Kissan mahdollinen syöpä ja eutanasia

Tarvitsen kipeästi mielipiteitä, vaikka tilanteelle ei voikaan enää tehdä mitään. Lähinnä, jotta saisin mielenrauhaa näille pohdinnoille ja osaisin tulevaisuudessa hoitaa ja arvioida lemmikkieni terveyttä paremmin. Eli kysymys kuuluu; jos teidän lemmikkinne on jouduttu nukuttamaan ikuiseen uneen syöpäepäilyn vuoksi, miten kissasi on diagnosoitu? Oletteko päätyneet leikkaukseen tai onko otettu koepaloja, joista on saatu varma patologin lausunto? Vai oletteko tehneet päätökset pelkän röntgenkuvien/ultran perusteella kliiniset oireet huomioon ottaen?

Lyhyesti: Menetin rakkaan melkein 15-vuotiaan perheenjäseneni ja ystäväni mahdolliselle kasvain/syöpäepäilylle vatsalaukun seinämässä. Kaikki tapahtui kissan tutkimisesta eutanasiaan viikon sisällä. Käytin kissaani vain yhdellä klinikalla tutkituttamassa ja käyntikertoja oli kolme, joista viimeinen oli eutanasia. Kaikista eniten jäi kaduttamaan, etten käyttänyt kissaa jollain toisella klinikalla tilanteen arvioimiseksi vaan kiirehdin kissan eutanasiaa, koska sain eläinlääkäreiltä käsityksen että mitään ei oikein ole tehtävissä enkä halunnut rakkaan kissani kärsivän nyt enkä myöhemmin pitkittämällä eutanasiaa. Asiaa ei auta, että olen jälkeenpäin lukenut kyseisestä eläinklinikasta sekä positiivisia että negatiivisia palautteita, vaikka koenkin että sain asiallista hoitoa kissalleni. Klinikka ei myöskään ole ensimmäinen, jota ihmiset kaupungissani suosittelevat (Oulu).

Kissan oireet, joiden takia vein sen eläinlääkäriin: Yhtäkkinen neljän päivän omaehtoinen syömättömyys ja juomattomuus sekä apaattisuus ja väsyneisyys (välissä yksi eläinlääkärikäynti, jossa kissa sai ruokahalualisäävän Midazolam-pistoksen ja pahoinvoinninestolääkettä ja söi märkäruokapussin ja määrättiin myös tulehduskipulääkettä annettavaksi), kissa oli myös oksennellut puolen vuoden sisällä muutaman kerran kellertävää mahanestettä ja joista viimeisin oli ensimmäisen eläinlääkärikäynnin aamuna. Kissalta otettiin verikokeita, joissa ilmeni pientä maksa-arvojen kohoamista ja merkittävimpänä valkosoluarvojen mataluus eli selvä leukopenia. Tämän seurauksena otettiin suoraan ensin röntgenkuvat, joissa paljastui minunkin omaan silmään merkittävän ison kokoinen, kasvainta muistuttava tarkkarajaisesti pyöreähkö muutos kissan vatsalaukussa. Kissaa yritettiin tämän jälkeen vielä ultrata, mutta se ei onnistunut koska vatsalaukussa oli kuulemma vatsa/suolistokaasuja niin paljon, että ne peittivät tutkittavan alueen. Tiedättekö, kuinka yleistä tämmöinen on, ettei ultra onnistu kaasujen vuoksi?

Keskustelimme vaihtoehdoista ja kyseinen eläinlääkäri oli kasvaimen kannalla, vaikka sanoikin, että ei voi 100% sitä tämän perusteella diagnosoida ja lausunnossa puhuttiin epäilystä massasta. Leikkaus siis ei olisi kuulemma onnistunut ja kasvainta ei olisi voitu poistaa, koska se on hankalassa paikassa ja kissan vatsalaukku on niin pieni? Lisäksi sanottiin, että vatsalaukussa olevat kasvaimet ovat yleensä pahanlaatuisia ja ennuste on huono. Toinen vaihtoehto eri eläinlääkärin mielestä olisi voinut olla IBD:n aiheuttama vatsalaukun seinämän paksuuntuma, jolle ei myöskään olisi voitu tehdä leikkauksella kuulemma mitään ja koska kyse oli myös melko vanhasta kissasta. Jäin pohtimaan kolmeksi päiväksi kissan tilannetta ja kissa sai lisäksi antibiootteja. Jatkuneen kipulääkityksen ja antibioottien johdosta kissa alkoikin yks kaks syömään ja juomaan ja herkutkin maistuivat taas paremmin, mutta kissa vaikutti kuitenkin kipeältä ja väsyneeltä vaikka jaksoihin vähän leikkiä, käydä ulkoilemassa ja hypätä kiipeilypuuhun, sohvalle yms. Kipulääkitys olisi kuitenkin pitänyt lopettaa, koska kissa oli saanut sitä jo 6 päivää eikä se tee kissan elimistölle yhtään hyvää. Pelkäsin siis kissan kunnon pahenevan myöhemmin ja sen kärsivän kivuista, jonka vuoksi päädyin eutanasiaan ja koska toivoa ei myöskään annettu eläinlääkäreiden puolelta (konsultoin kahta eri eläinlääkäriä samalta klinikalta). Leikkaus olisi maksanut yli 1000e ja koin saamani tiedon ja arvion pohjalta sen turhaksi, kerta syöpäepäily oli niin vahva enkä halunnut kissan kärsivän myöskään leikkauksen jälkeisistä kivuista. Toisaalta, jos massa olisikin ollut jotain muuta poistettavaa ja kissa olisi toipunut leikkauksesta, sillä olisi saattanut olla vielä vaikka parhaimmillaan 2-5 vuotta hyvää elinaikaa.

Kissa oli siis edellisellä viikolla ollut ihan normaali, syönyt, leikkinyt ja ulkoillut. Kissa nukkui paljon ja ajattelin sen johtuvan vanhuudesta. Lisäksi jäin miettimään, jos kissan syömättömyys olisikin johtunut vain stressistä koska kumppanini oli lähtenyt edellisenä viikonloppuna reissuun ja kissa joutui olla paljon yksin kotona, kun olin töissä. Kun kumppani tuli takaisin, kissa alkoi taas syömään mutta alla oli kipulääkkeet yms.