Ylhäällä kalliolla
vain me kaksi -
minä ja sinun muistosi.
Polttomerkki sydämmessä
kuloaukea sielussa.
Katsomme miten
aurinko hukuttautuu
meressä mystinen tulen puna.
On kuun aika
taikoa aavevarjonsa.
Sinä ja minä,
aurinko ja kuu.
Ohikiitävän hetken
olivat siltamme
toistensä syleilyssä.
Valon ja varjon
rajapinnassa,
elimme hetken
toisiimme sulaneina.
vain me kaksi -
minä ja sinun muistosi.
Polttomerkki sydämmessä
kuloaukea sielussa.
Katsomme miten
aurinko hukuttautuu
meressä mystinen tulen puna.
On kuun aika
taikoa aavevarjonsa.
Sinä ja minä,
aurinko ja kuu.
Ohikiitävän hetken
olivat siltamme
toistensä syleilyssä.
Valon ja varjon
rajapinnassa,
elimme hetken
toisiimme sulaneina.
Vastaukset 3
Vanhimmat
iltaa sinulle.....kaipauksela olet hyvän runon laittanut kyllä ne sillat vielä rakentuu..
Aina jälkeenpäin ymmärtää mikä merkitys on kaikella sillä mitä elämme. Ilolla ja surulla.
Joka päivä, uskon niin, rakentaa minusta eheämmän ja kykenevämmän jakamaan omista tunnoistani myös muille. Voi hyvin ystävä kallis.
runo.
Mä tykkäsin erityiseti tuosta
On kuun aika
taikoa aavevarjonsa.