Lapsuudeenystävän esikoisen kummius

En tiedä mitä tällä haen. Purkautumista? Mutta koin juuri todella ison pettymyksen kun menin lapsuudenystäväni esikoisen ristiäisiin. Ystäväni oli sanonut minulle pari kuukautta sitten, että olen automaattisesti kummi hänen lapsellensa. Olemme siis tunteneet yli 20 vuotta ja edelleen todella hyvissä väleissä ja tekemisissä paljon ja hekin sanoivat miehensä kanssa, että tulen olemaan heidän poikansa lempi-täti.

Olin innoissani kun menin paikanpäälle ristiäisin ja jäin istumaan eturiviin muiden ystäväni kavereiden kanssa, koska odotin meneväni kummina seisomaan muiden kummien kanssa. Pettymys olikin iso kun en ollutkaan kummi. En tiennyt miten päin olla ja pakotin itselleni hymyn pettymykseltäni. Kummeiksi oltiin valittu työkavereita/kavereita joita tuntenu paljon vähemmän aikaa.

Pahinta tässä oli se, että ystäväni ei ollut sanonut minulle mitään etten olekkaan kummi enää. Olin kokoajan siinä uskossa, että olen kun ristiäisiin menin.

Ei siinä mitään jos en ole, mutta olisin halunut tietää miksi en enää kelvannut kummiksi. Enkä kehtaa asiasta kysyä.

Ja tätä ennen en kelvannut heidän todistajakseen maistraattiin kun he menivät naimisiin vaan yksi lapsen nykyisistä kummeista oli sieläkin todistajana. Olen siis kaksoispettynyt tällä hetkellä.

Pää pystyyn ja elämä jatkuu.
1254
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Ei noi ole sun kavereita..hylkää ne

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

En tiedä mitä tällä haen. Purkautumista? Mutta koin juuri todella ison pettymyksen kun menin lapsuudenystäväni esikoisen ristiäisiin. Ystäväni oli sanonut minulle pari kuukautta sitten, että olen automaattisesti kummi hänen lapsellensa. Olemme siis tunteneet yli 20 vuotta ja edelleen todella hyvissä väleissä ja tekemisissä paljon ja hekin sanoivat miehensä kanssa, että tulen olemaan heidän poikansa lempi-täti.

Olin innoissani kun menin paikanpäälle ristiäisin ja jäin istumaan eturiviin muiden ystäväni kavereiden kanssa, koska odotin meneväni kummina seisomaan muiden kummien kanssa. Pettymys olikin iso kun en ollutkaan kummi. En tiennyt miten päin olla ja pakotin itselleni hymyn pettymykseltäni. Kummeiksi oltiin valittu työkavereita/kavereita joita tuntenu paljon vähemmän aikaa.

Pahinta tässä oli se, että ystäväni ei ollut sanonut minulle mitään etten olekkaan kummi enää. Olin kokoajan siinä uskossa, että olen kun ristiäisiin menin.

Ei siinä mitään jos en ole, mutta olisin halunut tietää miksi en enää kelvannut kummiksi. Enkä kehtaa asiasta kysyä.

Ja tätä ennen en kelvannut heidän todistajakseen maistraattiin kun he menivät naimisiin vaan yksi lapsen nykyisistä kummeista oli sieläkin todistajana. Olen siis kaksoispettynyt tällä hetkellä.

Pää pystyyn ja elämä jatkuu.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu