Lapsuudeenystävän esikoisen kummius

En tiedä mitä tällä haen. Purkautumista? Mutta koin juuri todella ison pettymyksen kun menin lapsuudenystäväni esikoisen ristiäisiin. Ystäväni oli sanonut minulle pari kuukautta sitten, että olen automaattisesti kummi hänen lapsellensa. Olemme siis tunteneet yli 20 vuotta ja edelleen todella hyvissä väleissä ja tekemisissä paljon ja hekin sanoivat miehensä kanssa, että tulen olemaan heidän poikansa lempi-täti.

Olin innoissani kun menin paikanpäälle ristiäisin ja jäin istumaan eturiviin muiden ystäväni kavereiden kanssa, koska odotin meneväni kummina seisomaan muiden kummien kanssa. Pettymys olikin iso kun en ollutkaan kummi. En tiennyt miten päin olla ja pakotin itselleni hymyn pettymykseltäni. Kummeiksi oltiin valittu työkavereita/kavereita joita tuntenu paljon vähemmän aikaa.

Pahinta tässä oli se, että ystäväni ei ollut sanonut minulle mitään etten olekkaan kummi enää. Olin kokoajan siinä uskossa, että olen kun ristiäisiin menin.

Ei siinä mitään jos en ole, mutta olisin halunut tietää miksi en enää kelvannut kummiksi. Enkä kehtaa asiasta kysyä.

Ja tätä ennen en kelvannut heidän todistajakseen maistraattiin kun he menivät naimisiin vaan yksi lapsen nykyisistä kummeista oli sieläkin todistajana. Olen siis kaksoispettynyt tällä hetkellä.

Pää pystyyn ja elämä jatkuu.