ELÄMÄN TUSKA !

Sehän se siinä vaikeus onki, vielä esm vuosi sitten ja sitä ennen jaksoi lähteä ulos, oli kaikenlaista mielenkiintosta, soppailua ravintoala reissuja, lenkkeilyä uintia, jopa jaksoi matkustaa,
nyt se kaikki on takanapäin, on vain neljä seinää,
ja täysin yksin,
kun kuolema on vieny suurimman osa tärkeistä ihmisistä ympäriltäni,
ja jälkeläiset elää omaa elämäänsä, ei niillä AIKA ja mielenkiinto riitä vanhuksen kaveriksi, hyvä jos joittavat puhelimella kysyäkseen olenko vielä elossa,
olen miettiny jo aika pitkään, jos rohkenis ottaa vanhusten neuvontaan ja palveluihin yhteyttä
ehkä rahalla saa jonkinverran apua joka varmaanki piristäis vanhuksen arkea ja jaksamista,
vaikka joka tuutista uutisoidaan " ei ole henkilökuntaa "
kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa tuntea ittensä avuttomaksi,
turhakkeeksi,
sitä mieltä :
eutanasia olisi ratkaisu just meikäläisen ikäselle, joka alkaa olla AVUTON,
ei itse jaksa OMIA hommiaan hoitaa, ja kaikenhuippu
on kippee ja moni sairas, ja ikä huitelee lähemmäs YHDEKSÄÄKYMPPIÄ,
OI kuinka joka päivä odotan vain että " valot sammuis " pääsis nukkumaan ikuista untaan ,
EI tämmönen avuton vanhus ole enään ihminen, vaikka joku väittää muuta, ON nöyryyttävää tulla vanhaksi ja avuttomaksi
enkä ymmärrä o l l e n k a a n elämänhaluisia vanhuksia, en kertakaikkiaan ymmärrä,
olen luojani kanssa hyvin läheiset
joten odotan vain jokapäivä äkkilähtöä ikuisuuteen,
siihen asti luojalle kiitos, hoidan itseäni ja omia hommiani kotona kykyni ja kuntoni mukaan, muuten kävisi aika pitkäksi ootella kuolemaa, kun se ei näytä tulevan vaikka kuinka sitä hartaasti oottelee,
siitä luojalle valtavan suuri kiitos, pystyn kotona näitä pikkuhommia vielä i t s e tekemään, sitten kun en sitäkää enään pysty,
makaan ja oota että joku tulee kattomaan olenko kuollu, ja järjestelee krematorioon raihnaisen ruumiini.
siihen asti jakasamista teille muillekki,
tietenki te olettte elämänhaluisia ja virkkuja minuun verrattuna, mutta vanhuus se tulee teillekki joskus,
kirjoitelaan vaikka jotkut tuomitsee meikäläisen alakuloisen jutut,
sanoisinki joka tuomitsee EI lukisi niitä ollenkaan, ettei tule pahamieli, koska EN suurin surminkaan toivo teille muille näin matala mielistä olotilaa kuin itselläni on,
ja tiedoksi,
olihan minulla joskus oikea kiihkeä elämäki, se vaan nyt on menneisyyttä
hyväksykää se, minäki hyväksyn ja odotan vain kuolemaa, kuolema on paras ystäväni.
ikuisuuteen

Anonyymi kirjoitti:

Sehän se siinä vaikeus onki, vielä esm vuosi sitten ja sitä ennen jaksoi lähteä ulos, oli kaikenlaista mielenkiintosta, soppailua ravintoala reissuja, lenkkeilyä uintia, jopa jaksoi matkustaa,
nyt se kaikki on takanapäin, on vain neljä seinää,
ja täysin yksin,
kun kuolema on vieny suurimman osa tärkeistä ihmisistä ympäriltäni,
ja jälkeläiset elää omaa elämäänsä, ei niillä AIKA ja mielenkiinto riitä vanhuksen kaveriksi, hyvä jos joittavat puhelimella kysyäkseen olenko vielä elossa,
olen miettiny jo aika pitkään, jos rohkenis ottaa vanhusten neuvontaan ja palveluihin yhteyttä
ehkä rahalla saa jonkinverran apua joka varmaanki piristäis vanhuksen arkea ja jaksamista,
vaikka joka tuutista uutisoidaan " ei ole henkilökuntaa "
kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa tuntea ittensä avuttomaksi,
turhakkeeksi,
sitä mieltä :
eutanasia olisi ratkaisu just meikäläisen ikäselle, joka alkaa olla AVUTON,
ei itse jaksa OMIA hommiaan hoitaa, ja kaikenhuippu
on kippee ja moni sairas, ja ikä huitelee lähemmäs YHDEKSÄÄKYMPPIÄ,
OI kuinka joka päivä odotan vain että " valot sammuis " pääsis nukkumaan ikuista untaan ,
EI tämmönen avuton vanhus ole enään ihminen, vaikka joku väittää muuta, ON nöyryyttävää tulla vanhaksi ja avuttomaksi
enkä ymmärrä o l l e n k a a n elämänhaluisia vanhuksia, en kertakaikkiaan ymmärrä,
olen luojani kanssa hyvin läheiset
joten odotan vain jokapäivä äkkilähtöä ikuisuuteen,
siihen asti luojalle kiitos, hoidan itseäni ja omia hommiani kotona kykyni ja kuntoni mukaan, muuten kävisi aika pitkäksi ootella kuolemaa, kun se ei näytä tulevan vaikka kuinka sitä hartaasti oottelee,
siitä luojalle valtavan suuri kiitos, pystyn kotona näitä pikkuhommia vielä i t s e tekemään, sitten kun en sitäkää enään pysty,
makaan ja oota että joku tulee kattomaan olenko kuollu, ja järjestelee krematorioon raihnaisen ruumiini.
siihen asti jakasamista teille muillekki,
tietenki te olettte elämänhaluisia ja virkkuja minuun verrattuna, mutta vanhuus se tulee teillekki joskus,
kirjoitelaan vaikka jotkut tuomitsee meikäläisen alakuloisen jutut,
sanoisinki joka tuomitsee EI lukisi niitä ollenkaan, ettei tule pahamieli, koska EN suurin surminkaan toivo teille muille näin matala mielistä olotilaa kuin itselläni on,
ja tiedoksi,
olihan minulla joskus oikea kiihkeä elämäki, se vaan nyt on menneisyyttä
hyväksykää se, minäki hyväksyn ja odotan vain kuolemaa, kuolema on paras ystäväni.
ikuisuuteen

Lue lisää

Sinun runollisesti kuvailemasi elämä ja nykyinen elämän tilanteesi antavat vaikutelman että olet syvästi masentunut, eikä tämä heräävä kesä ja sen upea vehreys saa mieltäsi iloisemmaksi.
Voisitkohan saada mielialaa kohentavia lääkkeitä jotta saisit mielekkyyttä elämääsi.
Olet kuitenkin lahjakas verbaalisesti, joten dementiasta ei ole kyse , vaan pitkän liittosi päättyminen on aiheuttanut syvän masennuksen. Edesmennyt puolisosikin varmasti toivoisi sinulle mielekkäämpiä päiviä elämääsi.
Parempaa päivän jatkoa!
T tepa

Anonyymi kirjoitti:

Sehän se siinä vaikeus onki, vielä esm vuosi sitten ja sitä ennen jaksoi lähteä ulos, oli kaikenlaista mielenkiintosta, soppailua ravintoala reissuja, lenkkeilyä uintia, jopa jaksoi matkustaa,
nyt se kaikki on takanapäin, on vain neljä seinää,
ja täysin yksin,
kun kuolema on vieny suurimman osa tärkeistä ihmisistä ympäriltäni,
ja jälkeläiset elää omaa elämäänsä, ei niillä AIKA ja mielenkiinto riitä vanhuksen kaveriksi, hyvä jos joittavat puhelimella kysyäkseen olenko vielä elossa,
olen miettiny jo aika pitkään, jos rohkenis ottaa vanhusten neuvontaan ja palveluihin yhteyttä
ehkä rahalla saa jonkinverran apua joka varmaanki piristäis vanhuksen arkea ja jaksamista,
vaikka joka tuutista uutisoidaan " ei ole henkilökuntaa "
kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa tuntea ittensä avuttomaksi,
turhakkeeksi,
sitä mieltä :
eutanasia olisi ratkaisu just meikäläisen ikäselle, joka alkaa olla AVUTON,
ei itse jaksa OMIA hommiaan hoitaa, ja kaikenhuippu
on kippee ja moni sairas, ja ikä huitelee lähemmäs YHDEKSÄÄKYMPPIÄ,
OI kuinka joka päivä odotan vain että " valot sammuis " pääsis nukkumaan ikuista untaan ,
EI tämmönen avuton vanhus ole enään ihminen, vaikka joku väittää muuta, ON nöyryyttävää tulla vanhaksi ja avuttomaksi
enkä ymmärrä o l l e n k a a n elämänhaluisia vanhuksia, en kertakaikkiaan ymmärrä,
olen luojani kanssa hyvin läheiset
joten odotan vain jokapäivä äkkilähtöä ikuisuuteen,
siihen asti luojalle kiitos, hoidan itseäni ja omia hommiani kotona kykyni ja kuntoni mukaan, muuten kävisi aika pitkäksi ootella kuolemaa, kun se ei näytä tulevan vaikka kuinka sitä hartaasti oottelee,
siitä luojalle valtavan suuri kiitos, pystyn kotona näitä pikkuhommia vielä i t s e tekemään, sitten kun en sitäkää enään pysty,
makaan ja oota että joku tulee kattomaan olenko kuollu, ja järjestelee krematorioon raihnaisen ruumiini.
siihen asti jakasamista teille muillekki,
tietenki te olettte elämänhaluisia ja virkkuja minuun verrattuna, mutta vanhuus se tulee teillekki joskus,
kirjoitelaan vaikka jotkut tuomitsee meikäläisen alakuloisen jutut,
sanoisinki joka tuomitsee EI lukisi niitä ollenkaan, ettei tule pahamieli, koska EN suurin surminkaan toivo teille muille näin matala mielistä olotilaa kuin itselläni on,
ja tiedoksi,
olihan minulla joskus oikea kiihkeä elämäki, se vaan nyt on menneisyyttä
hyväksykää se, minäki hyväksyn ja odotan vain kuolemaa, kuolema on paras ystäväni.
ikuisuuteen

Lue lisää

Jos jaksat ja pystyt kirjoittamaan kilometrin pituisen valitusvirren, jaksat ja pystyt ihan mitä muuta tahansa mitä vain haluat ja tahdot. "Joka vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki."

Anonyymi kirjoitti:

Jos jaksat ja pystyt kirjoittamaan kilometrin pituisen valitusvirren, jaksat ja pystyt ihan mitä muuta tahansa mitä vain haluat ja tahdot. "Joka vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki."

Lue lisää

totta

sinun moitteetkaan ei helpottanu ollenkaan,

haavat ei kadonneet
tuossa ne mätänee,


haluun kuolla,

kuinkanan kauan tätä kitumista pitää kestää, varmaan vielä kaksikymmentä vuotta sitten olenki jo pitkästi yli satavuotias ,

Anonyymi kirjoitti:

totta

sinun moitteetkaan ei helpottanu ollenkaan,

haavat ei kadonneet
tuossa ne mätänee,


haluun kuolla,

kuinkanan kauan tätä kitumista pitää kestää, varmaan vielä kaksikymmentä vuotta sitten olenki jo pitkästi yli satavuotias ,

Lue lisää

Oikein hoidetut haavat tekevät vahvemmiksi ja kestävämmiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Oikein hoidetut haavat tekevät vahvemmiksi ja kestävämmiksi.

Hmmm ... Vahvemmaksi, kestävämmäksi.

""Ulos, seuraan ja elämäänkö ?!?""
Millä kunnolla ja mihin seuraan ?!?
Ystävätkin ovat jo manan majoilla.
Uusia ei jaksa hankkia.
Terveys estää lähes kaiken.
Kuolisinpa pois.
Sain onnen.
Se otettiin pois.
Jäin yksin.
Nyt ei elämällä ole merkitystä, pohjaa eikä tarkoitusta.
Miksi minun pitää täällä vielä pyöriä surun murtamana ?
Ei ole mitään mielenkiintoa elää enää.
Tervetuloa kuolema, vaikka heti.

Jooo
kauheeta on,
elää 100-120 vuotiaaksi,

EN HALUA !

Olen aina kiitollinen, että taas jaksoin sen ja senkin työn tehdä. Voimaa siihen tarvitaan, ja hyvää pääkoppaa, siitäkin olen kiitollinen, että järki vielä leikkaa, onhan minullakin ikää jo paljon, mutta ei lisä olisi pahitteeksi!
Nyt on ilmatkin sellaiset ja luonto ympärillämme, että on kuin taivaan esikartanoissa,
kukat tuoksuu , varsinkin aamuisin , kun ensikerran menee ulos, voi tuntea sen ihanuuden.
Nautitaan tästä kaikesta, hyvillä mielin.
Hyvää vointia kaikille,

Samoin sanoin voin kuvailla elämääni,
" elämälle kiitos sain siltä paljon "
tietenki nuorena tavoittelinki paljon,
ja sainki,
enemmän kuin olisi osannu kuvitellakkaa,
mutta
olen paljon kärsinykki jopa vääryyttä,

--- joskus luulenki , luojan antoi vauraan elämän
korvaukseksi käsimistä vääeyyksistä,
mutta
se ei lohduta,
kiitän kyllä ,

mutta
pyydän anteeksi, anteeksi anteeksi
kun
en kuitenkaan olis halunnu syntyäkää maanpäälle,
enkä haluisi elää vanhaksi,
vaikka olen jo vanhus,
en pidä ajatuksesta jos pitää vielä elää 120 vuotiaaksi
--- en en en halua,
--- olen elämään väsyny,
synnyin väärään maailmaan,
elämä ei ollu mua varten,
sori,

kaikesta huolimatta aion kitua niin kauan kunnes luoja muistaa hakea minut pois,