Jälleensyntymisoppi/kaunisteltu sielunvaellus ei kuulu kristinuskoon

https://img.freepik.com/free-photo/anime-style-entity-with-fire_23-2151152411.jpg?t=st=1715440317~exp=1715443917~hmac=4b975901e06be1b7c04ae151bb1e26b9d483178012581618664dcc840fd0b318&w=996
Armollisen ja rakastavan äärikristityn hyökkäys niitä vastaan, jotka eivät omaksuneet ainoaa ja oikeaa kristinuskoa.

Anonyymi kirjoitti:

https://img.freepik.com/free-photo/anime-style-entity-with-fire_23-2151152411.jpg?t=st=1715440317~exp=1715443917~hmac=4b975901e06be1b7c04ae151bb1e26b9d483178012581618664dcc840fd0b318&w=996
Armollisen ja rakastavan äärikristityn hyökkäys niitä vastaan, jotka eivät omaksuneet ainoaa ja oikeaa kristinuskoa.

Lue lisää

Ekstremistinen kristitty ei ymmärrä, että jokaisella uskonnolla on omat osastonsa, joten myös kristinuskolla on omat osastonsa. Tästä voimme päätellä, että itäisiä palstoja terrorisoiva äärikristitty on typerä, koska hän ei erota eri osia toisistaan. Koska asia on juuri sillä tavalla, niin silloin kaikki, mitä kristitty terroristi sanoo, on väärin, koska hän ei edes tee eroa eri osien välillä. Suomi24:ssä on eri osiot kristityille ja itäiset osiot käsittelevät itäisiä aiheita.

Anonyymi kirjoitti:

Ekstremistinen kristitty ei ymmärrä, että jokaisella uskonnolla on omat osastonsa, joten myös kristinuskolla on omat osastonsa. Tästä voimme päätellä, että itäisiä palstoja terrorisoiva äärikristitty on typerä, koska hän ei erota eri osia toisistaan. Koska asia on juuri sillä tavalla, niin silloin kaikki, mitä kristitty terroristi sanoo, on väärin, koska hän ei edes tee eroa eri osien välillä. Suomi24:ssä on eri osiot kristityille ja itäiset osiot käsittelevät itäisiä aiheita.

Lue lisää

Tästä voidaan päätellä, että kaikki, mitä terroristinen kristitty sanoo, on käsitettävä päinvastoin, toisin sanoen kaikki, mitä hän sanoo, on väärin, koska hän ei ymmärrä, että idän palstoilla sanotaan eri asioita kuin kristityillä palstoilla. Jos hän ei ymmärrä näin yksinkertaista asiaa, miten hän voi ymmärtää jotain vaikeampaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tästä voidaan päätellä, että kaikki, mitä terroristinen kristitty sanoo, on käsitettävä päinvastoin, toisin sanoen kaikki, mitä hän sanoo, on väärin, koska hän ei ymmärrä, että idän palstoilla sanotaan eri asioita kuin kristityillä palstoilla. Jos hän ei ymmärrä näin yksinkertaista asiaa, miten hän voi ymmärtää jotain vaikeampaa.

Lue lisää

Uskonto voi olla hyväkin ilmiö, kunhan se ei ole kenellekään häiriöksi. Uskonnon oheisvaikutuksena on kuitenkin ääriliikkeet, fanaattisuus, jopa aggressiivinen ja hyökkäävä kiihkomielisyys. Uskonnollinen kiihkoilu on maailman kauhein asia. Mikään maailmassa ei ole pahempaa kuin oman uskonnon tyrkyttäminen muille, joka on painostavaa ja jopa vaarallistaa. Valitettavasti sitä on paljon, erityisesti kristinuskossa. Sen voi huomata erityisesti idän keskustelupalstoilla. Tällainen käytös ei ole luonnollista, se ei ole edes inhimillistä käytöstä. Tällä tavoin uskonnosta tulee maailman vaarallisin ilmiö.

Anonyymi kirjoitti:

Uskonto voi olla hyväkin ilmiö, kunhan se ei ole kenellekään häiriöksi. Uskonnon oheisvaikutuksena on kuitenkin ääriliikkeet, fanaattisuus, jopa aggressiivinen ja hyökkäävä kiihkomielisyys. Uskonnollinen kiihkoilu on maailman kauhein asia. Mikään maailmassa ei ole pahempaa kuin oman uskonnon tyrkyttäminen muille, joka on painostavaa ja jopa vaarallistaa. Valitettavasti sitä on paljon, erityisesti kristinuskossa. Sen voi huomata erityisesti idän keskustelupalstoilla. Tällainen käytös ei ole luonnollista, se ei ole edes inhimillistä käytöstä. Tällä tavoin uskonnosta tulee maailman vaarallisin ilmiö.

Lue lisää

Tällainen ääri-ilmiö ei ole vaarallinen vain kiihkoilijalle itselleen vaan myös hänen ympärillään oleville ihmisille. Ja se on suorastaan patologista. Tällaiset ihmiset pitäisi eristää täysin yhteiskunnasta.

Anonyymi kirjoitti:

Tällainen ääri-ilmiö ei ole vaarallinen vain kiihkoilijalle itselleen vaan myös hänen ympärillään oleville ihmisille. Ja se on suorastaan patologista. Tällaiset ihmiset pitäisi eristää täysin yhteiskunnasta.

Lue lisää

Ei voi mitenkään selittää, miksi erityisesti kristityt ovat niin taipuvaisia äärimmäisyyksiin. Tuntuu siltä, että he ovat jopa paljon kiihkouskovaisempia kuin muslimit.

Anonyymi kirjoitti:

Ei voi mitenkään selittää, miksi erityisesti kristityt ovat niin taipuvaisia äärimmäisyyksiin. Tuntuu siltä, että he ovat jopa paljon kiihkouskovaisempia kuin muslimit.

MUSUJEN HELVETTI PYRKII ELÄVÄN MAAILMAN TUHOAMAAN KIVESÄ KUMARRUKSIN

MUTTA IHTESÄ NÄMÄ SIINÄ VAIN TEILAAVAT

https://www.youtube.com/watch?v=dLOPVIFmXc8
VOODOO:n ja kristinuskon välinen yhteys.
https://www.youtube.com/watch?v=6NHJG2EFO3A&themeRefresh=1
Voodoon ja helluntailaisuuden yhtäläisyydet
https://en.wikipedia.org/wiki/Christianity_and_Vodou
Kristinusko ja voodoo.

Anonyymi kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=dLOPVIFmXc8
VOODOO:n ja kristinuskon välinen yhteys.
https://www.youtube.com/watch?v=6NHJG2EFO3A&themeRefresh=1
Voodoon ja helluntailaisuuden yhtäläisyydet
https://en.wikipedia.org/wiki/Christianity_and_Vodou
Kristinusko ja voodoo.

Lue lisää

Helluntailaisuuden historia alkaa Afrikasta, jossa voodoo (vodou), emämaan perinteinen uskonto ja diasporan perinteinen uskonto, on syntynyt. Täällä damballan käärmeenpalvojat valitettavasti kahlittiin ja lähetettiin ulkomaille ihmisorjiksi. Sattumoisin Afrikan länsi- ja keskirannikolta vietiin myös orjien uskontoa, Orissan henkiä ja kotimaan henkistä kulttuuria, mukaan lukien glossolaliaa. afrikkalaiset orjat löysivät tiensä Amerikkaan, erityisesti Louisianaan, joka on jatkumo tälle kertomukselle. miksi? Sata mailia New Orleansista lounaaseen, Hoodoo-maahan, syntyi William J. Seymour, orjien lapsi. William J. Seymourilla oli varhaisia elämänkokemuksia henkien ja rinnakkaisten ilmenemismuotojen kanssa, kuten hänen esi-isillään, jotka harjoittivat pakanallista voodoo-uskontoa. Toisin kuin he, hän oli kuitenkin protestantismin saastuttama, ja kolmekymppisenä, noin vuonna 1903, hän liittyi Jumalan kirkon Evening Light Saints -järjestöön. Tästä valkoisesta, mutta rodullisesti kattavasta pyhitysväen ryhmästä tuli hänen kotinsa. Täällä hän pelastui, täyttyi Hengellä ja sai papin viran.” Seymourin tarina jatkuu, kun hän vaihtaa uskontokuntia, oppeja, henkiä ja paikkakuntia. Vuonna 1906 hänet löydetään Houstonista, jossa Charles Fox Parham kouluttaa häntä ihmiskunnan tarvitsemasta hengellisestä työstä, joka ylittää sen, mitä Seymour sai ollessaan osa Evening Light Saintsia.
Parhamin mukaan oli olemassa kolmaskin työ, jonka osoituksena oli kseno glossolalia. Se oli helluntain kaltainen ihme, jossa papit ja lähetyssaarnaajat pystyivät puhumaan vieraiden äidinkielillä (kielillä). Seymour uskoi siihen. 1906 Los Angelesiin saavuttuaan Seymour ”sai Pyhän Hengen ja kielet” ja hänestä tuli helluntailaisuuden isä. Hänen johdollaan lukuisat ihmisjoukot saivat tämän glossolalian Azusa-herätyksen yhteydessä, ja maailmanlaajuinen lähetystyö alkoi. Mutta paholainen piilee yksityiskohdissa, sillä ymmärrettävä kieli ei juurtunut Parhamin ja Seymourin lupaamalla tavalla. Koko konsepti oli epäonninen, eikä tuloksena ollut muuta kuin käsittämätöntä siansaksaa, kuten afrikkalaiset noitatohtorit harrastavat.” Paitsi että lähetyssaarnaajat pettyivät shamaanien kaltaiseen kielenkäyttöön, koko Azusan jälkikasvu ajautui sarjaan täsmällisiä ja samansuuntaisia ilmenemismuotoja, jollaisia on nähty voodoossa ja afrikkalaisessa perinteisessä uskonnossa.
Jo varhain monet kirkkokunnat ja papit ottivat Damballan käärmeöljyä ja kokivat hänen pakanallisuuteen perustuvia reaktioitaan laittomasta seksistä glossolaliaan.Mutta helluntaipakanuus on energisoiva pupu, sillä vuoden 1906 alkuperäiset pakanalliset ilmenemismuodot kalpenevat sen rinnalla, mitä niin kutsuttu ”Pyhä Henki” tekee Azusan jälkeisessä maailmassa. Näyttää siltä, että pakanuuden Damballa-henki on naamioitunut oikeaksi Pyhäksi Hengeksi - ja luonut helluntaipakanuuden. Hänen ovela metodinsa on antanut helluntailaisille mahdollisuuden ”rukoilla kielillä”, mutta samaan aikaan he sihisevät kuin käärmeet, harrastavat homoseksiä, varastavat leskien rahoja valheellisella teeskentelyllä, puhuvat kuolleille, nauravat hallitsemattomasti ja harrastavat noituutta. Näitä, monien muiden helluntai-pakanallisten ilmentymien ohella, on käytetty kuvan maalaamiseen. Nyt kun lopulliset värit on asetettu tähän renderointiin, ottakaa aikaa tutkia sen sävyjä ja sommittelua - ja pohtikaa sitten sen pakanallisten sävyjen tulkintaa, 50 pakanallisen helluntailaisuuden sävyä.

Helluntailaisuuden historia alkaa Afrikasta, jossa voodoo (vodou), emämaan perinteinen uskonto ja diasporan perinteinen uskonto, on syntynyt. Täällä damballan käärmeenpalvojat valitettavasti kahlittiin ja lähetettiin ulkomaille ihmisorjiksi. Sattumoisin Afrikan länsi- ja keskirannikolta vietiin myös orjien uskontoa, Orissan henkiä ja kotimaan henkistä kulttuuria, mukaan lukien glossolaliaa.

KRISTINUSKO ON SIIS SUURELTA OSIN PERÄISIN PAKANALLISESTA AFRIKASTA, JOSSA ON VOODOO, SPIRITISMI, NOITUUS JNE.
KRISTINUSKO EI SIIS OLE LÄNNEN USKONTO LAINKAAN.
Kristitty yrittää saada teidät pakottamalla tuohon noituususkontoon.

https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and
THE ROOTS OF PENTECOSTALISM AND THE CHARISMATIC MOVEMENT





The Pentecostal/Charismatic movement owes a very great deal to the early Black Holiness Churches. Black Holiness Pentecostalism, which formed between 1885 and 1916 "...is not a denomination but rather a movement encompassing several denominations professing belief in Spirit baptism accompanied by several signs including speaking in tongues, with historic roots embracing, but not always restricted to, both a Wesleyan-Arminian and finished work of Calvary orientation. Participants believe that the baptism in the Holy Spirit is a normative post-conversion experience available to all Christians for the purpose of becoming more effective witnesses in carrying out the Great Commission" (‘Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements’, p. 77)
Hyvin harvat julkaisut, olivatpa ne sitten uskonnollisia tai maallisia ja vain niille itselleen tunnetuista syistä, ovat koskaan käsitelleet sitä kummallista yhteyttä, joka vallitsi niiden varhaisten mustien pyhityskirkkojen, joista helluntailaisuus ja karismaattisuus ovat saaneet alkunsa, ja niiden mustien miesten ja naisten voodoo-uskonnon välillä, jotka muodostivat nämä varhaiset kokoontumiset. Voodoo-sana on peräisin länsiafrikkalaisesta sanasta, joka tarkoittaa Jumalaa. Edellä mainittu Dictionary of Pentecostal and Charismatic movements, joka on karismaattisuutta ja helluntailaisuutta kannattava julkaisu, myöntää: "...todisteiden perusteella näyttää siltä, että musta pyhyys- helluntailaisuus jakaa mustien orjien uskonnon perinnön, jonka historialliset juuret ovat syvällä afrikkalaisessa ja afro-karibialaisessa uskonnossa" (s. 77), ja merkittävin afrikkalainen ja afro-karibialainen uskonto on voodoo. Ja tämä on liike, joka synnytti tämän päivän karismaattiset ja helluntailiikkeet!!! Sen lisäksi, että Black Holiness -liike oli täynnä vääriä merkkejä ja valheellisia ihmeitä, se myös edisti John Wesleyn arminiolaisen tien saatanallisesti inspiroimaa evankeliumia, ja sen perustuslaissa oli kaikenlaisia voodoo-uskonnosta siirrettyjä perinteitä ja käytäntöjä.

Anonyymi kirjoitti:

https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and
THE ROOTS OF PENTECOSTALISM AND THE CHARISMATIC MOVEMENT





The Pentecostal/Charismatic movement owes a very great deal to the early Black Holiness Churches. Black Holiness Pentecostalism, which formed between 1885 and 1916 "...is not a denomination but rather a movement encompassing several denominations professing belief in Spirit baptism accompanied by several signs including speaking in tongues, with historic roots embracing, but not always restricted to, both a Wesleyan-Arminian and finished work of Calvary orientation. Participants believe that the baptism in the Holy Spirit is a normative post-conversion experience available to all Christians for the purpose of becoming more effective witnesses in carrying out the Great Commission" (‘Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements’, p. 77)
Hyvin harvat julkaisut, olivatpa ne sitten uskonnollisia tai maallisia ja vain niille itselleen tunnetuista syistä, ovat koskaan käsitelleet sitä kummallista yhteyttä, joka vallitsi niiden varhaisten mustien pyhityskirkkojen, joista helluntailaisuus ja karismaattisuus ovat saaneet alkunsa, ja niiden mustien miesten ja naisten voodoo-uskonnon välillä, jotka muodostivat nämä varhaiset kokoontumiset. Voodoo-sana on peräisin länsiafrikkalaisesta sanasta, joka tarkoittaa Jumalaa. Edellä mainittu Dictionary of Pentecostal and Charismatic movements, joka on karismaattisuutta ja helluntailaisuutta kannattava julkaisu, myöntää: "...todisteiden perusteella näyttää siltä, että musta pyhyys- helluntailaisuus jakaa mustien orjien uskonnon perinnön, jonka historialliset juuret ovat syvällä afrikkalaisessa ja afro-karibialaisessa uskonnossa" (s. 77), ja merkittävin afrikkalainen ja afro-karibialainen uskonto on voodoo. Ja tämä on liike, joka synnytti tämän päivän karismaattiset ja helluntailiikkeet!!! Sen lisäksi, että Black Holiness -liike oli täynnä vääriä merkkejä ja valheellisia ihmeitä, se myös edisti John Wesleyn arminiolaisen tien saatanallisesti inspiroimaa evankeliumia, ja sen perustuslaissa oli kaikenlaisia voodoo-uskonnosta siirrettyjä perinteitä ja käytäntöjä.

Lue lisää

Useita vuosia sitten progressiivisessa L.A. Weekly -lehdessä ilmestyi valitettavan vähän tunnettu mutta erittäin merkittävä artikkeli otsikolla "Hear That Long Snake Moan". Michael Venturan keväällä 1987 kirjoittama artikkeli valotti paljon nykyajan helluntai-karismaattisten liikkeiden alkuperää ja syntyperää. Seuraavassa on joitakin erittäin paljastavia otteita tästä artikkelista: "W.E.B. DuBois kuvasi mustien kristillistä uskontoa kolmen elementin kohtaamisena: 'Saarnaaja, musiikki ja vimma'. Sekä mustien että valkoisten fundamentalistien keskuudessa afrikkalainen voodoo on täysin koskemattomana, vain symbolit ovat muuttuneet. Voodoo-seremonian tavoitteena on jumalan haltuunotto. Pyhän Hengen riivaaminen on yhtä lailla "uskonnon muodollinen päämäärä" pyhitys- ja helluntaiseurakunnissa kuin riivaaminen on voodoossa. Paul Oliver kirjoittaa teoksessaan 'Songsters and Saints': Glossolalia eli käsittämättömien tavujen lausuminen, joiden uskottiin olevan Pyhän Hengen kieltä, oli monille todiste siitä, että puhuja oli Pyhän Hengen riivaama... ja tämä oli olennainen osa pyhitysprosessia. Hengen riivaamat ihmiset saattoivat kirkossa 'pudota' transsiin ja saattoivat jopa vaatia, että heitä pidettiin väkisin alhaalla tai kontrolloitiin, kunnes he tulivat tajuihinsa."""
Ventura lisää, että eräs Metraux-niminen mies "...havaitsi myös tämän suhteen ja sanoi, että "helluntaisaarnaaja, joka kuvaili tuntemuksiaan, kun 'henki oli hänen yllään', luetteli minulle täsmälleen samat oireet kuin ne, joita kuulin niiden ihmisten suusta, jotka olivat joutuneet 'loa'n (jumalten) riivaamiksi...Kieltämättä ekstaasi, joka puhkeaa tiettyjen protestanttisten lahkojen seremonioiden aikana Yhdysvaltojen eteläosissa, heijastaa, jos ei riittien, niin ainakin uskonnollisen käyttäytymisen säilymistä" (s.43). ).
Amerikkaan 1800-luvulla kuljetetut mustat orjat pitivät voodoo-tavat ja -perinteet hyvin elinvoimaisina. He rummuttivat usein voodoo-rytmejä puuvillapelloilla ja lauloivat. Kun orjanomistajat huomasivat, mitä he tekivät, he kielsivät rummutuksen. Sen sijaan voodoota harrastavat mustat orjat ryhtyivät koputtelemaan voodoo-rytmiä jalkojensa avulla, mikä tunnetaan nykyään steppitanssina.

Anonyymi kirjoitti:

Useita vuosia sitten progressiivisessa L.A. Weekly -lehdessä ilmestyi valitettavan vähän tunnettu mutta erittäin merkittävä artikkeli otsikolla "Hear That Long Snake Moan". Michael Venturan keväällä 1987 kirjoittama artikkeli valotti paljon nykyajan helluntai-karismaattisten liikkeiden alkuperää ja syntyperää. Seuraavassa on joitakin erittäin paljastavia otteita tästä artikkelista: "W.E.B. DuBois kuvasi mustien kristillistä uskontoa kolmen elementin kohtaamisena: 'Saarnaaja, musiikki ja vimma'. Sekä mustien että valkoisten fundamentalistien keskuudessa afrikkalainen voodoo on täysin koskemattomana, vain symbolit ovat muuttuneet. Voodoo-seremonian tavoitteena on jumalan haltuunotto. Pyhän Hengen riivaaminen on yhtä lailla "uskonnon muodollinen päämäärä" pyhitys- ja helluntaiseurakunnissa kuin riivaaminen on voodoossa. Paul Oliver kirjoittaa teoksessaan 'Songsters and Saints': Glossolalia eli käsittämättömien tavujen lausuminen, joiden uskottiin olevan Pyhän Hengen kieltä, oli monille todiste siitä, että puhuja oli Pyhän Hengen riivaama... ja tämä oli olennainen osa pyhitysprosessia. Hengen riivaamat ihmiset saattoivat kirkossa 'pudota' transsiin ja saattoivat jopa vaatia, että heitä pidettiin väkisin alhaalla tai kontrolloitiin, kunnes he tulivat tajuihinsa."""
Ventura lisää, että eräs Metraux-niminen mies "...havaitsi myös tämän suhteen ja sanoi, että "helluntaisaarnaaja, joka kuvaili tuntemuksiaan, kun 'henki oli hänen yllään', luetteli minulle täsmälleen samat oireet kuin ne, joita kuulin niiden ihmisten suusta, jotka olivat joutuneet 'loa'n (jumalten) riivaamiksi...Kieltämättä ekstaasi, joka puhkeaa tiettyjen protestanttisten lahkojen seremonioiden aikana Yhdysvaltojen eteläosissa, heijastaa, jos ei riittien, niin ainakin uskonnollisen käyttäytymisen säilymistä" (s.43). ).
Amerikkaan 1800-luvulla kuljetetut mustat orjat pitivät voodoo-tavat ja -perinteet hyvin elinvoimaisina. He rummuttivat usein voodoo-rytmejä puuvillapelloilla ja lauloivat. Kun orjanomistajat huomasivat, mitä he tekivät, he kielsivät rummutuksen. Sen sijaan voodoota harrastavat mustat orjat ryhtyivät koputtelemaan voodoo-rytmiä jalkojensa avulla, mikä tunnetaan nykyään steppitanssina.

Lue lisää

Tätä saatanallista, beat-vetoista musiikkia jatketaan nykyään karismaattisissa kokouksissa käyttämällä rock 'n' rollia, musiikkityyliä, jolla on kiistattomia yhteyksiä voodooon, kuten jotkut maailman johtavista maallisista muusikoista todistavat. Yksi rock and rollin isoisistä, Little Richard, sanoi näin: "Todellinen uskomukseni rock 'n' rollista - ja minulle on vuosien varrella liitetty paljon lauseita - on tämä: Uskon, että tällainen musiikki on demonista.
Monet nykypäivän musiikin rytmeistä ovat peräisin voodoosta, voodoo-rummuista. Jos tutkii musiikkia rytmeissä, kuten minä olen tehnyt, huomaa, että se on totta... Se on tarttuvaa." (Little Richard, siteerannut Charles White, The Life and Times of Little Richard, s. 197). Juuri tästä voodoo-orjien uskonnosta kehittyi "...'mustien jumalanpalvelustyyli' jäsentymättömällä tavalla....Se oli orjan sopeutuminen kristinuskoon ilman, että hän luopui täysin alkuperäisestä uskonnollisesta jumalanpalvelustyylistään, joka myöhemmin osoittautui merkittäväksi vaikutukseltaan mustien uskonnolliseen elämäntapaan" ("Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements", s. 77).
Michael Ventura esittää lisähuomautuksen voodoo-seremonioiden ja varhaisen mustan pyhyyden ja helluntain kokoontumisten aikana tapahtuneiden ilmentymien ja tapahtumien häiritsevistä yhtäläisyyksistä: "Villi puhe, mukaan lukien kielillä puhuminen, johon Haitilla viitataan toisinaan nimellä 'puhuminen Afrikan kanssa'; riivauksen arvaamattomuus, miten musiikin kiihottamana vimma voi iskeä ihmisiin, jotka eivät sitä halua eivätkä usko siihen (tämä on yleistä karismaattisissa kokouksissa, erityisesti Toronton siunauskokouksissa, jotka alkoivat vuonna 1994, jossa monet, jotka epäilivät ja epäilivät noissa kokouksissa esiintyneiden ilmiöiden todenperäisyyttä, löysivät itsensä yhtäkkiä pyörimästä lattialla hysteerisessä ja hallitsemattomassa naurussa), kaikki nämä keskeiset voodoo-ilmiöt löytyvät useimmista mustista ja valkoisista fundamentalistisista kirkoista (sanomattakin on selvää, että kirjoittaja viittaa tässä yhteydessä noihin helluntailaisiin ja karismaattisiin fundamentalistisiin kirkkoihin).
Maya Deren kertoo ensin vastustaneensa jumalaa ja sitten joutuneensa sen valtaamaksi erään seremonian aikana, jota hän oli seuraamassa..." (s. 43). On mielenkiintoista huomata, että jotkut ihmiset, jotka ovat olleet läsnä niiden kanssa, jotka kokeilivat huumeita, kuten LSD:tä, mutta jotka eivät olleet itse käyttäneet sitä, ovat kertoneet, että yhtäkkiä ja ilman varoitusta hekin alkoivat kokea sen huumeen vaikutuksia, jota muut olivat käyttäneet mutta josta he olivat kieltäytyneet, mikä osoitti, että kyseessä oli hengellinen kokemus. Samasta ilmiöstä ovat kertoneet monet, jotka ovat osallistuneet karismaattisiin kokouksiin pelkkinä tarkkailijoina. Yhtäkkiä hekin kokivat olevansa "hengessä teurastettuja" tai puhuvansa "kielillä", eivätkä kyenneet hallitsemaan suutaan (erään naisen suuhun oli tungettava pyyhe, jotta hänen "kielipuheensa" loppuisi!), tai he kierivät lattialla hysteerisessä naurussa, ja jotkut jopa yrittivät riisua vaatteensa. Hengellinen kokemus on tapahtumassa, mutta kaiken takana oleva henki EI ole Jumalan Pyhä Henki.

Anonyymi kirjoitti:

Tätä saatanallista, beat-vetoista musiikkia jatketaan nykyään karismaattisissa kokouksissa käyttämällä rock 'n' rollia, musiikkityyliä, jolla on kiistattomia yhteyksiä voodooon, kuten jotkut maailman johtavista maallisista muusikoista todistavat. Yksi rock and rollin isoisistä, Little Richard, sanoi näin: "Todellinen uskomukseni rock 'n' rollista - ja minulle on vuosien varrella liitetty paljon lauseita - on tämä: Uskon, että tällainen musiikki on demonista.
Monet nykypäivän musiikin rytmeistä ovat peräisin voodoosta, voodoo-rummuista. Jos tutkii musiikkia rytmeissä, kuten minä olen tehnyt, huomaa, että se on totta... Se on tarttuvaa." (Little Richard, siteerannut Charles White, The Life and Times of Little Richard, s. 197). Juuri tästä voodoo-orjien uskonnosta kehittyi "...'mustien jumalanpalvelustyyli' jäsentymättömällä tavalla....Se oli orjan sopeutuminen kristinuskoon ilman, että hän luopui täysin alkuperäisestä uskonnollisesta jumalanpalvelustyylistään, joka myöhemmin osoittautui merkittäväksi vaikutukseltaan mustien uskonnolliseen elämäntapaan" ("Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements", s. 77).
Michael Ventura esittää lisähuomautuksen voodoo-seremonioiden ja varhaisen mustan pyhyyden ja helluntain kokoontumisten aikana tapahtuneiden ilmentymien ja tapahtumien häiritsevistä yhtäläisyyksistä: "Villi puhe, mukaan lukien kielillä puhuminen, johon Haitilla viitataan toisinaan nimellä 'puhuminen Afrikan kanssa'; riivauksen arvaamattomuus, miten musiikin kiihottamana vimma voi iskeä ihmisiin, jotka eivät sitä halua eivätkä usko siihen (tämä on yleistä karismaattisissa kokouksissa, erityisesti Toronton siunauskokouksissa, jotka alkoivat vuonna 1994, jossa monet, jotka epäilivät ja epäilivät noissa kokouksissa esiintyneiden ilmiöiden todenperäisyyttä, löysivät itsensä yhtäkkiä pyörimästä lattialla hysteerisessä ja hallitsemattomassa naurussa), kaikki nämä keskeiset voodoo-ilmiöt löytyvät useimmista mustista ja valkoisista fundamentalistisista kirkoista (sanomattakin on selvää, että kirjoittaja viittaa tässä yhteydessä noihin helluntailaisiin ja karismaattisiin fundamentalistisiin kirkkoihin).
Maya Deren kertoo ensin vastustaneensa jumalaa ja sitten joutuneensa sen valtaamaksi erään seremonian aikana, jota hän oli seuraamassa..." (s. 43). On mielenkiintoista huomata, että jotkut ihmiset, jotka ovat olleet läsnä niiden kanssa, jotka kokeilivat huumeita, kuten LSD:tä, mutta jotka eivät olleet itse käyttäneet sitä, ovat kertoneet, että yhtäkkiä ja ilman varoitusta hekin alkoivat kokea sen huumeen vaikutuksia, jota muut olivat käyttäneet mutta josta he olivat kieltäytyneet, mikä osoitti, että kyseessä oli hengellinen kokemus. Samasta ilmiöstä ovat kertoneet monet, jotka ovat osallistuneet karismaattisiin kokouksiin pelkkinä tarkkailijoina. Yhtäkkiä hekin kokivat olevansa "hengessä teurastettuja" tai puhuvansa "kielillä", eivätkä kyenneet hallitsemaan suutaan (erään naisen suuhun oli tungettava pyyhe, jotta hänen "kielipuheensa" loppuisi!), tai he kierivät lattialla hysteerisessä naurussa, ja jotkut jopa yrittivät riisua vaatteensa. Hengellinen kokemus on tapahtumassa, mutta kaiken takana oleva henki EI ole Jumalan Pyhä Henki.

Lue lisää

Tammikuun 1. päivänä 1901 ilmestyi paikalle Agnes Ozman -niminen nainen, joka opiskeli Kansasin Topekassa sijaitsevassa Bethel Bible Collegessa, jonka perusti helluntailaisuuden kanssaperustaja Charles F. Parham ja joka väitti saaneensa kielilläpuhumisen lahjan, aivan kuten se annettiin helluntaipäivänä. Tästä seurasi se, mikä myöhemmin tuli tunnetuksi nimellä Azusa St. kokoukset, jotka alkoivat vuonna 1907 ja joihin osallistui ihmisiä kaikkialta maailmasta, aivan kuten 1990-luvun surullisenkuuluisat "Toronton siunauskokoukset", joihin ihmiset hölmösti parveilivat. Vielä nykyäänkin monet, ellei useimmat karismaatikot uskovat, että Azusa St:n kokoussarja, jota pidettiin kolme kertaa päivässä, seitsemänä päivänä viikossa ja joka jatkui vuosia, oli toinen helluntai, mutta kuten seuraavat lainaukset helluntailaisuuden perustajilta ja muilta silminnäkijöiltä osoittavat, nämä kunnioitetut kokoukset olivat kaukana jumalallisista ja raamatullisen järjestyksen tai ennakkotapauksen mukaisista.
Seuraavassa on silminnäkijän kertomus siitä, mitä Azusa-kadulla tapahtui eräänä iltana: Hänen edessään oli useita tuolirivistöjä, jotka olivat täynnä etsijöitä. 1. "Kun vierailin Azusa St. missiossa, ensimmäinen henkilö, joka kiinnitti huomioni, oli nainen, jolla oli ohut, valkoinen silkkivyötärö päällään ja joka seisoi täristen päästä päähän... Hänen edessään oli useita tuolirivistöjä, jotka olivat täynnä etsijöitä. Värillinen johtaja Seymour saarnasi, mutta en voinut irrottaa katsettani naisesta, joka jatkoi tärinää, kunnes hänen edessään oleva mies liukui alas tuoliltaan ja tuli tajuttomaksi. Silloin kadotin naisen silmistäni. Näkyyn kaatunut mies oli kalpea ja laiha ja suuren hermopaineen alaisena, ja hän jatkoi samassa asennossa lattialla, kunnes joukko etsijöitä oli kerääntynyt alttarin ympärille. Sitten hän nousi ylös, horjahti heidän luokseen ja alkoi ravistella kättään heidän kasvojensa edessä ja heilutella käsiään heidän päänsä yllä ja valittaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tammikuun 1. päivänä 1901 ilmestyi paikalle Agnes Ozman -niminen nainen, joka opiskeli Kansasin Topekassa sijaitsevassa Bethel Bible Collegessa, jonka perusti helluntailaisuuden kanssaperustaja Charles F. Parham ja joka väitti saaneensa kielilläpuhumisen lahjan, aivan kuten se annettiin helluntaipäivänä. Tästä seurasi se, mikä myöhemmin tuli tunnetuksi nimellä Azusa St. kokoukset, jotka alkoivat vuonna 1907 ja joihin osallistui ihmisiä kaikkialta maailmasta, aivan kuten 1990-luvun surullisenkuuluisat "Toronton siunauskokoukset", joihin ihmiset hölmösti parveilivat. Vielä nykyäänkin monet, ellei useimmat karismaatikot uskovat, että Azusa St:n kokoussarja, jota pidettiin kolme kertaa päivässä, seitsemänä päivänä viikossa ja joka jatkui vuosia, oli toinen helluntai, mutta kuten seuraavat lainaukset helluntailaisuuden perustajilta ja muilta silminnäkijöiltä osoittavat, nämä kunnioitetut kokoukset olivat kaukana jumalallisista ja raamatullisen järjestyksen tai ennakkotapauksen mukaisista.
Seuraavassa on silminnäkijän kertomus siitä, mitä Azusa-kadulla tapahtui eräänä iltana: Hänen edessään oli useita tuolirivistöjä, jotka olivat täynnä etsijöitä. 1. "Kun vierailin Azusa St. missiossa, ensimmäinen henkilö, joka kiinnitti huomioni, oli nainen, jolla oli ohut, valkoinen silkkivyötärö päällään ja joka seisoi täristen päästä päähän... Hänen edessään oli useita tuolirivistöjä, jotka olivat täynnä etsijöitä. Värillinen johtaja Seymour saarnasi, mutta en voinut irrottaa katsettani naisesta, joka jatkoi tärinää, kunnes hänen edessään oleva mies liukui alas tuoliltaan ja tuli tajuttomaksi. Silloin kadotin naisen silmistäni. Näkyyn kaatunut mies oli kalpea ja laiha ja suuren hermopaineen alaisena, ja hän jatkoi samassa asennossa lattialla, kunnes joukko etsijöitä oli kerääntynyt alttarin ympärille. Sitten hän nousi ylös, horjahti heidän luokseen ja alkoi ravistella kättään heidän kasvojensa edessä ja heilutella käsiään heidän päänsä yllä ja valittaa.

Lue lisää

Hän oli ilmeisesti yhä puoliksi tajuttomassa tilassa. Sitten hän pani kätensä naisten päiden päälle ja alkoi ravistella heidän hiuksiaan. Jotkut heistä menettivät itsehillintänsä ja joutuivat hypnoottisen loitsun alle. Hän hieroi erään miehen leukaa, kunnes uhri kaatui lattialle ja makasi siellä puoli tuntia, sitten hän alkoi yhtäkkiä höpöttää. Ne, jotka olivat saaneet 'helluntaipäivänsä', huusivat: 'Hänellä on kaste, hänellä on kaste!'".
Haastan kenet tahansa löytämään raamatullisen ennakkotapauksen, joka olisi ollut Pyhän Hengen innoittama, eikä demonien innoittaman hulluuden osoitus! Vain eksyneet, naiivit, herkkäuskoiset ja tietämättömät, joita he ovat, voisivat mahdollisesti pettää itsensä tällaisella hulluudella luulemaan, että he olivat Jumalan Pyhän Hengen läsnäolossa ja vaikutuksen alaisina.
Silminnäkijän kertomus jatkuu: "Nuori värillinen nainen, joka yritti parhaansa mukaan ymmärtää siansaksaa, kävi läpi kaikenlaisia vääristymiä yrittäessään saada kielensä toimimaan.

Anonyymi kirjoitti:

Hän oli ilmeisesti yhä puoliksi tajuttomassa tilassa. Sitten hän pani kätensä naisten päiden päälle ja alkoi ravistella heidän hiuksiaan. Jotkut heistä menettivät itsehillintänsä ja joutuivat hypnoottisen loitsun alle. Hän hieroi erään miehen leukaa, kunnes uhri kaatui lattialle ja makasi siellä puoli tuntia, sitten hän alkoi yhtäkkiä höpöttää. Ne, jotka olivat saaneet 'helluntaipäivänsä', huusivat: 'Hänellä on kaste, hänellä on kaste!'".
Haastan kenet tahansa löytämään raamatullisen ennakkotapauksen, joka olisi ollut Pyhän Hengen innoittama, eikä demonien innoittaman hulluuden osoitus! Vain eksyneet, naiivit, herkkäuskoiset ja tietämättömät, joita he ovat, voisivat mahdollisesti pettää itsensä tällaisella hulluudella luulemaan, että he olivat Jumalan Pyhän Hengen läsnäolossa ja vaikutuksen alaisina.
Silminnäkijän kertomus jatkuu: "Nuori värillinen nainen, joka yritti parhaansa mukaan ymmärtää siansaksaa, kävi läpi kaikenlaisia vääristymiä yrittäessään saada kielensä toimimaan.

Lue lisää

Samalla kun alttarille pyrkijöiden keskuudessa tehtiin työtä, eräs värillinen nainen oli kädet valkoisen miehen kaulan ympärillä rukoillen hänen puolestaan. Eräs varttuneempi mies hyppäsi ylös tuolistaan ja alkoi änkyttää. Hän ei lausunut yhtään selvää tavua, mutta niin nopeasti kuin kieli sujui, hän sanoi: "tut-tut-tut-tut-tut-tut". Tämä oli todiste siitä, että hän oli saanut 'kasteensa'.

Anonyymi kirjoitti:

Samalla kun alttarille pyrkijöiden keskuudessa tehtiin työtä, eräs värillinen nainen oli kädet valkoisen miehen kaulan ympärillä rukoillen hänen puolestaan. Eräs varttuneempi mies hyppäsi ylös tuolistaan ja alkoi änkyttää. Hän ei lausunut yhtään selvää tavua, mutta niin nopeasti kuin kieli sujui, hän sanoi: "tut-tut-tut-tut-tut-tut". Tämä oli todiste siitä, että hän oli saanut 'kasteensa'.

Lue lisää

Nainen, jolla oli silkkivyötärö päällä, ilmestyi jälleen, tällä kertaa laulaen kaukaista sävelmää, joka kuulosti hyvin epäluonnolliselta ja vastenmieliseltä....Kun alttarikutsu kuului, eräs nainen käveli eteen ja suuteli miestä... Sukupuolten väliset suudelmat ovat tavallisia kielikokouksissa." ('Demonit ja kielet', s. 71-73, A. White).
Eräs toinen todistaja näissä kokouksissa, joissa vallitsi epäjärjestys ja sekasorto, kertoi seuraavaa: "Koko kieliliikkeen historian ajan lähetystyöntekijämme ovat olleet Los Angelesissa (jossa Azusa St. kokoukset pidettiin) ja ovat seuranneet sitä tarkoin siitä lähtien, kun se puhkesi ensimmäisen kerran Seymourin kokouksissa, ja todellakin, olosuhteet ovat olleet sellaiset, että olisi mahdotonta julkaista siellä tapahtuneita asioita.
Sukupuolten välinen tuttuus julkisissa kokouksissa on ollut vähintäänkin järkyttävää. Helvetti on niittänyt hirvittävän sadon, ja uskottomuus on juurtunut Tyynenmeren rannikolle voimakkaammin kuin koskaan ennen." ("Demonit ja kielet", s. 82).
Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements -teoksessa, jossa kerrotaan William J. Seymourista, helluntailaisuuden yhdestä perustajasta ja Azusa St. Missionin pastorista, sanotaan: "Seymour siirtyi pois kielten puhumisen teologiasta, joka on ensimmäinen fyysinen todiste Hengessä kastamisesta. Itse asiassa Seymour lopulta hylkäsi "alkutodistus"-opetuksen (kielillä puhuminen), koska se tarjosi "avoimen oven noidille ja spiritisteille ja vapaalle lovismille". (p.36). Kummallista, että niillä, jotka puhuivat kielillä Raamatussa, ei ollut mitään ongelmia noitien tai vastaavien kanssa heidän kokouksissaan.

Anonyymi kirjoitti:

Nainen, jolla oli silkkivyötärö päällä, ilmestyi jälleen, tällä kertaa laulaen kaukaista sävelmää, joka kuulosti hyvin epäluonnolliselta ja vastenmieliseltä....Kun alttarikutsu kuului, eräs nainen käveli eteen ja suuteli miestä... Sukupuolten väliset suudelmat ovat tavallisia kielikokouksissa." ('Demonit ja kielet', s. 71-73, A. White).
Eräs toinen todistaja näissä kokouksissa, joissa vallitsi epäjärjestys ja sekasorto, kertoi seuraavaa: "Koko kieliliikkeen historian ajan lähetystyöntekijämme ovat olleet Los Angelesissa (jossa Azusa St. kokoukset pidettiin) ja ovat seuranneet sitä tarkoin siitä lähtien, kun se puhkesi ensimmäisen kerran Seymourin kokouksissa, ja todellakin, olosuhteet ovat olleet sellaiset, että olisi mahdotonta julkaista siellä tapahtuneita asioita.
Sukupuolten välinen tuttuus julkisissa kokouksissa on ollut vähintäänkin järkyttävää. Helvetti on niittänyt hirvittävän sadon, ja uskottomuus on juurtunut Tyynenmeren rannikolle voimakkaammin kuin koskaan ennen." ("Demonit ja kielet", s. 82).
Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements -teoksessa, jossa kerrotaan William J. Seymourista, helluntailaisuuden yhdestä perustajasta ja Azusa St. Missionin pastorista, sanotaan: "Seymour siirtyi pois kielten puhumisen teologiasta, joka on ensimmäinen fyysinen todiste Hengessä kastamisesta. Itse asiassa Seymour lopulta hylkäsi "alkutodistus"-opetuksen (kielillä puhuminen), koska se tarjosi "avoimen oven noidille ja spiritisteille ja vapaalle lovismille". (p.36). Kummallista, että niillä, jotka puhuivat kielillä Raamatussa, ei ollut mitään ongelmia noitien tai vastaavien kanssa heidän kokouksissaan.

Lue lisää

"Lehdistö kuvaili Azusaa tyypillisesti 'värilliseksi' seurakunnaksi, joka kokoontui 'ränsistyneessä hökkelissä' ja teki yön 'kammottavaksi' 'palvojien ulvomalla'..."." (p.36). Seymourin toinen perustaja Charles Parham totesi seuraavaa: "Koskaan ei Jumalan palvelijoita ole ympäröity enemmän harhaanjohtavilla väärennöksillä todellisesta jumalallisesta kokemuksesta kuin tänä päivänä ja aikana...

Anonyymi kirjoitti:

"Lehdistö kuvaili Azusaa tyypillisesti 'värilliseksi' seurakunnaksi, joka kokoontui 'ränsistyneessä hökkelissä' ja teki yön 'kammottavaksi' 'palvojien ulvomalla'..."." (p.36). Seymourin toinen perustaja Charles Parham totesi seuraavaa: "Koskaan ei Jumalan palvelijoita ole ympäröity enemmän harhaanjohtavilla väärennöksillä todellisesta jumalallisesta kokemuksesta kuin tänä päivänä ja aikana...

Lue lisää

Taikurin työ on niin lähes täydellistä, että usein on todellakin vaikea erottaa oikeaa ja väärää... Olen nähnyt suuria vaaroja työssä täällä Los Angelesissa, ja osoittaessani niitä en viittaa yksittäisiin henkilöihin vaan itse työhön kokonaisuutena, jotta me kaikki voisimme nähdä virheellisen toimintatapamme ja palata takaisin Jumalan luokse." ('The Life Of Charles Parham', s. 166-167).

Anonyymi kirjoitti:

Taikurin työ on niin lähes täydellistä, että usein on todellakin vaikea erottaa oikeaa ja väärää... Olen nähnyt suuria vaaroja työssä täällä Los Angelesissa, ja osoittaessani niitä en viittaa yksittäisiin henkilöihin vaan itse työhön kokonaisuutena, jotta me kaikki voisimme nähdä virheellisen toimintatapamme ja palata takaisin Jumalan luokse." ('The Life Of Charles Parham', s. 166-167).

Lue lisää

Ja tämä niiden tapahtumien JOHTAJIEN taholta, joita nykyään pidetään yhtä suuressa arvossa niiden toimesta, jotka ovat ylläpitäneet tällaisia jumalattomia tapahtumia, kuin niitä pyhiä, Jumalan määräämiä tapahtumia, jotka tapahtuivat helluntaina.

Anonyymi kirjoitti:

Ja tämä niiden tapahtumien JOHTAJIEN taholta, joita nykyään pidetään yhtä suuressa arvossa niiden toimesta, jotka ovat ylläpitäneet tällaisia jumalattomia tapahtumia, kuin niitä pyhiä, Jumalan määräämiä tapahtumia, jotka tapahtuivat helluntaina.

Lue lisää

Nyt on yksi asia kohauttaa olkapäitään helluntailiikkeen tai karismaattisen liikkeen paljastajien kritiikistä, mutta jättää huomiotta tai päättää olla tietämätön helluntailaisuuden perustaneiden johtajien varoituksista ja päättää jatkaa perinteitä ja käytäntöjä, jotka nämä johtajat itse tuomitsivat, on hillitöntä typeryyttä!
Yksi, ellei jopa kaikkein huolestuttavimmista näkökohdista näissä Azusa St. kokouksissa, joita monet nykyään tietämättöminä ja jumalanpilkkaavina pitävät Raamatussa kirjattujen helluntaipäivän tapahtumien kaltaisina, on nähtävissä seuraavissa kertomuksissa: "...
Los Angelesin lukuisista okkulttisista yhdistyksistä tulleet spiritistit ja meediot alkoivat osallistua ja antaa jumalanpalvelukseen oman panoksensa istuntoihin ja transseihin. Seymour, jota nämä tapahtumat häiritsivät, kirjoitti Parhamille (hengelliselle isälleen) neuvoja siitä, miten käsitellä 'henkiä', ja pyysi häntä tulemaan Los Angelesiin ja ottamaan herätyksen valvonnan hoitaakseen." ("The Holiness Pentecostal Movement in the United States", s. 110).

Anonyymi kirjoitti:

Nyt on yksi asia kohauttaa olkapäitään helluntailiikkeen tai karismaattisen liikkeen paljastajien kritiikistä, mutta jättää huomiotta tai päättää olla tietämätön helluntailaisuuden perustaneiden johtajien varoituksista ja päättää jatkaa perinteitä ja käytäntöjä, jotka nämä johtajat itse tuomitsivat, on hillitöntä typeryyttä!
Yksi, ellei jopa kaikkein huolestuttavimmista näkökohdista näissä Azusa St. kokouksissa, joita monet nykyään tietämättöminä ja jumalanpilkkaavina pitävät Raamatussa kirjattujen helluntaipäivän tapahtumien kaltaisina, on nähtävissä seuraavissa kertomuksissa: "...
Los Angelesin lukuisista okkulttisista yhdistyksistä tulleet spiritistit ja meediot alkoivat osallistua ja antaa jumalanpalvelukseen oman panoksensa istuntoihin ja transseihin. Seymour, jota nämä tapahtumat häiritsivät, kirjoitti Parhamille (hengelliselle isälleen) neuvoja siitä, miten käsitellä 'henkiä', ja pyysi häntä tulemaan Los Angelesiin ja ottamaan herätyksen valvonnan hoitaakseen." ("The Holiness Pentecostal Movement in the United States", s. 110).

Lue lisää

"W.J. Seymour kirjoitti edelleen kiireellisiä kirjeitä, joissa hän vetosi apuun, sillä kokouksissa oli päässyt valloilleen spiritistisiä ilmenemismuotoja, hypnoottisia voimia ja lihallisia vääntymisiä, jotka tunnettiin värillisten leirikokouksissa etelässä." ("The Life Of Charles Parham", s. 156).
Kuulostaako mikään tästä edes etäisesti kuvaukselta Raamatun tosi kristittyjen välisistä tapaamisista? Ei tietenkään! Toisin kuin Azusa St. kokoukset, jotka eivät ainoastaan houkutelleet spiritistejä, meedioita ja muita vastaavia, vaan näimme heidän itse asiassa osallistuvan aktiivisesti ja ei vähäpätöisesti kokouksiin, näemme, että Jumalan ainoan Pyhän Hengen vuodatus helluntaina johti seuraavaan, kuten meille on kirjattu Apostolien teoissa 5:12,13: "Ja apostolien käsien kautta tapahtui kansan keskuudessa monia tunnustekoja ja ihmeitä; (ja he olivat kaikki yksimielisesti Salomon kuistilla.
Muista ei kukaan uskaltanut liittyä heihin, vaan kansa ylisti heitä."" Yksikään meedio tai noita ei uskaltanut lähestyä Pyhää Henkeä, joka asui apostoleissa, jotka tekivät aitoja ihmeitä Pyhän Hengen voimalla.
Sen sijaan, että Azusa-kadun kokoukset olisivat olleet paikka, jota olisi pitänyt välttää, ne olivat todellisuudessa mekka niin spiritisteille, noidille kuin meedioillekin! Pelkästään se, että nämä tosiasiat ovat vähän tunnettuja ja harvoin raportoituja, ei muuta sitä tosiasiaa, että ne kaikki ovat dokumentoituja ja todennettavissa olevia, historiallisia FAKTIA!!!

Anonyymi kirjoitti:

"W.J. Seymour kirjoitti edelleen kiireellisiä kirjeitä, joissa hän vetosi apuun, sillä kokouksissa oli päässyt valloilleen spiritistisiä ilmenemismuotoja, hypnoottisia voimia ja lihallisia vääntymisiä, jotka tunnettiin värillisten leirikokouksissa etelässä." ("The Life Of Charles Parham", s. 156).
Kuulostaako mikään tästä edes etäisesti kuvaukselta Raamatun tosi kristittyjen välisistä tapaamisista? Ei tietenkään! Toisin kuin Azusa St. kokoukset, jotka eivät ainoastaan houkutelleet spiritistejä, meedioita ja muita vastaavia, vaan näimme heidän itse asiassa osallistuvan aktiivisesti ja ei vähäpätöisesti kokouksiin, näemme, että Jumalan ainoan Pyhän Hengen vuodatus helluntaina johti seuraavaan, kuten meille on kirjattu Apostolien teoissa 5:12,13: "Ja apostolien käsien kautta tapahtui kansan keskuudessa monia tunnustekoja ja ihmeitä; (ja he olivat kaikki yksimielisesti Salomon kuistilla.
Muista ei kukaan uskaltanut liittyä heihin, vaan kansa ylisti heitä."" Yksikään meedio tai noita ei uskaltanut lähestyä Pyhää Henkeä, joka asui apostoleissa, jotka tekivät aitoja ihmeitä Pyhän Hengen voimalla.
Sen sijaan, että Azusa-kadun kokoukset olisivat olleet paikka, jota olisi pitänyt välttää, ne olivat todellisuudessa mekka niin spiritisteille, noidille kuin meedioillekin! Pelkästään se, että nämä tosiasiat ovat vähän tunnettuja ja harvoin raportoituja, ei muuta sitä tosiasiaa, että ne kaikki ovat dokumentoituja ja todennettavissa olevia, historiallisia FAKTIA!!!

Lue lisää

Azusa Streetin perustajan Charles F. Parhamin viimeisten kommenttien pitäisi kaikua jokaisen karismaattisen mielissä, kun he alkavat nähdä ja hyväksyä sen korruptoituneen perustan, johon heidän liikkeensä perustuu: "Sallikaa minun puhua suoraan työstä, sellaisena kuin olen sen täällä havainnut. Löysin hypnoottisia vaikutteita, tuttujen henkien vaikutteita, spiritualistisia vaikutteita, mesmerisiä vaikutteita ja kaikenlaisia loitsuja ja kouristuksia, transsiin joutumista jne.
Kaikki nämä asiat ovat vieraita ja tuntemattomia liikkeessä (Apostolisen uskon liikkeessä) Los Angelesin ulkopuolella, paitsi niissä paikoissa, joissa tästä kaupungista lähetetyt työntekijät ovat käyneet." ('The Life Of Charles Parham', s. 168). Parham lisäsi: "Saarnattuani kaksi tai kolme kertaa minulle ilmoitettiin kahdelta vanhimmalta, joista toinen oli hypnotisoija (olin nähnyt hänen panevan kätensä moniin, jotka tulivat lörpöttelemään, höpöttelemään ja puhumaan mitään kieltä), että minua ei haluta tähän paikkaan" ('The Life Of Charles Parham', s. 163). Epäilen, onko karismaattisia ylipäätään kovinkaan paljon, jotka ovat tietoisia kiistoista ja hyvin epäkristillisistä tapahtumista, joista vähäisimpänä ei ollut Jumalan evankeliumin saarnaamisen puuttuminen, mikä leimasi surullisenkuuluisat Azusa St. kokoukset.
Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements kertoo meille, että: "Azusa St. herätys oli vain vahvistus ilmiölle, joka oli jo alkanut mustien pyhyys- helluntailaisten keskuudessa" (s. 80).

"Monet entiset karismaatikot, mukaan lukien pastorit, ovat luopuneet siitä, mitä he olivat aluksi pitäneet Pyhän Hengen todellisina lahjoina.

Anonyymi kirjoitti:

Azusa Streetin perustajan Charles F. Parhamin viimeisten kommenttien pitäisi kaikua jokaisen karismaattisen mielissä, kun he alkavat nähdä ja hyväksyä sen korruptoituneen perustan, johon heidän liikkeensä perustuu: "Sallikaa minun puhua suoraan työstä, sellaisena kuin olen sen täällä havainnut. Löysin hypnoottisia vaikutteita, tuttujen henkien vaikutteita, spiritualistisia vaikutteita, mesmerisiä vaikutteita ja kaikenlaisia loitsuja ja kouristuksia, transsiin joutumista jne.
Kaikki nämä asiat ovat vieraita ja tuntemattomia liikkeessä (Apostolisen uskon liikkeessä) Los Angelesin ulkopuolella, paitsi niissä paikoissa, joissa tästä kaupungista lähetetyt työntekijät ovat käyneet." ('The Life Of Charles Parham', s. 168). Parham lisäsi: "Saarnattuani kaksi tai kolme kertaa minulle ilmoitettiin kahdelta vanhimmalta, joista toinen oli hypnotisoija (olin nähnyt hänen panevan kätensä moniin, jotka tulivat lörpöttelemään, höpöttelemään ja puhumaan mitään kieltä), että minua ei haluta tähän paikkaan" ('The Life Of Charles Parham', s. 163). Epäilen, onko karismaattisia ylipäätään kovinkaan paljon, jotka ovat tietoisia kiistoista ja hyvin epäkristillisistä tapahtumista, joista vähäisimpänä ei ollut Jumalan evankeliumin saarnaamisen puuttuminen, mikä leimasi surullisenkuuluisat Azusa St. kokoukset.
Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements kertoo meille, että: "Azusa St. herätys oli vain vahvistus ilmiölle, joka oli jo alkanut mustien pyhyys- helluntailaisten keskuudessa" (s. 80).

"Monet entiset karismaatikot, mukaan lukien pastorit, ovat luopuneet siitä, mitä he olivat aluksi pitäneet Pyhän Hengen todellisina lahjoina.

Lue lisää

Harvoin tiedostetaan, että on monia entisiä karismaatikkoja ja helluntailaisia, jotka ovat arvioineet koko kysymyksen uudelleen Raamatun, kokemuksen ja historian kannalta ja kääntäneet selkänsä väitteille raamatullisten lahjojen nykyaikaisesta heräämisestä. Eräs entinen helluntaipastori G.E. Gardner, joka toimi 25 vuotta helluntailaisena, julisti: "Olen kuullut satoja kielisanomia ja tulkintoja. Yksikään ei ole koskaan lisännyt mitään arvokasta kokoukseen" ("Korintin katastrofi", s. 53). Gardner lisää, että näiden nykyaikaisten karismaattisten kokemusten tavoittelu "ei ole koskaan vaaratonta" ("The Corinthian Catastrophe", s. 55).

Anonyymi kirjoitti:

Harvoin tiedostetaan, että on monia entisiä karismaatikkoja ja helluntailaisia, jotka ovat arvioineet koko kysymyksen uudelleen Raamatun, kokemuksen ja historian kannalta ja kääntäneet selkänsä väitteille raamatullisten lahjojen nykyaikaisesta heräämisestä. Eräs entinen helluntaipastori G.E. Gardner, joka toimi 25 vuotta helluntailaisena, julisti: "Olen kuullut satoja kielisanomia ja tulkintoja. Yksikään ei ole koskaan lisännyt mitään arvokasta kokoukseen" ("Korintin katastrofi", s. 53). Gardner lisää, että näiden nykyaikaisten karismaattisten kokemusten tavoittelu "ei ole koskaan vaaratonta" ("The Corinthian Catastrophe", s. 55).

Lue lisää

Yksi koskettavimmista todistuksista tässä suhteessa tulee mieheltä, joka vietti yli 20 vuotta Apostolisen uskon lähetyksen, Täyden evankeliumin kirkon ja Jumalan seurakuntien helluntai-ilmapiirissä osallistuen eri johtajien suuriin kampanjoihin ja auttaen heitä niissä. Hän kirjoitti: "Laskin kädet sairaiden päälle. Minä nuhtelin kuolemaa. Profetoin. Puhuin kielillä. Minä tulkitsin. Sanoisin nyt kaikessa vilpittömyydessäni, etten nähnyt enkä kokenut mitään sellaista, mikä saisi minut uskomaan, että helluntailaisuus tarjoaa MITÄÄN Uuden testamentin kirkon kokemuksen kaltaista." ('Reformation Today', loka-marraskuu 1973, K. Haarnhof, s. 20).

Anonyymi kirjoitti:

Yksi koskettavimmista todistuksista tässä suhteessa tulee mieheltä, joka vietti yli 20 vuotta Apostolisen uskon lähetyksen, Täyden evankeliumin kirkon ja Jumalan seurakuntien helluntai-ilmapiirissä osallistuen eri johtajien suuriin kampanjoihin ja auttaen heitä niissä. Hän kirjoitti: "Laskin kädet sairaiden päälle. Minä nuhtelin kuolemaa. Profetoin. Puhuin kielillä. Minä tulkitsin. Sanoisin nyt kaikessa vilpittömyydessäni, etten nähnyt enkä kokenut mitään sellaista, mikä saisi minut uskomaan, että helluntailaisuus tarjoaa MITÄÄN Uuden testamentin kirkon kokemuksen kaltaista." ('Reformation Today', loka-marraskuu 1973, K. Haarnhof, s. 20).

Lue lisää

Edellä siteerattu helluntaipappi myöntää, että karismaattisissa ja helluntailiikkeissä on monia vilpittömiä ihmisiä, mutta hänen johtopäätöksensä ja hänen paljastuksensa "virheellisestä opillisesta perustasta, manipuloivasta indoktrinaatiosta" ja "latautuneesta ilmapiiristä" ovat edelleen vakaita. Vilpittömyys ei voi koskaan olla todiste, joka osoittaa, että se, mitä joku kiihkeästi ajaa, on Jumalasta. Eikä kiivaus ilman oikeaa tietoa voi koskaan olla oikeasta Jumalasta tai johtaa oikeaan Jumalaan (ks. Room. 10:1-4). Kukaan ei pelastu pelkän kiihkon tai pelkän vilpittömyyden vuoksi, vaan vain jos hänelle on annettu lahjaksi Jumalan mahtavassa evankeliumissaan ilmoittama totuudenrakkaus (2. Tess. 2:9-14).

Anonyymi kirjoitti:

Edellä siteerattu helluntaipappi myöntää, että karismaattisissa ja helluntailiikkeissä on monia vilpittömiä ihmisiä, mutta hänen johtopäätöksensä ja hänen paljastuksensa "virheellisestä opillisesta perustasta, manipuloivasta indoktrinaatiosta" ja "latautuneesta ilmapiiristä" ovat edelleen vakaita. Vilpittömyys ei voi koskaan olla todiste, joka osoittaa, että se, mitä joku kiihkeästi ajaa, on Jumalasta. Eikä kiivaus ilman oikeaa tietoa voi koskaan olla oikeasta Jumalasta tai johtaa oikeaan Jumalaan (ks. Room. 10:1-4). Kukaan ei pelastu pelkän kiihkon tai pelkän vilpittömyyden vuoksi, vaan vain jos hänelle on annettu lahjaksi Jumalan mahtavassa evankeliumissaan ilmoittama totuudenrakkaus (2. Tess. 2:9-14).

Lue lisää

Kuten tarkkanäköinen uskova, jossa Jumalan Totuuden Sana ja Totuuden Henki asuvat, voi selvästi ja välittömästi havaita, nämä Azusa St. kokoukset, jotka käynnistivät nykyajan karismanian ensimmäisen aallon maailmassa, olivat kaukana Jumalan määräämistä kokouksista. Kokoukset olivat selvästi saatanallinen väärennös niistä ihmeellisistä tapahtumista, jotka tapahtuivat kristillisen kirkon ainoana syntymäpäivänä: Helluntaipäivänä, kuten Apostolien teoissa kuvataan.

Anonyymi kirjoitti:

Kuten tarkkanäköinen uskova, jossa Jumalan Totuuden Sana ja Totuuden Henki asuvat, voi selvästi ja välittömästi havaita, nämä Azusa St. kokoukset, jotka käynnistivät nykyajan karismanian ensimmäisen aallon maailmassa, olivat kaukana Jumalan määräämistä kokouksista. Kokoukset olivat selvästi saatanallinen väärennös niistä ihmeellisistä tapahtumista, jotka tapahtuivat kristillisen kirkon ainoana syntymäpäivänä: Helluntaipäivänä, kuten Apostolien teoissa kuvataan.

Lue lisää

Azusa St. kokoukset eivät olleet ainoastaan saatanallisen toiminnan pesä, joka johti jumalattomiin kokemuksiin ja hengelliseen vapaamielisyyteen, vaan mikä tärkeintä, nämä kokemukset, joita miljoonat ihmiset etsivät vielä tänäkin päivänä, antoivat myös uskottavuutta väärille evankeliumeille ja niiden hyväksymiselle niiden petettyjen vastaanottajien mielissä ja sydämissä.
Jumalan evankeliumia ei koskaan saarnattu Azusa-kadulla, eikä Pyhä Henki siksi koskaan tehnyt siellä mitään työtä. Sillä miksi Totuuden Henki antaisi merkkejä ja ihmeitä siellä, missä ei saarnattu Jumalan oikeaa ja ainoaa evankeliumia. Kuitenkin tosiasiat ja pyhät kirjoitukset heitettiin taivaan tuuliin, kun tästä ruman näköisestä ja pyhien kirjoitusten vastaisesta sotkusta helluntailiike kasvoi ja kasvoi, ja myöhemmin, 1960-luvun puolivälissä, sitä kutsuttiin yleisesti karismaattiseksi liikkeeksi.

Anonyymi kirjoitti:

Azusa St. kokoukset eivät olleet ainoastaan saatanallisen toiminnan pesä, joka johti jumalattomiin kokemuksiin ja hengelliseen vapaamielisyyteen, vaan mikä tärkeintä, nämä kokemukset, joita miljoonat ihmiset etsivät vielä tänäkin päivänä, antoivat myös uskottavuutta väärille evankeliumeille ja niiden hyväksymiselle niiden petettyjen vastaanottajien mielissä ja sydämissä.
Jumalan evankeliumia ei koskaan saarnattu Azusa-kadulla, eikä Pyhä Henki siksi koskaan tehnyt siellä mitään työtä. Sillä miksi Totuuden Henki antaisi merkkejä ja ihmeitä siellä, missä ei saarnattu Jumalan oikeaa ja ainoaa evankeliumia. Kuitenkin tosiasiat ja pyhät kirjoitukset heitettiin taivaan tuuliin, kun tästä ruman näköisestä ja pyhien kirjoitusten vastaisesta sotkusta helluntailiike kasvoi ja kasvoi, ja myöhemmin, 1960-luvun puolivälissä, sitä kutsuttiin yleisesti karismaattiseksi liikkeeksi.

Lue lisää

Eräs Uuden testamentin tutkija on tehnyt seuraavan havainnon: "Liian kauan (kristittyinä itseään pitävät) ovat olettaneet, että ei-karismaattisten on esitettävä kiistattomia raamatullisia todisteita siitä, että ihmeelliset merkkilahjat todella lakkasivat. Ei-karismaattisilla ei kuitenkaan ole mitään taakkaa todistaa tätä, koska historia on sen jo todistanut. Se on kiistaton tosiasia, jonka monet helluntailaiset myöntävät.
Sen vuoksi karismaatikkojen on todistettava raamatullisesti, että merkkilahjat alkavat uudelleen kirkkausaikana ja että nykyiset ilmiöt ovat tätä uudelleen esiintymistä. Toisin sanoen heidän on todistettava, että heidän kokemuksensa ovat sellaisten lahjojen toistumista, joita ei ole esiintynyt lähes 1900 vuoteen." ('The Cessation Of The Sign Gifts', s. 374). Vaikka tämä on erittäin hyvä huomio, se olisi melko turhaa puuhaa, kun otetaan huomioon, että nämä karismaattiset ryhmät, jotka painottavat niin paljon merkkejään ja ihmeitään kuin Jeesuksen Kristuksen persoonaa ja työtä, eivät ole kertaakaan julistaneet evankeliumia.
Merkit ja ihmeet ovat oikeastaan vain jäävuoren huippu. Vielä suurempi paha kaikessa tässä helluntai- ja karismaattisessa kaaoksessa on se tosiasia, että kaiken jännityksen, hymyilevien kasvojen ja ekstaattisten kokemusten keskellä Jumalan armon evankeliumin oppeja ei saarnata, ja siksi kukaan ei pelastu. Ihmiset on yksinkertaisesti huijattu kaiken helluntailaisuuden ja karismaattisuuden piirissä tapahtuvan toiminnan ja ekstaattisen hälinän vuoksi uskomaan, että koska kaikki tapahtuu Jeesuksen nimessä, nämä liikkeet ovat Jumalan itsensä hyväksymiä ja kaikki niihin osallistuvat ovat kristittyjä. MIKÄÄN EI VOISI OLLA KAUEMPANA TOTUUDESTA! J
Jos ei ole evankeliumia, eli Jumalan evankeliumia, silloin kyseessä ei ole kristillinen kokoontuminen ja kaikki läsnä olevat ilmiöt ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Kirjoitukset sanovat selvästi 2. Johanneksen kirjeen 9. luvussa, että "Joka rikkoo eikä pysy Kristuksen opissa, sillä EI OLE JUMALAA...". Jos yksilöillä, jotka eivät pidä kiinni Jumalan evankeliumista, ei ole Jumalaa, mikä saa kenenkään ajattelemaan, että tällaisten ihmisten kokoontumiseen osallistuu, sitä määrää ja tukee Jumala? Matematiikka on varsin yksinkertaista: EI EVANKELIUMIA - EI JUMALAA!!!
Kaikkien esitettyjen todisteiden valossa voimme vain päätellä, että vaikka karismaattisessa liikkeessä on monia vilpittömiä ihmisiä, liike itsessään ei voi olla Jumalasta, sillä kaikki sen väittämät "lahjat", "merkit" ja "ihmeet" ovat yhtä virheellisiä ja täynnä epätäydellisyyttä kuin ne, jotka ovat yhteisiä jokaiselle sitä edeltäneelle kultille. Tämä liike ei ole mitään uutta, se on vain suurin laatuaan. Mihinkään näistä valheellisista merkeistä ja ihmeistä ei liity todellista evankeliumia, joten miten Jumala voi olla niiden takana?

Anonyymi kirjoitti:

Eräs Uuden testamentin tutkija on tehnyt seuraavan havainnon: "Liian kauan (kristittyinä itseään pitävät) ovat olettaneet, että ei-karismaattisten on esitettävä kiistattomia raamatullisia todisteita siitä, että ihmeelliset merkkilahjat todella lakkasivat. Ei-karismaattisilla ei kuitenkaan ole mitään taakkaa todistaa tätä, koska historia on sen jo todistanut. Se on kiistaton tosiasia, jonka monet helluntailaiset myöntävät.
Sen vuoksi karismaatikkojen on todistettava raamatullisesti, että merkkilahjat alkavat uudelleen kirkkausaikana ja että nykyiset ilmiöt ovat tätä uudelleen esiintymistä. Toisin sanoen heidän on todistettava, että heidän kokemuksensa ovat sellaisten lahjojen toistumista, joita ei ole esiintynyt lähes 1900 vuoteen." ('The Cessation Of The Sign Gifts', s. 374). Vaikka tämä on erittäin hyvä huomio, se olisi melko turhaa puuhaa, kun otetaan huomioon, että nämä karismaattiset ryhmät, jotka painottavat niin paljon merkkejään ja ihmeitään kuin Jeesuksen Kristuksen persoonaa ja työtä, eivät ole kertaakaan julistaneet evankeliumia.
Merkit ja ihmeet ovat oikeastaan vain jäävuoren huippu. Vielä suurempi paha kaikessa tässä helluntai- ja karismaattisessa kaaoksessa on se tosiasia, että kaiken jännityksen, hymyilevien kasvojen ja ekstaattisten kokemusten keskellä Jumalan armon evankeliumin oppeja ei saarnata, ja siksi kukaan ei pelastu. Ihmiset on yksinkertaisesti huijattu kaiken helluntailaisuuden ja karismaattisuuden piirissä tapahtuvan toiminnan ja ekstaattisen hälinän vuoksi uskomaan, että koska kaikki tapahtuu Jeesuksen nimessä, nämä liikkeet ovat Jumalan itsensä hyväksymiä ja kaikki niihin osallistuvat ovat kristittyjä. MIKÄÄN EI VOISI OLLA KAUEMPANA TOTUUDESTA! J
Jos ei ole evankeliumia, eli Jumalan evankeliumia, silloin kyseessä ei ole kristillinen kokoontuminen ja kaikki läsnä olevat ilmiöt ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Kirjoitukset sanovat selvästi 2. Johanneksen kirjeen 9. luvussa, että "Joka rikkoo eikä pysy Kristuksen opissa, sillä EI OLE JUMALAA...". Jos yksilöillä, jotka eivät pidä kiinni Jumalan evankeliumista, ei ole Jumalaa, mikä saa kenenkään ajattelemaan, että tällaisten ihmisten kokoontumiseen osallistuu, sitä määrää ja tukee Jumala? Matematiikka on varsin yksinkertaista: EI EVANKELIUMIA - EI JUMALAA!!!
Kaikkien esitettyjen todisteiden valossa voimme vain päätellä, että vaikka karismaattisessa liikkeessä on monia vilpittömiä ihmisiä, liike itsessään ei voi olla Jumalasta, sillä kaikki sen väittämät "lahjat", "merkit" ja "ihmeet" ovat yhtä virheellisiä ja täynnä epätäydellisyyttä kuin ne, jotka ovat yhteisiä jokaiselle sitä edeltäneelle kultille. Tämä liike ei ole mitään uutta, se on vain suurin laatuaan. Mihinkään näistä valheellisista merkeistä ja ihmeistä ei liity todellista evankeliumia, joten miten Jumala voi olla niiden takana?

Lue lisää

Kristitty jatkaa "pakanoiden" käännyttämistä "ainoaan oikeaan" uskoon idän palstoilla

En halua puhua kristinuskosta idän palstoilla, mutta koska palstaa terrorisoiva kristitty ei jätä meitä rauhaan eikä anna meidän puhua idän asioista, minun on kirjoitettava, vaikka en haluaisikaan. Hänen kirjoituksistaan ja pakkokäännyttämisyrityksistään saa sen käsityksen, että hän on helluntailainen, varsinkin kun hän kannustaa muita katsomaan videoita Niilo Yli-Vainiosta, joka on helluntailainen. Tästä syystä julkaisen tekstin helluntailiikkeen alkuperästä. Joku kirjoitti siitä suomi24:ssä ja antoi linkin, joten tutkin sitä. Käännetty teksti. Terroristikristityn pakkokäännytysyritykset eivät lopu. Hän syyttää muita riivauksesta ja demonisesta vaikutuksesta, vaikka tämä ei ole harvinaista itse helluntailiikkeessä, kuten ei ole harvinaista koko kristinuskossa.
Hän puhuu jatkuvasti saatanasta, vaikka koko saatanaa ei ole olemassakaan, hän uhkailee jatkuvasti ikuisella helvetillä ja muuta vastaavaa sopimatonta käytöstä.
Henkilökohtaisesti pidän luterilaisia järkevämpinä kuin muita lahkoja. Olen perehtynyt kristinuskon eri lahkoihin jo nuoruudessani.

Teksti otettu täältä:
https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and

Video samasta aiheesta:
https://www.youtube.com/watch?v=Re3lm9Deo3c&themeRefresh=1
Tutustu siihen, miten Azusa Streetin herätyksestä alkunsa saaneella helluntailiikkeellä on historiallisia ja kulttuurisia yhteyksiä voodoo-käytäntöihin, jotka ovat muokanneet sen varhaisia johtajia ja uskomuksia. Tutustu helluntailaisuuden synkretistisiin juuriin afrikkalaisessa hengellisyydessä, paljastaen piilossa olevia yhteyksiä ja kyseenalaistaen perinteisiä tulkintoja. Tutustu kielilläpuhumiseen liittyvään raamatulliseen ja historialliseen kontekstiin ja erota sen todellinen merkitys kulttuuristen muutosten ja uskonnollisten muutosten keskellä.