Hei kaikille,
Mä oon täällä uusi. Tai, no olenhan mä näitä keskusteluita välillä seuraillu, mutta tämä on nyt ensimmäinen kerta kun tohdin kirjottaa.
Mun elämä on aika hirveää. Mä tunnen itteni huonoksi, koska mä oon ruma, lihava ja ärsyttävä. Musta ei oikeastaan tykätä, mutta on mulla silti kavereita. Yks kaveri on mulle tärkeä, mutta mä en oo sille. Mä oon ihastunu siihen, tai kyllä mä luulen että sitä voi rakkaudeksikin sanoa, koska sitä on jatkunut jo melkein vuoden, enkä mä voi olla ajattelematta sitä. Mutta se on varmaankin hetero, koska se puhuu aina naisista, vaikka ei sillä kyllä niitä koskaan ole. Mä kaipaan sitä päivät ja itken sen perään yöt. Niin kun mä sanoin että tätä on jatkunu jo melkein vuoden ja musta tuntuu että en jaksa kauaa...
Toinen asia on mun tulevaisuus. Se pelottaa mua. Mä en halua että aika kuluisi ja koulut loppuisi, sitten en enää näkis tuota ihanaa poikaa. Aina kun me tavataan niin mä oon surullinen kun muistan että mä en saa sitä koskaan. Mä kaipaan hellyyttä, mutta kukaan ei anna sitä mulle. Aina kun meen nukkumaan, kuvittelen että se poika on mun vieressä, mutta se ei oo, ja tajuan ettei se koskaan tuu olemaankaan. En mä pysty tätä sille kertomaan, koska se vihaa homoja. Ja en mä oo ees omasta itsestäni varma. Mä en edes näytä tätä mun tilannettani muille. Päivisin ja koulussa mä oon ihan niin kuin kaikki muutkin. Mutta se poika on koko ajan mun mielessä ja aina kun tytöt puhuu sen kanssa tai koskettaa sitä, mua sattuu. Oonko mä ainut tässä maailmassa?
Mä oon täällä uusi. Tai, no olenhan mä näitä keskusteluita välillä seuraillu, mutta tämä on nyt ensimmäinen kerta kun tohdin kirjottaa.
Mun elämä on aika hirveää. Mä tunnen itteni huonoksi, koska mä oon ruma, lihava ja ärsyttävä. Musta ei oikeastaan tykätä, mutta on mulla silti kavereita. Yks kaveri on mulle tärkeä, mutta mä en oo sille. Mä oon ihastunu siihen, tai kyllä mä luulen että sitä voi rakkaudeksikin sanoa, koska sitä on jatkunut jo melkein vuoden, enkä mä voi olla ajattelematta sitä. Mutta se on varmaankin hetero, koska se puhuu aina naisista, vaikka ei sillä kyllä niitä koskaan ole. Mä kaipaan sitä päivät ja itken sen perään yöt. Niin kun mä sanoin että tätä on jatkunu jo melkein vuoden ja musta tuntuu että en jaksa kauaa...
Toinen asia on mun tulevaisuus. Se pelottaa mua. Mä en halua että aika kuluisi ja koulut loppuisi, sitten en enää näkis tuota ihanaa poikaa. Aina kun me tavataan niin mä oon surullinen kun muistan että mä en saa sitä koskaan. Mä kaipaan hellyyttä, mutta kukaan ei anna sitä mulle. Aina kun meen nukkumaan, kuvittelen että se poika on mun vieressä, mutta se ei oo, ja tajuan ettei se koskaan tuu olemaankaan. En mä pysty tätä sille kertomaan, koska se vihaa homoja. Ja en mä oo ees omasta itsestäni varma. Mä en edes näytä tätä mun tilannettani muille. Päivisin ja koulussa mä oon ihan niin kuin kaikki muutkin. Mutta se poika on koko ajan mun mielessä ja aina kun tytöt puhuu sen kanssa tai koskettaa sitä, mua sattuu. Oonko mä ainut tässä maailmassa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuules, olet hyvin nuori vielä ja kamppailet täysin normaalien tunteiden kanssa. Olet epävarma itsestäsi, se kuuluu tuohon ikään.
Ja ihastuksestasi sen verran, elämä on sellaista- emme voi aina saada ihmistä, jonka niin kovasti haluisimme. Olen kokenut aivan samoin- useita kertoja.
Sori nyt tälläinen ympäripyöreä vastaus, mutta näin se vaan menee tämä elämä ja aikuistuminen.
Sinä koet vielä monia, monia asioita ja tuo poikakin unohtuu, jos et häntä saa.
Tsemppiä, nauti nuoruudestasi!! :)
runkkaa ;)
Runkkaaminen voi auttaa hetkellisesti ahdistukseen, mutta entäpä jo sen jälkeen sekin ahdistaa?
Mitä Sadboy 88n alkuperäisieen viestiin tulee niin hänelle tahtoisin sanoa sen verran, että jokainen on kaunis aina tavallaan. Tsukin Sinä olet sen rumempi kuin minäkään. Toivon että se oikea kävelee Sinua vastaan vielä joskus.
Hyvää jatkoa Sinulle!
odota että koulut loppuu ja tarkkailet häntä ;)