NIZZA JA IHANA LONTOOLAINEN KUKKAMYYJÄTÄR
Jo vuosia sitten tuli jälleen tilaisuus matkata Ranskan aina niin ihanalle Rivieralle kaverin residenssiin pikkasen lommailemaan.
Lento meni hyvin ja laskeutui tasaisesti Nizzan Côte d' Azurin niin tutulle lentokentälle. Taksimatka lomahuoneistoon kesti vain sen normi 10 min, jonka aikana seuralaiseni, siis 3 uroota ja minä saimme jälleen ensi kosketuksen Rivieran niin satumaisesta ilmastosta ja niin ylen raikkaasta ilmasta.
Enpä olisi etukäteen voinut unelmoidakaan miten IHANA ja ikimuistoinen retkestämme etenkin MINULLE lopulta tulisikaan.
Olimme jo Hki-Vantaan transit -alueella nauttineet ensimmäiset ns. neuvoa-antavat ja koneessakin tarjoilu pelasi entiseen tuttuun malliin. Niin hyvän näköiset suomalaiset lentoemot panivatten taas parastaan vaativien matkustajien palvelemiseksi. Laittoivat mokomat siinä ihan tahallaan keikistellään hormoonit hyrräämään, enpä ollut moista kokenutkaan toosi pitkään aikaan.
Koneessa huomaan välillä jopa riehaantuvani niin kuin pikkupoika karkkikaupassa ja ihan tosta vaan -meiningillä heitän tapojeni mukaisesti kevyttä "läppää" emojen kanssa, muutamilla gin -toniceilla lienee ollut osansa tähänkin asiaan, ka huumoriahan pittää olla.
Voi tätä ilon ja onnen päivää, viikko menee varmaan rattoisasti näin kotimaan kevään kynnyksellä, täällähän on tietysti jo täysi kesä näin huhtikuun alussa.
Ohi kiitävän hetken ajatus käväisi kotomaassa ja muistelin uudehkoa helmikuun "sattumahoitoani", nyt voi jo varmaan sanoa naisystävääni, jonka olen nimennyt mielessäni hienosti ihan Lontoon kielellä "cashieriksi."
Onneksi pian sain karistetuksi nämä jonniin joutavat ajatukset mielestäni ja olin takaisin tässä ajassa täysin tilanteen herrana.
Kuitenkin pieni hymynkare varmaan viivähti suupielissäni kun ajattelin, että toivottavasti en unissani kutsu tätä uutta hoitoani tällä häntä sangen hyvin kuvaavalla lempinimellä. Ei kyllä huolta, eipä tämä kyllä ymmärtäisikään.
Olin kuitenkin mielestäni osunut varsinaiseen double -jackpottiin ja jos osaan pelata korttini oikein ( ja miks ei ) tämä voi muuttaa koko elämäni ja eikä vähiten taloudellisessa mielessä. Hyvin olin siis hommani hoitanut ja seuraavan kerran peilin edessä jälleen kiitän itseäni hyvästä työstä.
Jo vuosia sitten tuli jälleen tilaisuus matkata Ranskan aina niin ihanalle Rivieralle kaverin residenssiin pikkasen lommailemaan.
Lento meni hyvin ja laskeutui tasaisesti Nizzan Côte d' Azurin niin tutulle lentokentälle. Taksimatka lomahuoneistoon kesti vain sen normi 10 min, jonka aikana seuralaiseni, siis 3 uroota ja minä saimme jälleen ensi kosketuksen Rivieran niin satumaisesta ilmastosta ja niin ylen raikkaasta ilmasta.
Enpä olisi etukäteen voinut unelmoidakaan miten IHANA ja ikimuistoinen retkestämme etenkin MINULLE lopulta tulisikaan.
Olimme jo Hki-Vantaan transit -alueella nauttineet ensimmäiset ns. neuvoa-antavat ja koneessakin tarjoilu pelasi entiseen tuttuun malliin. Niin hyvän näköiset suomalaiset lentoemot panivatten taas parastaan vaativien matkustajien palvelemiseksi. Laittoivat mokomat siinä ihan tahallaan keikistellään hormoonit hyrräämään, enpä ollut moista kokenutkaan toosi pitkään aikaan.
Koneessa huomaan välillä jopa riehaantuvani niin kuin pikkupoika karkkikaupassa ja ihan tosta vaan -meiningillä heitän tapojeni mukaisesti kevyttä "läppää" emojen kanssa, muutamilla gin -toniceilla lienee ollut osansa tähänkin asiaan, ka huumoriahan pittää olla.
Voi tätä ilon ja onnen päivää, viikko menee varmaan rattoisasti näin kotimaan kevään kynnyksellä, täällähän on tietysti jo täysi kesä näin huhtikuun alussa.
Ohi kiitävän hetken ajatus käväisi kotomaassa ja muistelin uudehkoa helmikuun "sattumahoitoani", nyt voi jo varmaan sanoa naisystävääni, jonka olen nimennyt mielessäni hienosti ihan Lontoon kielellä "cashieriksi."
Onneksi pian sain karistetuksi nämä jonniin joutavat ajatukset mielestäni ja olin takaisin tässä ajassa täysin tilanteen herrana.
Kuitenkin pieni hymynkare varmaan viivähti suupielissäni kun ajattelin, että toivottavasti en unissani kutsu tätä uutta hoitoani tällä häntä sangen hyvin kuvaavalla lempinimellä. Ei kyllä huolta, eipä tämä kyllä ymmärtäisikään.
Olin kuitenkin mielestäni osunut varsinaiseen double -jackpottiin ja jos osaan pelata korttini oikein ( ja miks ei ) tämä voi muuttaa koko elämäni ja eikä vähiten taloudellisessa mielessä. Hyvin olin siis hommani hoitanut ja seuraavan kerran peilin edessä jälleen kiitän itseäni hyvästä työstä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Perussuomalaiset on Suomen suurin duunaripuolue.