Moi!
Sain tässä jokin aika sitten kutsun ex-(?) ystävättäreni häihin toiselle paikkakunnalle ja pian pitäisi ko. hääparille ilmoittaa saapumisestaan/ saapumatta jättämisestä.
Kutsukirjeessä oli (vain) minun nimeni, ja lähiosoitekin väärin (mutta oli kuitenkin ilmeisesti sen verran tietoinen, etten asunut enää vanhassa osoitteessani).
Hyvä että kutsu osasi silti perille, sillä tässä aikanaan muuttaessani kihlattuni/avomieheni kanssa saman katon alle, uutta osoitetta en tälle kutsujalle ilmoittanut.
Se tuntui niin turhalta silloin, koska tästä henkilöstä kuulin viimeksi mitään (tätä aiemmin) vajaa 3v sitten.
No tämän kutsujan kanssa ystävystyttiin siis jo peruskoulussa, ja siitä lähtien oltiin ystäviä/jopa bestiksiä läpi opiskeluvuosien, välimatkoista ym. huolimatta ja jaettiin niin ilot kuin surutkin.
Lomilla reissattiin paljon yhdessä, kunnes eräänä päivänä hän tapasi eräällä matkallamme tämän tulevan aviomiehensä.
Heidän rakkautensa liekki syntyi pikkuhiljaa, kunnes roihusi niin, että tämä ystävättäreni muutti miehen perässä ja sai samalla hyvän työpaikankin.
Aluksi vielä ystävättäreni piti minuun lähes entiseen malliin yhteyttä, kylästeltiin jne. kunnes hänen puoleltaan yhteydenpito hiipui, kunnes katkesi yllättäen kokonaan, eikä hän vastannut enää mitenkään yhteydenottoihini!
Se sattui, mutta kuitenkin oman puolisoni tavattuani jatkoin elämääni, vaikka muistimme silti tätä ystävätärtäni juhla-/merkkipäivinä, kunnes lopetin turhautuneena itsekin koko yhteydenpidon!
(Kerran tämän jälkeen olen vahingossa nähnyt tämän ystävättären täälläpäin käymässä, mutta se tuntui kovin pahalta kun hän ei ollut minulle ilmoitellut mitään.)
Joten, siis nyt kaiken tämän jälkeen kun häneltä kutsun sain heidän häihinsä, olin yllättynyt ja hämmentynyt, miten minun oikein pitäisi suhtautua!?
Toisaalta olin hyvin innoissani: kiva, hän muistaa minut vielä (jospa voisimme olla taas hyviä ystäviä), mutta toisaalta loukkaantunut ja jopa hieman peloissani: miksi hän ei kutsunut myös puolisoani häihinsä (jos tiesi sen etten enää asu ainakaan ns.sinkkuajan osoitteessanikaan), ja mitä jos hän ei silti edelleenkään ole taas ystäväni.
Voisiko joku teistä, hyvät ihmiset, kommentoida tätä, entäpä onko vastaavia kokemuksia?
Miten tuohon pitäisi suhtautua, miten te suhtautuisitte?
Mitä minun asemassani tekisitte?
Kiitos paljon jo etukäteen.
Sain tässä jokin aika sitten kutsun ex-(?) ystävättäreni häihin toiselle paikkakunnalle ja pian pitäisi ko. hääparille ilmoittaa saapumisestaan/ saapumatta jättämisestä.
Kutsukirjeessä oli (vain) minun nimeni, ja lähiosoitekin väärin (mutta oli kuitenkin ilmeisesti sen verran tietoinen, etten asunut enää vanhassa osoitteessani).
Hyvä että kutsu osasi silti perille, sillä tässä aikanaan muuttaessani kihlattuni/avomieheni kanssa saman katon alle, uutta osoitetta en tälle kutsujalle ilmoittanut.
Se tuntui niin turhalta silloin, koska tästä henkilöstä kuulin viimeksi mitään (tätä aiemmin) vajaa 3v sitten.
No tämän kutsujan kanssa ystävystyttiin siis jo peruskoulussa, ja siitä lähtien oltiin ystäviä/jopa bestiksiä läpi opiskeluvuosien, välimatkoista ym. huolimatta ja jaettiin niin ilot kuin surutkin.
Lomilla reissattiin paljon yhdessä, kunnes eräänä päivänä hän tapasi eräällä matkallamme tämän tulevan aviomiehensä.
Heidän rakkautensa liekki syntyi pikkuhiljaa, kunnes roihusi niin, että tämä ystävättäreni muutti miehen perässä ja sai samalla hyvän työpaikankin.
Aluksi vielä ystävättäreni piti minuun lähes entiseen malliin yhteyttä, kylästeltiin jne. kunnes hänen puoleltaan yhteydenpito hiipui, kunnes katkesi yllättäen kokonaan, eikä hän vastannut enää mitenkään yhteydenottoihini!
Se sattui, mutta kuitenkin oman puolisoni tavattuani jatkoin elämääni, vaikka muistimme silti tätä ystävätärtäni juhla-/merkkipäivinä, kunnes lopetin turhautuneena itsekin koko yhteydenpidon!
(Kerran tämän jälkeen olen vahingossa nähnyt tämän ystävättären täälläpäin käymässä, mutta se tuntui kovin pahalta kun hän ei ollut minulle ilmoitellut mitään.)
Joten, siis nyt kaiken tämän jälkeen kun häneltä kutsun sain heidän häihinsä, olin yllättynyt ja hämmentynyt, miten minun oikein pitäisi suhtautua!?
Toisaalta olin hyvin innoissani: kiva, hän muistaa minut vielä (jospa voisimme olla taas hyviä ystäviä), mutta toisaalta loukkaantunut ja jopa hieman peloissani: miksi hän ei kutsunut myös puolisoani häihinsä (jos tiesi sen etten enää asu ainakaan ns.sinkkuajan osoitteessanikaan), ja mitä jos hän ei silti edelleenkään ole taas ystäväni.
Voisiko joku teistä, hyvät ihmiset, kommentoida tätä, entäpä onko vastaavia kokemuksia?
Miten tuohon pitäisi suhtautua, miten te suhtautuisitte?
Mitä minun asemassani tekisitte?
Kiitos paljon jo etukäteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä mietin pitkään ketä kavereistani häihini kutsuisin.
Nykyään minulla on muutama läheinen ystävä, joiden kanssa olen (epäsäännöllisen säännöllisesti) yhteydessä; tavataan ja soitellaan. Oli itsestään selvää, että kutsuisin ainakin nämä ystäväni.
Lisäksi on vanhoja koulukavereita, joiden kanssa olen ollut tekemisissä suunnilleen joulukorttien verran, jos sitäkään. Joskus jos nähdään, niin moikataan (harvoin on kyllä nähty niinkään). Tällaisia tapauksia mietin pidempään.
Lopulta päätin kutsua yhden kouluaikaisen kaverini, joka oli yläasteella läheisin ystäväni. Muita kavereita samoilta ajoilta en kutsunut, koska en tiennyt heidän nykyisiä osoitteitaan tai elämäntilannettaan (ovatko sinkkuja, avoliitossa, naimisissa, onko lapsia... keille kaikille kutsun osoitan?!).
Tämä kutsuttu kaverini kuitenkin on tekemisissä muidenkin entisten koulukaveriden kanssa, jotka sitten hänen kauttaan saivat kuulla häistä. Varmaan yhdessä ovat keksustelleet siitä, miksi yksi sai kutsun ja toiset eivät (kutsuttu nimittäin oli ihmeissään kun sai kutsun), nykyään kun en ole sen läheisiempi kenenkään kanssa.
Tämän kutsutun vanhan kaverini olen kaasoni pyytänyt kutsumaan polttareihinikin, mutta nyt alkaa tuntua, että olisiko pitänyt pitää nekin pippalot ihan vaan läheisimpien ystävien kesken...
Totta se on, että vuosien varrella vieraantuu niistä vanhoista kavereista, jos ei olla tekemisissä. Ja varsinkin, jos mies löytyy, niin kaverit monesti jää. Nämä nykyiset hyvät ystäväni olen saanut silloin, kun jo seurustelin tulevan mieheni kanssa -ovat tavallaan tuttavapariskuntiamme.
Tämä kutsuttu koulukaverini on luultavasti muuttunut todella paljon yläasteajoista, niin olen minäkin. Pelottaa, että löytyyköhän meillä ollenkaan yhteistä säveltä enää... Esimerkiksi siellä polttareissa. Kaasoni (joka tuntee minut todella hyvin) kertoi polttarijärjestelyistä sen verran, että tämä vanha kaverini oli ehdotellut sellaisia juttuja polttareihini, joita en varmasti sinne haluaisi. Siitäkin jo näkee miten erilaisia olemme.
Ja kun on "kasvettu erilleen" ja muututtu ihmisinä, ei enää koeta tarpeelliseksi pitää yhteyttä... Jotenkin velvollisuudentunnosta vanhaa kaveriani kohtaan kutsuin hänet... En siis ajatellut häiden jälkeen alkaa kaveeraamaan hänen kanssaan sen kummemmin kuin nytkään.
Näin minun tapauksessani. Onkohan sinun entinen ystäväsi ajatellut samoin sinut kutsuessaan...