanha

        Niiin teki meiränkin muori, sanoi 40 iässä olevansa vanha. Nyt on täyttänyt jo 90, jotta sitä vanhuutta on kestänyt 50 vuotta. Ehkä siksi en itse ole vanha vieläkään. Enkä tule.


    • Anonyymi

      Kun täyttää 70 v voi elämää olla jäljellä päivä tai 10 vuotta.
      Joka toinen ei näe 80 vuotispäiväänsä.

    • Anonyymi

      Ei mitenkään! Muutokset ovat hiljalleen tapahtuvia eivätkä sidottuja mihinkään päivämäärään.
      Omalla kohdallani viimeinen, merkityksellinen ajankohta oli täyttäessäni 60v.
      Elämiseni luonteessa tapahtuva muutos alkoi tuntumaan noin 75v jälkeen ja silloinkin nopeutuvan, fyysisen rappeutumisen muodossa.
      Elimistön "kierrosluvun" laskeminen tuntuu kiireenä. Aikaisemmat, rennot rutiinipuuhat alkavat tuntumaan aiempaa kiireisimmiltä.

    • Anonyymi

      Jaksaminen ei ole enää sellaista kun nuorempana. Yhden asian jaksaa hoitaa päivässä ja se on siinä.

    • Terveydestä se on kiinni, meikäläisestä tuli monisairas melkein heti täytettyä 70-vuotta. Piti lopettaa mökkeily ja veneily, pyöräily loppui jätkuu sähkö avusteisella, 70 vuotias ei vielä vanhus, tuntenut reippaita 85-vuotiaita.
      Monisairaanakin pärjään omin avuin, tyydyttävä siihen mitä on en valita, asiasta voi sanoa, ikävintä kuunnella turhaa valittamista.

      • Anonyymi

        Aikamoinen muutos tuli elämääsi ja muutakin muutosta, mistä et nyt kirjoittanut,
        mutta sinä olet fiksu ihminen ja sinulla on avara katsanto, laajat näkökulmat asioihin.

        Ne ihmiset, joilla ei ole elämässä sisältöä valittavat kaikesta. Henkinen köyhyys tekee
        ihmisen tyytymättömäksi ja joskus katkeraksikin.

        Mitenkä sinulla edistyy se mahdollinen muutto, vaiko ei vielä mitenkään ?
        Sinullahan oli varaus uuteen kotiin, eikö ?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aikamoinen muutos tuli elämääsi ja muutakin muutosta, mistä et nyt kirjoittanut,
        mutta sinä olet fiksu ihminen ja sinulla on avara katsanto, laajat näkökulmat asioihin.

        Ne ihmiset, joilla ei ole elämässä sisältöä valittavat kaikesta. Henkinen köyhyys tekee
        ihmisen tyytymättömäksi ja joskus katkeraksikin.

        Mitenkä sinulla edistyy se mahdollinen muutto, vaiko ei vielä mitenkään ?
        Sinullahan oli varaus uuteen kotiin, eikö ?

        Joo, rakennus josta aiemmin kirjoitin on rakentaminen aloitettu, valmistuu ensivuoden lopulla asukasvalinta vuoden kuluttua. Pärjään vielä nykyisessä kunnossa tässä asunnossa tiedä sitten missä kunnossa ollaan myöhemmin, hissitön kolmaskerros vähän hankala.


      • Anonyymi
        Pertikki kirjoitti:

        Joo, rakennus josta aiemmin kirjoitin on rakentaminen aloitettu, valmistuu ensivuoden lopulla asukasvalinta vuoden kuluttua. Pärjään vielä nykyisessä kunnossa tässä asunnossa tiedä sitten missä kunnossa ollaan myöhemmin, hissitön kolmaskerros vähän hankala.

        Olet siis sika kunnossa
        aloita porraskävely
        ensin hitaasti
        kuukausi mutta joka paivä ainakin kerran mieluumiin kaksi
        sitten hiukan vauhtia lisätten
        sitten kaksi porrasta kerralla yksi kerros
        lopuksi kaikki kolme

        keuhkot aukeaa

        sitten siirryt kalevankankaan kuntoportaille ensin ilman aikaad
        ja lopulta otat kertoja ajan kanssa

        kannattaa lopettaa myös natsittelu ja paskanpostaus ja keskittyä johonkin muuhun


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet siis sika kunnossa
        aloita porraskävely
        ensin hitaasti
        kuukausi mutta joka paivä ainakin kerran mieluumiin kaksi
        sitten hiukan vauhtia lisätten
        sitten kaksi porrasta kerralla yksi kerros
        lopuksi kaikki kolme

        keuhkot aukeaa

        sitten siirryt kalevankankaan kuntoportaille ensin ilman aikaad
        ja lopulta otat kertoja ajan kanssa

        kannattaa lopettaa myös natsittelu ja paskanpostaus ja keskittyä johonkin muuhun

        Kyllä kävelen raput ylös alas montakertaa päivässä, pyöräilen joka päivä kun ilmat sallii, isot kantamukset laittaa puuskuttamaa, entä sitten kun jalka ei enään nouse.
        Mieli jotakuin virkeä ilman aatteita. Kalevankangas toisella puolen kaupunkia, on mäkiä muuallakin.
        Jos olisin kunnossa viihtyisin nyt Puumalassa.


      • Anonyymi
        Pertikki kirjoitti:

        Kyllä kävelen raput ylös alas montakertaa päivässä, pyöräilen joka päivä kun ilmat sallii, isot kantamukset laittaa puuskuttamaa, entä sitten kun jalka ei enään nouse.
        Mieli jotakuin virkeä ilman aatteita. Kalevankangas toisella puolen kaupunkia, on mäkiä muuallakin.
        Jos olisin kunnossa viihtyisin nyt Puumalassa.

        Tuo on tärkeää, hyötyliikunta pitää kunnossa.


    • Anonyymi

      Ei nuoriso käytettyjä vaippoja ostele!

    • Anonyymi

      Kaipais jo hissitaloon. Toisaalta rappujen kiipeys kuntoilua,

      • Nousutekniikallakin on merkitystä!


      • Anonyymi
        morkkis-1 kirjoitti:

        Nousutekniikallakin on merkitystä!

        Kyllä. Kohta kontattava!


    • Anonyymi

      Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä kiinnostuneempi olen nuorista pimuista.

      • Anonyymi

        Paha naisenpuuteko?


      • Anonyymi

        Olet jo,kuin autojen perässä juokseva koira?


    • Anonyymi

      Viagra-annos piti nostaa maksimiin!

    • Anonyymi

      Minun ei ole tarvinnut ajattelutapaani iän myötä muuttaa, en koskaan ole haalinut turhaa roinaa saati säilyttänyt tarpeetonta romua. Nuorempana turhan roinan ostaminen ei ollut rahan vuoksi mahdollista, siitä piti asuntolaina ja korkeat korot huolen ja sitä myöten tottui/oppi siihen ettei tavarat tee onnelliseksi eikä niitä sen vuoksi kannata liikaa ympärilleen haalia.

      • Anonyymi

        Onnekas sinä! Et siis yhtään koskaan ole saanut lahjaksi turhanpäiväistä tavaraa, jota et itse olisi ostanut? Ensimmäinen turhake oli kummeiltani saama sormus rippilahjaksi. Sen jälkeen suvun kanssa vietetyt synttärit ja joulut lahjoineen. Nämä olet siis onneksesi välttänyt. Koskaan et nähtävästi ole ostanut vaatteita tai kenkiä, jotka käytössä eivät olleetkaan sopia? Ystävät ja sukulaiset eivät koskaan tuoneet matkoiltaan turhaketuliaisia? Monella suomalaisella on ollut asuntolainaa, minullakin, mutta silti olen koko tähänastisen elämäni aikana saanut tahtomattani monenlaista roinaa sitä haalimatta tai ostamatta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onnekas sinä! Et siis yhtään koskaan ole saanut lahjaksi turhanpäiväistä tavaraa, jota et itse olisi ostanut? Ensimmäinen turhake oli kummeiltani saama sormus rippilahjaksi. Sen jälkeen suvun kanssa vietetyt synttärit ja joulut lahjoineen. Nämä olet siis onneksesi välttänyt. Koskaan et nähtävästi ole ostanut vaatteita tai kenkiä, jotka käytössä eivät olleetkaan sopia? Ystävät ja sukulaiset eivät koskaan tuoneet matkoiltaan turhaketuliaisia? Monella suomalaisella on ollut asuntolainaa, minullakin, mutta silti olen koko tähänastisen elämäni aikana saanut tahtomattani monenlaista roinaa sitä haalimatta tai ostamatta.

        Aloituksessa olikin kyse itselle haalimisesta. eikä siitä mitä on toisilta saanut.
        Enkä ole turhanpäiväisiä lahjojakaan oikeastaan saanut, meillä on suvun ja tuttujen kesken tapana kertoa mitä lahjaksi toivoo ja sitten toiveita toteutetaan porukalla. Jos ei halua mitään, niin silloin ei tuoda mitään. Mutta olen herkkusuu, ja siksi olen usein toivonutkin suklaarasiaa tai muuta hyvää ja 'ne eivät jää kaappiin roikkumaan.
        Työssä ollessani oli tapana kerätä rahaa lahjakorttiin jos oli jokin juhlapäivä ja läksiäislahjaksin sain itse valita, jote se siitä ihmettelystäsi.


    • Anonyymi

      Minä ole vähän samanlainen. Kaapeissa on aikas vähän tavaraa. Heitän herkästi pois ja ole myynyt torissa kaikenlaista. Muoti muuttuu, niin jotkin parikymmentä vuotta ostetut tyylikkäätkin vaatteet on viel kaapissa . Paino on pysynyt entisellään ,mutta pirtsakampia vaatteita käytän nyt mieluusti. Ei ole paljon.Mahtuu varmaan kaikki yhteen mustaan jätesäkkiin, kun haluan heittää pois.

      On niin kevyt olo ,kun ei ole nurkissa/kaapeissa ylimääräistä.

    • Anonyymi

      Ainoa mikä harmittaa, on etten aikoinaan matkustellut enemmän. Jonkin verran olen maailmaa nähnyt, mutta viimeisen 11 vuoden ajan olen yrittänyt ottaa vahinkoa takaisin matkustelemalla n. kerran vuodessa mihin nyt on varaa.

      Eläkettä saan kyllä pistää koko edeltävän vuoden ajan melkoisesti sivuun, että on n. viikon ajan mahdollisuus loikoa rajojemme ulkopuolella.

      Fyysiset voimat vaan on jo vähän huonot, suorastaan heikot ja oletan, etten tästä ainakaan kovin vahvemmaksi ole tulossa, joten kiirettä pitää, niin kauan kuin vielä jaloillani jotenkin pysyn.

      Siinä toimin 2010-luvulla viisaasti, että kaukonäköisesti piipahtelin vielä joitain kertoja Venäjän puolella, nyt ei sinne vähään aikaan matkustella. On hyvät muistot siellä ihmisten kanssa kohtaamisista. Sulauduin niin hyvin joukkoon, että minua tultiin puhuttelemaan venäjäksi ja vastasin aina hoono russkiilla sen minkä osasin. 🙂

      Terveiseni sinne!

      • Matkustelusta. Matkustelumme loppui vaimoni terveydelliin esteisiin hänen ollessaan 72v ikäinen.
        Olimme aloittaneet 1970 neljän ja puolen viikon oma auto / soputeltta matkalla Välimerelle.
        Sen jälkeen tuohon stoppiin mennessä 4 maanosaa, 52 valtiota ja yhteen laskettuna noin 18 kuukautta. Noiden vuosien muisteleminen ei oikeastaan rauhoita vaan saattaa haikeaksi.
        Eurooppaan suuntautuneiden matkojemme yhteydessä syntyneet tuttavuudet ovat, yhtä lukuun ottamatta, vaihtaneet hiippakuntaa.
        Kun lopullisesti "eläköidyimme" 52v / 57v ikäisinä oli tarkoituksemme lähteä kiertämään pollukkaa rinkat selässä ilman aikataulua ja siinä tarkoituksessa varasimme menolennot Balille josta oli tarkoitus katsoa jatkoa.
        3 päivää ennen lähtöä diagnostisoitiin vaimoni parantammaton verisyöpä. Siinä hässäkässä ei enää lippujen palautushinta käynyt mielessäkään.
        Tuon jälkeen teimme ainoastaan ostettuja reisuja. Viikon täysihoitoristeilyjä jatkoviikkoineen. Viikon kiertomatkoja jatkoviikkoineen. Lopulta vain jouluja Keski- ja Etelä-Euroopan kaupungeissa.
        Nyt viimevuosien juhlapyhät napurikaupungin kylpylässä. Seuraava vaihe onkin sitten jotain valvotumpaa ja vakavampaa.


    • Anonyymi

      Muuttuihan se. Ei muista enää mitään järkevää.
      Tuu tuu tupakkarulla mistä tiesit tänne tulla.

    • Anonyymi

      Olen nuorena matkustellut ja asunutkin pidempään parissa maassa ulkomailla. Yhtään ei enää tee mieli ulkomaille. Se on eniten muuttunut ajattelussa.

    • Anonyymi

      Eihän se muutu samaa tietä tallustellaan kuin aina.

    • Anonyymi

      välillä tulee mieleen, et on jo kahdeksannella kymmenellä...

    • Anonyymi

      Voi kun saisi puolet iästä pois, olisin vajaa 40v.

    • Anonyymi

      Monien 70 täyttäneiden elämästä ison osan "pilasi" koronapandemia. Samahan se oli toki kaikille mutta nuoremmilla on vielä voimia elää täysillä kun taas on vähän vapaampaa, vanhemmilta saattoivat siinä mennä ne viimeiset kunnolla voimissaan olemisen vuodet. Nyt pitää yrittää pikkuisen kotimaassa matkailemalla tms. ottaa menetyksestä takaisin.

      • Anonyymi

        Ei virusepidemia pilannut paljoakaan, paitsi tietysti jos menehtyi sen takia.


      • Anonyymi

        Yhteenasattuma.
        Koronarajoitukset ja vaimoni parikymmentä vuotta lääkityksellä kurissa pidetty luuydinsyöpä näyttivät yhteisvoimansa. Espanjan asunto on ollut lastemme käytettävänä mutta suurimman osan aikaa tyhjänä.
        Euroopan lisäksi 3 maanosaa.
        Vuosittaiset kiertomatkat ja lämpimien merien risteilyt loppuivat.
        Pisin sairaalajakso 2 kuukautta ja jokainen hetki on varauduttava lähtöön.
        Aikanaan syövän ennuste oli 3v - 12v eliaikaa joten teimme kaikki mieleen tulleet testamentit ja tahdot. Teemme jatkuvasti tiettyjä järjestelyjä lastemme ja seuraavan sukupolven hyväksi.
        Huominen näyttää hyvälle mutta on varauduttava nopeaankin muutokseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yhteenasattuma.
        Koronarajoitukset ja vaimoni parikymmentä vuotta lääkityksellä kurissa pidetty luuydinsyöpä näyttivät yhteisvoimansa. Espanjan asunto on ollut lastemme käytettävänä mutta suurimman osan aikaa tyhjänä.
        Euroopan lisäksi 3 maanosaa.
        Vuosittaiset kiertomatkat ja lämpimien merien risteilyt loppuivat.
        Pisin sairaalajakso 2 kuukautta ja jokainen hetki on varauduttava lähtöön.
        Aikanaan syövän ennuste oli 3v - 12v eliaikaa joten teimme kaikki mieleen tulleet testamentit ja tahdot. Teemme jatkuvasti tiettyjä järjestelyjä lastemme ja seuraavan sukupolven hyväksi.
        Huominen näyttää hyvälle mutta on varauduttava nopeaankin muutokseen.

        Lienet kertonut aika monta kertaa omistuksistasi näillä sivuilla, harrastus tuokin...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lienet kertonut aika monta kertaa omistuksistasi näillä sivuilla, harrastus tuokin...

        Mistä keksit monikon?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lienet kertonut aika monta kertaa omistuksistasi näillä sivuilla, harrastus tuokin...

        Lisää kritisoitavaksesi.
        Tulkitsin aloituksen tarkoittavan 70v virstanpylvään ohittamisen jälkeisiä muutoksia.
        Olimme tottuneet kuvaamani kaltaiseen elämään ikävuosien 57/52 -> 77/72.
        Noin kaksikymmentä vuotta.
        Tuon viimeisen pylvään jälkeinen muutos oli hyvin radakaali. Ainakin meille.
        Minusta on turha lässyttää "kyllä olisi mukavaa kuten ennen mutta kun ei enää ole mukavaa eikä kivaa niin on keljua ja ikävää"!
        Realismia lässytyksen sijaan!
        Havainnollistan todellisen muutoksen ja sen vaikutuksen olemiseemme voi kuvitella. Tai sitten ei.
        Jätin mainitsematta, että ehdimme ennen rajoituksia olla yhteisillä ulkkarimatkoilla yhteensä noin 18 kuukautta. Aloitimme 1971 oma-auto, soputeltta järjestelmällä.
        Ainoastaan kiertomatkat ja risteilyt olivat järjestettyjä ja risteilyilläkin toteutimme satamakaupungeissa omat ohjelmat.

        Kaikki tuo on vaihtunut paikkakuntamme kylpylään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä keksit monikon?

        Löysin apteekista.


    • Anonyymi

      Olen myynyt tavaraa jo 15 vuotta, kun sitä on kertynyt asuessa samassa kodissa yli 50 vuotta. kaikki Huutonetissä, viimevuosien myynti tasolla 2000 e vuosi. Se ei ole paljon, mutta on se antanut syntymälaiskalle tarpeellista liikuntaa.

      77v sain lahjaksi polvikivun, tai ei kipua mutta väsymyksen. Jaksaa kävellä, mutta kuitenkin välttää kävelyä. Lääkäri sanoi että lonkka ja se leikattiin 5 kk jonotuksella. Ja hyvä tuli , en syönyt mitään kipulääkettä leikkauksen jälkeen, en edes panadolia. Nyt 78 v olen huomannut että nimimuisti on heikentynyt, numerot, pankkiasiat ovat loistavasti vielä tallessa.

    • Anonyymi

      Muutos on ainoa varma asia, kaikki muuttuu, hitaammin tai nopeammin.

    • Anonyymi

      Ei ajattelutapa päivässä muutu.

      • Anonyymi

        Ei, mutta sen eteen kannattaa tehdä pitkäkestoisempaa duunia.


    • Minä olen tapaillut 70-80 leskiä ja rouvia. Monet ovat vielä täysin "kenttäkelpoisia". Ei mitään moitittavaa. Juuri totesin eräälle 70v naiselle, että menisi jopa viisikymppisestä. Hänellä on muitakin rakastajia.

      • Anonyymi

        Armas voi löytyä yllättävistä paikoista, jopa kirppikseltä!


    • Anonyymi

      alotukseen :


      siten muuttuu
      vääjäämättä ikä lisääntyy
      vanhuus on vääjämätön tulevaisuus jos saa terveenä elää,
      myös kunto laskee vääjäämättä siis keho rapistuu vaikka kuinka ahkerasti harrastaa liikuntaa ja kunnon yllä pitämistä,
      joka kyllä hieman hidastaa kunnon rappeutumista, mutta ei poista vanhuuden vääjämätöntä tulemista.

      • Anonyymi

        Joo, niin se käy, jos on tuuria.


    • Anonyymi

      Miksi / miten sen pitäisi muuttua?

      • Anonyymi

        Seksi halut saisi kyllä jo loppua, ei enää "jaksaisi" sitä.
        Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän seksi alkaa valloittamaan ajatuksia.
        Ikäväkseni olen yksin asuva mies, eli naista ei ole.
        No pahimpaan seksin tuskaan olen vieraillut netin naisia katselemassa, kun muuhun en kykene.

        Naiset kyllä kiinnostaa, liikaakin.
        Esimerkiksi kun näen tv:ssä, netissä hyvännäköisen ja -muotoisen naisen, pitää sitä tarkastella ja ihailla jopa pysäytyskuvina.
        Ja kaupassa käydessä on silmäiltävä vähänkään muodokkaat naiset.

        Muutoin; eipä elämässäni juuri valittamista ole.. Mutta tuo seksin minussa ottama ylivalta on raskasta!
        Oneksi olen luonteeltani kiltti ja muutoin mieleltäni tasapainoinen, etten joudu pelkäämään tekeväni pahaa naisille. Silmäilynikin hoidan mahdollisimman huomaamattomasti.

        Kristo


    • Anonyymi

      Ottaisin kyllä takaisin 50 Kemppisen olemukseni ja kykyni liikkua vähemmän kivuttomasti. Isot nivelet vaivaa kivillä ja rajoittaa. Pyörällä ajo ei suju.
      Elämä yhtä tuskaa.

      • Anonyymi

        Koita tsempata, huonomminkin vois olla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koita tsempata, huonomminkin vois olla.

        Valmistaudu kuolemaan, älä kitise!


    • Anonyymi

      Itse olen myös huomannut ettei nykyään tule enää naitua samalla tahdilla, kuin aiemmin ja se kyllä harmittaa, mutta minkäs teet kun polvet ei enää kestä samaa rynkytystä kun ennen🤔

    • Anonyymi

      Jaa että oikeinko perillisiä,ei ne niillä kirppari rojuilla mitään tee harmittelevat vain mihinkä senkin roinan kuskaisivat,,,eivätkä tunne olevansa perillisiä vaan kärsivät mielessään jälkeläisinä olostaan kun nurkkiasi tyhjentävät kuoltuasi.

    • Anonyymi

      Ei elämäni tämän iän vuoksi ole mitenkään muuttunut. Pistää vaan enemmän miettimään tulevaa kuolemaa.

      Jos eläisin esim. 85-vuotiaaksi, no siihen olisi 13 vuotta aikaa. Mitä tein 13 vuotta sitten? Oli vuosi 2012... Hmmm. No, melko pitkä aika tuokin. Ehdin sen jälkeen monenlaista. 80-vuotiaaksi: 8 vuotta...? Vuonna 2017 kävin toissa kertaa Pietarissa. Tämäkin on aika pitkä aika.

      Vielä voisi suunnitella monenlaista. Tänä vuonna ei kuitenkaan ollut varaa matkustella yhtään pidemmälle. Yritän keksiä jotain jännää tekemistä täällä pääkaupunkiseudulla, esim. käydä Suomenlinnassa ja / tai Korkeasaaressa, Luonnontieteellisessä museossa (Eduskuntatalon takana).

      Mutta mistä sen tietää näenkö edes ensi vuotta, enää.

      Elän nykyään vuodet ja vuodenajat kerrallaan. Päivä kerrallaan vaiheessa en vielä ole. Uskon esim. näkeväni ensi syyskuun. Tämä ei tietenkään ole uskon asia.

      Nimenomaiset "uskonasiat" olen kyllä jo aikaa sitten laittanut niin kuntoon, kuin itse olen osannut ja kykyjä ja voimia on ollut. Silti kuolema jollain tavoin jännittää. Mutta: yritin ja tein parhaani. Kauhuisessa synnintunnossa, -tunnustuksessa ja armossa. Mitäpä muuta voin?

      Tulikin mieleeni, jos ketä kiinnostaisi tulevat vanhoillislestadiolaisten Suviseurat Lopella 27.-30.6.2025, niin laitan tähän linkin. Tämä ei maksa mitään. (Esim. helluntailaisten evankeliumi sen sijaan olisi maksullista, eikä halpaa olisikaan):

      https://www.suviseurat.fi/

      https://www.suviseurat.fi/kuuntele-ja-katsele/

      Tätä virttä "vellut" usein laulavat ja tämä koskettaa minuakin:

      Myös isämme uskoivat ennen:
      https://www.youtube.com/watch?v=hKGP1NSfGXs
      *

    • Anonyymi

      ALOTTAJALLE :


      Jos pidät fyysisestä yleiskunnostasi aktiivisesti hyvää huolat voi elää tervettä menevää elämää ainaki kahdeksankymppiseksi asti, sitten kun täytät kahdeksankymmentä sinun PITÄISI jaksaaa vielä harrastaa aktiivisesti fyysistä liikuntaa ja elää tervttä elämää muutenki niin voit saavuttaa joskus jopa 100v synttärit mutta yleensä 80 v ihmine väsähtää ja lyö läskiksi aktiivisen liikunnana ja se tietää huonoa kuntoa ja kuolema lähesyyttä seuraavien kymmen vuoden siällä,
      siis ihmisen pitäis vaan jaksaa olla aina aktiivinen liikkuja pikku vaivoistaan huolimatta,

      koitahan jaksaa
      olet nyt terve jatka tervettä ja aktiivista elämää, siitä on vain sinulle suurta hyötyä myös läheisillesi suurta apuaki olettaisin,

      • Anonyymi

        Kylläpä vitsi pläjäytit! Et ole sitten sattunut näkemään ,kun vaivat alkavat alle tunnissa ,,pii paa autolla ensiapuun ja sen jälkeen et lenkkeile, kävele , kaikkea ymmärrä ja ,,, vaihtoehto-ongelmia on paljon ja näitä äkkisairastumisia tapahtuu todella paljon meidän armaassa Suomen maassammekin, vaikka on elänyt superterveelista elämää siihen saakka.

        Enpä olisi uskonut ,että kaltaisiasi tietämättömiä ihmisiä on vielä v 2025.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kylläpä vitsi pläjäytit! Et ole sitten sattunut näkemään ,kun vaivat alkavat alle tunnissa ,,pii paa autolla ensiapuun ja sen jälkeen et lenkkeile, kävele , kaikkea ymmärrä ja ,,, vaihtoehto-ongelmia on paljon ja näitä äkkisairastumisia tapahtuu todella paljon meidän armaassa Suomen maassammekin, vaikka on elänyt superterveelista elämää siihen saakka.

        Enpä olisi uskonut ,että kaltaisiasi tietämättömiä ihmisiä on vielä v 2025.

        "Superterveellistä" ! Suomalainen? Älä viitsi naurattaa tuollaisella läpiä päähän -jutulla.


    • Anonyymi

      Kaikki muuttuu kokoajan, ei mikään voi olla aina samaa, joku ikäluku ei yksistään muuta mitään, paitsi et voi saada 70vuotis onnittelukortin. Sitä ei ennen saanut, eikä myöhemminkään, se pysyy.

      • Anonyymi

        Kun täytin 60 vuotta, sain sukulaiselta onnittelukortin, jossa oli numero 40. Eikä se ollut virhe. Paras saamani kortti ikinä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun täytin 60 vuotta, sain sukulaiselta onnittelukortin, jossa oli numero 40. Eikä se ollut virhe. Paras saamani kortti ikinä.

        Mukavaa takuulla...heh.


    • Anonyymi

      Minkä pitäisi muuttua? Miten? Mitä varten?

      • Anonyymi

        Kyllä se vaan muuttuu kun raihnaaksi ja väsyneeksi käy.
        Kesämökki on ollut n. 40 vuotta, mutta pihatyöt ja polttopuut alkaa olemaan ylivoimaisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se vaan muuttuu kun raihnaaksi ja väsyneeksi käy.
        Kesämökki on ollut n. 40 vuotta, mutta pihatyöt ja polttopuut alkaa olemaan ylivoimaisia.

        Terassien siivouspäivä oli kyllä aika raskas, muttei sentään ylivoimainen. Mutta ymmärrän kyllä, että joskus jonain päivänä siitä tulee sellainen. Vaan ei vielä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se vaan muuttuu kun raihnaaksi ja väsyneeksi käy.
        Kesämökki on ollut n. 40 vuotta, mutta pihatyöt ja polttopuut alkaa olemaan ylivoimaisia.

        Hitaammin työt sujuu, mut sujuu silti.


    • Anonyymi

      On aina ollut käsissä laaja liikerata. Saan selän taakse vaakasuorassa kämmenselät yhteen. Toisessa olkapäässä on kuluma ja liikerata kapeni kapenemistaan yli vuoden. Kuvattiin, kuluma. Fyssari antoi liikkeet, joita olen jatkanut kuukausikaupalla säännöllisesti. Muutakin liikuntaa, joo. Pari päivää sitten liikerata oli ennallaan. Kipu hävinnyt. Melkein tuli itku ilosta. Niin ettei kaikki mene huonompaan suuntaan. vaikka ikä lisii.

      • Anonyymi

        Kiva juttu.


    • Anonyymi

      Ei ole muuta kuin normaalia muutosta ollut, jotain vaivaa tullut hieman, ei pahempaa, mut paljon on tuttuja kuollut ja monet rollaattoria työntelevät kävelyillään.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Laitetaas nyt kirjaimet tänne

      kuka kaipaa ja ketä ?
      Ikävä
      149
      10901
    2. Pieni häivähdys sinusta

      Olet niin totinen
      Ikävä
      52
      5200
    3. Taas ryssittiin oikein kunnolla

      r….ä hyökkäsi Viroon sikaili taas ajattelematta yhtään mitään https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011347289.html
      NATO
      45
      2413
    4. Missä olet ollut tänään kaivattuni?

      Ikävä sai yliotteen ❤️ En nähnyt sua tänään söpö mies
      Ikävä
      30
      2113
    5. Vanha Suola janottaa Iivarilla

      Vanha suola janottaa Siikalatvan kunnanjohtaja Pekka Iivaria. Mies kiertää Kemijärven kyläjuhlia ja kulttuuritapahtumia
      Kemijärvi
      13
      1681
    6. Valtimon Haapajärvellä paatti mäni nurin

      Ikävä onnettomuus Haapajärvellä. Vene hörpppi vettä matkalla saaren. Veneessä ol 5 henkilöä, kolme uiskenteli rantaan,
      Nurmes
      42
      1514
    7. Tiedän kuka sinä noista olet

      Lucky for you, olen rakastunut sinuun joten en reagoi negatiivisesti. Voit kertoa kavereillesi että kyl vaan, rakkautta
      Ikävä
      30
      1221
    8. Känniläiset veneessä?

      Siinä taas päästiin näyttämään miten tyhmiä känniläiset on. Heh heh "Kaikki osalliset ovat täysi-ikäisiä ja alkoholin v
      Nurmes
      35
      1166
    9. Daniel Nummelan linjapuhe 2025

      Kansanlähetyksen toiminnanjohtajan Daniel Nummelan linjapuhe tänään. Rehellistä analyysiä mm. evlut kirkosta ja piispo
      Luterilaisuus
      92
      925
    10. TÄSTÄ TAITAA TULLA SUOMEN HISTORIAN SUURIN USKONNONVAPAUDEN OIKEUDENKÄYNTI.

      Sinun täytyy hyväksyä se että jos sinä vetoat uskonnonvapauteen, silloin sinun tulee antaa myös muille vastaava vapaus o
      Hindulaisuus
      317
      882
    Aihe