Kuritusvälineet

Meille tuli kotiin jossain vaiheessa sellainen hevosratsastuksessa käytettävä piiska, jolla lapsia peloteltiin mutta jonkun kerran myös lyötiin. En keksi että piiskalla olisi ollut mitään muuta käyttötarkoitusta, kun hevosiakaan ei ollut tai ratsastusta ei harrastettu. Muistan kyllä että teki todella kipeää se piiska, eli pelkkä pelotevaikutus oli tuntuva.

Ei sitä nyt varsinaisesti sitä varten varmaan ostettu, mutta äidillä oli sellainen leveä, ruskea farkkuvyö. En muista näinkö sitä koskaan muussa käytössä, mutta se haettiin aina kun jollekin meistä kersoista annettiin piiskaa perseelle.

Sellainen ohut keppi roikkui aina naulakossa, eikä siitä sen enempää puhuttu. Se oli leikeissäkin joskus mukana. Vasta vähän isompana asiat rupesi selviämään. Sitä keppiä oli käytetty piiskana vanhemmille siskoille ja veljille (näin kertoivat) ja myös äidille. Minä en saanut sitä herkkua maistaa, vaan se oli aina tuore pihalta haettu.

Meillä oli ihan perinteistä kotikuritusta. Avokämmentä, vitsoja, mattopiiskaa ja remmiä. Eiköhän joka taloudesta löydy jotakin jolla lasta kurittaa.

Itsellä ei ollut kotiarestia, jäähypenkkiä tai kieltoja jostain harrastuksista.

Jonkun verran oli nurkassa seisomista. Oikeastaan ainoa rangaistus oli vitsa. Komeron hyllyllä oli semmoinen ohut taipuisa vitsa, joka piiskasi ilkeästi. Piiskat piti mennä saamaan takahuoneeseen. Jos oli muita samanikäisiä paikalla, niin vaikka oli ovi kiinni, niin he tiesivät, että nyt se laskee housut alas ja nyt se saa piiskaa. Semmoiset 70-luvun villapöksyt oli helppo laskea myttyyn polville. Joskus piiskaa piti mennä saamaan siten, että vietiin tukkapölly otteella, jotta kaikki näkivät minne tuhma on nyt menossa. Tämmöistä 70-luvulla.

Vitsa, vyöremmi, kärpäslätkä, hyppynaru. Nuo ne yleisimmät.

Siivosimme 1900 -luvun alkupuolella rakennettua taloa, jonka hankimme. Varastossa oli huolella muotoiltu piiska, jossa oli tukevampi uritettu kädensija ja keppi oheni päätä kohden. Pituus noin 80 cm (ei mitattu) Että on sitä piiskaa käytetty ennenkin ja varsinkin ennen.

Elämäni kovimman piiskauksen antoi isoäitini joka käytti risukimppua jota kasteli välillä suolaveteen. Kun pepussa alkoi iho rikkoutua niin suola kirveli aivan tuhottomasti ja iho ei suinkaan parantunut siitä vaan kipu vain paheni. Kun peppu oli aivan verijuovilla ja suola kirveli niin tuntui että taju lähtee. Tästä selkäsaunasta lähetän kiitokset omalle äidilleni joka pyysi minut piiskaamaan vanhaan malliin.