Millä tavalla antipsykiatria on kehittynyt viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana?

Anti-psykiatria on aina ollut ensisijaisesti ihmisoikeuksia puolustava liike

tässä mielessä anti- psykiatria ei muutu tai lakkaa

Anonyymi kirjoitti:

Anti-psykiatria on aina ollut ensisijaisesti ihmisoikeuksia puolustava liike

tässä mielessä anti- psykiatria ei muutu tai lakkaa

Erittäin hyvä pointti. Näillähän tuntuisi heti olevan joku selkeä syy-yhteys.

Mutta sitten tulee se mutta. Ihmisoikeudet ja ihmiskäsitys ylipäätään on muuttunut hyvinkin paljon viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana.

Miksi anitipsykiatria ei sitten ole kehittynyt samalla tavalla sinä aikana? Onko antipsykiatriassa itsessään joku valuvika, mikä ei perustu ihmisoikeuksiin? Vai käyttävätkö ihmiset sitä vääriin tarkoituksiin?

Anonyymi kirjoitti:

Erittäin hyvä pointti. Näillähän tuntuisi heti olevan joku selkeä syy-yhteys.

Mutta sitten tulee se mutta. Ihmisoikeudet ja ihmiskäsitys ylipäätään on muuttunut hyvinkin paljon viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana.

Miksi anitipsykiatria ei sitten ole kehittynyt samalla tavalla sinä aikana? Onko antipsykiatriassa itsessään joku valuvika, mikä ei perustu ihmisoikeuksiin? Vai käyttävätkö ihmiset sitä vääriin tarkoituksiin?

Lue lisää

Nuo ovat sinun virheellisiä väitteitä

Antipsykiatrian ei tule kehittyä vaan maailman antipsykiatrian ympärillä

Anonyymi kirjoitti:

Nuo ovat sinun virheellisiä väitteitä

Antipsykiatrian ei tule kehittyä vaan maailman antipsykiatrian ympärillä

No nyt tuli kyllä niin mielenkiintoinen avaus, että kertoisitko miksi antipsykiatria ei ole osa sitä maailmaa tai todellisuutta mikä kehittyy?

Anonyymi kirjoitti:

No nyt tuli kyllä niin mielenkiintoinen avaus, että kertoisitko miksi antipsykiatria ei ole osa sitä maailmaa tai todellisuutta mikä kehittyy?

Se onkin mielenkiintoinen kysymys

Kuten miten vesikirppu pysyy veden pinnalla

Anonyymi kirjoitti:

Se onkin mielenkiintoinen kysymys

Kuten miten vesikirppu pysyy veden pinnalla

Alkaa pikkuhiljaa kuulostaa siltä, että antipsykiatria ei ihan tahdo pysyä psykiatrian kehityksen kelkassa.

Anonyymi kirjoitti:

Alkaa pikkuhiljaa kuulostaa siltä, että antipsykiatria ei ihan tahdo pysyä psykiatrian kehityksen kelkassa.

Psykiatrian upea kehitys on niin nopeaa että kukaan ei voi pysyä heidän rinnallaan

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian upea kehitys on niin nopeaa että kukaan ei voi pysyä heidän rinnallaan

Hei, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, niin voi vaan olla hiljaa ja näyttää tyhmältä. Ei aina tarvitse todistaa tyhmyyttään kaikille.

Anonyymi kirjoitti:

Hei, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, niin voi vaan olla hiljaa ja näyttää tyhmältä. Ei aina tarvitse todistaa tyhmyyttään kaikille.

Sinä olet tyhmä

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian upea kehitys on niin nopeaa että kukaan ei voi pysyä heidän rinnallaan

Kun kerran psykiatria ja sen käyttämät hoitomuodot ja keinot hoitaa ihmisiä eivät edisty, kehity ja uudistu, niin antipsykiatria tulee vääjäämättä ja väistämättä etenemään, kasvamaan ja kehittymään väestön, ja mt-palveluita käyttävien keskuudessa entisestään. Itsestäänselvää, eikö? Niin siinä tulee käymään, joka tapauksessa.

Tällä palstalla ei ole psykiatrian vastaisia niin paljon, kuin aloittaja kaikesta raflaavasta aloituksestaan huolimatta väittää. Hän ilmeisesti tulkitsee kaiken kritiikin ja kyseenalaistamisen psykiarian vastaisuudeksi, vaikka näin asia ei ole. Sitä en tiedä, johtuuko se aloittajan puutteelisesta kyvystä ajatella, erotella ja nähdä asioita ja asiayhteyksiä.

Anonyymi kirjoitti:

Kun kerran psykiatria ja sen käyttämät hoitomuodot ja keinot hoitaa ihmisiä eivät edisty, kehity ja uudistu, niin antipsykiatria tulee vääjäämättä ja väistämättä etenemään, kasvamaan ja kehittymään väestön, ja mt-palveluita käyttävien keskuudessa entisestään. Itsestäänselvää, eikö? Niin siinä tulee käymään, joka tapauksessa.

Tällä palstalla ei ole psykiatrian vastaisia niin paljon, kuin aloittaja kaikesta raflaavasta aloituksestaan huolimatta väittää. Hän ilmeisesti tulkitsee kaiken kritiikin ja kyseenalaistamisen psykiarian vastaisuudeksi, vaikka näin asia ei ole. Sitä en tiedä, johtuuko se aloittajan puutteelisesta kyvystä ajatella, erotella ja nähdä asioita ja asiayhteyksiä.

Lue lisää

Millä tavalla tämä antipsykiatrian vääjäämätön ja väistämätön kasvu ja kehitys näkyy viimeisen viidenkymmenenvuoden ajalta?

Ja voisitko tarkentaa, psykiatrian vastaisista henkilöistä, tarkoitatko vakiokävijöiden määrää? Mitä 5-10 vai tarkoitatko prosenttiosuutta heistä? Viidestäkin viisi, on jo aika iso prosentti.

Kaikki kritiikki ei automaattisesti ole antipsykiatriaa, mutta onhan sillä hemmetin iso ero, että pyritäänkö sillä kritiikillä kehittämään asioita, vai estämään sen toiminta? Tai ylipäätään ymmärretäänkö siinä kritiikissä miksi koko psykiatria on olemassa?

Mutta kysymys kuuluu edelleenkin. Millä tavalla antipsykiatria on kehittynyt?

Anonyymi kirjoitti:

Kun kerran psykiatria ja sen käyttämät hoitomuodot ja keinot hoitaa ihmisiä eivät edisty, kehity ja uudistu, niin antipsykiatria tulee vääjäämättä ja väistämättä etenemään, kasvamaan ja kehittymään väestön, ja mt-palveluita käyttävien keskuudessa entisestään. Itsestäänselvää, eikö? Niin siinä tulee käymään, joka tapauksessa.

Tällä palstalla ei ole psykiatrian vastaisia niin paljon, kuin aloittaja kaikesta raflaavasta aloituksestaan huolimatta väittää. Hän ilmeisesti tulkitsee kaiken kritiikin ja kyseenalaistamisen psykiarian vastaisuudeksi, vaikka näin asia ei ole. Sitä en tiedä, johtuuko se aloittajan puutteelisesta kyvystä ajatella, erotella ja nähdä asioita ja asiayhteyksiä.

Lue lisää

Hän ilmeisesti tulkitsee MIELISAIRAASSA PÄÄSSÄÄN kaiken kritiikin ja kyseenalaistamisen psykiarian vastaisuudeksi, vaikka näin asia ei ole. Sitä en tiedä, johtuuko se aloittajan puutteelisesta kyvystä ajatella, erotella ja nähdä asioita ja asiayhteyksiä.

Anonyymi kirjoitti:

Hän ilmeisesti tulkitsee MIELISAIRAASSA PÄÄSSÄÄN kaiken kritiikin ja kyseenalaistamisen psykiarian vastaisuudeksi, vaikka näin asia ei ole. Sitä en tiedä, johtuuko se aloittajan puutteelisesta kyvystä ajatella, erotella ja nähdä asioita ja asiayhteyksiä.

Lue lisää

Kaikki kritiikki ei ole antipsykiatriaa, mutta kaikki rasismikaan ei ole sananvapautta.

Siinä vaiheessa kun ruvetaan esittämään virheellisiä tai valheellisia väittämiä "kritiikin" nimissä, niin ollaan aika tukevasti siellä antipsykiatriassa.

Anonyymi kirjoitti:

Hän ilmeisesti tulkitsee MIELISAIRAASSA PÄÄSSÄÄN kaiken kritiikin ja kyseenalaistamisen psykiarian vastaisuudeksi, vaikka näin asia ei ole. Sitä en tiedä, johtuuko se aloittajan puutteelisesta kyvystä ajatella, erotella ja nähdä asioita ja asiayhteyksiä.

Lue lisää

Kerro minulle mielisairaalle, millä tavalla antipsykiatria on kehittynyt?

Kerro miksi niin yksinkertaiseen kysymykseen on niin mahdotonta vastata?

Kerro miksi sinun vastauksen puute on kiinni minun puutteellisesta kyvystä ajatella, erotella ja nähdä asiayhteyksiä?

Anonyymi kirjoitti:

Millä tavalla tämä antipsykiatrian vääjäämätön ja väistämätön kasvu ja kehitys näkyy viimeisen viidenkymmenenvuoden ajalta?

Ja voisitko tarkentaa, psykiatrian vastaisista henkilöistä, tarkoitatko vakiokävijöiden määrää? Mitä 5-10 vai tarkoitatko prosenttiosuutta heistä? Viidestäkin viisi, on jo aika iso prosentti.

Kaikki kritiikki ei automaattisesti ole antipsykiatriaa, mutta onhan sillä hemmetin iso ero, että pyritäänkö sillä kritiikillä kehittämään asioita, vai estämään sen toiminta? Tai ylipäätään ymmärretäänkö siinä kritiikissä miksi koko psykiatria on olemassa?

Mutta kysymys kuuluu edelleenkin. Millä tavalla antipsykiatria on kehittynyt?

Lue lisää

Oletko keskustellut asiasta kenenkään kanssa?

Anonyymi kirjoitti:

Oletko keskustellut asiasta kenenkään kanssa?

Antipsykiatriasta sellaisenaan tulee keskusteltua vähän, mutta mielenterveydestä ja sen osa alueista tulee keskusteltua paljonkin useiden eri ihmisten kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Antipsykiatriasta sellaisenaan tulee keskusteltua vähän, mutta mielenterveydestä ja sen osa alueista tulee keskusteltua paljonkin useiden eri ihmisten kanssa.

Ehkäpä voisit purkaa ajatuksiasi psykologin kanssa

Anonyymi kirjoitti:

Ehkäpä voisit purkaa ajatuksiasi psykologin kanssa

Kiitos vinkistä. Paljon ja usein, pitää sisällään myös psykologit.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian upea kehitys on niin nopeaa että kukaan ei voi pysyä heidän rinnallaan

Kun vertaa lääkkeitä, mitä joskus on ollut , ja hoitojakin, on tunnustettava, että lääketiede on kehittynyt
On keksitty moderneja lääkkeitä, jotka eivät huumaa ihmisiä.
Tosin minullekin joku kauan sitten yritti tuputtaa syvätehoisia lääkkeitä, mutta en ottanut. Jätin semmoisen psykiatrin. Minä näen joissakin tutuissa päälle päin, miten syvätehoinen lääke vaikuttaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kun vertaa lääkkeitä, mitä joskus on ollut , ja hoitojakin, on tunnustettava, että lääketiede on kehittynyt
On keksitty moderneja lääkkeitä, jotka eivät huumaa ihmisiä.
Tosin minullekin joku kauan sitten yritti tuputtaa syvätehoisia lääkkeitä, mutta en ottanut. Jätin semmoisen psykiatrin. Minä näen joissakin tutuissa päälle päin, miten syvätehoinen lääke vaikuttaa.

Lue lisää

Söin lääkkeitä -90-luvun alussa, ja söin lääkkeitä, uudempia sellaisia vielä 2010 paikkeilla, enkä huomannut, että olotila ja aivosumu olisivat olleet millään tavalla erilaisia.
Samalta se tuntui, oli lääkitys mikä tahansa ja milloin tahansa. En huomannut eroa ainakaan parinkymmenen vuoden aikana. Ja enää en edes alkaisi kokeilemaan, mitä on markkinoille tullut ja miten mahtavat vaikuttaa.

Anonyymi kirjoitti:

Nuo ovat sinun virheellisiä väitteitä

Antipsykiatrian ei tule kehittyä vaan maailman antipsykiatrian ympärillä

Kuinka pitkään meinasit jollain lobotomia läpällä pärjätä?

Meinaatko, että se tarkastelujakso pitäs olla sata vuotta, kun viidessäkymmenessä vuodessa, ei ole tapahtunut mitään kehitystä antipsykiatriassa?

Anonyymi kirjoitti:

Meinaatko, että se tarkastelujakso pitäs olla sata vuotta, kun viidessäkymmenessä vuodessa, ei ole tapahtunut mitään kehitystä antipsykiatriassa?

Psykiatrian vastaisuus on tullut ilmi laajemmassa mittakaavassa kenties vasta viimeisten 20- 30 vuoden aikana.

Psykiatriassa ei ole tapahtunut mitään uudistuksia, muutoksia, eikä kehitystä sen manitsemasi viimeisten 50 vuoden aikana.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian vastaisuus on tullut ilmi laajemmassa mittakaavassa kenties vasta viimeisten 20- 30 vuoden aikana.

Psykiatriassa ei ole tapahtunut mitään uudistuksia, muutoksia, eikä kehitystä sen manitsemasi viimeisten 50 vuoden aikana.

Lue lisää

Antipsykiatria ei pysty koskaan "saavuttamaan" tai "ohittamaan" psykiatriaa, jos lähtökohta on se, ettei antipsykiatriaa tarvitse kehittää, koska psykiatriakaan ei kehity.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian vastaisuus on tullut ilmi laajemmassa mittakaavassa kenties vasta viimeisten 20- 30 vuoden aikana.

Psykiatriassa ei ole tapahtunut mitään uudistuksia, muutoksia, eikä kehitystä sen manitsemasi viimeisten 50 vuoden aikana.

Lue lisää

Antipsykiatrian "volyymi" on näennäisesti kasvanut netin ansiosta.

Mutta onko kyse oikeasti siitä, että suuri yleisö valveutuisi antipsykiatrian teeseistä ja kannattajamäärä olisi oikeasti kasvanut, vai onko kyse siitä, että vastarannan kiiskit joita on tietty osa väestöstä löytävät vain helpommin toisensa netin ansiosta?

Voisi olettaa, että jos antipsykiatrian joukkoon tulisi uusia ihmisiä, niin he toisivat mukanaan myös uusia ajatuksia ja kehityssuuntia, mutta jos kyse on ihmisistä jotka vastustaa vastustamisen ilosta, niin antipsykiatria tuskin kovin paljoa kehittyy.

Anonyymi kirjoitti:

Antipsykiatrian "volyymi" on näennäisesti kasvanut netin ansiosta.

Mutta onko kyse oikeasti siitä, että suuri yleisö valveutuisi antipsykiatrian teeseistä ja kannattajamäärä olisi oikeasti kasvanut, vai onko kyse siitä, että vastarannan kiiskit joita on tietty osa väestöstä löytävät vain helpommin toisensa netin ansiosta?

Voisi olettaa, että jos antipsykiatrian joukkoon tulisi uusia ihmisiä, niin he toisivat mukanaan myös uusia ajatuksia ja kehityssuuntia, mutta jos kyse on ihmisistä jotka vastustaa vastustamisen ilosta, niin antipsykiatria tuskin kovin paljoa kehittyy.

Lue lisää

Itse en ole niinkään hemgannut antipsykiatriaporukoissa netissä koska ei ole antipsykiatriaa hakea vertaistukea neurologisiin ja hermostillsiin lääkehaittoihin jotka vie elämänlaatua. Ne porukat on kehittyneet siksi eträ psykiatria ei niihin keskity ja osa ihmisistä ei saa rukea psykiatriasta elämäntilanteeseensa kun harmia tulee vaan heitä ei uskota. Me ollaan psykiatrian aineiden kontrolloimattoman pitkäaikaistutkimuksen tuote.

En ole antipsykiatri. Olen pro turvallinen psykiatria. Olen pro valinnanvapaus. Olen pro informed consent. Olen pro holistinen psykiatria. Olen pro ihmisoikeudet. Nykymuodossaan psykiatria ei sitä ole.

Anonyymi kirjoitti:

Itse en ole niinkään hemgannut antipsykiatriaporukoissa netissä koska ei ole antipsykiatriaa hakea vertaistukea neurologisiin ja hermostillsiin lääkehaittoihin jotka vie elämänlaatua. Ne porukat on kehittyneet siksi eträ psykiatria ei niihin keskity ja osa ihmisistä ei saa rukea psykiatriasta elämäntilanteeseensa kun harmia tulee vaan heitä ei uskota. Me ollaan psykiatrian aineiden kontrolloimattoman pitkäaikaistutkimuksen tuote.

En ole antipsykiatri. Olen pro turvallinen psykiatria. Olen pro valinnanvapaus. Olen pro informed consent. Olen pro holistinen psykiatria. Olen pro ihmisoikeudet. Nykymuodossaan psykiatria ei sitä ole.

Lue lisää

Matkallani olen törmännyt myös erittäin vastuullisiin ammattilaisiin ketkä ymmärtävät psykiatrian ongelmat. Kriittisyys, paremman psykiatrian ajaminen ja pro turvallisuus ja myös haittojen esiin nosto ei ole välttämättä antipsykiatriaa.

Anonyymi kirjoitti:

Itse en ole niinkään hemgannut antipsykiatriaporukoissa netissä koska ei ole antipsykiatriaa hakea vertaistukea neurologisiin ja hermostillsiin lääkehaittoihin jotka vie elämänlaatua. Ne porukat on kehittyneet siksi eträ psykiatria ei niihin keskity ja osa ihmisistä ei saa rukea psykiatriasta elämäntilanteeseensa kun harmia tulee vaan heitä ei uskota. Me ollaan psykiatrian aineiden kontrolloimattoman pitkäaikaistutkimuksen tuote.

En ole antipsykiatri. Olen pro turvallinen psykiatria. Olen pro valinnanvapaus. Olen pro informed consent. Olen pro holistinen psykiatria. Olen pro ihmisoikeudet. Nykymuodossaan psykiatria ei sitä ole.

Lue lisää

Erittäin hienoja arvoja, joilla kehittää psykiatriaa.

Miksi minulle kuitenkin tulee se tunne että nämä pro arvot eivät näy missään? Aivan kuin ne olisivat viher- / pinkkipesua.

Miksi ne eivät konkretisoidu edes tällä foorumilla?

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian vastaisuus on tullut ilmi laajemmassa mittakaavassa kenties vasta viimeisten 20- 30 vuoden aikana.

Psykiatriassa ei ole tapahtunut mitään uudistuksia, muutoksia, eikä kehitystä sen manitsemasi viimeisten 50 vuoden aikana.

Lue lisää

Aina on ollut olemassa ihmisiä, jotka ovat psykiatriaa vastaan, sekä myös heitä, jotka ovat psykiatriasta hyötyneet.
Avun tarpeessa olevien ihmisten määrä on lisääntynyt jatkuvasti kovalla vauhdilla, niin tietysti psykiatrian vastaisuuskin voi kasvaa samassa mittakaavassa.

Anonyymi kirjoitti:

Aina on ollut olemassa ihmisiä, jotka ovat psykiatriaa vastaan, sekä myös heitä, jotka ovat psykiatriasta hyötyneet.
Avun tarpeessa olevien ihmisten määrä on lisääntynyt jatkuvasti kovalla vauhdilla, niin tietysti psykiatrian vastaisuuskin voi kasvaa samassa mittakaavassa.

Lue lisää

Mielenkiintoinen pointti. Masennus ja ahdistus on räjähdysmäisesti lisääntynyt. Kuitenkaan antipsykiatrian määrä ei ole lisääntynyt lähellekkään samoissa mittasuhteissa.

Voiko tästä vetää jotain johtopäätöksiä? Onko niin, että lähinnä sairaudentunnottomat ihmiset käyttävät antipsykiatriaa omiin tarkoituksiinsa, ja sen takia siihen liittyvien henkilöiden määrä noudattelee enemmän psykoosisairaiden määriä?

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoinen pointti. Masennus ja ahdistus on räjähdysmäisesti lisääntynyt. Kuitenkaan antipsykiatrian määrä ei ole lisääntynyt lähellekkään samoissa mittasuhteissa.

Voiko tästä vetää jotain johtopäätöksiä? Onko niin, että lähinnä sairaudentunnottomat ihmiset käyttävät antipsykiatriaa omiin tarkoituksiinsa, ja sen takia siihen liittyvien henkilöiden määrä noudattelee enemmän psykoosisairaiden määriä?

Lue lisää

Eivät kaikki psykoosisairaatkaan ole psykiatriaa vastaan.
Psykiatrinen hoito on pysäyttänyt psykoosin aika monilta potilailta.

Ei pidä sanoa, että psykiatria ei ole kyennyt auttamaan ihmisiä, koska meitä on, joita psykiatria on kyennyt auttamaan

Anonyymi kirjoitti:

Ei pidä sanoa, että psykiatria ei ole kyennyt auttamaan ihmisiä, koska meitä on, joita psykiatria on kyennyt auttamaan

Eihän koko psykiatriaa olisi olemassa, jos se ei jollain tapaa auttaisi ihmisiä.

Niin tai perinteisessä keskustelu hoidossa potilas alkaa ymmärtämään että hänellä on erilaisia tunteita jotka olleet tukahdettuina koska niitä omassa elämässä, kotikasvatuksen tahi muiden ymmärtämättömien tahojen kohdalta ei ole ollut mahdollista olla, koska vaadittu hiljaa olemista ja kunnolla käyttäytymistä, alisteista ns kasvatusta.

Jos on ollut äitinä psyykkisesti sairas, lapsi joutuu vaikutuksen alaiseksi. On niin kuin sillä alueella, millä muut itsenäistyvät, sairaan äidin omannut kokee valtavan tyhjyyden, jonka sitten myöhempi elämä on peittänyt pelolla ja itsetuhoisuudella. Siis lapsella pitäisi ensin olla rakastava äiti-suhde. Jos sitä ei ollut, lapsi "jää kiinni äitiinsä". Hän ei itsenäisty, ja sitten alkaa ahdistus.
Siksi tunteiden käsittely on sellaiselle ihmiselle mahdotonta. Tarvitaan ammatti-auttajia ja sopivaa lääkitystä.
Sosiaaliset kanssakäymiset voivat olla vähäisiä, kun tämä henkilö kuluttaa ystävänsä loppuun. He eivät jaksa.
Yksin Jumala antaa rauhan ja levon. Hän on uskollinen, ja aina löytyy joku ystäväkin, jolla on kenties itselläänkin ongelmia.

Hyvä pointti. Mikä on antipsykiatriaa, ja mikä vain tavanomaista sairaudentunnottomuutta? Miten nämä asiat voisi erottaa toisistaan?

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä pointti. Mikä on antipsykiatriaa, ja mikä vain tavanomaista sairaudentunnottomuutta? Miten nämä asiat voisi erottaa toisistaan?

Ihmisellä voi olla erilaisia ongelmia joita ei pysty yksin käsittelemään mutta ongelmat ei tee sairaudentunnottomaksi vaan joku kemiallinen häiriötila aivoissa huono ravinto, päihteet, nukkumattomuus useita päiviä saavat pitkällisenä jatkuessaan aikaan sekavuustilan jota sanotaan psykoosiksi. Hoito on että potilas saadaan rauhoitettua ja nukkumaan ensisijaisesti ja toissijaisesti voisi mehevä voileipä kaikilla lisukkeilla maistua taivaalliselta ja sekavuuteen voi määrätä kuuriluonteisesti mielentasaajan.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisellä voi olla erilaisia ongelmia joita ei pysty yksin käsittelemään mutta ongelmat ei tee sairaudentunnottomaksi vaan joku kemiallinen häiriötila aivoissa huono ravinto, päihteet, nukkumattomuus useita päiviä saavat pitkällisenä jatkuessaan aikaan sekavuustilan jota sanotaan psykoosiksi. Hoito on että potilas saadaan rauhoitettua ja nukkumaan ensisijaisesti ja toissijaisesti voisi mehevä voileipä kaikilla lisukkeilla maistua taivaalliselta ja sekavuuteen voi määrätä kuuriluonteisesti mielentasaajan.

Lue lisää

Kunpa se lääkitys tapahtuisikin kuuriluontoisesti, mutta yleensä väittävät, että lääkitystä tulisi käyttää loppuelämän ajan, ettei psykoosi uusiutuisi.
Joidenkin potilaiden kohdalla oikeasti onkin niin, että lääkitys on oikea hoitokeino, mutta kenties iso osa potilaista pärjäisi myös kuurin jälkeen aivan hyvin ilman lääkitystä.

Juurikin näin, mitäpä tuohon enää lisäämään.
Itselläni oli sekä hyviä, että huonoja kokemuksia vuosien varrella psykiatrian puolelta.
Ei minulle jäänyt kuitenkaan mitään vihamielisyyttä tai katkeruutta siitä, mitä kaikkea tuli koettua.
Kaikki nuo, mitä mainitsit, että asiakkaat toivoisivat vilpittömästi, pitää paikkansa, niihin olisi hyvä tulla edelleen muutosta parempaan.

Eri asia on se, että mistä rahat?. Ei ne lähde kovasti rahaa haaskaamaan sellaiseen, josta ei terapian avulla tule mitään

Kuinka monta on aika monta? Onko se viisi? Onko se kymmenen, vai peräti kokonainen prosentti palveluiden käyttäjistä?

Kyllähän sitä, kun näitä vastauksia katselee niin tulee mieleen, että ei ihmiset edes yritä tajuta mikä on antipsykiatriaa, tai että miksi sen pitäisi kehittyä siinä missä muukin maailma.

Sitä vaan lauotan kaikki "kritiikki" mitä sylki suuhun tuo, ja antipsykiatria nyt vaan sattuu olemaan suun täydeltä sitä sylkeä.

Onko se laiskuutta? Etei haluta ajatella omaa nenää pidemmälle? Onko se tyhmyyttä? Mitä se sitten on?

Eikös täällä aika moni ole yrittänyt profiloitua psykiatrian kriittiseksi asiantuntijaksi.

Eikö niitä huonosti hoidettuja ihmisiä olekkaan niin paljoa, vai eikö heidän asiantuntemus ole vaaditulla tasolla?

Jotta se voisi olla ennakkoluulo, niin alottaja ei olisi saanut lukea foorumia entuudestaan.

Oletan että hän on kuitenkin lukenut, jolloin se on enempi johdonmukainen olettamus.

Anonyymi kirjoitti:

Jotta se voisi olla ennakkoluulo, niin alottaja ei olisi saanut lukea foorumia entuudestaan.

Oletan että hän on kuitenkin lukenut, jolloin se on enempi johdonmukainen olettamus.

Lue lisää

Olen psykiatriakriittinen, kyllä. Syyt johtuvat siitä, että psykiatria tuhosi terveyteni ja aiheutti minulle traumoja ja psykiatriasta alkoi tulla enemmän taakka selässä ajan saatossa. Siinä on monia asioita mitkä eivät toimi. En esitä asisntuntijaa, mutta sanon kyllä mitä ajattelen. En ole kuitenkaan antipsykiatri sanan varsinaisessa merkityksessä, koska esimerkiksi kannatan holistisia oppeja psykiatriassa tai terapiaa tai avoimen dialogin mallin periaatteita.

Jos kyseinen " hahmo " ilmestyisi elämääni, niin sitten vasta epäilyttäisikin.
Saattaisi karista se viimeinenkin todellisuudentaju.

Johtuu siitä koska kaikki ei ole aivopestävissä.
Pitää olla kyllä tyhmä joka uskoo plasebo hoitoon.

Anonyymi kirjoitti:

Johtuu siitä koska kaikki ei ole aivopestävissä.
Pitää olla kyllä tyhmä joka uskoo plasebo hoitoon.

Eikö samalla logiikalla ole silloin myös olemassa ihmisiä jotka luulee sen olevan vain plaseboa, vaikka se oikeasti toimiikin?

Anonyymi kirjoitti:

Johtuu siitä koska kaikki ei ole aivopestävissä.
Pitää olla kyllä tyhmä joka uskoo plasebo hoitoon.

Psykiatrian " aivopesuun " liittyy paljon muitakin hoitomahdollisuuksia, kuin lääkkeet.
Potilas voi itsekin tehdä itsensä ja hoitonsa eteen jotain.
Mt-palveluissa on hyödyllisiä yhteisöllisiä toimintoja, on ryhmiä, on paikkoja, jossa voi nähdä vertaisiaan ( niissä paikoissa ei kamalasti psykiatriaa haukuta, koska monet hyötyvät niistä ).
Ihminen ei parane pelkillä pillereillä, jos ollenkaan. Mukana vaikuttamassa on muitakin asioita, on siitä kiinni, haluaako potilas itse osallistua vai keskittyykö vain vastustamaan kaikkea, josta voisi hänelle olla jopa hyötyäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Johtuu siitä koska kaikki ei ole aivopestävissä.
Pitää olla kyllä tyhmä joka uskoo plasebo hoitoon.

Jos psykiatria on aivopesua tai plaseboa, niin eikö antipsykiatrian olisi silloin helppoa kehittyä ja todistaa se aivopesuksi tai plaseboksi?

Miksi näin nyt ei oikein tunnu olevan?

Anonyymi kirjoitti:

Jos psykiatria on aivopesua tai plaseboa, niin eikö antipsykiatrian olisi silloin helppoa kehittyä ja todistaa se aivopesuksi tai plaseboksi?

Miksi näin nyt ei oikein tunnu olevan?

Lue lisää

Ei.Jos psykiatria olisi oikiaa tiedettä,Sillä olisi objektiivinen näyttö ettei se ole plaseboa.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian " aivopesuun " liittyy paljon muitakin hoitomahdollisuuksia, kuin lääkkeet.
Potilas voi itsekin tehdä itsensä ja hoitonsa eteen jotain.
Mt-palveluissa on hyödyllisiä yhteisöllisiä toimintoja, on ryhmiä, on paikkoja, jossa voi nähdä vertaisiaan ( niissä paikoissa ei kamalasti psykiatriaa haukuta, koska monet hyötyvät niistä ).
Ihminen ei parane pelkillä pillereillä, jos ollenkaan. Mukana vaikuttamassa on muitakin asioita, on siitä kiinni, haluaako potilas itse osallistua vai keskittyykö vain vastustamaan kaikkea, josta voisi hänelle olla jopa hyötyäkin.

Lue lisää

Psykiatriassa valitettavasti kaikista eniten painotetaan pillerien tärkeyteen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei.Jos psykiatria olisi oikiaa tiedettä,Sillä olisi objektiivinen näyttö ettei se ole plaseboa.

Ai sellainen klassinen käänteinen todistustaakka?

Kun en pysty todistamaan että psykiatria on plaseboa, niin psykiatrian pitää itse todistaa se että se ei ole plaseboa?

Psykiatria on ja psyyy kunnes antipsykiatria psytyy toisin todistamaan.

Tässä keskustelussa esitetyllä kehitystahdilla, ei tule tapahtumaan ihan heti.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriassa valitettavasti kaikista eniten painotetaan pillerien tärkeyteen.

Onko todellakin näin?

Miksi antipsykiatria yrittää tietoisesti unohtaa, että on olemassa paljon muutakin hoitoa kuin pillerit?

Anonyymi kirjoitti:

Onko todellakin näin?

Miksi antipsykiatria yrittää tietoisesti unohtaa, että on olemassa paljon muutakin hoitoa kuin pillerit?

Mitä sitten vaikka on olemassa muuta hoitoa kuin pillerit? Psykiatrian peruskäsitykset ihmisyydestä ovat silti aika pielessä monesti ja monelle tutulle on hyvin matalalla kynnyksellä tjngettu pillereitä.

Enpä rehellisesti sanottuna usko että vaikka olisin kuinka käynyt jossain ryhmissä tilanteeni olisi parempi. On tuuri saako kunnon terapiaa kpska terapiakin on ennenkaikkea henkilökemioiden juttu

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriassa valitettavasti kaikista eniten painotetaan pillerien tärkeyteen.

Jos psykiatriassa painotetaan pillereitä, niin millä tavalla antipsykiatria on kehittynyt tai muuttunut psykiatrian lääkkeiden käytön muutoksen myötä?

Anonyymi kirjoitti:

Ai sellainen klassinen käänteinen todistustaakka?

Kun en pysty todistamaan että psykiatria on plaseboa, niin psykiatrian pitää itse todistaa se että se ei ole plaseboa?

Psykiatria on ja psyyy kunnes antipsykiatria psytyy toisin todistamaan.

Tässä keskustelussa esitetyllä kehitystahdilla, ei tule tapahtumaan ihan heti.

Lue lisää

Psykiatria ilman objektivisuutta itesään todistaa asian.

Anonyymi kirjoitti:

Jos psykiatriassa painotetaan pillereitä, niin millä tavalla antipsykiatria on kehittynyt tai muuttunut psykiatrian lääkkeiden käytön muutoksen myötä?

No, mietihän itse sitä esittämääsi kysymystä omassa päässäsi vähän pidempään.

Itse epäilen psykiatriakriittisyyden lisääntymisen liittyvän vahvasti siihen, että heille ( eli potilaille) määrätyt lääkkeet eivät ole auttaneet heitä, vaan sairaudet ovat jääneet pysyviksi, tullut lisää somaattisia ja neurologisia ongelmia, sekä mt-palveluiden tarjonta on aivan kapea-alaista. Pääpaino psykiatriassa on ollut liikaa lääkkeissä ja niiden määräämisessä. Keskusteluterapia ja avoimen dialogin mallia ei käytetä tarpeeksi. Traumataustan omaaville ei edes tarjota terapioita, ei ainakaan julkisella puolella.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatria ilman objektivisuutta itesään todistaa asian.

Anteeksi jos joudun nyt taas vähän kyseenalaistamaan tätä sinun kehäpäätelmääsi, mutta mihin silloin tarvitaan antipsykiatriaa, jos psykiatria on jo todistanut oman mahdottomuutensa?

Anonyymi kirjoitti:

Jos psykiatria on aivopesua tai plaseboa, niin eikö antipsykiatrian olisi silloin helppoa kehittyä ja todistaa se aivopesuksi tai plaseboksi?

Miksi näin nyt ei oikein tunnu olevan?

Lue lisää

Jossittelua..
Jos ei olisi psykiatriaa, ei olisi myöskään anti-psykiatriaa.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriassa valitettavasti kaikista eniten painotetaan pillerien tärkeyteen.

Niin, valitettavasti.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sitten vaikka on olemassa muuta hoitoa kuin pillerit? Psykiatrian peruskäsitykset ihmisyydestä ovat silti aika pielessä monesti ja monelle tutulle on hyvin matalalla kynnyksellä tjngettu pillereitä.

Enpä rehellisesti sanottuna usko että vaikka olisin kuinka käynyt jossain ryhmissä tilanteeni olisi parempi. On tuuri saako kunnon terapiaa kpska terapiakin on ennenkaikkea henkilökemioiden juttu

Lue lisää

Avohoidossakin vaaditaan usein syömään pillereitä, että suostuvat hoitamaan.
Olen kuullut lauseen " ei sinua hoideta täällä, kun et käytä lääkkeitä ".

Anonyymi kirjoitti:

Jossittelua..
Jos ei olisi psykiatriaa, ei olisi myöskään anti-psykiatriaa.

Olennaisempaa tässä on se että vaikka antipsykiatriaa ei olisi, niin silti psykiatrialle on tarve.

Anonyymi kirjoitti:

Avohoidossakin vaaditaan usein syömään pillereitä, että suostuvat hoitamaan.
Olen kuullut lauseen " ei sinua hoideta täällä, kun et käytä lääkkeitä ".

Hoidossa kuin hoidossa pitää olla siinä kunnossa, että pystyy ottamaan hoitoa vastaan.

Mitään pillereitä ei tarvita, jos se onnistuu ilman.

Mutta sekään tosiasia ei liity mitenkään siihen että antipsykiatria ei kykene kehittymään.

Anonyymi kirjoitti:

Olennaisempaa tässä on se että vaikka antipsykiatriaa ei olisi, niin silti psykiatrialle on tarve.

Tämä täysin totta.
Pakko sanoa, että olen saanut yli 50 vuotta jo elää, ja tuo sana anti-psykiatria oli minulle ihan uusi ( ei kuulu sanavalikoimaani ) . Vaikka aikoinaan useammat vuodet pyörin psykiatrian puolella.
Ei tullut kai törmättyä anti-ihmisiin siihen aikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olennaisempaa tässä on se että vaikka antipsykiatriaa ei olisi, niin silti psykiatrialle on tarve.

Psykiatria myös kehittyy, vaikka antipsykiatriaa ei olisi olemassa.

Olisiko se kehitys yhtä nopeaa, tai saman suuntaista, on eri asia, mutta tarve luo kehityksen joka tapauksessa.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö samalla logiikalla ole silloin myös olemassa ihmisiä jotka luulee sen olevan vain plaseboa, vaikka se oikeasti toimiikin?

Itse käytin lääkkeitä ehkä turhankin pitkään monen vuoden käytön loppupäässä.
Halusin kuitenkin itse olla varma, että pärjäisin ilman lääkkeitä, itsehän itseni parhaiten tunnen.
Kun olin valmis koittamaan ilman lääkkeitä, tein sen, lääkärin vastustelusta huolimatta. Ja ihan hyvin on mennyt jo vuosikausia.
Lääkitysten jättämät haitat kulkevat elämässäni, mutta sujuu näinkin, ajattelematta haittojen jälkivaikutuksia, jatkaen elämää, johon voin olla kohtalaisen tyytyväinen.
Enempään kun ei pysty, on tyydyttävä vähempään.

Anonyymi kirjoitti:

No, mietihän itse sitä esittämääsi kysymystä omassa päässäsi vähän pidempään.

Itse epäilen psykiatriakriittisyyden lisääntymisen liittyvän vahvasti siihen, että heille ( eli potilaille) määrätyt lääkkeet eivät ole auttaneet heitä, vaan sairaudet ovat jääneet pysyviksi, tullut lisää somaattisia ja neurologisia ongelmia, sekä mt-palveluiden tarjonta on aivan kapea-alaista. Pääpaino psykiatriassa on ollut liikaa lääkkeissä ja niiden määräämisessä. Keskusteluterapia ja avoimen dialogin mallia ei käytetä tarpeeksi. Traumataustan omaaville ei edes tarjota terapioita, ei ainakaan julkisella puolella.

Lue lisää

Kyllä minulle, jolla on trauma-tausta, tarjottiin julkisella puolella ensin psykologin kanssa keskusteluapua, ja myöhemmin ryhmäterapiaa.

Anonyymi kirjoitti:

No, mietihän itse sitä esittämääsi kysymystä omassa päässäsi vähän pidempään.

Itse epäilen psykiatriakriittisyyden lisääntymisen liittyvän vahvasti siihen, että heille ( eli potilaille) määrätyt lääkkeet eivät ole auttaneet heitä, vaan sairaudet ovat jääneet pysyviksi, tullut lisää somaattisia ja neurologisia ongelmia, sekä mt-palveluiden tarjonta on aivan kapea-alaista. Pääpaino psykiatriassa on ollut liikaa lääkkeissä ja niiden määräämisessä. Keskusteluterapia ja avoimen dialogin mallia ei käytetä tarpeeksi. Traumataustan omaaville ei edes tarjota terapioita, ei ainakaan julkisella puolella.

Lue lisää

En tiedä missä olet ollut hoidossa, mutta kyllä minä olen vuosien saatossa saanut vähän yhtä sun toista. On ollut ryhmiä, on ollut työkokeiluja ja harjoitteluita. Olen saanut jutella säännöllisesti omahoitajan kanssa. On ollut perheterapiaa ja yksilöterapiaa. jne

Siihen että lääkkeitä tarjottiin ensimmäisen kerran taisi mennä noin kaksikymmentä vuotta siitä kun aloitin hoidon.

Voiko olla niin paljon kiinni paikkakunnasta, vai onko kiinni jostain hoitomyönteisyydestä?

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä missä olet ollut hoidossa, mutta kyllä minä olen vuosien saatossa saanut vähän yhtä sun toista. On ollut ryhmiä, on ollut työkokeiluja ja harjoitteluita. Olen saanut jutella säännöllisesti omahoitajan kanssa. On ollut perheterapiaa ja yksilöterapiaa. jne

Siihen että lääkkeitä tarjottiin ensimmäisen kerran taisi mennä noin kaksikymmentä vuotta siitä kun aloitin hoidon.

Voiko olla niin paljon kiinni paikkakunnasta, vai onko kiinni jostain hoitomyönteisyydestä?

Lue lisää

Pakko sanoa, että aika paljon on kiinni siitä hoitomyönteisyydestä.

Millä tavalla antipsykiatria on kehittynyt estääkseen näitä räikeitä ihmissoikeus loukkauksia?

Anonyymi kirjoitti:

Millä tavalla antipsykiatria on kehittynyt estääkseen näitä räikeitä ihmissoikeus loukkauksia?

Yhdistyneiden kansakuntien ja WHO:n yhteisesti vuonna 2023 julkaisemasta raportista Mental health, human rights and legislation voi päätellä, että psykiatriaan kohdistuva kritiikki on kehittynyt ja se on hyvinkin voimakkaasti esille kansainvälisten ja ylikansallisten järjestöjen mielenterveyspoliittisella agendalla. Tiedäthän, että YK:n jäseninä on lähes kaikki maailman suvereenit valtiot ja yhtenä sen tehtävänä on valvoa ihmisoikeuksien toteutumista eri puolilla maailmaa? Jo raportin johdannossa esitetään erittäin voimakasta kritiikkiä länsimaista, biomedikaalista psykiatrista hoitojärjestelmää kohtaan:

"Existing legislation often fails to address the social and economic factors that affect mental health, and can thereby perpetuate discrimination and human rights violations, such as denial of legal capacity, coercive practices, institutionalization, and poor-quality care, including in mental health care settings. "

Suomennettuna olemassa oleva mielenterveyshoitoon liittyvä lainsäädäntö ei kiinnitä riittävästi huomiota sosiaalisiin ja taloudellisiin taustatekijöihin mielenterveysongelmien taustalla ja täten usein tulee edistäneeksi syrjintää, ihmisoikeusloukkauksia kuten itsemääräämisoikeuden loukkaamista, pakkohoitoa, institutionalisaatiota ja heikkotasoista hoitoa. Kirjoittajat kritisoivat voimakkaasti biomedikaalista, diagnoosikeskeistä hoitojärjestelmää, jossa käytetään aivan liikaa tahdonvastaista hoitoa ja joka on uhka myös alkuperäiskansojen ja muiden kulttuurien perinteisille tavoille suhtautua mielenterveysongelmiin, koska se redusoi ne usein yksilötasolle heikentäen yhteisöjen että yksilöiden resilienssiä ja kykyä käsitellä holistisesti psyykkisiä ongelmia. Erityisesti vammaisten oikeuksien sopimuksen 12 artikla on aiheuttanut päänvaivaa länsimaiden hyvin paternalistiselle lainsäädännölle, koska se käytännössä loogisesti tarkoittaa sitä, että vammaisuus ei ole peruste sille, että ihmiseltä voidaan riistää itsemääräämisoikeus omaan hoitoonsa. Koska kyse on yhdenvertaisuudesta lain edessä, niin tämän tulee ulottua vammaisten ohella myös mielisairaisiin (vammaisuus käsitteenä on juridisesti laaja, ja vammaisuuteen liittyvää lainsäädäntöä voidaan soveltaa myös "mielisairautensa" johdosta "vammautuneisiin").

YK:n ja WHO:n raportit ja ohjeistukset ovat toki aivan liian radikaaleja ja antipsykiatrisia tullakseen mainituksi yhtään missään päin suomalaista valtamediaa tai muuallakaan, mutta se ei tarkoita etteikö niitä olisi ja etteikö tutkijat, lääkärit ja poliittiset vaikuttajat edistäisi näitä asioita ainakin kansainvälisellä tasolla. Suomi on perinteisesti ollut pieni homogeeninen maa, jossa julkisuudessa on painetta hyvin voimakkaaseen konformismiin tietyissä asioissa, ja media on hyvin keskittynyttä. Ainoastaan sosiaalinen media ja internet on mahdollistanut sen, että asioista saa paljon monipuolisempaa tietoa ja on mahdollista esittää myös valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä ja tuoda esille tutkimusnäyttöä mm. monien psykiatristen hoitojen heikosta vaikuttavuudesta, mitä eivät media eivätkä vaikutusvaltaiset psykiatrit takuulla oma-aloitteisesti tuo tavallisten ihmisten tietoon.

Anonyymi kirjoitti:

Yhdistyneiden kansakuntien ja WHO:n yhteisesti vuonna 2023 julkaisemasta raportista Mental health, human rights and legislation voi päätellä, että psykiatriaan kohdistuva kritiikki on kehittynyt ja se on hyvinkin voimakkaasti esille kansainvälisten ja ylikansallisten järjestöjen mielenterveyspoliittisella agendalla. Tiedäthän, että YK:n jäseninä on lähes kaikki maailman suvereenit valtiot ja yhtenä sen tehtävänä on valvoa ihmisoikeuksien toteutumista eri puolilla maailmaa? Jo raportin johdannossa esitetään erittäin voimakasta kritiikkiä länsimaista, biomedikaalista psykiatrista hoitojärjestelmää kohtaan:

"Existing legislation often fails to address the social and economic factors that affect mental health, and can thereby perpetuate discrimination and human rights violations, such as denial of legal capacity, coercive practices, institutionalization, and poor-quality care, including in mental health care settings. "

Suomennettuna olemassa oleva mielenterveyshoitoon liittyvä lainsäädäntö ei kiinnitä riittävästi huomiota sosiaalisiin ja taloudellisiin taustatekijöihin mielenterveysongelmien taustalla ja täten usein tulee edistäneeksi syrjintää, ihmisoikeusloukkauksia kuten itsemääräämisoikeuden loukkaamista, pakkohoitoa, institutionalisaatiota ja heikkotasoista hoitoa. Kirjoittajat kritisoivat voimakkaasti biomedikaalista, diagnoosikeskeistä hoitojärjestelmää, jossa käytetään aivan liikaa tahdonvastaista hoitoa ja joka on uhka myös alkuperäiskansojen ja muiden kulttuurien perinteisille tavoille suhtautua mielenterveysongelmiin, koska se redusoi ne usein yksilötasolle heikentäen yhteisöjen että yksilöiden resilienssiä ja kykyä käsitellä holistisesti psyykkisiä ongelmia. Erityisesti vammaisten oikeuksien sopimuksen 12 artikla on aiheuttanut päänvaivaa länsimaiden hyvin paternalistiselle lainsäädännölle, koska se käytännössä loogisesti tarkoittaa sitä, että vammaisuus ei ole peruste sille, että ihmiseltä voidaan riistää itsemääräämisoikeus omaan hoitoonsa. Koska kyse on yhdenvertaisuudesta lain edessä, niin tämän tulee ulottua vammaisten ohella myös mielisairaisiin (vammaisuus käsitteenä on juridisesti laaja, ja vammaisuuteen liittyvää lainsäädäntöä voidaan soveltaa myös "mielisairautensa" johdosta "vammautuneisiin").

YK:n ja WHO:n raportit ja ohjeistukset ovat toki aivan liian radikaaleja ja antipsykiatrisia tullakseen mainituksi yhtään missään päin suomalaista valtamediaa tai muuallakaan, mutta se ei tarkoita etteikö niitä olisi ja etteikö tutkijat, lääkärit ja poliittiset vaikuttajat edistäisi näitä asioita ainakin kansainvälisellä tasolla. Suomi on perinteisesti ollut pieni homogeeninen maa, jossa julkisuudessa on painetta hyvin voimakkaaseen konformismiin tietyissä asioissa, ja media on hyvin keskittynyttä. Ainoastaan sosiaalinen media ja internet on mahdollistanut sen, että asioista saa paljon monipuolisempaa tietoa ja on mahdollista esittää myös valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä ja tuoda esille tutkimusnäyttöä mm. monien psykiatristen hoitojen heikosta vaikuttavuudesta, mitä eivät media eivätkä vaikutusvaltaiset psykiatrit takuulla oma-aloitteisesti tuo tavallisten ihmisten tietoon.

Lue lisää

Siis hetkinen???

Mielisairauksia ei ole olemassa, mutta nämä ihmiset ovat vammaisia???

Anonyymi kirjoitti:

Siis hetkinen???

Mielisairauksia ei ole olemassa, mutta nämä ihmiset ovat vammaisia???

Mielisairauksien johdosta kuuluu vammaisiin. Luokittelu. Onhan se tavallaan totta että jotenkin on vammautunut koska mieleltään sairaan toimintakyky ei ole normaalia. Impulsiivinen, heikkoa keskittymistä eli ei voi tehdä moniakaan ns normaaleja töitä, narsistinen oman tyhjänpäiväisen minuuden esille tuominen rasittavuuteen asti muille jopa psykiatri kyllästyy hölö hölö höpötyksen. Lääkettä vaan että tasaantuu, ainakin, toistaiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Siis hetkinen???

Mielisairauksia ei ole olemassa, mutta nämä ihmiset ovat vammaisia???

Erittäin hyvä pointti. Tämähän ei ole yksistään mikään sairaudentunnottomien aiheuttama ongelma, vaikka he kaksinaismoralismillaan sen hyvin tuovatkin esille.

Se on todellinen ongelma että miten me huomioidaan ja autetaan erityistä tukea tarvitsevia ihmsiä, jos me ei saada diagnosoida minkälaista apua he tarvitsevat?

Paras esimerkki joka tulee omaan mieleen on transihmiset. Heidän ympärillään vellova problematiikka ja sen ratkaisut kertoo hyvin sen, että pelkkä diagnoosien poisto ja ”sairaasta käytöksestä” rankaiseminen ei tule ratkaisemaan mielenterveysongelmia.

Tämä lienee yksi suurimpia kompastuskiviä sairaudentunnottomuudessa. Kun ei osata tunnistaa sitä avun tarvetta, eikä tarvetta kohdentaa sitä.

Kun ei tunneta avun tarvetta, ei tunneta psykiatrian tai sen kehityksen tarvetta, eikä tietenkään tarvetta kehittää antipsykiatriaa.

Anonyymi kirjoitti:

Erittäin hyvä pointti. Tämähän ei ole yksistään mikään sairaudentunnottomien aiheuttama ongelma, vaikka he kaksinaismoralismillaan sen hyvin tuovatkin esille.

Se on todellinen ongelma että miten me huomioidaan ja autetaan erityistä tukea tarvitsevia ihmsiä, jos me ei saada diagnosoida minkälaista apua he tarvitsevat?

Paras esimerkki joka tulee omaan mieleen on transihmiset. Heidän ympärillään vellova problematiikka ja sen ratkaisut kertoo hyvin sen, että pelkkä diagnoosien poisto ja ”sairaasta käytöksestä” rankaiseminen ei tule ratkaisemaan mielenterveysongelmia.

Tämä lienee yksi suurimpia kompastuskiviä sairaudentunnottomuudessa. Kun ei osata tunnistaa sitä avun tarvetta, eikä tarvetta kohdentaa sitä.

Kun ei tunneta avun tarvetta, ei tunneta psykiatrian tai sen kehityksen tarvetta, eikä tietenkään tarvetta kehittää antipsykiatriaa.

Lue lisää

Aloitus on monella tavalla hölmö, jopa epälooginen. Siinä tuodaan esille muka totuutena töykeään tyyliin, että antipsykiarialla ei olisi mitään tarjottavana verrattuna psykiatriaan. Lisäksi kuten niin moni on jo tässä ketjussa todennut, kritiikki ja sen esittäminen, psykiatriassa, tai mt-palveluissa olevien epäkohtien, tai hoitomuotojen kyseenalaistaminen ei ole suoranaisesti antipsykiatriaa. Se on vain aloittajan ja yleensä alalla olevien tekemä asenteellinen virhepäätelmä ja ajatusvirhe.

Aivan samalla tavalla, kuin sen väittäminen, että jos joku sattuu kritisoimaan psykiatriaa, että hän olisi automaattisesti sairaudentunnoton.

Kyseenalaistamiselle on oma paikkansa. Ja se joka kiistää sen tarpeellisuuden, ei ymmärrä tieteistä ja niiden perustamisestakaan yhtään mitään. Se on lähestulkoon välttämätöntä, jotta tiede, oli se mikä tahansa, kehittyy ja menee eteenpäin. Jos jokin tiede, tai siellä toimivat uskovat, tai tässä tapauksessa luulevat olevansa aina oikeassa, ja kaikentietävä, vain niiden opiskelemiensa, vanhojen lukkoonlyötyjen paradigmojen, tai toisten tutkimien asioiden perusteella, silloin ei ole älykäs. Älykäs osaa, ja kykenee myös kyseenalaistamaan vanhoja toimimattomiksi muuttuneita opinkappaleita, ja etsimään uusia tapoja toimia.

Yksi perusvika, mikä muuten on edelleenkin psykiatriassa, ja siellä toimivien keskuudessa, on se, että mm. potilaita ei kuunnella tarpeeksi, heitä kohdata ihmisinä, ja kohdella tarpeeksi empaattisesti. Ja psykiatrinen hoito pohjautuu aivan liian paljon vain pelkkään arviointiin, eli diagnosointiin ja lääkityksiin. Psykiatrian vuosikymmeninä on siellä fokusoiduttu liikaa sairauskeskeisyyteen. Sieltä puuttuu, nk. joku jo aiemmin sen totesikin, holistinen tapa lähestyä kunkin yksilön ongelmia. Psykiatrian pitäisi muuttua aika tavalla paljon, jotta niitä palveluita kannattaisi käyttää. Suurin puute ei ole se resurssien puute, vaan ihmisten tavoissa kohdella ja kohdata ongelmista kärsiviä. Ja yksi merkittävimmistä puutteista on liian vähäinen keskusteluun, juurisyihin ja oireiden taustalla oleviin asioihin paneutumiseen pohjautuva hoito.

Anonyymi kirjoitti:

Mielisairauksien johdosta kuuluu vammaisiin. Luokittelu. Onhan se tavallaan totta että jotenkin on vammautunut koska mieleltään sairaan toimintakyky ei ole normaalia. Impulsiivinen, heikkoa keskittymistä eli ei voi tehdä moniakaan ns normaaleja töitä, narsistinen oman tyhjänpäiväisen minuuden esille tuominen rasittavuuteen asti muille jopa psykiatri kyllästyy hölö hölö höpötyksen. Lääkettä vaan että tasaantuu, ainakin, toistaiseksi.

Lue lisää

Todellisuudessa mielenterveysongelmainen ei ole vammainen, vaikka puhekielessä sitä sanaa käytetään.
Mt-ongelmainen voi olla työkyvytön, mikä ei hänestä tee vammaista.
Sitä en tiedä, miten vammaispalvelulaki suhtautuu mt-ongelmaisiin, saako siltä puolelta tukea ja apua ?

Anonyymi kirjoitti:

Aloitus on monella tavalla hölmö, jopa epälooginen. Siinä tuodaan esille muka totuutena töykeään tyyliin, että antipsykiarialla ei olisi mitään tarjottavana verrattuna psykiatriaan. Lisäksi kuten niin moni on jo tässä ketjussa todennut, kritiikki ja sen esittäminen, psykiatriassa, tai mt-palveluissa olevien epäkohtien, tai hoitomuotojen kyseenalaistaminen ei ole suoranaisesti antipsykiatriaa. Se on vain aloittajan ja yleensä alalla olevien tekemä asenteellinen virhepäätelmä ja ajatusvirhe.

Aivan samalla tavalla, kuin sen väittäminen, että jos joku sattuu kritisoimaan psykiatriaa, että hän olisi automaattisesti sairaudentunnoton.

Kyseenalaistamiselle on oma paikkansa. Ja se joka kiistää sen tarpeellisuuden, ei ymmärrä tieteistä ja niiden perustamisestakaan yhtään mitään. Se on lähestulkoon välttämätöntä, jotta tiede, oli se mikä tahansa, kehittyy ja menee eteenpäin. Jos jokin tiede, tai siellä toimivat uskovat, tai tässä tapauksessa luulevat olevansa aina oikeassa, ja kaikentietävä, vain niiden opiskelemiensa, vanhojen lukkoonlyötyjen paradigmojen, tai toisten tutkimien asioiden perusteella, silloin ei ole älykäs. Älykäs osaa, ja kykenee myös kyseenalaistamaan vanhoja toimimattomiksi muuttuneita opinkappaleita, ja etsimään uusia tapoja toimia.

Yksi perusvika, mikä muuten on edelleenkin psykiatriassa, ja siellä toimivien keskuudessa, on se, että mm. potilaita ei kuunnella tarpeeksi, heitä kohdata ihmisinä, ja kohdella tarpeeksi empaattisesti. Ja psykiatrinen hoito pohjautuu aivan liian paljon vain pelkkään arviointiin, eli diagnosointiin ja lääkityksiin. Psykiatrian vuosikymmeninä on siellä fokusoiduttu liikaa sairauskeskeisyyteen. Sieltä puuttuu, nk. joku jo aiemmin sen totesikin, holistinen tapa lähestyä kunkin yksilön ongelmia. Psykiatrian pitäisi muuttua aika tavalla paljon, jotta niitä palveluita kannattaisi käyttää. Suurin puute ei ole se resurssien puute, vaan ihmisten tavoissa kohdella ja kohdata ongelmista kärsiviä. Ja yksi merkittävimmistä puutteista on liian vähäinen keskusteluun, juurisyihin ja oireiden taustalla oleviin asioihin paneutumiseen pohjautuva hoito.

Lue lisää

Psyykkinen oireilu liittyy aika usein ihmisen elämäntilanteeseen, kenellä sitten mistäkin syystä.
Onhan se väärin lätkäistä loppuelämäksi diagnoosi, joka pitää paikkaansa ehkä sillä hetkellä, kun se on annettu.
Elämäntilanteet kuitenkin muuttuu lähes jatkuvasti suurimmalla osalla ihmisiä, ja monesti diagnoosista voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä pitkällä tähtäimellä.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitus on monella tavalla hölmö, jopa epälooginen. Siinä tuodaan esille muka totuutena töykeään tyyliin, että antipsykiarialla ei olisi mitään tarjottavana verrattuna psykiatriaan. Lisäksi kuten niin moni on jo tässä ketjussa todennut, kritiikki ja sen esittäminen, psykiatriassa, tai mt-palveluissa olevien epäkohtien, tai hoitomuotojen kyseenalaistaminen ei ole suoranaisesti antipsykiatriaa. Se on vain aloittajan ja yleensä alalla olevien tekemä asenteellinen virhepäätelmä ja ajatusvirhe.

Aivan samalla tavalla, kuin sen väittäminen, että jos joku sattuu kritisoimaan psykiatriaa, että hän olisi automaattisesti sairaudentunnoton.

Kyseenalaistamiselle on oma paikkansa. Ja se joka kiistää sen tarpeellisuuden, ei ymmärrä tieteistä ja niiden perustamisestakaan yhtään mitään. Se on lähestulkoon välttämätöntä, jotta tiede, oli se mikä tahansa, kehittyy ja menee eteenpäin. Jos jokin tiede, tai siellä toimivat uskovat, tai tässä tapauksessa luulevat olevansa aina oikeassa, ja kaikentietävä, vain niiden opiskelemiensa, vanhojen lukkoonlyötyjen paradigmojen, tai toisten tutkimien asioiden perusteella, silloin ei ole älykäs. Älykäs osaa, ja kykenee myös kyseenalaistamaan vanhoja toimimattomiksi muuttuneita opinkappaleita, ja etsimään uusia tapoja toimia.

Yksi perusvika, mikä muuten on edelleenkin psykiatriassa, ja siellä toimivien keskuudessa, on se, että mm. potilaita ei kuunnella tarpeeksi, heitä kohdata ihmisinä, ja kohdella tarpeeksi empaattisesti. Ja psykiatrinen hoito pohjautuu aivan liian paljon vain pelkkään arviointiin, eli diagnosointiin ja lääkityksiin. Psykiatrian vuosikymmeninä on siellä fokusoiduttu liikaa sairauskeskeisyyteen. Sieltä puuttuu, nk. joku jo aiemmin sen totesikin, holistinen tapa lähestyä kunkin yksilön ongelmia. Psykiatrian pitäisi muuttua aika tavalla paljon, jotta niitä palveluita kannattaisi käyttää. Suurin puute ei ole se resurssien puute, vaan ihmisten tavoissa kohdella ja kohdata ongelmista kärsiviä. Ja yksi merkittävimmistä puutteista on liian vähäinen keskusteluun, juurisyihin ja oireiden taustalla oleviin asioihin paneutumiseen pohjautuva hoito.

Lue lisää

Voiko yksinkertainen kysymys, johon pitäisi olla hyvin yksinkertaisia vastauksia, olla ihan oikeasti monella tapaa hölmö? Vai onko nyt vaan kyse siitä että vastaaja ei tykkää omasta vastauksesta ja siihen pitää yrittää keksiä monella tapaa hölmöjä selityksiä?

Aloituksessa taidetaan vielä nimenomaan sanoa, ettei tähän ketjuun kaivata mitään arvokeskustelua siitä, että mikä on antipsykiatriaa, mikä on kirtiikkiä, tai että mihin niitä edes tarvitaan. Kysymyksessä siis lähdetään siitä olettamasta että on olemassa voima ja sille vastavoima.

Silti, kuten sanoit, moni tässä ketjussa on unohtanut nimenomaan sen mihin pitää vastata ja mihin ei.

Vähän niin kuin oltaisiin siellä opeli foorumilla. Aina kun kysyt että miten lamppu vaihdetaan, niin kaikki vain selittävät siitä että miten paljon parempi bemari on.

Kaikki kritiikki ei todellakaan ole sairaudentunnottomuutta. Eikä siis antipsykiatriakaan itsessään ole sairaudentunnottomuutta.

Mutta

Kun sairaudentunnoton ihminen ei ymmärrä psykiatrian kehitystä, niin eihän hän silloin pysty ymmärtämään antipsykiatriankaan kehitystä, vaikka sitäkin tapahtuu.

Sairaudentunnoton on kuin vasta potalle oppinut lapsi, joka hokee hauskoja pissa ja kakka sanoja ruokapöydässä toistaessaan antipsykiatrian tarjoamia teesejä, ilman että edes yrittää ymmärtää mistä puhuu.

Anonyymi kirjoitti:

Yhdistyneiden kansakuntien ja WHO:n yhteisesti vuonna 2023 julkaisemasta raportista Mental health, human rights and legislation voi päätellä, että psykiatriaan kohdistuva kritiikki on kehittynyt ja se on hyvinkin voimakkaasti esille kansainvälisten ja ylikansallisten järjestöjen mielenterveyspoliittisella agendalla. Tiedäthän, että YK:n jäseninä on lähes kaikki maailman suvereenit valtiot ja yhtenä sen tehtävänä on valvoa ihmisoikeuksien toteutumista eri puolilla maailmaa? Jo raportin johdannossa esitetään erittäin voimakasta kritiikkiä länsimaista, biomedikaalista psykiatrista hoitojärjestelmää kohtaan:

"Existing legislation often fails to address the social and economic factors that affect mental health, and can thereby perpetuate discrimination and human rights violations, such as denial of legal capacity, coercive practices, institutionalization, and poor-quality care, including in mental health care settings. "

Suomennettuna olemassa oleva mielenterveyshoitoon liittyvä lainsäädäntö ei kiinnitä riittävästi huomiota sosiaalisiin ja taloudellisiin taustatekijöihin mielenterveysongelmien taustalla ja täten usein tulee edistäneeksi syrjintää, ihmisoikeusloukkauksia kuten itsemääräämisoikeuden loukkaamista, pakkohoitoa, institutionalisaatiota ja heikkotasoista hoitoa. Kirjoittajat kritisoivat voimakkaasti biomedikaalista, diagnoosikeskeistä hoitojärjestelmää, jossa käytetään aivan liikaa tahdonvastaista hoitoa ja joka on uhka myös alkuperäiskansojen ja muiden kulttuurien perinteisille tavoille suhtautua mielenterveysongelmiin, koska se redusoi ne usein yksilötasolle heikentäen yhteisöjen että yksilöiden resilienssiä ja kykyä käsitellä holistisesti psyykkisiä ongelmia. Erityisesti vammaisten oikeuksien sopimuksen 12 artikla on aiheuttanut päänvaivaa länsimaiden hyvin paternalistiselle lainsäädännölle, koska se käytännössä loogisesti tarkoittaa sitä, että vammaisuus ei ole peruste sille, että ihmiseltä voidaan riistää itsemääräämisoikeus omaan hoitoonsa. Koska kyse on yhdenvertaisuudesta lain edessä, niin tämän tulee ulottua vammaisten ohella myös mielisairaisiin (vammaisuus käsitteenä on juridisesti laaja, ja vammaisuuteen liittyvää lainsäädäntöä voidaan soveltaa myös "mielisairautensa" johdosta "vammautuneisiin").

YK:n ja WHO:n raportit ja ohjeistukset ovat toki aivan liian radikaaleja ja antipsykiatrisia tullakseen mainituksi yhtään missään päin suomalaista valtamediaa tai muuallakaan, mutta se ei tarkoita etteikö niitä olisi ja etteikö tutkijat, lääkärit ja poliittiset vaikuttajat edistäisi näitä asioita ainakin kansainvälisellä tasolla. Suomi on perinteisesti ollut pieni homogeeninen maa, jossa julkisuudessa on painetta hyvin voimakkaaseen konformismiin tietyissä asioissa, ja media on hyvin keskittynyttä. Ainoastaan sosiaalinen media ja internet on mahdollistanut sen, että asioista saa paljon monipuolisempaa tietoa ja on mahdollista esittää myös valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä ja tuoda esille tutkimusnäyttöä mm. monien psykiatristen hoitojen heikosta vaikuttavuudesta, mitä eivät media eivätkä vaikutusvaltaiset psykiatrit takuulla oma-aloitteisesti tuo tavallisten ihmisten tietoon.

Lue lisää

Millä tavalla tästä raportista voi päätellä että psykiatriaan kohdistuva kritiikki on kehittynyt?

Tietysti se, että yksittäisen Thomas Szaszin tilalla lausunnon antaja on WHO, voi pitää kehityksenä. Mutta millä tavalla tämä WHO:n raportti ottaa huomioon maailman kehityksen ja siten eroaa vaikkapa sen Thomas Szaszin viime vuosisadan lausunnoista?

Kun ihmisoikeuksista puhutaan, niin millä tavalla tämä raportti huomioi eri maiden erilaiset ihmisoikeus tilanteet? Tai sen että miten eri maissa nämä ihmisoikeudet ovat eri lailla kehittyneet?

Erityisesti minua kiinnostaa se, että väittääkö raportti todella, että ihminen saa parempaa mielenterveyshoitoa maissa joissa on huonompi ihmisoikeustilanne? Onko ihmisoikeudet todella este riittävän päättäväiselle hoidolle?

Vai saako tässä olettaa, että länsimaita rangaistaan raportissa (tai sen tulkinnassa foorumin asiantuntijoiden toimesta) siitä, että he ylipäätään kykenevät tunnistamaan ihmisoikeudet ja niiden ristiriidat?

Sitten vielä sellainen pikku juttu. Että kun lähdet nyt suomentamaan tätä raporttia, niin suomennatko sitä nimenomaan suomen näkökulmasta ja suomalaiseen lainsäädäntöön, jossa maailman mittakaavassa on kuitenkin yksi parhaita sosiaaliturvia?

Mitä luulet, voisiko tämä olla myös se syy, miksi suomalainen lehdistö ei ole ihan suuna päänä ruoskimassa suomen kansaa siitä että meillä on vain yksi maailman parhaista, sosiaaliturvista, ihmisoikeuksista, terveydenhuollosta, vaikka ne eivät täydellisiä olekkaan.

On erittäin hyvä että WHO on ottanut kantaa mielenterveyshoitojen kehittämiseen, mutta raportti ei pysty poistamaan itse sairauksia, eikä sitä kautta hoidon tarvetta. Eikä se silloin myöskään pysty poistamaan psykiatrian tarvetta, vaikka antipsykiatrian sairaudentunnoton ja kehityskelvoton siipi sitä siihen haluaisikin käyttää.

Anonyymi kirjoitti:

Voiko yksinkertainen kysymys, johon pitäisi olla hyvin yksinkertaisia vastauksia, olla ihan oikeasti monella tapaa hölmö? Vai onko nyt vaan kyse siitä että vastaaja ei tykkää omasta vastauksesta ja siihen pitää yrittää keksiä monella tapaa hölmöjä selityksiä?

Aloituksessa taidetaan vielä nimenomaan sanoa, ettei tähän ketjuun kaivata mitään arvokeskustelua siitä, että mikä on antipsykiatriaa, mikä on kirtiikkiä, tai että mihin niitä edes tarvitaan. Kysymyksessä siis lähdetään siitä olettamasta että on olemassa voima ja sille vastavoima.

Silti, kuten sanoit, moni tässä ketjussa on unohtanut nimenomaan sen mihin pitää vastata ja mihin ei.

Vähän niin kuin oltaisiin siellä opeli foorumilla. Aina kun kysyt että miten lamppu vaihdetaan, niin kaikki vain selittävät siitä että miten paljon parempi bemari on.

Kaikki kritiikki ei todellakaan ole sairaudentunnottomuutta. Eikä siis antipsykiatriakaan itsessään ole sairaudentunnottomuutta.

Mutta

Kun sairaudentunnoton ihminen ei ymmärrä psykiatrian kehitystä, niin eihän hän silloin pysty ymmärtämään antipsykiatriankaan kehitystä, vaikka sitäkin tapahtuu.

Sairaudentunnoton on kuin vasta potalle oppinut lapsi, joka hokee hauskoja pissa ja kakka sanoja ruokapöydässä toistaessaan antipsykiatrian tarjoamia teesejä, ilman että edes yrittää ymmärtää mistä puhuu.

Lue lisää

Kysymykseen on jo vastattu ketjussa aiemmin. Ne löytyvät kyllä, kun klikkaa niitä sieltä ylempää. Mutta kun ne vastaukset eivät kelpaa itse aloittajalle, tai joillekin. Joku, joko aloittaja, tai kuka lie, jankkaa sitä samaa kysymystä koko ajan, edelleenkin. Tarkoitusperä jää aika tavalla hämäräksi. Se, että keskustelun pitäisi pyöriä vain tuon provokysymyksen sisällä on myöskin typerä vaatimus. Keskusteluun kuuluu moniulotteisuu, vivahteikkuus ja selventävyys. Ja se, että siihen tuodaan useita eri näkökulmia ja lähestymistapoja.

Muutoin keskustelu jäisi vääjäämättä kovin yksilauseiseksi, eli töksähteväksi.

Lisäksi ei ole relevanttia lähteä tekemään kenestäkään diagnooseja, tai määritelmiä esitettyjen mielipiteiden, tai edes psykiatriavastaisuudenkaan perusteella.

Anonyymi kirjoitti:

Kysymykseen on jo vastattu ketjussa aiemmin. Ne löytyvät kyllä, kun klikkaa niitä sieltä ylempää. Mutta kun ne vastaukset eivät kelpaa itse aloittajalle, tai joillekin. Joku, joko aloittaja, tai kuka lie, jankkaa sitä samaa kysymystä koko ajan, edelleenkin. Tarkoitusperä jää aika tavalla hämäräksi. Se, että keskustelun pitäisi pyöriä vain tuon provokysymyksen sisällä on myöskin typerä vaatimus. Keskusteluun kuuluu moniulotteisuu, vivahteikkuus ja selventävyys. Ja se, että siihen tuodaan useita eri näkökulmia ja lähestymistapoja.

Muutoin keskustelu jäisi vääjäämättä kovin yksilauseiseksi, eli töksähteväksi.

Lisäksi ei ole relevanttia lähteä tekemään kenestäkään diagnooseja, tai määritelmiä esitettyjen mielipiteiden, tai edes psykiatriavastaisuudenkaan perusteella.

Lue lisää

Onko vastattu? Vai joudutaanko opiskelemaan sitä, että mitä on kehitys?

Itse olen huomannut kaksi konkreettista vastausta, toinen on väite siitä, että antipsykiatria on kehittynyt koska WHO on antanut lausunnon ja toinen on se, että antipsykiatristen ihmisten määrä on lisääntynyt. Molemmat voidaan kai katsoa tavalla tai toisella antipsykiatrian kehitykseksi.

Linkkaa toki, jos joku muu kehittyminen on jäänyt huomaamatta.

Monipuolisen keskustelun näkökulmasta, se sallittakoon että vähän poiketaan asiasta, mutta jos prosentuaalisesti keskustelussa on kaksi – kolme prosenttia asiaa ja loput sen vierestä, ja vieläpä pitkälti sellaista asiaa, mitä aloitusviestissä vähän vihjattiin, ettei kaivata niin…

Sanotaan vaikka niin, että jos se kerta tuntuu provo kyssäriltä, niin onko siihen sitten pakko tarttua ja vastata?

Ketjun tarkoitus ei myöskään ole diagnosoida ketään, mutta koska yli 95% keskusteluun kuuluu ”moniulotteisuus”, niin eiköhän se ole ihan luonnollista, että jossain välissä pinnalle pulpahtaa jonkinlainen olettamus siitä, että miksi siitä kehityksestä, jota oletettavasti voisi olla, ei kyetä keskustelemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kysymykseen on jo vastattu ketjussa aiemmin. Ne löytyvät kyllä, kun klikkaa niitä sieltä ylempää. Mutta kun ne vastaukset eivät kelpaa itse aloittajalle, tai joillekin. Joku, joko aloittaja, tai kuka lie, jankkaa sitä samaa kysymystä koko ajan, edelleenkin. Tarkoitusperä jää aika tavalla hämäräksi. Se, että keskustelun pitäisi pyöriä vain tuon provokysymyksen sisällä on myöskin typerä vaatimus. Keskusteluun kuuluu moniulotteisuu, vivahteikkuus ja selventävyys. Ja se, että siihen tuodaan useita eri näkökulmia ja lähestymistapoja.

Muutoin keskustelu jäisi vääjäämättä kovin yksilauseiseksi, eli töksähteväksi.

Lisäksi ei ole relevanttia lähteä tekemään kenestäkään diagnooseja, tai määritelmiä esitettyjen mielipiteiden, tai edes psykiatriavastaisuudenkaan perusteella.

Lue lisää

Miksi selkeän kysymyksen tarkoitusperä ei voisi olla vain saada vastaus siihen kysymykseen?

Miksi siinä pitäisi olla jotain "tarkoitusperiä" ? Sehän kuulostaa ihan vanhalta kunnon luulosairaudelta.

Anonyymi kirjoitti:

Millä tavalla tästä raportista voi päätellä että psykiatriaan kohdistuva kritiikki on kehittynyt?

Tietysti se, että yksittäisen Thomas Szaszin tilalla lausunnon antaja on WHO, voi pitää kehityksenä. Mutta millä tavalla tämä WHO:n raportti ottaa huomioon maailman kehityksen ja siten eroaa vaikkapa sen Thomas Szaszin viime vuosisadan lausunnoista?

Kun ihmisoikeuksista puhutaan, niin millä tavalla tämä raportti huomioi eri maiden erilaiset ihmisoikeus tilanteet? Tai sen että miten eri maissa nämä ihmisoikeudet ovat eri lailla kehittyneet?

Erityisesti minua kiinnostaa se, että väittääkö raportti todella, että ihminen saa parempaa mielenterveyshoitoa maissa joissa on huonompi ihmisoikeustilanne? Onko ihmisoikeudet todella este riittävän päättäväiselle hoidolle?

Vai saako tässä olettaa, että länsimaita rangaistaan raportissa (tai sen tulkinnassa foorumin asiantuntijoiden toimesta) siitä, että he ylipäätään kykenevät tunnistamaan ihmisoikeudet ja niiden ristiriidat?

Sitten vielä sellainen pikku juttu. Että kun lähdet nyt suomentamaan tätä raporttia, niin suomennatko sitä nimenomaan suomen näkökulmasta ja suomalaiseen lainsäädäntöön, jossa maailman mittakaavassa on kuitenkin yksi parhaita sosiaaliturvia?

Mitä luulet, voisiko tämä olla myös se syy, miksi suomalainen lehdistö ei ole ihan suuna päänä ruoskimassa suomen kansaa siitä että meillä on vain yksi maailman parhaista, sosiaaliturvista, ihmisoikeuksista, terveydenhuollosta, vaikka ne eivät täydellisiä olekkaan.

On erittäin hyvä että WHO on ottanut kantaa mielenterveyshoitojen kehittämiseen, mutta raportti ei pysty poistamaan itse sairauksia, eikä sitä kautta hoidon tarvetta. Eikä se silloin myöskään pysty poistamaan psykiatrian tarvetta, vaikka antipsykiatrian sairaudentunnoton ja kehityskelvoton siipi sitä siihen haluaisikin käyttää.

Lue lisää

Miksi et lie itse pitkää raporttia, pitääkö se sinulle sanasta sanaan suomentaa? Onpa laiskaa argumentaatiota, miksi osallistut keskusteluun jos et viitsi perehtyä asioihin joita haluat kommentoida? Ihmisoikeudet ovat toki kulttuurihistoriallisesti eurooppalaista alkuperää, muttet voi sille oletukselle perustaa oletuksia miten erilaista ilmiöitä käsitellään ja kohdataan eri kulttuureissa ja miten onnistuneita nämä tavat ovat ihmisten ja yhteisöjen hyvinvoinnin näkökulmasta. WHOm ja YKn raportissa kiriikki kohdistuu nimeonmaisesti samoin asioihin luon antipsykisyriassa, reduktionistiseen materialistiseen ihmiskuvaan, lääkeleskeisyyteen, diagnoosikesleisyyteen ja tieteellisen näytön heikkoon laatuun. Kyseinen raportti on täysin vapaasti kaikkien hyväosaisten ilmaisessa peruskoulussa englantia oppineiden laiskojen kermaperseiden luettavissa, vaikka siitä ei Ylellä uutisoida eikä siihen koulussa viitata. Ole hyvä ja lue se, esitä siten nenäkkäitä argumenttejasi.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi selkeän kysymyksen tarkoitusperä ei voisi olla vain saada vastaus siihen kysymykseen?

Miksi siinä pitäisi olla jotain "tarkoitusperiä" ? Sehän kuulostaa ihan vanhalta kunnon luulosairaudelta.

Lue lisää

Mikä muu voisi olla syynä antipsykiatriaan kuin psykiatrian vastustaminen ?
Tuo kehitys, josta oli kyse, on juuri sitä, että kenties psykiatriaa vastustavien joukko on kasvanut. Kuten joku kirjoittikin, se on sitä kehitystä. Kehittynyt suuntaan, että on isompi joukko vastustajia.
Tuskin siihen mitään tarkoitusperää on, toiset vain ovat vastaan ja toiset puolesta, tai jotain noiden väliltä.
Toki onhan ihmisillä jokin tarkoitus siihen, miksi he ovat niin vastaisia, kuten on tarkoitus myös heillä, jotka eivät ole vastaan. Heillä on kai tarkoituksena parantua/toipua.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi et lie itse pitkää raporttia, pitääkö se sinulle sanasta sanaan suomentaa? Onpa laiskaa argumentaatiota, miksi osallistut keskusteluun jos et viitsi perehtyä asioihin joita haluat kommentoida? Ihmisoikeudet ovat toki kulttuurihistoriallisesti eurooppalaista alkuperää, muttet voi sille oletukselle perustaa oletuksia miten erilaista ilmiöitä käsitellään ja kohdataan eri kulttuureissa ja miten onnistuneita nämä tavat ovat ihmisten ja yhteisöjen hyvinvoinnin näkökulmasta. WHOm ja YKn raportissa kiriikki kohdistuu nimeonmaisesti samoin asioihin luon antipsykisyriassa, reduktionistiseen materialistiseen ihmiskuvaan, lääkeleskeisyyteen, diagnoosikesleisyyteen ja tieteellisen näytön heikkoon laatuun. Kyseinen raportti on täysin vapaasti kaikkien hyväosaisten ilmaisessa peruskoulussa englantia oppineiden laiskojen kermaperseiden luettavissa, vaikka siitä ei Ylellä uutisoida eikä siihen koulussa viitata. Ole hyvä ja lue se, esitä siten nenäkkäitä argumenttejasi.

Lue lisää

Ei tarvitse kokonaan suomentaa, riittää kun suomentaa sen kohdan, missä tämä WHO:n raportti on kehittynyt Thomas Szaszin viime vuosisadan lausunnoista?

Lisäys edelliseen: ja kaiken tämän olen omin silmin nähnyt ja kokenut jo ainakin sen 25 vuoden ajalta. Enkä ole nähnyt ainakaan tähän päivään mennessä mitään muutosta ja parannusta asenteissa, hoitohenkilökunnan tavoissa käyttäytyä, sekä potilaille tarjotuissa hoitokeinoissa kyseisessä hoitokulttuurissa.

Anonyymi kirjoitti:

Lisäys edelliseen: ja kaiken tämän olen omin silmin nähnyt ja kokenut jo ainakin sen 25 vuoden ajalta. Enkä ole nähnyt ainakaan tähän päivään mennessä mitään muutosta ja parannusta asenteissa, hoitohenkilökunnan tavoissa käyttäytyä, sekä potilaille tarjotuissa hoitokeinoissa kyseisessä hoitokulttuurissa.

Lue lisää

Minullakin on omakohtaista kokemusta kolmelta vuosikymmeneltä, ja olen tehnyt saman havainnon, asenteet eivät ole muuttuneet millään tavalla.
Lääkityskäytännöt ovat ehkä muuttuneet sillä tavalla, ettei potilaita enää lääkitä niin tainnoksiin kuin parikymmentä vuotta sitten.
Olen onnekseni päässyt irtautumaan koko psykiatrian systeemistä jo vuosia sitten, ja aika paljon vaatisi, että lähtisin siihen uudestaan.
Toki koskaan ei voi tietää, mitä kaikkea elämä tuo tullessaan, mutta niin pitkään kuin asioihin voin itse vaikuttaa, teen sen omaksi parhaakseni.

Mutta osaatko sanoa, että millä tavalla antipsykiatria on kehittynyt?

Anonyymi kirjoitti:

Mutta osaatko sanoa, että millä tavalla antipsykiatria on kehittynyt?

Onneksi ei ole minun tehtäväni ottaa tuohon kysymykseen kantaa.
Kuka kannattaa anti-psykiatriaa, kuka psykiatriaa, se on jokaisen itsensä omakohtainen asia mitä mieltä on.
Jos ja kun psykiatria ei ole paljoa kehittynyt, niin tuskin on anti-psykiatriakaan.
Minulla on omat mielipiteet, mutta pidän ne itselläni, koska koen myöskin kiistelyn olevan täysin turhaa, pystyn elämään ilmankin.

Tuli niitä epäkohtiakin vuosien varrella koettua ja nähtyä.
Pointti onkin siinä, että ne tapahtuivat silloin omalla kohdalla, ja sivulta seuraamalla muidenkin kohdalla tuli huomattua.
Enää ne eivät ole osana elämää, niin olen ne tavallaan unohtanut. Ei ne kokonaan unohdu, mutta ei niitä poiskaan saa menneisyydestä pyyhittyä.
Huonojenkin muistojen kanssa pystyy elämään, kun ei muuta voi. Nyt on kuitenkin nyt.

Maailmassa on asioita, joissa on voima ja vastavoima.

Otetaan vaikka esimerkiksi työnantajat ja palkan saajat ja se että he molemmat ovat järjestäytyneitä.

Tarkoitus ei siis ole kirjoittaa kahdeksaakymmentä postausta siitä, että miksi jompi kumpi osapuoli heistä on järjestäytynyt, tai että kuka on hyvikset ja kuka pahikset, vaan siitä, että miten työmarkkinat ovat kehittyneet viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Tai siis tässä tapauksessa, miten antipsykiatria on kehittynyt?

Antipsykiatriasta pitäisi tietää vähän muutakin kuin sellaiset raflaavat iskulauseet, että tietäisi, miten se on kehittynyt.

Tällä palstalla on about puolentusinaa vakiokävijää, niin heihin on kyllä aika nopea "tutustua"

Ja mikä parasta, se olisi silloin antipsykiatrian kehittymistä, kun sitä jankattaisiin sille omassa varatussa ketjussa, eikä se silloin sotkisi muita ketjuja, esimerkiksi ihmisten avunpyyntöjä.

Voi kuule, mikään keskustelupalsta ei toimi sillä tavalla, että se olisi perustettu vain yhdenlaisia mielipiteitä varten.

Sitäpaitsi psykiatrian ja siinä olevien epäkohtien kritisoiminen, sekä hoitokäytäntöjen, tai hoitokeinojen kyseenalaistaminen on aiheellista. Koska sitä ei tällä hetkellä tee yksikään media, ei ainakaan kovin paljoa. Mitä nyt muutama artikkeli tulee silloin tällöin tuutista ulos.

Psykiatriaa on valkopesty jo useamman vuosikymmenen ajan. Myös tiettyjä asioita, eli ei niin mukavia totuuksia on jätetty kertomatta, etenkin ihmisoikeuksiin liittyvät epäkohdat, ja ihmisoikeusrikoksia on pimitetty julkisuudelta.

Anonyymi kirjoitti:

Voi kuule, mikään keskustelupalsta ei toimi sillä tavalla, että se olisi perustettu vain yhdenlaisia mielipiteitä varten.

Sitäpaitsi psykiatrian ja siinä olevien epäkohtien kritisoiminen, sekä hoitokäytäntöjen, tai hoitokeinojen kyseenalaistaminen on aiheellista. Koska sitä ei tällä hetkellä tee yksikään media, ei ainakaan kovin paljoa. Mitä nyt muutama artikkeli tulee silloin tällöin tuutista ulos.

Psykiatriaa on valkopesty jo useamman vuosikymmenen ajan. Myös tiettyjä asioita, eli ei niin mukavia totuuksia on jätetty kertomatta, etenkin ihmisoikeuksiin liittyvät epäkohdat, ja ihmisoikeusrikoksia on pimitetty julkisuudelta.

Lue lisää

Kai sinä ymmärrät, että valta medialla on omat eettiset ohjeet ja käytännöt. He joutuvat tarkistamaan faktat useista lähteistä.

Mitä siis antipsykiatria tekee väärin, kun elokapina ja seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeudet ovat valtamediassa harva se päivä, mutta antipsykiatria ei tahdo päästä faktatarkistusten läpi?

Anonyymi kirjoitti:

Kai sinä ymmärrät, että valta medialla on omat eettiset ohjeet ja käytännöt. He joutuvat tarkistamaan faktat useista lähteistä.

Mitä siis antipsykiatria tekee väärin, kun elokapina ja seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeudet ovat valtamediassa harva se päivä, mutta antipsykiatria ei tahdo päästä faktatarkistusten läpi?

Lue lisää

Valtamediassa toimivat kysyvät kyseiseen aiheeseen liittyen näkemykset lähinnä alalla olevilta, eivät juurikaan itse palveluita käyttäviltä. Ja niiltä, jotka ovat jo saaneet harmia esim. käyttämistään lääkkeistä.

On surullinen tosiasia, että potilaiden näkökulma jää aivan liian usein taka-alalle.

Osittain tämä johtuu siitä, että yhteiskunnassamme on tapana luottaa ja uskoa virkataholla toimiviin. Kun taas virkatasolla toimivat eivät yleensä kuuntele potilaiden näkemyksiä ja kysele heidän kokemuksiaan lääkkeiden käyttöön liittyen.

Ne lääkkeiden aiheuttamat haitat, esim. aiheuttamat lisäsairaudet ovat alalla lähestulkoon tabu. Niistä ei saa puhua, eikä tuoda niitä esille. Lisäksi alalla on ollut vakiintunut lähestulkoon käytäntö, että jos joillekin on annettu esim. paranoidinen skitsofreniadiagnoosi, että hoitosuositus olisi, että heidän tulisi käyttää lääkkeitä koko loppuelämänsä ajan, uusien psykoosien ennaltaehkäisemiseksi. Joku voisi minulle, ilmeisesti idiootille selittää, miten se yhtälö voi toimia, jos kyseiset lääkkeet aiheuttavat esim. veritulppia, siis infarkteja, diabetestä, sydän ja verisuonitauteja, tai ennenaikaistaa dementian puhkeamista, että miten se hoitosuositus voi mitenkään palvella kenenkään hyvinvointia?

Kaikki kyseenalaistaminen ja kritiikin esittäminen oli kyseessä sitten psykiatria, uskonto, tai politiikka, ei ole välttämättä pahasta, eikä myöskään väärin.

Sananvapaus on erittäin olennainen osa meidän yhteiskuntaa, ja on erittäin tärkeää että kaikki kriittiset puheenvuorot pääsevät ääneen.

Mutta sellanen pikku juttu. Silloin kun sairaus päästetään ääneen, niin se tahtoo kääntyä itseään vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sananvapaus on erittäin olennainen osa meidän yhteiskuntaa, ja on erittäin tärkeää että kaikki kriittiset puheenvuorot pääsevät ääneen.

Mutta sellanen pikku juttu. Silloin kun sairaus päästetään ääneen, niin se tahtoo kääntyä itseään vastaan.

Lue lisää

Tuo viimeinen lauseesi on vain oma, ahdasmielinen ja jo valmiiksi asenteellisesti otettu näkökanta. Myönnä pois! Sekin on tärkeä asia elämässä, että osaa myöntää tosiasioita. Koska silloin myös näkee asioita paljon laajemmin ja monelta eri kantilta.

1. fact: et voi tehdä kenestäkään tälle palstalle kirjoittavista mitään diagnooseja, eikä sinulla ole muuten siihen mitään oikeuttakaan.

Silloin kun joku esim. tekee jonkun mielipiteiden, kirjoitusten, tai sanomisten perusteella liian pitkälle meneviä johtopäätelmiä ja vieläpä tekee sen asiattomasta, tai loukkaavasti, silläkin näyttää olevan vain se oma tarkoitusperänsä. Teilaaminen ei ole sivistynyt tapa keskustella. Mutta sekin kertoo niin tekevästä jotakin hyvin olennaista ja paljastavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo viimeinen lauseesi on vain oma, ahdasmielinen ja jo valmiiksi asenteellisesti otettu näkökanta. Myönnä pois! Sekin on tärkeä asia elämässä, että osaa myöntää tosiasioita. Koska silloin myös näkee asioita paljon laajemmin ja monelta eri kantilta.

1. fact: et voi tehdä kenestäkään tälle palstalle kirjoittavista mitään diagnooseja, eikä sinulla ole muuten siihen mitään oikeuttakaan.

Silloin kun joku esim. tekee jonkun mielipiteiden, kirjoitusten, tai sanomisten perusteella liian pitkälle meneviä johtopäätelmiä ja vieläpä tekee sen asiattomasta, tai loukkaavasti, silläkin näyttää olevan vain se oma tarkoitusperänsä. Teilaaminen ei ole sivistynyt tapa keskustella. Mutta sekin kertoo niin tekevästä jotakin hyvin olennaista ja paljastavaa.

Lue lisää

Miksi tyytyä minun ennakkoluuloihin?

Kokeile selittää itsepintaisesti jotain ihan sairasta skeidaa, vaikka sitä kuinka kaikki hoitajat on natseja ja lääkäri itse hitler. Niin huomaat kyllä, että edistääkö se mielikuvaa mielenterveys kuntotujista, tai kehittääkö se niiden hoitoa, vai ei?

Kannattaa myös muistaa, että se ei ole automaattisesti ahdasmielisyyttä, jos ei lähde jonkun ihmisen narratiiviin mukaan, ennen kuin on itse tutkinut asiaa monelta eri kantilta.

Ja toinen muistettava asia on että rasismi ei ole sananvapautta tai pelkkä mielipide. Se on rasimsia vaikka voissa ja pannussa paistetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Valtamediassa toimivat kysyvät kyseiseen aiheeseen liittyen näkemykset lähinnä alalla olevilta, eivät juurikaan itse palveluita käyttäviltä. Ja niiltä, jotka ovat jo saaneet harmia esim. käyttämistään lääkkeistä.

On surullinen tosiasia, että potilaiden näkökulma jää aivan liian usein taka-alalle.

Osittain tämä johtuu siitä, että yhteiskunnassamme on tapana luottaa ja uskoa virkataholla toimiviin. Kun taas virkatasolla toimivat eivät yleensä kuuntele potilaiden näkemyksiä ja kysele heidän kokemuksiaan lääkkeiden käyttöön liittyen.

Ne lääkkeiden aiheuttamat haitat, esim. aiheuttamat lisäsairaudet ovat alalla lähestulkoon tabu. Niistä ei saa puhua, eikä tuoda niitä esille. Lisäksi alalla on ollut vakiintunut lähestulkoon käytäntö, että jos joillekin on annettu esim. paranoidinen skitsofreniadiagnoosi, että hoitosuositus olisi, että heidän tulisi käyttää lääkkeitä koko loppuelämänsä ajan, uusien psykoosien ennaltaehkäisemiseksi. Joku voisi minulle, ilmeisesti idiootille selittää, miten se yhtälö voi toimia, jos kyseiset lääkkeet aiheuttavat esim. veritulppia, siis infarkteja, diabetestä, sydän ja verisuonitauteja, tai ennenaikaistaa dementian puhkeamista, että miten se hoitosuositus voi mitenkään palvella kenenkään hyvinvointia?

Kaikki kyseenalaistaminen ja kritiikin esittäminen oli kyseessä sitten psykiatria, uskonto, tai politiikka, ei ole välttämättä pahasta, eikä myöskään väärin.

Lue lisää

Ai, nytkö täällä ollaan jo median asiantuntijoitakin, kun pelkkä lääketiede ei riitä?

Anonyymi kirjoitti:

Ai, nytkö täällä ollaan jo median asiantuntijoitakin, kun pelkkä lääketiede ei riitä?

Kaiken uudistuksen polku kulkee niin, että ensin on ymmärrys, esim. psykiatrisessa hoitojärjestelmässä olevasta jostain huonosta ja ihmisiä vaurioittavasta asiasta/käytännöstä, sitten tulee ajatus muutoksesta joka johtaa tekoihin ja käytäntöjen muuttumiseen.
Hyvin hidas prosessi, mahtaakohan viisikymmentä vuotta riittää merkittäviin muutoksiin.

Anonyymi kirjoitti:

Valtamediassa toimivat kysyvät kyseiseen aiheeseen liittyen näkemykset lähinnä alalla olevilta, eivät juurikaan itse palveluita käyttäviltä. Ja niiltä, jotka ovat jo saaneet harmia esim. käyttämistään lääkkeistä.

On surullinen tosiasia, että potilaiden näkökulma jää aivan liian usein taka-alalle.

Osittain tämä johtuu siitä, että yhteiskunnassamme on tapana luottaa ja uskoa virkataholla toimiviin. Kun taas virkatasolla toimivat eivät yleensä kuuntele potilaiden näkemyksiä ja kysele heidän kokemuksiaan lääkkeiden käyttöön liittyen.

Ne lääkkeiden aiheuttamat haitat, esim. aiheuttamat lisäsairaudet ovat alalla lähestulkoon tabu. Niistä ei saa puhua, eikä tuoda niitä esille. Lisäksi alalla on ollut vakiintunut lähestulkoon käytäntö, että jos joillekin on annettu esim. paranoidinen skitsofreniadiagnoosi, että hoitosuositus olisi, että heidän tulisi käyttää lääkkeitä koko loppuelämänsä ajan, uusien psykoosien ennaltaehkäisemiseksi. Joku voisi minulle, ilmeisesti idiootille selittää, miten se yhtälö voi toimia, jos kyseiset lääkkeet aiheuttavat esim. veritulppia, siis infarkteja, diabetestä, sydän ja verisuonitauteja, tai ennenaikaistaa dementian puhkeamista, että miten se hoitosuositus voi mitenkään palvella kenenkään hyvinvointia?

Kaikki kyseenalaistaminen ja kritiikin esittäminen oli kyseessä sitten psykiatria, uskonto, tai politiikka, ei ole välttämättä pahasta, eikä myöskään väärin.

Lue lisää

Lääkkeet eivät välttämättä aiheuta mitään sairauksia, ne ainoastaan saattavat aiheuttaa.
Siinä on jonkinlainen ero, tuleeko jostain jotain, vai saattaako jostain tulla jotain.
Toki joillain mielenterveysongelmista kärsivillä on ikävä puoli se, kun he lukevat, että jostain voi jotain tulla, niin he pelkäävät saavansa sen ( esim. sairaus ), tai että sellainen ( esim. sairaus ) jo olisi.
Sama jos joku lukee lääkkeen haittavaikutuslistaa, saattaa hänelle tulla iso osa niistä haitoista, jo pelkästään lukemansa takia.
En toki yleistä tätä asiaa, mutta tällaistakin tapahtuu/on tapahtunut.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo viimeinen lauseesi on vain oma, ahdasmielinen ja jo valmiiksi asenteellisesti otettu näkökanta. Myönnä pois! Sekin on tärkeä asia elämässä, että osaa myöntää tosiasioita. Koska silloin myös näkee asioita paljon laajemmin ja monelta eri kantilta.

1. fact: et voi tehdä kenestäkään tälle palstalle kirjoittavista mitään diagnooseja, eikä sinulla ole muuten siihen mitään oikeuttakaan.

Silloin kun joku esim. tekee jonkun mielipiteiden, kirjoitusten, tai sanomisten perusteella liian pitkälle meneviä johtopäätelmiä ja vieläpä tekee sen asiattomasta, tai loukkaavasti, silläkin näyttää olevan vain se oma tarkoitusperänsä. Teilaaminen ei ole sivistynyt tapa keskustella. Mutta sekin kertoo niin tekevästä jotakin hyvin olennaista ja paljastavaa.

Lue lisää

Miten tuo edellinen olisi tehnyt jotain diagnooseja ?
Hänhän ainoastaan mainitsi viimeisessä kappaleessa, että " sairaus tahtoo kääntyä itseään vastaan ".
En kyllä näe tuossa minkäänlaista diagnoosia.
Itsellänikin on " hullun paperit ", mutta en todellakaan kaikkea kuulemaani käännä kohdistuvan juuri minuun liittyväksi, tai ylipäätään jotenkin loukkaavaksi.
Ajattelen tuonkin viimeisen kappaleen lausahduksen kirjoittajan omaksi mielipiteeksi, vaikkakin olen kuullut sen muualtakin, ei se kerro kenenkään asenteesta.
Jos/kun sen osaa järjellä ajatella, niin pakko itsekin sanoa, että paikkansahan tuo pitää.

Anonyymi kirjoitti:

Kaiken uudistuksen polku kulkee niin, että ensin on ymmärrys, esim. psykiatrisessa hoitojärjestelmässä olevasta jostain huonosta ja ihmisiä vaurioittavasta asiasta/käytännöstä, sitten tulee ajatus muutoksesta joka johtaa tekoihin ja käytäntöjen muuttumiseen.
Hyvin hidas prosessi, mahtaakohan viisikymmentä vuotta riittää merkittäviin muutoksiin.

Lue lisää

Ei viimeiset viisikymmentä vuotta, mutta toivotaan, että seuraavien viidenkymmenen vuoden aikana tapahtuu jotain edistystä.
Psykiatria vähän kuin seisoo paikallaan, niin on ollut liian kauan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei viimeiset viisikymmentä vuotta, mutta toivotaan, että seuraavien viidenkymmenen vuoden aikana tapahtuu jotain edistystä.
Psykiatria vähän kuin seisoo paikallaan, niin on ollut liian kauan.

Lue lisää

Itseasiassa mielenterveyshoidossa on tapahtunut aika hemmetisti muutoksia viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana, jopa niin paljon, että se näkyy jonkinverran antipsykiatriassa ja sen kehityksessä.

Mutta se missä ei ole tapahtunut tajunnan räjäyttävää kehitystä on antipsykoottiset lääkkeet.

Tietysti jos ihmisellä on joku lääkehaitta fetissi, niin silloin tuskin pystyy huomaamaan psykiatrian tai antipsykiatrian kehitystä.

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa mielenterveyshoidossa on tapahtunut aika hemmetisti muutoksia viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana, jopa niin paljon, että se näkyy jonkinverran antipsykiatriassa ja sen kehityksessä.

Mutta se missä ei ole tapahtunut tajunnan räjäyttävää kehitystä on antipsykoottiset lääkkeet.

Tietysti jos ihmisellä on joku lääkehaitta fetissi, niin silloin tuskin pystyy huomaamaan psykiatrian tai antipsykiatrian kehitystä.

Lue lisää

Kun vertaan mielenterveyshoitoa, vuodelta 1990, vuoteen 2017, en huomaa siinä mitään suurempaa muutosta.
Olen ollut viimeksi osastohoidossa pienen hetken 2017, ja osastolla oli aivan samanlaista kuin -90-luvun alussa, sekä koko -90-luvun ajan.
Hoito ja keskustelut olivat samanlaisia, lääkitystä, hoitajat kyselivät, miten on tänään mennyt, kahdenkeskisiä keskusteluja " omahoitajan " kanssa, joista tuloksena ei oikeastaan mitään.
Ainoa, mihin kiinnitin huomiota 2017 oli lääkkeiden käyttö. Potilaat eivät olleet enää niin vahvasti lääkittyjä kuin 20-30 vuotta sitten.
Avohoitokin on pysynyt samanlaisena, poliklinikalla jutellaan, miten on mennyt, pärjäämisestä, kysellään lääkityksistä, ym.

Sanoisin omaan kokemukseen ja näkemykseen perustuen, etten ihmeempiä muutoksia huomannut missään vaiheessa.
Toki en nyt viimeisistä vuosista voi omalta kohdalta sanoa mitään, mutta muutaman tuttavan kautta olen pystynyt edelleen seuraamaan, mitä hoito myös tänä päivänä on.

Anonyymi kirjoitti:

Kun vertaan mielenterveyshoitoa, vuodelta 1990, vuoteen 2017, en huomaa siinä mitään suurempaa muutosta.
Olen ollut viimeksi osastohoidossa pienen hetken 2017, ja osastolla oli aivan samanlaista kuin -90-luvun alussa, sekä koko -90-luvun ajan.
Hoito ja keskustelut olivat samanlaisia, lääkitystä, hoitajat kyselivät, miten on tänään mennyt, kahdenkeskisiä keskusteluja " omahoitajan " kanssa, joista tuloksena ei oikeastaan mitään.
Ainoa, mihin kiinnitin huomiota 2017 oli lääkkeiden käyttö. Potilaat eivät olleet enää niin vahvasti lääkittyjä kuin 20-30 vuotta sitten.
Avohoitokin on pysynyt samanlaisena, poliklinikalla jutellaan, miten on mennyt, pärjäämisestä, kysellään lääkityksistä, ym.

Sanoisin omaan kokemukseen ja näkemykseen perustuen, etten ihmeempiä muutoksia huomannut missään vaiheessa.
Toki en nyt viimeisistä vuosista voi omalta kohdalta sanoa mitään, mutta muutaman tuttavan kautta olen pystynyt edelleen seuraamaan, mitä hoito myös tänä päivänä on.

Lue lisää

Miksi lääkkeiden käyttö ei olisi osa sitä mielenterveyden hoidon muutosta, mitä vuosien saatossa on tapahtunut?

Millä tavalla hoitajien tai lääkärien pitäisi keskustella eritavalla, että muutos näkyisi?

Millä tavalla potilaan tai sairauden täytyisi muuttua, että se näkyisi keskusteluissa?

Voiko edes ihminen joka kieltäytyy kaikista lääkkeettömistä hoidoista, huomata hoidon kehittymistä?

Anonyymi kirjoitti:

Kun vertaan mielenterveyshoitoa, vuodelta 1990, vuoteen 2017, en huomaa siinä mitään suurempaa muutosta.
Olen ollut viimeksi osastohoidossa pienen hetken 2017, ja osastolla oli aivan samanlaista kuin -90-luvun alussa, sekä koko -90-luvun ajan.
Hoito ja keskustelut olivat samanlaisia, lääkitystä, hoitajat kyselivät, miten on tänään mennyt, kahdenkeskisiä keskusteluja " omahoitajan " kanssa, joista tuloksena ei oikeastaan mitään.
Ainoa, mihin kiinnitin huomiota 2017 oli lääkkeiden käyttö. Potilaat eivät olleet enää niin vahvasti lääkittyjä kuin 20-30 vuotta sitten.
Avohoitokin on pysynyt samanlaisena, poliklinikalla jutellaan, miten on mennyt, pärjäämisestä, kysellään lääkityksistä, ym.

Sanoisin omaan kokemukseen ja näkemykseen perustuen, etten ihmeempiä muutoksia huomannut missään vaiheessa.
Toki en nyt viimeisistä vuosista voi omalta kohdalta sanoa mitään, mutta muutaman tuttavan kautta olen pystynyt edelleen seuraamaan, mitä hoito myös tänä päivänä on.

Lue lisää

Olen kanssasi samaa mieltä. Tein samoja havaintoja. Ja olen aika lailla varma siitä, että ei se avohoito ole muuttunut mitenkään olennaisesti niistä 20- 30 vuoden takaisista ajoista. Koin ainakin itse moisten "palveluiden" käytön aika turhana, jos ne ovat vain kuulumisten ja lääkitysten käyttämisen kyselemisiä. Kyseistä smalltalkkia voi tehdä omien perheenjäsenten, tuttavien ja ystävien kanssa.

Se, mitä itse toivoisin mt-palveluiden ja ylipäätään psykiatriankin osalta, niin mm. enemmän syvempiä keskusteluja, ns. jokaisen yksilön historiassa tapahtuneiden asioiden ja tapahtumien purkamista. Tunteiden ilmaisemista. Myös enemmän paneutumista ongelmien ratkaisemiseen, sen sairauskeskeisyyteen keskittymisen sijasta.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi tyytyä minun ennakkoluuloihin?

Kokeile selittää itsepintaisesti jotain ihan sairasta skeidaa, vaikka sitä kuinka kaikki hoitajat on natseja ja lääkäri itse hitler. Niin huomaat kyllä, että edistääkö se mielikuvaa mielenterveys kuntotujista, tai kehittääkö se niiden hoitoa, vai ei?

Kannattaa myös muistaa, että se ei ole automaattisesti ahdasmielisyyttä, jos ei lähde jonkun ihmisen narratiiviin mukaan, ennen kuin on itse tutkinut asiaa monelta eri kantilta.

Ja toinen muistettava asia on että rasismi ei ole sananvapautta tai pelkkä mielipide. Se on rasimsia vaikka voissa ja pannussa paistetaan.

Lue lisää

Rasismi, huono käytös, asenteellisuus, ja kategorisointi ovat aina väärin. Nk. myös toisten väärinymmärtäminen, joko tahallaan, tai miten tahansa.

Itsekään en hyväksy rasismia, enkä loukkaavaa kielenkäyttöä, oli sitten kyseessä järjestelmä, siellä toimivat ihmiset, tai mikä tahansa.

Asiallisuus, toisten positiivinen huomioonottaminen, humaanisuus, sekä ystävällisyys toisia kohtaan ovat toivottavia asioita, myös keskustelupalstalle. Kuten myös hoitoalalle.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi lääkkeiden käyttö ei olisi osa sitä mielenterveyden hoidon muutosta, mitä vuosien saatossa on tapahtunut?

Millä tavalla hoitajien tai lääkärien pitäisi keskustella eritavalla, että muutos näkyisi?

Millä tavalla potilaan tai sairauden täytyisi muuttua, että se näkyisi keskusteluissa?

Voiko edes ihminen joka kieltäytyy kaikista lääkkeettömistä hoidoista, huomata hoidon kehittymistä?

Lue lisää

" Miksi lääkkeiden käyttö ei olisi osa sitä muutosta ? "
Miten niin osa, potilaita on lääkitty kautta vuosikymmenien , ei siinä ole muutosta tapahtunut. ?
En tiedä noihin vastausta, eikä onneksi tarvitsekaan tietää.
Mutta he, jotka kaipaavat jotain muutosta, voisivat itse yrittää tehdä jotain muutoksen aikaansaamiseksi.
Ei se auta, että " selän takana " kirjoitellaan, haukutaan, systeemiä, ei ammattilaiset varmaankaan kauheasti näillä palstoilla liiku.

Anonyymi kirjoitti:

Olen kanssasi samaa mieltä. Tein samoja havaintoja. Ja olen aika lailla varma siitä, että ei se avohoito ole muuttunut mitenkään olennaisesti niistä 20- 30 vuoden takaisista ajoista. Koin ainakin itse moisten "palveluiden" käytön aika turhana, jos ne ovat vain kuulumisten ja lääkitysten käyttämisen kyselemisiä. Kyseistä smalltalkkia voi tehdä omien perheenjäsenten, tuttavien ja ystävien kanssa.

Se, mitä itse toivoisin mt-palveluiden ja ylipäätään psykiatriankin osalta, niin mm. enemmän syvempiä keskusteluja, ns. jokaisen yksilön historiassa tapahtuneiden asioiden ja tapahtumien purkamista. Tunteiden ilmaisemista. Myös enemmän paneutumista ongelmien ratkaisemiseen, sen sairauskeskeisyyteen keskittymisen sijasta.

Lue lisää

Juurikin näin.
Liian usein on laitoksissakin potilaita kohdeltu sairaina ihmisinä, ei pelkästään ihmisinä.
Asenteet on ajoittain ollut sellaisia, että " oma vikasi kun olet sairas ".
Ja tosiaankin tulisi perehtyä syihin, mitkä ihmisen ovat ajaneet tilanteeseen, että on alkanut psyyke heittää, ei ainoastaan hoitaa mahdollisia oireita.

Anonyymi kirjoitti:

Juurikin näin.
Liian usein on laitoksissakin potilaita kohdeltu sairaina ihmisinä, ei pelkästään ihmisinä.
Asenteet on ajoittain ollut sellaisia, että " oma vikasi kun olet sairas ".
Ja tosiaankin tulisi perehtyä syihin, mitkä ihmisen ovat ajaneet tilanteeseen, että on alkanut psyyke heittää, ei ainoastaan hoitaa mahdollisia oireita.

Lue lisää

En usko, että joku menneisyyden loputon vatvominen pelastaisi ihmisiä.

Jos ihminen ei ole aikanaan niitä asioita pystynyt käsittelemään, niin ei se ole automaattista että sitä pystyttäisiin tekemään jälkikäteenkään, vaikka siinä kuinka olisi joku hoitaja apuna.

Eihän syövän hoitokaan keskity siihen, että polttiko ihimen kaksi vai kolme tupakkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Olen kanssasi samaa mieltä. Tein samoja havaintoja. Ja olen aika lailla varma siitä, että ei se avohoito ole muuttunut mitenkään olennaisesti niistä 20- 30 vuoden takaisista ajoista. Koin ainakin itse moisten "palveluiden" käytön aika turhana, jos ne ovat vain kuulumisten ja lääkitysten käyttämisen kyselemisiä. Kyseistä smalltalkkia voi tehdä omien perheenjäsenten, tuttavien ja ystävien kanssa.

Se, mitä itse toivoisin mt-palveluiden ja ylipäätään psykiatriankin osalta, niin mm. enemmän syvempiä keskusteluja, ns. jokaisen yksilön historiassa tapahtuneiden asioiden ja tapahtumien purkamista. Tunteiden ilmaisemista. Myös enemmän paneutumista ongelmien ratkaisemiseen, sen sairauskeskeisyyteen keskittymisen sijasta.

Lue lisää

Jos avohoidossa ei saa kysellä vointia, eikä jutella lääkkeistä, niin kertokaa ihmeessä, että mistä siellä pitäisi jutella?

Olen ihan aidosti kiinnostunut!

Anonyymi kirjoitti:

Miksi lääkkeiden käyttö ei olisi osa sitä mielenterveyden hoidon muutosta, mitä vuosien saatossa on tapahtunut?

Millä tavalla hoitajien tai lääkärien pitäisi keskustella eritavalla, että muutos näkyisi?

Millä tavalla potilaan tai sairauden täytyisi muuttua, että se näkyisi keskusteluissa?

Voiko edes ihminen joka kieltäytyy kaikista lääkkeettömistä hoidoista, huomata hoidon kehittymistä?

Lue lisää

Neljä selkeää kysymystä. Näin vastaan.

Lääkkeiden käyttö on toki lääketehtaiden ja lääkäreiden mielestä selvä muutos parempaan.He uskovat että lääkkeet ovat kehittyneet paremmiksi, vaikka todellisuudessa ovat samoja huumelääkkeitä joilla on ihmisiin samanlaiset fyysiset ja psyykkiset haittavaikutukset kuin vanhemmillakin lääkkeillä.
Lääkkeitä käytetään nyt ennätyksellisen paljon siitä huolimatta psyykkisiä diagnooseja on myös tullut lisää ennätyksellisen paljon, eikä parantumista ole tapahtunut yhtään paremmin.

Eivät lääkärit ja hoitajat osaa keskustella muulla tavalla kuin miten heitä on opetettu keskustelemaan. Potilaat ovat heidän silmissään sairaaloissa kaikki samanlaisia diagnooseja joita yleensä kohdellaan rutiinisti samalla kaavalla. Siis kohdataan diagnooseja ja hoidetaan niitä. Avoin dialogi hoitokäytäntö olisi erilaista mutta jostain syystä sitä ei oteta käyttöön täällä. Tämä Suomessa kehitetty hoitomalli on paljon käytössä ulkomailla.

Ei potilaiden ja sairauksien tarvitse muuttua, eivätkä ne tule muuttumaan. Sen sijaan lääkääreiden, hoitajien ja koko psykaitrisen hoitojärjestemän täytyy muuttua lääkekeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen. Tässäkin ketjussa on ollut hyviä kommentteja miten muutosta toivotaan.

Ihmiset jotka eivät ole syöneet lääkkeitä tuskin hoksaavat ajatella tällaisia kysymyksiä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos avohoidossa ei saa kysellä vointia, eikä jutella lääkkeistä, niin kertokaa ihmeessä, että mistä siellä pitäisi jutella?

Olen ihan aidosti kiinnostunut!

Hyvä ja kiitos siitä, että olet kiinnostunut. Jatkan ja selvennän vielä sitä, mitä tarkoitin. Jos hoito on pelkästään, jää siihen, ja sen koko sisältö on sitä, että turistaan smalltalkkia, eli vähän nk. että "kuinka on mennyt, mitä teet päivisin, syötkö lääkkeitä- tasolle, niin eihän se ketään hyödytä. Eikä se ole oikeastaan mitään kunnollista ja perusteellista hoitoa.

Pitää mennä syvemmälle ihmisen historiassa tapahtuneisiin asioihin ja tapahtumiin, jotka tekevät ihmisestä sen, mitä hän on, miten hän voi, mitä kokee ja tuntee. Koska kaikilla niillä tapahtumilla ja tapahtuneilla asioilla, aina lapsuudesta tähän nykypäivään ja hetkeen saakka, niillä on ollut ja on omat vaikutuksensa. Suurin osa mt-oireista johtuu jostakin muusta, kuin varsinaisesti jostakin psyykkisestä sairaudesta. Taustalla voi olla yksinäisyyttä, kaltoinkohtelua, sosioekonomisia, tai psykososiaalisia ongelmia, perheen sisäisiä ristiriitoja, kotona tapahtuvaa riitelyä, juurettomuutta, käsittelemättömiä tunteita jne. Ongelmat voivat olla kunkin kohdalla erilaisia. Ihminen vain oireilee taustalla oleviin ongelmiin mt-oireina.

Psykiatriassa juututaan aivan liikaa joko sairauskeskeisyyteen, tai tarjotaan ainoaksi hoidoksi vain ja ainoastaan lääkkeitä. Siksi ihmiset eivät voi yhtään sen paremmin, eivätkä parane. Koska ne oikeat ja todelliset taustalla olevat syyt ja ongelmat jäävät selvittämättä ja ratkaisematta.

Esim. avoimen dialogin mallista olisi enemmän hyötyä ja apua niin ammattilaisille, mt-sektorilla, psykiatrian kehittämiselle ja ennen kaikkea niitä palveluita käyttäville ihmisille.

Anonyymi kirjoitti:

Jos avohoidossa ei saa kysellä vointia, eikä jutella lääkkeistä, niin kertokaa ihmeessä, että mistä siellä pitäisi jutella?

Olen ihan aidosti kiinnostunut!

Totta kai vointia täytyykin kysellä, mutta keskustelu ei saa jäädä siihen, että jutellaan pinnallisia jokapäiväisiä asioita.
Keskustelun tarkoitus olisi kai käydä läpi ihmisen ns. elämänkaarta, mitä on ollut, mikä on tuottanut vaikeuksia, mitä tuntee, mitä asioille voisi tehdä, jne.
Ei ainoastaan sitä, miten on mennyt, mitä olet puuhannut, mitä voisit tehdä päivisin, ym.

Anonyymi kirjoitti:

Totta kai vointia täytyykin kysellä, mutta keskustelu ei saa jäädä siihen, että jutellaan pinnallisia jokapäiväisiä asioita.
Keskustelun tarkoitus olisi kai käydä läpi ihmisen ns. elämänkaarta, mitä on ollut, mikä on tuottanut vaikeuksia, mitä tuntee, mitä asioille voisi tehdä, jne.
Ei ainoastaan sitä, miten on mennyt, mitä olet puuhannut, mitä voisit tehdä päivisin, ym.

Lue lisää

Siis hetkinen, ei kyllä mikään ole minua estänyt käymästä läpi elämänkaartani, mitä on ollut, mikä on tuottanut vaikeuksia, mitä olen tuntenut ( se on ollut muuten erittäin vaikea pala opiskella kertomaan. Siinähän ensin pitää oppia tuntemaan, ja sitten vielä sanoittamaan se) ja paljon on puhuttu myös siitä että mitä asioille voisi tehdä.

Oletko ihan varma että näiden asioiden käsittelyn puute johtuu nimenomaan hoitajasta, meinaan että meikäläisellä on ollut aika monta hoitajaa, eikä kukaan heistä ole estänyt näiden asioiden käsittelemistä.

Anonyymi kirjoitti:

Neljä selkeää kysymystä. Näin vastaan.

Lääkkeiden käyttö on toki lääketehtaiden ja lääkäreiden mielestä selvä muutos parempaan.He uskovat että lääkkeet ovat kehittyneet paremmiksi, vaikka todellisuudessa ovat samoja huumelääkkeitä joilla on ihmisiin samanlaiset fyysiset ja psyykkiset haittavaikutukset kuin vanhemmillakin lääkkeillä.
Lääkkeitä käytetään nyt ennätyksellisen paljon siitä huolimatta psyykkisiä diagnooseja on myös tullut lisää ennätyksellisen paljon, eikä parantumista ole tapahtunut yhtään paremmin.

Eivät lääkärit ja hoitajat osaa keskustella muulla tavalla kuin miten heitä on opetettu keskustelemaan. Potilaat ovat heidän silmissään sairaaloissa kaikki samanlaisia diagnooseja joita yleensä kohdellaan rutiinisti samalla kaavalla. Siis kohdataan diagnooseja ja hoidetaan niitä. Avoin dialogi hoitokäytäntö olisi erilaista mutta jostain syystä sitä ei oteta käyttöön täällä. Tämä Suomessa kehitetty hoitomalli on paljon käytössä ulkomailla.

Ei potilaiden ja sairauksien tarvitse muuttua, eivätkä ne tule muuttumaan. Sen sijaan lääkääreiden, hoitajien ja koko psykaitrisen hoitojärjestemän täytyy muuttua lääkekeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen. Tässäkin ketjussa on ollut hyviä kommentteja miten muutosta toivotaan.

Ihmiset jotka eivät ole syöneet lääkkeitä tuskin hoksaavat ajatella tällaisia kysymyksiä.

Lue lisää

Avoimen dialogin malli, on vähän kuin karjalanpiirakka. Se mummo joka sitä osaa tehdä tekee sitä vähän mututuntumalla, eikä ole oikein koskaan tutkinut, tai kirjoittanut sitä reseptiä kunnolla ylös, ja vielä vähän panttaakin sitä tietoa. Samantyylisiä piirakoita saat kuitenkin jo noin puolessa tusinaa suomen sairaanhoito piireistä. Mutta maistuuko ne siltä samalta kuin se aito ja alkuperäinen mummon tekemä? Ilmeisestikään ei, kun tälläkään foorumilla niitä ei hyväksytä avoimen dialogin hoidoksi.

Parasta, tai pahinta tässä vielä on, että suurin osa asiakkaista on niin sairaudentunnottomia, että eivät edes halua ostaa sitä.

Toivon että vielä jonain päivän avoimen dialogin malli saadaan tutkittua ja sturkuroitua niin, että sitä pystytään monistamaan ja ennen kaikkea että se toimisi, mutta riittääkö elinvuoteni siihen, niin en ole aivan varma.

Anonyymi kirjoitti:

Neljä selkeää kysymystä. Näin vastaan.

Lääkkeiden käyttö on toki lääketehtaiden ja lääkäreiden mielestä selvä muutos parempaan.He uskovat että lääkkeet ovat kehittyneet paremmiksi, vaikka todellisuudessa ovat samoja huumelääkkeitä joilla on ihmisiin samanlaiset fyysiset ja psyykkiset haittavaikutukset kuin vanhemmillakin lääkkeillä.
Lääkkeitä käytetään nyt ennätyksellisen paljon siitä huolimatta psyykkisiä diagnooseja on myös tullut lisää ennätyksellisen paljon, eikä parantumista ole tapahtunut yhtään paremmin.

Eivät lääkärit ja hoitajat osaa keskustella muulla tavalla kuin miten heitä on opetettu keskustelemaan. Potilaat ovat heidän silmissään sairaaloissa kaikki samanlaisia diagnooseja joita yleensä kohdellaan rutiinisti samalla kaavalla. Siis kohdataan diagnooseja ja hoidetaan niitä. Avoin dialogi hoitokäytäntö olisi erilaista mutta jostain syystä sitä ei oteta käyttöön täällä. Tämä Suomessa kehitetty hoitomalli on paljon käytössä ulkomailla.

Ei potilaiden ja sairauksien tarvitse muuttua, eivätkä ne tule muuttumaan. Sen sijaan lääkääreiden, hoitajien ja koko psykaitrisen hoitojärjestemän täytyy muuttua lääkekeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen. Tässäkin ketjussa on ollut hyviä kommentteja miten muutosta toivotaan.

Ihmiset jotka eivät ole syöneet lääkkeitä tuskin hoksaavat ajatella tällaisia kysymyksiä.

Lue lisää

Kun nyt muutoksen toivomiseen päästiin, niin millä tavalla toivoisit että antipsykiatria muuttuisi?

Anonyymi kirjoitti:

Juurikin näin.
Liian usein on laitoksissakin potilaita kohdeltu sairaina ihmisinä, ei pelkästään ihmisinä.
Asenteet on ajoittain ollut sellaisia, että " oma vikasi kun olet sairas ".
Ja tosiaankin tulisi perehtyä syihin, mitkä ihmisen ovat ajaneet tilanteeseen, että on alkanut psyyke heittää, ei ainoastaan hoitaa mahdollisia oireita.

Lue lisää

Mä tavallaan ymmärrän pointin, että ihmistä pitää kohdella ihmisenä, ja komppaan sitä.

Mutta herranen aika, pitäähän asioista myös pystyä puhumaan niiden oikeilla nimillä. Ei se toimi niin, että leikitään vaan että kaikki on hyvin, silloin kun ne ei ole.

Tuiki tavallisessa psykoosi sairaudessa joihinkin syihin perehtyminenkin voi olla ihan turhaa, jos niille ei kuitenkaan pysty tekemään mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Neljä selkeää kysymystä. Näin vastaan.

Lääkkeiden käyttö on toki lääketehtaiden ja lääkäreiden mielestä selvä muutos parempaan.He uskovat että lääkkeet ovat kehittyneet paremmiksi, vaikka todellisuudessa ovat samoja huumelääkkeitä joilla on ihmisiin samanlaiset fyysiset ja psyykkiset haittavaikutukset kuin vanhemmillakin lääkkeillä.
Lääkkeitä käytetään nyt ennätyksellisen paljon siitä huolimatta psyykkisiä diagnooseja on myös tullut lisää ennätyksellisen paljon, eikä parantumista ole tapahtunut yhtään paremmin.

Eivät lääkärit ja hoitajat osaa keskustella muulla tavalla kuin miten heitä on opetettu keskustelemaan. Potilaat ovat heidän silmissään sairaaloissa kaikki samanlaisia diagnooseja joita yleensä kohdellaan rutiinisti samalla kaavalla. Siis kohdataan diagnooseja ja hoidetaan niitä. Avoin dialogi hoitokäytäntö olisi erilaista mutta jostain syystä sitä ei oteta käyttöön täällä. Tämä Suomessa kehitetty hoitomalli on paljon käytössä ulkomailla.

Ei potilaiden ja sairauksien tarvitse muuttua, eivätkä ne tule muuttumaan. Sen sijaan lääkääreiden, hoitajien ja koko psykaitrisen hoitojärjestemän täytyy muuttua lääkekeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen. Tässäkin ketjussa on ollut hyviä kommentteja miten muutosta toivotaan.

Ihmiset jotka eivät ole syöneet lääkkeitä tuskin hoksaavat ajatella tällaisia kysymyksiä.

Lue lisää

Väität, että potilaat ja sairaudet eivät muutu.

Väitätkö että antipsykiatria on niin voimakkaasti kiinni potilaan sairaassa näkökulmassa, että se ei pysty muuttumaan, vaikka maailma ympärillä muuttuu?

Anonyymi kirjoitti:

Juurikin näin.
Liian usein on laitoksissakin potilaita kohdeltu sairaina ihmisinä, ei pelkästään ihmisinä.
Asenteet on ajoittain ollut sellaisia, että " oma vikasi kun olet sairas ".
Ja tosiaankin tulisi perehtyä syihin, mitkä ihmisen ovat ajaneet tilanteeseen, että on alkanut psyyke heittää, ei ainoastaan hoitaa mahdollisia oireita.

Lue lisää

Mitä tarkoitat laitoksella. Asumisyksikköä jossa jokainen asuu omassa kodissaan, vai akuuttia osastoa, jossa oleillaan minimi aika, kun kotona ei pärjätä?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tarkoitat laitoksella. Asumisyksikköä jossa jokainen asuu omassa kodissaan, vai akuuttia osastoa, jossa oleillaan minimi aika, kun kotona ei pärjätä?

Lähinnä tarkoitin psykiatrisia sairaalaosastoja.

Anonyymi kirjoitti:

Lähinnä tarkoitin psykiatrisia sairaalaosastoja.

Ihmiset taitaa siellä olla sen verran tillin tallin että taitaa homma mennä automaattisesti vähän suolaiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiset taitaa siellä olla sen verran tillin tallin että taitaa homma mennä automaattisesti vähän suolaiseksi.

Ei se nyt ihan aina noin ole.
Vapaanakin liikkuu aika paljon ihmisiä, jotka hyötyisivät hoidosta ihan jopa laitoksessa.

Tarvitseeko aloituksessa olla joku ennakkoasetelma?

Eikö se riitä että hyvät esimerkit kertovat antipsykiatrian kehityksestä ja niiden puute siitä että antipsykiatria ei kehity?

Anonyymi kirjoitti:

Tarvitseeko aloituksessa olla joku ennakkoasetelma?

Eikö se riitä että hyvät esimerkit kertovat antipsykiatrian kehityksestä ja niiden puute siitä että antipsykiatria ei kehity?

Lue lisää

Itse olen hoidosta harmia saanut, en varsinaisesti antipsykiatrian edustaja. Miten olisin jos olen käynyt esim terapian senkin jälkeen kun muutuin lääkekriittiseksi harmini jälkeen?

Minun diagnooseja, mitä psykiatria heitteli kärsiessäni lääkehaitoista on purettu.

Sinälläänhän joku voisi ajatella, että mitä syitä minulla sitten on olla kriittinen psykiatriaa kohtaan? Paljonkin.

Aloituksesta ilmenee, että aloittaja on ainakin itse ärsyyntynyt. Ei hänen välttämättä ole ollut tarkoitus ärsyttää muita.
Ymmärrän tuon antipsykiatrian, sekä psykiatrian hyväksymisen. Omalla kohdallani kävi niin, että alkuvuosina olin todella paljon kaikkea hoitoa vastaan. Vuosien myötä, kun itsekin aloin ymmärtämään omaa itseäni, aloin ajattelemaan laajemmin. Johtuiko sitten siitä, kun aloin olla paremmassa kunnossa psyykkisesti. Jostainhan se kuitenkin johtui.
Ilman psykiatriaa en olisi tässä kunnossa ja voinnissa kuin nykyään olen, pakko myöntää. Pitkä ja raskas tie oli kulkea, mutta hyödytti, näin kun jälkeen päin ajattelen.
Lääkityksistä itsellänikin on ollut hyvin monenlaisia mietteitä, joista enin osa on kyllä lääkitysten vastaisia. En tykkää, että yleensäkin hoito on suureksi osaksi lääkitsemistä.

Anonyymi kirjoitti:

Itse olen hoidosta harmia saanut, en varsinaisesti antipsykiatrian edustaja. Miten olisin jos olen käynyt esim terapian senkin jälkeen kun muutuin lääkekriittiseksi harmini jälkeen?

Minun diagnooseja, mitä psykiatria heitteli kärsiessäni lääkehaitoista on purettu.

Sinälläänhän joku voisi ajatella, että mitä syitä minulla sitten on olla kriittinen psykiatriaa kohtaan? Paljonkin.

Lue lisää

Olen itsekin aina ollut kriittinen psykiatrian kohdalla, siinä on hyviä, sekä myös huonoja puolia.

Anonyymi kirjoitti:

Tarvitseeko aloituksessa olla joku ennakkoasetelma?

Eikö se riitä että hyvät esimerkit kertovat antipsykiatrian kehityksestä ja niiden puute siitä että antipsykiatria ei kehity?

Lue lisää

Huom. Aloituksessa ei ollut kyllä mitään esimerkkejä antipsykiatrian kehityksestä, tai kehittymättömyydestä.

Vai näkikö joku niitä kyseisessä tekstissä?

Ei tuo nyt kovin selventävä kirjoitus ollut, vai oliko?

Anonyymi kirjoitti:

Huom. Aloituksessa ei ollut kyllä mitään esimerkkejä antipsykiatrian kehityksestä, tai kehittymättömyydestä.

Vai näkikö joku niitä kyseisessä tekstissä?

Ei tuo nyt kovin selventävä kirjoitus ollut, vai oliko?

Lue lisää

Aloittaja varmaan tarkoitti, että niissä vastauksissa pitäisi näkyä se kehitys, tai kehittymättömyys.

Kai siinä menee pää sekaisin, jos ei mitään ympärillään hyväksy, vaan ajattelee, että kaikki on syvältä...
Jos tuntuu, että vika on aina kaikissa muissa, olisi hyvä katsoa peiliin.

Seikkula puhuu asiaa.
Noinhan se oikeasti menee nykypäivänäkin.
Tosin usein on niinkin, että potilas ei itsekään osaa sanoa, millaista hoitoa hän haluaisi, mistä voisi ehkä olla hänelle hyötyä.
Etenkin hoidon alkuvaiheessa voi olla omaan hoitoon asennoitumisessa ongelmia.
Ensin haluaa hoitoa, sitten kun yritetään hoitaa, sekään ei ole hyvä, niin mitäs sitten...
Neuvottomaksi se vetää ammattilaisetkin.

Muistiko Seikkula sanoa, että avoimen dialogin malli ei ole lääkkeetöntä hoitoa?

Anonyymi kirjoitti:

Muistiko Seikkula sanoa, että avoimen dialogin malli ei ole lääkkeetöntä hoitoa?

Näkökulma hoidossa on eri. Ei niin lääkekeskeinen ja potilaan sosiaalinen ympäristö on osa hoitoa.

Kunnon hoitomalli ei ole lääke- ja diagnoosikeskeinen ja turruta vain oireita.

Anonyymi kirjoitti:

Näkökulma hoidossa on eri. Ei niin lääkekeskeinen ja potilaan sosiaalinen ympäristö on osa hoitoa.

Kunnon hoitomalli ei ole lääke- ja diagnoosikeskeinen ja turruta vain oireita.

Lue lisää

Tuolta juuri tuntui potilaana. Että esitin tiettyä roolia eikä kukaan loppupeleissä kuunnellut. Istuin itseni hukanneena lääketokkurassa pahavointisena lääkkeissä jonkun minua tuntemattoman analysoidessa että tarvin lisää. Siihen loppui psykiatria kohdaltani.

Anonyymi kirjoitti:

Seikkula puhuu asiaa.
Noinhan se oikeasti menee nykypäivänäkin.
Tosin usein on niinkin, että potilas ei itsekään osaa sanoa, millaista hoitoa hän haluaisi, mistä voisi ehkä olla hänelle hyötyä.
Etenkin hoidon alkuvaiheessa voi olla omaan hoitoon asennoitumisessa ongelmia.
Ensin haluaa hoitoa, sitten kun yritetään hoitaa, sekään ei ole hyvä, niin mitäs sitten...
Neuvottomaksi se vetää ammattilaisetkin.

Lue lisää

Voi kunpa hoidon ammattilaiset alkaisivat suurella joukolla kyseenalaistamaan tätä nykyistä hoitomallia jota heille on opetettu. Sieltä lähtee muutos uudistukseen.

tuntuu oudolta että potilaalta kysellään millaista hoitoa hän haluaa, ei se ole potilaan tehtävä sitä tietää. Ammattilaiset selvittävät sairauden syyn ja heillä on siihen hoito. Psykiatriassa valitettavasti normaaleistakin reaktioista elämän ongelmiin tehdään sairauksia ja annetaan diagnoosi jota sitten aletaan lääkitään. Jos näin yritetään hoitaa ei onnistu.

Anonyymi kirjoitti:

Näkökulma hoidossa on eri. Ei niin lääkekeskeinen ja potilaan sosiaalinen ympäristö on osa hoitoa.

Kunnon hoitomalli ei ole lääke- ja diagnoosikeskeinen ja turruta vain oireita.

Lue lisää

Millä tavalla se potilaan sosiaalinen ympäristö on osa sitä hoitoa?

Se on nimittäin yksi niistä asioista mitä avoimen dialogin mallissa ei ole tutkittu pätkääkään.

Anonyymi kirjoitti:

Millä tavalla se potilaan sosiaalinen ympäristö on osa sitä hoitoa?

Se on nimittäin yksi niistä asioista mitä avoimen dialogin mallissa ei ole tutkittu pätkääkään.

Lue lisää

Olipas kysymys " millä tavalla se sosiaalinen ympäristö.."
Sosiaalinen ympäristö, sosiaalinen elämä, on tärkeää jokaiselle, myös mielenterveyspotilaille, ehkä vieläpä enemmän heille kuin ns. terveille.
Monet mt-ongelmaiset erakoituvat koteihinsa, kuka mistäkin syystä, ja silloin ongelmat pääsevät vain kasaantumaan.
Ja onko pakko alkaa tutkimaan, mitä sosiaalisuus ihmiselle tekee, sen kyllä huomaa aika pian, muutos voi olla suurikin, jos ihminen pääsee kiinni ympäristöönsä, ja uskaltautuu ihmisten ilmoille.

Anonyymi kirjoitti:

Olipas kysymys " millä tavalla se sosiaalinen ympäristö.."
Sosiaalinen ympäristö, sosiaalinen elämä, on tärkeää jokaiselle, myös mielenterveyspotilaille, ehkä vieläpä enemmän heille kuin ns. terveille.
Monet mt-ongelmaiset erakoituvat koteihinsa, kuka mistäkin syystä, ja silloin ongelmat pääsevät vain kasaantumaan.
Ja onko pakko alkaa tutkimaan, mitä sosiaalisuus ihmiselle tekee, sen kyllä huomaa aika pian, muutos voi olla suurikin, jos ihminen pääsee kiinni ympäristöönsä, ja uskaltautuu ihmisten ilmoille.

Lue lisää

Se ajatus, että joku loppuun palanut, agressiota pelkäävä ja potilasta taloudellisesti tukeva omainen lähtisi vielä hoitamaan sairaan ihmisen sosiaalista ympäristöä, on vaan niin vitun kuolleena syntynyt ajatus.

Anonyymi kirjoitti:

Se ajatus, että joku loppuun palanut, agressiota pelkäävä ja potilasta taloudellisesti tukeva omainen lähtisi vielä hoitamaan sairaan ihmisen sosiaalista ympäristöä, on vaan niin vitun kuolleena syntynyt ajatus.

Lue lisää

Ajatuksena taisi olla muu hoitotaho, eikä ne omaiset.
Avohoidossa ja laitoshoidossakin voidaan panostaa myös sosiaalisuuteen.

Anonyymi kirjoitti:

Ajatuksena taisi olla muu hoitotaho, eikä ne omaiset.
Avohoidossa ja laitoshoidossakin voidaan panostaa myös sosiaalisuuteen.

Tällä hetkellä tietosuoja ja potilaalta puuttuva lupa on suurin este, miksi hoitajat eivät pysty integroimaan potilaan sosiaalista ympäristöä osaksi "hoitoa"

Täytyy myös muistaa että avoimen dialogin malli ei ole mitään supersalaisia rituaaleja. Se on ihan tuikitavallisia suomeksi käytyjä keskusteluja potilaan ja muiden ihmisten välillä.

Olen pahoillani siitä, että en ole pahoillani. Kun jälleen kerran sanon, että se miten avoin dialogi tällä foorumilla esitellään, kuulostaa taas sairaudentunnottoman fantasialta, jossa taijan omaisella dialogilla se sairaus katoaa, ja ihanan hoitajan korvaa sen sairaan ihmisen sosiaalisen ympäristön ja hänen kanssa juostaan käsikädessä sinne psykoosiin.

Miten todennäköistä on, että avoin dialogi tulee olemaan hoitomuoto, joka toteuttaa kaikki sairaudentunnottoman ihmisen toiveet? Yhtä todennäköistä, kun saada perintöä Nigeriasta. Ja silti on ihmisiä jotka haksahtaa jompaan kumpaan näistä.

Anonyymi kirjoitti:

Voi kunpa hoidon ammattilaiset alkaisivat suurella joukolla kyseenalaistamaan tätä nykyistä hoitomallia jota heille on opetettu. Sieltä lähtee muutos uudistukseen.

tuntuu oudolta että potilaalta kysellään millaista hoitoa hän haluaa, ei se ole potilaan tehtävä sitä tietää. Ammattilaiset selvittävät sairauden syyn ja heillä on siihen hoito. Psykiatriassa valitettavasti normaaleistakin reaktioista elämän ongelmiin tehdään sairauksia ja annetaan diagnoosi jota sitten aletaan lääkitään. Jos näin yritetään hoitaa ei onnistu.

Lue lisää

Mutta pitäähän kritiikillekin pystyä esittämään kritiikkiä.

Pelkästään se että ihminen ei halua ottaa vastuuta omasta elämästään, hoidosta, tai parantumisesta ei ole kritiikkiä.

Pitäähän hoitoa jatkuvasti haukkuvalla ihmisellä olla myös käsitys siitä että mitä hän tarvitsee siihen että hän paranee.

Anonyymi kirjoitti:

Olipas kysymys " millä tavalla se sosiaalinen ympäristö.."
Sosiaalinen ympäristö, sosiaalinen elämä, on tärkeää jokaiselle, myös mielenterveyspotilaille, ehkä vieläpä enemmän heille kuin ns. terveille.
Monet mt-ongelmaiset erakoituvat koteihinsa, kuka mistäkin syystä, ja silloin ongelmat pääsevät vain kasaantumaan.
Ja onko pakko alkaa tutkimaan, mitä sosiaalisuus ihmiselle tekee, sen kyllä huomaa aika pian, muutos voi olla suurikin, jos ihminen pääsee kiinni ympäristöönsä, ja uskaltautuu ihmisten ilmoille.

Lue lisää

Kuntoutujan sosiaalinen ympäristö on olennainen osa sitä kuntoutumista, mutta minäkin olisin vähän kiinnostunut, että millä sormen napsautuksella se muuttuu yhtäkkiä hoidoksi?

Avohoitohan perustuu käytännöllisesti katsoen sille, että sitoutetaan sitä ihmistä, siihen että hän lehtee liikkeelle, osallistuu ryhmiin, kannustetaan sosiaalisuuteen. jne.

Miten sitä voidaan enää lisätä, niin että ihmistä ei pakoteta liikkeelle, tai niin että hoito ei korvaa ihmisen omaa sosiaalista elämää?

Anteeksi jos minulle tulee sellainen mielikuva, että täällä ei taideta hirveästi tietää siitä, mitä hoito on?

Anonyymi kirjoitti:

Kuntoutujan sosiaalinen ympäristö on olennainen osa sitä kuntoutumista, mutta minäkin olisin vähän kiinnostunut, että millä sormen napsautuksella se muuttuu yhtäkkiä hoidoksi?

Avohoitohan perustuu käytännöllisesti katsoen sille, että sitoutetaan sitä ihmistä, siihen että hän lehtee liikkeelle, osallistuu ryhmiin, kannustetaan sosiaalisuuteen. jne.

Miten sitä voidaan enää lisätä, niin että ihmistä ei pakoteta liikkeelle, tai niin että hoito ei korvaa ihmisen omaa sosiaalista elämää?

Anteeksi jos minulle tulee sellainen mielikuva, että täällä ei taideta hirveästi tietää siitä, mitä hoito on?

Lue lisää

"Mitä hoito on?" Professori Jaakko Seikkulaa on kommentoitu täällä aikaisemmin.

"Potilaan identiteetti on saatu aikaan kun lääkkeillä keho on laitettu luonnottomaan tilaan. Tällaisessa luonnottomassa tilassa elävää potilasta hoitajat eivät pysty tavoittamaan aitona ihmisenä."

Eli psykiatriassa hoidetaan lääkkeillä luonnottomaan tilaan muutettuja ihmisiä. Niin kauan kuin hänen kehossaan on lääkkeitä jotka lamaannuttavat toimintakyvyn ei mitkään sosiaalistamiset voi saada parannusta aikaan. Aito ihminen on hukutettu lääkemuurin taakse eikä häntä voi tavoittaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Mitä hoito on?" Professori Jaakko Seikkulaa on kommentoitu täällä aikaisemmin.

"Potilaan identiteetti on saatu aikaan kun lääkkeillä keho on laitettu luonnottomaan tilaan. Tällaisessa luonnottomassa tilassa elävää potilasta hoitajat eivät pysty tavoittamaan aitona ihmisenä."

Eli psykiatriassa hoidetaan lääkkeillä luonnottomaan tilaan muutettuja ihmisiä. Niin kauan kuin hänen kehossaan on lääkkeitä jotka lamaannuttavat toimintakyvyn ei mitkään sosiaalistamiset voi saada parannusta aikaan. Aito ihminen on hukutettu lääkemuurin taakse eikä häntä voi tavoittaa.

Lue lisää

Onko sinut nyt turrutettu lääkkeillä luonnottomaan tilaan, kun tämä dialogi ei etene?

Jos se dialogi ei toimi ilman lääkkeitä, niin turha sitä lääkehaitta fetissiä on silloin joka paikkaan tunkea.

Anonyymi kirjoitti:

"Mitä hoito on?" Professori Jaakko Seikkulaa on kommentoitu täällä aikaisemmin.

"Potilaan identiteetti on saatu aikaan kun lääkkeillä keho on laitettu luonnottomaan tilaan. Tällaisessa luonnottomassa tilassa elävää potilasta hoitajat eivät pysty tavoittamaan aitona ihmisenä."

Eli psykiatriassa hoidetaan lääkkeillä luonnottomaan tilaan muutettuja ihmisiä. Niin kauan kuin hänen kehossaan on lääkkeitä jotka lamaannuttavat toimintakyvyn ei mitkään sosiaalistamiset voi saada parannusta aikaan. Aito ihminen on hukutettu lääkemuurin taakse eikä häntä voi tavoittaa.

Lue lisää

Voi yhen kerran taas.

Ensinnäkin, mielenterveys ja sen hoito on todellakin paljon paljon muuta kuin lääkkeet. Siksi antipsykiatriakin joutuu olemaan paljon muuta kuin lääkkeet. Jos sitä ei kykene ymmärtämään, niin ei varmaan kykyene ymmärtämään sitäkään, että miksi psykiatria tai antipsykiatria kehittyy.

Siinä vaiheessa taas jos puhutaan pakkohoidosta, niin se tarkoittaa sitä, että silloin se dialogi on epäonnistunut. Siinä vaiheessa on ihan turha tulla sitieeraamaan jotain professoria, kuin piru raamattua, niin hienoja ja tärkeitä asioita kun hän kertookin.

Avoin dialogi ei vain ole lääkkeetöntä hoitoa piste.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta pitäähän kritiikillekin pystyä esittämään kritiikkiä.

Pelkästään se että ihminen ei halua ottaa vastuuta omasta elämästään, hoidosta, tai parantumisesta ei ole kritiikkiä.

Pitäähän hoitoa jatkuvasti haukkuvalla ihmisellä olla myös käsitys siitä että mitä hän tarvitsee siihen että hän paranee.

Lue lisää

Psykiatrisessa hoitojärjestelmässä helposti syyllistetään potilaita että he eivät halua ottaa vastuuta omasta elämästään, hoidostaan ja parantumisestaan. Ei tämä ole totta.

Kun ihminen tumpataan täyteen huumelääkkeitä jotka ottavat käskyvallan ihmisen elimistössä ja alkavat johtamaan sen toimintaa, silloin ihmiseltä viedään pois valta oman elämänsä hallinnasta eli ihmisen keho laitetaan luonnottomaan tilaan.

Neuroleptien käyttäjille pahin haitta mitä lääkkeet saavat aikaan on ihmisen toimintakyvyn halvaantuminen. Siinä eivät mitkään jumpat ja liikunnat, ei sosiaalinen elämä , ei terapiat voi palauttaa normaalia toimintaa. Ainoa toivo on lopettaa lääkkeet ja toivoa että elimistö jaksaisi korjata itse toiminnan.

Vanhusten hoitolaitokset ovat täynnä toimintakykynsä menettäneitä ihmisiä joita on lääkitty vuosikausia kenties vuosikymmeniä ja hoitopaikassa jatketaan sitä samaa.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrisessa hoitojärjestelmässä helposti syyllistetään potilaita että he eivät halua ottaa vastuuta omasta elämästään, hoidostaan ja parantumisestaan. Ei tämä ole totta.

Kun ihminen tumpataan täyteen huumelääkkeitä jotka ottavat käskyvallan ihmisen elimistössä ja alkavat johtamaan sen toimintaa, silloin ihmiseltä viedään pois valta oman elämänsä hallinnasta eli ihmisen keho laitetaan luonnottomaan tilaan.

Neuroleptien käyttäjille pahin haitta mitä lääkkeet saavat aikaan on ihmisen toimintakyvyn halvaantuminen. Siinä eivät mitkään jumpat ja liikunnat, ei sosiaalinen elämä , ei terapiat voi palauttaa normaalia toimintaa. Ainoa toivo on lopettaa lääkkeet ja toivoa että elimistö jaksaisi korjata itse toiminnan.

Vanhusten hoitolaitokset ovat täynnä toimintakykynsä menettäneitä ihmisiä joita on lääkitty vuosikausia kenties vuosikymmeniä ja hoitopaikassa jatketaan sitä samaa.

Lue lisää

Ei maha olla minkään psykiatrian vika, jos sie ite päättelee pelkkää potaskaa.

Neuroleptejä ei tarvitse syödä ellei ole sairas. Jos sairas tietää olevansa sairas, niin silloin se tieto sairaudesta ei ole syyllistämistä. Vain sairaudentunnoton syyllistyy helposti tästä tiedosta.

Ihan sama asia myös siitä paranemisesta ja oman elämän vastuun ottamisesta. Se lääkkeiden lopettaminenko se saa sen ihmisen tormistautumaan ja ottamaan itseään niskasta kiinni? Jos näin on, niin silloinhan lääkkeet toimii.

Vai onko taas niin, että vain se sairaudentunnoton ihminen syyllistyy siitä, ettei oikein saanut pidettyä elämäänsä siinä kunnossa ettei olisi joutunut hoitoon?

Eli loppupeleissä puhut hyvin pienestä joukosta joka siellä "syyllistyy". Loput on tehneet parhaansa oman elämänsä hallinnassa jo ennen sairastumistaan, eikä siihen liity neuroleptit mitenkään. Ihmisellä on vaan ollu paska säkä.

Antipsykiatria ei pysty kehittymään, jos tarkoitus on vain pönkittää omaa kärisnyttä egoa. Ne ovat kaksi ihan eri asiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrisessa hoitojärjestelmässä helposti syyllistetään potilaita että he eivät halua ottaa vastuuta omasta elämästään, hoidostaan ja parantumisestaan. Ei tämä ole totta.

Kun ihminen tumpataan täyteen huumelääkkeitä jotka ottavat käskyvallan ihmisen elimistössä ja alkavat johtamaan sen toimintaa, silloin ihmiseltä viedään pois valta oman elämänsä hallinnasta eli ihmisen keho laitetaan luonnottomaan tilaan.

Neuroleptien käyttäjille pahin haitta mitä lääkkeet saavat aikaan on ihmisen toimintakyvyn halvaantuminen. Siinä eivät mitkään jumpat ja liikunnat, ei sosiaalinen elämä , ei terapiat voi palauttaa normaalia toimintaa. Ainoa toivo on lopettaa lääkkeet ja toivoa että elimistö jaksaisi korjata itse toiminnan.

Vanhusten hoitolaitokset ovat täynnä toimintakykynsä menettäneitä ihmisiä joita on lääkitty vuosikausia kenties vuosikymmeniä ja hoitopaikassa jatketaan sitä samaa.

Lue lisää

Minä en syyllistänyt hoitojärjestelmää, lähinnä syyllistin ja syytin itseäni, kun elämä lähti alamäkeen.
Se olin minä itse, joka kadotin elämäni hallinnan, sitä ei kukaan vienyt pois.
Lääkittynä olin vuosikaudet " luonnottomassa tilassa ", enkä tajunnut omaa parastani.
Apua sain, mutta ei kukaan muu voinut minua muuttaa, kuin minä itse. Omasta itsestään on lähdettävä, että haluaa tulla kuntoon, ja ottaa vastuuta elämästään. Sen kun tajusin, alkoi toipuminen.
Minkään muun tai kenenkään toisen syyllistäminen ja syyttäminen ei auta, se pitää vain mielen negatiivisena ja tekee toipumisen vaikeammaksi.

Edelliseen vielä lisäys: hoitojakson päätyttyä, saat lääke- ja muut hoitoon liittyvät ohjeet, reseptit, ja laskun, hoidosta, josta et hyötynyt itse mitenkään. Ja huonoimmalla tuurilla sairastut käyttämistäsi lääkkeistä lisäsairauksiin.

Mitäpä tuohon enää lisäämään... täyslaidallinen asiaa.

ja sitten kun keksit jonkun näppärän aasinsillan, että miten se liittyy antipsykiatrian kehittymiseen, niin hyvä tulee.

On se ihme touhua. Kyllä tällaiseen pitäisi saada muutos. Ne tässä touhussa mukana olleet kuuluisivat vankilaan rikoksista ihmisyyttä vastaan

Pakkohoito on tosiaan yhtä nöyryyttävää, kuin jos sinut raiskattaisi'**n persee*s**n ja harhainen raiskaajasi kuvittelisi tekeväsi sekä sinulle palveluksen. Jälkikäteen tulee vielä lasku, joka pitää maksaa tästä perse*se**n raiskau**kse*sta aivan kuin kiitoksena siitä, että sait uuden mieltä ylentävän kokemuksen fyysisen koskemattomuuden loukkauksesta ja vapaudenriistosta. Tämä hoitomuoto sopii kyllä hyvin vakavasti traumatisoituneille hyväksikäytön uhreille, koska he ovat oppineet jo valmiiksi myötäilemään hyväksikäyttäjäänsä. Näin hyväksikäyttäjä saa harhaista vahvistusta toimintansa oikeutukselle ja hyväksikäytetty menettää toimintakykynsä ja järkensä lopullisesti, jotta hyväksikäyttäjä voi osoittaa olevansa tarpeellinen ja hoitavansa aitoja sairauksia, joita voi metaforisesti verrata vaikkapa sellaisten sairauksien aateliin kuten "diabetes". Suurin osa psykiatreista, hoitajista ja lääketieteen tutkijoista saa rahaa tästä voimattomien ja huono-osaisten ihmisten hyväksikäytöstä, se on tavallaan institutionalisoitunut osaksi psykiatrista hoitoparadigmaa. Ei ihme, että YK:ssa tahot joiden tehtävänä on valvoa mielenterveyspotilaiden ihmisoikeuksien toteutumista eri maissa pitävät biomedikaalista psykiatriaa uhkana alkuperäiskansojen ja muiden ei-länsimaisissa kulttuureissa elävien ihmisten ja yhteisöjen mielenterveydelle ja resilienssille. Olisipa radikaalia, jos he pitäisivät vaikkapa syöpähoitojen leviämistä köyhiin maihin uhkana ihmisten ihmisoikeuksille, mutta tällaisia huolenaiheita ei ole jostain kumman syystä noussut esille.

Anonyymi kirjoitti:

Pakkohoito on tosiaan yhtä nöyryyttävää, kuin jos sinut raiskattaisi'**n persee*s**n ja harhainen raiskaajasi kuvittelisi tekeväsi sekä sinulle palveluksen. Jälkikäteen tulee vielä lasku, joka pitää maksaa tästä perse*se**n raiskau**kse*sta aivan kuin kiitoksena siitä, että sait uuden mieltä ylentävän kokemuksen fyysisen koskemattomuuden loukkauksesta ja vapaudenriistosta. Tämä hoitomuoto sopii kyllä hyvin vakavasti traumatisoituneille hyväksikäytön uhreille, koska he ovat oppineet jo valmiiksi myötäilemään hyväksikäyttäjäänsä. Näin hyväksikäyttäjä saa harhaista vahvistusta toimintansa oikeutukselle ja hyväksikäytetty menettää toimintakykynsä ja järkensä lopullisesti, jotta hyväksikäyttäjä voi osoittaa olevansa tarpeellinen ja hoitavansa aitoja sairauksia, joita voi metaforisesti verrata vaikkapa sellaisten sairauksien aateliin kuten "diabetes". Suurin osa psykiatreista, hoitajista ja lääketieteen tutkijoista saa rahaa tästä voimattomien ja huono-osaisten ihmisten hyväksikäytöstä, se on tavallaan institutionalisoitunut osaksi psykiatrista hoitoparadigmaa. Ei ihme, että YK:ssa tahot joiden tehtävänä on valvoa mielenterveyspotilaiden ihmisoikeuksien toteutumista eri maissa pitävät biomedikaalista psykiatriaa uhkana alkuperäiskansojen ja muiden ei-länsimaisissa kulttuureissa elävien ihmisten ja yhteisöjen mielenterveydelle ja resilienssille. Olisipa radikaalia, jos he pitäisivät vaikkapa syöpähoitojen leviämistä köyhiin maihin uhkana ihmisten ihmisoikeuksille, mutta tällaisia huolenaiheita ei ole jostain kumman syystä noussut esille.

Lue lisää

Olet kyllä todella pettynyt hoitoosi, ikävää.

Anonyymi kirjoitti:

Pakkohoito on tosiaan yhtä nöyryyttävää, kuin jos sinut raiskattaisi'**n persee*s**n ja harhainen raiskaajasi kuvittelisi tekeväsi sekä sinulle palveluksen. Jälkikäteen tulee vielä lasku, joka pitää maksaa tästä perse*se**n raiskau**kse*sta aivan kuin kiitoksena siitä, että sait uuden mieltä ylentävän kokemuksen fyysisen koskemattomuuden loukkauksesta ja vapaudenriistosta. Tämä hoitomuoto sopii kyllä hyvin vakavasti traumatisoituneille hyväksikäytön uhreille, koska he ovat oppineet jo valmiiksi myötäilemään hyväksikäyttäjäänsä. Näin hyväksikäyttäjä saa harhaista vahvistusta toimintansa oikeutukselle ja hyväksikäytetty menettää toimintakykynsä ja järkensä lopullisesti, jotta hyväksikäyttäjä voi osoittaa olevansa tarpeellinen ja hoitavansa aitoja sairauksia, joita voi metaforisesti verrata vaikkapa sellaisten sairauksien aateliin kuten "diabetes". Suurin osa psykiatreista, hoitajista ja lääketieteen tutkijoista saa rahaa tästä voimattomien ja huono-osaisten ihmisten hyväksikäytöstä, se on tavallaan institutionalisoitunut osaksi psykiatrista hoitoparadigmaa. Ei ihme, että YK:ssa tahot joiden tehtävänä on valvoa mielenterveyspotilaiden ihmisoikeuksien toteutumista eri maissa pitävät biomedikaalista psykiatriaa uhkana alkuperäiskansojen ja muiden ei-länsimaisissa kulttuureissa elävien ihmisten ja yhteisöjen mielenterveydelle ja resilienssille. Olisipa radikaalia, jos he pitäisivät vaikkapa syöpähoitojen leviämistä köyhiin maihin uhkana ihmisten ihmisoikeuksille, mutta tällaisia huolenaiheita ei ole jostain kumman syystä noussut esille.

Lue lisää

ITse koin seksuaalisen hyväksikäytön huomattavasti vaikeammaksi käsitellä, kun pakkohoidon. En tosin ollut missään umpipsykoosissa kun jouduin osastolle. Se saattaa vaikuttaa rajusti kokemukseen.

Anonyymi kirjoitti:

Pakkohoito on tosiaan yhtä nöyryyttävää, kuin jos sinut raiskattaisi'**n persee*s**n ja harhainen raiskaajasi kuvittelisi tekeväsi sekä sinulle palveluksen. Jälkikäteen tulee vielä lasku, joka pitää maksaa tästä perse*se**n raiskau**kse*sta aivan kuin kiitoksena siitä, että sait uuden mieltä ylentävän kokemuksen fyysisen koskemattomuuden loukkauksesta ja vapaudenriistosta. Tämä hoitomuoto sopii kyllä hyvin vakavasti traumatisoituneille hyväksikäytön uhreille, koska he ovat oppineet jo valmiiksi myötäilemään hyväksikäyttäjäänsä. Näin hyväksikäyttäjä saa harhaista vahvistusta toimintansa oikeutukselle ja hyväksikäytetty menettää toimintakykynsä ja järkensä lopullisesti, jotta hyväksikäyttäjä voi osoittaa olevansa tarpeellinen ja hoitavansa aitoja sairauksia, joita voi metaforisesti verrata vaikkapa sellaisten sairauksien aateliin kuten "diabetes". Suurin osa psykiatreista, hoitajista ja lääketieteen tutkijoista saa rahaa tästä voimattomien ja huono-osaisten ihmisten hyväksikäytöstä, se on tavallaan institutionalisoitunut osaksi psykiatrista hoitoparadigmaa. Ei ihme, että YK:ssa tahot joiden tehtävänä on valvoa mielenterveyspotilaiden ihmisoikeuksien toteutumista eri maissa pitävät biomedikaalista psykiatriaa uhkana alkuperäiskansojen ja muiden ei-länsimaisissa kulttuureissa elävien ihmisten ja yhteisöjen mielenterveydelle ja resilienssille. Olisipa radikaalia, jos he pitäisivät vaikkapa syöpähoitojen leviämistä köyhiin maihin uhkana ihmisten ihmisoikeuksille, mutta tällaisia huolenaiheita ei ole jostain kumman syystä noussut esille.

Lue lisää

Yk on kaukana mistään ihmisoikeuksien ajamisesta. Ei ihmisoikeuksia tässä maailmassa taida ajaa oikein mikään taho.

Anonyymi kirjoitti:

Yk on kaukana mistään ihmisoikeuksien ajamisesta. Ei ihmisoikeuksia tässä maailmassa taida ajaa oikein mikään taho.

Kai ne sitä siellä tavallaan yrittää, ja ymmärrän jonkun WHO:n raportinkin.

Mutta sitä en ymmärrä, että miksi niitä sitten yritetään lukea kuin piru raamattua, ja tullaan niillä sitten pätemään, ja kuvitellaan että jossain suomessa olisi yhtä huonot ihmisoikeudet kuin nigeriassa, tai venäjällä. Mutta ehkä se sitten kertoo näiden ihmisten tarpeesta vääristellä asioita oman agendansa hyväksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kai ne sitä siellä tavallaan yrittää, ja ymmärrän jonkun WHO:n raportinkin.

Mutta sitä en ymmärrä, että miksi niitä sitten yritetään lukea kuin piru raamattua, ja tullaan niillä sitten pätemään, ja kuvitellaan että jossain suomessa olisi yhtä huonot ihmisoikeudet kuin nigeriassa, tai venäjällä. Mutta ehkä se sitten kertoo näiden ihmisten tarpeesta vääristellä asioita oman agendansa hyväksi.

Lue lisää

Ainahan jollain on asiat vielä huonommin. Joku on invalidi kuurosokea pakolaisleirillä. Mutra se ei tarkoita etteikö täällä koto-Suomessakin voisi epäkohtia olla ja joku niiden vuoksi kärsiä paljonkin. Lääkkeet ainakin teki itselleni ihan oman kärsimyksen asteensa.

Anonyymi kirjoitti:

Ainahan jollain on asiat vielä huonommin. Joku on invalidi kuurosokea pakolaisleirillä. Mutra se ei tarkoita etteikö täällä koto-Suomessakin voisi epäkohtia olla ja joku niiden vuoksi kärsiä paljonkin. Lääkkeet ainakin teki itselleni ihan oman kärsimyksen asteensa.

Lue lisää

Raiskaustahan tuo psykiatrinen pakkohoito on. Mieliraiskausta kehoulottuvuudella (kehon paljastaminen, paikoillaan pitäminen). Tosi hyvin varmasti palvelee esim raiskauksen jo koneneita eikös juu.

Kyllä se että lääkkeet saadaan kehoon hinnalla millä hyvänsä on kyllä hienoa hoitoa!

Anonyymi kirjoitti:

Raiskaustahan tuo psykiatrinen pakkohoito on. Mieliraiskausta kehoulottuvuudella (kehon paljastaminen, paikoillaan pitäminen). Tosi hyvin varmasti palvelee esim raiskauksen jo koneneita eikös juu.

Kyllä se että lääkkeet saadaan kehoon hinnalla millä hyvänsä on kyllä hienoa hoitoa!

Lue lisää

Sairainta koko kokemuksessa itselläni osastolla oli se että haitat oli mielenterveyttä tuhoavia. Mutta niitä aineita jotka sai aikaan sitä kuin näkökenttä olisi sumuinen, aiheuttivat pakkoliikettä, sairaalloista ahdistusta ja sairaalloista lamaantumisen tunnetta kuin aivot sammuisivat ja taju lähtisi väkisin pois samaan aikaan tuntien kuin silti pitäisi liikutella kroppaansa levottomana kuin ne olisivat varastaneet kaiken palkitsevuuden kuin dopamiinit olisi tyrehdytetty ja tilalla olisi luonnottoman mitäänsanomaton olo, jopa tuskainen ja hämillään siitä kun ei tunne eikä jotenkin järki juokse normaalisti.

... Kutsuttiin silti lääkkeiksi.

Minun mielestäni vaikka heroiinia voi kokemukseni jälkeen kutsua lääkkeeksi. Tai kloorin juomista pullosta. Käsidesikin voi olla jollekin lääke, suun kautta otettuna.

Anonyymi kirjoitti:

ITse koin seksuaalisen hyväksikäytön huomattavasti vaikeammaksi käsitellä, kun pakkohoidon. En tosin ollut missään umpipsykoosissa kun jouduin osastolle. Se saattaa vaikuttaa rajusti kokemukseen.

Lue lisää

Mitä enemmän on sekaisin, tai hämmennyksissä omasta tilanteesta, sitä enemmän se vaikuttaa kokemukseen hoidosta.
Jos ei itse ymmärrä omaa tilaansa, on hankalampaa ymmärtää tarvitsevansa apua ja ottaa sitä vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sairainta koko kokemuksessa itselläni osastolla oli se että haitat oli mielenterveyttä tuhoavia. Mutta niitä aineita jotka sai aikaan sitä kuin näkökenttä olisi sumuinen, aiheuttivat pakkoliikettä, sairaalloista ahdistusta ja sairaalloista lamaantumisen tunnetta kuin aivot sammuisivat ja taju lähtisi väkisin pois samaan aikaan tuntien kuin silti pitäisi liikutella kroppaansa levottomana kuin ne olisivat varastaneet kaiken palkitsevuuden kuin dopamiinit olisi tyrehdytetty ja tilalla olisi luonnottoman mitäänsanomaton olo, jopa tuskainen ja hämillään siitä kun ei tunne eikä jotenkin järki juokse normaalisti.

... Kutsuttiin silti lääkkeiksi.

Minun mielestäni vaikka heroiinia voi kokemukseni jälkeen kutsua lääkkeeksi. Tai kloorin juomista pullosta. Käsidesikin voi olla jollekin lääke, suun kautta otettuna.

Lue lisää

Kurja kokemus jota kutsutaan psykiatrian piirissä hoidoksi, jota akateemisesti koulutetut lääkärit tekevät.

Tässä on mielestäni hyvin kuvattu mitä peliä tämä psykiatriseksi hoidoksi kutsuttu hoitojärjestelmä pelaa ihmisten terveyden kustannuksella.

Anonyymi kirjoitti:

Ainahan jollain on asiat vielä huonommin. Joku on invalidi kuurosokea pakolaisleirillä. Mutra se ei tarkoita etteikö täällä koto-Suomessakin voisi epäkohtia olla ja joku niiden vuoksi kärsiä paljonkin. Lääkkeet ainakin teki itselleni ihan oman kärsimyksen asteensa.

Lue lisää

Suomen psykiatriaa pitää kehittää suomen näkökohdista eikä jonkun kehitysmaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä enemmän on sekaisin, tai hämmennyksissä omasta tilanteesta, sitä enemmän se vaikuttaa kokemukseen hoidosta.
Jos ei itse ymmärrä omaa tilaansa, on hankalampaa ymmärtää tarvitsevansa apua ja ottaa sitä vastaan.

Lue lisää

Tässä on hyvin kuvattu miten se todellisuudessa menee.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä on hyvin kuvattu miten se todellisuudessa menee.

Ei pidä paikkaansa. Vaikka ihminen olisi miten sairas tahansa, niin ajattelu, ja havainnointikyky säilyvät ennallaan. Kyllä ihminen näkee, ja tajuaa asioita, sekä kykenee tekemään päätelmiä.

Alalla olevat ajattelevat usein noin, että esim. jos ihmisellä on psykoosi, tai diagnosoitu psykoosisairaus, että kaikki hänen ajattelunsa ja aivotoiminta olisi sairasta. On myös tapauksia, joissa potilaan käytöstä, puhetta, sekä olemusta ylianalysoidaan, jopa väärin. Eli näissäkin tapauksissa yksilö tekee aivan oikeita havaintoja ja päätelmiä mm. hoitohenkilökunnasta, ja heidän toiminnastaan, ja asenteistaan.

Hoitohenkilökunnalle taas on eduksi väittää heidän osastoilleen tulevien ihmisten olevan muka niin sekaisin, että he tekevät muka väärintulkintoja psykiatriasta, hoidosta tms. Se lienee tarkoituksenmukaista, eli sille on oma syynsä. Siitähän saadaan yksi olevinaan "todiste" siitä, että potilas on vakavasti mielisairas, ja hoidon tarpeessa. Tästä syystä potilailta otetaan yleensä kännykät yms. pois, jotta he eivät voisi jälkeenpäin väittää heitä kohdeltaneen huonosti ja epäasiallisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Vaikka ihminen olisi miten sairas tahansa, niin ajattelu, ja havainnointikyky säilyvät ennallaan. Kyllä ihminen näkee, ja tajuaa asioita, sekä kykenee tekemään päätelmiä.

Alalla olevat ajattelevat usein noin, että esim. jos ihmisellä on psykoosi, tai diagnosoitu psykoosisairaus, että kaikki hänen ajattelunsa ja aivotoiminta olisi sairasta. On myös tapauksia, joissa potilaan käytöstä, puhetta, sekä olemusta ylianalysoidaan, jopa väärin. Eli näissäkin tapauksissa yksilö tekee aivan oikeita havaintoja ja päätelmiä mm. hoitohenkilökunnasta, ja heidän toiminnastaan, ja asenteistaan.

Hoitohenkilökunnalle taas on eduksi väittää heidän osastoilleen tulevien ihmisten olevan muka niin sekaisin, että he tekevät muka väärintulkintoja psykiatriasta, hoidosta tms. Se lienee tarkoituksenmukaista, eli sille on oma syynsä. Siitähän saadaan yksi olevinaan "todiste" siitä, että potilas on vakavasti mielisairas, ja hoidon tarpeessa. Tästä syystä potilailta otetaan yleensä kännykät yms. pois, jotta he eivät voisi jälkeenpäin väittää heitä kohdeltaneen huonosti ja epäasiallisesti.

Lue lisää

Pitää muuten paikkansa, ainakin osittain.
Olen tuo, joka kirjoitin, että sekavuus ja hämmennys aiheuttavat vaikeuksia hoitoon.
Olen myös entinen psykoosipotilas, sairastanut psykoosin useampaan kertaan.
Tiedän, että usein psykoosissa pystyy havainnoimaan ympäristöään, ajattelukin voi olla suurin piirtein järkipohjaista, mutta psykoosi on aina psykoosi.
Potilas ei useinkaan ymmärrä omaa tilaansa, ja kokee hoitoyritykset itsensä vastaisiksi.
Puhun myös omasta kokemuksesta.
Psykoosissa olevalle ihmiselle ei ole mukavaa yleensä mikään, mihin pakotetaan. Tosin ei terveidenkään ihmisten ole kivaa tehdä asioita pakosta, vaikka joskus tulee tilanteita, että niin joutuu tekemään.

Hoitohenkilökuntakin joutuu joskus tekemään potilaalle pakkotoimia, jos potilas on niin syvässä psykoosissa, ettei ymmärrä omaa parastaan. Eikä se ole henkilökunnastakaan kivaa, että joutuvat niin toimimaan. Eivät he nauti siitä, jos joutuvat jonkun pakaraan piikkiä pistämään, helpommallahan hekin pääsisivät, jos niin ei tarvitsisi tehdä.

Voi vaikuttaa, että puolustelisin psykiatriaa, joo, osittain. Kun tulin parempaan kuntoon, aloin ymmärtämään paljon asioita myös toiselta suunnalta kuin ainoastaan potilaan näkökulmasta. Tosin epäkohdatkin oppi huomaamaan selkeämmin.
Jossittelu jälkeenpäin on turhaa, mutta toivoisin, että olisin ymmärtänyt jo vuosia aiemmin samat asiat, sekä sen, mikä oli itseni parhaaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä enemmän on sekaisin, tai hämmennyksissä omasta tilanteesta, sitä enemmän se vaikuttaa kokemukseen hoidosta.
Jos ei itse ymmärrä omaa tilaansa, on hankalampaa ymmärtää tarvitsevansa apua ja ottaa sitä vastaan.

Lue lisää

Mitä apua on pakkoliikkeiden tai pahan olon lääkkeillä tuottaminen?

Siis edelleenkin, voihan kloorin juontia kutsua kanssa vaikka lääkkeeksi. Entisaikaan yskänlääkkeessä oli heroiinia.

Antipsykootit eivät olleet antipsykootteja koska niitä käyttäessä olin sekava. Selkenin irroittautumalla psykiatriasta ja alasajamalla lääkkeet ja kitumalla vieroitusoireet. Siinä ei ole mitään epäselvää.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä apua on pakkoliikkeiden tai pahan olon lääkkeillä tuottaminen?

Siis edelleenkin, voihan kloorin juontia kutsua kanssa vaikka lääkkeeksi. Entisaikaan yskänlääkkeessä oli heroiinia.

Antipsykootit eivät olleet antipsykootteja koska niitä käyttäessä olin sekava. Selkenin irroittautumalla psykiatriasta ja alasajamalla lääkkeet ja kitumalla vieroitusoireet. Siinä ei ole mitään epäselvää.

Lue lisää

Psykoosi loppui siihen. Minulla ei todistetusti ole ollut yhtä ainoaa psykoosia ennen psykiatristen lääkkeiden (ei antipsykootit) vieroitusoireiden minä aikana olin herkempi lääkkeille eikä psykiatristen lääkkeiden käytön loputtua. Siinä ei ole mitään hämillään oloa jos lääkkeet puhkaisee pahaa oloa ja sekavuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Psykoosi loppui siihen. Minulla ei todistetusti ole ollut yhtä ainoaa psykoosia ennen psykiatristen lääkkeiden (ei antipsykootit) vieroitusoireiden minä aikana olin herkempi lääkkeille eikä psykiatristen lääkkeiden käytön loputtua. Siinä ei ole mitään hämillään oloa jos lääkkeet puhkaisee pahaa oloa ja sekavuutta.

Lue lisää

Pakkohoitotoimet aikana jolloin kokee lääkkeistä haittaa olivat kidutusta. Kutsun sitä oikealla nimellä. Joku toki voi kokea lääkkeistä hyötyä ja kokea hoitotoimenpiteet hyviksi. Sellainen hoito missä sivuutetaan koettu haitta ja pumpataan lisää lääkkeitä siihen asti että kognitio laskee, ihminen kokee pakkoliikkeitä ja toksisuutta lääkkeistä on pahoinpitelyä, ei hoitoa. Toki pahenevan sekavuuden voi kuitata vain sairautena mutta se on kyllä jännä kun osana lääkekokeiluja vointi vain kokoajan romahtaa ja lopetettua lääkekokeilut ja kituessa vieroitusoireet vointi paranee.

Psykiatriset lääkkeet voi sotkea unen (myös vieroituksessa), aiheuttaa pakkoliikkeitä, kognition rapautumista, tunne-elämän leikkautumista, aiheuttaa stressiä vieroitusoireissa. Ei siinä mitään sen kummempaa ole.

Anonyymi kirjoitti:

Pakkohoitotoimet aikana jolloin kokee lääkkeistä haittaa olivat kidutusta. Kutsun sitä oikealla nimellä. Joku toki voi kokea lääkkeistä hyötyä ja kokea hoitotoimenpiteet hyviksi. Sellainen hoito missä sivuutetaan koettu haitta ja pumpataan lisää lääkkeitä siihen asti että kognitio laskee, ihminen kokee pakkoliikkeitä ja toksisuutta lääkkeistä on pahoinpitelyä, ei hoitoa. Toki pahenevan sekavuuden voi kuitata vain sairautena mutta se on kyllä jännä kun osana lääkekokeiluja vointi vain kokoajan romahtaa ja lopetettua lääkekokeilut ja kituessa vieroitusoireet vointi paranee.

Psykiatriset lääkkeet voi sotkea unen (myös vieroituksessa), aiheuttaa pakkoliikkeitä, kognition rapautumista, tunne-elämän leikkautumista, aiheuttaa stressiä vieroitusoireissa. Ei siinä mitään sen kummempaa ole.

Lue lisää

Ilman intuitiotani ns sairaana eli havainnointia että lääkkeet ei sovi voi olla että en olisi enää hengissä. Kiitos sen pystyin toipumaan sille tasolle mille toivuin.

Ilman tuota intuitiota kuuluisin siihen kategoriaan ihmisiä joilta psykiatria vahingoittavia kaavamaisia hoitokäytäntöjään olisi ajanut itsemurhaan kutsuen sitä vain ihmisen sairaudeksi. Välittämättä yhtään loppupeleissä mitä ihmiselle tapahtui.

Anonyymi kirjoitti:

Ilman intuitiotani ns sairaana eli havainnointia että lääkkeet ei sovi voi olla että en olisi enää hengissä. Kiitos sen pystyin toipumaan sille tasolle mille toivuin.

Ilman tuota intuitiota kuuluisin siihen kategoriaan ihmisiä joilta psykiatria vahingoittavia kaavamaisia hoitokäytäntöjään olisi ajanut itsemurhaan kutsuen sitä vain ihmisen sairaudeksi. Välittämättä yhtään loppupeleissä mitä ihmiselle tapahtui.

Lue lisää

Mulla on nyt sellainen " intuitio ", etten mieti enää menneitä kokemuksia, vaan keskityn nykyhetkeen.
Se mitä koin, on jo tapahtunut, eikä toivottavasti tapahdu uudelleen.
Haittojakin lääkkeistä jäi, mutta ne on nyt osa elämää, sille ei voi mitään.
Ehkä tuleva on kuitenkin parempaa, kuin mennyt.

Olipas outo näkökulma.
Insinöörit ja johtajat tarvitsevat harvemmin psykiatriaa kuin he, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.
Ja mistä kukaan voi tietää, mitä psykiatrit ajattelee, eivät hekään tiedä mitä muut ajattelevat.

Anonyymi kirjoitti:

Olipas outo näkökulma.
Insinöörit ja johtajat tarvitsevat harvemmin psykiatriaa kuin he, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.
Ja mistä kukaan voi tietää, mitä psykiatrit ajattelee, eivät hekään tiedä mitä muut ajattelevat.

Lue lisää

Tällä palstalla tasan tiedetään mitä muut ajattelevat, tai ainakin luullaan tietävän.

Anonyymi kirjoitti:

Olipas outo näkökulma.
Insinöörit ja johtajat tarvitsevat harvemmin psykiatriaa kuin he, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.
Ja mistä kukaan voi tietää, mitä psykiatrit ajattelee, eivät hekään tiedä mitä muut ajattelevat.

Lue lisää

Yrityksissä ympäristöinsinöörit tekivät työkseen ympäristösaneerauksen 2000-luvulla päästöjen, kulutuksen ja jätteiden määrän vähentämiseksi. Psykiatri on tämänkin todennut psykoosiksi, ettei yrityksissä olisi koskaan ollut sellaista. Tämä on vain yksi esimerkki. Yritysmaailman puolella tapahtuu uusia asioita ja innovaatioita koko ajan, joita psykiatrin mielestä ei tapahdu. Eivät insinöörit ja johtajat psykiatria tarvitse tietenkään mihinkään, mutta psykiatri tekee diagnoosia välillä ihan kaikista suomalaisista. Joidenkin uusien suomalaisinnovaatioiden (se on suomalaisten työtä) vuoksi.

Psykiatri on kommentoinut tätä pitkään jatkunutta tilannetta. Eli psykiatrin mielestä kaikki tulee vaan ja suomalaisten työt ovat jumalan suuria tekoja. Kansainvälinen bisnes Suomesta muihin maihin on loppunut tämän psykiatriaan perustuvan jumaluusopin takia.

Anonyymi kirjoitti:

Yrityksissä ympäristöinsinöörit tekivät työkseen ympäristösaneerauksen 2000-luvulla päästöjen, kulutuksen ja jätteiden määrän vähentämiseksi. Psykiatri on tämänkin todennut psykoosiksi, ettei yrityksissä olisi koskaan ollut sellaista. Tämä on vain yksi esimerkki. Yritysmaailman puolella tapahtuu uusia asioita ja innovaatioita koko ajan, joita psykiatrin mielestä ei tapahdu. Eivät insinöörit ja johtajat psykiatria tarvitse tietenkään mihinkään, mutta psykiatri tekee diagnoosia välillä ihan kaikista suomalaisista. Joidenkin uusien suomalaisinnovaatioiden (se on suomalaisten työtä) vuoksi.

Psykiatri on kommentoinut tätä pitkään jatkunutta tilannetta. Eli psykiatrin mielestä kaikki tulee vaan ja suomalaisten työt ovat jumalan suuria tekoja. Kansainvälinen bisnes Suomesta muihin maihin on loppunut tämän psykiatriaan perustuvan jumaluusopin takia.

Lue lisää

Mitä minä juuri luin?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä minä juuri luin?

Kysyisin ihan samaa.
Oli pikkuisen hatusta tempaistu juttu.
Psykoottista horinaa.

Onko siellä asiaa antipsykiatriasta, vai onko siellä antipsykiatriaa?

Pieni mutta olennainen ero!

Käsittääkseni sivustoa pitää yllä yhdistys nimeltä tarpeenmukainen hoito ry.
Heidän säännöissään puhutaan tarpeenmukaisesta hoidosta. Yhdistyksen viestinnässä tämä tarve ei kuitenkaan näy?

Miten voi olla yhdistys joka ei noudata omia sääntöjään? Kumpaa pitäisi muuttaa, yhdistyksen sääntöjä vai yhdistyksen viestintää?

Anonyymi kirjoitti:

Onko siellä asiaa antipsykiatriasta, vai onko siellä antipsykiatriaa?

Pieni mutta olennainen ero!

Käsittääkseni sivustoa pitää yllä yhdistys nimeltä tarpeenmukainen hoito ry.
Heidän säännöissään puhutaan tarpeenmukaisesta hoidosta. Yhdistyksen viestinnässä tämä tarve ei kuitenkaan näy?

Miten voi olla yhdistys joka ei noudata omia sääntöjään? Kumpaa pitäisi muuttaa, yhdistyksen sääntöjä vai yhdistyksen viestintää?

Lue lisää

Hassua kysellä täällä jostain yhdistyksestä. Mene ja katso mitä siellä on. Madinfinland on osa suurempaa useassa maassa olevaa järjestöä.
Äidilläni oli tapana sanoa usein kun kyselin jotain hassua: sinulla on yhtä suuret silmät päässäsi kuin minullakin, katso itse.

Anonyymi kirjoitti:

Hassua kysellä täällä jostain yhdistyksestä. Mene ja katso mitä siellä on. Madinfinland on osa suurempaa useassa maassa olevaa järjestöä.
Äidilläni oli tapana sanoa usein kun kyselin jotain hassua: sinulla on yhtä suuret silmät päässäsi kuin minullakin, katso itse.

Lue lisää

Minun äidillä oli tapana sanoa, että kysyvä ei tieltä eksy. Ja yllättävän hyvin olen elämässäni pärjännyt, aina kun olen itseltäni viisaammilta kysynyt.

Anonyymi kirjoitti:

Minun äidillä oli tapana sanoa, että kysyvä ei tieltä eksy. Ja yllättävän hyvin olen elämässäni pärjännyt, aina kun olen itseltäni viisaammilta kysynyt.

Aina on ihmisiä jotka luulee että he tietävät kaiken. Sellainen ei pysty kysymään.

Anonyymi kirjoitti:

Aina on ihmisiä jotka luulee että he tietävät kaiken. Sellainen ei pysty kysymään.

Olisi hyvin vaikeaa olla ihminen, joka on muka aina oikeassa.
Silloin ei pärjäisi itsensä kanssa, eikä siitä johtuen muidenkaan kanssa.

Tuohon viimeiseen lauseeseen oikeastaan kiteytyy se kaikki, mikä sinusta itsestäsi paljastuu.
Kuvittelet jokaisen psykiatriaa kritisoivan olevan antipsykiatrian edustaja. Eikö tuo mene jo hieman sairauden puolelle?

Sinulla on aivan liian stereotypiset ja valmiiksi asenteelliset käsitykset psykiatriaa kritisoivista ihmisistä.

En tiedä mitä edes tarkoitat antipsykiatrialla?

Itse tunnen vain ihmisiä joiden terveyden psykiatria tuhosi. He ovat sitten jossain vaiheessa lakanneet uskomasta ainakin osaa psykiatrian oppeja ja ottaneet asiat omiin käsiinsä enemmän.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä mitä edes tarkoitat antipsykiatrialla?

Itse tunnen vain ihmisiä joiden terveyden psykiatria tuhosi. He ovat sitten jossain vaiheessa lakanneet uskomasta ainakin osaa psykiatrian oppeja ja ottaneet asiat omiin käsiinsä enemmän.

Lue lisää

Myöskin tiedän kriittisiä ammattilaisia mitkä puhuvat hoitojärjestelmän puutteista. Antipsykiatriaksi sen kutsuminen on vain sitä eträ keksii kriitikoille nimen jolla sanomaa voidaan helpommin väheksyä leimaamalla se ja unohtaa täysin esim hoidolla tuotettu harmi

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä mitä edes tarkoitat antipsykiatrialla?

Itse tunnen vain ihmisiä joiden terveyden psykiatria tuhosi. He ovat sitten jossain vaiheessa lakanneet uskomasta ainakin osaa psykiatrian oppeja ja ottaneet asiat omiin käsiinsä enemmän.

Lue lisää

Se, että on otettu asiat enemmän omiin käsiin, on osa sitä toipumisprosessia. Sehän tarkoittaa, että ihminen on tullut parempaan kuntoon, voi paremmin, jos hän pystyy enemmän ja enemmän toimimaan itsenäisesti ja hoitaa asiansa ja itsensä.
Kysymys on oikeastaan tässä kohtaa se, että mikä siinä on muka mennyt pilalle ?
Eihän terveys ole tuhoutunut, vaan parantunut.

Anonyymi kirjoitti:

Myöskin tiedän kriittisiä ammattilaisia mitkä puhuvat hoitojärjestelmän puutteista. Antipsykiatriaksi sen kutsuminen on vain sitä eträ keksii kriitikoille nimen jolla sanomaa voidaan helpommin väheksyä leimaamalla se ja unohtaa täysin esim hoidolla tuotettu harmi

Lue lisää

Jos sun kritiikki ei kestä kritiikkiä, niin onko se edes kritiikkiä?

Anonyymi kirjoitti:

Se, että on otettu asiat enemmän omiin käsiin, on osa sitä toipumisprosessia. Sehän tarkoittaa, että ihminen on tullut parempaan kuntoon, voi paremmin, jos hän pystyy enemmän ja enemmän toimimaan itsenäisesti ja hoitaa asiansa ja itsensä.
Kysymys on oikeastaan tässä kohtaa se, että mikä siinä on muka mennyt pilalle ?
Eihän terveys ole tuhoutunut, vaan parantunut.

Lue lisää

Ei se ole mitään optimaalista toipumisprosessia että potilaan terveys tuhotaan lääkkeillä ja hän kotonansa parantelee itseään lääkkeistä joutuen pahimmassa tapauksessa auttamaan itseään selviytymään niistä jonkun ihan muun kuin psykiatrian tuella joka lääkkeet määräsi.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se ole mitään optimaalista toipumisprosessia että potilaan terveys tuhotaan lääkkeillä ja hän kotonansa parantelee itseään lääkkeistä joutuen pahimmassa tapauksessa auttamaan itseään selviytymään niistä jonkun ihan muun kuin psykiatrian tuella joka lääkkeet määräsi.

Lue lisää

Mutta kovinhan se on perin kummallista, että vasta tämä lääkehaitta kokemus saa ihmisen ottamaan sitä vastuuta itsestään ja elämästään.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä mitä edes tarkoitat antipsykiatrialla?

Itse tunnen vain ihmisiä joiden terveyden psykiatria tuhosi. He ovat sitten jossain vaiheessa lakanneet uskomasta ainakin osaa psykiatrian oppeja ja ottaneet asiat omiin käsiinsä enemmän.

Lue lisää

Eikä tämä olisi silloin hieno tilaisuus tutustua siihen mitä antipsykiatria on ja miten se ajansaatossa kehittyy?

Anonyymi kirjoitti:

Mutta kovinhan se on perin kummallista, että vasta tämä lääkehaitta kokemus saa ihmisen ottamaan sitä vastuuta itsestään ja elämästään.

Ai väität että ihminen joka vetää pillereitä ja käy psykiatrilla ei ota vastuuta itsestään?
Onko se automaatio jos käy tuollaisella taholla eträ ei ota vastuuta itsestään jos joku muu sanoo joiltain osin mitä ihmisen kannatraa tehdä?

Anonyymi kirjoitti:

Ai väität että ihminen joka vetää pillereitä ja käy psykiatrilla ei ota vastuuta itsestään?
Onko se automaatio jos käy tuollaisella taholla eträ ei ota vastuuta itsestään jos joku muu sanoo joiltain osin mitä ihmisen kannatraa tehdä?

Lue lisää

Omiin käsiin ottaminen tarkoittaa eriä mihin sinä viittaat, se tarkoittaa sitä että lakkaa tulkitsemasta itseään psykiatrian linssien ja kehysten läpi ja lakkaa ottamasta esim lääkitysohjeita psykiatrian puolelta koska näistä on tullut harmia. Silloin on pakko alkaa etsimään muita keinoja voida paremmin jos ei enää siedä psykiatrian tapaa hoitaa itseään.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se ole mitään optimaalista toipumisprosessia että potilaan terveys tuhotaan lääkkeillä ja hän kotonansa parantelee itseään lääkkeistä joutuen pahimmassa tapauksessa auttamaan itseään selviytymään niistä jonkun ihan muun kuin psykiatrian tuella joka lääkkeet määräsi.

Lue lisää

Mitä mahdat tarkoittaa tuolla " selviytymään niistä ihan jonkun muun kuin psykiatrian tuella.." ?
Jos terveys muka tuhotaan ja sitten itse parantelee kotonaan itseään, niin luulisi, että lopputulos on sellainen, että ihminen toipuu.
Jos ei niin käy, niin olisiko kuitenkin kyseessä joku sairaus ?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä mahdat tarkoittaa tuolla " selviytymään niistä ihan jonkun muun kuin psykiatrian tuella.." ?
Jos terveys muka tuhotaan ja sitten itse parantelee kotonaan itseään, niin luulisi, että lopputulos on sellainen, että ihminen toipuu.
Jos ei niin käy, niin olisiko kuitenkin kyseessä joku sairaus ?

Lue lisää

Selviytymään niistä sananparrella viittaan esimerkiksi siihen kun hermosto on sekaisin vieroittautuessa lääkkeistä (esim autonomisen hermoston häikkää seurauksena lääkkeistä ynnä muita vieroituksesta puhjenneita oireita), on PSSD, extrapyramidaalioireita ynnä muuta lääkkeiden seurauksena. Joskus hoito voi olla paljon pahempaa kuin tila mihin niitä söi.

Yrität ilmeisesti tällä kokoajan hakea sitä että ihmisillä on ongelmia ja eikö ne oireet lääkkeisrä mene ohi. Noh, minulla ei ollut ennen lääkkeitä uni sekaisin, palautumisongelmia liikunnasta, extrapyramidaalioireita tai sen tason ahdistusta ja hermostollista ylivireyttä mitä lääkityksen alasajo laukaisi. PSSD on edelleen ja neuropaattisia tuntemuksia mutta muut oireet on kohentuneet.

Mitä tulee ihmisten ongelmiin itsessään mihin lääkkeitä söi niin ne voi olla aika pala kakkua verrattuna ongelmiin mitä saa setviä lääkityksien seurauksena. Toki joillakin onnekkailla asia ei ole näin. Uskon myös siihen että koska ihminen oppii vain lääkkeiden aikana hallitsemaan niillä henkisiä ongelmiaan, hän voi joutua tekemään uuden työn vielä vieroituksessa plus päälle vielä vieroitusseuraamusten kohtaaminen mikä lisää oman ekstransa. Oli hullua että pitkäaikaislääkitysten jälkeen minulla on vahva vierauden tunne siihen kuka olin lääkityksillä mutta vahva yhteys ja ymmärrys siihen kuka olin ennen lääkityksiä. Valitettavasti tämä hankaloittaa hieman oman elämänsä hahmottamista ja vaatii prosessointia koska nämä ihmisen evoluutiosta parikymmentä vuptta olemassa olleet aineet eivät ihan täysin mielestäni ole sellaisia mihin ihmisen mieli ja keho on tottunut evoluution valossa. Ne sotkevat ja esim vieroitusseuraamusten stresaaavuuteen hermostoamme ei ole rakennettu.

Anonyymi kirjoitti:

Selviytymään niistä sananparrella viittaan esimerkiksi siihen kun hermosto on sekaisin vieroittautuessa lääkkeistä (esim autonomisen hermoston häikkää seurauksena lääkkeistä ynnä muita vieroituksesta puhjenneita oireita), on PSSD, extrapyramidaalioireita ynnä muuta lääkkeiden seurauksena. Joskus hoito voi olla paljon pahempaa kuin tila mihin niitä söi.

Yrität ilmeisesti tällä kokoajan hakea sitä että ihmisillä on ongelmia ja eikö ne oireet lääkkeisrä mene ohi. Noh, minulla ei ollut ennen lääkkeitä uni sekaisin, palautumisongelmia liikunnasta, extrapyramidaalioireita tai sen tason ahdistusta ja hermostollista ylivireyttä mitä lääkityksen alasajo laukaisi. PSSD on edelleen ja neuropaattisia tuntemuksia mutta muut oireet on kohentuneet.

Mitä tulee ihmisten ongelmiin itsessään mihin lääkkeitä söi niin ne voi olla aika pala kakkua verrattuna ongelmiin mitä saa setviä lääkityksien seurauksena. Toki joillakin onnekkailla asia ei ole näin. Uskon myös siihen että koska ihminen oppii vain lääkkeiden aikana hallitsemaan niillä henkisiä ongelmiaan, hän voi joutua tekemään uuden työn vielä vieroituksessa plus päälle vielä vieroitusseuraamusten kohtaaminen mikä lisää oman ekstransa. Oli hullua että pitkäaikaislääkitysten jälkeen minulla on vahva vierauden tunne siihen kuka olin lääkityksillä mutta vahva yhteys ja ymmärrys siihen kuka olin ennen lääkityksiä. Valitettavasti tämä hankaloittaa hieman oman elämänsä hahmottamista ja vaatii prosessointia koska nämä ihmisen evoluutiosta parikymmentä vuptta olemassa olleet aineet eivät ihan täysin mielestäni ole sellaisia mihin ihmisen mieli ja keho on tottunut evoluution valossa. Ne sotkevat ja esim vieroitusseuraamusten stresaaavuuteen hermostoamme ei ole rakennettu.

Lue lisää

Muuten koen että lääkkeistä ei ollut merkittävää hyötyä kiduttuani pahimman yli mitä ei pystyisi elintavoilla ja ihan terapeuttisella työskentelyllä paremminkin tekemään. On aika surkuhupaisaa tajuta käyttäneensä ainetta jonka suurimman vaikutuksen epäilee olevan plasebo tai ei hyödyllinen vaikutus välttämättä laisinkaan eli tunne-elämän leikkaaminen.

Koko ihmiselämä on opettelua elämään tunteiden, menetysten kanssa sekä oppimaan erilaisia taitoja selvitä tässä ihmiselämässä. Mitä lääkkeellä parannetaan? Tai mistä tässä parannutaan? Ihmiselämästäkö?

Anonyymi kirjoitti:

Muuten koen että lääkkeistä ei ollut merkittävää hyötyä kiduttuani pahimman yli mitä ei pystyisi elintavoilla ja ihan terapeuttisella työskentelyllä paremminkin tekemään. On aika surkuhupaisaa tajuta käyttäneensä ainetta jonka suurimman vaikutuksen epäilee olevan plasebo tai ei hyödyllinen vaikutus välttämättä laisinkaan eli tunne-elämän leikkaaminen.

Koko ihmiselämä on opettelua elämään tunteiden, menetysten kanssa sekä oppimaan erilaisia taitoja selvitä tässä ihmiselämässä. Mitä lääkkeellä parannetaan? Tai mistä tässä parannutaan? Ihmiselämästäkö?

Lue lisää

Toki voisi sanoa että laitetaan markkinoille rikkinäinen auto ja joku losauttaa sillä seinään ja jalat halvaantuneena tämä henkilö kuitenkin löytää muista vastaavan auton takia halvaantuneista vertaistukea ja uusia elämänfilosofioita ja tapoja pärjätä asteittain jopa paremmin itsensä kanssa mutta en minä sitä paranemiseksi sanoisi. Kyllä se tarinan tyyppi saattaa silti itkeä itsensä uneen ja kärsiä elämänlaatunsa alenenemasta ja haaveilla eträ voisi kävellä.

Tai joku hoksaa alkoholismin jälkeen että elämä onkin parempaa ilman alkoholismia mutta samalla on maksansiirtojonossa ja aika paskaakin elämä on alkoholin seurauksena.

Anonyymi kirjoitti:

Selviytymään niistä sananparrella viittaan esimerkiksi siihen kun hermosto on sekaisin vieroittautuessa lääkkeistä (esim autonomisen hermoston häikkää seurauksena lääkkeistä ynnä muita vieroituksesta puhjenneita oireita), on PSSD, extrapyramidaalioireita ynnä muuta lääkkeiden seurauksena. Joskus hoito voi olla paljon pahempaa kuin tila mihin niitä söi.

Yrität ilmeisesti tällä kokoajan hakea sitä että ihmisillä on ongelmia ja eikö ne oireet lääkkeisrä mene ohi. Noh, minulla ei ollut ennen lääkkeitä uni sekaisin, palautumisongelmia liikunnasta, extrapyramidaalioireita tai sen tason ahdistusta ja hermostollista ylivireyttä mitä lääkityksen alasajo laukaisi. PSSD on edelleen ja neuropaattisia tuntemuksia mutta muut oireet on kohentuneet.

Mitä tulee ihmisten ongelmiin itsessään mihin lääkkeitä söi niin ne voi olla aika pala kakkua verrattuna ongelmiin mitä saa setviä lääkityksien seurauksena. Toki joillakin onnekkailla asia ei ole näin. Uskon myös siihen että koska ihminen oppii vain lääkkeiden aikana hallitsemaan niillä henkisiä ongelmiaan, hän voi joutua tekemään uuden työn vielä vieroituksessa plus päälle vielä vieroitusseuraamusten kohtaaminen mikä lisää oman ekstransa. Oli hullua että pitkäaikaislääkitysten jälkeen minulla on vahva vierauden tunne siihen kuka olin lääkityksillä mutta vahva yhteys ja ymmärrys siihen kuka olin ennen lääkityksiä. Valitettavasti tämä hankaloittaa hieman oman elämänsä hahmottamista ja vaatii prosessointia koska nämä ihmisen evoluutiosta parikymmentä vuptta olemassa olleet aineet eivät ihan täysin mielestäni ole sellaisia mihin ihmisen mieli ja keho on tottunut evoluution valossa. Ne sotkevat ja esim vieroitusseuraamusten stresaaavuuteen hermostoamme ei ole rakennettu.

Lue lisää

En yritä hakea yhtään mitään.
Olen itse kokenut vuosikausien lääkitykset haittoineen, ehkä myös joitain vieroitusoireitakin oli.
Neurologista haittaa on jäänyt, myös kognitiivisia ongelmia, mutta mitään traumaattista ei.
Kaiken kaikkiaan ajattelen, että elämä on kuitenkin nykyään parempaa, kun ei tarvitse olla lääketokkurassa.
Vahvasti lääkittynä en pystynyt käymään läpi henkisiä ongelmiani, lääkitysten vähennyttyä vasta onnistui.
Ja nykyään ilman lääkkeitä on tullut ongelmat ja vastoinkäymiset selvitettyä, nekin kuuluu osaksi elämää.
Jos olisin jäänyt murehtimaan sitä, mitä kaikkea tuli koettua, saattaisin edelleen olla huonommassa kunnossa/voinnissa, mutta koen, että elämässä on yritettävä eteenpäin, vaikka se ei enää ole niin hyvin mahdollista kuin ennen koko psykiatrian pyöritystä.
Hyvää ja huonoa kokeneena voin sanoa, että keskittymällä siihen hyvään, jää se huonompi enemmän taka-alalle.
Toki jokainen kokee asiat eri tavalla, muiden puolesta ei voi sanoa mitään.

Niin, millaiseksi psykiatria voisi muuttua jos oirelähtöisyyden sijaan ihmisten ongelmat ymmärrettäisiin lähtökohtaisesti enemmän ihan ymmärrettävinä seurauksina jostakin, esim traumasta tai vastaavasta kaltoinkohtelusta tai esimerkiksi modernin yhteiskunnan paineista gai muodosta toteuttaa yhteiskunta joka ei vastaa ihmistem tarpeisiin?

Ja lähdettäisiin tältä pohjalta hoitamaan ihmisiä ilman pakkomielteistä tunkemista johonkin laatikkoon ymmärtäen paremmin tarve tulla kunnioitetuksi, ymmärretyksi, kohdatuksi

Onko se oikeasti sen kysymyksen vika, jos ei kykene tai halua vastata siihen kysymykseen?

Missä vaiheessa kritiikistä tulee sellainen itseisarvo, ettei sillä ole minkäänlaisia laadullisia tai määrällisiä kriteerejä? Tai kykyä puhua niistä?

Kun katsoo niitä lukuisia eri aiheilla aloitettuja keskusteluja tällä foorumilla, ja sitä kuinka ne täytetään yhdellä ja samalla mantralla, kertoo kyllä selkeästi sen, että se ei ole niiden aloitusten vika ettei sitä vuorovaikutteista keskustelua synny.

Jos avoimen dialogin malli ei mielestäsi täytä anipsykiatrian määritelmää. niin eikö jo pelkästään sen mukaan laskeminen todista sen, että aika lavealla käsitteellä sitä kehitystä siihen kysymykseen hyväksytään. Onko sitten kuitenkin niin että puhut enemmän omista ennakkoasenteistasi, ja kyvyttömyydestä monipuoliseen asioiden havainnointiin ja keskusteluun?

Anonyymi kirjoitti:

Onko se oikeasti sen kysymyksen vika, jos ei kykene tai halua vastata siihen kysymykseen?

Missä vaiheessa kritiikistä tulee sellainen itseisarvo, ettei sillä ole minkäänlaisia laadullisia tai määrällisiä kriteerejä? Tai kykyä puhua niistä?

Kun katsoo niitä lukuisia eri aiheilla aloitettuja keskusteluja tällä foorumilla, ja sitä kuinka ne täytetään yhdellä ja samalla mantralla, kertoo kyllä selkeästi sen, että se ei ole niiden aloitusten vika ettei sitä vuorovaikutteista keskustelua synny.

Jos avoimen dialogin malli ei mielestäsi täytä anipsykiatrian määritelmää. niin eikö jo pelkästään sen mukaan laskeminen todista sen, että aika lavealla käsitteellä sitä kehitystä siihen kysymykseen hyväksytään. Onko sitten kuitenkin niin että puhut enemmän omista ennakkoasenteistasi, ja kyvyttömyydestä monipuoliseen asioiden havainnointiin ja keskusteluun?

Lue lisää

Miten avoin dialogi muka voisi olla antipsykiatriaa? Keroputaalla voi hakeutua sähköhoitoon, napsia lääkkeitä ym.

Ainoastaan lähtökohta on hieman eri ja ehkä hieman enemmän toisesta perspektiivistä mielenterveyden ongelmia katsova mistä seuraa erilaiset lähestymistavat jorka ei ole niin lääkitään oireita tyyppisiä kuin muualla..

Anonyymi kirjoitti:

Miten avoin dialogi muka voisi olla antipsykiatriaa? Keroputaalla voi hakeutua sähköhoitoon, napsia lääkkeitä ym.

Ainoastaan lähtökohta on hieman eri ja ehkä hieman enemmän toisesta perspektiivistä mielenterveyden ongelmia katsova mistä seuraa erilaiset lähestymistavat jorka ei ole niin lääkitään oireita tyyppisiä kuin muualla..

Lue lisää

No eihän se olekkaan, ja silti sitä tähän ketjuun itsepintaisesti tungetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Miten avoin dialogi muka voisi olla antipsykiatriaa? Keroputaalla voi hakeutua sähköhoitoon, napsia lääkkeitä ym.

Ainoastaan lähtökohta on hieman eri ja ehkä hieman enemmän toisesta perspektiivistä mielenterveyden ongelmia katsova mistä seuraa erilaiset lähestymistavat jorka ei ole niin lääkitään oireita tyyppisiä kuin muualla..

Lue lisää

Entä onko antipsykiatriaa esim Soteria-talo tyyppiset ratkaisut?

Entäpä hoidot jossa pyritään kokonaisvaltaisemmin ratkaisemaan ihmisen ongelmia esim korjaamalla holistisesti uni, ravinto, olosuhteet, mahdolliset traumat kun yleensä lähdetään herkästi pahassa olossa SSRI lääkityksestä kuitenkin niin että ihminen hakeutuu terapiaan? Mutta ei vahvasti identifioidu diagnoosiinsa jonka kokee epätieteelliselsi oirelistaukseksi ja uskoo että asioita voisi hoitaa holistisemminkin ja kokonaisvaltaisemmin aidosti asioita ratkaisten ilman kropan sotkemista lääkkeillä? Masennus esim diagnoosina kun heikosti voi kuvata esim traumatyyppistä käytöstä ja tuntemista ja siihen liikaa tarrautuminen esim niin että ajattelee sen olevan enemmän aiheuttaja kuin oire jostain kuten päänsärky voi estää näkemästä todellisia syitä ja ratkaisuja taustalla.

Onko antipsykiatriaa kyseenalaistaa psykiatriaa jos saa aina eri lääkäriltä eri näkemyksiä siitä mikä diagnoosi on ja joku kumoaa toisen tekemät diagnoosit?

Entäpä onko antipsykiatriaa lääkkeettömän hoidon malli Norjassa vastauksena jos joku on 20 vuotta käyttänyt aina lääkkeitä ja se ei oikein johda mihinkään ja hän pääsee kokeilemaan lääkkeetöntä polkua ja purkamaan lääkkeitä hallitusti ja kokeilemaan uutta tapaa elää turvallisemmin ilman ertä kokoajan joku tyrkyrtää osastolla lääkkeitä?

Entäpä onko antipsykiatriaa kärsiä PSSD:stä ja kirjoittaa siitä? Ja onko se antipsykiatriaa jos kokee vääryyttä ettei kukaan määräämishetkellä moisesta ole maininnut

Entä onko antipsykiatriaa kyseenalaistaa psykiatriaa jos lääkkeet lopettaessaan elämä muuttuu paremmaksi ja olo terveemmäksi kun psykiatrien mielestä sinun olisi pitänyt käyttää lääkleitä?

Mitä on antipsykiatria?

Anonyymi kirjoitti:

Niin, millaiseksi psykiatria voisi muuttua jos oirelähtöisyyden sijaan ihmisten ongelmat ymmärrettäisiin lähtökohtaisesti enemmän ihan ymmärrettävinä seurauksina jostakin, esim traumasta tai vastaavasta kaltoinkohtelusta tai esimerkiksi modernin yhteiskunnan paineista gai muodosta toteuttaa yhteiskunta joka ei vastaa ihmistem tarpeisiin?

Ja lähdettäisiin tältä pohjalta hoitamaan ihmisiä ilman pakkomielteistä tunkemista johonkin laatikkoon ymmärtäen paremmin tarve tulla kunnioitetuksi, ymmärretyksi, kohdatuksi

Lue lisää

Ideana ihana ja kannatettava, mutta täytyy muistaa, että ongelma ei ole ne ihmiset jotka jo osaavat käyttää avohoitoa, jutella tai tutkiskella elämäänsä, tai osaavat hakeutua traumaterapiaan.

Ongelma on ne, jotka eivät osaa käyttää edes nykyisiä palveluita.

Hoito ei voi myöskään olla sitä, että ihmisiä pidetään jossain pumpulissa.

Loppupeleissään psykiatria voi vasta vain omista laatikoistaan, ja sairaan ihmisen on pakko kohdata omat laatikkonsa, tai jäädä sille tieleen lopun ikäkseen.

Anonyymi kirjoitti:

Ideana ihana ja kannatettava, mutta täytyy muistaa, että ongelma ei ole ne ihmiset jotka jo osaavat käyttää avohoitoa, jutella tai tutkiskella elämäänsä, tai osaavat hakeutua traumaterapiaan.

Ongelma on ne, jotka eivät osaa käyttää edes nykyisiä palveluita.

Hoito ei voi myöskään olla sitä, että ihmisiä pidetään jossain pumpulissa.

Loppupeleissään psykiatria voi vasta vain omista laatikoistaan, ja sairaan ihmisen on pakko kohdata omat laatikkonsa, tai jäädä sille tieleen lopun ikäkseen.

Lue lisää

Pitäisikö sinusta opettaa joillekin ihmisille erikseen käyttää avohoidon palveluita? Mitäpä jos kehittäisit sellaisen koulutusohjelman jo potentiaalisille mielisairalle, jotta oppisivat hyödyntämään paremmin avohoitoa? Esimerkiksi ihmiselle, jonka vanhmemmat olivat alkoholisteja, jota kiusattiin 9 vuotta putkeen koko lapsuutensa ajan, jolla ei ole korvaavia kokemuksia esim. parisuhteita, ystävyyssuhteita jne. On vain toistuvaa hyväksikäyttöä, hylkäämistä, väkivaltaa ja yksinäisyyttä. Tällainen potilas kun menee psykiatrille, niin tämä tulkitsee potilaan oireista kemiallisia epätaspainotiloja ja etiologialtaan tunteattomia oiretason häiriötä, ja tyrkyttää obsessiivisesti jos jonkinmoista nappia kokeiltavaksi, tosin ei muista kovin hyvin potilaidensa nimiä. Jos ihmiselle luottamus toiseen ihmiseen ja järjestelmään tarkoittaa potentiaalista uhkaa omalle hengelle ja terveydelle, niin miten sinä tällaista "pumpulissa kasvanutta" koulutat "käyttämään" kunnon ihmisen tavoin avohoidon palveluita ja traumaterapiaa? Oletkohan itse elänyt pumpulissa koko elämäsi, etkä paljon tästä lokerosta ulos uskaltanut? Vai ymmärrätkö, millaista on oikeasti olemassa laatikkosi ulkopuolella? Siellä missä ei ole luottamusta, ei rakkautta eikä turvaa eikä naivistista uskoa järjestelmään. Ei edes uskoa sosiaalisesti jaettuun todellisuuteen, mikä on kauhein tragedia kaikista psykiatrian näkökulmasta, mitä se ikinä onkaan minäkin maailman aikana.

Anonyymi kirjoitti:

Pitäisikö sinusta opettaa joillekin ihmisille erikseen käyttää avohoidon palveluita? Mitäpä jos kehittäisit sellaisen koulutusohjelman jo potentiaalisille mielisairalle, jotta oppisivat hyödyntämään paremmin avohoitoa? Esimerkiksi ihmiselle, jonka vanhmemmat olivat alkoholisteja, jota kiusattiin 9 vuotta putkeen koko lapsuutensa ajan, jolla ei ole korvaavia kokemuksia esim. parisuhteita, ystävyyssuhteita jne. On vain toistuvaa hyväksikäyttöä, hylkäämistä, väkivaltaa ja yksinäisyyttä. Tällainen potilas kun menee psykiatrille, niin tämä tulkitsee potilaan oireista kemiallisia epätaspainotiloja ja etiologialtaan tunteattomia oiretason häiriötä, ja tyrkyttää obsessiivisesti jos jonkinmoista nappia kokeiltavaksi, tosin ei muista kovin hyvin potilaidensa nimiä. Jos ihmiselle luottamus toiseen ihmiseen ja järjestelmään tarkoittaa potentiaalista uhkaa omalle hengelle ja terveydelle, niin miten sinä tällaista "pumpulissa kasvanutta" koulutat "käyttämään" kunnon ihmisen tavoin avohoidon palveluita ja traumaterapiaa? Oletkohan itse elänyt pumpulissa koko elämäsi, etkä paljon tästä lokerosta ulos uskaltanut? Vai ymmärrätkö, millaista on oikeasti olemassa laatikkosi ulkopuolella? Siellä missä ei ole luottamusta, ei rakkautta eikä turvaa eikä naivistista uskoa järjestelmään. Ei edes uskoa sosiaalisesti jaettuun todellisuuteen, mikä on kauhein tragedia kaikista psykiatrian näkökulmasta, mitä se ikinä onkaan minäkin maailman aikana.

Lue lisää

Sanopa muuta. Luettuani tekstisi olin monesta asiasta samaa mieltä. Jos ihmisen kokemukset, vaikka olisi hyvinkin nuori, ovat erittäin huonot muista ihmisistä, niin miten ihmeessä silloin voi luottaa mihinkään yhteiskunnassa olevaan systeemiin ja siellä toimiviin ihmisiin? Ei sitä luottamusta voi herätä ja tapahtua edes minkään mainoskampanjan avulla.

Sitäpaitsi psykiatriassa ei juurikaan tarjota mitään muuta apua hoidoksi, kuin potilaasta tehdyt diagnoosit ja määrätyt lääkkeet. Niilläkö sitä annetaan ja tarjotaan jotakin turvaa ja hyviä kokemuksia ympäröivästä maailmasta, ja ihmisistä?

Itselleni tuli kokemuksia psykiatrisesta systeemistä, siellä toimivista lääkäreistä ja hoitajista noin 25 vuoden ajalta. Ja pahoittelen, jos sanon ihan suoraan, että se tapa, ne asenteet, tyylit kohdella potilaita, ja ylipäätään se, miten ja millaisena potilas nähdään, olivat karmaisevia. Aivan liian tylyä, empatiakyvytöntä ja kylmää kohtelua. Traumoja kokeneille ei edes tarjota traumaterapiaa. Huonointa palvelua saa julkiselta puolelta.

Siksi en edes ymmärrä sitä, että mediassa, tai julkisissa laitoksissa, kuten THL, tai vastaavissa ylipäätään mainostetaan mt-palveluita, tai kehotetaan sitä, että kannattaa soittaa hätäkeskukseen, jos on esim. itsetuhoinen. Niihin palveluihin hakeutuminen kun ei ratkaise yhtään mitään kenenkään oireista, tai elämässään ongelmista kärsivän kohdalla. Alalla olevien potilaita kohtaan osoitetun huonon kohtelun, asenteiden ja sairauskeskeisen ajattelun takia. Psykiatriassa ei vieläkään tajuta sitä yksinkertaista asiaa, että yksilön elämässä tapahtuneet asiat ja olosuhteet aiheuttavat ihmiselle oireita, ja että pitäisi niihin keskittyä enemmän, kuin siihen diagnosointiin ja lääkkeiden määräämiseen "hoidoksi".

Anonyymi kirjoitti:

Entä onko antipsykiatriaa esim Soteria-talo tyyppiset ratkaisut?

Entäpä hoidot jossa pyritään kokonaisvaltaisemmin ratkaisemaan ihmisen ongelmia esim korjaamalla holistisesti uni, ravinto, olosuhteet, mahdolliset traumat kun yleensä lähdetään herkästi pahassa olossa SSRI lääkityksestä kuitenkin niin että ihminen hakeutuu terapiaan? Mutta ei vahvasti identifioidu diagnoosiinsa jonka kokee epätieteelliselsi oirelistaukseksi ja uskoo että asioita voisi hoitaa holistisemminkin ja kokonaisvaltaisemmin aidosti asioita ratkaisten ilman kropan sotkemista lääkkeillä? Masennus esim diagnoosina kun heikosti voi kuvata esim traumatyyppistä käytöstä ja tuntemista ja siihen liikaa tarrautuminen esim niin että ajattelee sen olevan enemmän aiheuttaja kuin oire jostain kuten päänsärky voi estää näkemästä todellisia syitä ja ratkaisuja taustalla.

Onko antipsykiatriaa kyseenalaistaa psykiatriaa jos saa aina eri lääkäriltä eri näkemyksiä siitä mikä diagnoosi on ja joku kumoaa toisen tekemät diagnoosit?

Entäpä onko antipsykiatriaa lääkkeettömän hoidon malli Norjassa vastauksena jos joku on 20 vuotta käyttänyt aina lääkkeitä ja se ei oikein johda mihinkään ja hän pääsee kokeilemaan lääkkeetöntä polkua ja purkamaan lääkkeitä hallitusti ja kokeilemaan uutta tapaa elää turvallisemmin ilman ertä kokoajan joku tyrkyrtää osastolla lääkkeitä?

Entäpä onko antipsykiatriaa kärsiä PSSD:stä ja kirjoittaa siitä? Ja onko se antipsykiatriaa jos kokee vääryyttä ettei kukaan määräämishetkellä moisesta ole maininnut

Entä onko antipsykiatriaa kyseenalaistaa psykiatriaa jos lääkkeet lopettaessaan elämä muuttuu paremmaksi ja olo terveemmäksi kun psykiatrien mielestä sinun olisi pitänyt käyttää lääkleitä?

Mitä on antipsykiatria?

Lue lisää

Nyt jäi vähän epäselväksi, että mitä kunnalliskotia haikailet?

Ihminen joka on avohoidossa, saa hoitajilta ihan riittävästi tietoa kokonaisvaltaiseen hoitoon. Ei tarvitse epäillä, etteikö hoitaja kerro miten tärkeää uni, tai ruokavalio on.

Ihmiset jotka ovat niin huonossa kunnossa, etteivät kykene itse ylläpitämään riittävää ruokavaliota, unta jne. Päätyvät yleensä erilaisiin asumisyksiköihin, joissa hoito on lähtökohtaisesti riittävän kokonaisvaltaista. Hyvin usein he myös kuntoutuvat sillä, ja pääsevät omaan kotiin asumaan.

Vai tarkoitatko henkilökohtaisella tasolla, että sinut olisi pitänyt ottaa siisään johonkin tällaiseen kokonaisvaltaiseen yksikköön?

Anonyymi kirjoitti:

Pitäisikö sinusta opettaa joillekin ihmisille erikseen käyttää avohoidon palveluita? Mitäpä jos kehittäisit sellaisen koulutusohjelman jo potentiaalisille mielisairalle, jotta oppisivat hyödyntämään paremmin avohoitoa? Esimerkiksi ihmiselle, jonka vanhmemmat olivat alkoholisteja, jota kiusattiin 9 vuotta putkeen koko lapsuutensa ajan, jolla ei ole korvaavia kokemuksia esim. parisuhteita, ystävyyssuhteita jne. On vain toistuvaa hyväksikäyttöä, hylkäämistä, väkivaltaa ja yksinäisyyttä. Tällainen potilas kun menee psykiatrille, niin tämä tulkitsee potilaan oireista kemiallisia epätaspainotiloja ja etiologialtaan tunteattomia oiretason häiriötä, ja tyrkyttää obsessiivisesti jos jonkinmoista nappia kokeiltavaksi, tosin ei muista kovin hyvin potilaidensa nimiä. Jos ihmiselle luottamus toiseen ihmiseen ja järjestelmään tarkoittaa potentiaalista uhkaa omalle hengelle ja terveydelle, niin miten sinä tällaista "pumpulissa kasvanutta" koulutat "käyttämään" kunnon ihmisen tavoin avohoidon palveluita ja traumaterapiaa? Oletkohan itse elänyt pumpulissa koko elämäsi, etkä paljon tästä lokerosta ulos uskaltanut? Vai ymmärrätkö, millaista on oikeasti olemassa laatikkosi ulkopuolella? Siellä missä ei ole luottamusta, ei rakkautta eikä turvaa eikä naivistista uskoa järjestelmään. Ei edes uskoa sosiaalisesti jaettuun todellisuuteen, mikä on kauhein tragedia kaikista psykiatrian näkökulmasta, mitä se ikinä onkaan minäkin maailman aikana.

Lue lisää

Niin pitäisikö opettaa?

Sen minkä esimerkkitapauksestasi unohdat, on se, että tämä esimerkkihenkilö menee ja sikiää sen seitsemän kertaa.

Kaataa tämän kaiken kuvailemasi kaunan näiden lasten niskaansa, ja tilastollisesti heistä puolesta tulee yhtä traumatisoitunut kyräilijä kuin hän itse.

Voi olla että jollekkin ihmisille tämä on hauska vitsi, mutta minua ei naurata yhtään.

Millä itse ajattelit katkaista tämän monisukupolvisen kierteen?

Mitä olet itse tehnyt sen eteen, ettei se kierre jatku?

Anonyymi kirjoitti:

Niin pitäisikö opettaa?

Sen minkä esimerkkitapauksestasi unohdat, on se, että tämä esimerkkihenkilö menee ja sikiää sen seitsemän kertaa.

Kaataa tämän kaiken kuvailemasi kaunan näiden lasten niskaansa, ja tilastollisesti heistä puolesta tulee yhtä traumatisoitunut kyräilijä kuin hän itse.

Voi olla että jollekkin ihmisille tämä on hauska vitsi, mutta minua ei naurata yhtään.

Millä itse ajattelit katkaista tämän monisukupolvisen kierteen?

Mitä olet itse tehnyt sen eteen, ettei se kierre jatku?

Lue lisää

Ensimmäisenä varmaan tulee mielen, että psykiatriassa ammattitaitona pidettäisiin kykyä luoda luottamussuhde sellaisiin ihmisiin, jotka ovat poikkeavan turvattomissa olosuhteissa kasvaneita. Tämä kyky edellyttää toisen ihmisen asemaan asettumista, avointa dialogia eli ei-tietämisen ja narratiivisen näkökulman korostamista hoitosuhteessa, pakkohoidon välttämistä viimeiseen saakka (tämä usein heikentää huomattavasti luottamusta psykiatriaan ja hoidon onnistumista), ei keskittymistä diagnoosien lätkimiseen, pseudotieteellisten tulkintojen tekemiseen ihmisen ongelmien perimmäisistä syistä, sosiaalisen etäisyyden ylläpitämiseen ja turvallisuushakuiseen käyttäytymiseen, jossa yritetään päästä työssä mahdollisimman helpolla lätkimällä reseptejä ilman minkäänlaista aidosti tiedollista ja analyyttista prosessointi yksilön ongelmista. Mielisairaat harvemmin lisääntyvät ja tässä mielessä ylisukupolvisuus on nyt hieman liioteltu ongelma, eikä viranomaisroolissa voi kaikkeen vaikuttaa. Ylisukupolvista kierrettä ei kuitenkaan katkaista lätkimällä neuroleptejä perä jälkeen ja pakkohoidolla, pikemminkin päin vastoin. Kun puhtuaan suomalaisen mielenterveyshoidon järjestelmäkeskesísyydestä, puhutaan suomennettuna siitä, että hoidon intressinä ei ole niinkään potilaan parantaminen vaan viranomaisten mukavuudenhalu, turvallisuushakuisuus, konformismi ja lääkeyhtiöiden intressien pönkittäminen. Kukaan ei ylläty, ettei sellaisella hoidolla saa mitään tuloksia.

Anonyymi kirjoitti:

Ensimmäisenä varmaan tulee mielen, että psykiatriassa ammattitaitona pidettäisiin kykyä luoda luottamussuhde sellaisiin ihmisiin, jotka ovat poikkeavan turvattomissa olosuhteissa kasvaneita. Tämä kyky edellyttää toisen ihmisen asemaan asettumista, avointa dialogia eli ei-tietämisen ja narratiivisen näkökulman korostamista hoitosuhteessa, pakkohoidon välttämistä viimeiseen saakka (tämä usein heikentää huomattavasti luottamusta psykiatriaan ja hoidon onnistumista), ei keskittymistä diagnoosien lätkimiseen, pseudotieteellisten tulkintojen tekemiseen ihmisen ongelmien perimmäisistä syistä, sosiaalisen etäisyyden ylläpitämiseen ja turvallisuushakuiseen käyttäytymiseen, jossa yritetään päästä työssä mahdollisimman helpolla lätkimällä reseptejä ilman minkäänlaista aidosti tiedollista ja analyyttista prosessointi yksilön ongelmista. Mielisairaat harvemmin lisääntyvät ja tässä mielessä ylisukupolvisuus on nyt hieman liioteltu ongelma, eikä viranomaisroolissa voi kaikkeen vaikuttaa. Ylisukupolvista kierrettä ei kuitenkaan katkaista lätkimällä neuroleptejä perä jälkeen ja pakkohoidolla, pikemminkin päin vastoin. Kun puhtuaan suomalaisen mielenterveyshoidon järjestelmäkeskesísyydestä, puhutaan suomennettuna siitä, että hoidon intressinä ei ole niinkään potilaan parantaminen vaan viranomaisten mukavuudenhalu, turvallisuushakuisuus, konformismi ja lääkeyhtiöiden intressien pönkittäminen. Kukaan ei ylläty, ettei sellaisella hoidolla saa mitään tuloksia.

Lue lisää

Itse olen sen verran kyyninen, että uskon että ei ole rakennettavissa mitään ihmisiä auttavaa hoitojärjestelmää. Ihan sen vuoksi että hoitavat henkilöt ovat yksilöitä (niin hyvässä ja pahassa) , hoitosuhteessa henkilökemiat ratkaisee,Käypähoidot ja Whon suositukset on monesti kaunista sanahelinää vailla käytännön toteutumista, ja ihminen on mukavuudenhaluinen (helpointa hoitaa lääkkeillä ja kätevästi karsinaan ihminen laittaen empatian ja dialogin ja kokonaisvaltaisuuden sijaan). Itselleni monesti ihmissuhteet jossa ihminen oikeasti välittää minusta ihmisenä ovat olleet paljon terapeuttisempia monesti kuin psykiatrian työntekijöiden tapaaminen.

Toki on poikkeuksia mutta ne työntekijät on olleet kriittisesti ajattelevia ja harvinaisuuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Itse olen sen verran kyyninen, että uskon että ei ole rakennettavissa mitään ihmisiä auttavaa hoitojärjestelmää. Ihan sen vuoksi että hoitavat henkilöt ovat yksilöitä (niin hyvässä ja pahassa) , hoitosuhteessa henkilökemiat ratkaisee,Käypähoidot ja Whon suositukset on monesti kaunista sanahelinää vailla käytännön toteutumista, ja ihminen on mukavuudenhaluinen (helpointa hoitaa lääkkeillä ja kätevästi karsinaan ihminen laittaen empatian ja dialogin ja kokonaisvaltaisuuden sijaan). Itselleni monesti ihmissuhteet jossa ihminen oikeasti välittää minusta ihmisenä ovat olleet paljon terapeuttisempia monesti kuin psykiatrian työntekijöiden tapaaminen.

Toki on poikkeuksia mutta ne työntekijät on olleet kriittisesti ajattelevia ja harvinaisuuksia.

Lue lisää

Ihmisiä oikeasti*

Keroputaalla on löydetty jotain sinnepäin. Nykyinen systeemi on villilänsi mitä sieltä tulee,,esim julkisen puolen lääkärit. Paradigma on sellainen etten siihen itse usko enää joten suurilta osin itse välttäisin psykiatrian monia osia, erityisesti psykiatrista osastohoitoa vaikka olisin aivan kamalassa olossa (niin pahaa ei taida tullakaan enää että sinne menisin koska lääkkeet on täysin poissuljettu vuosien niistä toipimisen jälkeen).

Anonyymi kirjoitti:

Itse olen sen verran kyyninen, että uskon että ei ole rakennettavissa mitään ihmisiä auttavaa hoitojärjestelmää. Ihan sen vuoksi että hoitavat henkilöt ovat yksilöitä (niin hyvässä ja pahassa) , hoitosuhteessa henkilökemiat ratkaisee,Käypähoidot ja Whon suositukset on monesti kaunista sanahelinää vailla käytännön toteutumista, ja ihminen on mukavuudenhaluinen (helpointa hoitaa lääkkeillä ja kätevästi karsinaan ihminen laittaen empatian ja dialogin ja kokonaisvaltaisuuden sijaan). Itselleni monesti ihmissuhteet jossa ihminen oikeasti välittää minusta ihmisenä ovat olleet paljon terapeuttisempia monesti kuin psykiatrian työntekijöiden tapaaminen.

Toki on poikkeuksia mutta ne työntekijät on olleet kriittisesti ajattelevia ja harvinaisuuksia.

Lue lisää

Jos kyse on henkilökemiasta, niin sehän tarkoittaa että "kuspo" ihmiset eivät voi koskaan hyötyä hoidosta.

Onko se oikein heille? Onko se luonnon karsintaa?

Harvoin lääkkeet poistavat sairauden syytä/aiheuttajaa, helpottavat ainoastaan oireita, jos sitäkään.
Antibiootti tietty eri asia, jos on kyse tulehduksesta, antibiootti tuhoaa pöpöt.
Mielen ongelmia lääke ei poista, ne ongelmat on käsiteltävä, jos niistä haluaa eroon.

Millä tavalla tämä liittyy antipsykiatrian kehitykseen?

Anonyymi kirjoitti:

Millä tavalla tämä liittyy antipsykiatrian kehitykseen?

Miksi jankkaat tuota samaa typerää mantraa? Jäikö levy jotenkin päälle?

Alkava dementia kenties?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi jankkaat tuota samaa typerää mantraa? Jäikö levy jotenkin päälle?

Alkava dementia kenties?

Miksi ihmeessä keskustella kaikille yhteisestä tärkeästä aiheesta, kun aina voi kertoa itsestä?

Hyvin kiteytetty tuo psykiatriassa toimivien käsitys potilaasta on liian kapea-alainen ja miten heitä hoidetaan - liukuhihna periaatteella.
Eikö löydy vihdoin jotain tieteelllistä tahoa joka uskaltaisi julkisesti paljastaa ihmisille tämän haitallisen ihmisten kehon ja mielen sairastuttamisen hoidon nimissä.
Tai kyllä heitä jo on., mutta tämä median maailma on niin pirstaloitunut ja suurin osa tiedoista on sellaisten klikkauksien takana ettei moni siihen tietoon pääse käsiksi.