Voisko joku kertoo millanen koira on dobermanni? Siis onko todella vaikea ja vihainen niinku on annettu ymmärtää? Itelläni ei oo koiraa koskaan ollu, muita eläimiä kylläkin, enkä oo just nyt hankkimassakaan, ehkä muutaman vuoden päästä ku on opiskelut sun muut takana.. Jotenki oon noihin dobbereihin kiinnittäny huomiota, eli onko miten ihmisystävällinen koira ja voisko soveltua ekaksi koiraksi? Esim jo peruskoulutettuna jos ottaa? Vai vaatiiko rotu todellakin ainakin kymmenen vuoden ja yhtä monen koiran kokemuksen? Eroaako paljon rotweileristä? Kiitos jos viititte vastata!=)
Dobermannit
Utelias
9430
0Äänestä
Vastaukset 9
Vanhimmat
Faktaa dobberista:
1. Työkoira, vaatii tekemistä ja ehdottoman peruskoulutuksen
2. luonteeltaan kova, terävä, vakaa, hyvä hermoinen, ystävällinen, vaativa
3. Harrastuslista on loputon: suojelu, jälki, toko, agi? (en ole varma tykkääkö rakenne), rauniot, haku, viesti...kaikki pk lajit ja muut sopivat. Hyvät kasvattajat ovat erittäin tarkkoja kenelle koiransa myyvät.
Älä ota pentua jos kasvattaja/kasvattajalla:
1. on typistettyjä koiria
2. koirat eivät asu sisällä perheen/kasvattajan kanssa
3. pentuja pääsee katsomaan melkein heti/lähiviikkojen aikana syntymisen jälkeen (bakteerit voivat levitä)
4. pentuja ei ole sosiaalistettu lapsiin, toisiin eläimiin ym
Tuossa muutamia.
Dobberi on vaativa, mutta ei luonnostaan vihainen. Juttele vaikka kasvattajien kanssa, jos rodusta enemmän kiinnostut.
Itse otin dobberin ekaksi koiraksi, ei siis tarvitse olla konkari. Dobberi on kuitenkin koira joka vaatii alusta asti tietyt pelisäännöt ja peruskoulutuksen tai muuten olet myöhemmin pulassa. Dobberi on onnellinen kun tietää paikkansa perheessä; lauman arvojärjestyksessä alimmainen. Dobberi on oikea energiapommi vanhuuspäiville saakka, vauhtia siis riittää. Jos olet itse himoliikkuja niin saat varmasti koiran joka jaksaa kulkea mukana. Dobberin kanssa voit harrastaa ihan mitä vain, erityisesti dobberit pärjäävät esim. valjakkohiihdossa ja viestillä nopeutensa ansiosta ja jäljellä hyvän puikkokuononsa kanssa. Agilitysta dobberit myös tykkäävät, saahan siinä sentään hyppiä ja pomppia ja riekkua ja rääkkyä. Dobberit soveltuvat myös lapsiperheisiin.
dobbereiden suurin ongelma on se että kasvattajia löytyy joka junaan. Saa olla todella tarkkana mistä pentunsa ottaa sillä selvää tehtailua löytyy valtavasti. Siksi suosittelenkin että kun alat hankkimaan dobberia niin otat yhteyttä rotuyhdistykseen ja sitä kautta kasvattajaan. Lisäksi kannattaa käydä tutustumassa kasvattajan kasvatusperiaatteisiin ja ehdottomasti täytyy päästä tutustumaan pentujen vanhempiin, varsinkin emoon. Ole myös tarkkana vanhempien terveystutkimustuloksista..
Parhaassa tapauksessa saat dobberista mitä parhaimman ja uskollisimman ystävän jonka kanssa ei koskaan ole tylsää.. Dobberit ovat meinaan varsin fiksuja ja kekseliäitä otuksia :)
Itse jouduin valitettavasti lopettamaan viime viikolla dobberinarttuni tämän pahan allergian vuoksi. Koirani olisi täyttänyt kesäkuussa 3 vuotta. Ikävä on suuri, olihan koirani kuitenkin paras ystäväni ja todella inhimillinen. Mikään koira ei tule koskaan olemaan minulle yhtä rakas kuin tämä ruskea hurjamme joka päivittäin keksi kepposia ja kaipasi rapsutteluja ja toimintaa.
Itselläni on 11-vuotias dobsu ja virtaa vieläkin kuin pienessä pitäjässä! Dobberi on luonteeltaan lempeä (iltapusut ja aamuhalit..) sekä hyvin seurallinen koira joka tarvitsee todella paljon huomiota ja virikkeitä! Pitääksesi sen hyvässä lihaskunnossa on liikuntaa saatava todella paljon eli normaalit pikkulenkit ei riitä! Myös muunlainen harrastaminen olisi koiralle hyväksi jotta sen aktiivisuus ja energisyys pääsisi purkaantumaan!
Kasvattajasta ja koiran suvusta (sairaudet..) kannattaa ottaa selvää, koska niinkuin aiemmat kirjoittajat ovat maininneet on alalla monenlaista ja suvuissa monia sairauksia jotka periytyvät helposti. Myös huonosti kohdeltuja ja pitovaikeuksien takia luovutettavia koiria on paljon, joten miten olisi sellainen??? Kaipaa tietysti todella paljon rakkautta ja kärsivällisyyttä, mutta useimmista kehittyy aivan upeita koiria!
Mutta jos rotua tutkittuasi ja muiden omistajien kanssa keskusteltuasi tulet siihen tulokseen että dobberi on juuri sinun rotusi niin paljon onnea! Saat varmasti ihanan koiran joka tykkää nukkua vieressä peiton alla ja antaa iloisen aamupusun vielä vuosienkin jälkeen!!
Kiitos tiedoista! Tästä selvisi paljon. Jätän asian hautumaan ja harkintaan, juuri nyt kun ei ole järkevää koiraa ottaa huolekseen, mutta ehkä sitten joskus kun se tulee ajankohtaiseksi käännyn dobberikasvattajien puoleen=) Hauskaa kevättä kaikille!
Ensimmäiseksi koiraksi ei missään nimessä aikuista pitovaikeusdobberia!
Jamborenin tekstiin sellainen korjaus että rotua ei valitettavasti voi nykypäivänä kehua hyvähermoiseksi. Hermorakenteessa on suuriakin puutoksia joten senkin suhteen kannattaa katsoa tarkasti millaisista vanhemmista pennun ottaa.
Aikuisen, koulutetun koiran ottaminen ei ole sekään niin yksinkertaista. Dobberi kun vaatii sitä kouluttamista sekä toimintaa koko ikänsä. Jos koulutettu koira on jollain toisella toiminut hyvin, ei se tarkoita sitä että se Sinulla toimisi.
Isälläni oli aikoinaan dopperi..mut se jäi rekan alle! Äiti hankki sit dopperin..se oli pito vaikeuksien takia antamassa pois...koira oli jo 9kk vanha kun otimme sen ja olimme kolmantia omistajia sille...mut sen parempaa koiraa ei voi olla olemassa kun se oli!! Se oli hirmu leikkisä..jos sen kans ei ruennu leikkimään ni se tuli ja nipisti etuhampailla, että etkö muka rupea leikkimään..ja se tosiaan oli 11 vuotiaaksi samanlainen. Ukonílma ku tuli se kömpi sylliin...se pelkäsi ukkosta...koulun jälkeen kun menin sohvalle makaamaan se tuli viereen makamaan ja pisti pään minun pään viereen =) Osasi se olla vihanenkin...humalaisista se ei tykännyt yhtään...kerran ku naapuri kuristi vaimoaan haulikolla tikapuita vasten..ja vaimo huusi apua. isäpuoli aukasi ulko oven ja rupesi kahtomaan että mitä pihalla tapahtuu...karkasi meijän koira ja syöksy suoraan purasemaan kuristajaa perseestä...ei kuristanu sen jälkeen eukkoosa! ja tokasihan se silloinkin jos joku vieras käveli meijän takapihalla...oli turvallinen olo kun se oli talossa!!! voisin jatkaa tätä kertomista sen 10 vuojen ajalta mitä se oli meillä..mut et taida jaksaa lukea..sen sanon, että jonain päivänä hankin itselleni dopperin :) Niin oli mun kaverillakin dopperi..se oli venäjältä lähtösin..se oli ollu hullu..kerranki oli karannu..(oli ollu rautasissa tikkaissa kiinni) oli juossu jonku mersun tuuli lasista sisään jatkanu matkaa ja menny puremaan poliisi auton puskuria...et tosiaan kannattaa miettiä että mistä hankkii koirasa...
Erittäin älykäs ja energinen, toimintaa vaativa rotu. Useissa kasvatuslinjoissa vahva saalistusvietti, koira lähtee herkästi juoksevan eläimen/ihmisen perään. Ei todellakaan ole vaikea ja vihainen. No,vaikeankin tietysti voi ymmärtää monella eri tavalla. Tietysti " vaikea " siinä mielessä, että todellakin tarvitsee hirveästi liikuntaa ja aivotyötä, ja jos ei sitä saa, niin pistää kyllä talon remonttiin :-) Dobberin kanssa arvoaseman kanssa ei kannata alkaa "pelleilemään", vaan heti, kun pieni pentu tulee kotiin, sille tehdään alusta alkaen selväksi, että sinä olet pomo, ei koira. Jos dobermanni joutuu vääriin käsiin, siitä ei varmasti tule mukavaa koiraa. Sille täytyy antaa paljon virikkeitä ja se vaatii ehdottomasti ainakin sen peruskoulutuksen. Kyllä on ihmisystävällinen koira, mutta jos ekaks koiraks oot ottamassa, niin ehdottomasti narttu. En osaa sanoa, eroaako paljon rotweilerista ; palveluskoiria molemmat, joten eiköhän luonteesta löydy paljon samaa. Onnea koiranhankinnalle!
Juu, kiitos. Sitä vielä haluaisin tietää, kun narttua ehdotit, niin jos kuitenkin päätyy uroskoiraan, miten paljon pitoon vaikuttaa jos sen leikkaa? Koska narttukoiraa en haluaisi, en halua mitään riskiä ei toivotuista pennuista=)
Narttua ehdotin, koska ne ovat luonteeltaan helpompia, ja kun koira vielä tulisi olemaan ensimmäisesi. Voihan nartunkin steriloida, mutta leikkaus on kalliimpi ja vaikeampi kuin uroksen kastrointi. Leikattu uros on helpompi kuin leikkaamaton ; esim. 60 % tapauksista, jos uros on aggressiivinen toisille uroksille, se ei enää leikkauksen jälkeen ole. Sen elämää ei enää stressaa jatkuva hormonimylläkkä. Usein kastroinnin seurauksena myös karkailu loppuu, ja koira ei ole luonteeltaan yhtä dominoiva ja kovapäinen kuin ennen. Miinuspuolena sitten aineenvaihdunnan hidastuminen. Kastrointi itse ei koiraa lihota, mutta hidastuttaa aineenvaihduntaa ja siis helpottaa lihomista, jos ruokinta/liikunta- suhteeseen ei kiinnitetä jatkuvaa huomiota. Kun koiralta on poistunut yksi suuren mielenkiinnon kohde, narttujen hajut, se ehkä alkaa huomaamatta oleilla yhä enemmän aloillaan eikä juosta touhota niin helposti ympäriinsä. Ja jos koirasta näyttelykoiraa taas meinaat, kastroituja uroksia ei niihin voi viedä. Monesti ihmisillä on ennakkoluuloja uroksen kastrointia kohtaan, koirasta muka tulee se ylilihava mössykkä joka ei jaksa enää mitään tehdä. Oma koirani on kastroitu ( ei ole dobberi ), mutta luonne on edelleen säilynyt leikkisänä ja aktiivisena, kastrointi ei tee koirasta laiskaa.
Päädyitpä nyt sitten kumpaan sukupuoleen tahansa, toivotan onnea sinun ja koirasi yhteiselle taipaleelle:-)! Dobberi on ihana koira, minulla on 2 tämmöistä neitokaista hoitokoirina...Ja aivan ihania pakkauksia ovat!