Juhani Palmu on kuollut

En ota kantaa lähteneen taiteeseen. Järkytyin siitä kun rouva ilmoitti ettei halua olla paikalla kun puoliso lähtee????ymmärsinkö väärin. Jos näin on, en voisi kuvitellakaan lähdön hetkellä jättäväni kumppanini yksin ja toisten varaan. Omatunto ei sallisi. Omaishoitaja??ei kuoleva pahaa tee eikä tarvitse pelätä.,mutta jättää puoliso kuoleman hetkellä.,en ymmärrä, en todellakaan, tuntuu kuin hylkäisi kuolevan viime metreillä.,järkyttävää omalla tavallaan ja pöyristyttävää. Sureeko edes? Tiedä häntä, nykymaailma vaikuttaa olevan aika raadollinen, mikään ei ole enää pyhää, edes kuolema. Oi aikoja.,kaikki kunnia lähteneelle.,

Virallisten taidepiirien kateus Palmua kohtaan on ollut käsittämätöntä, koska kateus on aiheutunut taloudellisen menestyksen takia. Tämä kertoo maassamme vahvasti elävästä kateuskulttuurista, jossa kun joku menestyy taloudellisesti, hänestä ei oteta mallia ja häntä ei pidetä esikuvana, vaan tehdään kaikki toimet joilla kyetään hankaloittamaan menestyjän elämää ja ammatinharjoittamista. Joten ei suomalaisia turhaan pidetä kateellisena paskakansana.

Varsinkin nämä apurahoilla ja julkisilla taideostoilla toimivat virallisen taidekentän toimijat voisivat oikeasti ottaa oppia Palmusta, siitä miten taloudellisestikin voi menestyä vaikealla ammattialalla kun vain yrittää kovasti. Eli apurahahakemusten täyttämisen sijaan vie rohkeasti teoksiaan esille ihan mihin tahansa ja yrittää myydä niitä ihmisille. Se on sitä oikeaa taidealan yrittämistä ja uran tekemistä.

Suomessa taidekouluista lähtien kuvataiteilijoita opetetaan tekemään uraa apurahoja ja muita julkisia tukia hakemalla. Näin taiteilijan tärkein tehtävä ei olekaan tehdä mahdollisimman hyvää taidetta ja yrittää myydä sitä ja elää omalla työllään, vaan miellyttää apurahanjakajia apurahojen toivossa ja yrittää tehdä sellaista taidetta johon apurahoja jaetaan. Koko taiteen kenttä on tällä lailla vääristynyt.

Palmu meni omaa reittiään eikä lähtenyt pelaamaan tätä taiteen kentän virallista peliä, vaan alkoi reilusti markkinoimaan omaa taidettaan yrittämättä lainkaan hakea apurahoja tai muita julkisia tukia ja alkoi pärjäämään paremmin kuin ne koulutuksen saaneet taidemaalarit jotka lähtivät mukaan tähän virallisen taidekentän toimintaan.

Tämä suututti monet virallisen taidekentän toimijat jotka katsoivat Palmun jotenkin kiilanneen menestyksen polulla heidän edelleen, jonottamatta vuoroaan hännystelijöiden, apurahanjakajien miellyttäjien ja perseennuolijoiden jonossa. Juuri Palmun menestys sai virallisen taidekentän toimijat hyökkäämään ennennäkemättömän raivokkaasti häntä vastaan ja koska heillä oli koko virallisen taidekentän tuki takanaan, he pystyivät tekemään huomattavaa vahinkoa Palmulle niin hänen henkilökohtaisessa elämässään kuin hänen taiteilijanuralleen. Mihin Palmu olisi saattanut yltääkään jos tätä virallisen taidekentän kateellisten joukkoa ei olisi ollut sabotoimassa hänen uraansa, sitä voimme vain arvioida. Mutta nämä virallisen taidekentän toimijat eivät ole olleet toimimassa taiteen hyväksi, vaan sitä vastaan.

Taulun nykyinen hinta ei ole todellisen arvon määrittelijä, vaan kuinka moni myös tulevaisuudessa sen ehdottomasti haluaa itselleen.

Palmun joidenkin aihealueiden teosten hinta on kovassa nousussa ja taidesijoittajien kannattaa hankkia Palmun teosten parhaimmistoa vielä kun kerkeää, koska kohta voi olla jo myöhäistä ja hinnat karkaavat ostajien ulottumattomiin jos niitä on edes saatavilla.

https://www.seiska.fi/kotimaa/mita-kay-palmun-taiteen-arvolle-asiantuntija-arvioi-muutoksen/1392210

Kumma ettei yhdenkään apurahataiteilijan teokset ole olleet yhtä kuumaa tavaraa taiteilijan kuoleman jälkeen kuin Palmun teokset, onko apurahat jaettu väärille henkilöille väärin perustein? Ovatko perusteet jaetuille apurahoille olleet kaveripohjaisia tai onko niitä jaettu poliittisin perustein, vai ovatko apurahalautakunnan jäsenet vain olleet epäpäteviä?

Nyt kun valtionvelka on ennen näkemättömän korkealla tasolla, pitäisikö apurahojen jakaminen lopettaa kokonaan ja pitäisikö taidekouluissa alkaa antaa kaupallista koulutusta ja opettaa yritteliäisyyttä, sen sijaan että opetetaan vain hakemaan apurahoja ja muita julkisia tukia.

Ehkä koko taideala kaipaisi perusteellisen muutoksen ja se pitäisi tehdä alan ulkopuolelta käsin, koska taiteen kentän sisältä ei tarvittavaa osaamista ja halua alan muuttamiseen ymmärrettävästi löydy.

Palmu oli siitä hieno taiteilija ettei hän ollut veronmaksajien kukkarolla kerjäämässä apurahoja tai muita julkisia tukia, vaan reilusti markkinoi omia teoksiaan ja sai niitä myös kaupaksi. Häntä ei voida kutsua fattataiteilijaksi tai sossupummisotkijaksi, kuten apurahoilla eläviä taiteilijoita joiden teokset eivät mene kaupaksi mihinkään muualle kuin virastojen seinille pölyttymään tai julkisella rahalla pyöritettyjen museoiden kellareihin homehtumaan.

Alkaako taas suuri riita perinnöstä sitä odotellessa eihän palmun vaimo ollut edes suomalainen. Tosi huono suomenkieli. Ei ole viitsinyt opetella kunnolla kieltä ällöttävä tollasta sönkkäämistä kuunnella.

Palmulle pitäisi pystyttää patsas johonkin merkkipaikalle, vaikkapa Ateneumin eteen Rautatientorille.