kuvien tarinat

Historia palstalta ajatuksen saaneena, kuinka paljon nykyisin kiinnitetään kuvien sisältöön eli siiten kontekstiin, jossa kuva on otettu?

Nykyisen digitaalikuvaksen aikaan olisi helppo liittää pieni tarina kuviin, esim. henkilöiden nimet, paikka, tarkoitus, tunteet yms..

Jos vain kuvat vastaisivat kysymyksiin mitä, missä ja milloin, ne antaisivat paljon enemmän jälkipolville, kuin pelkkinä muotoina ilman sisältöä.
7520
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

arkileivos:
"kuinka paljon nykyisin kiinnitetään kuvien sisältöön eli siiten kontekstiin, jossa kuva on otettu? - - Jos vain kuvat vastaisivat kysymyksiin mitä, missä ja milloin, ne antaisivat paljon enemmän jälkipolville, kuin pelkkinä muotoina ilman sisältöä."

Kuten totesit, digikuviin on helppo liittää haluamiaan lisätietoja arkistointia varten. Toiset jaksavat tehdä sen, toiset eivät. Yleisesti ottaen motivaationa on yleensä hakujen tekeminen ja lajittelu, eli tietyn kuvan löytämisen helppous. Tietojen tallentaminen palvelee myös muita tarkoituksia.

Asetit kysymyksesi siten, että kyseenalaistit (kenties sitä tarkoittamatta) kuvan todellisen sisällön tärkeyden ja yhteyden ympäröivään maailmaan. Haluan vastata, että juuri siitähän valokuvauksessa on pohjimmiltaan kyse. Vaikka hyvä kuva ei henkilöiden tai paikkojen nimiä kerrokaan, se kertoo niistä kuvassa olevista henkilöistä, paikoista tai asioista. Se kertoo ajasta ja tunnelmista, mielialoista ja ihmisen luonteesta. Hyvä kuva sisältää monia erilaisia elementtejä ja saa katsojan oivaltamaan näkemästään. Nykyisinkin kuvien sisältö on siis se kaikkein tärkein asia. Ilman sisältöä ei ole kuvaa, vaikka räpsäisyyn olisi liitetty millainen tarina. "Pelkkä muoto ilman sisältöä" ei siis ole kuva siten, miten valokuvauksen harrastaja tai ammattilainen sen ymmärtää.

Äänestä
  • Mitä kuvista pitäisi kertoa? törmäsin tuohon kun tein kotisivuja.Mielestäni pieni taustatieto kuvista on ihan hyväksi tämmöisessä tarkoituksessa.Varmaan riippuu missä ympäristössä kuvat esitetään.
    http://kotisivu.dnainternet.fi/harritos

    Äänestä

  • ricoh kirjoitti:

    Mitä kuvista pitäisi kertoa? törmäsin tuohon kun tein kotisivuja.Mielestäni pieni taustatieto kuvista on ihan hyväksi tämmöisessä tarkoituksessa.Varmaan riippuu missä ympäristössä kuvat esitetään.
    http://kotisivu.dnainternet.fi/harritos

    Nykyisen digikuvauksen aikaan lienee kohtuutonta vaatia jokaiseen kuvaan tarkkaa kertomusta kuvaushetkestä. Kuvaajana olisi kuitenkin hyvä tehdä pieni yleinen selostus samaan ryhmään kuuluvista kuvista: miksi otti nämä kuvat, mistä kuvat on otettu ja keitä ihmisiä kuvissa on ollut. Onnistuneista kuvista kannattaa tehdä erityismaininta, miksi juuri tämä kuva on onnistunut.

    "Antiikkia, antiikka"-ohjelmassa todettiin kuinka esine saa lisäarvoa, jos siihen liittyy jokin tarina. Niin myöskin ammattilaisen ottama kuva, jos hän osaa kuvailla kuvaustapahtumaa. Erään ammattilaisen ottama kuva ei juurikaan herättänyt mitään intohimoja, kunnes hän kertoi innoisssaan kuinka valonsäde heijastui juuri oikein kuvaushetkellä. Ja mitä olisi vuoden luontokuva ilman kertomusta?

    Jo muutamien vuosikymmenten kuluttua usein unohdetaan ketä kuvissa on ja mistä kuva on otettu, ellei kuviin merkitä mitään tietoja ja varsinkin jos kuvaaja on edesmennyt. Tällä hetkelläkin meillä jokaisella on valokuvia, jotka eivät osaa kertoa mitään, koska kukaan ei ole enää kertomassa. On vain muoto ilman sisältöä.

    Miksi nähdä tämä vaiva? Jokainen kuva on pieni pysäytetty pala historiaa, johon kertomus antaa elämän. Mikä elämys onkaan tulevilla sukupolvilla, sukututkijoilla ja historijoitsijoilla rakentaa siltaa menneisyyteen, kun on olemassa kuvia, jotka osaavat kertoa.

    Äänestä

  • arkileivos kirjoitti:

    Nykyisen digikuvauksen aikaan lienee kohtuutonta vaatia jokaiseen kuvaan tarkkaa kertomusta kuvaushetkestä. Kuvaajana olisi kuitenkin hyvä tehdä pieni yleinen selostus samaan ryhmään kuuluvista kuvista: miksi otti nämä kuvat, mistä kuvat on otettu ja keitä ihmisiä kuvissa on ollut. Onnistuneista kuvista kannattaa tehdä erityismaininta, miksi juuri tämä kuva on onnistunut.

    "Antiikkia, antiikka"-ohjelmassa todettiin kuinka esine saa lisäarvoa, jos siihen liittyy jokin tarina. Niin myöskin ammattilaisen ottama kuva, jos hän osaa kuvailla kuvaustapahtumaa. Erään ammattilaisen ottama kuva ei juurikaan herättänyt mitään intohimoja, kunnes hän kertoi innoisssaan kuinka valonsäde heijastui juuri oikein kuvaushetkellä. Ja mitä olisi vuoden luontokuva ilman kertomusta?

    Jo muutamien vuosikymmenten kuluttua usein unohdetaan ketä kuvissa on ja mistä kuva on otettu, ellei kuviin merkitä mitään tietoja ja varsinkin jos kuvaaja on edesmennyt. Tällä hetkelläkin meillä jokaisella on valokuvia, jotka eivät osaa kertoa mitään, koska kukaan ei ole enää kertomassa. On vain muoto ilman sisältöä.

    Miksi nähdä tämä vaiva? Jokainen kuva on pieni pysäytetty pala historiaa, johon kertomus antaa elämän. Mikä elämys onkaan tulevilla sukupolvilla, sukututkijoilla ja historijoitsijoilla rakentaa siltaa menneisyyteen, kun on olemassa kuvia, jotka osaavat kertoa.

    arkileivos:
    "Onnistuneista kuvista kannattaa tehdä erityismaininta, miksi juuri tämä kuva on onnistunut."

    Meinaat, että sitä ei näe kuvasta ilman erityistä mainintaa ja alleviivausta? Mikäs onnistunut kuva se sellainen oikein on?


    arkileivos:
    "Erään ammattilaisen ottama kuva ei juurikaan herättänyt mitään intohimoja, kunnes hän kertoi innoisssaan kuinka valonsäde heijastui juuri oikein kuvaushetkellä."

    Tämä heijastaa enemmän kuvan keskinkertaisuutta tai suorastaan huonoutta - ja/tai katsojien kiinnostumattomuutta - kuin ylimääräisen kerronnan tarvetta. Hyvä kuva on mielenkiintoinen valokuvana - oli sen merkitys sitten dokumentaarinen, taiteellinen tai jotain aivan muuta.


    arkileivos:
    "Tällä hetkelläkin meillä jokaisella on valokuvia, jotka eivät osaa kertoa mitään, koska kukaan ei ole enää kertomassa. On vain muoto ilman sisältöä."

    Minulla ei ole yhtään sellaista kuvaa, josta en itse osaisi kertoa mitään - mutta minulla on toki kuvia, jotka itsessään puhuttelevat katsojaa hyvin vähän tai eivät ollenkaan. Minä kutsun niitä huonoiksi kuviksi, enkä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta edes halua kuormittaa niillä jälkipolvia tai ketään muutakaan.

    Hyvät kuvat sen sijaan kertovat itse tarinansa joko yksitellen tai kokonaisuutena. Merkitsen tietysti muistiin kuvien arkistoinnin kannalta oleellisen aika-, paikka-, ja tapahtumatiedon (muuten tietyn kuvan etsimiseen voisi mennä aikaa kymmeniä minuutteja) - mutta tarinan kertoo kuva. Kuva ei ole silloin "muoto ilman sisältöä", vaan se on juuri se sisältö.

    En neuvo ketään olemaan merkitsemättä tarpeelliseksi katsomaansa ylimääräistä tietoa kuviinsa tai muualle niiden yhteyteen - mutta toivon jokaisen oman mielenkiinnon ja luovuuden hyväksi, että ohjaatte voimavaranne detaljitason tarinan kirjoittamisen sijaan oikean kuvaustekniikan ja oman näkemyksenne opettelemiseen ja kehittämiseen. Näillä tiedoilla ja taidoilla luodaan hyviä kuvia - eikä "arkileivoksenkaan" tarvitse tällöin tyytyä sisällöttömiin muotoihinsa.

    Äänestä

  • KuvaLasse kirjoitti:

    arkileivos:
    "Onnistuneista kuvista kannattaa tehdä erityismaininta, miksi juuri tämä kuva on onnistunut."

    Meinaat, että sitä ei näe kuvasta ilman erityistä mainintaa ja alleviivausta? Mikäs onnistunut kuva se sellainen oikein on?


    arkileivos:
    "Erään ammattilaisen ottama kuva ei juurikaan herättänyt mitään intohimoja, kunnes hän kertoi innoisssaan kuinka valonsäde heijastui juuri oikein kuvaushetkellä."

    Tämä heijastaa enemmän kuvan keskinkertaisuutta tai suorastaan huonoutta - ja/tai katsojien kiinnostumattomuutta - kuin ylimääräisen kerronnan tarvetta. Hyvä kuva on mielenkiintoinen valokuvana - oli sen merkitys sitten dokumentaarinen, taiteellinen tai jotain aivan muuta.


    arkileivos:
    "Tällä hetkelläkin meillä jokaisella on valokuvia, jotka eivät osaa kertoa mitään, koska kukaan ei ole enää kertomassa. On vain muoto ilman sisältöä."

    Minulla ei ole yhtään sellaista kuvaa, josta en itse osaisi kertoa mitään - mutta minulla on toki kuvia, jotka itsessään puhuttelevat katsojaa hyvin vähän tai eivät ollenkaan. Minä kutsun niitä huonoiksi kuviksi, enkä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta edes halua kuormittaa niillä jälkipolvia tai ketään muutakaan.

    Hyvät kuvat sen sijaan kertovat itse tarinansa joko yksitellen tai kokonaisuutena. Merkitsen tietysti muistiin kuvien arkistoinnin kannalta oleellisen aika-, paikka-, ja tapahtumatiedon (muuten tietyn kuvan etsimiseen voisi mennä aikaa kymmeniä minuutteja) - mutta tarinan kertoo kuva. Kuva ei ole silloin "muoto ilman sisältöä", vaan se on juuri se sisältö.

    En neuvo ketään olemaan merkitsemättä tarpeelliseksi katsomaansa ylimääräistä tietoa kuviinsa tai muualle niiden yhteyteen - mutta toivon jokaisen oman mielenkiinnon ja luovuuden hyväksi, että ohjaatte voimavaranne detaljitason tarinan kirjoittamisen sijaan oikean kuvaustekniikan ja oman näkemyksenne opettelemiseen ja kehittämiseen. Näillä tiedoilla ja taidoilla luodaan hyviä kuvia - eikä "arkileivoksenkaan" tarvitse tällöin tyytyä sisällöttömiin muotoihinsa.

    Kauneus on katsojan silmissä - sanotaan, mutta kuka on kertomassa KuvaLassen kuvien kauneudesta, kun KuvaLassea ei enää ole?

    Ehkä taiteelliset kuvat eivät vaadi mitään tarinaa ympärilleen, vaan puhuttelevat katsojaa omalla tavallaan. Silloin ei ole kysymys totuudesta, niin kuin dokumentaarisissa kuvissa, jotka kertovat historiasta - omalla tavallaan nekin.

    Yksi kuva on enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kuvaajan kertomana ei enempää eikä vähempää.

    Äänestä

  • arkileivos kirjoitti:

    Kauneus on katsojan silmissä - sanotaan, mutta kuka on kertomassa KuvaLassen kuvien kauneudesta, kun KuvaLassea ei enää ole?

    Ehkä taiteelliset kuvat eivät vaadi mitään tarinaa ympärilleen, vaan puhuttelevat katsojaa omalla tavallaan. Silloin ei ole kysymys totuudesta, niin kuin dokumentaarisissa kuvissa, jotka kertovat historiasta - omalla tavallaan nekin.

    Yksi kuva on enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kuvaajan kertomana ei enempää eikä vähempää.

    arkileivos:
    "Kauneus on katsojan silmissä - sanotaan, mutta kuka on kertomassa KuvaLassen kuvien kauneudesta, kun KuvaLassea ei enää ole?

    Ehkä taiteelliset kuvat eivät vaadi mitään tarinaa ympärilleen, vaan puhuttelevat katsojaa omalla tavallaan. Silloin ei ole kysymys totuudesta, niin kuin dokumentaarisissa kuvissa, jotka kertovat historiasta - omalla tavallaan nekin."

    Valokuvan luominen on prosessi, jossa huomioidaan lukuisia asioita. Se ei suinkaan ole vain tähtäys johonkin epämääräiseen suuntaan ja napin painallus. Toki sellaisia kuvia kuvataan tuhansia tai miljoonia päivittäin, mutta tämä ei ole valokuvaamista harrastajan tai ammattilaisen näkökulmasta.

    Kuten olen tässä keskustelussa jo pariinkin kertaan ilmaissut, hyvä valokuva selittää itse itsensä. Sitä luotaessa on haettu niitä viitteitä, jotka kertovat ajasta, paikasta, henkilöistä, heidän tuntemuksistaan, suhteistaan ja lukemattomista muista asioista. Kysymyksesi "kuka on kertomassa KuvaLassen kuvien kauneudesta, kun KuvaLassea ei enää ole" on tässä yhteydessä täysin vailla merkitystä - kuva selittää itse itsensä, eikä sitä ole tai tarvitse olla selittämässä kukaan KuvaLassen olemassaolosta tai olinpaikasta riippumatta.

    Teet myös rajauksen taiteellisten ja dokumentaaristen kuvien välille, jolla silläkään ei ole todellista merkitystä. Valokuva on kaksiulotteinen näkemys kolmiulotteisesta maailmasta, joka seuraa aina samoja fysiikan lakeja. Sen lähtökohdat ja tarkoitusperät voivat vaihdella, mutta siinä on aina pohjimmiltaan kyse samasta asiasta.

    Äänestä

...pidä tehdä vaikeeksi luonnollista asiaa.
Mielestäni sama juttu kuin musiikin "ymmärtäminen". Kun valitin etten ymmärrä jotain teosta tai musiikinlajia sanoi opettajani: "Ei sitä pidäkään ymmärtää - anna sen vain valua päällesi tunne sen vaikutus - jos ei tunnu miltään niin se on huonoa musiikkia. Ainakin sinulle."

Ja kuvista: Kun katson jotain leffaa joka on tuttu kirjana on pettymys lähes sääntö. Lukiessani olen "ohjannut - kuvannut ja leikannut" oman versioni. Eikä se käykään yksiin näkemäni kanssa.

Sama toisinpäin - maku on mennyt.

Itse teen olen tehnyt still -kuvia, lähinnä dokumenttia aidoista tilanteista. Nyt pitäisi tehdä opetusvideo. Kyllä huomaa - pelkästään kässärin tekoon tarvisi ammattilaisen. Pistää kuva kertomaan asiaa - se taitaa olla temppu numero UNO!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


arkileivos kirjoitti:

Historia palstalta ajatuksen saaneena, kuinka paljon nykyisin kiinnitetään kuvien sisältöön eli siiten kontekstiin, jossa kuva on otettu?

Nykyisen digitaalikuvaksen aikaan olisi helppo liittää pieni tarina kuviin, esim. henkilöiden nimet, paikka, tarkoitus, tunteet yms..

Jos vain kuvat vastaisivat kysymyksiin mitä, missä ja milloin, ne antaisivat paljon enemmän jälkipolville, kuin pelkkinä muotoina ilman sisältöä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu