beattaBarbara
Joskus kauan, kauan sitten olin tullut ulkoisilta mailta kotisuomeen.
Jo Seutulaan laskeutuessa neitseellisen vihreät koivut tervehtivät tulijaa.
Juhannusaattona istuin junaan.
Liki tyhjässä junavaunussa kiisin läpi Suomen.
Juhannuskokot vaihtuivat silmissä panoraaman tavoin.
Tulenliekit yrittävät kiemurrella käärmetanssiaan kohti korkeutta.
Malleissa ja muodoissa löytyi, oli risua ja puuta, venettä pystyyn ja poikittain
eri arkkitehtuurien mukaan.
Niin montaa kokkoa en ole samana juhannusaattona sen jälkeen enää nähnyt.
Aurinko veitikkakin unohti mennä nukkumaan.
Se oli nykyajan termein sanottuna ns. elämysmatkailua.
Tunsin kesäyön sykkeen.
beataB ( kunhan muistelin…)
Joskus kauan, kauan sitten olin tullut ulkoisilta mailta kotisuomeen.
Jo Seutulaan laskeutuessa neitseellisen vihreät koivut tervehtivät tulijaa.
Juhannusaattona istuin junaan.
Liki tyhjässä junavaunussa kiisin läpi Suomen.
Juhannuskokot vaihtuivat silmissä panoraaman tavoin.
Tulenliekit yrittävät kiemurrella käärmetanssiaan kohti korkeutta.
Malleissa ja muodoissa löytyi, oli risua ja puuta, venettä pystyyn ja poikittain
eri arkkitehtuurien mukaan.
Niin montaa kokkoa en ole samana juhannusaattona sen jälkeen enää nähnyt.
Aurinko veitikkakin unohti mennä nukkumaan.
Se oli nykyajan termein sanottuna ns. elämysmatkailua.
Tunsin kesäyön sykkeen.
beataB ( kunhan muistelin…)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se oli 60 luvun alkua,olimme J:npäässä.Läksimme mieheni kanssa Vanhanklän niemeen juhannus kokolle.Ei siellä kulkenut mitään kyytiä ,vaan kävellen menimme ja eikösmitä vettärupesitulemaan oikein tosissaan,muttamennä piti.ku vielä Tapio Rautavaaran piti tulla sinne.Kokkoa emme nähneet ja emme myöskään Rautavaaraa.Tallustimme kuraisina ja vettä tippuvina kotia kohti.sen jälkeen ei tullut läehdettyä siellä kokoille.
Elettiin 50-luvun alkupuolta. Asuttiin Lapissa ja oltiin isän ja äidin kanssa lähdössä Aavasaksalle keskiyön aurinkoa katsomaan. Äiti pakotti panemaan villahousut jalkaan! Melkein itkun kanssa ne puin ylleni. Vaan kyllä olin salaa äidille kiitollinen sitten yöllä. Eikä tainnut se keskiyön aurinkokaan näyttäytyä...
Yoton yo Yyterin sannoilla 50-luvulla. Lavatanssit,valittin myos santojen kunigatar,hanesta tuli Miss Suomi ja Miss Europa.Komea juhannus kokko ihan merenrannassa.Yovyttiin teltassa,juhannuspaivana otettiin aurinkoa Yyterin sannoilla,ah se oli aikaa se.Sita vielakin muistelen haikeana taalla kaukana
Kyllä niitä villahousuja Suomen kesässä monesti kaipaa,
kun tuuli käy läpi uuden, ohuen kesähepenen.
Katselin ulos lämpimästä junanvaunusta,
ja vaaleanpunaisten silmälasien läpi.
Ja olin oikeesti onnellinen.
Olin kesätöissä tehtaan porttivahtina. Se oli vielä sitä aikaa, kun juhannusta vietettiin sen "oikeana" päivänä keskellä viikkoakin. Minulle sattui juhannusvuoro, (mikä oli onnenpotku, koska juhannus oli kesän rahakkain päivä ja yö). Olin pitkässä päivä- ja yövuorossa, ja aamulla varhain soi puhelin. Firman toimitusjohtaja soitti Amerikasta. Hän pyysi puhelimeen jotakuta tehtaassa työskentelevää henkilöä. Vastasin, ettei asianomainen ole tänään töissä, kun tehdas on suljettu.
"MITÄ HELVETTIÄ SIELLÄ OIKEIN TAPAHTUU? MIKSI TEHDAS ON SULJETTU?", toimitusjohtaja huusi korvaani. Vastasin, että nyt on juhannuspäivän aamu.
No, hän oli vähän nolo ja sanoi soittavansa uudelleen arkipäivänä.