Oli elämä,
perhe, lapset, puolio,
lapset kasvoi koulun meni
elämä vei
oman perheen perusti
tuli lapsen lapset iloksemme,
elämä kulki kulkuaan
kiihkeästi kuohui ,
mummi , pappa ja lapsenlapset
neuvot, opetus ja rakkus täytti elämän ,
aika kului
vuodet vieri ,
lapsenlapset katosi
tuuliin maailman,
jäi kahden mummi ja pappa,
toisiansa ihmetteli
hellivät ja rakasti ,
laski aurinko
saapui elämän ilta,
tuli sairaus vieraaksemme
otti otteen rakkaastain,
vei mennessään ,
suru mielen valtaa
saapui kaipuu suunaton
polttaa ikävä kärventää,
muistot tulvii , mielen täyttää
yksin vanhus ikävöi ,
lainaa oli elämä vain,
haihtui rakkaat katosi
tuuliin maailman
usein pyyhkii kyyneleen
unohdettu hyljätty
yksin vanhus mietteissään
rakkaitaan muistelee,
suojelusta rukoilee rakkailleen
tuuliin maailman,
kirj. " tuntematon " -- ikävissään.
perhe, lapset, puolio,
lapset kasvoi koulun meni
elämä vei
oman perheen perusti
tuli lapsen lapset iloksemme,
elämä kulki kulkuaan
kiihkeästi kuohui ,
mummi , pappa ja lapsenlapset
neuvot, opetus ja rakkus täytti elämän ,
aika kului
vuodet vieri ,
lapsenlapset katosi
tuuliin maailman,
jäi kahden mummi ja pappa,
toisiansa ihmetteli
hellivät ja rakasti ,
laski aurinko
saapui elämän ilta,
tuli sairaus vieraaksemme
otti otteen rakkaastain,
vei mennessään ,
suru mielen valtaa
saapui kaipuu suunaton
polttaa ikävä kärventää,
muistot tulvii , mielen täyttää
yksin vanhus ikävöi ,
lainaa oli elämä vain,
haihtui rakkaat katosi
tuuliin maailman
usein pyyhkii kyyneleen
unohdettu hyljätty
yksin vanhus mietteissään
rakkaitaan muistelee,
suojelusta rukoilee rakkailleen
tuuliin maailman,
kirj. " tuntematon " -- ikävissään.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Noinhan elämä menee suurin piirtein kaikilla. Miksi sinä sitä tuskailet? Ei se tuskailemalla, kärsimällä ja suremalla siitä miksikään muutu. Mutta oman elämäsi voit muuttaa; ulos, seuraan ja elämään, että on jotain muutakin kuin menneisyys.
Sehän se siinä vaikeus onki, vielä esm vuosi sitten ja sitä ennen jaksoi lähteä ulos, oli kaikenlaista mielenkiintosta, soppailua ravintoala reissuja, lenkkeilyä uintia, jopa jaksoi matkustaa,
nyt se kaikki on takanapäin, on vain neljä seinää,
ja täysin yksin,
kun kuolema on vieny suurimman osa tärkeistä ihmisistä ympäriltäni,
ja jälkeläiset elää omaa elämäänsä, ei niillä AIKA ja mielenkiinto riitä vanhuksen kaveriksi, hyvä jos joittavat puhelimella kysyäkseen olenko vielä elossa,
olen miettiny jo aika pitkään, jos rohkenis ottaa vanhusten neuvontaan ja palveluihin yhteyttä
ehkä rahalla saa jonkinverran apua joka varmaanki piristäis vanhuksen arkea ja jaksamista,
vaikka joka tuutista uutisoidaan " ei ole henkilökuntaa "
kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa tuntea ittensä avuttomaksi,
turhakkeeksi,
sitä mieltä :
eutanasia olisi ratkaisu just meikäläisen ikäselle, joka alkaa olla AVUTON,
ei itse jaksa OMIA hommiaan hoitaa, ja kaikenhuippu
on kippee ja moni sairas, ja ikä huitelee lähemmäs YHDEKSÄÄKYMPPIÄ,
OI kuinka joka päivä odotan vain että " valot sammuis " pääsis nukkumaan ikuista untaan ,
EI tämmönen avuton vanhus ole enään ihminen, vaikka joku väittää muuta, ON nöyryyttävää tulla vanhaksi ja avuttomaksi
enkä ymmärrä o l l e n k a a n elämänhaluisia vanhuksia, en kertakaikkiaan ymmärrä,
olen luojani kanssa hyvin läheiset
joten odotan vain jokapäivä äkkilähtöä ikuisuuteen,
siihen asti luojalle kiitos, hoidan itseäni ja omia hommiani kotona kykyni ja kuntoni mukaan, muuten kävisi aika pitkäksi ootella kuolemaa, kun se ei näytä tulevan vaikka kuinka sitä hartaasti oottelee,
siitä luojalle valtavan suuri kiitos, pystyn kotona näitä pikkuhommia vielä i t s e tekemään, sitten kun en sitäkää enään pysty,
makaan ja oota että joku tulee kattomaan olenko kuollu, ja järjestelee krematorioon raihnaisen ruumiini.
siihen asti jakasamista teille muillekki,
tietenki te olettte elämänhaluisia ja virkkuja minuun verrattuna, mutta vanhuus se tulee teillekki joskus,
kirjoitelaan vaikka jotkut tuomitsee meikäläisen alakuloisen jutut,
sanoisinki joka tuomitsee EI lukisi niitä ollenkaan, ettei tule pahamieli, koska EN suurin surminkaan toivo teille muille näin matala mielistä olotilaa kuin itselläni on,
ja tiedoksi,
olihan minulla joskus oikea kiihkeä elämäki, se vaan nyt on menneisyyttä
hyväksykää se, minäki hyväksyn ja odotan vain kuolemaa, kuolema on paras ystäväni.
ikuisuuteen
Sinun runollisesti kuvailemasi elämä ja nykyinen elämän tilanteesi antavat vaikutelman että olet syvästi masentunut, eikä tämä heräävä kesä ja sen upea vehreys saa mieltäsi iloisemmaksi.
Voisitkohan saada mielialaa kohentavia lääkkeitä jotta saisit mielekkyyttä elämääsi.
Olet kuitenkin lahjakas verbaalisesti, joten dementiasta ei ole kyse , vaan pitkän liittosi päättyminen on aiheuttanut syvän masennuksen. Edesmennyt puolisosikin varmasti toivoisi sinulle mielekkäämpiä päiviä elämääsi.
Parempaa päivän jatkoa!
T tepa
Jos jaksat ja pystyt kirjoittamaan kilometrin pituisen valitusvirren, jaksat ja pystyt ihan mitä muuta tahansa mitä vain haluat ja tahdot. "Joka vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki."
totta
sinun moitteetkaan ei helpottanu ollenkaan,
haavat ei kadonneet
tuossa ne mätänee,
haluun kuolla,
kuinkanan kauan tätä kitumista pitää kestää, varmaan vielä kaksikymmentä vuotta sitten olenki jo pitkästi yli satavuotias ,
Oikein hoidetut haavat tekevät vahvemmiksi ja kestävämmiksi.
Hmmm ... Vahvemmaksi, kestävämmäksi.
""Ulos, seuraan ja elämäänkö ?!?""
Millä kunnolla ja mihin seuraan ?!?
Ystävätkin ovat jo manan majoilla.
Uusia ei jaksa hankkia.
Terveys estää lähes kaiken.
Kuolisinpa pois.
Sain onnen.
Se otettiin pois.
Jäin yksin.
Nyt ei elämällä ole merkitystä, pohjaa eikä tarkoitusta.
Miksi minun pitää täällä vielä pyöriä surun murtamana ?
Ei ole mitään mielenkiintoa elää enää.
Tervetuloa kuolema, vaikka heti.
Yamma yamma koko yö jammaillaan
Rok rok
Elämän puska ohi meni
Tuossa edellä pari lähes yhdeksänkymppistä kirjoitti, miten surullista on elämä noin vanhana ja väsyneenä. Olen paljon nuorempi, mutta ymmärrän niin hyvin. Jotkut tuttuni hehkuttavat kasikymppisenä, miten on hienoa ,kun sekin on jo elänyt niin ja niin vanhaksi.
No, enpä usko. Minusta ei ole siinä mittään ihannoitavaa mettä elää lähes ysikymppiseksi tai yli sen.
Vain silloin on hyvää elämä, kun on vielä jaksamista ja innostusta asioihin.
Voispa itse määrätä, mutta, kun ei voi.
Ei tarvi kuin kuunnella ajakohtaisia lähetyksiä ja uutisia,
niin tulee vaikutelma
elämä on armotta ohi YLI kahdeksankymppisillä,
ei hoitoja-
ei ole sairaaloissa eikä kunnassa henkilökuntaa riittävästi,
joten väkisin vanha ja sairas tuntee ittensä täysin yhteiskunnan riipopakiveksi,
on riippakivi omaisille ja yhteiskunnalle kun EI ole aikaa ekä hoitajaia auttamaan vanhusta arjessa ja kun vanhus ei enään yksin tule toimeen omien tarpeittensa kanssa,
jotenki on kaikenlainen vanhusken moittiminen loukkaavaa,
aina vain pitäsi olla pirteä ja elämänhaluinen, mutta kun ei ole niin ei ole.
Ei kun uutta putkeen. Elämä kantaa!
Jooo
kauheeta on,
elää 100-120 vuotiaaksi,
EN HALUA !
Olen aina kiitollinen, että taas jaksoin sen ja senkin työn tehdä. Voimaa siihen tarvitaan, ja hyvää pääkoppaa, siitäkin olen kiitollinen, että järki vielä leikkaa, onhan minullakin ikää jo paljon, mutta ei lisä olisi pahitteeksi!
Nyt on ilmatkin sellaiset ja luonto ympärillämme, että on kuin taivaan esikartanoissa,
kukat tuoksuu , varsinkin aamuisin , kun ensikerran menee ulos, voi tuntea sen ihanuuden.
Nautitaan tästä kaikesta, hyvillä mielin.
Hyvää vointia kaikille,
Sitä olen miettiny,
miksi
joillaki on elämänhalu jopa kiitollisa että ovat saaneet elää vanhoiksi ja haluisivat elää vielä vanhemmiksi,
ja
miksi
joillaki ei ole elämänhalua
vaikka ehkä ulkoisesti on saanu vauraan hyvän elämän
mutta kiroaa pitkän elämän
eikä haluaisi elää yhtää enään vanhemmaksi
vaan ihmettelee
miksei ole saanu kuolla jo kymmeniä vuosia sitten,
kertoa se MIKSI näin on kahdenlaisia ihmisiä ,
elämänhaluisia
ja
toiset ei haluis elää vanhoiksi ?
Kerran oli TV:ssä josski ohjelmassa, sanottiin jostaki lapsesta
että 12 vuotiaalla ei olle elämänhalua ollenkaan muistaakseni kyseinen henkilö oliki tehny itsarin lapsena,
miksi jotkut lapset ei halua elää ?
Niin ja miksi jotkut ihmiset ei olei halunnu ikinä syntyäkkä ?
Ja toiset ovat kiitollisa kun ovat saaneet syntyä ja elää vanhoiksi,
toiset ei halua elää vanhaksi.
Onnellisia ne ihmiset jotka EI ole synnyttäneet lapsia maailmaan,
kaikki ne lapset ovat säästyneet p a h a n maailman pahuudelta ja elämän tuomilta tuskasta ja kärsimyksililtä,
maailma on paha, tänne ei kannata kenekään syntyä, eikä synnyttää viattomia ihania lapsia kärsimään elämän tuskasta joka on väistämätön jokaisen ihmisen kohdalla,
ja se nuoruuden huuma on hetkellistä petollista sillä huuman ja onnen jälkee pääsee elämän helvetti valloilleen, ja tuskaa ja kärsinystä riittää vaikka muille jakaa.
Elämän huuma nuorena on ihana hurmaava lumoava petos,
oi rakkat ihanat nuoret
luoja teitä suojelkoon
joutumasta
pahan maailman houkutukseen
joka johtaa varmasti maanpäälliseen helvettiin,
ihmisen elämä on tuskaa täynnä,
vaikka hetken voi kokea onnea
onnen pipanoita on kuitenki vähemmän kuin helvetin tuskaa.
Minä olen kiitollinen elämästä. Vaikka vaivoja onkin niin olen suurimman osan elämästäni saanut mielenkiintoisen ja vaiherikkaan elämän.
Tämä vanhuus on oma sopeutumisensa olosuhteisiin ja läheisiin, mutta haluan vielä elää ja nauttia niistä asioista joita eteeni tulee.
Päivieni mittaa en tiedä, enkä tarvitsekaan tietää, mutta nyt elän tänään ja sanonkin Violetta Parraa siteeraten, "Elämälle kiitos, sain siltä paljon".
Tepa
Samoin sanoin voin kuvailla elämääni,
" elämälle kiitos sain siltä paljon "
tietenki nuorena tavoittelinki paljon,
ja sainki,
enemmän kuin olisi osannu kuvitellakkaa,
mutta
olen paljon kärsinykki jopa vääryyttä,
--- joskus luulenki , luojan antoi vauraan elämän
korvaukseksi käsimistä vääeyyksistä,
mutta
se ei lohduta,
kiitän kyllä ,
mutta
pyydän anteeksi, anteeksi anteeksi
kun
en kuitenkaan olis halunnu syntyäkää maanpäälle,
enkä haluisi elää vanhaksi,
vaikka olen jo vanhus,
en pidä ajatuksesta jos pitää vielä elää 120 vuotiaaksi
--- en en en halua,
--- olen elämään väsyny,
synnyin väärään maailmaan,
elämä ei ollu mua varten,
sori,
kaikesta huolimatta aion kitua niin kauan kunnes luoja muistaa hakea minut pois,