Meidän poika jossain vaiheessa puri, löi, yms. Sanoin aina että se sattuu kun noin tekee, eihän se pidemmän päälle tehonnut. Vähän julman keinon keksin, sepäs TOIMIKIN. Eli jos puri, purin takas (en tietenkään lujaa, en tyhmä sentään ole) mutta niin että vähän tunsi hampaita, tai jos repi tukasta niin nippasin takas, enpä tainnu muita juttuja sit tehdäkään perässä kun noi, mutta noilla oppi että kun itseä sattuu niin toisiakin sattuu eikä se ole kivaa. ´
Ja toinen juttu siinä samoihin aikoihin, kun pientä uhmaa alkoi ilmetä, kun poika teki jotain vaikkapa löi tai puri, niin sanoin että teepä itselles kanssa. Siinä uhmassa tietysti teki, puri itteensä ja löi itteensä ja sitten ihmetteli että mitähän ihmettä sitä tuli tehtyä. Oppi näillä nopeasti olemaan muita satuttamatta!
Ja toinen juttu siinä samoihin aikoihin, kun pientä uhmaa alkoi ilmetä, kun poika teki jotain vaikkapa löi tai puri, niin sanoin että teepä itselles kanssa. Siinä uhmassa tietysti teki, puri itteensä ja löi itteensä ja sitten ihmetteli että mitähän ihmettä sitä tuli tehtyä. Oppi näillä nopeasti olemaan muita satuttamatta!
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja erityisen oivasti toimiva!
kohta alla on paljon moraalisaarnoja aiheesta, mutta silloin ei kokemusta tuosta tilanteesta tai se on ollut niin satunnaista ettei niistä kannata välittää!
meillä ei noita ilmiöitä lapsilla ole ollut, mutta tutuilla sitäkin useammalla!
suosikkini on ollut lapsi joka potkaisi äitiään nilkkaan aina ohi mennessään ja kaksiossa ohimenoja oli paljon! ja vain silloin kun vauva oli sylissä.. äitipä alkoi potkia aina kun vauva ei ollut sylissä ja ohi meni muutaman kerran jälkeen. ja mustasukksaisuutta ei muuten ilmennyt eikä mitkään kahdenkesken tms jutut auttaneet.. vauvasta lapsi oli innoissaan ja hoiti sitä vähän liikaakin!