Ota mallia nuorista!

Hyvä oivallus, ota mallia.

Tyttö2010Neitinen99,9%Mallikas vois todellakin ottaa mallia. jopa nuorista, ehkä jopa osittain omista lapsistaankin.

Käytös on yksi vakavimpia, jossa aiheessa Tytön tulisi ottaa mallia.

Yhtälailla mallia tulisi ottaa ihmisten yleisestä käytösmallista, ja mielipiteistä että kaikki ei ole aina pelkästään oman näkökannan mukaisia, vaan että on olemassa muitakin mielipiteitä, joista voi ottaa mallia.

Mallia voi ottaa esimerkiksi itselleen myös alkoholin käytöstä alkoholiongelmattomilta.

Urheilu ja ääriteot on toki mallikkaita vi+u+uksen lieventäjiä mielenterveysongelmaisille ja muillekin, mutta ei ole kovin mallikasta sekoittaa liikuntaa ja omaa minäänsä joka ikiseen aiheeseen, oli sitten kysymys vaikka väärinpäin olevasta hämähäkistä tai kolmiosta.

Kiitos Kymppi kirjoituksestasi.

Kommentoisin yleisellä tasolla lyhyesti paria juttua, minkä sallinet.

"Huomasin jo teininä että mitä vähemmän kiinnostaisi lähteä lenkille, mitä enemmän väsyttää, masentaa ja vituttaa, sitä paremmalta se tuntuu joka kerta sen jälkeen."

Niin sanotusti normaali ihminen kokee näin, mutta ei välttämättä ihminen, jolla on vakavia haasteita mielenterveytensä kanssa.

"Ne jää ne väsymykset ja vitutukset sinne matkan varrelle ja se on aivan se ja sama mikä vauhtisi on, kunhan saat sykettä nousemaan ja hikeä pintaan."

Usein näinkin. Väitöstä vääntäessäni tietokoneen äärellä tuntui joskus "tuskalliselta" kun asiat / ajatukset eivät edenneet. Onneksi minulla oli nelivetoinen apulainen tähän. Tuli siihen tuijottamaan, suorastaan raahasi minut lenkille. Koirilla tutkitusti on omistajiensa hyvinvointia parantavia ominaisuuksia. Huomasin itse, että lenkin jälkeen usein joku mukamas mutkikas väitökseen liittyvä ajatuskuvio laukesi kuin itsestään.

Kuitenkin, myöhemmin, olen huomioinut, että pelkkä leppoisa juoksulenkki ei ole niin hyvä stressin laukaisija kuin on esim. tiukka Krav Maga harjoitus. Lenkkiä juostessa stressaavat ajatukset roikkuvat mukana. Krav Maga treeneissä ne putosivat pois kyydistä viimeistään siinä vaiheessa, kun kypärään alkoi kopisemaan, siinä vaiheessa ajatukset pakosta keskittyivät oleelliseen.

Toki me ihmiset olemme erilaisia, mutta tässä nyt muutama hajatelma vastauksena mielestäni mainioon kirjoitukseesi.

"Huomasin jo teininä että mitä vähemmän kiinnostaisi lähteä lenkille, mitä enemmän väsyttää, masentaa ja vituttaa, sitä paremmalta se tuntuu joka kerta sen jälkeen."
En ole koskaan moista huomannut, en ole väsynyt, ei masenna eikä vituta yhtään... sinun ongelmasi on selvästi palstalla nähtävänä, mielialan ailahtelut, huonot hermot ja jatkuva itsetehostaminen, kertoo karua kieltään, elämäsi suunnasta mihin olet joko tiedostat suunnan tai sitten et tiedosta, eikä se suunta ole hyvä...

Laiffilalle tiedoksi di ei tee väitöskirjaa, jollet ole alle 30 vuotias, siellä suoritetaan vain luennot hyväksyttävästi, se on hieman poikkeava korkeakoulututkinto, laitahan taas pari luritusta tulemaan jos ahdistaa ja masentaa, olet palstan heikoin lenkki.

A-studiossa oli mittava juttu massaturismista, euroopan alueella, ja kreikka, espanja, italia, ranska, portugal haluaa vähentää massaturismin aiheuttamaa ympäristön tuhon takia, espanjassa käy vuodessa noin 80 miljoonaa turistia ja tuo maahan bt:stä 13%, luonto ei kestä moista, liikkuvaa heinäsirkkalaumaa... joka tuhoaa paljon...

Tulihan sieltä asiallistakin kommenttia, kiitoksia!

"Kun rakkaus on rikki, rikkaus on rakki", kuuluu sanonta. Koira on todellakin ihmisen paras ystävä. Jos joku väittää ettei joskus ole väsynyt tai alakuloinen, niin puhuu paskaa.

Aikoinaan kun teki kovaa ruumiillista työtä ja treenasi samaan aikaan, vielä piti taloakin rakennella ja perhettä alkaa perustaa, sellaiseen ei kroppa eikä mieli pystyisi enää.

Rankka päivä ei päättynyt siihen että tuli kotiin. Sitten piti alkaa huoltaa nestevajetta, käydä kahdesti suihkussa kun kerralla ei betonipölyt lähteneet, sitten rasvailtiin käsiä moneen kertaan kun ne kuivui ja halkeili.

Vasta kun nestevaje oli korjaantunut, tuli nälkä. Ajoissa nukkumaan joka ilta noin kymmenen aikaan. Ekalla vaimolla oli hyvät unenlahjat ja mentiinkin yhtämatkaa nukkumaan. Liian väsynyt seksihommiin, niiden aika oli sitten viikonloppu aamuina tai kun lapset oli mummolassa.

Aivot tuottaa dopamiinia liikkuessa luonnossa. Sitä samaa dopamiinia, joka saa alkoholisoitumaan. Riippuvuus on samankaltaista mutta luonnossa liikkuminen on se terve vaihtoehto. Alkoholi ei ole.

Meillä ei koskaan dokattu kotona, ei edes juhlissa, jos lapset oli kotona. Viiniä ja bisseä grillibileissä kyllä joskus harvakseen. 1990-2010 voisin heittää arvion että kävin Suomessa baarissa noin neljä kertaa vuodessa ja silloinkin oli kyse kortteliliigan saunailloista.

Firman bileitä oli muutaman kerran vuodessa omissa tiloissa. Kulkuneuvoilla lomaillessa jäi alko myös minimiin.

Viina ei ole ollut koskaan syyllinen väsymykseen, vaan se että oli ottanut vähän liikaa rautaa taottavaksi yhdelle miehelle ja koetin velvollisuuksista sitten selviytyä.

Burn outti paukahti konkurssin aikaan lamauttavana ja itsetuntoa oli hyvin vähän jäljellä. Siihen sitten avioero päälle. Paikkailin tyhjyyden tunnetta sekoilemalla kymmenien naisten kanssa, kunnes se uusi vaimo löytyi.

Se olikin sitten rajua menoa, kun kumpikin oli yliaktiivisia ja kilpailuhenkisiä. Kaikki tehtiin täysillä. Salille ja uimaan mentiin juosten, koko päivän kestäviä vaelluksia viikonloppuisin Nuuksiossa ja Porkkalassa etenkin, lapset usein mukana.

Myös juhlat juhlittiin täysiä. Pitkiä viikonloppuja exän mökillä jonne roudattiin valtavat poppikoneet laiturille Naantalissa, niin että ohikulkevat veneilijät laittoi itsensä siihen parkkiin ja tuli messiin. Juomaa ja grillattavaa oli varattu varmaan 50 hengelle.

Vaimo oli matkailualalla silloin oleva matkailuhullu lisäksi ja järjesti jatkuvia yllätysmatkoja meille työnsä kautta. Vasta lentoasemalla kertoi minulle että minne ollaan menossa.

Se nelisen vuotta joka oltiin yhdessä, voin kertoa että mitään ei jäänyt tekemättä. Aivan armoton vauhti päällä jatkuvasti. Minulla alkoi virta ehtymään kun ei siunaaman rauhaa ikinä ja siihenhän se sitten pitkälti romahti.

Mutta se aika sisälsi todella paljon hyvääkin ja ikimuistoisia hetkiä, kuten ensimmäisen pitkän prätkäloman Thaimaassa. Viisi viikkoa sisälsi raftingia, hikingia, retkiä kaukaisille putouksille, kuumia lähteitä, pikku kyliä ja kaikkea mahdollista.

Löytyipä heti perään todella seksikäs ja kuuma 14 vuotta nuorempi mimmi, joka oli täysi nymfomaani. Puolen vuoden kohdalla ajattelin että "ei taas..." tätä menoa.

Siinä oli sitten vaaramomentti alkoholisoitua. Vaihtui urheilu bilettämiseen ja painoa tuli nopeasti kuivaan kroppaan päälle 25 kiloa. En ollut ollenkaan tyytyväinen tilanteeseen.

Sitten tuli sijoittajana ikänsä toiminut ystävä hätiin, johon olin tutustunut golfin parissa kymmenisen vuotta aiemmin.

Hän sanoi että nyt laitetaan sinun asiat kuntoon ja otti melkoisen riskin laittamalla minut yksin vetämään 5,5 miljoonan euron saneerauskohteen. Se meni nappiin ja yhteistyö on jatkunut tähän päivään saakka. Hyöty molemminpuolinen.

Ilman tuota ystävää ja onnenkantamoista... En oikein uskalla edes ajatella.

Tarinan opetus on että jos on mahdollisuus auttaa ja kannustaa kaveria, niin se pitää tehdä. Oikeaan kohtaan osuneet kauniit sanat saattavat muuttaa koko elämän suunnan.

Muistan ulkoa ne kaikki sanat, jotka on elämän varrella kannustaneet ja valaneet uskoa tulevaisuuteen. Opettajilta, valmentajilta, kavereilta, naisilta... Saanut hyviä neuvoja elämään myös.

Kotoa niitä sanoja ei koskaan saanut, syynä vanhempien kainuulainen alemmuudentunto ja syvä usko siihen että duunarin lapsista ei voi tulla mitään muuta kuin korkeintaan duunari.

Äidillä oli tapana varoitella unelmoimasta mistään paremmasta elämästä ja isä totesi vaan että "kuhan et vaan rikoksen polulle lankea" 8)

Tuo latistaminen kääntyi sekin eduksi, sillä sisuunnuin vaan niiden kotiluusereiden manauksista ja päätin näyttää. Armeijan jälkeen vaihdoin työnantajaa ja sen firman pomon kehut saivat minut lentoon ja se tuotti hedelmää nopeasti.

Unelmia pitää olla ja uskoa siihen, että ne voi toteuttaa. Muuten jää polkemaan paikoilleen. Tietenkin jos tykkää polkea paikallaan, niin silloinhan on asiat kunnossa!

2010

PS: Tähän kuulemme perään MINÄ MINÄÄÄÄÄÄ.... vaikerrusta.