löytyykö täältä samanlaisia kuin minä jolla kompleksisen monimutkainen pää

olen takuueläkkeellä ja mut on todettu lapsenmieliseksi eli mut todettiin ammattilaisten keskuudessa lapsenmieliseksi, estyneeksi, henkisestä väkivallasta pahoin traumatisoituneeksi, kielteiseksi, passiiviseksi ja on mulla myös lievä skitsofrenia sekä voimakas ahdistus, keskivaikea masennus ja paniikkihäiriö sekä on mahdollista että olen ns nepsy eli neuroottisia sairauksia poteva, mutta mitään neuroottista sairausdiaknoosia ei ole koska ei ole tutkittu enkä jaksa lähteä tutkimuksiin(ne on usein hyvin vaikeita ja henkisesti raskaita prosesseja selvittää sellaisia asioita) mutta on mua sanottu että mulla voi olla aspergerin syndrooma ja tourette syndrooman oireilua kun esim kaksi psykologia oli melko varmoja että mulla on aspergerin syndrooma mutta ei ne voineet sitä diagnosoida koska ei oltu tutkittu mua (perinpohjaisen pilkuntarkasti). Työelämässä olen ollut mutta vain hyvin vähän/osittain.

takuueläke myönnettihin minulle koska ammattilaiset päätyi siihen johtopäätökseen että toimintakyky ja sosiaalisuus on niin heikolla tasolla että parempi myöntää takuueläke. En itse alunperin edes lähtenyt hakemaan takuueläkettä vaan ensimmäinen psykologini ehdotti sitä minulle koska koki mun tilanteen niin monimutkaisen vaikeaksi kun mulla on paljon monenlaisia henkisen puolen ja myös mahdollisesti synnynnäisten juttujen takia ongelmia.

estyneisyyden, passiiviisyyden ja kielteisyyden takia en koskaan pystynyt ottamaan kovin hyvin mitään ideoita vastaan ammattilaisilta, mutta yhteen minä suostuin eli ryhmäterapiaan, mutta siinäkin kovasti panin hanttiin koska koin heti alkumetreillä että henkisesti pahoinvoin siitä ja siinähän kävi niin että joka ryhmäterapiareissu oli mulle kuin kuolema eli henkisesti kärsin siitä niin paljon, että oli pakko lopettaa ryhmäterapia. Psykologini ymmärsi minua. Hän tosin sanoi kerran minulle että olet juha aika itsepäinen ihminen, mutta en usko että tarkoitti sen pahalla.

Anonyymi kirjoitti:

estyneisyyden, passiiviisyyden ja kielteisyyden takia en koskaan pystynyt ottamaan kovin hyvin mitään ideoita vastaan ammattilaisilta, mutta yhteen minä suostuin eli ryhmäterapiaan, mutta siinäkin kovasti panin hanttiin koska koin heti alkumetreillä että henkisesti pahoinvoin siitä ja siinähän kävi niin että joka ryhmäterapiareissu oli mulle kuin kuolema eli henkisesti kärsin siitä niin paljon, että oli pakko lopettaa ryhmäterapia. Psykologini ymmärsi minua. Hän tosin sanoi kerran minulle että olet juha aika itsepäinen ihminen, mutta en usko että tarkoitti sen pahalla.

Lue lisää

Ei se ole sitä pahalla tarkoittanut. Hän oli vaan huomannut, että olet itsepäinen.
Itsepäisyydessäkään ei ole mitään väärää, jos ei se haittaa suuressa määrin omaa ja muiden elämää.
Kyllä sä olet Juha vahva ihminen, kun kutenkin pärjäät kaikkien vaivojesi kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se ole sitä pahalla tarkoittanut. Hän oli vaan huomannut, että olet itsepäinen.
Itsepäisyydessäkään ei ole mitään väärää, jos ei se haittaa suuressa määrin omaa ja muiden elämää.
Kyllä sä olet Juha vahva ihminen, kun kutenkin pärjäät kaikkien vaivojesi kanssa.

Lue lisää

no itsepäisyys nähhään ussein liian negatiivisena asiana kait, mut on se totta, että se välillä mun elämässä aiheuttaa sen, että voi tulla ongelmia mut ei se aina ole itsepäisyyttä vaan välillä sitä ettei jaksa tehdä asioita kun mieli&kroppa on uupunut. Olen aika hidas mutta toisaalta välillä olen (salaman) noppee ihiminen =) ja tämä ristiriita persoonassani on vähän hämmentäväkin asia ollut minulle ja joskus nopeuteni on sitä luokkaa että uuvun henkisesti ihan alkumetreillä ja hitauteni takia en saa aina aikaiseksi asioita. Omalla painollaan pithää antaa mennä asioiden. Tänäänkin tuntui etten millään pysty oikein mennä ulkotöihin auttamaan isää, mut sain siitten jotenki kaivattua inspiraation ja kävin häntä auttamassa kun pihakuistin kiviä käytiin muokkaamassa parempaan asentoon. Joskus uupumustila voi iskeä ihan heti alussa ja voi viedä aivoni sellaiseen tilaan jossa aivoissa on ihan selvä tunne, että kaikki ei ole ok koska aivot menee ikäänkuin pahasti rikki.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se ole sitä pahalla tarkoittanut. Hän oli vaan huomannut, että olet itsepäinen.
Itsepäisyydessäkään ei ole mitään väärää, jos ei se haittaa suuressa määrin omaa ja muiden elämää.
Kyllä sä olet Juha vahva ihminen, kun kutenkin pärjäät kaikkien vaivojesi kanssa.

Lue lisää

ossaan myös joustaa asioissa. Jos esim äitini sanoo että hänellä on meno jonnekin niin hän ehdottaa että perutaan tapaaminen niin emmä nyt väkipakolla härkäpäisesti yritä puskea läpi hänen idean vaan osaan joustaa =)
mut välillä iskee härkäpäisyys minnuun. Esim kun isäni on vähän semmonen että vaatteita yrittää koko ajan melkein päälleni laittaa niin silloin mie hieman suutun ja sanon että älä tule mulle ehdottomaan ja määräileen mitä saan panna ylleni vaan myö haluun itse (omapäisesti) päättää mitä paan ylleni. Myös itsepäisyys ilmaantui tuolla mielenterveystoimistolla siinä että tyrmäsin joskus ammattilaisen esittämän idean, mutta ei se välttämättä ollut pelekästään itsepäisyyttä vaan myös ihan puhttaasti kykenemättömyyttä kun mä tiijän sen, että kaikki semmoset jutut jois on pitäny menhä ryhmäjuttuihin (armeija, sivaripalvelus, ryhmäterapia jne) niin kun semmosia ehdotettu minulle niin suurimman osan melkeinpä tyrmännyt heti mutta ryhmäterapian vaikka aluksi meinasin tyrmätä =) niin sitten mää kuitenki menin sinne ja kävin ryhymäterapias noin 10 kertaa mut aina olotila oli siel tosi ahdistunut ja pelokas ja se näkyi siten että menin ikäänkuin piiloon muita ihmisiä siellä enkä puhunut mittään. Kerran siellä ahdistunut olotilani purkaantui hieman nauruna. Ne katsoi mua kummallisesti eikä ihme kun viärässä paikassa varman mie nauroin =)

Kerran ihan psykiatri ehdotti mulle jotain työtä ja mie tyrmäsin sen sanomalla "no onhan mulla tämä nykyinen työ jota teen isäni kaa" niinb psykiatri vastasi siihen "ei kyllä sun pitää kokeilla jotain muuta koska et sie elätä ittees hyvin tuolla työllä ja voisin yrittää sua houkutella nyt jyväskylään kouluun opiskelemaan että opiskelet ittelles ammatin"
no mie säikähdin sitä ehdotusta ja menin hieman paniikkitilaan ja sanoin että en uskalla ja kaikki aiemmat kokemukset kuten armeijaanmenoyritys ja sivariinmenoyritys epäonnistui heti alkumetreillä(esim sivarikeskuksesa en pystynyt olemaan kuin yhden yön koska ihan karmea stressi ja paniikki ja peleko iski) niin myö tiesin sen että jos hän ois määrännyt minut sinne kouluun jyväskylää niin oisin varmasti tullut heti seuraavana aamuna kotiin . Ei se siis välttämättä ollut itsepäisyyttä vaikka myös tämä psykiatri sanoi mun olevan itsepäinen ja sitä samaa sanoi mulle myös mun henk kohtainen psykologini.