Meillä on tyttö(1v9kk)joka on jo kuukauden ajan tehnyt nukkumaanmenosta pitkän prosessin.Iltavellin itse haluaa 20-20.30 ja haluaa myös nukkumaan.No,hänet viedään sit omaan sänkyyn omaan huoneeseen.Meidän itsemme on oltava hiiren hiljaa ettei lapsi kuule meidän ääniä. Vähän aikaa on hiljaista mutta pian alkaa kuulua:"äiti,äiti" ja jos ei sinne mene,hän tiputtaa tutin ja unipupun lattialle niin on pakko sit mennä.Ja kun menee ne nostamaan, alkaa huuto et syliin ja jos ei ota syliin alkaa vielä isompi huuto!Sit kävelytämme tyttöä ja yritän laulaa ja kohta vien takaisin sänkyyn ja alkaa sama juttu! Yleensä menee yli tunti ennenkuin lapsi nukahtaa.Tosiaan alkaa jo väsyttää tällainen ku siinä ei oo itelleen aikaa.Eipä kerkee lapsen nukkumisen jälkeen kuin käydä suihkussa ja rueta nukkuun.Ja aamulla tyttö herää jo seisemän-puoli kahdeksan aikaan eli ei liian myöhään.Ja päiväunet on tunnin(joskus hieman yli)mittaiset.Tiedän et tyttö on oppinut siihen et se haetaan sieltä sängystä ku vaan pitkään yrittää.Lapsemme nukkuu jo isossa sängyssä eli pääsee sieltä pois jos ei muuta tapahdu ja senkin on kerran tehnyt.Eli oisko neuvoja!!!
Neuvoja nukkumaanmenoon,kiitos!
Mamma
115258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 39 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kuule lapsi kasvaa osastossa keskusteltu iltasatu-rutiinista joka ainakin mun mielestä on paras keino rauhoittaa ipana nukkumista varten.
Jospa ei sun pikkuinen halua yksin nukahtaa.
Istu vieressä,lue ensin satu ja sen jälkeen vaikka itseksesi hiljaa jotain lueskelet.
Älä lähde lasta enää taluttelemaan pitkin taloa,sano että nyt nukutaan äläkä päästä hipsimään mihinkään.
Saattaa ensin ulina alkaa,mutta koska olet vieressä istumassa ei mitään haittaa.Pahempi olis yksin itkettää.
kannattaa istua vieressä ja lukea tai meillä toimii paremmin laulu/hyräily...
älä ota pois vaikka huutaisi,todennäköisesti oppii ajan kanssa mikä on tarkoitus...
alussa hermoille käyvää jos huuto on kovaa,mutta luulen että auttaa....
....kuinka olen ollut onnekas! Neuvoisin, jos tietäisin miten sen teimme.
Meillä molemmat pojat ovat aina "jääneet" sänkyynsä sinne vietäessä ilman nukuttamisia ja siis nukahtaneet nätisti itsekseen. Koskaan ei ole ollut "uni"taistelua, vaikka kumpikin saattoivat toisinaan jokellella itsekseen pitkän tovin ennen sippaamista. Noh, nuoremmalla oli hetken sellainen kokeilu vaihe että saattoi alkaa yrittää huutelemaan"asiaa"sängystään mutta se loppui , kun huusimme nätisti alakerrasta ylös menemättä ettei enää jutella, vaan sitten aamulla kun herätään.
Ja meillä ei koskaan kävelty varpasillaan tai muutenkaan"hiljennetty"elämisen ääniä lasten nukkuessa. Enpä tiedä. Kanniskelu ei varmaan kannata ainakaan. Pieni huudattaminen ensimmäisinä iltoina kun ymmärtää ettei annetakkaan tulla sängystä pois on edessä mutta lapsi oppii uuden tavan nopeasti, jos vain teillä on sydäntä olla vastaamatta enää hänen "muka"tarpeisii nukkumaan menon jälkeen. Olen jäävi neuvomaan koska ei ole kokemusta em tavasta, mutta sen voin sanoa, että kannattaa asettaa ja pitää tietyt rajat jo pienestä pitäen silläkin uhmallla että lapsi saattaa osoittaa mieltään itkulla ennenkuin hyväksyy ne.
jättää itkemään, ei missään nimessä. Älä ota pois sängystä, äläkä juttele, sanot vaan, nyt silmät kiinni, nyt nukutaan. älä ota sängystä pois, vaikka itkee, paijaa tai silittele, mutta älä jätä yksin itkemään, maailman ensteks surkein neuvo äideille, ja miksei isillekin.
Koskaan ei saa jättää lasta yksin itkemään.
Meillä on paras konsti ollut se, että joka ilta syödään, pestään, puetaan yöpaita ja sitten iltasatu. Parhaina iltoina kaksi. Otan lapsen vierelleni tai jos on tilaa menen itse viereen. Lukemisen ohessa käydään läpi myös muita päivänpolttavia asioita lapsen kannalta. Sitten viimeiseksi pusu, halaus ja hyvän yön toivotus "Hyvää yötä, kauniita unia, oman kullan kuvia, enkelin kuvia". Tarvittaessa jään viereen valojen sammuttua ja pidän kädestä kiinni. Nukkuja olen välillä minä ensin, mutta useinmiten jaksan vielä itseni kammeta ylös ja jatkaa hommiani, joita on aina kotona kesken tai olen vaan.
Ensin syödään iltapala, pestään hampaat, vaihdetaan yövaatteet ja luetaan iltasatu. Sen jälkeen tyttäreni(2 vuotta) itse sammuttaa valon. Jään hänen
viereensä makaamaan kunnes nukahtaa. Yleensä kestää 10min valojen sammuttamisesta. Jää vielä aikaa itselle.
meillä kans samat iltarituaalit ja satu luetaan vieressä ja kun lapset ovat nukahtaneet, hiippaillaan pois. Meillä lapset kohta 4 ja 5 vuotiaat. Voi olla että menisivät jo itsestäänkin nukkumaan, mutta tuo iltahetki on niin mukava ja läheinen etten ole ajatellutkaan luopua siitä. Koskaan ei meillä ole jätetty lapsia yksin sänkyyn itkemään tai yritetty edes opettaa sellaiselle "tavalle" että pitäisi nukahtaa yksin.
hei.minulla on poika 1v7kk.ja sama ongelma nukkumaan menon kans.pistän nukkuu illal klo 21 annan velli pullon ja jätän sänkyy alkaa huuto äiti äiti!voi jatkua pitkäänkin.hermot on koetuksel entä sulla.olen yh äiti 24v.haluatko että jaamme kokemuksia voin lähettää osotteeni.hyvää kesää.
Kyllä alkaa olla hermot koetuksella täälläkin! Just äsken sain tyttöni nukkumaan kahden tunnin taistelun jälkeen!! Tätä on tosiaan jatkunu jo liian pitkään...Ois kyllä tosi kiva vaihtaa ajatuksia...! Tietääpähän et en oo ainut tässä samassa ongelmassa.
jätät puolitoistavuotiaan lapsen vellipullon kanssa sänkyyn. Ja ihmettelet kun se huutaa äiti, äiti?
Mikä ihme sua vaivaa nainen? Ja teitä kaikkia muitakin?
Kun teillä on lapsi, niin olkaa sen kanssa. Lapsi haluaa läheisyyttä ja turvaa. Miksi ette voi antaa sitä? Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Mikä siinä on mielestänne väärin? Onko tämä nyt sitä että lapsi vedättää teitä?
Ei läheisyyden ja turvan antaminen tarvitse kaveruutta merkitä! Lapsenne ovat pieniä vain vähän aikaa, antakaa heille se hoito mikä heille kuuluu. Olkaa rakstavia AIKUISIA. Tai jättäkää lasten hankinta muille.
Meidän poika nukahtaa itsekseen tiettyjen rutiinien jälkeen.
20.00 iltapuuro ja maito
20.20 iltapesu
20.30 pinnasänkyyn, rasvaus, yöpaita... sitten uninalle kainaloon ja unirätti toiseen käteen. peitto päälle ja päänsilitys, hyvän yön toivotus. Valot pois ja ovi kiinni. Puolen tunni päästä isosiskon voi viedä samaan huoneeseen nukkumaan, kun pikkuveli on umpiunessa.
Aina ei ollut näin; mutta kanniskelemaan ei ruvettu, vaan jos poika alkoi sängyssä äännellä (itkeä, huutaa, huikkia), niin maidon lämmitys nokkamukissa ja sen tarjoaminen yleensä sai pojan rauhoittumaan. Jos maitokaan ei auttanut, niin sitten äiti (minä siis) kiipesin pinnasänkyyn itsekin, laitoin pojan makuuasentoon, otin jaloista kiinni ja aloin kevyesti hieroskella lapsen pohkeita ja jalkapöytiä. Hän ei voinut pyristellä ja rauhoittui pian. Joskus sain hieroa tosi pitkään, esim ½-tuntia, mutta ainakin nukahti sitten lopulta. samalla voi vaikka puhua/laulaa hiljaisella äänellä. Pikkuhiljaa hierontakerrat vähenivät ja lopulta asettui ihan omineen nukkumaan.
Nyt kun aloin opettaa päiväunille sisälle, ei meinannut onnistua millään, joten hierontasessiot taas piti ottaa käyttöön ja huone mahdollisimman pimeäksi.
Eihän kaikki lapset pidä hieronnasta, mutta ehkä joku silitys tai korvien sively vieressä onnistuisi?