Kun hyväksyy kohtalonsa olla yksin ilman rakkautta niin elämä on paljon helpompaa. Silloin ei enää edes epätoivoisesti kuvittele saavansa joskus rakastaa. Ihan vaan vinkkinä kaikille kaltaisilleni.
Ratkaisu
Yksinäinen M84
3196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin minäkin joskus ajattelin. kunnes rakstuin nuoreen mieheen, yli vuoden oli onnea ja rakkautta, nyt pikkuhiljaa tunnen kuinka se on hiipumassa pois... mutta on tämä kaikki ollut sen arvoista. tarkoitan vain, että varmasti joskus joku rakastaa sinua ja sinä häntä, vaikkase olisi vain hetken ohikiitävää... uskon kohtaloo, että jokaiselle on joku jossakin. myös sinulle. toivottavasti löydät hänet.voimia sinulle.
puhut sangen totta! elämästä tulee helpompaa, eikä tartte olla paskana joka käänteessä "kun ei se kiinnostunutkaan musta"
Niin ja vielä kun tiedostaa ja hyväksyy sen että maailmassa tuskin on ketään jolle tällänen jätkä kelpais niin. No jokatapauksessa Koskee aivan suunnattomassti kun ajattelee mutta jotkut asiat on vaan hyväksyttävä. JOS (tuskinpa) joku musta joku päivä tekee onnelisen sillä että mä saan ja pystyn tekemään sen jonkun onnelliseks niin mä hyppään kyllä pilviin.