eli nyt jatkuu eli osa II jollekin...... niin Ihanasta Nizzasta
Kotiutuminen Nizzan residenssiin meni tietysti hyvin. Seuraavana päivänä käväisin lähipuodissa ostoksilla ja takaisin kömytessä huomasin kaksi neitoa, jotka olivat menossa rakennuksen yläkerrokseen, ihan Lontoosta kuulema olivatten.
Vaihdettiin tietysti pikakuulumiset kun yksi niistä lukuisista erityis-osaamistaidoistani sattuu olemaan "small - talk" in osaaminen ja tottahan toki tämän seurauksena sain " täysin puskista" kutsun iltadrinkille.
Ka, hyvätapaisena gentlemannina ja naisten miehenä tietysti suostuin tähän ladyjen jopa vaatimukseen mielihyvin ja ajasta sovittiin.
Ilon ja onnen päivä kääntyy varmaan ilon ja onnen yöksi. Sovittuna aikana menin viinipullon ja minulle harvinaisten kukkien kera vierailulle.
Ranskassa kun oltiin niin lätkäisin pakolliset ranskalaiset suudelmat neitojen naamoille....huulet mahdollisimman kosteina töröttäen ja kielellä kevyehkö nuolaisu vileä poskiin niin kuin olen opetellut ja tätä olenkin aina noudattanut, tästä se lähtee.
Tällä menetelmällä olen monesti tervehtinyt myös suomalaisia naisia mutta eivät ole kyllä ns ostaneet eli ei oo pahemmin lämmenneet näille minun eurooppalaisille sivistyneille käyttäytymisnormeille.
Noh, sehän on heidän asia, varsinaiset naisjuntit.
Daamitkin hämmentyivät "ranskalaisistani" hiukkasen. Varmaan siksi, että eivät ollenkaan odottaneet jäyhän suomi -miehen näinkin sulavasti ottavan tilanteen haltuun, olin kyllä aika otettu.
Toinen daameista lähtikin "sovittuun tapaamiseen" eli olin brunetin kanssa kahden. Ilon päivä muuttui todellakin äkkiä ilon illaksi...ja yöksi.
Illan pimetessä ja tunnelman selvästi tiivistyessä intouduimme jopa tanssimaan Rivieran kiihkeiden rytmien tahtiin, nostelin ja kieputtelin daamia ympärilläni niin kuin vanha tekijä konsanaan.
Tanssitaitoni on kyllä mitä on mutta tuo nylkyti -nylkyti tyylin olen mielestäni erinomaisesti sisäistänyt ja se sopi varmaan tähänkin saumaan..tai sitten todellakaan ei sopinut.
Ilta ja yö kuluivatkin sitten suht koht kuten saattaakin olettaa.
Aamulla poikkesin ennen uima-altaalle menoa vaihtamassa vaatteet ja kateelliset seurajuntit valittivat muka ilkikurisesti aamuyöllä kuuluneita "tekokiljaisuja" ja "varstan hakkaamisen" muistuttavista toisen kerroksen äänistä.
Enpä pahemmin välittänyt näistä kateellisten jorinoista.
Uima-altaalla se vasta olikin ihanata tämän iki-ihanan löydön kanssa. Kiusoittelimme toisiamme altaassa ja sen reunalla niinku puberteetti -ikäiset konsanaan.
Hoin ranskaksi jo aiemmin salassa opettelemaani MON CHÊRIÄ pehmeine ärrineen ehkäpä liiankin tiuhaan mutta minusta se oli asiallista ja sopi toosi hyvin tunnelmaan ja näin tämäkin hokema sai kaivattua harjotetta.
Voisin jopa Suomen retkilläni valikoidussa tilanteessa hyödyntää tätäkin taitoani mutta jackpotin kanssa...ei.
Toki huomasin, että muut altaalla olijat vaihtoivat Iltalypsy -ohjelmasta tuttuja pitkiä viipyileviä katseita mutta sehän ei meitä uusrakastavaisia häirinnyt, ei sitten ollenkaan. Jotenkin mielestäni en tehnyt mitään väärää, luonto se tikanpojan puuhun ajaa.
Otinkin tilanteesta kaiken irti varsinkin kun ylen fiksuna naistenmiehenä olin hommannut pari viinipulloa ja muutakin retkiainesta kuumottavan päivän ratoksi.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin sekin päivä kallistui iltaan. Seuralaiseni alkoi pakata laukkuaan koska paluulento Lontooseen lähti heti aamulla.
Olihan tämä taa uusi miellyttävä lisäkokemus plakkariini ja tämä tuo varmasti lisävarmuutta tulevia "retkiä" ajatellen. Todellakin hieno homma kerrassaan.
Vaihdoimme toki puhelinnumerot mutta lukemattomista yrityksistäni huolimatta jostain ihmeen syystä en ole saanut häneen mitään yhteyttä.
Mutta ne muistot, ne ihanat NIZZA -muistot...eivät kuole koskaan.
THE END
P.S. Fiktiota, ei ollut lähikauppa vaan iso market, muuten faktaa,
lisää tulossa mikäli jotain radikaalia ei tapahdu, aihe vaan muuttuu vakavammaksi eli sitten puhutaan jo todellisista liike-elämään liittyvistä ison luokan asioista joissa mukana suppea piiri....sitä ootelessa hyvää kesän alkua
Kotiutuminen Nizzan residenssiin meni tietysti hyvin. Seuraavana päivänä käväisin lähipuodissa ostoksilla ja takaisin kömytessä huomasin kaksi neitoa, jotka olivat menossa rakennuksen yläkerrokseen, ihan Lontoosta kuulema olivatten.
Vaihdettiin tietysti pikakuulumiset kun yksi niistä lukuisista erityis-osaamistaidoistani sattuu olemaan "small - talk" in osaaminen ja tottahan toki tämän seurauksena sain " täysin puskista" kutsun iltadrinkille.
Ka, hyvätapaisena gentlemannina ja naisten miehenä tietysti suostuin tähän ladyjen jopa vaatimukseen mielihyvin ja ajasta sovittiin.
Ilon ja onnen päivä kääntyy varmaan ilon ja onnen yöksi. Sovittuna aikana menin viinipullon ja minulle harvinaisten kukkien kera vierailulle.
Ranskassa kun oltiin niin lätkäisin pakolliset ranskalaiset suudelmat neitojen naamoille....huulet mahdollisimman kosteina töröttäen ja kielellä kevyehkö nuolaisu vileä poskiin niin kuin olen opetellut ja tätä olenkin aina noudattanut, tästä se lähtee.
Tällä menetelmällä olen monesti tervehtinyt myös suomalaisia naisia mutta eivät ole kyllä ns ostaneet eli ei oo pahemmin lämmenneet näille minun eurooppalaisille sivistyneille käyttäytymisnormeille.
Noh, sehän on heidän asia, varsinaiset naisjuntit.
Daamitkin hämmentyivät "ranskalaisistani" hiukkasen. Varmaan siksi, että eivät ollenkaan odottaneet jäyhän suomi -miehen näinkin sulavasti ottavan tilanteen haltuun, olin kyllä aika otettu.
Toinen daameista lähtikin "sovittuun tapaamiseen" eli olin brunetin kanssa kahden. Ilon päivä muuttui todellakin äkkiä ilon illaksi...ja yöksi.
Illan pimetessä ja tunnelman selvästi tiivistyessä intouduimme jopa tanssimaan Rivieran kiihkeiden rytmien tahtiin, nostelin ja kieputtelin daamia ympärilläni niin kuin vanha tekijä konsanaan.
Tanssitaitoni on kyllä mitä on mutta tuo nylkyti -nylkyti tyylin olen mielestäni erinomaisesti sisäistänyt ja se sopi varmaan tähänkin saumaan..tai sitten todellakaan ei sopinut.
Ilta ja yö kuluivatkin sitten suht koht kuten saattaakin olettaa.
Aamulla poikkesin ennen uima-altaalle menoa vaihtamassa vaatteet ja kateelliset seurajuntit valittivat muka ilkikurisesti aamuyöllä kuuluneita "tekokiljaisuja" ja "varstan hakkaamisen" muistuttavista toisen kerroksen äänistä.
Enpä pahemmin välittänyt näistä kateellisten jorinoista.
Uima-altaalla se vasta olikin ihanata tämän iki-ihanan löydön kanssa. Kiusoittelimme toisiamme altaassa ja sen reunalla niinku puberteetti -ikäiset konsanaan.
Hoin ranskaksi jo aiemmin salassa opettelemaani MON CHÊRIÄ pehmeine ärrineen ehkäpä liiankin tiuhaan mutta minusta se oli asiallista ja sopi toosi hyvin tunnelmaan ja näin tämäkin hokema sai kaivattua harjotetta.
Voisin jopa Suomen retkilläni valikoidussa tilanteessa hyödyntää tätäkin taitoani mutta jackpotin kanssa...ei.
Toki huomasin, että muut altaalla olijat vaihtoivat Iltalypsy -ohjelmasta tuttuja pitkiä viipyileviä katseita mutta sehän ei meitä uusrakastavaisia häirinnyt, ei sitten ollenkaan. Jotenkin mielestäni en tehnyt mitään väärää, luonto se tikanpojan puuhun ajaa.
Otinkin tilanteesta kaiken irti varsinkin kun ylen fiksuna naistenmiehenä olin hommannut pari viinipulloa ja muutakin retkiainesta kuumottavan päivän ratoksi.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin sekin päivä kallistui iltaan. Seuralaiseni alkoi pakata laukkuaan koska paluulento Lontooseen lähti heti aamulla.
Olihan tämä taa uusi miellyttävä lisäkokemus plakkariini ja tämä tuo varmasti lisävarmuutta tulevia "retkiä" ajatellen. Todellakin hieno homma kerrassaan.
Vaihdoimme toki puhelinnumerot mutta lukemattomista yrityksistäni huolimatta jostain ihmeen syystä en ole saanut häneen mitään yhteyttä.
Mutta ne muistot, ne ihanat NIZZA -muistot...eivät kuole koskaan.
THE END
P.S. Fiktiota, ei ollut lähikauppa vaan iso market, muuten faktaa,
lisää tulossa mikäli jotain radikaalia ei tapahdu, aihe vaan muuttuu vakavammaksi eli sitten puhutaan jo todellisista liike-elämään liittyvistä ison luokan asioista joissa mukana suppea piiri....sitä ootelessa hyvää kesän alkua
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sitten heräsit.
Justus in cage on päässyt laatikosta kaltereiden takaa taas vapaalle jalalle vähäksi aikaa. Edellinen tuomio kestikin kai sopivan ajan kunnes seuraava hölinä iskee.
Oletko joku kattourakoitsija
lisseee