Mitä on aika?

Et pieniä kysymyksiä kysele. Mutta vastataan vaikka näin:

Onko sulla ollut sellaista spiraalinmuotoista Slinky-lelua, joka pomppii portaita alas? Aika on vähän sellainen. Se pyörii spiraalina kehää, pomppii ja kääntyy. Sen sisällä ei ole mitään, vaan tyhjää, eikä sen ulkopuolella ole mitään, vaan tyhjää. Aika on olematon raja sisäisen ja ulkoisen välillä.

"Aika" on ihmismielen luoma käsite yrittää selittää ja jäsentää jotain sellaista mitä ei ymmärrä. Vähän samanlainen asia kuin esim. "sattuma".

mennyt on jo mennyt, se ei ole enää olemassa.
tuleva ei ole vielä tullut, se ei ole vielä olemassa.
nykyhetki on näiden kahden leikkauspisteessä,
mutta mikä voi olla kahden olemattoman taitteessa ?

ja kun tässä hetkessä loppuvat rahkeet, niin ei kun
lainaamaan vaan; Mingyur Rinpoche opettaa, Ani Sherab
kääntänyt suomeksi;

Laskemme aikaa vuosissa. Viime vuosi on mennyt, sitä ei enää ole. Tuleva vuosi ei ole vielä tullut. Se mitä meillä on, on vain kuluva vuosi. Montako kuukautta siinä on? Tämä ei ole vaikea kysymys… Tiibetiläisessä ja kiinalaisessa kalenterissa on kyllä toisinaan 13 kuukautta, mutta olemme samaa mieltä siitä, että vuodessa on 12 kuukautta. Kuvitellaan, että nyt olisi kesäkuu. Viisi kuukautta on mennyt ja kuusi ei ole vielä tullut. On vain kuudes kuukausi. No, nyt on todellisuudessa vuoden ensimmäinen kuukausi, montako päivää siinä on? - 31. Nyt on 26. päivä. 25 päivää on mennyt, ne eivät ole enää läsnä. Loput eivät ole vielä tulleet. Meillä on vain 26. päivä. Siinä on 24 tuntia, joista 12. tunti kuluu parhaillaan. Sitä aikaisemmat ovat menneet ja loput eivät ole vielä tulleet. Tässä tunnissa on 6 minuuttia, joista nyt on 45. minuutti. Koska sitä edeltävät minuutit ovat menneet ja loput eivät ole vielä tulleet, meillä on ainoastaan 45. minuutti. Mennyt on mennyttä siksi, ettei se ole todella olemassa vaan mennyt. Tulevaisuus ei ole vielä tullut, se ei siksi ole olemassa. Tässä yhdessä minuutissa on 60 sekuntia. Tämä on 17. sekunti. Pidetään siitä nyt kiinni. Sitä edeltävät sekunnit ovat menneet ja loput eivät ole vielä tulleet. Tämä yksi sekunti muuttuu koko ajan.

Kuvitellaan, että eteemme pinottaisiin 3000 arkkia paperia. Niiden päälle asetettaisiin terävä naula ja lyötäisiin sen kantaan vasaralla niin, että se lävistää koko paperipinon. Jokaisen paperiarkin lävistämiseen kuluu tietty aika. Ensin syntyy reikä päällimmäiseen paperiin ja sitten seuraavaan. Ellei ensimmäistä paperia lävistetä, toiseen ei voi tehdä reikää. Lävistämiseen kuluu hyvin lyhyt hetki. Kun toiseen arkkiin syntyy reikä, ensimmäinen on jo lävistetty. Kolmannen aika ei ole vielä tullut.

Tämä pöytä Rinpochen edessä ja koko universumi on olemassa vain tuossa lyhyessä hetkessä. Ihan kaikki: me itse, pöytä ja maailmankaikkeus muutumme koko ajan. Ellei ole muutosta, ei ole syntymistä, vanhenemista eikä lakkaamista. Buddha kutsui tätä suhteelliseksi todellisuudeksi, joka on olemassa hetki hetkeltä. Jos ymmärrätte tämän esimerkin kunnolla, ymmärrätte tyhjyyden. Kun hetkeä tutkii, se ei ole olemassa. Jotta aika olisi olemassa, sen täytyisi olla läsnä erillisenä yksikkönä. Menneisyyden jälkeen ja ennen tulevaisuutta on lyhyt nykyhetki, joka tarvitaan, jotta paperiin syntyy reikä. Tutkitaan nykyhetken läsnäoloa. Onko sillä yhteyttä menneisyyteen ja tulevaisuuteen? Ellei ole, muutos on mahdoton, eikä menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta ole olemassa. Jos sillä on yhteys menneisyyteen ja tulevaisuuteen, se ei ole erillinen nykyhetki, koska se aika, joka liittyy menneisyyteen, ei liity tulevaisuuteen, ja se aika, joka liittyy tulevaisuuteen, ei liity menneisyyteen. Erillinen nykyhetken yksikkö jakaantuukin kahteen osaan. Aikaa ei löydy kun sitä analysoidaan, eikä se ole olemassa oleva todellisuus. Ellei nykyhetkeä ole, ei ole menneisyyttä ja tulevaisuuttakaan. Eurooppalaiset ja amerikkalaiset tiedemiehet, kuten Stephen Hawking ovat todenneet sen myös. Näkemys lähenee tyhjyyttä, vaikka tyhjyyttä ei ole vielä kokonaan oivallettu.

Jos aikaa ei ole ja molekyylit ja niiden liikkumisnopeus kuuluvat yhteen, niin koko universumi on olematon. Jos niin on, niin kuinka voin juoda tästä kupista vettä, joka maistuu hyvältä? Jos isken pöytää kämmenelläni, käteen sattuu. - Sitä kutsutaan virheelliseksi havainnoksi. Virheellinen tarkoittaa, että jokin ei ole lainkaan olemassa, mutta sitä pidetään virheellisesti olemassa olevana. Mehän havaitsemme kaikki asiat. Niiden olemus on tyhjä, mutta se ei tarkoita olematon. Koska mitään ei todella ole olemassa, kaikki ilmentyy harhanomaisesti: karma, maailmankaikkeudet, vapautuminen ja kuudenlaiset olennot. Jos kaikki olisi pysyvää, erillisiä ja itsenäisiä yksikköjä, mikään ei voisi olla olemassa eikä ilmentyä. Kaikki olisi pysähtynyttä. Koska samsara ja nirvana on, karma on. Syynä siihen on se, ettei mikään ole todella olemassa. Eräs intialainen oppinut, Nagarjuna sanoi: ”Tyhjyyden takia kaikki tapahtuu.” Kun Buddha käytti sanaa tyhjyys, hän ei tarkoittanut täydellistä poissaoloa. Vaikka kaikki on tyhjää, kaikki tapahtuu tai ilmentyy, ja näiden kahden yhdistymää kutsutaan Keskitieksi. Jos saavuttaa tyhjyyden, on kokonaan vapaa samsarisesta olemassaolosta, ja sen Buddha saavutti. Jos hallitsee tyhjyyden, on luonnollisesti kaikkitietoinen. Kaikkitietoisuus, myötätunto ja rajattomat voimat ovat buddhan kolme ominaisuutta. Silloin on vapaa kaikesta kärsimyksestä.

Fysiikassa aika määritellään valon nopeutena eli 300 000 km/s.
Eli jos ratsastamme valoaallolla aikaa ei ole eikä sen myötä syntyvää tilaa.

Meditaatiohetkessä häipyy aika ja tila, eli minuutta ei ole.

Olemmepa missä aineellisessa/aineettomassa tilassa tahansa tilan/ajan tuottamien vaatimusten suhteen meillä tulee olla viisautta täyttää velvollisuutemme muita eläviä olentoja kohtaan kärsimyksen poistamiseksi.

Kun emme pysty poistamaan kärsimystä meidän tulee pitää huolta siitä, että emme henkilökohtaisilla toiminnoillamme aiheuta lisää kärsimystä.

Ajatuksen tuote niin kuin kaikki muukin.

Enpä tiedä fysiikasta, mutta vastaan buddhalaisesta tai filosofisesta näkökulmasta.

Uskon sellaisiin monesti toistettuihin kuluneisiin lausahduksiin kuten "Aika on harhaa", "NYT on ikuinen" ja "Menneisyyttä tai tulevaisuutta ei ole olemassa". Näissä on vain se ongelma, että niitä on välillä vaikea ymmärtää.

Mieleeni juolahti eräs tapa hahmottaa aikaa tai sen olemattomuutta: Otetaan ensinnäkin vertaus filmikelasta. Jokainen ajan hetki on erillinen kuin yksittäinen kuva elokuvassa. Jatkuvuuden illuusio syntyy siitä, kun kuvat näytetään nopeasti peräkkäin.

Ja otetaan toiseksi vertaus Indran verkosta. Jokaisessa verkon jalokivessä heijastuvat kaikki muut jalokivet, ja heijastumien prosessi on ääretön. Yksittäisellä jalokivellä ei ole itsenäistä mielekästä olemusta ilman heijastumia kaikista muista jalokivistä.

Ja sitten pannaan nämä kaksi vertausta päällekkäin: maailma on kuin filmikela, jonka jokainen yksittäinen kuva on heijastuma saman filmikelan kaikista muista kuvista, ja heijastumien prosessi on ääretön. Yksittäinen kuva ei ole itsessään mitään mielekästä, vaan vasta kokonaisuudesta kumpuaa jotakin.

Pelkkä filmikelavertaus ontuu siinä, että yksittäisiä kuvia voidaan tarkastella erillisinä asioina ja siinä, että kuvien peräkkäin esittäminen tapahtuu ajassa, jota tässä juuri yritetään selittää.

Indran verkon lisäarvo päällekkäisenä vertauskuvana on siinä, ettei sen mukaan kuvien tarkastelussa erillisinä asioina ole mieltä ja siinä, ettei tarvitakaan erillistä ajan käsitettä sitomaan kuvat yhteen mielekkääksi kokonaisuudeksi. Yhteen sitominen hoituu äärettömällä keskinäisriippuvuuksien verkostolla.

Näin ajatellen ainakin minun päässäni aika pysähtyy ja lakkaa olemasta. Nykyhetki, menneisyys ja tulevaisuus kietoutuvat yhteen tiukaksi paketiksi.

Tässä muutama näkemys ajan olemuksen pohdiskeluun:

https://www.avaruus.fi/uutiset/kosmologia-ja-teoreettinen-fysiikka/fyysikon-maailmassa-aikaa-ei-ole-olemassa.html?

https://www.avaruus.fi/uutiset/kosmologia-ja-teoreettinen-fysiikka/valo-ei-koe-aikaa.html

https://tekniikanmaailma.fi/tutkimus-marsissa-aika-ei-vain-kulje-nopeammin-se-myos-heittelee-rajusti/

https://youtu.be/eTElyWaFJ4E?si=Gv0fLlHPsddWbemZ


🤔