Moi!
Oisin udellut teiltä, jotka olette eläneet naisen kanssa yhdessä jo pidemmän aikaa yhtä asiaa. Oletteko katuneet päätöstänne alkaa elämään ns. "lesboelämää"? Olen suuuurten päätösten edessä ja siksi olisin hyvin kiitollinen jos kertoisitte rehellisen mielipiteenne. Erityisesti te jotka olette jo muutakin kuin aivan nuoria...teidän mielipiteenne kiinnostaisivat kovasti. Eli olisiko kannattanut valita toisenlainen elämänsuunta?
Oisin udellut teiltä, jotka olette eläneet naisen kanssa yhdessä jo pidemmän aikaa yhtä asiaa. Oletteko katuneet päätöstänne alkaa elämään ns. "lesboelämää"? Olen suuuurten päätösten edessä ja siksi olisin hyvin kiitollinen jos kertoisitte rehellisen mielipiteenne. Erityisesti te jotka olette jo muutakin kuin aivan nuoria...teidän mielipiteenne kiinnostaisivat kovasti. Eli olisiko kannattanut valita toisenlainen elämänsuunta?
Vastaukset 33
Vanhimmat
...ole kaduttanut, sillä olen hyvin onnellisessa liitossa elävä 41-vuotias nainen. En ole katunut päivääkään, en hetkeäkään valintaani. Tsemppiä sinulle!
kertaakaan ole kaduttanut että löysin todellisin itseni ja aloin elää myös sen mukaan. Pitkä heterosuhde takana eikä moiseen kyllä ole enää koskaan paluuta..näin on paljon paremi ;)
Ei se ole mikään valinta, vaan se on se miksi on syntynyt. Se on asia erikseen kun miehiin pettyneet heteronaiset sanovat "ryhtyvänsä lesboiksi".
Mutta oikeat lesbot ovat syntyneet lesboiksi. Siinä ei ole kysymys mistään valinnasta, paitsi jos ajatellaan valintaa rehellisesti omana itsenään elämisen tai itsensä kieltämisen välillä.
Jos olet elänyt elämäsi heteronaisena rakastamasi heteromiehen kanssa, kadutko sitä? Samoin tuskin lesbonainen katuu
viettämäänsä elämää rakastamansa lesbonaisen kanssa.
Olet nyt hieman tiukka, että oikeita lesboja ovat vain ne, jotka "ovat syntyneet lesboiksi". Seksuaalisuus ei välttämättä pysy aina stabiilina.
Itse seurustelin miesten kanssa ihan omasta tahdostani, vaikka miellyttävät naisetkin kiinnostivat. Sitten vain naiset alkoivat kiinnostaa enemmän. Olin pitkässä avioliitossa, jonka rohkenin lopettaa, koska tunsin ja tiesin haluavani elää jatkossa ainoastaan naisen kanssa.
Nyt olen seurustellut saman ihanan naisen kanssa melkein kaksi vuotta. Miehet eivät kiinnosta eivät seksuaalisesti eivätkä elämänkumppaneina enää tippaakaan, eivät tosin ole kiinnostaneet vuosikausiin. En missään nimessä koe olevani bi, vaan ihan oikea lesbo! Ja olen onnellinen siitä, enkä kadu vaikeaa päätöstäni (vaihtaa aviovaimon status vähemmistöseksuaaliksi)!!!
Ystäväni sanovat minua rohkeaksi ja rehelliseksi. Avioituessani olin myös täysin tosissani. Minua ainakin loukkaa, jos joku tuntematon sanoo, etten voi olla oikea lesbo, kun olen voinut olla avioliitossa miehen kanssa. Ei maailma vaan ole niin mustavalkoinen.
Miksi et voi sanoa itseäsi biseksuaaliksi, jos kerran olet tuntenut aitoa kiintymystä ja seksuaalista vetoa miehiin aikaisemmin? Ei kannata unohtaa, että suurin osa ihmisistä on biseksuaaleja.
Seksuaalinen suuntautuneisuus ei voi muuttua. Ainakaan tieteellisesti sellaista ei ole dokumentoitu. Tosin monet Aslanilaiset ovat yrittäneet ns. "eheyttää" homomiehiä, vaikkakin huonolla menestyksellä. Homoseksuaalista ei saa heteroseksuaalia, eikä toisinpäin. Jos on aidosti kyennyt rakastamaan ja tuntemaan seksuaalista vetoa molempien sukupuolten edustajiin, niin eikö silloin ole nimenomaan biseksuaali?
Jos jokainen saisi itse määritellä itsensä niin silloinhan emme tekisi mitään millään määrittelyillä, sillä kaikilla olisi omat määritelmänsä. Jos vaikka minä yhtäkkiä päättäisin luokitella itseni kiveksi, niin kukaan ei voisi sitä minulta tuollaisen ajattelun mukaan kieltää, koska minulla olisi oikeus itse määritellä itseni miksi minä haluan. ;)
nyt tutkimusviitteitä peliin. Tai sit me oikeesti myönnetään avuttomuutemme tässä. Jompsin kumpsin. Aslan r.y.:n materiaaliin olen tutustunut. Antoivat oikeusministeriölle oikein lausunnon homoseksuaalisuudesta. Kovasti yksipuolisesti haettua tutkimusaineistoa. Mutta pakko sanoa, että osa ainakin ihan kelpo tutkimusta, siis jollain ulkoisilla kriteereillä... Mutta tarkoitushakuista ja johtopäätökset epätieteellisiä... Silti on jälleen paha sanoa, etteivät olisi onnistuneet joissakin "eheyttämisissään". Mitä se nyt sitten tarkoittaakin. Mitä kukin elämässään pistää arvojärjestyksessä etusijalle, on kai henkilökohtainen asia. Homo saa ruveta elämään kristillisesti ja kantaa ahdistuksensa tai helpotuksensa, niistähän me emme totuutta tiedä. Mutta lainlaatimisen perusteeksi sellainen ei kelpaa.
Minä haluaisin ihan oikeasti tietää nuo pätevät ja asiantuntevat tieteelliset tutkimustulokset, mistä ne on peräisin? Mennyt ainakin multa ohi, vaikka PubMedistä haen melkein kaikki uusimmat sinne hyväksytyt homoseksuaalisuutta käsittelevät tutkimukset.
Mitä on synnynnäinen ei-geneettinen? Joku sikiöaikainen "vinouma"?
Sellaisena yleisenä kommenttina toteaisin, että niin kauan kun tiedemaailma on tässä asiassa ymmyrkäisenä, meidän lepakoiden ei olisi syytä korostaa liikaa tätä asian tietellistä puolta. Asia voi olla yksilön valinnan ulkopuolella muutenkin. Ja yhteiskunnallinen ulottuvuus jotain ihan muuta.
Varmaan vasenkätisestäkin saa oikeakätisen, jos laittaa asiaan tarpeeksi vaivaa. Eri asia on, mitä siitä hyödytään ja kuinka onnellisia vasenkätisistä tulee...
Kaikkein onnettomin tilanne on se, että oma porukka ampuu toisiaan mutulla päin näköä. Mulle itselle ei ole merkitystä juurikaan sillä, mistä homoseksuaalisuuteni johtuu tai onko se jostain peräisin. Kun en kerran elämälläni uhkaa muita, niin muut saavat kaikin mokomin tyytyä suvaitsemaan tällä lailla vinoa. Ilman, että kehiin otetaan tiedettä, joka ei vielä tiedä, tai raamattua, jota tulkitaan jähmettyneestä maailmankuvasta käsin. Eikä kukaan tule sanomaan mulle, että vaan kuvittelen. Ei omat eikä vieraat. En viitsi edes vaivautua miettimään enempää, mistä rakkaus naiseen johtuu. Mistä rakkaus yleensä johtuu? Minä en aio elää onnetonta elämää, jos voin elää onnellista muita vahingoittamatta. Ja se asiahan ei muille kuulu.
Onhan se nyt vallan omituinen tilanne, jos homoseksuaalilta ruvetaan vaatimaan kaikenlaista ylimääräistä, kuten ylitse muiden kärsivällisyyttä, tieteellistä harrastusta, parempia sosiaalisia taitoja, nuhteettomuutta... Mutta niinhän vähänkään huomionarvoisessa asemassa olevilta aina on vaadittu, kansakoulun opettajiltakin. Minä viittaan kintaalla ja olen mitä olen, lesbo, LESBO, koska itse sanon ja tiedän.
taas ollaan lokeroimassa toisiamme,
ihan ahdistaa tälläinen kysymysasettelu,
"ollako vai eikö olla","kannattaako vai eikö kannata?"
väärä kysymys,
mielestäni me olemme saaneet rakkauden tunteen synnyinlahjaksemme,
ja kun rakastat niin tiedät,
ja olet myös valmis
ja jos mennään vielä pidemmälle,
kysymys ei ole vastaanottamisesta,
vaan antamisesta.Carpe diem!
Niinhän se on...elämän tärkein asia ei ole rakastaa, eikä olla rakastettu...vaan saada vastarakkautta. Kun antaa, niin saa. Quid pro quo. ;)
"Seksuaalinen suuntautuneisuus ei voi muuttua"
Jaa jos sitä ei ole tieteellisesti todistettu
niin muka ei voi olla HÖPÖ HÖPÖ.Jos kerran ei tunne enää vetoa kuin naisiin niin eikös sitä silloin kutsuta lesboksi?Ei sillä mun mielestä ole mitään merkitystä mitä on joskus menneisyydessä tuntenut jos kerran nykyään
ei enää samoin tunne.
Eikö juuri ihminen itse ole paras oman identiteettinsä asiantuntija? Vai uskot sinä tutkimustuloksiin? Uskotko myös siihen että tutkimukset todistivat 70- luvulla lesbouden olevan rikos, ja 80- luvulla sairaus?
Suurin osa lesboista on ollut miehen kanssa. Luuletko että jokainen löytää tai tunnistaa identiteettinsä heti kun oppii puhumaan tai täyttää 18 vuotta? Ei se todellakaan tarkoita että ihminen on bi, jos on joskus ollut miehen kanssa. Laitappas ippi ja ne, ketkä väittävät lesboutta vain sisäsyntyiseksi, tutkimustuloksien erilaisia lähteitä esiin. Vai oletko valinnut tutkimustulostesi lähteet hieman yksipuolisesti tai vanhentuneesti? Vaikutatte kovin mustavalkoisilta ja yksinkertaisilta.
Minkä takia pitäisi silti jossain vaiheessa tehdä "valinta"? Jos olet rakastunut naiseen, haluat elää naisen kanssa, ja jos taas olet rakastunut mieheen, haluat elää miehen kanssa.
Jos jos olet rehellinen itsellesi, seuraat sydäntäsi huolimatta otaksumistasi ympäristön ennakkoluuloista.
Ei se sen kummempaa ole. Sillä ei ole merkitystä onko seksuaalinen suuntautumisesi ajan kanssa muuttunut, tai oletko ollut sitä syntymästä lähtien.
Minä olen laittanut niitä linkkejä tänne väsymiseen asti. Lue edes parit vanhat säikeet. Minä en enää jaksa toistaa samoja linkkejä ja lähteitä kerrasta sadanteen. Etenkään, kun te tuskin edes niitä lukisitte, kun olette muutenkin niin tietäviä. Te väsytätte minua kaikessa aggressiossanne ja kaikenkattavassa erinomaisessa viisaudessanne.
Mutta tarkoittaako se, että ennen niin uskottiin, sitä ettei uutta tietoa asiasta voi saada ja että vanhentuneen tiedon perusteella voit tyrmätä uudenkin? Kovin, kovin rajoittunutta ja omahyväistä...
Tutkimukset eivät 70-luvulla todistaneet, että lesbous oli rikos. Silloin ei oikeastaan ollut tutkimuksia, ja pääasiallisena lyömäaseen akäytettiin ennakkoluuloja ja Raamattua.
Ja 80-luvulla lesbous todetiin sairaudeksi, koska muutakaan tietoa asiasta ei vielä ollut. Nyt on.
Enkä koskaan ole väittänyt, että kaikki tietäisivät heti pienestä pitäen suuntautumisensa. En todellakaan! En tiennyt itsekään, joten älä sullo suuhunu sanoja, joita en ole sanonut! Viestissäsi puhuu sinun virhetulkintasi, en minä.
Olet todella pahasti hakoteillä, jos luulet, että seksuaalinen suuntautuminen on jotain, jonka voi valita kuin uudet sukat kaupan hyllyltä. Tiedoksi vain: ei se ole. Me synnymme sen kanssa. Se ei ole vika, ei valinta, ei sairaus. Se vain on. Mutta vaikka voisinkin valita, en enää haluaisi. Olen tottunut itseeni tällaisena. Tällainenhan olen aina ollut, enkä muusta tiedä. Ja etenkään en haluaisi luopua upeasta elämänkumppanistani.
sulla on niin hyviä mielipiteitä täällä, rakentavia enimmäkseen. Siksi sanon, vaikkei mun elämäntehtäväni olekaan:
On kamalan rohkeaa väittää yleensä mitään kenenkään toisen sisäisistä kokemuksista. Vaikka itse ajattelisi lesbouden olevan jotain tiettyä, synnynnäistä, valinnaista tai mitä vaan, niin koska meillä ei ole yhtenäistä määritelmää, muuta kuin tämä, että on kiinnostunut omasta sukupuolestaan eroottisesti, ei vastakkaisesta, niin rakentavaa olisi tässäkin pitäytyä siinä.
Ihan niin kuin sanot toisaalla että heterot saa asiallisesti kirjoittaa lesboille tarkoitetulle palstalle, ja meikeläisten pitäisi olla kärsivällisiä. Tässä lesbouden määritelmässä on sama juttu. Jos itse määrittelet noin, muut ehkä eivät. Ja suvaitsevaisuus, ihmisen monimutkaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen olisi tässä paikallaan.
Vai millä perusteella menet niputtamaan ihmiset sukupuolisen orientoitumisen perusteella vain sen mukaan mitä itse ajattelet? Maailmassa on niin monta ihmistä ja tarinaa. Tiedän, että tämä kysymys herättää täällä intohimoja. Mutta sinulta olisin viimeksi odottanut julistusta siitä, kuka on Oikea Lesbo.
Muillekin: lesbon validit kriteerit? Jos minusta tuntuu, että minulla on päänsärky, niin kuka sattaa sanoa, ettei oikeasti ole, että minusta vaan tuntuu siltä? Kun tätä geneettistä, synnynnäistä määritelmää homoseksuaalisuudesta ei ole yrityksistä huolimatta voitu todentaa. Ymmärrän kyllä, että identiteetistään varmat ottavat asian yksinkertaisesti. Jos ei ole koskaan ollut epävarma haluistaan. Pitäisi vaan muistaa ettei kaikilla ehkä ole niin, joku voi olla epävarma siitäkin, mitä voi yleensä tuntea, mitä tunteita on olemassa ja onko niitä ollenkaan....
Eli tietoa ei ole, että synnymme lesbouden kanssa, niin kuin ei ole tietoa siitäkään, että se olisi valinta. Toistaiseksi. Ja joillakin ihmisillä voi oikeasti olla vaikeaa ja ahdistavaa tämän asian kanssa, toiset ottavat rennommin. Mutta minähän en ole sanomaan mitään kenellekään kun en ole jumala...
Ei millään pahalla.
Enhän minä pelkästään omasta mielipiteestäni puhu. Olen, sattuneesta syystä, vain ottanut todella paljon selvää asioista. Tutkimukset ovat tutkimuksia. Mihinkäs se sepra raidoistaan... Mutta tarkennus: geneettistä seksuaalinen suuntautuminen ei ole , vaikka onkin synnynnäistä.
Mutta sikäli olet oikeassa, että seksuaalisuus on liukuva käsite. Siis niillä, jotka eivät alun alkaenkaan olleet puhtasti jompaa kumpaa ääripäätä.Täysin heterosta ei tule täysin homoa ja päinvastoin, sanovat asiaa hartaasti ja huolella tutkineet ammattilaiset (joísta muuten osa on itsekin "meikäläisiä"). Mutta meillä muilla se todellakin voi vaihdella paljonkin elämäntilanteiden ja monien muiden seikkojen mukaan.
Ja sikälikin yhdyn mielipiteeseesi, etä itse olen suuntautumiseltani bi, mutta olen kuitenkin viettänyt koko ikäni naisten kanssa. Ja jos voin valita, otan mieluummin naisen kuin miehen. Ja kun olen naisen kanssa, en todellakaan liihottele ympäriinsä vaan olen puhdas lepakko. Mutta jos tilanne olisi toinen, ken tietää...
Olen pahoillani, jos jotenkin annoin sen kuvan, että pyrin sanelemaan kuka on "oikea lesbo". Ei ollut tarkoitus, enkä oikein ymmärrä mistä sen tekstistäni voi lukea. Mutta anteeksi kuitenkin. Sitä en tarkoittanut. Sitä vain, että suuntautumista sinällään ei voi valita, mutta sen voi miltä osin sitä toteuttaa. Ja mahdollisesti elämäntilanteen mukaan hyvinkin eri tavoilla.
eli sama vastaus tähän kuin tuolle nikille JustAnother.
Käy kansainvälisten ihmisoikeus- ja seksuaalivähemmistöjärjestöjen sivustojen kautta surffailemassa. Ainakin San Fransisco Bay Area:n lepakkojärjestön sivujen kautta pääsee vaikka minkälaisiin tutkimusten ihmemaihin. Taitaapa Seta:nkin sivuilta löytyä linkejä. Ja jopa näistä keskustelusäikeistä löytyy vähän väliä hyviä linkkejä... Ja onhan ihan kotimaisiakin tutkimuksia, joista osa kirjoitettu kansantajuisiksi kirjoiksikin (esim. Rakkauden monet kasvot). Tietoa on, jos sitä vain haluaa hakea. Toki helpompaa on vain sanoa "pyh", ja olla suvaitsematon niitä kohtaan, jotka niin tekevät. Onhan se aina helpompaa, kuin tehdä jotakin (vaikkapa todella ottaa selvää asioista).
Ja mitä Aslaniin tulee...lienemme kaikki samaa mieltä siitä, että heidän valikoiva tutkimusten lukemisensa pohjautuu johonkin ihan muuhun kuin ymmärtämiseen tai hyväksymiseen. Sen ainoa tarkoitus on nujertaa ja muuttaa, joten sitä tuskin voitanee pitää kovinkaan objektiivisena.
en mitannut verenpainetta, kun tuntuu että kohdallaan on..:=)
Mutta noista tutkimuksista: Aslanista saa yhden listan (tooosi pitkä) ja Setasta toisen. Yhtään väheksymättä Seta r.y.:n toimintaa, niin kyllä näillä meikeläisten etujärjestöillä on vähän samaa taipumusta kerätä omaa näkemystä puoltavaa aineistoa ja jättää toiseen lopputulokseen tullutta huomioimatta.
Minun käsitykseni on, että tiedeyhteisön jonkinlainen yleinen näkemys homoseksuaalisuudesta on odottelevalla kannalla. Ei tiedetä mistä se johtuu, miten se määräytyy, ei pystytä ennustamaan kenestä tulee homoseksuaali, missä elämän vaiheessa se ilmenee, miten kiinteästi jne... Kunnollista näyttöä ei taida olla puoleen eikä toiseen, mutta se on suht selvää, ettei seksuaalinen suuntautuminen ole kovin helpolla muutettavissa. Tätähän Aslan yrittää kaikin keinoin osoittaa vääräksi, ja korkeammalla johdatuksella vielä. Huvittaa, että niillä yhdistyksen esittelyssä mainitaan, että "puolueeton" ja "riippumaton".
Aattelen vaan niin, että me itse annamme hyvät aseet vastapuolelle, jos ripustaudumme johonkin, mikä ei ole ihan kiistatonta. En haluaisi tehdä tästä uskon asiaa siihen malliin, että on yhdenlaisia "tutkimustuloksia" ja sitten tässä olis toisenlaisia, usko kumpia haluat. Kun voisi pitäytyä siinä, mikä on kiistatonta, siinäkin on ihan tarpeeksi hyvät lähtökohdat homoseksuaalisuuden yhteiskunnalliselle arvioinnille.
...
voi koittaa yrittää elää hetskunakin, niin tein minäkin siitä lähtien kun 17-vuotiaana ylläätäen tajusin mitä tapahtui kun hölmöiltiin kaverin kanssa tyynysodalla. Jätin asian siihen ja otin etäisyyttä kaveriini ja 15-vuotta myöhemmin tajusin että ei se ollut mennyt mihinkään, ei silloin kun hulluna koitin upottaa itseni töihin, ei siloin kun lenkkeilin hulluna. Olin ollut ja olen aina minä, nyt ylpeä ja yksinäinen lesbo .=)
"Olisiko kannattanut valita toisenlainen elämä?"
Ei olisi. Olisin minä varmaan voinut jatkaa pitkään kestänyttä avioliittoani, syödä masennuslääkkeitä, elää puolittain ja tehdä toinen ihminen rajattoman onnettomaksi.
Mitähän sinä ajattelet, että näissä vaakakupeissa olisi? Sosiaalisessa mielessä olisi helpompaa olla hetero. Ei menisi voimia semmoisiin asioihin, jotka on muille itsestäänselviä. Mutta se hinta olisi kyllä kova. Mikä hinta voisi olla riittävä täysipainoisen ihmissuhteen ja rakkauden puuttumisesta? Kyllähän noita esimerkkejä löytyy, voit itse kuvitella ja miettiä, mitä rakkaus kohdallasi merkitsee. Siitähän on kyse.
Jotkut valitsevat enemmän harkitusti elämänkuvionsa kaikkineen, toisia ohjaa sydän, ja menevät siinä allokossa miten jaksavat. Itse kuulun noihin jälkimmäisiin, joten ymmärrettävästi korostan syvän ihmissuhteen merkitystä kaikkien vaikeuksien uhallakin.
Siinä katsannossa olen asiani laittanut tärkeysjärjestykseen, ja kutein yleensä aina, tässäkin kohdassa ajan mittaan on tullut ihan omat kuviot ja tasainen ja varma elämä. Mulla on paljon ystäviä, jos paljon on mennytkin. Rakkautta on, läheisyyttä ja intohimoa. Ihminen, jonka tavoitan. Lapset, jotka ovat ihmeellisiä, rakkaita, ihania. Vähän erilainen elämä, mutta hyvä sellainen.
Kannattaa tehdä elämässä niin kuin hyvältä tuntuu eikä ajatella/vertailla muiden tapaa elää.
Halusin vain kertoa, että olen 29-vuotias lesbonainen ja elänyt tyttöni kanssa saman katon alla vuoden. Enkä kadu sekuntiakaan. Ja juu, ei tätä rakkautta naiseen (tai mieheen) nyt oikein voi valita, joten siinä mielessä kehottaisin kuuntelemaan sydäntä. Kyllä se tietää kenelle sykkiä :) Kivaa kesää!
on kestänyt 8 vuotta yhdessä, ja kadu en päivääkään, enkä yötäkään.
Ratkaisu aikoinaan oli luonnollinen, sen tunsi että tässä on minun elämääni se puuttuva palanen.
Paljon ollaan käyty yhdessä läpi ja yhdessä niistä selvitty. Ihminen ei voi yksin miellyttää ratkaisuissaan kaikkia, mutta jos tekee yhden onnelliseksi sehän riittää.
Tärekintä on tutea itsensä ja olla sydämeltään avoin, se on haavoittuva tila mutta oikean ihmisen kanssa ei peloita mikään.
Tiedän mitä ajattelet, olen samat ladut hiihtänyt itsekkin.
Miettien, pohtien, peläten.. mitä olen tekemässä ja teenkö oikein? Siitä on kuusi vuotta.
Päivääkään en ole tekemääni valintaa katunut, lähinnä ihmetellyt miksi en tajunnut aikaisemmin.
Onnea matkaan!
ihan kummallinen kysymys! Sinä olet mikä olet, ei sitä voi valita!
Mielestäni onnettomuus hetero suhteessa ei korjaannut lesbo suhteella vaan uudella miehellä...me miehet kun olemme aikaerillaisia, mutta sen ymmärrän hyvin että seksiä värittää extra naisella ;)
lesbo suhde ei auta lääkkeeksi hetero suhteeseen jos aikalailla menee huonosti.
Mutta pitää muistaa sellainen asia että ei se uusi mieskään ole ratkaisu ongelmiin, vaan ensin on käsiteltävä ongelmat pois että on valmis uuteen suhteeseen.
Ja pikkuisen itsekkin pilkkuvikaisena pyydän edes että osa sanoista menisi aikalailla oikeinkirjoitettuina.
Oikeassa olet, olet nainen vai mies? kuitenkin suhde on kahden kauppa...eli kaipa monesti kummassakin on jotain pientä vikaa edes. Toiseksi yleisesti tauko ja itsensä kokoaminen on tärkeä seikka suhteiden välissä.
Olet ilmeisesti bi ja kysymyksesi on täten suunnattu tavallaan väärälle palstalle ja väärille ihmisille. Bi:ltä voisi kysyä, että valitsetko naisen vai miehen eli lesbo tai heteroelämän. Mutta jos on rakastunut jompaan kumpaan niin tuskin siinä valintoja tarvii tehdä. Rakkaus ohjaa oikean tien automaattisesti.
elämähän on täynnä valintoja,
suurin osa meistä pyrkii tekemään "oikeat"
päätökset suuntiinsa, jotkut ovat enemmän itsetuhoisia,
mutta joskus tuntuu tämä sukupuolikumppanin valinta olevan turhan ylikorostunutta,
korostammehan silloin myös omaa sukupuoltamme,
valitsemme ikäänkuin paremman puoliskon,
mutta mitäpä jos sukupuolia ja sen asettamia rajoja ei olisikaan?
tässä mielessä tämä keskustelunaihe olisi paskanjauhantaa,
vaikkakin hyvin mielenkiintoista,
sukupuolisia seksuaaalisia olentojahan ollaan,
ja mitä elämänsuunnan valitsemiseen tulee,
mitä tekemistä sillä on elämänkumppanin kanssa?